Celion kaupunginosa

Celion kaupunginosa, numero XIX

Tällä alueella asuu vain noin reilut 3000 henkilöä, mutta suurin osa pinta-alasta onkin viheraluetta ja rauniolauetta. Celion kukkulaa nimitetään Celimontanakasi. Celion kukkula on yksi Rooman seitsemästä kukkulasta. Kukkulalla sijaitsee Villa Celimontana, jonka omisti Mattein suku aikoinaan, mutta nykyään huvila ja puisto ovat kunnan omistuksessa.

Tullus Hostilius (673- 642 eaa) Alba Longasta, josta tuli Rooman kolmas myyttinen kuningas, muutti Celion kukkulalle roomalaisen historioitsijan Liviuksen kertomuksen mukaan. Paljon tietoa on hämärän peitossa sen ajan kuninkaista, mutta sitäkin enempi tarinoita ja myyttejä.

Tullus oli erittäin sotaisa, eikä hän palvellut jumaliakaan. Rutto tuli Roomaan ja Tullus epäili, että se oli rangaistus siitä, ettei hän ollut välittänyt jumalista. Eräänä päivänä salama iski Tulliuksen asuntoon Celimontanalla ja niin hän kuin hänen talonsakin paloivat tuhkaksi, kun Jupiter rankaisi Tullusta. Arkeologit ovat nykyään kaivelemassa Tulluksen asumuksia Celion kukkulalla. 

Hänen edeltäjänsä, Rooman kolmas kuningas Numa Pompilio (753-673 eaa) on melko varmasti ollut olemassa. Tarinan mukaan hän oli rauhaan ja uskontoon suuntautunut ja perusti suurimman osan Rooman uskonnollisista perinteistä. Hänen mukaansa Rooman valtiollista uskontoa kutsutaan Numan uskoksi. Hän myös rakennutti Janus-temppelin. Numa Pompilio väitettiin syntyneen 21. huhtikuuta 753 eaa, Rooman kaupungin syntymäpäivänä. Numa Pompiliuksen mukaan on meidän nykyinen kalenteri. Numa Pompilio sai nimikko torin Roomassa. Tori sijaitse lähellä Caracallan kylpylää.

Villa Celimontana

Sisäänpääsy Celimontanaan Via della Naviceln kadulta, 
Santa Maria in Domnican kirkon vierestä

Celimontanassa on joka kesä Jazzifestivaalit  yleensä 3.heinäkuuta - 31.elokuuta välisenä aikana. Sisäänpääsy Salita di San Gregorion kujalta. Rooman kunta lakkautti tämän pitkäaikaisen kesä-jazzi perinteen, sillä puistoalue kärsi pahasti kun mahdoton määrä ihmisiä tallasi joka kesä puistossa, söi ja joi ja sotki paikkoja. Joten en tiedä jos niitä enää järjestetään. 

Villa Celimontana. Noilla penkeillä olen monet kerrat istunut.

Tämän hännättömän kissan olen tavanut useat kerran tässä penkkien luona. Ollaan istuttu samalla penkillä ja juteltu.

Arkeologinen kaivausalue Celimontanassa, Basilica Hilariana

Via di San Giovanni Laterano

Porta Latina Aurelianuksen kaupunginmuurissa josta lähtee Via Latinan tie

Apostoli Johanneksen kerrotaan tulleen keitetyksi kiehuvassa öljyssä ja useimmat paikalla olleet kääntyivät kristinuskoon sen nähdessään. Portin ulkopuolella sijaitsee Oratorio San Giovanni in Olio. Olen tehnyt postauksen tästä alueesta täällä.

Oratorio San Giovanni in Olio,  Via di Porta Latina

Oratoriossa ei ole juuri näkemistä sen verran pieni se on. Mutta jos haluaa nähdä sen niin voi kysyä vastapäätä sijaitsevasta Rosminin koulusta/instituutista kirkon avaimia. Donato Bramante ja Francesco Borromini ovat suunnitelleet kirkkorakennuksen muistoksi paikasta jolla apostoli Johannes pelastui martyyrikuolemalta. 

