Olen maininnut muutaman kerran Rooman botaanisesta puutarhasta. Nyt on aika tehdä siitä oma postaus. Puutarhaa hoitaa roomalainen La Sapienzan yliopisto.
Puutarha sijaitsee Largo Cristina di Sweden (Ruotsin kuningattaren Cristinan kuja) 23 A, Trasteveressä, Tasteveren ja Vatikaanin välimaastossa.
Tänne löytää helpoiten kun kävelee Rooman kekustasta Ponte Siston kävelysiltaa pitkin Teveren joen toiselle puolelle. Via della Lungaran kaudulta käännytään vasemalle Via Corsinille ja sen kujan päästä alkaa lyhyt kujan pätkä nimeltä Largo Cristina di Swezia. Siinä heti kujan alkupäässä on iso portti mistä mennään sisään putarhan aluelle. Pääsymaksu maksetaan portin siäpuolella.
Via della Lungaran kadun toisella puolella,vastapäätä Via Corsinin katua, sijaitsee upea Villa Farnesina, John Capotin yliopiston campus ja Circolo Scandinavo/skandinaavien taidejärjestö.
Jos kaipaa yösijaa tai ruokailupaikkaa niin Via Garibaldilta ja sen välittömästä läheisyydestä kannattaa käydä katsastamassa. Siitä löytyy useampikin erittäin suosittuja ruoka-ja yöpymispaikkoja. Madonnakin käy täällä ruokailemassa. Madonna asuu Aventinossa. Rauhallinen ja kaunis katu tämä Via Graibaldi ja sijainti erinomainen.
Largo Christina di Sweden
Kuningatar Kristina hallitsi Ruotsia vuodesta 1632 lähtien, kunnes hän abdikoitui vuonna 1654. Hän otti abdikoiduttuaan uudeksi nimekseen Kristina Aleksandra. Hänen hallintoaikanaan käytiin kuusikymmenvuotista sotaa (1598–1660), kolmikymmenvuotista sotaa (1618–1648) sekä Torstenssonin sotaa, joissa Ruotsi valtasi isoja alueita ja lisäsi arvovaltaansa.
Kristiina oli kiinnostunut kulttuurista ja houkutteli muun muassa René Descartes’n Ruotsin hoviin. Kristina kääntyi katolilaiseksi, mikä oli aikanaan suuri skandaali. Kristiina asettui asumaan Roomaan, minkä kulttuurielämässä hän näytteli suurta osaa seuraavina vuosikymmeninä.
Kuningas Gustav II Adolf antoi jo vuonna 1627 vahvistaa Kristiinan oikeaksi kruununperilliseksi ja kuningattareksi, mikäli kuningas ei saisi aviollista poikaa. Kustaa Aadolfin oli tärkeää toimia nopeasti, sillä Vaasa-suvun puolalainen haara puolusti edelleen oikeuttaan Ruotsin valtaistuimeen. Cristinan isä kuoli ja Kritinasta tuli kuningatar kuusi vuotinaan. Isä oli kirjoittanut valtakirjan siltä varalta, missä hän uskoi tyttärensä valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan huostaan. Oxenstierna muokkasi valtion lait ja säädöksen siihen malliin, että suurin osa on niistä vieläkin voimassa. Virkamiehiä koskevien Oxenstiernan lakien mukaan on menty pandemiankin aikana.
Kristina (1626-1689) oli Brandenburgin kuninkaan Kustaa II Adolfin ja Maria Eleonoran tytär. Kristina oli Ruotsin kuningatar vuodesta 1632 (hallitseva kuningatar vuodesta 1644) vuoteen 1654, jolloin hän luopui kruunustaan ja muutti Roomaan katolliseen uskoon siirtymisen jälkeen.
Kristina oli vajaan kuuden vuoden ikäinen, kun hänen isänsä Kustaa II Adolf kaatui Lützenin taisteluissa vuonna 1632. Kun hän oli kymmenen vuotias, hän erosi henkisesti epävakaasta äidistään. Sitten hän vietti aikaansa serkkunsa Karl Gustavin kanssa (josta tuli myöhemmin Ruotsin kuningas Karl X Gustav). Molempien lasten kasvatusta valvoi maan tuolloin vaikutusvaltaisin mies, liittokansleri Axel Oxenstierna, jota monet historioitsijat pitävät yhtenä Ruotsin kaikkien aikojen tärkeimmistä valtiomiehistä ...
