Sant'Alfonso de Liquori

Sant'Alfonso di Liquori All'Esquilino, Via Merulana 26

Facebook!

Messu arkisin kello 7.00, 9.00 ja 18,30. 

Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 7.00, 8.30 ja 9.30 (puolaksi),

 11.15 ja 12.30 (puolaksi),

 16.00 (filippiinien kiellä), 

17.00 (espanjaksi, latina-amerikkalaiset).

Kirkon yhteydessä sijaitsee Accademia Alfonsiana, moraaliteologinen korkeakoulu. Redemptoristien uskonnollinen järjestö perusti instituutin vuonna 1949. Instituutti on melko suuri ja sen kirjasto  on erittäin kattava. Kirjasto on ilmaiseksi avoinna kaikille maaantaista perjantaihin kello 8.45 - 13.00 ja kello 13.45 - 18.00. Yli kolmekymmentä professoria toimii instituutissa ja täällä voi opiskella tohtoriksi saakka. Instituutissa on opiskelijoita noin 60. eri maasta.

Sant'Alfonsoa juhlitaan kirkossa 1. elokuuta.

Sant'Alfonson kirkko on yksi harvinaisista goottilaistyylisistä kirkoista Roomassa. 

Kirkko on turistinähtävyys!

Kirkko rakennettiin vuosina 1855-1859. Arkkiethtinä toimi George Wigley. Julkisivu on tehty tiilistä ja traventinikivestä. 

Pääsisäänkäynnin yllä

Katualttari Madonna Addolorata, Sant'Eustachion kaupunginosassa,
 Via  dei Redentoristi 16

Alfonso  Maria de'Liquori 1696-1787

Hän syntyi Amalfissa ja oli katolinen piispa, kirkonopettaja ja taiteilijakin, joka perusti Santissimo Redentore, Redemptoristit, Liquorinistit, nimisen uskonnollisen järjestön. Redentore tarkoittaa pelastusta. Järjestö perustettiin Amalfissa vuonna 1732. 

Liquori koulutti itsensä ensin juristiksi mutta melko pian sen jälkeen hän käänsi selkänsä maalliselle ja muutti Micericordiajärjestön luostariin, Madonna della Mercere, suojaviittamadonna järjestöön. Suojaviittamadonnan palvontaa esiintyy etenkin dominikaanien ja sisterssiläisten parissa. Italiassa häntä nimitetään nimellä Madonna della Misericordia, josta myös tulee italialainen hyväntekeväisyysjärjestö Misericordia. Misericordia järejstössä on noin 700 munkkiveljestä, mutta vapaaehtoisia italialaisia on noin 700 000 henkilöä, jotka toimivat hyväntekeväisyystyössä ympäri Italiaa. Nykyään järjestö auttaa myös ulkomailla.

Sant'Alfonsolla oli hyvin aikaisessa vaiheessa toivomus perustaa moraaliteologinen instituutti juuri Roomaan. Alfonso oli kovasti kiintynyt Mariologiaan, katolisen kirkon haaraan, mikä tutkii Pyhän Marian osuutta katollisessa kirkossa. Hän sävelsi myös mariologista musiikkia kuten esimerksiki hymnin 'Quanno Nascetti Ninno', sekä 'Tu scendi dalle stelle' kappale, jota esitetään usein Sant'Alfonson kirkossa. Hymnia soitetaan ja lauletaan usein Pyhän Pietarin basilikassakin  ja se on suosituin jolulaulu Italiassa, mitä laula etenkin lapste ja lapsikuorot. 

Alfonso kirjoitti  vuonna 1750 mariologisen kirjan 'Gloria di Maria' ja kolme vuotta sen jälkeen kirjan 'Homo Apostolicus', jossa hän perusteli oman moraaliteologisen oppinsa.

Kirkon paikkalla seisoi 1700-luvulla Villa Caetani ja heidän puutarhansa, horti, sen ympärillä. Useilla Rooman aatelisilla on ollut kautta aikojen kesäasunto, Villa, juuri Esquilinon alueella.

Vuodesta 1860 mullistetiin koko Esquilinon alue ja rakennettiin uusia suoria katuja, uusia asuintaloja ja jo ennestään ränsistyneet villat hajoitettiin melkein tyystin. 

Redemptoristit ostivat huvilan ja tontin Caetanien aatelissuvulta vuonna 1853. Skotlantilainen aatelisherra Edward Douglas kustansi kirkon ja luostarin rakentamisen. Tämä oli Rooman kaupunginmuurin sisällä viimeinen kirkko, mikä  rakennettin ennen kuin Italian valtio allekirjoitti sopimuksen kirkkovaltion kanssa ja Vatikaanin valtio perustettiin. 

Samalla Italian valtio ja katolinen kirkko erosivat toisistaan. Italiassa ei siis ole valtion kirkkoa, eikä lapsilla koluissa ole uskontotunteja.Vain vanhempien pyynnöstä peruskoulut voi järjestää uskonnollista koulutustakin. 

Nostra Madre del Perpetuo Soccorso

Ikooni tuotiin Roomaan vuonna 1499 ja se on ns kreettalaisen ikooniperinteen mukainen ikooni.  Sen on maalannut kreikkalainen ikoonimaalari Kreetalla siinä noin 1400-1500-lukujen vaihteessa. Roomaan tuli ikooni 1500-luvun lopulla, luultavasti kreikkalaisten munkkien mukana. Toinen tarina kertoo että roomalainen kauppias olisi varastanut tämän ihmeitätekevän Maria-ikoonin Kreetalla käydessään. 

Ikoonin kerrotaan sijainneen alkuunsa San Matteo in Merulana kirkossa, mikä sijaitsi muutaman sata metriä eteläisenpänä Via Merulanan varrella. Kirkko oli ns Tituli Matthaei neljänneltä vuosisadalta. Kirkko toimi sittemmin luostarikirkkona ja 1200-luvulla rakennettiin jopa hospitsikin sen viereen pyhiinvaeltajia varten. Siihen aikaan Paavi asui aivan siinä lähellä Lateranon platsissa, San Giovanni in Lateranon basilikan kupeessa. Kerrotaan että hospitsia käyttivät enimmäkseen paavin palveluskunta kun he sairastuivat. Luostarissa asui alkuun Crociferimunkit mutta myöhemmin sinne muutti augustiiniläiset.

Ikooni joutui sitten sen jälkeen Santa Maria in Posterulan luostariin kun San Matteo in Merulanan kirkko hajoitettiin Napoleonin vallan aikana. Kun Santa Maria in Posterulakin hävitettiin, niin ikooni sai lopullisen paikkansa täällä Sant'Alfonso de Liquorin kirkossa. Ikooni vietiin Vatikaaniin tutkittavaksi ja restauroitavaksi. Tutkimukset osoittivat että ikooni om vuosilta 1325-1480. Sant'Alfonson kirkossa oleva ikooni on aivan varmuudella se alkuperäinen ikooni,  mutta siitä tehtiin myös kopia, mikä sijaitsee Redemptionistien instituutissa kirkon vieressä.

Tämä on melko varmasti roomalaiskatolisen kirkon tunnetuin Madonna. Madonna-ikoonilla ortodoksisessa kirkossa ei ole sama tarkoitukuksensa kuin ne ovat roomalaiskatolisessa kirkkossa. Ortodoksiessa kirkossa ei ole mitään "Mariakulttia" lainkaan, kun taas roomalaiskatollisessa perinteessä Marialla on hyvin keskeinen osa. Melkein jokaisella roomalaiskatolisella on jonkinlainen Mariaikooni  kotonaan ns kotialttarilla, mikä voi olla ihan tavallinen pöytä tai kaapin päällystä. Ikooniperinne tulee bysanttisesta traditiosta ja nimitys ikooni tulee venäjän kielestä.

Vuonna 1866 tuotiin Sant'Alfonson kirkkoon tämä ikooni Santa Maria in Posterulan luostarista, mikä sijaitsi saman nimisen kirkon vieressä Lunogotevere Tor di Nonalla Roomassa. Kirkko ja luostari hajoitettiin kun Teveren joen reunoja padottiin ja rakennettiin ainaisten tulvien takia ja paikalla on  nykyään parkkipaikka ja sanomalehtikoju. 

Sant'Alfonon kirkon sisäkatto on erikoinen. Se on kaakeloitu ja pyramidaalinen malliltaan. Kuvassa näkymä kirkon sisäänkäynnistä. Rosetti-ikkuna on tyypillinen gottinen elementti. Kirkkosalin seinillä on myös ikkunoita joissa on lasimaalaukset, jotka ovat ranskalaisen dominikaani Marcellino Loforestierin valmistamat. Kirkkoon on kolme sisäänkäyntiä ja loggia joka on rakennettu travertinikivestä. Keskimmäisen oven yläpuolela on mosaiikkikuvaus Madonna del Perpetuo Soccorosta. Kirkkosalissa on freskoja pylväitten yllä kaariholveissa ja erittäin kauniit goottsiet kaariholvit neliskulmaisine pylävineen.

Absidi on sisällytetty luostarin tiloihin. Absidin takana voi kulkea. Pyhä Ikooni on asetettu pääalttarin keskimmäiseen goottilaiseen kaareen. Oikealla puolen on luostariin johtava ovi ja portaat, jotka johtavat kirkkosalin alla sijaitsevaan kryptaan. Kirkon suunnittelut arkitehti George Wikley oli ammatiltaan journalisti, eikä lainkaan arvostettu arkkitehti.

Pääalttarin absidimaalaus on Eugenio Cisterna maalannut kirkoon uuskorjausten aikaan noin vuonna 1900.  Kiristus keskellä, Maria Jeesuken äiti vasemmalla ja ympärillä enkeleitä redemptonistien tavan mukaan. 

Vasemmalla puolen kirkkosalia sisäänkäynnin jälkeen heti on kappel, mikä on pyhitetty Avilan Teresalle. Seuraava kappeli Pyhälle Joosefille, Jeesuksen isälle ja kolmas kappeli on pyhitetty Sacra Famiglia'lle/Pyhälle perheelle, mikä tarkoittaa Maria, Josef ja Jeesus.  

Oikealla puolella heti pääalttarista lukien on Pyhälle Alfonsokselle, redentoristien järejstön perustajalle pyhitetty alttari. Seuraava alttari on Immaculate Conseption, tahrattomalle sikiämiselle pyhietty kappeli ja lopuksi oikealla sisäänpääsyn vieressä on kappeli joka on pyhitetty Pyhälle Fransiskus Assisilaiselle.