Rooman kunta nykyisessä muodossaan on peruja vuodelta 1870 jolloin Kirkkovaltio lakkautettiin ja Italian kuningaskunta perustettiin, johon Rooma liittyi osana.
Rooman kunta sai uuden nimityksen vuonna 2010, nimittäin Rooma Capitale. Muutoksen mukaan kunnan osat (15 municipio) saivat suuremmat itsehallinto-oikeudet, vaikkakin kuuluvat vieläkin kunnanvaltuuston ja porimestarin alaisuuteen edustajansa kautta. Rooman provinssi käsittää 121 kuntaa Lazion maakunnassa, johon Rooma Capitale kuuluu osana.
Rooman kunta sai uuden nimityksen vuonna 2010, nimittäin Rooma Capitale. Muutoksen mukaan kunnan osat (15 municipio) saivat suuremmat itsehallinto-oikeudet, vaikkakin kuuluvat vieläkin kunnanvaltuuston ja porimestarin alaisuuteen edustajansa kautta. Rooman provinssi käsittää 121 kuntaa Lazion maakunnassa, johon Rooma Capitale kuuluu osana.
Palazzo Senatorio, Senaattoripalatsi ja sen edustalla Piazza del Campodoglion torilla seisoo Marcus Aurelianuksen ratsastajapatsas, joka on ainoa antiikin ajalta säilynyt ratsastajapatsas. Marcus Aurelianus oli ns hyvä keisari ja häntä pidetään sen ajan tärkeimpänä stoalaisena filosofina. Keisarina hän toimi vuosina 161-180 jaa.
Kunnanvaltuusto kokoontuu historiallisessa rakennuksessa (kuvassa keskellä) Piazza dei Campodogliolla, kuten Capitoliumin kukkula on roomalaisten kielellä. Porimestarilla on myös oma työhuoneensa täällä. Rakennus on entinen Palazzo Senatorio, Senaattoripalatsi, josta Roomaa on hallittu suurin piirtein kaikkina aikoina. Yläkerrokset ovat uudempia mutta palatsin alimmassa kerroksessa sijaitsee antiiikin aikainen Tabularium, valtionarkisto, joka on vuodelta 196 EAA. Tabularium on nykyään museo.
Musei Capitolini on maailman vanhin museo ylipäätään. Museon perusti paavi Sixtus IV della Rovere vuonna 1471. Se oli sama paavi joka rakennutti Vatikaaniin Capella Sixtina, Sikstuksen kappelin, joka on yksi Rooman suurimpia nähtävyksiä nykyään, varsinkin kolmetoista vuotta kestäneiden peruskorjausten jälkeen. Nykyään Museo Capitolino sijaitsee useissa rakennuksissa Capitoliumin kukkualla, kuten Palazzo Nuovo, Palazzo dei Conservatori, Tabularium ja Palazzo Caffarelli-Clementino.
Senaattoripalatsi, "kapungintalo", nähtynä Foro Romanolta päin. Alinna näkyy Tabularium palatsin alla.
Musei Capitolini on maailman vanhin museo ylipäätään. Museon perusti paavi Sixtus IV della Rovere vuonna 1471. Se oli sama paavi joka rakennutti Vatikaaniin Capella Sixtina, Sikstuksen kappelin, joka on yksi Rooman suurimpia nähtävyksiä nykyään, varsinkin kolmetoista vuotta kestäneiden peruskorjausten jälkeen. Nykyään Museo Capitolino sijaitsee useissa rakennuksissa Capitoliumin kukkualla, kuten Palazzo Nuovo, Palazzo dei Conservatori, Tabularium ja Palazzo Caffarelli-Clementino.
Kiertokäynti Palazzo Nuovasta maanalaista käytävää pitkin Tabulariumiin, samaa tunnelia pitkin sitten Palazzo dei Conservatorioon ja lopulta Palazzo Caffarelliin jossa on tilapäisiä näyttelyjä ja kahvila/ravintola Caffe Capitolino, Terazza Caffarelli, mahtavalla kattoterassilla. Museokierrokseen Musei Capitolini'iin on olemassa vain yhteinen sisäänpääsylippu, 13 € ja lapsilta 11€. Mutta Musei Capitolini on todellakin käymisen arvoinen ja johon kannattaa paneutua muutamaksi tunniksi.
