Sala Santa Marta, Piazza del Collegio Romano 5
Tämän pienen kirkon nimeltä Santa Marta avasi aikoinaan 1400-1400-lukujen vaihteessa jesuuttijärjestön perustaja Ignazio Loyola ja viereen rakennettiin nunnaluostari. Loyolan tarkoitus oli saada turvapaikka onnettomasti avioliitossa eläville rouville tai rouville joiden aviopuolisot oli syrjäyttäneet vaimonsa ja vaimo joutui elättämään itsensä prostitutiolla.
Vuonna 1560 muutti augustiiniläisnunnat luostariin. Aaatelisrouva Maria Eleonora Boncompagni Ludovisi kustansi uuskorjaukset kirkossa ja luostarissa vuonna 1673. Maria Eleonora oli ainoa Piompinon ruhtinaskunnan perillinen. Maria Eleonora meni naimisiin isänsä veljen kanssa. Avioliitto solmittiin enempikin taloudellisista syistä kuten siihen aikaan oli tapana rikkaiden ruhtinas- ja aatelissukujen keskuudessa. Pariskunta sai kuitenkin viisi lasta.
Kardinaali Carlo Borromeo käski laajentaa kirkkoa. Carlo oli yksi katollisen kirkon vaikutusvaltaisimmista vastauskonpuhdituksen kannattajista. Carlo oli Milanon piispa ja naimisissa yhden sen ajan rikkaimman suvun jäsenen Margherita de Medicin kanssa, jonka veljestä tuli sittemmin paavi Pius IV.
Arkkitehti Carlo Fontana oli mukana kirkon kunnostuksessa ja kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1696. Napoleonin valloituksen aikaan kirkosta tuli vapaamuurareiden kokoontumispaikka ja vuonna 1870 Napoleonin sotilaat asettuivat asumaan kirkkoon. Vuonna 1872 otti Italian valtio kirkon omaan haltuunsa. Luostariin muutti poliisit ja kirkosta on pikkuhiljaa kehkeytynyt kokous-, kongressi- ja konserttitilat.
Kardinaali Carlo Borromeo käski laajentaa kirkkoa. Carlo oli yksi katollisen kirkon vaikutusvaltaisimmista vastauskonpuhdituksen kannattajista. Carlo oli Milanon piispa ja naimisissa yhden sen ajan rikkaimman suvun jäsenen Margherita de Medicin kanssa, jonka veljestä tuli sittemmin paavi Pius IV.
Arkkitehti Carlo Fontana oli mukana kirkon kunnostuksessa ja kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1696. Napoleonin valloituksen aikaan kirkosta tuli vapaamuurareiden kokoontumispaikka ja vuonna 1870 Napoleonin sotilaat asettuivat asumaan kirkkoon. Vuonna 1872 otti Italian valtio kirkon omaan haltuunsa. Luostariin muutti poliisit ja kirkosta on pikkuhiljaa kehkeytynyt kokous-, kongressi- ja konserttitilat.
Kirkon omistaa nykyään Ministero dei beni e delle attivitá culturali e del turismo, siis Italian valtion kulttuuri ja kulttuuriperinne sekä turismi ministeriö, jonka tilat sijaitsevat saman torin varrella, entisen Collegio Romanan rakennuksessa.
Pari vuotta sitten satuin kävelemään Santa Martan kirkon ohitse. Ovi oli selkosen selällään ja houkutteli astuman sisään. Silloin en tiennyt ettei se enää ollut kirkko. Mutta kuten tapoihini kuuluu niin astun hyvin usein sisään jos nään kirkon oven avoinna. Saatan silloin tällöin mennä muihinkin paikkoihin jos nään oven avoinna. Jos ei saa mennä sisään niin kyllä ne tulee käännyttämään minut pois. Sen vaarallisenpaa se ei ole. Kun astuin kirkon vestibuliin sisään niin jo solloin huomasin että siellä oli maalarit paikalla. Maalinhaju ja paperit lattiolla ja seinustoilla sekä maalaustelineet kieli siitä. Usein sattuu että kirkoissa on taitavia konseraattoreita jotka putsaavat maalauksia tai freskoja, korjaavat kappeleita. Joitakin naishenkilöitä törmäili edestakaisin sinne sun tänne, mutta kukaan ei käskenyt minua poistumaan, saatikka kysyä, että oliko minulla jotain asiaa. Sainpahan nähdä tästäkin kirkosta edes vilauksen.