Kristina (1626-1689) oli Brandenburgin kuninkaan Kustaa II Adolfin ja Maria Eleonoran tytär. Kristina oli Ruotsin kuningatar vuodesta 1632 (hallitseva kuningatar vuodesta 1644) vuoteen 1654, jolloin hän luopui kruunustaan ja muutti Roomaan katolliseen uskoon siirtymisen jälkeen.
18-vuotiaana Kristina julistettiin täysi-ikäiseksi ja hän nousi valtaistuimelle. Tuolloin Saksan suuri sota, kolmenkymmenen vuotinen sota, ei ollut vielä päättynyt. Kuningatar Kristina joutui siten johtamaan uutta suurvaltaa Ruotsia viimeisten voittoisten vuosien ajan Vestfaalin rauhaan vuonna 1648.
Monet nykyajan tutkijat vierailivat Kristinan luona. Tunnetuin on ranskalainen filosofi René Descartes, joka kuitenkin kärsi keuhkokuumeesta talvikylmässä Tukholmassa ja kuoli Tukholmassa vuonna 1650.
Kristinan aikana Ruotsin hovista tuli yksi Euroopan kokoontumispaikkoista tiedemiehille, taiteilijoille ja kirjailijoille, mutta Kristina ei luultavasti koskaan halunnut olla hallitsija. Sen sijaan hän halusi tehdä muita asioita, joista hän oli enemmän kiinnostunut, ja elää elämää, jossa hän ei ollut keskittynyt kaikkeen tekemiseen.
Vuonna 1654, kymmenen vuotta sen jälkeen kun hänetsä tuli Ruotsin kuningatar, hän luopui kruunusta ja nimitti Charles X Gustavin seuraajakseen. Pian tämän jälkeen Kristina lähti Ruotsista ja lähti Eurooppaan, missä hän kääntyi katolliseen uskoon Saksassa vuonna 1655. Kristinasta olisi paljon kerrottavaa.
Hän päätti päivänsä Roomassa, missä hänet on nykyään haudattu Pyhän Pietarin kirkkoon, kuningatar Kristina on Ruotsin kaikkien aikojen tunnetuin ja kuvatuin kuningatar.
Kristina kieltäytyi menemästä naimisiin kenenkään kanssa, ei edes lapsuuden rakkaansa Karl Gustavin kanssa. Suurin syy tähän oli se, että hän ei halunnut tulla riippuvaiseksi kenestäkään, joka hallitsisi hänen elämäänsä.
Jos joku ihmettelee että miksi Ruotsin kuningatar Cristina on saanut oman nimikko kujan juuri tältä paikkaa johtuu siistä, että Cristina asui Palazzo Corsinissa ainakin ensi alkuun muutettuaan Roomaan. Palatsi oli siihen aikaan nimeltään Palazzo Riario, mikä sitten usrakennettiin Corsinin suvulle. Palatsin vieressä sijaitsee luostari nimeltä Hotelli Villa Riario, mikä vuokraa huoneita turisteille. Siinä ei taida enää olla ainoatakaan nunnaa jäljellä. Mutta hotelli on kehuttu ja sijainti hyvä. Hotellin puutarha sijaitsee vieri vieressä Botaanisen puutarhan kanssa. Botaanisen puutarhan perimmäisin nurkkaus on nimeltään Riarin puutarha. Siellä sijaitsee muutamia kasvipuutarhoja.
Cristina kävi välillä Ranskassa ja palasi Roomaan vuonna 1659 ja asettui asumaan Palazzo Corsiniin, silloiseen Palzzo Riariin. Hän kävi pari kerta pikavisiitillä Tukholmassakin. Cristina on varmasti monet kerrat kävellyt palatsin puistossa. Hän osallistui ahkerasti roomalaiseen seurapiirielämään ja häntä kohdeltiin kuin keisarinnaa. Silloinen paav ja roomalaiset kuuluisuudet kävivät Kristianan luona vierailulla palatsissa, minkä Cristina itse kalusti. Hän vietti aikaa Berninin kanssa, hän palkkasi Scarlatin, joka työskenteli hänen hovisäveltäjänä neljä vuotta. Hän kirjoitti teatteriesityksiä ja opiskeli intensiivisesti musiikkia. Hän keskusteli alkemiasta oppineiden miesten kanssa ja ajatteli voivansa ennustaa tulevaisuuden.