Vasemmalla Palazzo Nuovo josta käytävä Palazzo Senatorioon, siitä sitten käytävää pitkin Palazzo dei Conservatoriin.
Kahvila sijaitsee siis mukavasti museokierroksen loppupäässä. Kahvilaan pääsee Piazza Campidogliolta suoraankin, ilman museokierrosta, heti torille portaat ylösnoustua, kääntyy oikealle ja kävelee portikon läpi. Kahvila on moderni ja elegantti ja näköala sieltä on mahtava. Kahvilan edustalla on pieni puistoalue Terarssi Caffarella, josta voi käydä ihailemassa maisemia ja levähtää, ilman että menee sisään kahvilaan. Suosittelen salaattia (isot annokset), tuoremehua ja espresso kahvia. Kahvilassa pidetään usein iltaisin privaatteja juhlia. Avoinna kello 8.00-20.00 kaikkian muina pävinä viikossa mutta ei maanantaisin. Siellä sijaitsee myös yleiset vessat, vaikka museon puolellakin on niitä myös.
Vasemmalla Palazzo Nuovo josta käytävä Palazzo Senatorioon, siitä sitten käytävää pitkin Palazzo dei Conservatoriin.
Edelleen Palazzo Conseravtorista Giardino Caffarellin terassille ja kahvilaan.
Kahvila sijaitsee siis mukavasti museokierroksen loppupäässä. Kahvilaan pääsee Piazza Campidogliolta suoraankin, ilman museokierrosta, heti torille portaat ylösnoustua, kääntyy oikealle ja kävelee portikon läpi. Kahvila on moderni ja elegantti ja näköala sieltä on mahtava. Kahvilan edustalla on pieni puistoalue Terarssi Caffarella, josta voi käydä ihailemassa maisemia ja levähtää, ilman että menee sisään kahvilaan. Suosittelen salaattia (isot annokset), tuoremehua ja espresso kahvia. Kahvilassa pidetään usein iltaisin privaatteja juhlia. Avoinna kello 8.00-20.00 kaikkian muina pävinä viikossa mutta ei maanantaisin. Siellä sijaitsee myös yleiset vessat, vaikka museon puolellakin on niitä myös.
Näköala kahvilan tasanteelta
Senaattoripalatsi, "kapungintalo", nähtynä Foro Romanolta päin. Alinna näkyy Tabularium palatsin alla.
Rooman kaupunginvaltuuston kokoushuone Aula Giulio Cesare, Capitoliumin kukkulalla. Kunnavaltuustossa istuu edustajia kustakin kaupunginosasta, nykyään 48 henkilöä. Kunnanvaltuustossa istuu myös vähemmistöryhimen edustajia.
Kunnanvaltuuston puheenjohtajana, tai presidenttinä, kuten hänen tittelinsä kuuluu italiaksi, toimii tällä hetkellä Mirko Coratti. Hän on tyypillinen italialainen paikallispatrioootti, kuten hyvin suuri osa italialaisista on. Ehkä paikallispatriotismi on se piirre italialaisissa, joka ensimmäisenä tulee esille kun tapaa italialaisen. Coretti on synytnyt Monte Sacron kaupunginosassa ja asuu siellä vieläkin. Hän kertoo itse kuinka hänen isänsä oli saanut Mirkon kiinnostumaan paikallispolitiikasta ja sosiaalisesta elämästä.
Porimestarina, sindaco, toimii Ignazio Marino. Hänen tärkein tehtävänsä on muun muassa, kuten Italian presidentinkin pitää silmällä että kunnvaltuusto toimii demokarttisesti noudattaen lakeja ja säännöksiä. Viime vuonna porimestarin valtuuksia lisättiin jonkin verran.
Kunnanvaltuuston puheenjohtajana, tai presidenttinä, kuten hänen tittelinsä kuuluu italiaksi, toimii tällä hetkellä Mirko Coratti. Hän on tyypillinen italialainen paikallispatrioootti, kuten hyvin suuri osa italialaisista on. Ehkä paikallispatriotismi on se piirre italialaisissa, joka ensimmäisenä tulee esille kun tapaa italialaisen. Coretti on synytnyt Monte Sacron kaupunginosassa ja asuu siellä vieläkin. Hän kertoo itse kuinka hänen isänsä oli saanut Mirkon kiinnostumaan paikallispolitiikasta ja sosiaalisesta elämästä.
Porimestarina, sindaco, toimii Ignazio Marino. Hänen tärkein tehtävänsä on muun muassa, kuten Italian presidentinkin pitää silmällä että kunnvaltuusto toimii demokarttisesti noudattaen lakeja ja säännöksiä. Viime vuonna porimestarin valtuuksia lisättiin jonkin verran.
Rooman porimestarina toimi 1800-luvulla aatelisherroja kuten Caetani, Doria Pamphili, Pallavicini, Pinacini, Venturi, Ruspoli, Torlonia, Colonna, Ludovisi jne ja vasta tasavallan ajalla vuodesta 1946 porimestarit ovat olleet demokrattisesti valittuja puolueittensa edustajia. Heidänkin joukossa saattoi olla useampia aatelisherroja siitäkin huolimatta. Fasismin vuosina Roomaa johti guvernöörit, kunnes vuonna 1944 astui porimestarin virkaan puolueeton Filippo Andrea Doria Pamphili Landi. Hänestä olen aikaisemmin kirjoittanut täällä.
Porimestari Ignazio Marino on syntyään genovalainen. Hän on koulutukseltaan lääkäri ja erikoistunut verisuonikirurgiaan. Hän on yksi maapallon johtavia elinsiirtokirurgeja. Hän on toiminut myös USA: ssa ja Englannissa. Hänellä on useita professuureja yliopistoissa ympäri maapallon. Hän on tehnyt yksistään Italiassa noin 650 elinsiirtoa, varsinkin maksasiirtoja. Hän teki myös ensimmäisen Italiassa tehdyn elinsiirron ADH-potilaalle, sen jälkeen kun laki salli sen.
Vuodesta 2006 hän on toiminut erikoisasinatuntijana Italian valton senaattissa koskien terevydellisiä kysymyksiä.
Vuonna 2013 hän voitti vaalit Roma Bene Comune, Rooman kunnan parhaaksi nimisessä puoluekoalisaatiossa, edellistä porimestaria Alemanno Ginanninia vastaan.
Fransesco Rutellista tuli Rooman ensimmäien kansan valitsema porimestari vuonna 1993. Rutelli on kuulunut moneen puolueeseen poliittisen uransa varrella. Ensin hän kuului Partito Radicale (vasemmistopuolue), sittemmin Verdi Srcobaleno (sateenkaari-vihreät) ja puolueeseen nimeltä Democrazia e Liberta-La Margherita (eräänlainen keskustapuolue). Tämä on hyvin yleistä Italiassa että poliitikot hyppäävät puolueesta toiseen ja uusia puolueita ja ryhmittyymiä syntyy kuin sieniä sateella.
Vasemmistolaiset ovat pitäneet valtaa Roomassa vuodesta 1993 lähtien (seitsemäntoista vuotta peräjälkeen) paitsi vuosina 2008-2013 porimestarina oli äärioikeistolainen Gianni Alemanoon joka sanoi "alentuneen" oikeistolaiselle tasolle. Mitä hän sillä tarkoittikaan. Hän kuitenkin edusti Alliance Nazionalea ja toimi maanviljelyministerinä Berlusconin hallituksessa.
Mutta Italian politiikka on erittäin monimutkaista ja kaiken aikaa alianssipitoista. Alianssit vaihtuvat ennen vaaleja ja jälkeen vaalienkin, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Toisaalta ... Italian politiikka on enimmäkseen puhetta ja taas puhetta. Päätöstenteko tapahtuukin sitten noin vaan yllättäen ja yhtäkkiä, joten kyllä tämä systeemi näyttää toimivan kaikesta huolimatta.
