Monte Celio

Monte Celio on kukkula, mikä sijaitsee Rooman sydämessä, Celion nimisessä kaupunginosassa. 

Se on erinomaisen viihtyisä alue päiväkävelyä ajatellen. Celion kukkulalla ei ole kauppoja, ei hotelleja, ei ravitoloita eikä kahviloitakaan, vaan kukula on viheraluetta, minkä keskeltä löytyy vain historiallisia rakennuksia ja kirkkoja.

Colosseumin etelä puolella sijaitsee tämä Caeliuksen viheriäinen kukkula, tai Colle Celio kuten sen nimi on nykyään,  joka on yksi Rooman seitsemästä kukkulasta ja se ollut aina harvaan asuttu.

Alue on aina ollut maalaismainen viinipuutarhoineen, joitakin luostareita ja kirkkoja sekä palatsi, mikä kuului Aeliuksen suvulle, gens Aelia. Palatsi sijaitsi San Gregorio Magnon kirkon paikalla. Kirkko valmistui vuonna 1108 ja sai nykyisen julkisivunsa vuonna 1683. Siihen aikaan ei muilla ollut sukunimiä, vain aatelisilla. Roomassa oli siihen aikaan kaksi yhteiskuntaluokkaa, patriisit ja plebeijit. Aelian suku kuului plebeijien luokkaan, mikä oli alempi näistä kahdesta. Paavi Gregorius Suuren vanhemmat asuivat palatsissa. Siksi palatsin paikalle rakennettu kirkko on nimeltään  San Gregorio Magno al Celio.

Alueella näyttää vieläkin melkein samanlaisesta kuin kuvassa, vain puutarhaa ja puita ja pensaita on enempi nykyään.  Clivo di Scauro kulkee vasemmalle kohti Santi Giovanni e Paulon basilikaa ja siitä eteenpäin Via Celimontanalle josta on vain muutama askel Santo Stefano Rotondolle ja edelleen  melko idyllistä Via Santo Stefano Rotondoa pitkin Piazza San Giovanni in Lateranolle. Suosittelen lämpimästi kävlemään näitä kahta erittäin rauhallista ja erikoista tietä pitkin.

Eräs juuri kristinuskoon tullut  perheen nuori mies 500-luvulla teki mahtavan uran. Hänestä tuli jo 30-vuotiaana prefekti, sittemmin munkki ja pian hänestä tehtiin Paavi nimeltä Gregorius I, Gregorius Suuri. Hänestä tuli kirkkohistorian ehkä suurin ja vaikuttavin henkilö.  Hänen isänsä oli senaattori  ja kun isä kuoli niin Gregorius teki lapsuudenkodistaan benediktiniluostarin, jossa hän itsekin asui munkkina aikansa. Luostarin hän nimitti ja pyhitti Sant'Andrea'lle, joka vieläkin on jäljellä mutta nykyään se kuuluu toiselle luostarisäädylle. Gregoriuksen lapsuudenkodin rippeet löytyy kirkon alta jos vain siihen joskus saa argeologit luvan alkaa tehdä kaivauksiaan.

Gregorius Suuri, Gregorius Dialogos ortodoksisessa kirkossa, perusti kaiken kaikkiaan kuusi luostaria Italian niemimaalle. Sant'Andrean luostari/Andreas ensikutsutulle pyhitetty luostari jossa Gregorius itse vannoi munkkilupauksensa. Andreas oli ensimmäinen Jeesuksen opetuslapsista ja hän oli Pietarin  veli. Gregorius eli myös aikansa Konstantinopelissa paavi Pelagiuksen lähettiläänä. Sieltä tultuaan hän asettui taas asumaan tähän luostariin kunnes hänestä tehtiin paavi, vaikka hän hangoitteli alkuun kovasti sitä vatsaan. Hän oli ensimmäinen paavi joka oli taustaltaan munkki, ja hän itse ei pitänyt itseään paavin viran ansainneena.

San Gregorio al Magnon kirkko ja sen ympäristö on minulle henkilökohtaisesti rakas alue. Muistan kuinka suuri elämys oli tulla tälle alueelle ensi kertaa. Tässä erittäin idyllisessä paikassa historia saa otteen minusta joka kerran kun kävelen alueella. Historia alkaa elämään ja minä Gregorius Suuren mukana...

San Gregorio al Magno, Piazza San Gregorio al Celio 1

Kirkossa ja Salviati kappelissa voi vierailla joka päivä.

 Avoinna talviaikaan kello 9.00-12.00, 15.00-18.00,
 kesäaikaan kello 9.00-13.00, 15.00-19.30.

Basilikan vieressä sijaitsee nykyään Äiti Teresan nimissä perustettu nunnaluostari Missionarie della Carità, Salita Di San Gregorio 1. Tietääkseni luostarissa asuu intialaisia nunnnia. Tämä on vähemmän tunnettu luostari eikä heillä ole omaa kotisivuakaan mutta täältä voi ainakin ottaa yhteyttä ja kysyä yöpymismahdollisuuttaa, jos kiinnostaa, mcadozini.info@gmail.com

Näyttää kuitenkin siltä ettei he enää vuokraa huoneita turisteille mutta ainahan sitä voi kysyä. Jos olen oikein ymmärtänyt Katolisen kirkon omilta sivuilta niin nunnilla on eräänlainen hyväntekeväisyysvastaanotto Casa di Amore luostarissaan, jossa köyhät tai kodittomat yli 55 vuotiaat miehet saavat annoksen ruokaa, peseytyä ja puhtaat vaatteet päälleen. Tietääkseni luostarissa on noin 80 sänkypaikkaa joten täällä saa yksinäiset eläkeläismiehet asunnon. Roomassa on hyvin monta tämäntyylistä paikkaa joissa saa ainakin syödäkseen ilmaiseksi. Luostarit tarjoavat myös perinteisesti eläkeläsille kodin.

San Gregorion nykyinen luostari kirkon yhteydessä on Camaldolece luostari. S. Romualdo Arezzosta perusti Camaldolese luostarijärjestön vuonna 1024. Kuvia luostarin puolelta. Lluostarissa ei tuskin ole mahdollisuus yöpyä, vaikka munkkiluostarit yleensä antavat yösijaa miespuolisille.

Camaldoli sijaitsee Casentinon alueella Toskanassa jossa sijaitsee Camadolece järjestön eremiittiluostari. Siellä vuokrataan yhteisasumista ja erikokoisia huoneistoja. Vaikkapa viikon loma-asunnoksi. 

Gregorius Suuri  noin 540-606

toimi paavina  nimellä Gregorius I

Pyhä Gregorius on haudattu Pyhän Pietarin kirkkoon

San Gregorio el Magnon esipiha ja pääsiäänkäynti



Kaunis kattomaalaus

Marmorituoli on Gregoriuksen lapsuudenkodista ja peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta jaa. Tuoli sijaistee nykyään Cappella Salviatissa jossa Gregorius piti messuja ja huoneen vieressä on porrasaskel jota Gregorius käytti päänsä aluksena kun hän nukkui. Taustalla on lipas jossa säilytetään joitakin pyhiä jälkeenjäännöksiä. 

Cappella Salviati on näkemisen arvoinen. Kolme muuta  historiallista kappelia löytyy kirkon vierestä vasemmalta, Santa Barbara, Sant'Andrea ja Santa Silvia. Täällä valokuvia kirkosta ja  kaikista kappeleista.

Ovi josta on aikoinaan kuljettu San Andrea al Celio kirkkoon ja sen luostariin, Oratorio Silviaan ja Oratorio Santa Barbaraan. San Andrea al Celion Oratoriossa on messu arkisin kello 19.15. Nykyinen sisäänkäynti kirkon vierestä vasemmalle. On siis jaksettava kiivetä nuo korkeat ja jyrkät portaat ylös.

