Savoian suku

Savoian nykyinen perhe

Savoian aatelinen ja kuninkaallinen suku sai alkunsa Umberto I Biancamanosta, kun Savoijat ensin saivat oman ruhtinaskunnan Burgundin ruhtinaskunnan hajotessa. Savoian ruhtinaskunta käsitti alkuun Mauriennen vuoristoalueen. Savoiasta tuli herttuakunta vuonna 1416, mikä kuului osana Pyhään Saksalais-Roomalaiseen keisarikuntaan. 

Savoian herttua sai kuninkaallisen arvonsa ensin Sisilian ja sen jälkeen Sardinian ja lopulta myöhemmin koko Italian kuningashuoneena. Sisilian kuninkaan arvon Savoian herttua sai Espanjan perimyssodan päätyttyä ja Sardinian seitsemän vuotta myöhemmin vuonna 1720.

Chamberyn linna yövalaistuksessaan. Taustalla Savoian suvun oma kirkko, Sainte Chappelle. Savoian suvun museo löytyy myös Chamberysta.

 Kuinkaallinen linna Torinossa

Savoijilla oli hertuaskunta Tornossa 1600-luvulla. Suvulla on ollut kymmeniä palatseja ja linnoja Piemonten alueella. Nyt en ovat Unescon kulttuuriperinnelistalla.

Umberto I Biancamano di Savoia (980-1048)

Umberto I oli Savoian kreivikunnan ensimmäinen kreivi. Ensin hän oli Mauriennen kreivi kunnes Burgundin hajottua osa alueesta liitettiin Maurienneen ja näin syntyi Savoian kreivikunta. Umberto "Valkokäsi" on se mieshenkilö josta koko mahtava ja suuri Savoian suku sai alkunsa. Umberton isä oli arvovaltaisen Otto I:n Saksien kuninkaan pojan poika. 

Saksien herttuakunta oli erittäin rikas ja vaiktusvaltainen. Useimmat nykyset Europan kuninkaalliset ovat enempi tai vähempi sukua Sakseille. Roomassa on oma kirkko sakseille, Santo Spirito in Sassia, joka sijaitsee aivan Vatikaanin kupeessa. Kirkon yhteydessä sijaitsee sairalla ja Misericordi järjestön luostari. Alunperin kirkko ja sairaala oli tarkoiettu saksilaisille pyhiinvaeltajille. Kirkko on yksi Rooman upeimmista. Messuajat ja aukioloajat täällä.

Otto I:stä tuli myös ensimmäinen Saksalais-Roomalainen keisari. Umberton vaimosta ei olla varmoja mutta luultavasti heillä oli viisi lasta joista vanhin Amadeo I peri isänsä ja hänestä tuli toinen Mauriennen kreivi. Umberto on haudattu Saint-Gean-de- Mauriennen katedraaliin.

Suvun mausoleumi rakennettiin Abbazia di Altacomban luostarin luo, joka sijaitsee Aux-Les-Bains'issa. Luostarin perusti Amedeo III di Savoia joka kuoli Kyproksella ristiretkellään. Useat Savoian suvun jäsenet on haudattu mausoleumiin. Viimeisin on Italian  kuningas Umberto II joka kuoli vuonna 1983 ja kuningatar Maria Jose joka kuoli vuonna 2001. Kaksi paaviakin on tullut Altacomban luostarista, Celestino VI ja Niccolo III.

Amadeo I di Savoia, (1016-1051)

Aostan, Mauriannen ja Savoian kreivi. Hänellä oli kaksi lasta joista toinen kuoli jo nuorna joten Amadeon veli Oddone di Savoia sai periä kreivin tittelin.

Oddone di Savoia, (1023-1056). Hän onnistui saaman alueita Italian puoleta alppeja avioliittonsa kautta. Hän sai Torinon, Alban, Albengan, Astin ja Ventimiglian. Oddone sai vaimonsa kanssa viisi lasta joista vanhin Pietro peri tittelit. Yksi tyttäristä meni naimisiin Saksan keisarin kanssa. Oddone kuoli nuorena mutta hänen vaimonsa eli jopa kauemmin kuin lapset. Oddone haudattiin San Giovanni Battistan katedraalin Torinoon. Savoian suvun tilukset sijaitsivat strateegisesti niin että kaikkien jotka olivat matkalla etelään päin täytyi kysyä lupa Savoian suvulta, jopa Saksalais-Roomalaisen keisarinkin.

Pietro I di Savoia, (1048-1078)

Savoian, Mauriannen ja Aostan kreivi mutta valtaa piti hänen äitinsä. Hän meni naimisiin Agnese di Poitierin kanssa jonka isä oli Poitierin kreivi ja Aquitanen herttuas. He saivat kolme tytärtä jotka kaikki pääsivät hyviin naimisiin.

Amadeo di Savoia, (1046-1080), syntyi Carignanassa ja kuoli Nicosiassa. Häntä kutsuttiin nimellä Il Crociato. Hän oli Oddonen poika josta tuli Savoian, Aostan ja Mauriannen kreivi. Vanhin neljästä lapsesta Umbertosta tuli seuraava Savoian kreivi.

Umberto II di Savoia, (1136-1189), syntyi ja kuoli Aviglianassa. Häntä kutsuttiin nimellä Il Beato. Hän oli kuudes Savoian kreivi joka joutui sotimaan ja menetti suuren osan alueista. Hän on haudattu Moiuiersin katedraliin. Kreivi Willhelm Burgundilaisen tyttären kanssa Umberto II sai seitsemän lasta joista Adeleide meni naimisiin Ranskan kuninkaan Ludvig VI:n kanssa ja toinen aatelisherran kanssa joka kuului Bourbonen sukuun.

Amedeo III di Savoia (1087-1148), syntyi Garignanossa ja kuoli Nicosiassa. Häntä kutsuttiin nimellä Il Crociato koska hän oli mukana ristiretkellä. Hän perusti Altacamba Abbeyn luostarin jonne hänet haudattiin suvun mausoleumiin. Ensimmäisen vaimonsa kanssa hän ei saanut lapsia. Amedeo meni uudesti naimisiin ja sai uuden vaimonsa kanssa kymmenen lasta. Umberto joka oli neljäs lapsista ikäjärjestyksessä peri kreivin tittelin. Yksi tyttäristä Mafalda meni naimisiin Portugalin kuninkaan Alfonso I:n kanssa.

Umberto III di Savoia, (1136-1189), syntyi ja kuoli Aviglianassa. Tälle Savoian, Aostan ja Mauriannen kreiville antoi katolinen kirkko arvonimen Beato, pyhitetty ja hänet kanonisoitiin vuonna 1838. Hän syntyi Aviglianon linnassa, noin 25 kilometriä Torinosta. Umberto III oli naimisissa neljä kertaa. Kolmannessa avioliitossa syntyi kolme tytärtä ja neljännestä avioliitosta poika, Tommaso ja tytär joka kuoli hyvin varhain.

Tommaso I di Savoia (1177-1233)

Hän syntyi Carbonarassa ja kuoli Moncalierissa. Häntä kutsuttiin nimellä Amico dei Comuni. Koska Tommason vanhemmat kuolivat kun Tommaso oli vielä nuori sai Tommason siskon Eleanorin mies Bonifacio I, Monnferraton markiisi ja Tessalonican kuningas pitää huolta Tommasosta. Bonifacio I toivoi onnistuvansa saada Savoian maa-alueet omaan haltuunsa.

Tommaso uskalsi käydä Bonifaciota vastaan ja meni naimisiin Geneven kreivin tyttären kanssa. He saivat 14 lasta. Tytär nimeltä Beatrice meni naimisiin Provencen kreivin kanssa ja hän synnytti neljä tytärtä joista kaikista tuli kuningattaria. Margareta di Provenzasta tuli Ranskan kuningatar, Eleonora di Povenzasta tuli Englannin kuningatar, Sancha di Provenzasta tuli Romanian kuningatar ja Beatruce di Provenzasta tuli Sisilian kuningatar. Bonifasesta tuli Canteburyn arkkipiispa jonka paavi kanonisoi myöhemmin. Filipposta tuli Lyonin arkkipiispa ja myöhemmin hänestä tuli Savoian kreivikin. Vanhin pojista Amedeo sai periä Savoian kreivin tittelin.

Amedeo IV di Savoia, (1197-1254), syntyi ja kuoli Montmelianissa.

Amedeon isällä oli monta lasta joten Amedeo sai alkuun jakaa kreivikunnan veljiensä kesken. Amedeon kuoltua alkoi veljesten kova kamppailu kreivin tittelistä. Amedeolla oli kuollessaan kahdeksan vuotias poika Bonifacio.

Bonifacio di Savoia, 1244-11263), syntyi Chamberyssa ja kuoli Torinossa.

Pietro II di Savoia, (1203-1268), syntyi Suzessa ja kuoli Pierre-Chatelissa. Häntä kutsuttiin nimellä Il Piccolo Cralodmagnokis.

Filippo I di Savoia, (1207-1285), syntyi Aiguebellessä ja kuoli Roussilonissa.

Amedeo V di Savoia, (1249-1323), syntyi Bourget-du-Lac'ssa ja kuoliAvignonissa. Häntä kutsuttiin nimellä Il Conte Grande.

Edoardi di Savoia, (1284-1329), syntyi Pariisissa ja kuoli Morianassa. Häntä kutsuttiin nimellä Il Liberale.

Aimone (1291-1343), syntyi Chamberyssa ja kuoli Montemianissa. Häntä kutsuttiin nimellä Il pacifico.

Amedeo VI di Savoia, (1334-1383), syntyi Chamberyssa ja kuoli Campobassossa. Häntä kutsuttiin nimellä Il Verde.

Amadeo VII di Savoia, (1360-1391), syntyi Aviglianssa ja kuoli Ripagliassa. Häntä kutsuttiin nimellä Il Conte Rosso.

Amedeo VIII di Savoia, jota kutsuttiin Il Pacifico nimellä, (1383-1451), syntyi Chamberyssa ja kuoli Thonon-les-Bains'ssa.

Savoia-Genova sukuhaara:

Ferdinando Maria Alberto Amedeo Filiberto Vincenzo di Savoia Genova, (1822-1855), syntyi Firenzessä ja kuoli Torinossa.

Tommasso Alberto Vittorio di Savoia Genova, (1854-1931), syntyi ja kuoli Torinossa.

Fernandino Umberto Filippo Adalberto di Savoia Genova (1884-1963), syntyi Torninossa ja kuoli Bordigherassa.

Filiberto Lodovico Massimiliano Emanuele maria di Savoia Ganova (1895-1990), syntyi Torinossa ja kuoli Lausannessa.

Eugenio di Savoia (1906-1996), syntyi Torninossa ja kuoli Sao Paulossa Brasiliassa.

Savoia- Garignano sukuhaara:

Tommaso Francesco di Savoia

Hän syntyi Torinossa vuonna 1596 ja kuoli Torinossa vuonna 1656. Kun Sardinian kuningas Carlo Felice di Savoia kuoli vuonna 1831 häneltä ei jäänyt perillistä. Näin katkesi suora Savoian sukulinja ja oli turvauduttava Savoia Garignanon linjan jäseniin.

Näin Carlo Alberto di Savoiasta (1798-1849) tuli Sardinian kuningas. Kaikki Italian kuninkaat ovat tästä eteenpäin kuluneet Savoia Garignanon sukulinjaan. Tommaso meni naimisiin Maria di Borbonen kanssa joka oli ranskalaista aatelissukua. He saivat kuusi lasta: Emanuele Filiberto josta tuli Garignanon herttua, Eucene Maurice josta tuli Soissonin kreivi Ranskassa äitinsä perimässä kreivikunnassa, sekä Josef, Ferdinada ja kaksi tytärtä. Eucenestä läksi oma sukuhaaransa Savoia Garignano Soussons.