Esimerkiksi Italian pääministerillä tai presidentillä ei ole mahdollisuuksia itsenäiseen päätöksentekoon. Italiassa pitää menna alianssista toiseen kaiken aikaa riippuen mistä asiasta on kyse. Italialaista politiikkaa on aivan turha yrittää ymmärtää, sen verran sotkuista se on. Harvan ihmisen aikakaan ei riitä siihen paneutua.
Vasemmistolaiset ovat pitäneet valtaa Roomassa vuodesta 1993 lähtien (seitsemäntoista vuotta peräjälkeen) paitsi vuosina 2008-2013 porimestarina oli äärioikeistolainen Gianni Alemanoon joka sanoi "alentuneen" oikeistolaiselle tasolle. Mitä hän sillä tarkoittikaan. Hän kuitenkin edusti Alliance Nazionalea ja toimi maanviljelyministerinä Berlusconin hallituksessa.
Mutta Italian politiikka on erittäin monimutkaista ja kaiken aikaa alianssipitoista. Alianssit vaihtuvat ennen vaaleja ja jälkeen vaalienkin, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Toisaalta ... Italian politiikka on enimmäkseen puhetta ja taas puhetta. Päätöstenteko tapahtuukin sitten noin vaan yllättäen ja yhtäkkiä, joten kyllä tämä systeemi näyttää toimivan kaikesta huolimatta.
Esimerkiksi Italian pääministerillä tai presidentillä ei ole mahdollisuuksia itsenäiseen päätöksentekoon. Italiassa pitää menna alianssista toiseen kaiken aikaa riippuen mistä asiasta on kyse. Italialaista politiikkaa on aivan turha yrittää ymmärtää, sen verran sotkuista se on. Harvan ihmisen aikakaan ei riitä siihen paneutua.
Nykyinen porimestari Ignazio Marino kuuluu Demokraattisean puolueeseen joka vastaa lähinnä sosiaalidemokraatteja muualla Euroopassa.
Palazzo delle Esposizioni, Via Nazionale 194
Kahvila sisällä ja terassilla
Kahvila Palombinin terassi
Palazzo delle Esposizionin ravintola Open Colonna, sisäänkäynti Via Milanon puoleta ylös portaita. Avoinna kello 12.30-15.30 ja 20.00-23.00. Suljettu sunnuntai-ja maanantai-iltaisin. Sunnuntaina kello 12.30-15.30 tarjoillaan perhelounaita jolloin pikkulapsetkin ovat tervetulleita.
Open Colonna
Open Colonnan buffé
Kunta omistaa myös hirvittävän pitkän liudan museoita, kulttuuritalo Palace of Espocizioni, ja sen näyttelytilat, aivan älyttömän määrä kunnallisia kirjastoja, Scuderie del Quirinale, Opera ja Zetema nimisen kulttuurikompleksin. Kaikista näistä on ainakin minulla ollut paljon iloa ja viihdytystä. Suuri Kiitos Rooman kunta!
Muuten tuolta Zeteman sivuilta löytyy paljon mielenkiintoista.
Via Alessandrina ennen korjauksia
Via Alessandrina juuri ennen kuin porimestari vihki sen uudelleen käyttöön
Yksi tapahtuma josta voin mainita erityisesti on tuleva jippo on keisari Augustusken "2000-vuotis-juhlallisuudet", jotka avataan 21. huhtikuuta ja ne jatkuvat 21. lokakuulle saakka. Keisari Augustuksen historiaa käydään läpi Augustuksen Forumilla, Via Alessandrinalla, heijastinlaitteiden avulla. Sisäänpääsymaksu € 15.
Turisteille tiedoksi että Foro Imperialin varrella, on erikoinen Turisti Pointti, Vicitor Center, PIT, josta saa karttoja, opaskirjoja, varata hotelleja jaostaa Rooma Passin sekä yksittäisiä sisäänpääsylippuja eri kohteisiin. Siinä on myös mukava ja viihtyisä puutarhakin, jossa voi levähtää. Avoinna joka päivä kello 9:30 till 19:00.