Cristina kuoli Roomassa 19. elokuuta 1689. Hän oli silloin 62 vuotias. Cristina on haudattu Pyhän Pietarin kirkon kryptaan. Cristianan ajasta Roomassa voisi vaikka kirjoitaa kirjan, sillä niin paljon olisi kerrottavaa.
Botaaninen puutarha on avoinna joka päivä vuodet ympäri kello 9.00-18.30. Sisäänpääsymaksu 4€, ilmainen sisäänpääsy 0-5-vuotiaille lapsille. Ilmainen sisäänpääsy myös liikuntavammaisille ja heidän hoitajilleen, sekä yliopiston opiskelijoille.
Gianicolon kukkulalta ei ole mahdollisuutta mennä sisään puistoalueelle, vaan ainoa mahdollisuus on Largo Cristina di Sweden 23 A. Sisäänpääsyyn löytää kun poikkeaa Via della Lungaralta Via Corsinin kujalle. Sen kujan päässä sijaitsee portti minkä kautta pääsee puutarahaan. Pääsylippujen myynti on portin sisäpuolella.
Lähin bussipysäkki sijaitsee Lungotevere Farnesinalla ja Lungotevere Farnesina/Trilussan pysäkillä, siis Teveren joen rantakadulla. Trilussan pysäkiltä ei pääse suoraan puutarhaan tai Villa Farnesinaan, vaan on kierrettävä Piazza Trilussan kautta. Bussi 23 pysähtyy näillä pysäkeillä etelään päin mentäessä. Takaisin päin bussi 23 kulkee Teveren joen vastapuoleista rantaa. Trasteveren sydänalueella ei kulje lainkaan busseja, koska kujat ovat niin kapeita, ettei niillä voi ajaa.
Nykyinen puutarha perustettiin vuonna 1883, mutta sitä ennen edeltäjä perusti yksityisen puutarhan jo vuonna 1513. Puutarha oli luostarin omaisuudessa ja myöhemmin myös Kirkkovaltion. Orto Botanicolla on noin 3000 kasvilajia.
Puutarha on jaettu erilaisiin osioihin, on roomalainen osio, japanilainen, Välimeren puut ja Välimeren kasvit osio. Palmuillakin on oma osionsa, sekä bambuilla. Täältä löytyy ruusupuutarha ja aromipuutarha, sekä lääkekasveilla on omansa. Alueella sijaitsee myös kasvihuone, mikä on alunperin kuului Coronan suvun yksityiseen puutrahaan.
Rooman kasvitieteellinen puutarha on tällä hetkellä 12 hehtaaria laaja, ja se sijaitsee suojaisella kumpuilevalla paikalla Janiculum-rinteellä, missä paistaa aurinko päivät pitkät. Kastelu tapahtuu Acqua Paolan akveduktin vesiverkostosta hieman ylenpää Gianicolon harjua. Akveduktiin juoksee vesi Bolsanon järvestä. Vatikaaniin juoksee myös vesi samasta akvedukdista.
Tässä samalla voin kertoa hieman sukuhistoriaakin. Corsinit ovat Poggibonsilaista aatelissukua. Pieni vajaan 30000 asukkaan Poggibonsi sijaitsee Siennan provinsissa, Sienan ja Firenzen välimaastossa.
Poggibonsi sijaitsee Via Francigenan pyhiinvaellustien varrella, tie mikä kulki Roomasta Ranskaan. Täällä olen kertonut tiestä aikaisemmin ja täällä Palazzo Corsinista Roomassa. Vielä tänäkin päivänä Via Francigena on suosittu patikointireitti.
Tällä alueella Firenzen ympäristössä on erittäin monen italialaisen aatelissuvun kehto. Muun muassa Firenzen rikkain ja vaikutusvaltaisin Medicin suku, siihen aikaan maapallon rikkain suku, on kotoisin Mugellosta. Toskanan alue muuten on ollut köyhää aluetta lukuunottamatta rikkaita aatelisia. Toskana tuli kuuluisaksi vasta kun amerikkalaiset löysivät tämän erittäin maalaismaisen kauniin alueen.
Toskanassa on aateliset pitäneet valtaa pitkät ajat ja jakaneet alueet keskenään. Toskana oli suurherttuaskunta vuosina 1569-1859, mikä syntyi Toskanan herttuaskunnan tilalle. Herttuaskunta käsitti Firenzen alueen, jota hallitsi Medicin suku. Ilman keisari Kaarle V:n tukea ei Medicit olisi saanet omaa herttuaskuntaa. Kaarle oli Habsburgin alunperin sveitsiläistä mahtipontista ruhtinassukua. Kaarle syntyi Gentissä Belgiassa kesari Maksimilian I:n pojanpojaksi.
