Sacro Cuore del Suffragio, Lungotevere Prati 12
Aukioloajat:
kello 7.30-11.00 ja16.00-19.00
Museoon ilmainen sisäänpääsy
kello 7.30-11.00 ja16.00-19.00
Museoon ilmainen sisäänpääsy
Kirkon omistaa Missionari del Sacro Cuore di Gesù M.S.C. Järjestön perusti pappi nimeltä Victor Jouet, joka perusti myös tämän kirkon vuonna 1894. Tähän kuuluu myös kaksi sisarkirkkoa yhteistyössä, Cappella Instituto Nazareth, Via Orazio 1 ja San Giuseppe ai Prati, Via Pitero Cavallini 38.
Sacro Cuore tarkoittaa Pyhää Sydäntä, Jeesuksen sydäntä. Museo delle Anime del Purgatorio, tarkoittaa kiirastuli sielujen museo, joka sijaitsee sakristian tiloissa. Museosta löytyy kirjoja, kuvia ja kankaita, joissa on purgatoriossa/kiirastulessa, olleiden henkien jälkiä, tai kuinka tuon asian nyt kuvaisin.
Esineet siis ovat silmin nähden todiste siitä että sielut käyvät kiirastulen kautta. Katollisen kirkon mukaan useimman kuolleen ihmisen sielu käy kiirastulessa puhdistaumassa synneistä, kunnes sielu voi saada luvan päästä taivaaseen. Katollinen kirkko pitää toki mahdollisena senkin että jotkut harvat ja valitut henkilöt voivat päästä taivaan valtakuntaan suoraan ilman kiirastulessa käyntiä, kuten he jotka kanonisoidaan pyhimyksiksi. Ihmiset jotka joutuvat kadotukseen eivät edes saa lupaa päästä kiirastuleen.
Tästä samasta syystä katollisessa kirkossa on Il requiem/sielunmessu pidettävä ennen kuin henkilö ehtii kuolla. Samasta syystä on parasta käydä säännöllisesti ripittäytymässä papille. Kuoleman jälkeen se voi olla jo myöhäistä.
Modernilla ajalla katollisten käsityskin on hieman löystynyt. Koska pappien virkaan kuuluu rukoilla sielujen puolesta päivittäin, voi moderni katolilainen tyytyä ja jättää sileunsa papin vastuulle. Tämä ei toki koske vakaumuksellisia katollisia henkilöitä, jotka vieläkin pitävät kovasti kiinni siitä, että jokaisella on oma vastuu elämästään ja teoistaan.
Modernilla ajalla katollisten käsityskin on hieman löystynyt. Koska pappien virkaan kuuluu rukoilla sielujen puolesta päivittäin, voi moderni katolilainen tyytyä ja jättää sileunsa papin vastuulle. Tämä ei toki koske vakaumuksellisia katollisia henkilöitä, jotka vieläkin pitävät kovasti kiinni siitä, että jokaisella on oma vastuu elämästään ja teoistaan.
Madonna del Rosarion kappeli
Kaikki alkoi siitä kun kolme vuotta kirkon perustamisen jälkeen syttyi tulipalo kirkon Cappella Madonna del Rosarion kappelissa. Kun pappi Jouet sammutti tulipaloa niin hän näki kappelin seinässä kärsivän henkilön kasvot, juuri sillä paikalla josta tulipalo oli saanut alkunsa. Pappi Jouet tulkitsi tämän niin että jokin sielu kiirastulesta halusi kommunikoida elossa olevien henkilöiden kanssa. Joten pappi päätti perustaa museon silloisen paavin Pius X luvalla. Museoon on ajan kanssa kerätty esineitä todistukseksi siitä että sielut kiirastulesta haluavat kommunisoida elävien kanssa.
Olipa miten oli niin kirkkorakenus on ainakin komea. Tämä on ainoa "katedraali mallinen" goottilaistyylinen kirkko Roomassa. Tämä ei ole toki alkuperäinen kappeli joka rakennettiin "museon" päälle, vaan tämä kirkko vamistui vuonna 1917.
Jo se yksistään noilla perusteilla on kirkko näkemisen arvoinen juttu. Silti hyvin harvat turistit ehtivät käymään tässä kirkossa. Aukioloajatakin ovat olleet melko niukat aika ajoittain.
Via Giulian varrella numerossa 59 sijaitsee kirkko nimeltä Santa Maria del Suffragio. Kirkon vieressä sijaitsevassa luostarissa suffragio-munkit ovat ottaneet elämäntehtäväkseen rukoilla kaikkien sielujen puolesta jotta kaikki pääsisivät ainakin kiirastulen kautta taivaaseen.
Ihmetellä saattaa että miksi Roomaan rakennettiin juuri tällainen kirkko. Italialainen insinööri Giuseppe Gualandi oli kovasti ihastunut rakentamaan kirkkkoja ja etenkin goottilaista tyyliä hän ihannoi. Rakkauden goottilaiseen rakennustyyliin hän oli saannut isältään Fransesco Gualandilta. Minulle tuli mieleen ajatus että ehkäpä Giuseppe halusi rakentaa upeimman goottialaisen kirkon konsanaan, isänsä kunniaksi tai hänelle näytteeksi taidoistaan.
Pappi Victor Jouet oli ranskalainen alunperin ja hän osti tämän tontin, jolle kirkko sitten rakennettiin. Vaikuttaa siltä kuin Jouet antoin vapaat kädet Giuseppe Gualandille toteuttaa "kirkkohaaveensa". Ja tuumasta toimeen. Hän räväytti rakentaa Milanon tuomiokirkon pienoiskoossa.
Kirkko on tehty teräspetonista joten se säilyy ikuiset ajat, jos nyt ei pudota pommia sen päälle. Julkisivun koristelut on tehty keinotekoisesta kivestä. Julkisivuun on saatu mahtumaan monen monta pyhimystä ja kirkkoisää. Kirkkosalissakin on monen pyhimyksen kappelit.
Nuo kauniit ja mahtavat pylväät kirkkosalisssa on veronalaisesta punertavasta marmorsta.
San Giuseppen alttari, Giuseppe tarkoittaa Josefia
Pietro Bendettin hautamuistomerkki. Tietääkseni Pietro Bendetti oli lähetyssaarnaaja.
Suuren suuri kiitos jälleen kerram upean kirkon esittelystä. Tämä todella poikkeaa Rooman muista kirkoista. Kirkossa on kaunis valo, upeaa gotiikkaa, ihania lasimaalauksia ja vaikka kuinka paljon tutkimisen arvoisia yksityiskohtia.
VastaaPoistaEnpä tunne juuri goottisia kirkkoja. Pariisissa olen käynyt joissakin kirkoissa mutta siellähän on kirkoista revitty irti kaikki mahdollinen joten kolkko tunne siellä tuli. Kiinnostus lopahti kokonaan. Minulla on ollut kova halu päästä Englantiin ja Saksaan tutkimaan kirkkoja mutta ikävä kyllä en ole vielä päässyt toteuttamaan haavettani.
VastaaPoista