Italian valtion politiikka on toisien maailmansodan jälkeen ollut yhtä hullunmyllyä. Hallituksessa paljon puolueita ja jatkuvia halltuksen vaihtoja.
Italian parlamentti (eduskunta) koostuu senattista ja edustajainhuoneesta joilla molemilla on yhtä paljon sanomista. Senaatissa on 630 paikkaa ja edustajainhuonessa 315. Äänestäjien alin ikä on 25 vuotta ja senaattiin pääsee edustajaksi vain jos on täyttänyt 40 vuotta.
Italian parlamentti (eduskunta) koostuu senattista ja edustajainhuoneesta joilla molemilla on yhtä paljon sanomista. Senaatissa on 630 paikkaa ja edustajainhuonessa 315. Äänestäjien alin ikä on 25 vuotta ja senaattiin pääsee edustajaksi vain jos on täyttänyt 40 vuotta.
Viime vaalien jälkeen vuonna 2013 Italia sai koalisaatiohallituksen. Mutta Italiassa on nyt jo kolmas hallitus vuoden sisällä. Pääministeri tällä hetkellä on Matteo Renzi. Hän toimi Firenzen porimestarina tätä ennen. Renzi on kaikkein aikojen nuorin pääministeri Italiassa, vain 39 vuotias. Renzin hallitus on myös koalisaatiohallitus jossa on kuusitoista ministeriä.
Koska Italia on suuressa taoludellisessa kriisissä niin henkilö finanssiministerin paikalle piti harkita tarkkaan. Pier Carlo Padoan sai sen postin. Hän oli UECD:n pääekonomi ja sitä ennen hän on toiminut Kansainvälisen valuuttarahaston pomona. Hän ei kuulu mihinkään puolueeseen vaan on neutraali.
Koska Italia on suuressa taoludellisessa kriisissä niin henkilö finanssiministerin paikalle piti harkita tarkkaan. Pier Carlo Padoan sai sen postin. Hän oli UECD:n pääekonomi ja sitä ennen hän on toiminut Kansainvälisen valuuttarahaston pomona. Hän ei kuulu mihinkään puolueeseen vaan on neutraali.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että Rooman kunnanvaltuuston on odoteltava hallituksen päätöksiä jotta he voivat soveltaa omaa politikkaansa. Kunta kulkee askeleen tai kaksi halltuksen jäljessä.
Marcello Finizio on kiivennyt jo kolme kertaa aikaisemmin Pyhän Pietarin kirkon katolle ja teki sen pari viikkoa sitten neljännen kerran. Hän protestoi Renzin säästöpolitiikaa kohtaan.Tälla kertaa hän kohdistaa protestinsa myös presidentti Napolitanoa ja paavi Franciskusta kohtaan. Hän sanoo ettei hän pidä Napolitanon ja paavi Franciskuksen interventiopolitiikasta, siis heidän sekaantumisesta valtion politiikkaan.
Mutta kun hätä on suuri ja ongelmat melkein mahdottomia ratkaista on kaikkien osallistuttava vetämään samaa linjaa ja tukea toisiaan etta päästään eteenpäin. Tilanne on todellakin vakava ja melko toivoton joten sovittelu on aivan paikallaan ja kaikki ovat tervetulleita omien ideoittensa kanssa jotta ongelmille voidaan tehdä jotain.
Roomassa on jo paljon köyhiä ja kodittomia. Lazion maakunnan nuorista on noin 40% työttöminä. Firmat menevät konkurssiin, työläiset eivät pysty maksamanan vuokriaan ja joutuvat jättämään asuntonsa. Muutenkin suhteellisen hintaisista vuokra-asunnoista on suuri pula. Työttämät nuoret kokoontuvat kaduille toreille iltasin ja öisin riehumaan.
Jatkan taloudellisesta ahdingosta toisten... jatkoa seuraa myöhemmin.