Seuraava oli Emanuele Filiberto 1628-1709. Hän oli järjestyksessä toinen Garignanon herttuaista. Hän oli kuuro ja mykkä syntymästään. Hän oppi kuitenkin lukemaan ja kirjoittamaan ja sai palveluksen Ranskan kuninkaan palveluksessa. Hänestä tuli Astin guvernööri ja asui Castello di Racconicin linnassa. Hän meni naimisiin Maria Cateria d'Esten kanssa. Tytär Maria Vittoria meni naimisiin Cercenascolaisen kreivin kanssa. He saivat myös kaksi poikaa joista vanhimmasta Vittorio Amedeosta tuli Garignanon herttua.

Vittorio Amedeo I di Savoia-Garignano meni naimisiin Sardinian kuninkaan tyttären Maria Vittoria Francesca di Savoian kanssa. He muuttivat asumaan Pariisiin ja oleskelivat paljon Soissons'in palatsissa.

Hänen pojastaan Luigi Vittoriosta tuli Garignanon neljäs herttua. Hän meni naimisiin Cristine Henriette Hessen-Rotenurgin kanssa. He saivat yhdeksän lasta.

Vittorio Amadeo II di Savoia Garignano syntyi Torinossa ja hänestä tuli Gargananon viides herttua. Häneltä jäi vain yksi perillinen, Carlo Emanuele di Savoia Garignano oli Garignanon kuudes herttua.

Carlo Emanuele 1770-1800. 

Hän syntyi Racconicissa ja kuoli Pariisissa.

Carlo Alberto di Savoia syntyi Torinossa vuonna 1798 ja kuoli Portossa vuonna 1849. Hän oli Piemonten ja Sardinian kuningas, Jerusalemin ja Kyproksen prinssi, Savoian ja Genuan herttua, Garignaon seitsemäs herttua ja Bargen kreivi. Hän kasvoi Torinossa Savoian palatsissa nimeltä Carignano. Hänen isänsä Carlo Emanuele oli Garignaonon kuudes herttua. Savoian suvun Carignanon sukuhaara sai alkunsa Carlo I Emanuele josta tuli Savoian herttua vuonna 1580.

Vittorio Emanuele II di Savoia syntyi Napolissa vuonna 1820 ja kuoli Roomassa vuonna 1878. Hänestä tuli ensimmäinen yhdistyneen Italian kuningas, Padre della Patria. Hän sai kahdeksan  lasta vaimonsa Habsburgilaista sukua olevan serkkunsa Maria Adelheidin kanssa. Vittoriolla oli myös rakastajatar joten ehkä osa lapsista on hänen kanssaan.

 Vittorio on haudattu Pantheoniin Roomassa.

Umberto I di Savoia= Umberto Rainerio Carlo Emanuele Giovanni Maria Ferdinando Eugenio di Savoia

Vittorion vanhin poika. Hän syntyi vuonna 1844 Torinossa ja kuoli Monzassa vuonna 1900. Hänestä tuli yhdistyneen Italian toinen kuningas Umberto I. Hänet murhattiin kuten hänen isänsäkin ja hänetkin haudattiin Pantheoniin.

Vittorio Emanuele III di Savoia (1869-1947) 

Hän meni naimisiin Montenegron kuninkaan tyttären kanssa. Hän oli Italian kuningas, Albanian kuingas ja Etiopian keisari. Hän luovutti Italian kuninkaan tittelin pojalleen Umberto II:lle vuonna 1946 ja itse pakeni Kairoon Egyptiin jossa hän kuoli melko pian. Vittorio Emanuele III sai viisi lasta joista toinen järejstyksessä oli tytär niemltä Mafalda joka kuoli Buchenwaldin keskitysleirillä.

Vittorio Emanuele II:n perhe. Yolanda seisoo äitinsä vieressä ja Elena istuu äitinsä sylissä. Mafalda vanhempiensa välissä ja kruununprinssi Umberto isänsä edessä.

Umberto II  di Savoia syntyi Racconigissä 1904 ja kuoli Ginevrassa Sveitsissä vuonna 1983. Hän avioitui Belgian psinsessan Marie-Josen kanssa. Hän syrjäytti Mussolinin vallasta ja antoi sen pojalleen Umbertolle joka hallitsi Italiaa vain 33 päivää. Kansa äänesti kuninkaan pois virastaan. Italia sai presidentin. Umberto II pakeni Sveitsiin. Hänet haudattiin suvun mauseoleumiin, Hautecomben luotariin, Ranskan Alpeilla, Savoien departementissa.