Porta San Sebastiano, joka johtaa Via Appialle ja katakombeihin

Porta Metronia joka ei oikeastaan johtanut juuri mihinkään. Keskiajalla portti oli suljettu, mutta myöhemmin avattiin neljä porttia lisääntyneen liikenteen takia.

San Giovanni in Porta Latina, Via di Porta Latina 17

Tämä  on rauhallinen ja kaunis kirkko jossa sielu lepää. Kirkko on alunperin 500-luvulta mutta  sitä on rakennettu lisää 1700-luvulla. Kirkko on pyhitetty Pyhälle Johannekselle joka pelastui martyyrikuolemalta Roomassa ja pakeni Patmoksen saarelle. 

Lähellä sijaitseva kappeli San Giovanni in Oleo on rakennettu paikalle jossa Pyhä Johannes selvisi hengissä saadessaan keitettyä öljyä päällensä. Kirkko on 500-luvulta paavi Gelasiuksen ajalta. Kirkkoa on kunnostetu pariinkin otteesseen. Se on toiminut ranskalaisten sotilaiden tukipaikkana 1700-luvlla, myöhemmin villavarastona ja lopulta 1940-luvalla kirkko avattiin uudelleen käyttöön. Kirkko on yhteityössä vieressä toimivan instituutin ja hyväntekeväisyysjärjestön Antonio Rosminin kanssa.

Via di Porta Latina on aivan ihastuttava katu, kuja kävellä, rauhallinen ja idyllinen. Suosittelen jos on aikaa.

San Gregorio Magno al Celio, Piazza Gregorio al Celio

Kirkko kuuluu vieressä sijaitsevalle Camaldoli luostarijärjestölle ja on pyhitetty Pyhälle Andreakselle. Paikalle jolle luostari rakennettiin asui Gregorius, josta myöhemmin tuli paavi Gregoruis I. 

Gregorius rakennutti vanhempiensa asunnon paikalle benediktiiniläisluostarin nimeltä Sant'Andreas.  Hän itse toimi luostarin abbottina ensi alkuun. Gregorius osti englantilaisia orjapoikia markkinoilta ja koulutti heidät munkeiksi. Vuonna 596 lähetti hän ensimmäiset englantilaispojat Englantiin lähetyssaarnaajiksi. 

Luultavasti Gregoriuksen koti on vieläkin jäljellä luostarin tiloissa mutta mitään argeologisia tutkimuksia ei ole tehty. Kardinaali Scipione Borghese kustansi kirkon korjaukset ja kunnostuksen 1600-luvulla arkitehti Giovanni Battista Sorian piirustusten mukaan. Francesco Ferrari suunnitteli jukisivun 1800-luvulla.

Camaldolimunkit pukeutuvat valkoisiin asuihin. Munkit näyttävät mielellään luostarin puutarhan, jos soittaa atriumissa sijaitsevaa kelloa. Puutarhassa sijaitsee kolme kappelia joista yksi on pyhitetty Pyhälle Barbaralle, jonka kivipöydältä Gregoruis jakoi joka päivä ruokaa köyhille. Kerallaan mahtui 12 henkilöä kappeliin. Paavilla oli tapana vielä vuoteen 1870 saakka kiirastorstaisin käydä jakamassa köyhille ruokaa Barbara kappelissa. Kirkko ja luostari sijaitsevat kauniilla ja rauhallisella alueella, Colosseumilta lyhyt kävelymatka etelään päin pitkin Via di San Gregoriota.  

Santa Maria in Domnica, (Santa Maria Alla Navicella), Piazza della Navicella

Kun kävelee Colosseumilta etelään päin pitkin Via Claudiota niin saapuu Celimontanan puiston portille ja aivan sen vieressä sijaitsee Santa Maria in Domnican basilika. Kirkko on peräisin 300-400 luvulta ja se sijaitsi ensin kuten alkukristityt kirkot Roomassa tavallisessa asuinrakennuksessa. Rakennuksen omisti naishenkilö nimeltä Cyriaca. Kerrotaan että se oli Cyriaca joka hautasi Pyhän Lorenzon ruumiin.

Nykyinen kirkkorakennus on Paavi Pascal I:n ajalta 800-luvun alulta. Korjauksia on tehty myöhemminkin ja 1500-luvulla Andrea Sansovino toimi arkitehtinä. Kirkon korjaukset kustansi firenzeläinen rikas Medicin suvun jäsen kardinaali Giovanni di Medici, josta myöhemmin tuli Paavi Leo X. Hänen määräyksestä valmistettiin laivan muotoinen suihkulähde kirkon edustalle, josta toinen nimi kirkolle, Navicella, vene. Ruotsalainen Pyhä Birgitta asusteli usemman vuoden kirkon kupeessa, aivan seinäkkäin.

Santa Maria in Domnica

Clivo di Scauro, keskiaikainen rakennustyylinen kaariholvi joka tukee San Giovanni e Paulon basilikaa.

Agapito al Celion kirjasto, Paavi Agapiton kirjastoon johtava portti.

Santi Giovanni e Paolo, Via San Giovanni e Paolo 13

Kirkko on pyhitetty kahdelle marttyyrille. Vuonna 361 tapettiinn ainakin toinen martyyreista, jonka asunto sijaitsi nykyisen kirkon paikalla. Ensimmäinen kirkko rakennettiin 400-luvulla, ns. Titulus Bizantiis. Bysantiuksen poika rakensi sitten vuorostaan uuden kirkon paikalle, ns. Titulus Pammaschii, joka oli mahdollisesti Rooman ensimmäinen tituli. 

Paavi Leo rakennutti kirkon uudestaan vuosina 440-460. Seuraavan kerran kirkkoa korjailtiin vasta 1000-1100-luvuilla ja 1700-luvulla kirkko korjattiin barokintyyliseksi. 

Kirkon yhteydessä sijaitsee passionistimunkkien luostari. Francis Cardinal Spellman korjautti kirkon uudestaan vasta aivan äskettäin Joseph Kennedyn rahoittamana. Kirkon nykyinen kardinaali on New Yorkin arkkipiispa Edvard Michael Cardinal Egan, joka astui virkaansa vuonna 2001.

Santi Giovanni e Paolo, Piazza San Giovanni e Paulo

Santi Giovanni e Paulo on yksi Rooman tunnelmallisimmista kirkoista. Aivan sisäänkäynnin jälkeen heti on kaksi kappelia. Oikealla martyyri Saturnian hauta 400-luvulta ja toisessa kappelissa ja vasemmalla puolen yhdentoista martyyrin haudat Karthagon ajoilta.

Pääalttarin oikealla puolen kappelin takana on huone, jossa on upea bysanttilainen maalaus Jesuksesta opetuslapsiensa kanssa vuodelta 1255. 

Pääalttarin alla sijaitsee Johanneksen ja Paavalin pyhiä jälkeenjäännöksiä porfyri rasiassa. Kirkko siis toimii virallisena hautapaikkana Johannekselle ja Paavalille.

Pomerancio on maalannut freskot. Kirkkosalin oikealta puolen löytyy kappeli jossa säilytetään osia siitä rististä jolle Paavali aikoinaan naulattiin. Kirkon alla sijaitsee ns. Casa Romane, joka on kaivettu esille noin reilujen sadan vuoden aikana. Kirkon alle pääsee myös kirkon ulkopioleta, Clivo di Scauron luota.

Santi Quattro Coronati, Via dei SS Quattro Coronati 20

Santi Quattro Coronatin kirkko on 400-luvulta ja se on pyhitetty neljälle pyhimykselle: Castorio, Sinfroniano, Claudio ja Nicostrato, neljä keisarin armeijaan kuuluvaa sotilasta. Juhlallisuudet pidetään 8. marraskuuta. Kirkko on peräisin 400-luvulta. 

Kirkon yhteydessä sijaitsee myös kardinaalipalatsi ja Paavi Silvestrolle pyhitetty oratorio, rukouskappeli. Luostari ja kaksi oratoriota, aikaimmalta kristilliseltä ajalta peräisin olevat rukoushuoneet, Capella Santa Barbara ja Oratorio San Silvestro. Capella Santa Barbaraan pääsee nykyään vain luostarin kautta. Oratorio San Silvestroon pääsee basilikan verannan kautta. Kappleissa on hienoja freskomaalauskia ja upea marmorilattia.Santi Quattro Coronatin luostari on Rooman pahaiten säilynyt kesiaiakinen luostari ja sitä on restauroitu huolella ja varovaisesti.

San Quattro Coronatin luostarin sisäpiha

San Tomaso in Formis, via San Paulo della Croce 

Kirkko sijaitsee aivan Villa Celimontanan alueen reunalla, Arco di Dolabellan lähellä. Kirkko on pyhitetty Pyhälle Tuomakselle, San Tomaso. Nimensä kirkko on saanut sijaintinsa perusteella, aivan Claudio nimisen akveduktin seinämässä. 

Kirkko on 900-luvulta mutta valmistui lopullisesti vasta vuonna 1209. Viereen perustettiin trinitariläinen luostari Paavi Innocentius III:n toimesta. Luostari toimi pyhiinvaeltajien yöpymispaikkana, sairaskotina ja köyhien avustuspaikkana. Trinitarijärjestön perustaja Giovanni Matha asui myös luostarissa. Hänet haudattiin kirkkoon mutta hänen jälkeenjäännöksensä siirrettiin Espanjaan 1700-luvulla. Pyhä Francesco Assisilainen on Roomassa asuessaan käynyt monet kerrat tässä luostarissa ja yöpynyt siellä ja hänestä tuli hyvä ystävä Giovanni Mathan kanssa. 

Vuonna 1380 oli trinitaarijärjestön jäsenten jätettävä Rooma ja kirkko ja luostari pääsi sen jälkeen ränsistymään. Vatikaani kuitenkin kunnosti kirkon ja luostarin 1600-luvulla. Vasta 1925 sai trinitaarijäjestö muuttaa takaisin luostariin ja ottaa kirkko haltuunsa.

Keisari Neron aikainen acquedetto, akvedukti, San Tomaso in Formis kirkon kohdalla.

San Cesareo de Appia, Porta San Sebastiano via Appia Antican alkupäässä. Kirkko on peräisin 700-luvulta, rakennettu 200-luvulta peräsin olevan rakennuksen raunioihin. Kirkon kellarissa on sen rakennuksen mosaiikkilattia nähtävissä. Kirkko on vaihtanut omistajaa moneen kertaan, milloin minkin nunna-tai munkkijärjestön hallussa.

Santa Maria in Tempulo, Via di Valle delle Camene

Kun tämä ihastuttava kuja päättyy Viale delle Terme di Carcallalle niin siinä heti on Saint Sisto Vecchion kirkko ja San Sisto Vecchion dominikaaninen luostari, jossa saa yösijaakin. San Sisto Vecchion osoite on Piazzale Numa Pompiolio 8. San Siston luostarilla on jo pitkät perinteet. Sen chiostro, sisäpiha, on eritäin kaunis.

Santa Maria in Tempulon kirkossa ei ole enää muuta toimintaa kuin kunnallisia vihkimisiä mutta sen ovet ovat avoinna 9.00-12.00 ja 16.00-18.00, tiistaisin suljettu sekä sunnuntai-iltapäivisin. Kirkon ihmeitätekevä Maria ikooni on nykyään Santa Maria Rosario a Monte Marion kirkossa. Tässä keskiajalla kunnostetussa vanhassa kirkkossa ei ole juuri näkemistä, mutta se on tunnelmallinen ja hiljainen  kirkko, jossa sielu lepää.