Piazza San Gregoriolta Palalatinolle päin

Luostarin hieman villi puutarha kirkon ja luostarin vieressä valokuvattuna rauta-aidan luota

Kolme oratoriota, kappelia, kirkon vieressä rinteellä

Oratoriot avoinna tiistaina, torstaina, lauantaina ja sunnuntaina kello 9.30-12.30. Piazza di San Gregorio 2.

Santa Barbaran oratorio/kappeli

Santa Silvian oratorio/kappeli,  kuvassa vasemmalla

Pyhä Silvia oli Gregorius suuren äiti

Santa Silvia Oratorio

Via Santo Stefano Rotondo 5; Sandro Vallocchia

Via Santo Stefano Rotondo on kapea kuja jota reunustaa kirkon ympärillä olevat muurit ja joitakin luostareita. Sopiva päiväkävelyreitti Colosseumilta Viale del Parco del Celiota pitkin San Gregorio al Celion kirkolle ja siitä Clivo Scauroa pitkin Via Claudialle. Suoraan eteenpäin siitä sitten onkin Via Santo Stefano Rotondo jota pitkin pääsee mukavasti Piazza San Giovanni Lateranolle. Suosittelen reittiä jos on vähänkin aikaa. Matkan varella on monta mielenkiintoista kirkkoa ja koko matkan rauhallista luonnonkaunista aluetta. Colosseumilta on suorempikin tie Via Claudiaa pitkin noin 300 mteriä Santo Stefano Rotondan kirkkoon. 

Kadun varrelta löytyy mm armeijan sairaala, San Giovanni Addoloralata niminen luostarijärjestö ja järjestön vamhempi ja uudempi sairaala, pieni Santi Andrea e Bartolomeon kirkko sekä entinen San Slavattoren sairaala.

Santi Andrea e Bartolomeo

Via Santo Stefano Rotondo 5 A; Sandro Vallocchia

Santo Stefano Rotondon basilika, Via di Santo Stefano Rotondo 7, on erikoinen kirkkorakennus. Kirkko ei ollut viimeksi kun kävin avoinna. Ovella luki että kirkko on vain luostarin käytössä. Luutavasti se johtui siitä että kirkkoa korjattiin silloin ja siksi ei päästetty sisään. Muuten aukioloajat ovat seuraavat: maanantaisin suljettu, tiistaista sunnuntaihin kello 9.30-12.30 ja 14.00-17.00.

Kissa odottaa sisäänpääsyä Santi Giovanni e Paulon kirkkoon, Piazza dei Santi Giovanni e  Paulo

Via di San Paulo della Croce joka kulkee välillä Via Claudia ja Santi Giovanni e Paulon kirkko.

Santo Stefano Rotondo, Via Santo Stefano Rotondo

Kirkko on nykyään Roomassa asuvien unkarilaisten kotikirkko mutta kirkkoa käyttää myös luostarin nunnat ja sitä voi myös vuokrata häitä ja muita tilaisuuksia varten. Missionarie del Scaro Costato nunnaluostari on aivan kirkon kupeessa.

Santo Stefanon kirkko on peräisin viidenneltä vuosisadalta. Se on pyhittety Pyhälle Stefanolle joka on Unkarin suojeluspyhimys. Santo Stefano oli alunperin juutalainen joka kääntyi kristinuskoon. Hänestä tuli kristinuskon ensimmäinen merttyyri. Kirkko rakennttiin armeijan entisten parakkien raunioille. Kirkon alla on entinen Mitreo joka oli Mitra jumalan temppeli ennen kristinuskoa. Kristinuskon alkuaikana molemmat uskonnot vaikuttivat Roomassa samanaikaisesti. Aivan vieressä on sijainnut  myös Valeri suvun tilukset, Domus Valerii. Valeri suku vaikutti Roomassa jo 500-luvulla eaa ja siitä eteenpäin melekin 500-luvulle jaa. Kirkko on nähtävästi rakennettu paavi Leo I:n aikana vuosina 440-461.

Kirkko on täynnä seinäfreskoja jotka on maalattu Niccolo Circignani ja Antonio Tempesta.

Alttarin suunniiteli Bernardo Rosselini 1500-luvulla. Absidimosaiikki on  peräisin 500-luvulta.

Kirkko on erikoisen mallinen ns rotondo. Ensimmäinen malliaan Roomassa ja sen esikuva oli Pyhän haudan kirkko Jerusalemissa. Luultavasti rikas Valerin suku rahoitti kirkon rakentamisen. Valerian sukuhan omisti suuren osan Monte Celion kukkulan maatiloista. Pyhä Melania  vanhempi (325-410 jaa) oli Valerian sukua ja hän oli erittäin uskovainen rouva joka teki useita pyhiinvaellusmatkoja Jerusalemiin. Hän jopa perusti luostarin Jerusalemiin. Itse hän vieraili Egyptissä Wadi Natroun  luostarissa joka on vieläkin jäljellä.

Keksiajalla Santo Stefanon kirkko kuului San Giovanni Lateranon alaisuuteen. Ordine San Paolo Primo Eremita nimien urnkarilainen munkkijörjestö sain kirkon ja luostarin haltuunsa silloisen paavin luvalla vuonna 1454. Se on syy miksi kirkosta tehtiin myöhemmin Roomassa asuvien unkarilaisten kotikirkko. 

Kun Via Claudia niminen katu päätyy, saa sama katu nimekseen Via Celimontana. Katujen yhtymäkohdasta lähtee vasemmalle Via Santo Stefano Rotondo. Oikealla on kuvassa oleva portti Arco di Dolabella e Silano, joka oli kaupunginportti Servinauksen muurissa aikoinaan. Sen toinen nimi on Porta Celimontana. Pääsiäänkäynti  Celimontanan puistoon kulkee nykyään  50 metriä kaunepaa, Santa Maria in Domnica kirkon vierestä. Arco di Dolabellan kautta pääsee kaunista kujaa pitkin Santi Giovanni e Paulon basilikaan ja sen luostariin.

Santi Giovanni e Paulo, Piazza Santi Giovanni e Paulo

Tori on rauhallinen ja idyllinen jossa mielellään vaikka kuluttaa hieman aikaa levähtämiseen. Kuja joka johtaa torille on eirttäin kaunis. Kujaa reunustaa muurit mutta kauniit appelsiinipuiden ja kukkivien pensaiden  oksat ojentuvat kujan ylle. 

Santi Giovanni e Paulon basilika on suuri mutta niin on myös viressä oleva   luostarikin joka on passionisti luostarijärjestön  pääpaikka. Kirkko on rakennettu neljännellä vuosisadalla ja korjattu useamman kerran. Presidentti John F Kennedyn isä Joseph Kenney on ollut yksi henkilöistä joka on kustantanut kirkon korjauksia. Ensimmäinen kirkko oli titulus, Titulus Bizaantiis senatatori Byzantiuksen mukaan ja hänen poikansa Pammachius rakennutti basilikan tituluksen päälle joka oli yksi aikaisimmista seurakuntakirkoista Roomassa. Katolisen kirkon synoodi mainitee kirkon nimeksi  SS Johanis e Pauli vuonna 595. Passionistit muuttivat luostarin tiloihin 1800-luvulla.

Passionistijärjestön perustaja Paulo della Croce on haudattu kirkkoon jossa hänellä on oma kappelinsa. Uskonnolliset retreatit ovat hänen keksintöjään ja hän kuoli  18.lokakuuta vuonna 1775  Santi Giovanni e Paulon basilikassa juuri retreatin aikana. Vielä tänäkin päivänä luostariin voi hakeutua retreateihin.

Kirkon alla on argeologit kaivaneet esiin roomalaisen asunnon, Casa Romane del Celio. Sissänpääsy Clivo dei Scaurin puolelta.