San Lorenzo in Panisperna

San Lorenzo in Panisperna, Via San Panisperna 90, kuvaus Giuseppe Vasi

PS. Palasin takaisin kertomaan, että kirkko on taas avoinna messuja varten. Messu sunnuntaisin ja pyhäpäivisin kello 11.00 ja 18.00. Vaaikuttaa siltä kuin pyhää edeltävänä päivänä on messuu aamulla kello 7.45. 

Jos haluaa vierailla kirkossa niin voi ottaa yhetyttä etukäteen, Puh: 06 646535573 tai 06 46535574.

Kirkko seisoo Montin kaupunginosassa keskellä Roomaa. Via Panispernan katu kulkee Largo Magnanapolin torilta Piazza Santa Maria Maggioren torille. Tämä katu on yksi suorimmista kaduista kulkea kaupungin keskustaan Terminin rautatieasemalta.

San Lorenzo in Panispernaa ei kutsuta enää kirkoksi, vaan rettoriaksi, mikä tarkoittaa pappilaa. Katollisessa kirkosssa on paljon erilaisia pappiskuntia ja monen maalaisia pappiskuntia, joten kirkko on nykyään jonkin pappiskunnan käytössä, enimmäkseen.

San Lorenzo in Panisperna

San Lorenzo Panisperna kirkko sijaitsee katujen risteyksessä kauniilla paikalla, samalla kukkulalla sisäministeriön kanssa. Siitä lähtee kaunis puiden varjostama Via Milanon katu, joka johtaa loivasti ylös kauniille Via del Quirnalelle. 

Nykyinen kirkko on arkkitehti Carlo Rainaldin suunnittelema kirkko 1600-luvulta. Kirkon alkuperäinen nimi oli San Lorenzo in Formoso paavi Formosuksen mukaan, joka eli 800-luvulla. Formosus tarkoittaa kaunista ja kaunishan tämä kirkko onkin. 

Alkuperäien kirkko on 900-luvulta. Paavi Bonifasius VIII rakennutti kirkon uudelleen vuonna 1300 ja sen vieressä oleva luostari annettiin benediktiineille vuonna 1451. Vuonna 1574 Gregorius XIII määräsi uusia restaurointeja ja nimi San Lorenzo Panisperna juontaa juurensa tältä ajalta, ehkä siksi, että pyhimystä juhlitaan 10. elokuuta, jolloin  jaettiin köyhille leipää=panis.

Kirkon yhteydessä sijaitsee pieni museo, jossa on joitakin reliikkejä ja San Lorenzon reliikkiverta. Museoon pääsee soittamalla ja sopimalla ajasta puh:06 46535573. Kryptassa on grilli, jolla perinteiden mukaan poltettiin San Lorenzo.

Roomassa on ainakin viisi muuta kirkkoa, jotka ovat San Lorenzolle, Pyhälle Laurentinukselle pyhitettyjä: San Lorenzo Fuori le Mura, San Lorenzo in Miranda Foro Romano, San Lorenzo in Lucina ja San Lorenzo in Fonte.

San Lorenzo in Panisperna kirkko on luultavasti rakennettu jo melko heti San Lorenzon marttyyrikuoleman jälkeen siinä 300-luvun alkupuoliskolla. Kirkko rakennettiin nimittäin juuri sille paikalle jossa Pyhä Laurentinus/ San Lorenzo halstrattiin hengiltä. 

Luostari rakennttiin kolmannella vuosisadalla. Kirkon julkisivu uuskorjattiin 1600-luvulla jolloin kirkko sai upean puuveistoksilla koristellun ulko-ovensa.

Upea puuveistoksinen ovi: Valokuva  on lainattu romeartlover.it sivuilta

Panisperna nimestä ollaan monta mieltä, mutta luultavasti kirkon vieressä sijaitsevan luostarin munkit aikoinaan jakoivat leipää köyhille, josta sitten kirkko sai nimensä ja kirkon nimestä sitten puolestaan sai katu nimensä. Panis viittaa leipään ja perna kinkkuun. Siihen aikaan tämä alue ei ollut asuttua vaan enempikin maalaismaisemaa. 

Pyhän Birgitta, Chi Era Costui?, Sandro Vallocchia

Aivan samanlainen Pyhän Birgitan patsas seisoo myös Vadstenassa Ruotsissa.

Pyhä Birgitta asui Roomassa 1300-luvulla. Hän asui suurin piirtein siinä rakennuksessa jossa nykyään sijaitsee Birgitta luostari ja heidän kirkkonsa Piazza Farnesella. Pyhä Birgitta kävi joka päivä San Lorenzo in Panispernan kirkossa rukoilemassa. Juuri sitä ennen oli kirkko uuskorjattu. Kerrotaan että Birgitta istui usein kirkon portailla ja kerjäsi ohikulkevilta ja jakoi rahat sitten köyhille. 

Birgitan kunniaksi on pystytetty Birgitta patsas kirkon edustalle. Vuonna 1964 kävi silloinen Ruotsin kuningas Gustaf II Adolf vihkimässä patsaan. Kuningas oli erityisen kiinnostunut arkeologiasta ja hän kävi usein Roomassa seuraamassa kaivauksia. Siihen aikaan oli Roomassa useita ruotsalaisia arkeologeja töissä ja jokunen suomalainenkin. 

Heti Pyhän Birgitan kuoltua hänen ruumiinsa vietiin tänne San Lorenzo in Panispernan kirkkoon ja täältä sitten kuskattiin edelleen Ruotsiin Vadstenaan. Pyhän Birgitan reliikkejä säilytettiin alkuun San Lorenzo in Panispernan kirkossa. Mutta reliikit siirrettiin Birgittaluostariin Piazza Farneselle myöhemmässä vaiheessa. Birgittaluostariin vietiin myös se krusifiksi jonka äärellä Birgitalla oli tapana rukoilla. 

Kirkkosalin oikealla puolen sijaitsee ikivanha kaunis sargofagi muurattuna kirkon seinään kiinni. Tässä sargofagissa säilytettiin alunperin Pyhän Birgitan reliikkejä. Sargofagi on kesarilliselta ajalta peräisin. Kirkosta löytyy myös muistolaatta jossa kerrotaan että Ruotsin kuningas Gustav III kävi kirkossa 13. huhtikuuta vuonna 1784. Rikkaan kreivin 17-vuotias tytär vihittiin klarissanunnaksi ja hänelle puettiin tilaisuudessa klarissanunnien puku päälle ja kuningas jostain syystä oli mukana tilaisuudessa.

Birgitalle on pyhitettyy kappeli joka sijaitsee kirkon vasemmalla seinustalla. Kappelissa on taulu vuodelta 1757 pyhästä Birgitasta, jossa Birgitta on polvistunut krusifiksin ääreen rukoilemaan. Kuvassa Birgitalla on brigittanunnien puku päällään, jota Birgitta ei todellisuudessa ole voinut koskaan käyttää, koska birgittanunnajärjestöä ei silloin vielä ollut olemassakan, eikä siis pukuakaan.

Kirkko korjattiin uudemman kerran 1500-luvulla Rooomassa silloin syntyneen uuden barokin tyylin mukaan, vaikkakin ei yhtä promeaksi, vaan huomattavan vaisummaksi tyyliltään. 

Birgitan ajalla 1300-luvulla luostarissa asui klarissanunnia. Klarissat ovat ne kaikista köyhimmät ja askeettisimmat nunnat koko katollisessa sääntökuntajärjestelmässä. Klarissat kuuluvat kerjäläisluostari järjestöön Fransiskus assisilaisen mallin mukaan. Clara (ital. Chiara) jonka mukaan klarissajärjestö on saanut nimensä oli Fransiskus Assisilaisen sisko. Kerjäämällä rikkalita aatelisilta nunnat pystyivät auttamaan köyhiä. Nykyään luostarissa asuu fransikaaneja ja kirksota löytyy kappeli joka on pyhitetty Frasiskukselle.

San Lorenzo/Pyhä Laurentinus/Sankt Lars, Rooman seurakunnan diakoni, joka kuoli marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen vainoissa vuonna 258. Pyhä Laurentinus on yhdessä Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin kanssa Rooman suojeluspyhimyksiä. Roomassa on jopa korttelisto nimeltä San Lorenzo, joka sijaitseee Terminin rautatieaseman itäisellä puolella. Jos lähtee kävellen Terminiltä San Lorenzo Fuori le Muran basilikaan tai Campo Veranon hautsumaalle niin suorin tie on San Lorenzon kortteliston läpi. 

Nimittäin Pyhän Laurentinuksen ruumis vietiin Via Tiburtinan varteen josta se myöhemmin löydettiin. Keisari Konstantinus I antoi käskyn että Pyhän Laurentinuksen päälle rakennettaisiin pieni Oratorio. Myöhemmin Oratorion kupeeseen kiinni rakennettin kappeli ja vielä myöhemmin rakennettiin haudan päälle basilika. San Lorenzo Fuori le Muran basilika on oikeastaan kolme kirkkorakennusta yhdhesä. Luostarissa asuu frasnikaanimunkkeja,  Le Francescane della Sagra Famiglia järjestöstä. Järjestö sisältyy nykyään vuodesta 2011 lähtien isompaan järjestöön nimeltä Ordine dei Frati minori Conventuali.

Häntä pidetään diakoonien, kokkien ja palomiesten suojeluspyhimyksenä. Diakooni vastaa nykyään katollisessa kirkossa suurinpiirtein seremoniamestaria, joka aina seisoo seremonioiden aikaan Paavin (piispan, arkkipiispan tai kirkkoherran) vierellä ja ohjaa ja auttaa paavia, kääntää raamatun lehtiä jne. Diakoni vihitään virkaansa ja virka vaati täydellistä kirkon jäsenyyttä ja panosta. Vihittävät henkilöt katollisessa kirkossa makaavat vatsallaan lattialla vihkimisen aikana, joka symbolisoi sataprosenttista vihkiytymistä ja panosta tehtäviin.

Vatikaanin museosta löytyy tämä Palmezzanon maalaus jossa Madonna ja Jeesus-lapsen ympärille on koottu monta pyhää miestä: vasemmalta ensin nuori Pyhä Laurentinus, Fransiskus Assisilainen, Johannes Kastaja, Antonius Suuri, Tuomas Akvinolainen ja Pyhä Pietari, joka pitelee Taivaan valtakunnan avaimia käsissään.

Keisari Valerianus käski Laurentinuksen hakea Rooman seurakunnan omaisuudet keisarille. Hän vei köyhät keisarin eteen ja sanoi että tässä on kirkon aarteet ja antoi varat köyhille. Laurentinusta ruoskittiin ja hakattiin ja lopulta hänet halstaroitiin rautaverkkojen päällä. Kerrotaan että hänet olisi grillattu juuri tämän kirkon paikalla. Kirkko on kolmannelta vuosisdalta jaa. Hän on kuitenkinn haudattu San Lorenzo Fuori el Muran basilikaan Roomassa. 

Keisari Valerianus tappoi myös paavi Sixtus II:n. Hänestäkin tuli pyhimys marttyrikuolemansa johdosta. Keisari Valerianus kielsi jyrkästi kristinuskon Rooman valtakunnassa. Paavi Sixtus II on haudattu San Saban kaupunginosaan San Sisto Vecchion kirkkoon.

Tässä Fra Angelico upeassa maalauksessa  Pyhä Pietari kastaa Laurentinuksen Rooman seurakunnan diakoniksi. Cappella Niccolinassa on useita maalauksia Pyhästä Laurentinosta. Fra Angelico maalauksista tykään erityisen paljon. Niissä on kauniit värit ja kuvaus on hyvin herkkkää.

Yksi ehdottomasti parhaista maalarimestareista koskaan maaapllolla oli munkki Beato (=siunattu) Fra Angelico/Giovanni da Fiosole. Hän eil 1300-1400-lukujen vaihteessa Firenzessä munkkina. Hän kuoli Roomassa vuonna 1455 ja hänen  huadattiin Santa Maria Sopra Minervan basilikaan. Mutta Fra Angelico kanonisoitiin niin myöhään kuin vuonna 1982. 

Jos käytte Firenzessä niin käykää ihmeessä San Marcon luostarissa ihailemassa Fra Angelicon maalauksia, joita hän teki sen ajan maailman rikkaimman ja vaikutusvaltaiimman henkilön Cosimo de Medicin pyynnöstä. Ikimuistettava kokemus! Sanonta kuuluu että 80 % maapallon korkeimmalle arvosteusta taiteesta löytyy Italiasta ja niistä 80% löytyy Firenzestä. Tietysti yksi pakollisista kohteista on myös Cappella Niccolina Vatikaanissa.

Vatikaanin palatsissa, Niccolinan kappelissa/Cappella Niccolina, on tämä yllä oleva kaunis maalaus. Sen on maalannut munkki Fra Angelico. Se on melkein kaksi metriä kertaa kolme metriä kooltaan. Harvinainen maalaus ja se on harvinaisen kaunis. Kuvassa Pyhä Pietari joka toimi ensimmäisenä Paavina. Hän kastaa ja siunaa Pyhän Laurentinuksen diakonin virkaansa. Todellakin historiallinen kuvaus ja kuvaajan oli yksi maapallon upeimmista maalarimestareista Fra Angeico.

Kaunis kirkon portaikko, Via Panisperan varrella. Portaita pitkin pääsee kirkkoon ja luostarin pihalle. Bussi 71 pysähtyy kirkon edustalla.

Kirkon kauniisti veistetty ovi, joka on Carlo Rainaldin mestariteos.

Pyhän Birgitan kappeli, jossa oikealla Birgitan sargofagi

Kirkon edustalla seisoi pronssipatsas aikoinaan, joka kuvasi Pyhää Birgittaa. Nyttemmin se voi olla siirretty Pyhän Birgitan luostariin Piazza Farnesella, paikalla jossa Pyhä Birgitta asui aikoinaan Roomassa. Mutta Pyhä Birgitta seisoi usein San Lorenzon kirkon edustalla ja kerjäsi rikkailta, jotta saatiin leivottua leipää köyhille. Pyhä Birgitta kävi rukoilemassa San Lorenzon kirkossa melkein päivittäin ja hän toivoi että hänet tullaan hautamaan juuri tähän San Lorenzon kirkkoon. 

Birgitta kuoli Piazza Farnesella sijainneessa kodissaan, jossa on nykyään Birgittaluostari ja ruotsalaisten kotikirkko Roomassa. Kun Birgitta kuoli niin häntä ei voitu heti kuskata tänne San Lorenzon kirkkoon koska hänen asuntonsa edustalalla tungeksi niin paljon väkeä. Neljän vuorkauden päästä hänet laitettiin yskinkertaiseen puuarkkuun ja arkku kuskattiin tänne San Lorenzon kirkkoon. Kirkossa laitettiin hänen puurakkunsa marmoriarkkuun odottamaan kotimatkaa Ruotsiin Vadstenaan. Hänen ruumiinsa kuitenkin paloiteltiin ja käsivarsi ja joitakin selkärängan paloja jäi reliikeiksi San Lorenzon kirkkoon.

Pääalttarin valtavan suuri alttarimaalaus kuvaa Pyhän Laurentinuksen halstrausta. Alttaritaulun on maalannut Pasquale Cati vuonna 1589. Pääalttarin krusifiksi on 1400-luvulta.

Kirkkosali on yksilaivainen ja sen molemmilla reunoilla on kolme kappelia. Yksi kappeli sijaitsee ns verandassa tai kuistissa, jossa säilytetään Pyhän Laurentinuksen patsas ja joka otetaan esille joka vuosi 10.elokuuta. Kappeli on lukittu mutta jos sattuu törmäämään kirkon vahtimestariin niin voi pyytä hänen näyttämään kappelia.