Umberto asuu Svetsissä nykyään. Hänen poikansa kruununprinssi Emanuele Filiberto assuu Roomassa.

Umberto II:n hautamuistomerkki

Vittorio Emanuele III di Savoia syntyi Napolissa 1938 ja kuoli vuonna 1947 Alexandriassa. 

Emanuele Filiberto, koko nimeltään Emanuele Filiberto Umberto Reza Ciro Rene Maria di Savoia on kruununperillinen järjestyksessä. Emanuele Filiberto syntyi vuonna 1947 ja hän on naimisissa ranskalaisen näyttelijän Clotilde Couraun kanssa. Heillä on kaksi tytärtä, Vittoria ja Luisa. 

Savoia-Aosta sukuhaara:

Tämä Savoian suvun sukuhaara on erittäin mielenkiintoinen syystä että tästä haarasta on peräsin viimeinen Italian Savoia suvun kuningas ja hänen jälkeläisensä. Muut sukuhaarat ovat kuolleet sukupuuttoon mieslinjalla.

Amadeo I (Amadeo Ferinando Maria di Savoia) (1845-1890) syntyi ja kuoli Torinossa. Italian kuninkaan Vittorio Emmanuele I:n toinen poika. Amadeosta tuli Espanjan kuningas hänen ollessaan yksi vuotias ja sai nimekseen kuningas Amadeo I. Amedeo meni naimisiin prinssi Carlo Emanuele dal Pozzodella Cisternan tyttären Marian kanssa. Amadeo ehti olal vain kolme vuotat Espanjan kuningas kun hän palasi vaimonsa Marian kanssa Amadeon kotikonnuille Torinoon vuonna 1873. Amadeo jatkoi elämäänsä Aostan ensimmäisenä herttuaana. he saivat kolme lasta joista vanhin

Emanuele Filiberto Savoia Aostasta tuli seuraava Aostan herttua. veljestä Vittorio Emanule Savoia Aostasta tuli Torinon kreivi ja Luigi Amadeo Savoia Aostasta tuli Abruzzon herttua.

Maria Vittoria dal Pozzodella Cisterna

Amedeo Savoia Aosta

Emanuele Filiberto (1869-1931) Aostan toinen herttua. Hänen isästä Amedeosta tuli Espanjan kuningas kun Emanuele oli vain vuoden vanha. Emanuelesta tuli siis Asturian ja Espanjan prinssi. Hän meni naimisin Helena Orleansilaisen kanssa. Orleansin ovat ranskalaisen kuninkaallisen suvun Bourbounin sukuhaaraa. He saivat kaksi poikaa, Amadeo ja Aimone joista molemmista tuli Aostan herttuaat peräjälkeen.

Amedeo Savoia Aosta (1898-19429. Hän syntyi Torinossa ja kuoli Nairobissa Afrikassa jossa hän toimi Italian kuninkaan sijaisena Italian hallitsemassa Itä Afrikassa. Amedeo meni naimisiin Sorrennnossa syntyneen Anna d'Orleansin kanssa. Orleanit olivat Chartresin herttuassukua Ranskasta. He saivat kaksi tytärtä joista vanhin Margherita Savoia meni naimisiin Roberto Habsburg-Esten kanssa joka oli Itävalta Unkarin prinssi. Tytär maria avioitui sisilialaisen Casimir Bourbonen kanssa.

Aimone Savoia Aosta (1900-1948) syntyi Torinossa ja kuoli Buenos Airesissa. Hän oli Aostan komas herttua. Aimonen äidin vanhemmat olivat Espanjan kuningas ja kuningatar ja isoisän isä oli Italian kuningas. Hänet vihittiin Firenzen tuomiokirkossa kreikkalaisen prinsessa Irenen kanssa. He saivat pojan jonka nimeksi tuli Amedeo.

Kuvassa Amadeo Savoia  (oikealla) ja Claudia D'Orleansin ja paavi Paulo VI. 

Amadeo Savoia oli Aostan viides herttua joka syntyi Firenzessä. Hänellä oli muitakin herttuan ja prinssin titteleitä. Hän avioitui portugalilaisen prinsessan Claudia D'Orleansin kanssa. Italian silloinen kuningas Umberto II oli mukana häissä. He saivat kolme lasta. Tytär Bianca avioitui mantualaisen aatelisherran Gilberto Arrivabene Valenti Gonzagan kanssa. Heidän poikansa Aimone josta tuli seuraava Aostan ehrttua avioitui kreikkalsien prinsessan Olgan kanssa. Tytär Mafalada on avioitunut kaksi kertaa.

Amadeo erosi Claudiasta ja meni naimisiin palermolaisen Silvia Paterno da Spedalotton kanssa. Amadeo ja Silvia asuvat Toskanssa San Roccossa eikä heillä ole lapsia.

Aimone Savoia, Aostan kuudes ja nykyinen herttua, naimisissa kreikkalaisen prinsessa Olga Isabella di Crecian kanssa. Olga kuuluu kreikkalaiseen Schleswig - Holstein-Sonderburg-Glucksburg nimiseen aatelisuskuhaaraan. Heillä on kaksi poikaa Umberto di Savoia ja Amadeo di Savoia.

Hänen serkkunsa Piemonten ja Venezian prinssi Emanuele Filiberto Umberto Reza Ciro Rene Maria di Savoia on myös kruununperijä isänsä Vittorio Emanuelen Napolin prinssin ainoana poikana. Hänen isoisänsä oli Italian viimeinen kuningas Umberto II. Hän on ainoa miespuolinen jälkeläinen isosiänsä jälkeen. Emanuele Filiberton äiti Marina on Napolin prinsessa. Emanuele Filiberto on ainoa Savoian suvun kruununperijä, jos nyt Italiassa olisi kuningas. Siihen perimisjärjestys sitten päättyisikin, koska Emanuelella ei ole poikaa.

Emanuele Filiberto on naimisissa ranskalaisen näyttelijättären Clotilde Couraun kanssa. Heidät vihittiin Roomassa Santa Maria degli Angelin kirkossa, samassa kirkossa jossa hänen isoisänsä kuningas Vittorio Emanuele III vihittiin prinsessa Elena Montenegron kanssa. Kruununprinssillä ja hänen vaimollaan on kaksi tytärtä, prinsessa Vittoria di Savoia ja prinsessa Lousa da Savoia.

Emanuele Filiberto kasvoi Italian ulkopuolella Sveitsissa. Nykyään hän asuu Rooman keskustassa perheineen. Hän elää kuin tavalliset ihmiset. Ruotsin televisio oli kerran heidän  asunnollaan Roomassa. He asuvat keskikaupungilla kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja heidän asuntoon kuuluu myös valtavan iso kattoterassi, jossa he saavat kaikessa rahassa oleskella ilman paparazzien kameroita. Hän on ollut mukana monissa Italian televison viihdeohjelmissa kuten Tanssien tähtien kanssa, San Remon musiikkifestivaaleill, osallistunut pizzanleivonta kilpailuihin jne.

Prinssi Emanuele Filiberto di Savoia tanssii tähtien kanssa ohjelmassa.

Farfan luostari (Rieti)

Roomasta on Farfan luostariin 40 kilometriä linnuntietä.

Farfan luostari kuuluu benediktiini luostarijäjestölle jonka perusti Pyhä Benedictus Norciasta. Hän perusti vuonna 529 Monte Cassinon luostarin joka sijaitsee Frosionessa, Lazion maakunnassa. Farfan luostari sijaitsee Rietissä, Fara in Sabinan kunnassa, noin 60 km Roomasta. Farfan luostari on yksi kuuluisimmista luostareista Euroopassa.

Farfan luostari on eräs Euroopan keskiajan rakennustaiteen merkittävimpiä muistomerkkejä. Se nautti Kaarle Suuren suojelun ja kukoistusaikanaan se omisti suuret osat Keski-Italiaa. Kaarle Suuri myönsi Farfalle autonomian ja tekemällä siitä suoraan valtakunnan alaisen vapautti sen velvotteista suhteessaan muihin, niin maallisiin kuin uskonnollisiin auktoriteetteihin: siitä johtui luostarin loisto ja rikkaus. Farfa oli siten keisarillinen luostari, joka ei ollut paavien kaskyvallan alainen, mutta silti lähellä Pyhää istuinta. Muutamassa vuosikymmenessä Farfasta tuli yksi keskiajan Euroopan tunnetuimpia ja arvostetuimpia keskuksia ja Kaarle Suuri itse vieraili ja levähti siellä muutamaa viikkoa ennen kruunajaisiaan Capitolium-kukkulalla Roomassa.

Vuodelta 1118 peräisin olevassa asiakirjassa mainitaan keisari Henrik V:nen vahvistavan luostarin omistukseen kuuluviksi: S. Eustacchio ja Palazzo Madama Roomassa, Viterbo, Tarquinia, Orte, Narni, Terni, Spoleto, Assisi, Perugia, Todi, Pisa, Siena, Camerino, Fermo, Ascoli, Senigallia, Osimo, Chieti, Tivoli, Aquilan alue, Molise, Civitavecchian satama ja puolet kaupungista.

Luostari joutui ranskalaisten ryöstön kohteeksi 1798 ja Italian valtio takavarikoi sen vuonna 1861. Vuodesta 1921 luostari kuuluu benediktiiniläisyhteisöön S.Paolo fuori le Mura Roomassa.

Ensimmäien luostarirakennus Farfaan rakennettiin pakananaikaisen temppelin raunioihin. Vandaalit tuhosivat luostarin 500-luvulla. Irlantilaisia munkkeja muutti Italiaan joukoittain 700-luvulla joista osa muutti juuri Farfaan. Luostari on ollut keisarillisiessa omistuksessa. 

Useammat italialaiset aatelissuvut ovat kustantaneet luostarin rakentamisen. Kardiaali Alessandro Orsini rakennutti Santa Marian kirkon 1400-luvulla. Kirkossa on useita kauniita maalauksia ja luostari käsittää useampia rakennuskia kuten kirjaston jossa on noin 40 000 kallisarvoista vanhaa käsikirjoitusta ja arvopaperia ja kirjettä. Luostarin tiloissa pidetään usein varsinkin kesäaikaan konsertteja. Luostarin myymälässä myydään munkkien tuotteita suklaata, oliiviöljyä, hunajaa, likööriä ja kotitekoisia voiteita. Keramiikkaa, käsitöitä ja antiikkia on myös myytävänä.

Tommaso di Farfa oli luostarin ensimmäinen apotti. Hän tuli Savoian hertuakunnasta Alppien kupeesta nykyisen Ranskan puolelta. Hän oleskeli Jerusalemissa seitsemän vuotta ja sen jälkeen etsiskeli Sabina nimistä naishnekilöä jonka hän oli nähnyt unessa. Näin hän joutui Farfaan. Hän toimi 35 vuotta luostarin apottina. Hän perusti toisenkin luostarin San Vincenzo al Volturnon Moliseen.

Fara in Sabinan kylään on noin tunnin matka Roomasta. Autolla moottoritietä A 1 Milano-Roma tai valtatie 4:ää pitkin. Junalla Roma Tiburtinan asemalta Passo Coresen asemalle ja siitä bussilla noin kilometrin matka Farfaan. Tai sitten Cotralin bussilla Fara Sabina-Montelibrettiin ja bussilla Tiburtinan asemalta Poggio Moianon kautta Farfaan.

Kaikki kylät täällä ovat näkemisen arvoisia, kuten muun muassa iahstuttva Poggio Mainao. Keskussa täällä on festivaalit jolloin kadut koritellaan erivärisistä kukanlehdistä tehtyjä koristuksia. Syödään brushettaa, minkä päälle ripotellan tuoretta neitsyt oliviöljyä.

Birgitta nunnilla on luostari Farfassa jossa voi yöpyä.

E-mail: suorefarfa@brigidine.org

Alue on erittäin rauhallinen, kaunis ja luonnonvarainen. Lähiympäristöön on mukava tehdä kävelyretkiä. Birgittaluostarissa puoliylöspito maksaa 45 € ja täysylöspito 55 €, jos nyt hintoja ei olla nostettu. 

Alueella on vain kolme katua mutta sieltä katujen reunoilta löytyy leipomo, ravintola, postitoimisto, kutomaverstas ja taidetta harrastaville omat tilat. Luostarissa on 50 huonetta vuokrattavana joten suurempikin ryhmä sinne mahtuu jos vaan varaa huoneet ajoissa. Luostarissa on myös kirjasto ja kappeli joihin kaikki vieraatkin ovat tervetullieta.

Opastettuja kiertokäyntejä luostarialuella joka tunti  kaikkina viikonpäivinä paitsi ei maanantaisin.

Luostarikäynnin voi aivan hyvin yhdistää Rooman reissuun, sillä matka luostariin on melko lyhyt, noin 60 km Roomasta. Syksy, esim lokakuu, on ehdottomasti paras aika vierailla luostarissa. Heinä-elokuussa saattaa olla jopa lähemmäksi + 40 astetta varjossa. 

Farfan luostaria pidetään yhtenä Euroopan kauneinpana ja viihtyisinpänä. Se on bendiktiini säästykunnan omistama luostari. Farfan munkit omistivat 1100-luvulla 683 kirkkoa ja luostaria, kaksi kaupunkia, Centumcellae (nykyinen Civitavecchia) ja Alatri. Munkit omistivat 132 linnaa, 16 linnoitusta, 7 satamaa, 14 kylää, 8 suolakaivosta, 82 myllyä, 315 pientä asumiskeskusta. Munkit asettuivat (saksalaisen) keisarin kannattajien, gibellinien, puolelle  paavin valtaa vastaan. Myöhemmin luostari joutui kardinaalin alaiseksi ja lopulta Sabinan piispan.

Fara in Sabina on kunnan nimi, missä Farfan luostari sijaitsee. Luostariin on vain kaksi kilometriä Fara in Sabinasta, siis aivan näköyhteyden päässä, koska Fara in Sabina sijaitsee jyrkällä kukkulalla. 

Orisinit ottivat Fara in Sabinan haltuunsa ja rakensivat sinne linnan 1600-luvulla. Sen jälken tuli della Roveren aatelissuku ja myöhemmin Orsinit palasivat takaisin Fara in Sabinaan. Mutta kun Alessandro Farnesesta tuli kardinaali niin hän nappasi Fara in Sabinan itselleen. Hän yhdisti Farfan luostarin Montecasinon luostarin seurakuntaan vuonan 1567. 

Seuraavien kahdensadan vuoden aikana menetti Farfa täysin tarkoituksensa. Napoleonin miehityksen jälkeen luostarin omaisuus myytiin yskityisille henkilöille ja aatelissuvuille. Viimeinen luostarin maatilan omistaja kreivi Volpi antoin kutenkin munkeille pienen  osan maatilasta. 

Vuonna 1920 saapui Roomasta San Paulo fuori le muran luostarista munkkeja Farfaan ja luostari sai näin ollen uutta eloa. Vuonna 1928 annettiin Farfan luostarille kunniamaininta, kansallinen monumentti. Mutta vasta paljon myöhemmin luostari uuskorjattiin. Yhdeksänneltä vuosisadalta peräisin olevan luostarin rippeet ovat pohjana uudelle luostarille ja sen kirkolle. 

Farfan luostarissa on myös joitakin huoneita joita vuokrataan. Erikseen muutama huone papeille ja uskovaisille henkilöille jotka haluvat elää "luostarielämää" jonkin aikaa. Löytyy myös joitakin huoneita miespuolisille vieraille. Suuremmat ryhmät ohjataan Birgittaluostariin.

farfenprior@libero.it

Santa Marian luostarin kirkko on todellakin kaunis.