Pari vuotta sitten satuin kävelemään Santa Martan kirkon ohitse. Ovi oli selkosen selällään ja houkutteli astuman sisään. Silloin en tiennyt ettei se enää ollut kirkko. Mutta kuten tapoihini kuuluu niin astun hyvin usein sisään jos nään kirkon oven avoinna. Saatan silloin tällöin mennä muihinkin paikkoihin jos nään oven avoinna. Jos ei saa mennä sisään niin kyllä ne tulee käännyttämään minut pois. Sen vaarallisenpaa se ei ole. Kun astuin kirkon vestibuliin sisään niin jo solloin huomasin että siellä oli maalarit paikalla. Maalinhaju ja paperit lattiolla ja seinustoilla sekä maalaustelineet kieli siitä. Usein sattuu että kirkoissa on taitavia konseraattoreita jotka putsaavat maalauksia tai freskoja, korjaavat kappeleita. Joitakin naishenkilöitä törmäili edestakaisin sinne sun tänne, mutta kukaan ei käskenyt minua poistumaan, saatikka kysyä, että oliko minulla jotain asiaa. Sainpahan nähdä tästäkin kirkosta edes vilauksen.
Santa Marta, Pyhä Marta nimisiä pyhimyksiä löytyy sieltä täältä maapallolta, Roomastakin ainakin yksi Marta. Hän ei tosin ollut roomalainen, mutta hän saapui Roomaan miehensä Marion kanssa Persiasta kuudennella vuosisadalla. Toisen tiedon mukaan he olisivat saapuneet jo toisella vuosisadalla Roomaan. Heidän Rooman reissunsa tarkoitus oli olla mukana hautaamassa 260 marttyyria Via Salarian varrella. Marttyreiden hautaaminen oli salaista ja vaarallista hommaa. Marta ja Mario otettiin kiinni ja pakotettiin uhraamaan perinteisille jumalille, mutta koska he olivat kristittyjä, eivätkä suostuneet uhraamaan, niin he saivat kohtalokseen kuolla marttyyrikuoleman. Mario ja pojat hirtettiin ja Marta luultavasti hukutettiin. Matroona Felicita keräsi heidän ruumit ja vei en Via Cornelian varteen Boccean maanviljeystilalle ja hautasi heidät sinne. Haudan päälle rakennettin kirkko, josta ei nykyään ole kuin rauniot jäljellä. Paikasta tuli myöhemmin pyhiinvaelluspaikka.
Luultavasti Mario oli roomalainen alunperin, sotilas tai vastaava, joka oli saanut jonkin viran Persiassa. Katollisessa krikossa veietään 20. tammikuuta Martan, Marion ja heidän kahden lapsen Audifase ja Abacon muistopäivää. Kaikki neljä on haudattuna Via Cornelian varteen. Kerrotaan että muutamat pyhät jälkeenjäännökset oli kuskattu si Bocceasta San Adrianon ja Santa Prasseden kikkoihin Roomaan ja jotkut reliikit jopa Saksaan saakka, Seligen Stadt'in luostariin.
Santa Martan kirkkosali on pieni, mutta silti tänne sivuille mahtuu kolme kappelia molemmin puolin. Kappelit eivät ole syviä kuten ne tavallisesti ovat. Ensimmäisessä kappelissa oikealla puolella on Alessandro Grimaldin maalaus Transfigurazione, Jeesuksen kirkastuminen. Toisessa kappelissa Paulo Albertonin maalaus joka kuvaa Pyhää Francis Xavieriä. Kolmannessa kappelissa Francesco Cozzan maalaus joka kuvaa Johannes Kastajaa. Vasemmalla puolella ensimmäisessä kappelisssa Fransesco Rosan kuvaus Angeli Gustode'sta, suojelusenkelistä. Toisessa kappelissa Giacomo del Po'n maalaus Pyhästä Augustinosta. Kolmannessa kappelissa Giacinto Gimignanin Madonnamaalaus.
Kirkon pääalttari on poistettu ja paikalle on tehty aukko takahuoneeseen, luultavasti nunnien oleskelutilaan jota on myöhemmin käytetty sakristiana ja nykyään kokoustiloina. Marmorilattia on uusi.
Freskomaalaukset kirkossa ovat Giovanni Battista Gaullin, joka on paremmin tunnettu nimellä Baccinio. Hän maalasi freskomaalauksia moniin roomalaisiin kirkkoihin. Hänen maalauksiaan löytyy taidegallerioista ympäri maapallon.
Kattofreskomaalaukset ovat Baciccion maalaamat, saman herran, joka maalasi Il Gesú kirkon kattofreskomaalaukset, joita koko "maailma" käy ihailemassa.
Collegio Romano on entinen jesuiittien omistama korkeakoulu, jonka perusti Pyhä Ignazio Loyola. Nykyään rakennuksen omistaa Italian valtio. Collegio seisoo Sant'Ignazion basilikan kupeessa, Piazza del Collegio Romana, saman torin varrella kuin Sala Martakin.
Collegiota ei rakennuksessa enää ole sen jälkeen ollut kun vuonna 1870 valtio otti tämän rakennuksen omakseen. Tässä sijaitsee nykyään mm Ministero dei beni culturali, joka omistaa Sala Martan nykyään. Toisessa päässä rakennusta sijaitsee lukio nimeltä Ennio Quirino Visconti. Visconti oli Giovanni Battista Antonio Viscontin poika. Giovanni toimi Vatikaanissa prefektin virassa ja hän sai kuinnian suunnitella osan Vatikaanin museota, Museo Pio-Clementinon. Ennio auttoi isäänsä siinä työssä ja katalogisoi kaikki museon esineet.
Collegio Romano on vanhin lukio Roomassa. Visconti suunnitteli lukion melkein heti kun Napoleon otti vallan Italiassa. Visconti oli vahva tasavallan kannattaja ja frankofil, joka ihaili Napoleonia ja kaikkea ranskalaista. Napoleon kutsui itseään Italian kuningaskunnan kuninkaaksi. Mutta tämä kuningaskunta oli vallassa vain kolme vuotta, mutta sinä aikana ehti Napoleon kuskauttaa Pariisiin suuret määrät Rooman taideaarteista. Ranska on palauttanut osan niistä, mutta Louvren museossa on paljon jäljellä Napoleonin "varastamia" italialaisia taide-esineitä.
Collegiota ei rakennuksessa enää ole sen jälkeen ollut kun vuonna 1870 valtio otti tämän rakennuksen omakseen. Tässä sijaitsee nykyään mm Ministero dei beni culturali, joka omistaa Sala Martan nykyään. Toisessa päässä rakennusta sijaitsee lukio nimeltä Ennio Quirino Visconti. Visconti oli Giovanni Battista Antonio Viscontin poika. Giovanni toimi Vatikaanissa prefektin virassa ja hän sai kuinnian suunnitella osan Vatikaanin museota, Museo Pio-Clementinon. Ennio auttoi isäänsä siinä työssä ja katalogisoi kaikki museon esineet.
Collegio Romano on vanhin lukio Roomassa. Visconti suunnitteli lukion melkein heti kun Napoleon otti vallan Italiassa. Visconti oli vahva tasavallan kannattaja ja frankofil, joka ihaili Napoleonia ja kaikkea ranskalaista. Napoleon kutsui itseään Italian kuningaskunnan kuninkaaksi. Mutta tämä kuningaskunta oli vallassa vain kolme vuotta, mutta sinä aikana ehti Napoleon kuskauttaa Pariisiin suuret määrät Rooman taideaarteista. Ranska on palauttanut osan niistä, mutta Louvren museossa on paljon jäljellä Napoleonin "varastamia" italialaisia taide-esineitä.
Torre Calandrelli, torni jossa oli observatorio, jossa muutamat tunnetut astronomit tutkivat avaruutta.
Via Sant'Ignazion kujan ylitse kulkee tämä kaunis kävelysilta
Piazza del Collegio Romanon torin varrella sijaistee upea Galleria Pamphilj, Palazzo Doria Pamphiljissa. Aivan Collegion vieressä, Via della Gattan varrella, Doria Pamihiljin palatsissa, sijaitsee kiva ensiluokkainen kahvila, Caffé Doria, jota suosittelen lämpimästi. Hieman kallis mutta kotoisa ja elegantti kahvila, jossa saa istua. Yleensähän roomalaisissa kahviloissa seisotaan ja jos halua istua niin siitä veloitetaan ronskisti. Tässä kahvilassa kaikki istuvat ja istumien on jo ennalta sisälletty hintoihin.
Caffé Doria, Via della Gatta, vain pari askelta Collegio Romanon edustalta
Trinity College Pub, Via del Collegio Romano 6
Collegio Romanon itäisellä puolella sijaitsee Rooman ehdottomasti mukavin pubi heille jotka tykkää istua pubeissa ja jutella ihmisten kanssa. Täällä voi myös ruokailla. Hampurilaiset ovat ehkä kysytyimpiä mutta täällä tarjoillaan myös ruokalajeja ympäri maapallon.
Itse Trinity College campus Roomassa sijaitsee samassa rakennuksessa pubin kanssa.
Itse Trinity College campus Roomassa sijaitsee samassa rakennuksessa pubin kanssa.
Collegio Romanon takana kulkee Via del Seminarion katu ja siinä on ensin Piazza di San Macuto ja aivan ihana Biblioteca Casanatence. Avoinna maanantaista perjantaihin kello 8.00-18.45. Lauantaina kello 8.00-13.30.
Heti siinä sitten onkin kulman takana ihana Piazza di Sant'Ignazio ja komea Sant'Ignazion basilika. Piazza di Sant'Ignazio on Rooman kaunein tori. Illallinen Piazza di Sant'Ignaziolla kesäiltana on unohtumaton kokemus. Kirkko sulkee tietääkseni kello 19.00, joten kannattaa ensin käydä tutustumassa basilikaan kaikessa rauhassa.
Da Sabatino le Cave Sant'Ignazio nimien ravintola on korkeatasoinen ja suosittu ravintola. Ilmapiirihän on mitä otollisin tälle ravintolalle. Ruoka on taivaallista. Aaaah bella Roma! Tulipas ikävä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti