Santissima Nome di Maria al Foro Traiano,
Piazza della Santa Maria in Loreto/Piazza Venezia
Avoinna kaikkina viikonpäivinä paitsi perjantaisin
kello 10.30-13.00 ja 16.30-18.00
Messu lauantaina kello 17.00 (talviaikaan) ja kello 18.00 (kesaäaikaan)
Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 11.00
Kaksi Maria sisarta vierekkäin, Santa Maria in Loreton basilika vasemalla ja sirarkirko Santissima Nome di Maria al Foro Traiano oikealla. Täällä olen kertonut Santa Maria in Loretosta.
Santissima tai santissimo tarkoittaa "kaikista pyhintä". Santissimo Nome di Maria siis tarkoittaa Pyhän Marian nimeen. Yksinkertaisesti suomeksi sanottuna, pyhitetty Pyhän Marian nimelle. Kirkko kuuluu San Barnanrdo veljesyteisölle, joka perusttiin vuonna 1440, mutta on avoin kaikille. Sama veljeskunta perusti Tre Fontanen luostarin, josta olen kertonut täällä.
Kaunis on tämä Santa Maria in Lorerton sisarkirkkokin. Santa Maria in Loretosta on oma sivu täällä. Kirkon paikalla sijaitsi aikaisemmin San Bernando a Colonna Traiani niminen kirkko.
Tämä kirkko rakennettiin vuonna 1741 ranskalaisen arkkitehdin Antoine Dérizetin piirustusten mukaan. Hän katsoi mallia vieressä seisovasta Sata Maria in Loreton kirkosta. Paikalla seisonut alkuperäinen kirkko hajoitettiin seitsemän vuotta aikaisemmin. Se oli rakennettu Pyhän Bernhard Clauvauxlausen kunniaksi. Hän oli ranskalien sisterssimunkki ja apotti. Hän on pyhimys ja kirkonopettaja.
Via Latinan varrella sijaitsee melkein samanniminen kirkko, Santissimo Nome di Maria a Via Latina.
Paavi Paulo VI Montinin käskystä rakennettiin tämä kirkko. Kirkossa on pääalttarilla vanha Madonna ikooni, joka tuotiin tänne San Lorenzo in Lateramo e Sancta Sanctorum kappelista. Keisarin sotilaat voittivat osmaanien armeijan Wienin lähellä vuonna 1683 ja näin pysäytettiin Euroopan islamisoituminen.
Pyhän Marian palvonnan perinne sai alkunsa Santo Stefano del Caccon luostarissa Roomassa ja se virallistettiin vuonna 1688, Pignan kaupunginosassa. Paavi Innocentius XI Odelchalchi alkoi pitämään voiton kunniaksi Pyhän Marian messuja. Nome Maria messuja pidetään syyskuun 12. päivä joka vuosi. Samanniminen veljeskunta oli perustettu jo ennen kirkon rakentamista. Veljeskunta osti tontin kirkon paikalta.
Nome Maria kirkon edustalla sijaitsi Sant'Eufemian luostari ja luostarikirkko nimeltä Santo Spirito ai Monti, jotka molemmat purettiin pois kun Foro dei Imeprialia alettiin rakentamaan ja arkeologit saapuivat paikalle kaivelemaan.
Kirkon kupeesta kulkee katu jonka nimi on Via di Sant'Eufemia joka päätyy Via IV Novembre kadulle. Samat nunnat omistivat toisenkin luostarin siinä lähellä Via Alessandrian varrella, Sant'Urbano ai Pantani. Sekin hajoitettiin 1900-luvun alulla. Länsipuolella sijaitsi kolmaskin luostari, Santo Spirito ai Monti.
Sant'Eufemian luostari kuului Augustiinijärjestölle. Aatelisrouva Petronella Capranica perusti luostarin oman palatsinsa tiloihin. Nunnilla oli lempinimikin, Rocchettine. Rooman ryöstön aikoihin vuonna 1527 luostari hajosi. Kerrotaan että nunnia raiskattiin niin pahasti että jotkut heistä kuolivat. Luostari korjattiin mutta se hajoitettiin 1800-luvun alulla.
Santi Simone e Giuda Taddeo en Torre Angela, Via di Torrenova 255
Nunnat muuttivat ensin Santa Pudenzianan luostariin ja myöhemmin he saivat aivan oman ja uuden luostarin Torre Angelasta, Via di Torrenuova 255. Siellä heillä on oma kappelinsa Santi Simone e Giuda Taddeo en Torre Angela, jossa on entisen Santo Spirito ai Montin kirkon irtaimisto on säilytettynä.
Nome Marian kirkko on valmistettu valkoisesta marmorista. Pyhimysten patsaat tekevät kirkon kupolista erittäin ihastuttavan. Korinttilaismalliset pylväät kirkon seinien tuki-ja koristepilareina ovat myös koristeellisia. Tämä onkin niitä harvoja rokokoo kirkkoja Roomassa.
Maria ikooni pääalttarilla
Ikooni on tuotu tänne San Lorenzo in Palatio ad Sancta Sanctorumin pyhäköstä, josta olen kertonut täällä. Paavi Eugene IV lahjoitti ikoonin veljesjärjestölle. Paavi uskoi että ikoonin oli maalannut Pyhä Luukas, kuten katollisen kirkon kaikista pyhimmät ikoonit sanotaan olevan alkuaan.
Veljeskunta kokoontuu nykyään Santa Susannn luostarissa. Nämä confraternitat/veljeskunnat on hieman vaikeita meikäläisten ymmärtää. Veljeksiksi voidaan kutsua määrättyjä munkkeja, mutta katolliesessa kirkossa on myös mieshenkilöitä, jotka ovat perustaneet jo useita satoja vuosia sitten jonkun uskonnollisen veljeskunnan, jonkin uskonnollisen tai raamatullisen henkilön ympärille. Sellaiseen järjestöön voi jälkeenpäinkin liittyä, jos veljekset kelpuuttavat liittymään. Joukossa voi olla myös pappeja. Useimnat confraternitat toimivat katollisen hyväntekeväisyyden aatteen Caritaksen mukaan.
Tämän uudemman kirkon arkkitehtinä toimi ranskalainen Antoien Derzet. Se vanha kirkko hajoitettiin vasta seitsemän vuotta sen jälkeen kun tämä uusi valmistui vuonna 1741. Carlo Fontana teki kupolin puuveistokset. Hän on luultavasti tehnyt myös pääalttarin.
Basilica Ulpian rauniot
Vastapäätä kirkon sisäänkäyntiä sijaitsi Sant'Eufemian luostari ja Santo Spirito ai Montin kirkko. Mutta arkeologit hajoittivat luostarin ja kirkon koska he halusivat saada esille Basilica Ulpian keisari Trajanuksen Foorumilla.
Giuseppe Vasin kuvaus vuodelta 1766.
Oikealla San Lorenzo ai Montin kirkko ja vasemmmalla Santo Spirtio ai Montin kirkko ja Sant'Eufemian luostari. Eufemia syntyi Kadiköyssä Istanbulissa ja hänestä tuli pyhimys.
Marmorista veistetty Keisari Trajanuksen kolonna valmistetiin vuotta 113 eaa. Kolonna on 40 metriä korkea.
Kolonnassa kuvataan keisari Trajanusken Dacian valloituksen kunniaksi.
Keisari Trajanuksen tuhkat laitettiin kolonnan jalustaan, mutta ne on poistettu myöhmmin ja tuo ovi on moderni luomus. Kolonnan sisällä kulkee portaat ja siellä täällä kolonnassa on reikiä, jotta ilma pääsee sisään.
Kolonna päällä seisoi alunperin Keisari Trajanuksen patsas mutta paavi Sixtus V poisti vuona 1588 Trajanuksen patsaan ja laitatti sen tilalle pyhän Pietarin patsaan. Kolonna ja Basilica Ulpian rauniot on nykyään valaistu yölläkin erikoisilla valonheittimillä. Oikeastaan suurin osa Rooman keskikaupunkia on valaistu kauniisti öisin.