Kirkkosalin ensimmäinen kappeli oikealla puolen on omistettu Klaara Assisille klarissasääntökunnan perustajalle, Pyhän Fransiskus Assisilaisen siskolle.

Toinen kappeli vasemmalla puolen kirkkosalia on pyhitetty Pyhälle Birgitalle.

Luostarin vanhin osio joka on säilytetty, koska ne ovat Rooman vanhimpia rakennuksia keskiajalta, joita ei ole enää kovin montaa jäljellä. Hieman etelänpänä Via in Selcin kujan varrella voi käydä ihailemassa näitä Rooman vanhimpia rakennuksia.

Luostarissa asui alunalkaen benediktiinimunkkeja ja luostari oli hyvi keskeinen paikka Roomassa, johon köyhät vaelsivat saadaakseen syötävää. Siinä sijaitsee vieressä toinekin luostari, köyhien klarissanunnien luostari, jotka jakoivat köyhille juuri leipää ja kinkku/pane e perna. Useimmat luostarit jakavat leipäpaketteja vieläkin köyhille. San Fransesco e Ripan kirkossa on kori tuoretta leipää heille joilla on todella kova nälkä. Korissa on erittäin puhdas mankeloitu liina ja siinä valmiiksi leikattuja tuoreita leivänsiivuja. 

Katollisen kirkon hyväntekeväisyysjärjestö Caritas jakaa toki siellä täällä ruokapaketteja ja heillä on useita koteja, joissa saa niin ruokaa, käydä suihkussa kuin puhtaat vaatteetkin päälleen. Kodeissa  ohjataan myös sairaalahoitoon jos siihen nähdään tarvetta. Päihderiippuvaisilla on omat kotinsa joissa he saavat apua, samoin nuoret äidit lapsineen jotka ei saa tukea omilta vanhemmmiltaan tai sukulaisiltaan. Joissakin nunnaluostareissa asuu nuoria tyttöjä jotka on vanhemmat syrjineet, kun tyttäret ovat synnyttäneet lapsen Heillä on mahdollisuus asua joissakin nunnaluostareissa, nunnat hoitavat lapsia sillä aikaa kun nuoret äidit käyvät koulua.

Paavi Eugenius antoi vuonna 1149 luostarin Ordo Cavencis nimiselle luostarijärjetsölle Cavan luostarista. Santa Chiara nunnat saivat luostarin asunnokseen 1800-luvulla. Nykyään luostarissa huseeraa Oblate Agustiniane in San Pasquale nunnat.

Tämä luostarirakennus on valtavan iso ja se seisoo kukkulalla korkean muurin tukemana. Osa luostarista on nykyään Rooman yliopiston fysikaalisen laitoksen omistuksssa ja itäinen osa kuuluu sisäministeriölle.

Tämä upea mosaiikki on kotoisin San Lorenzo in Panispernan kirkosta ja löytyy nykyyään Centrale Montemartinin musoesta.

San Lorenzo in Fonte

San Lorenzo in Fonte, Via Urbana 50, Montin kaupunginosassa

Avoinna kello 7.30-14.00 ja 16.00-19.30 kaikkina viikonpäivinä
Messu arkisin kello 18.00 ja sunnuntaisin ja pyhäpäivisin kello 11.00

Pyhälle Lorezolle/Laurille pyhitetty kirkko joka on melko tuntematon monellekin. Pyhä Laurentinus on puolestaan erittäin tunnettu pyhimys. Tarina kertoo että sotilas nimeltä Ippolito/Hippolytos Roomalainen piti Lorenzoa vankina tässä kirkossa. Lorenzo kastoi vanginvartijansa Ippoliton kristinuskoon ennen kuin heidät molemmat otettiin hengiltä uskonsa takia. Kirkossa oli lähde, joka on vieläkin näkyvä, ja jonka vedellä Lorenzo kastoi Ippoliton.

Luostarissa asustelee abbot ja kuusi "veljestä" jotka kuuluvat Congregazionen Urbana dei Nobili Aulici veljeskuntaan.

Kirkon julkisivussa lukee että kirkko on pyhietty marttyyreille San Lorenzo ja San Hippolytos.

San Lorenzo/Pyhä Lauri

Lorenzo toimi Rooman kirkon diakoonina kolmannella vuosisadalla. Hän kuoli marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen vainoissa vuonna 258. Lorenzon piti viedä Rooman seurakunnan varat keisarille, mutta hän ei vienytkään, vaan hän jakoi ne köyhille roomalaisille. Rangaistukseksi hän sai kuolla marttyyrikuoleman. Hänet kirjaimellisesti halstaroitiin hegiltä. Lorenzoa juhlitaan elokuun 10 päivä. Pyhä Lorenzo on kirjojen ja kirjastojen suojeluspyhimys.

San Lorenzon kunniakseen on pystytetty useitakin kikkoja joista kuuluisin on San Lornezo fuori le Mura Roomassa. Se on yksi Rooman ehdottomista aarteista kirkkojen keskuudessa. Se sijaitsee toki hieman liian kaukana turistien kulkuväyliltä, mutta suoittelen lämpimästi. Bussi 492 vie Vatikaansita keksikaupungin läpi aivan basilikan edustalle. Bussi kukee Stazione Metro Cipro'n ja Stazione Tiburtina'n väliä. Sen kyytiin voi hypätä vaikka Via Corsolta.

San Loernzo fuori le Muran basilikan alla sijaitsee ns Catacomba di San Lorenzo. Kuvassa olevasta ovesta pääsee alas katakombeihin, jos on saanut luvan mennä.

Campo Veranon hatuasmaalla sijaitsee tämä ovi, joka johtaa myös katakombeihin.

Tämä San Lorenzo Fuori le Muran basilika on yksi suosituimmista pyhiinvaelluskohteista ja todellakin käymisen arvoinen paikka. Sen vieressä sijaitsee Campo Veranon monumentaalinen hautausmaa, joka on Rooman arvostetuin hautausmaa. Campo Verano on oikeastaan eräänlainen haurausmaamuseo vaikka kyllä sinne vieläkin haudataan, varsinkin henkilöitä joilla on sukuhauta tai sukuhautakappeli hautausmaalla. Toinen ryhmä on niitä jotka ovat valineet polttohautauksen ja jotka saavat viimeisen leposijansa kolumbarioissa, joita on useita erilalsia vaihtoehtoja valittavana Veranon hautausmaalla. Juutalaisilla on myös oma osionsa Campo Veranon hautausmaalla.

Pyhän  Laurentinuksen patsas seisoo San Lorenzo Fuori le Muran basiliakssa, aivan niitten portaiden vieressä, jotka johtavat Pyhän Laurentinuksen reliikkien luokse kryptaan. Kuten kuvassa näkyy niin Laurentinuksella on rahalipas kädessään.

Campo Veranon hautausmaalla on runsaasti monen erimallisia sukuhautakeppleita.

Ippolito di Roma, Pyhä Hippolytos, patsas on löydetty Via Tiburtinan varrelta vuonna 1551, ns Catacomba Sant'Ippolito'sta.

Pyhä Hippolytos Roomalainen (noin 170-235) vihittiin papiksi 190-luvulla. Hän oli kirkkoisä ja erittäin merkittävä teologi. Hän oli eräänlainen vastarannan kiiski joka joutui yhteään riitaan paavin kanssa teologisista kysymyksistä. Hippolytos osasi Raamatun hyvin tarkkaan. Hän tarkkaili ahkerasti vääriä oppeja  ja harhaaluuloja. Hänen ajallaan kristillinen kikko oli  suuressa kriisissä. Kriisin suurin syy oli että kansankirkon syntyminen aiheutti synnytyskipuja ja -vaivoja. 

Kaikesta huolimatta ei Hippolytoksesta tullut paavia vaikka niin enteiltiin. Calixtus sai paavin viran ja Hippolytos joutui heti riitoihin Calixtuksen kanssa. Hippolytos oli erittäin ankara henkilö joka ei halunnut antaa minkäänalaista armahdusta uskonsa kieltäneiden käsittelyssä. Seuraava paavi Pontianius ja Hippolytos jotuivat keisari Maximininuksen vainojen kohteeksi, joten he pakenivat yhdessä Sardinian saarelle, jossa he sopivat riitansa ja vapaaehtoisesti kuolivat marttyyrikuoleman. Paavi Fabiuksen toimesta siirrettiin Hippolytoksen reliikit vuonna 236 Roomaan San Lorenzo Fuoli le Muran basilikaan,elokuun 13. päivänä, josta sitten tehtiin Hippolyytoksen muistopäivä. 

Hän on vanginvartoiden oma suojelupyhimys ja häntä juhlitaan 30. tammikuuta ja 13. elokuuta.

Hippolytos kuoli martyyrikuoleman niin että hänen kätensä ja jalkansa sidottiin kiinni hevosiin. Ratsut sitten hevosten selässä ratasastivat kukin omaan suuntanasa jolloin Hippolytoksen ruumis venyi ja venyi..

Kuvaus Hippolytoksen marttyyrikuolemasta.

Sant'Ippoliton kirkko, Via di Sant Ippolito 56, Nomentanon korttelistossa

Takaisin San Lorenzo in Fonten kirkkoon...

San Lorenzo in Fonten kirkko valmistui vuonna 1543 ja uuskorjattiin 1600-luvulla arkkitehti Domenico Castellin toimesta. Uudemman kerran kirkkoa kunnostettiin 1800-luvulla jolloin julkisivu putsaattiin. Osa kirkosta on kuitenkin peräisin toiselta vuosisadalta jaa, varsinkin kellarikerros.

San Lorenzo/Pyhä Lauri on yksi katollisen kirkon rakkaimpia pyhimyksiä ja erittän suosittu pyhimys roomalaistenkin parissa. 

Pääalattarilla on Andrea Camassein maalaama alttaritaulu joka kuvaa Ippolitoa ja hänen perhettään. Portaat johtavat kellariin ja siellä on huone jonka luullaan olleen se huone jossa Pyhä Lorenzo oli vankina.

Kirkon vieressä sijaitsee Ostello Marello, hostelli jossa voi yöpyä. Hostelli on tuo ensimmäinen ovi kirkon vasemmalla puolen. Hostellia pitää Suore Oblate di San Giuseppe nunnat. Hostellista en osaa sanoa sen enempää.

Kirkko ja hostelli sijaitsevat erittäin mukavalla aueella, jossa on paljon mielenkiintoista, varsinkin hieman nuoremmalle väelle, mutta miksi ei  meille eläkeläisillekin. Etenkin Montin kahvilat kiinnostaa minua. Ne ovat kauttaaltaan rentoja viihtyisiä ja trendikkäitä retrotyylisiä paikkoa. Montin alueelta löytyy myös useita pieniä putiikkeja jotka myyvät yhtä ja toista mukavaa.

Kirkkoa ja hostellia vastapäätä sijaitsee mukava kahvila nimeltä Espressamente Illy.

Kun lähtee Via Urbanaa länteen päin niin katu jatkuu Via Leonina nimellä. Sieltä löytyy 2Periodico Cafè, Via Leonina 77, kahvila joka päiväsaikaan sopii meikäläiselle eläkeläis hipstersille päiväkahvittelupaikaksi. Periodicon kahvilassa on tunnelma kuin olisi tullut jonkin tuntemattoman boheemin asuntoon jossa on koolla joukko toisilleen täysin tuntemattonia henkilöitä. Kun astuu kahvilaan sisään niin henkilökunta käyttäytyy kuin kauan odotettu vieras saapuisi vihdoinkin vierailulle.

Tämä on monen mielestä rennoin ja jopa parhain baari Roomassa tätä nykyään. Täällä saa syödä lounnasbuffeesta jonka tuotteet ovat orgaanisesti tuotettuja, siis kaiketi suomeksi luomutuotteita. Tuo sana luomu on minulle täysin uusi ja se kuullostaa oudolta sanalta muutenkin. Kuka on sellaisen sanahirviön keksinyt. 

Täällä tarjoillaan myös illemalla aperitivo buffeeta, joka tarkoittaa sitä että maksetaan juomasta ja samaan hintaan saa syödä buffeesta mikä ketäkin miellyttää napansa täyteen. Myöhehmmin illalla on usein livemusiikkiakin.

Kahvilassa voi aivan hyvin istua laptoppinsa kanssa tai lukien kirjaa. Täältä ei hätyytellä ihan hevillä ketään ulos. Saa ihan rauhassa nauttia kahvistaan tai juomastaan. Kahvila on avoinna kaiketi jo aamu neljästä lähtien kello kahteen yöllä. Lauantai ja sunnuntai aamuisin avataan kello yhdeksältä. Tämä on paikka kaikenikäisille aikuisille ja päiväaikaan voi ottaa lapsetkin mukaan. Kahvilan löytää kun laskeutuu Via Cavourin metroseaman kohdalta portaat alas ja sitten muutama askel vasemmalle.

Lopuksi haluan vielä manita toisenkin San Lorenzon kirkon Roomassa, nimittäin San Lorenzo in Panisperna, Via Panispernan varrella. Tämä kirkko ei ole avoinna muuta kuin parin messun ajan päivittäin. Oma postaus kirkosta täällä.

Colle Aventino

Colle Aventino/Mons Aventinus/ Aventinon kukkula

Maltan ritarikunnan lippu liehuu heidän tiluksillaan, rakennuksen katolla.

Aventinus on yksi seitsemästä kukkulasta, jolle Rooma perustettiin, eteläisin kukkula, jossa on jyrkkiä rinteitä ja joka koskettaa Tiberiä. Seitsemästä kukkulasta se oli eristynein ja vaikeimmin saavutettava.

Maltan ritarrikunnan lippu liehuu ja kottaraiset tanssivat Teveren joen päällä.

En voi olla taas kerran kirjoittamatta Aventinosta. Se on ehdottomasti yksi Rooman idyllisimmistä alueista. Ikään kuin oma pieni kylänsä ja silti hyvin lähellä keskustaa. Ei silti, Rooman kaupunginosat sattuvat olemaan omalaatuisiaan kaikki ja eroamaan tavalla tai toisella toisistaan. Aventiono eroaa suuresti muista eikä sitä voi verrata mihinkään muuhun Rooman kaupunginosaan. No jaa, ei Aventino ole oma kaupunginosansa, vaan Aventino kuuluu Ripan kaupunginosaan.

Tavallisin tapa nousta ylös Aventinon kukkulalle on kävellä Piazza Bocca della Verita'lta muutama askel Via di Santa Maria in Cosmedin'iä pitkin ja siitä nousta portaita pitkin ylös kukkulalle. Piazza Bocca della Veritalle voi vaikka kävellä Colosseumilta pitkin Via del Teatro Marcelloa pitkin, vaikka lyhempi matka tulee kun laskeutuu Campodogliolta alas Via Monte Tarpeota pitkin ja siitä sitten suoraa tietä (Piazza della  Consolazione, Via Giovanni Decolato, Via dei Cerchi), Piazza Bocca della Veritalle. Matkan varrella on paljon mielenkiintoista nähtävääkin. Suositeltava päiväkävelyreitti kaikille Roomasta kiinnostuneille.

Piazza Bocca della Veritalta lähdettäessä on siinä ensin vasemmalla Rooman kunnan omistama rakennus, sen vieressä luostari nimeltä Suore della Carità. Portaat ovatkin sitten siinä heti vieressä ja ne ovat nimetään Clivo di Rocca Savella. Clivo on vanha latinankielinen sana ja tarkoittaa yksinkertaisesti rinnettä ja Rocca tarkoittaa linnaketta. Vaatii hieman kuntoa nousta se jyrkkä rinne ylös. Suosittelen silti! Tämä rinne on suorastsaan maaginen paikka Roomassa.

Toinen mahdollinen reitti on nousta Circo Massimolta (sekin Piazza Bocca della Veritan kupeessa) ylös pitkin Clivo dei Publicii'a. Jyrkkä rinne se on sekin. Sen varrella sijaitsee ihastuttava Camaldolesijärjestön luostari Sant'Antonio Abate, Via di Santa Sabina 64. Camaldolit kuuluvat benediktiinien sääntökuntaan omana alaosastonaan.

Siinä Clivo dei Publicin alkupäässä, tien vasemmalla puolella sijaitsee Rooman kunnan iso ruusupuutarha, Roseto Roma Comunale, joka on lyhyen aikaa (21. huhtikuuta-15. kesäkuuta) avoinna kaikkina viikonpäivinä vierailijolle. Sisäänpääsy Clivo di Valle Murcian ja Via di Santa Sabinan rsiteyksessä.  Ilmainen sisäänpääsy.

Paavi Franciskus vierailulla luostarissa, Aventinolla

Kolmas tapa nousta Aventinolle on Aventino/Circo Massimon metroasemalta. Viale Aventinolta kulkee useita katuja ylös kukkualle. Samoin Via Marmoratalta, josta nousu on myös suositeltava.

Clivo di Rocca Savellan kuja lähte tästä Lungotevere Aventinon rantakadulta talojen välistä ylös mäelle. Tuo allas tuossa edustalla on hevosten juoma-allas. Kun maajussit tulivat kaupunkiin myymään tuotteitaan, niin he saivat laittaa hevoset kiinni tämän juoma-altaan ääreen. Nykyään altaalla ei ole enää mitään virkaa.

Clivo di Rocca Savella

 Clivo di Rocca Savella

Tuo aukko muurissa on aikoinaan tominut Savellin aatelissuvun sisäänkäyntinä linnoitukseensa.

Clivo di Rocca Savelli

Horisontissa näkyy Rooman kaupungintalo, Vittorio Emanuelle II:n monumentti, siis Campidoglion kukkula, jolta Roomaa on ikuiset ajat hallittu. Campidogliolle rakensi Savellin suku aikoinaan palatsinsa, joka toimii nykyään osana Kapitoolista museota ja jonka tiloissa sijaitsee ihana kahvila, jonka terrasilta on mahtavat näköalat.

Jyrkän nousun jälkeen saavutaan tälle portille, Via  di Santa Sabina'lle, ja nyt ollaankin sitten jo kukkulalla. Vasemmalla kuvassa Giardino degli Aranci, appelsiinipuisto Savellin linnakkeen muurin takana. Tässä kohtaa suosittelen kääntyä oikealle tulosuunnasta. 

Vasemmalle lähtee tie Clivo dei Publicia pitkin alas päin rinnettä Ruusupuutarhaan ja Circo Massimolle ja Antonio Abaten Camaldoleesi luostari, josta saa yösijaa. Erittäin suosittu luostari, joten voi olla ettei huoneet riitä aina kaikille. Täällä saa sänkypaikan perinteisesti foresteriasta, yhteisestä makuusalista.

Via di Santa Sabinan katu kulkee alas kohti Ruusupuutarhaa ja Circo Massiomoa. Taustalla häämöttää Palatinon rauniot.

Appelsiinipuutarha pilkottaa muurissa olevan "ikkunan" kautta.

Parco della Savelli tai Giardino degli Aranci

Appelsiinipuutarha on yksi roomalaisten rakkaimmista kohteista Roomassa. Campidoglio ja Santa Maria Aracoelin basilika Campidogliolla on toinen hyvin rakas paikka.

Savellin aatelissuku aikoinaan 1200-luvulla omisti koko Aventinon kukkulan, noh melkein ainakain. Osittain heidän linnakkeestaan on vieläkin muuri ja rippeitä jäljellä. Nykyinen appelsiinipuutarha kuului heidän tiluksiinsa ja Santa Sabinan kirkon absidi on rakennettu Savellin linnan sisälle.

Savellin aatelissuku oli alunperin kotoisin Palombara Sabina'sta, jossa heillä oli Rocca Sabellum niminen linna ja sen nimestä he ottivat itseleen sukunimen. Nimittäin siihen aikaan ei tavallisilla ihmisillä ollut sukunimiä, vain aatelissuvuilla. Tavallisilla ihmisillä ei ollut tarvetta sukunimestä, mutta aattelisilla sukunimi oli se tärkein tekijä, jonka avulla he pystyivät naittamaan tyttäriään toisiin rikkaisiin sukuihin ja hankkimaan suuria omaisuuksia ja tiluksia sekä vaikutusvaltaa. 

Tällä systemilläkin oli nimi, gens, joka tarkoitti että henkilö kuuluu sukuun jossa kaikilla suvunjäsenillä oli sama sukunimi, vaikkakin hieman eri muodossa, riippuen sukupuolesta ja hierarkiasta suvussa. Henkilön sosiaalinen status ja asema riippui sukunimestä. Gensit oli sitten puolestaan lajiteltu kahteen ryhmään, patriciet ja plebeijit. Oli myös sukuja, joissa suvunjäsenet saattoivat kuuluua molempiin ryhmiin.

Giardino degli Aranci/ Parco Savello

Raffaelle de Vico sai tehtäväkseen vuonna 1932 suunnitella Rooman kunnalle tämän puutarhan. Hän istutti puutarhaan appelsiinipuita koska viressä sijaitsevassa Santa Sabina basilikan luostarin pihalla kasvoi appelsiinipuu, jonka juurella Pyhä Dominicus (Domenico da Guzmán) rukoili pävittäin vierailleessaan luostarissa. 

Pyhä Dominicus'han perusti Dominikaani luostarisääntökunnan, jonka omistuksessa Santa Sabinan basilika ja luostari ovat vieläkin. Hän ei toki ollut roomalainen vaan bolognalainen, syntynyt Espanjassa, ja haudattu Bolognan Basilica San Domenico'on. Rooman hän tuli vuonna 1206 suoraan toiselta Tanskan reissultaan tapaamaan silloista paavia Innocnetius III.

Teveren joen puolelta näkyy että Aventinon kukkulaa on tuettu juuri Appelsiinipuiston kohdalta.

Paavi Onorio III/Honorius III oli Cencio Savelli siviilinimeltään. Hän syntyi Roomassa luultavasti vuonna 1148. Savellin suvun kanssa kilpaili Roomassa vallasta 1300-luvulta eteenpäin Colonnat, Annibaldit, Caetanit ja Orsinit. Pandolfo Savelli oli Viterbon mahtava porimestari ja paavi Honosius II:n veli. Hänen isoisänsä oli Luca Savelli, roomalainen senattori. Hän ja hänen vaimonsa sekä pojanpoika Honorius IV lepäävät Santa Maria Aracoelin basilikassa.

Savellin suvun sukuvaakuna Santa Maria Aracoelin basilikan ulkoseinällä, Campidoglion kukkulalla, jossa sijaitsee mysö Savellin linna.

Siihen aikaan pidettiin paavin vaalitkin Viterbossa, jossa muuten silloiset paavitkin auivat. Savellin suku hankki valtavat omaisuudet ympäri Rooman maaseutua, monen monta linnaa sieltä täältä. Aventinon kukkulalla heillä oli sukukappeli kirkossa. Savellit omistivat myös nykyisen Teatro Marcellon.

Mahtavat näköalat kaupungille Appelsiinipuistosta/Giardini degli Aranaci'lta.

Via di Santa Sabina on yksi Rooman kauneimmista kaduista tai kujista. Lämpimänä iltapäivänä Sant'Alession kirkon ja luostarin edustalla, Piazza Pietro D'Illiria, on tunnelma kuin paratiisissa. Niin Via Sant'Alessio kuin Via di Sant'Anselmo ovat kaksi kujaa, jotka on vaan käveltävä kerran elämässään ainakin päästä päähän.

 Piazza Pietro D'Illiria

Aventino on erittäin "pyhää maata". Jo pakanallisella ajalla seisoi Aventinolla useita monille eri jumalille pystytettyjä temppeleitä, kuten Bona Dea, Silvano, Giove Dolicheno, Giunione Regina, Minerva, Flora, Cerere, Mercurio ja Diana.

Piazza Pietro D'Illiiria

Aventinolla sijaitsee kirkkoja, luostareita, uskonnollisia instituutteja ja aristokraattien huviloita. Täällä ei ole ainuttakaan kahvilaa esimerkiksi. Eikä kauppaa tai myymälää. Ravintoloitakaan ei löydy itse Aventinosta vaan Viale Aventinon varresta. 

Paras kahvila sijaitsee Via Marmoratan varrella, Caffe Barberini. Tässä kahvilassa saa jopa istua pöytään ilman että siitä maksutetaan erikseen. Kahvilan vieressä sijaitsee herkkukauppa Volpetti.  

Via Aventinon varrella sijaitsee lähenpänä Circo Masssimo/Aventinon metroasemaa Rosso niminen ravintola/baari/kahvila joka on ainakin paikallisten suosima. Ihan ok paikka. Tarjolla on myös edullinen lounasbuffee hintaan pieni 7 €, keskikokoinen 9 € ja iso 11 €. Juomavesi sisältyy hintaan.

Pitää vielä mainita että Via Marmoratan alkupäässä sijaitsee aivan ihmeellisessä paikassa ravintola nimeltä Ristorante Consolini. Se on rakennettu Aventinon suojamuuriin ja kallion sisään. Ravintolan sisäänkäynnissä on lasilattia jonka läpi voi nähdä antiikin Rooman rippeitä. Ravintolassa on hissi ja kolme kerrosta. Yhdessä kerroksessa on pieni terassi ja lasi-ikkuna. Toisessa kerroksessa on terassi joka on markiisien suojelema auringonpaisteelta. Kesällä voi siis syödä ulkoilmassa. 

Ravintola tarjoaa merenantimia. Tämä on paratiisi kaikille kalanystäville. Consolilla on myös juhlahuoneisto Via delle Capannellen varressa, joten täällä saa ensiluokkaisia kalaruokia. Noin 50 € per henkilö juomineen kaikkineen ei ole kovinkaan kallis jos ottaa huomioon ruuan laadun ja annosten suuruuden.

 Piazza Pietro D'Illiaria

Alunperin Aventinon kukkualla asui ihan tavallista kansaa tyypillisissä roomalaisissa kallioon rakkennetuissa insuloissaan. Mutta myöhemmin kun Aventino liitettiin kaupunginmuurin sisään niin Aventinoon muutti aristokraatteja. Jopa kaksi keisariakin, Trajanus ja Hadrianus, ovat asuneet täällä. Hadrianus vain lyhyemmän ajan sillä hän ei sietänyt Roomaa ja ihmispaljouksia. Hän muuttii Tivollin jonne hän rakensi itseleen rauhallisen huvilan puutarhoineen.

Saksalais-roomalainen keisari Otto III asui myös aikansa Aventinossa. Hän asui muuten Saksassa mutta hän oli Roomassa kosiskelemasssa silloista paavi a kimppaan. Otolla oli suuri haave rakentaa suuri imperiumi paavin kanssa. Mutta paavia se ei kiinnostanut. Otto itse ei ollut mikään maailmankansalinen vaan askeettinen henkilö joka hakeutui mieluiten luostarin rauhaan.

Piazza Pietro D'Illiria

Juutalaisen synagogan kupoli näkyy erinomaisen hyvin Aventinon kukkulalle.

Appelsiinipuisto on romanttinen paikka, varsinkin iltahämärissä. Nuoret roomalaiset  harrastavat "seurustelua" puistoissa aivan julkisesti. Tämä tapa on perinteinen ja ehkä ainoa vanhempien sallima tapa nuorten tavata toista sukupuolta.

Piazza Cavalieri di Malta

Piazza dei Cavalieri di Malta, Maltan ritarikunnan tori, ja joitakin ritarikunnan sotilaita. 

Tuo kirkko  tuossa muurin takana on Sant'Anselmon kirkko, joka kuuluu benediktiinijärjestölle. Vieressä on luostari, jossa benediktiinijärjestön yliabbotti asustaa. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös benediktiininen filosofian ja teologian insitituutti, tai yliopisto. Koko tämä kompeksi on yksi Rooman upeimmista luostareista ja yliopistoista. Se on saanut nimensä englantilaisen Pyhän Anselmi Canterburyläisen mukaan. Hän oli arkkipiispa ja scolastiikan isä, sekä keskiajan vaikuttavin teologi. Anselmi syntyi pohjois-Italiassa, Piemontessa, mutta eli suurimman osan abbottina Bec Hellouin benediktiiniluostarissa Normandiassa. Viimeiset kuusitoista vuotta ennen kuolemaansa hän toimi Canterburyn arkkipiispana.

Piazza Cavalieri di Maltan tori on siitä erikoinen että tässä ikäänkuin voi nähdä kolme valtiota yhtäaikaa. Voi seisoa Italian maakamaralla, nähdä avaimenreiästä Vatikaanin valtion ja muurin kupeessa seisoo Maltan ritarikunnan  suvereeni valtio.

Maltan Ritarikunta syntyi aikoinaan Jerusalemissa. He pitivät huolen Jerusalemiin tulleista pyhiinvaeltajista. Ristiretkien aikana paavi pyysi Johanniittiritareiden puolustelevan niitä pyhiinvaeltajia, jotka saapuivat Pyhään Maahan. Muslimit hätistelivät ritarit ensin Kyprokselle, jonne heillä ei ollut mahdollisuutta jäädä. Ritarit matkasivat Rodoksen saarelle jonne he rakensivat omat linnoituksensa ja ottivat vallan saaresta.

Ranskan kuningas hajoitti mahtavan ja rikkaan Temppeliritarikunnan, jolloin silloinen paavi antoi heidän omaisuuden Johanniittiritareille. Heistä tuli mahtavin ja vaikutusvaltaisin kristitty ritarikunta. Mahtavan Osmaanien valtakunnan sotilaat ottivat taistellen vallan ritareilta, jotka pakenivat tällä kertaa Sisiliaan ja Kreetalle. Saksalais-roomalainen keisari Kaarle V tarjosi Maltan saaren ritareille ja he muuttivat järjestönsä nimeen Malteesin ritarit. He rakensivat palatseja, kirkkoja ja vartiomuureja ja torneja Maltalle Valettan kaupunkiin. Heidän sairaaloissaan sai sen aikaisen kristitillisen maailman parhaan hoidon.

Caravaggion maalaus. Johannes Kastajan mestaus, joka löytyy Valettasta, Maltan saarelta, San Giovanni Battistan katetraalista.

San Giovanni Battistan katetraali, Valetta

Maltan ritarit saivat myös Tripolin haltuunsa Libyassa. Niin osmaanit kuin barbaaritkin kyllästyivät ritarikunnan vallankäyttöön Välimerellä. Täydellinen sota syttyi Välimerellä jonka voitti ritarit. Nyt he rakensivat Valettan kaupungin Maltan saarella uuteen ja upeean uskoon. Suuri maalarimestari Caravaggio matkusti Maltalle ja hänestä tuli yksi ritareista. Hän maalasi Maltalla upean maalauksensa joka esittää Johannes Kastajan mestausta. 

Napoleon saapui laivastoineen Maltalle 1700-lopulla ja riitaantui ritareiden kanssa jotka eivät tarjoneet Napoleonille ja laivueelle palveluja. Vuonna 1834 saapuivat Maltan Ritarit Roomaan. Italian yhdistymisen aikana vuonna 1861 auttoivat he Italian armeijaa ja ensimmäisen ja toisenkin maailmansodan aikana.

Malteesijärjestö on ikäänkuin pieni suvereeni valtio Roomassa. He ovat saaneet eräänlaisen ikuisen turvapaikan Roomasta. Täällä Aventinon kukkulalla heillä on iso huvila, joka näkyy tuossa ylimmässä valokuvassa. Heidän päämajansa sijaitsee Via Condotiin varrella. Toinen turvapaikka heillä on Maltan saarella. Heillä on jopa omat autojen rekisterikilvet  ja postimerkitkin Roomassa. Heillä on omat sairaalansa ja koulunsakin. He pitävät itseään Johanniittain ritarikunnan laillisena jatkajana, vaikka tästä asiasta ollaankin erimieltä maailmalla. 

Maltan Ritarikunta kyseenalaistetannnykyään ympäri maapallon. Heidät yhdistetään niin Vatikaaniin kuin amerikkalaisiin jesuiittoihin. Väitetään että nämä kolme yhteistoimin pitävät valtaa maapallolla. Totta toinen puoli ehkä, mutta kaikki nuo kolme ovat esimerkki sinnikkyydestä. Jesuiittojen tärkein tehtävä on opettaa ja houkutella opiskelemaan ja sivistää ihmiskuntaa. Maltan ritarit huolehtivat ihmiskunnnan tereveydestä ja Vatikaanissa Paavi pitää huolen ihmisten siuluista  ja hengellsiestä kasvusta ja kehityksestä. 

Kujan päässä tulee kaksi porttia vastaan, joista tuo vasemmalla on silloin tällöin auki ja siitä pääsee Maltan ritarikunnan puistoon kävelemään. Nykyään avoinna harvoin ja silloinkin on sisäänpääsymaksu. Roomasta löytyy useita järejstöjä jotka oapastvat eri kohteisin kuten,  esim. Ville di roma, joka järjestää virailuja tähänkin puistoon. 

Varaus: info@villediroma.com

Tuo toinen portti johtaa San Anselmon luostariin ja sen puutarhaan. Tämä portti ei ole avoinna koskaan. Tämä San Anselmon luostari on valtavan suuri, mutta sinne ei ulkopuolisia päästetä lainkaan. Sant'Anselmon kirkko on kuitenkin avoinna kaikkina viikonpäivinä kello 9.00-18.00.

Maltan Ritarikunnan lippu liehuu salossa

Cavalieri di Maltan (tai nykyään oikealta nimeltään Sovrano Militare Ordine di Malta) pääportti huvilaan ja sen ovessa avaimenreikä josta näkee Vatiikaaniin. Kuvassa tiirataann avaimenreiästä. Tuon portin takana on ihan oikea kirkkokin, Santa Maria del Priorato, jonka Maltan ritarikunta omistaa. Kirkko sijaitsee huvilan yhteydessä.

 

Kirkkoon pääsee käymään vain luvalla. Luvan saa anottua Via Condottin varrella sijaitsevasta pääkonttorista. 

 

Tai e-postissa: economato@orderofmalta.int

Käykääpä kurkistamasta avaimen reiästä!

Piazza dei Cavalieri di Maltan toiselta reunalta löytyy tämä portti joka johtaa Sant'Anselmon kirkkoon ja sen luostariin ja instituuttiin. Dominikaanit ostivat tämän tontin Maltan Ritarikunnalta kuudnnellatoista vuosisadalla. Luostari ja instituutti rakennettiin ensin ja kirkko valmistui vasta vuonna 1900. Kirkko on avoinna joka päivä kello 9.00-18.00.

Tie johtaa Sant'Anselmon kirkkoon ja luostariiin



Kirkon atriumissa seisoo Pyhän Anselmi Canteburylaisen patsas



Kaunis atriumi



Täältä löytyy myös myymälä jossa myydään yhtä sun toista.



Sant'Anselmo

Sant'Anselmon kirkkosali

Maltan Ritarikunnan alueen ja Appelsiinipuutarhan välissä sijaitsee Santi Bonifacio e Alession kirkko ja luostari. 

Kirkon pitäisi olla avoinna joka päivä kello 9.00-12.00 ja 16.00-18.00. Kirkon ja luostarin sisäpihalla jaetaan ruokaa kodittomille miehille, ainakin joka aamu siinä kello 9.00. En tiedä jos ruokaa jaetaan myös iltaisin kun en ole siihen aikaan koskaan ollut paikalla. 

Santi Bonifacio e Alession kirkossa toimitetaan vihkiäisiä melko usein jolloin kirkko on avoinna vain suljetulle vihkiseurueelle.

Alkuperäinen krikkorakennus on peräisin 300-luvulta, vaikka siitä ei enää oel juuri jälkeäkään. viimeisin uuskorjaus on 1800-luvulta.Entiseltä' ajalat on on jäljellä moasaiikkilattia, kellotapuli ja bysantilainen Maria ikooni. Kirkko on saannut paavilta arvonimen "pinempi basilika". 

Paavi Honorius III Savelli antoi määräyksen kunnostaa tämän kirkon ja pani siihen likoon suvun varoja.

Korkea-arvoinen aatelisrouva Eleonora Boncompagni Borghese on haudattu vasemman puoleisen seinustan kappelliin. Sivulaivassa on Espanjan kuinkaan Kaarle IV:n hautamuistomerkki.

San Alesson/Pyhän Alexiuksen hauta

Alexius oli roomalainen ja hän eli 400-luvulla jaa. Hänen kotinsa sijatsi suurin piirtein kirkon paikalla. Hänen isänsä toimi keisarillisen hovin virkamiehenä. Alexius haaveili saada aatelistyttären vaimokseen mutta sehän ei sopinut lainkaan. Joten hän pakeni Roomasta joksikin aikaa ja palattuaan hän alkoi elämään köyhää kerjäläisen elämää ja nukkuin 17 vuotta vanhempiensa portiaden alla. Hän kirjoitti oman elämänkertansa paperille ja sen jälkeen kuoli rappujen alle. Sant'Alession kirkosta jopa löytyy osa hajonneista portaista ensimmäisestä kappelista  kirkkosalin vasemmalta seinustalta. Kappelin allatrilal seisoo Laesson patsas jossa hänellä' on kerjäläsien vaattetet päällää.

Pyhästä Alexiuksesta tuli kerjäläisten ja pyhiinvaeltajien suojelsupyhimys. Joten eihän se ole ihme että juuri tämän kirkon sisäpihalla jaetaan kodttomille ja työttömlle miehille ruokaa.

San Clementen basilikasta löytyy tämä upea freskomaalaus 800-luvulta, joka kuvaa Alessio di Roma'a ja pyhiä Alessiota seuraavia opetuslapsia häen ympärillään.  Kuvassa on myös Alession isä ratsun selässä.

Kirkkoa kuunnostettaessa 1200-luvulla löydettiin Alexiuksen Pyhät jälkeenjäännökset. Nykyään Pyhän Alexiusken ja Pyhän Bonifatiuksen reliikit pääalttarin alla. 

Santi Bonifacio e Alession kirkon sisäpiha. Kirkkon pääsee vain tämän sisäpihan kautta.

Santi Bonifacio e Alession kirkon pääalttarilla seisoo erittäin kaunis tabernaakkeli, joka on todellinen mestariteos 1500-luvulta. Tabernaakkeli on valmistettu mosaiikista kosmaattisen tyylin mukaan, mutta vain kaksi alkuperäsitä pilaria on jäljellä alkuperäisestä, sillä Napoleon käski muut seitsemäntoista viedä Ranskaan. 

SS Bonifacio e Alession kirkkosalin lattia on koristeltu kosmaattisella mosaiikkikuvioilla.

Sisäpihalla seisoo Alession lapsuudenkodin kaivo vielä jäljellä. 

Santa Sabina nähtynä Appelsiinipuistosta

Appelsiinipuiston vieressä sijaitsee Santa Sabinan kirkko ja luostari. Kirkko on avoinna joka päivä kello 8.15-12,30 ja 15.30-18.00. Kirkko ja sen luostari ovat ehkä yksi Roman kauneimmista ja hiljaisimmista paikostaa. Luostariin pääsee kiertokäynnille oppaan kanssa jos varaa ajan.

 Olen aikaisemmin kirjoittanut Santa Sabinasta täällä.

Santa Sabinan kirkkosali on hyvä esimerkki tyypillisestä alkukristillisestä basilikasta 400-luvulta. Kellotapuli ja atriumi ovat myöhemmältä ajalta. Alkueräinen Titulus Santa Sabina rakennettiin basilikaksi vuosina 422-432. Titulus oli alkukristittyjen kokoontumispaikka ennen kuin kirkkoja alettiin ylipäänsä rakentamaan. Santa Sabinan titulus oli rikkaan roomalaisen rouvan koti. Hänen kreikkalainen piikansa ja orjansa Seraphia käännytti rouvan kristinuskoon. Myöhemmin Seraphia ilmoitettiin maistraattin ja ensin hänet armahdettiin, koska hän palveli rikasta rouvaa. Myöhemmin häneltä hakattiin kaula poikki, joka oli siihen aikaan miedompi rangaistustapa kuin ristille naulitseminen tai Teveren jokeen heittäminen.

Arkeologit ovat kaivauksissaan löytäneet rippeitä Sabinan kodista kirkon alta. Paavi Honorius II Savelli  piti kirkkoa omana pakopaikkanaan 1200-luvulla, joka oli melko rauhatonta aikaa. Pääalttarin oikealla puolella on lattiassa kiinni pylvään pätkä joka on peräisin Sabinan kodista. Sen vieressä sijaitsee Pyhän Hyacinthuksen kappeli. Hän oli rikkaan puolalaisen greivin poika joka saapui Roomaan vuonna 1218 yhdessä veljensä kanssa. Heillä oli kunnia saada kuulla pyhän Dominikuksen puhuvan ja heti siltä paikalta  he liittyivät dominikaaniseen järjestöön. Puolaan saavuttuuan he sarnasivat ympäri Puolaa. Varsinkin Hyacinthus onnistui käännyttämää suuren joukon puolalaisia ja kuolemansa jälkeen vuonna 1257 häntä kutsuttiin slaavien apostoliksi ja Puolan suojeluspatroonaksi. Hänestä tehtiin pyhimys vuonna 1594.

Hyacinthus on saattanut käydä Suomessakin sillä hän matkusti paljon ja kävi ainakin Venäjällä, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Skottlannissa, Turkissa ja Kreikassa.

Kaappelissa on maalaus joka kuvaa sitä tapahtumaa kun Pyhä Dominikus pukee veljekset dominikaanien valkoiseen asuun.

Tämä Rooman vanhin puuveistoksilla koristeltu ovi on taidehistoriallisesti kallisarvoinen. Ovi on valmsietty seederipuusta ja siinä on 28 neliönmuotoista reliefein korsteltua laattaa, jotka kertovat raamatullisista tapahtumista. Jäljellä on toki vain 18 alkuperäistä ja osa niistä vaurioituneita. Ovilaatat on luultavasti tehnyt kaksi kreikkalaista puunveistäjää. Ovi on osittain muovilaatoilla suojattu alemmista osistaan. Kaksoisovi on kirkon suurin arkkitehtuurinen nähtävyys.

Keskellä basilikan lattiaa, melko läheltä pääalttaria, löytyy Munio de Zamoran hautamuistomerkki. Hän oli dominikaanijärjestön korkein generaali aikoinaan 1200-luvun lopulla.

Federico Zuccari maalasi vuonna 1559 absidin maalaukset, jotka korvaa alkuperäiset hajonneet mosaiikkityöt, mutta kuvaus on sama. Absidimaalauksen ympärillä on neljäntoista pyhimyksen portretit. Koko alttariasetelma on erittäin harmooninen kokonaisuus.

Tämä kuva on otettu sisäänkäynnistä. Kirkosalin takaseinältä löytyy tämä vuodelta 430 oleva mosaiikkitaulu. Tämä taulu on hyvä esimerkki siitä että kristinuskon alkuaikoina ei oltu lainkaan varmoja että mihinkä suuntaan kristinusko alkaa kehittymään ja mitä se tulee käsittämään. Vasemmalla on ns juutalaiskristitty naishenkilö, joka pitelee Pyhää Kirjaa käsissään. Oikealla on ns pakannaliskristitty naishenkilö, joka myös pitelee Pyhää Kirjaa käsissään. Tämä esittää Ecclesia circumcisione'a ja Ecclesia ex gentibus'ta. Siis  tämä symbolisoi sitä että tämä kirkko on ympärileikattujen kirkko, mutta myös pakanallisten kirkko. Tai että vanhatestamentti ja uusi testamentti seisovat tässä vieri vieressä hyvässä yhteisymmärryksessä ja sovussa. 

Samoin kuin ulko-ovessa on puusta kaiverrettuja kertomuksia Vanhasta Testamentistä, joka kertoo meille nykyään enempikin juutalaisten uskonnollisesta historiasta. Näyttää siis siltä kuin uuden kristinuskon uskottiin tai luultiin jatkossa tulevan kokoamaan piiriinsä myös juutalaiset. Yksi asia oli aivan varma että Vanhan testamentin kertomukset ja juutalaisten uskomukset tulivat olemaan Kristinuskon perusta, jonka päälle sitten tullaan rakentmaan uutta.

Pääalttarin edustalla on vanha schola cantorum 800-luvulta. Gregorius Suuri keksi 500-luvulla että kirkoissahan voi laulaakin. Niinpä sitä varten rakennettiin joihinkin kirkkoihin schola cantorum. Joissakin kirkoissa istuu luostarin munkit schola cantorumissa ja laulavat gregoriaanisia gandaatteja. Aventinolla Sant'Anselmon kirkossa on ollut tapana että dominikaanimunkit laulavat sunnuntai-iltaisin gregoriaanisia hymnejä. Liekkö se tapa vieläkin jäljellä...en tiedä.

Pääalattrille asetttiin 800-luvulla useamamnkin pyhimykset reliikit kuten Sabina, Seraphina, Paavi  Aleksanteri I ja monta muuta.

Santa Sabina luostarissa on kaksi luostarin sisäpihaa, chiostroa. Toiseen pääsee myös vierailijat käymään. 

Santa Sabina basiliakssa on 24 kolonnaa jotka on valmistettu valkoisesta marmorista. Ne ovat tummuneet ajan saatossa. Kolonnat ovat alkuperäiset vuodelta 420. Nuo kauniit ikkunat tuolla ylhäällä katonrajassa ei päästä kovinkaan paljon valoa kirkkosaliin, koska ne ei ole valmsiettu lasista vaan seleniitistä. Mutta kirkkosali on silti melko valaoisa siitäkin huolimatta.

 

Luostarin sisäpihan seinästä löytyy reikä josta voi nähdä sen appelsiinipuun jonka äärellä Pyhä Dominikus rukoili Roomassa käydessään. Kerroaan että tämä olisi sen alkuperäisen appelsiinipuun jälkeläinen, mutta tiedä häntä. Kerrotaan myös että tämä appelsiinipuu olisi Rooman ensimmäinen appelsiinipuu konsanaan. Juuri näistä kahdesta syystä istutettiin Santa Sabinan basilkan vieressä sijaiteevaan Savellin puistoon appelsiinipuita, ja siitä sen toinen nimi Giardino degli Aranci.

Piazza San Anselmo, hotelli San Anselmo

Via di San Domenico

Via di San Domenico

Arvatkaapa kenenkä ovi tämä on? Ovessa ei ole postiluukkua joten mainoslehtinen on jätetty oven ripaan. 

Hieman alenpaa löytyy myös portti josta autollakin pääsee tontille. Juu, tämä rakennus on Madonnan koti Roomassa. Madoann talo sijatsee Via di Sant'Anselmolla. Leikin tässä hieman paparazzia samalla 😉.

Tuo taaimmainen rakennus on Madonnan vaikka tuo edellinen rakennus on ulkoapäin ainakin komeampi. Madonna on nykyään bisnesnainen. Hänellä on ainakin kaksi Fitness-ceenteriä Roomassa ja uusia suunnitteilla.

 Santa Sabina