Corsinin suku muutti Firenzeen 1100-luvulla. He saivat merkittävän roolin politikkoina, kauppiaina ja kirkonmiehienä. Suvun päämiehet saivat kaikista korkeimmat arvonimitykset mitä suinkin jaettiin Firenzessä siihen aikaan.
Matteo Corsini asui aikansa Englannissa ja möi villaa, silkkiä ja kaloja. Pankkikriisi ajoi hänet takaisin Firenzeen. Arvonimiä tippui yhtenään sukuun. Matteosta tuli vuonna 1371 Pyhän Rooman keisari.
Corsinin suvun miehet nousivat yhden ja toisen piispakunnan piispoiksi. 1400-luvulla sai Corsinit firenzeläisen Medicin suvun kilpailijakseen. Corsinit avasivat pankkeja ja lainasi valuuttaa korolla. Useimmilla italialaisilla aatelissuvuilla oli omat pankit ja joillakin on vieläkin.
Palazzo Corsini, Via della Lungara 10
Pankin varoilla he rakennuttivat tämän Palazzo Corsinin Via della Lungaran kadun varteen Roomaan. Paavi Paavali III/Alessandro Farnese pani parastaan ja rakennutti 1500-luuvlla upean huvilan vastapäätä Corsinin palatsia.
Portti Botaaniseen puutarhaan Palazzo Corsinista
Farneset ovat Italian perusaatelistoa, ruhtinassuku. Parma on heidän herttuaskuunnan pääpaikkaunta. Mutta suku levisi moneen suuntaan ja otti vallan monilla paikkakunnilla. He saivat aikaisessa vaiheessa 1100-luvulla valta-aseman Tuscanian hiippakunnassa. Tuscania sijaitsee Viterbon provinssissa, Lazion maakunnassa.
Kun Alessandro Farnesesta tuli paavi Paavali III, niin silloin suku rakennutti suuren palatsin Roomaan Piazza Farneselle, Regolan kaupunginosaan. Palatsi on nykyään Ranskan suurlähettilään asunto. Suku rakennutti myös upean Villa Farnesinan Teveren joen toiselle puolelle, vastapäätä Corsinin palatsia ja tätä Botaanista puutarhaa. Villa Farnesina toimi suvun kesäasuntona, ja myöhemmin siitä tuli taidegalleria.
Corsinin suvustakin nousi paavi, Klemens XII. Perhe on erittäin upporikasta väkeä vieläkin. Perheellä on edelleen kolme pääkonttoria Lontoossa, Firenzessä, Roomassa, Milanossa, Belgiassa, Yhdysvalloissa, Filippiineillä ja Brasiliassa. Yksi sukuhaara asuu Italiassa ja he viljelle viiniä ja oliiviöljyä. Heidän isossa huvilassaan Villa Le Cortissa saa käydä ja pitää vaikka häät.
Suvun päämies on nykyään Don Lorenzo Corsini, joka asuu perheinen edellä manistusa huvilassa Villa Le Cortissa, San Casciano in Val di Pesassa, Firenzen eteläpuolella.
Italiassa on todella erittäin paljon näitä upporikkaita aatelisia. He kuuluvat tärkeänä osana Italian historiaan ja kulttuuriin.
Tulee tässä mielewn kuin oltiin noin parikymmentä vuotta sitten Botaanisessa puutarhassa Sri Lankassa. Ryhmän johtaja kertoi että banbupuut kavsaa niin nopeasti että sen melkein näkee. Minä jäin tuijottamaan banbupuita ihmeissäni ja keskityin niihin niin etten huomannut että jalkojeni juuressa kulki skorpiooni. Onneksi mieheni huomasi sen.
Bambupuita on noin 1400 erilajia, joten ehkä jotkut lajit kasvaa todellakin nopeammin kuin toiset.Bambut kuuluu heinäkasveihein ja ne voi kasvaa jopa 30 metriä korkeiksi.
Minulla on kotona iso Clusia, minkä ostin Ikeasta muutama vuosi sitten. Ikean ruukkukukat ovat erittäin terveitä. Clusia saattaa kasvaa 10 metriä korkeiksi, joten laskin leikkiä perheelleni ja sanoin että minä saan tehdä reiän kattoon, jotta Clusia pääsee kasvamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti