Tuolla ylhäällä Palatinon kukkulalla sijaitsee kaksi luostaria.
San Sebastiano al Paltino ja San Bonaventura al Palatino, molemmat luostarit sijaitsee lähellä Colosseumia, sisäänkäynti Via Sacran kautta.
Tuon punaisen merkin kohdalla suurin piirtein Via Sacran kujalla on pääsylippujen myynti ja -tarkastus Foro Romanolle ja Palatinolle. Mutta jos haluaa käydä vain San Sebastianon ja San Bonaventuran luostareiden alueella, niin se alue on eristetty maksullisista Foro Romanon ja Palatinon alueista.
Siis luostrialueelle on ilmainen sisäänpääsy. Vasemmassa rauta-aidassa ennen lipuntarkastusta on aukko, mistä voi kääntyä vasemmalle ja lähteä kulkemaan Via di San Bonvanturaa pitkin, joka oli antiikin ajalla nimeltään Clivus Palatinus, tie joka johti kiesarilliseen palatsiin Palatinolla.
San Sebastianon ja San Bonaventuran kukkula Palatinolta nähtynä.
Palatinon kupeessa siis sijaitsee raunio- ja puistolaue, missä sijaitsee kaksi luostaria, San Sebastianon ja San Bonaventuran luostarit. Kuten kartalta näkyy niin kannattaa kiertää lenkki luostarialueen ympäri ja käydä kirkoissa, jos ne ovat avoinna.
Luostareiden välisellä alueella sijaitsee isompi aukea antiikin aikainen temppelialue Tempio Elagabalo/Heliogabalus. Aluella on useita penkkejä, joilla voi istahtaa ja vaikka syödä eväänsä. Erittäin rauhallinen ja viihtyisä alue.
Keisari Elagabaloksen/Heliogabaluksen rakennuttamasta temppelistä on vain pohjarauniot jäljellä. Elagabalos oli varmaan Rooman oudoimpia keisareita koskaan. Keisari Elahabalos halusi että häntä kutsutaan rouvaksi tai neidiksi. Hänestä tuli Rooman keisari 15-vuotiaana. Hän toi suuren määrän hoviväkeä mukanaan Roomaan. Kiesari Elaggabalos yritti käännyttää kaikki roomalaiset uskomaan omaa syyrialaista aurinkojumlaa. Siihen aikaan oli lukuisia aurnikojumalia, ja muitakin jumalia, jotka kilpailivat kansalaisten suosiota. Sol-inkvitus oli syyrialaisten alkuperäinen aurikojumala, josta keisari Aurelianus teki Rooman valtion uskonnon vuonna 274.
Rooman valtakunta oli keisarikunta vuosina 27 eaa vuoteen 1461. Vuosina 395-480 Rooman valtakunta jakautunut Läntiseen Rooman valtakuntaan ja vuosina 395-1453 Itäiseen Rooman valtakuntaan. Itäistä valtakuntaa kutsuttiin Bysantiaksi (Nova Roma=Uusi Rooma). Läntinen osa oli nimeltään Läsiroomalainen valtakunta. Tuohon aikaväliin mahtuu jos jonkinlaista keisaria ja uskontoa.
Temppeli rakennettiin syyrialaisen aurinkojumalan El Gabal'in kunniaksi. Keisari Elagabalos murhattiin ja sen jälkeen temppeli pyhitettiin Jupiter Ultorin kunnikasi.
San Sebastianon kirkko on avoinna joka päivä kello 17.00 ja torstaisin kello 19.30-21.30. Vesperi kello 18. Eukaristia kello 18.30. Sunnuntaisin alkaa messu kello 15.30, eukaristia kello 17.30.
San Bonaventuran luostarin muurin takana, aivan muurin vieressä puun alla on penkki, jossa on erittäin rauhallista istua. Penkiltä on hyvät näköalat Tempio di Elagabalolle ja San Sebastianin luostariin. Täältä on myös hyvät näköalat Collosseumin suuntaan.
Kun kävelee tästä itään päin terassin reunaa, niin sieltä aukeaa vielä paremmat näköalat kapungille ja alas Tituksen riemukaarelle. Tämä alue on arkeologista kaivausaluetta vieläkin, joten muutoksia kulkureitteihin voi tapahtua koska vaan. Kannattaa lukea kylttejä.
San Sebastiano al Palatinon kirkko on avoinna maanantaista perjantaihin kello 17 ja kello 19.30-21.30.
Vesper kello 18 ja eukaristia kello 18.30. Sunnuntaisin rukoushetki on kello 15.30 ja eukaristia kello 17.30.
San Sebastinaon kirkon ulko-ovi
Luostari on ulkoakin päin nähtävyys. Ja nämä ikivanhat roomalaiset kujat ovat ihania kävellä. Eikä täällä käveleminen maksa mitään. Tänne ei tarvitse ostaa Foro Romanon ja Palatinon sisäänpääsylippuakaan, eikä tätä kauttaa pääsekkään Palatinon palatsialueelle, mutta San Sebastinanon kirkon takana sijaitsee näköalatasanne, josta on näköalat ympäristöön.
Luostareiden välisellä alueella sijaitsee isompi aukea antiikin aikainen temppelialue Tempio Elagabalo/Heliogabalus. Aluella on useita penkkejä, joilla voi istahtaa ja vaikka syödä eväänsä. Erittäin rauhallinen ja viihtyisä alue.
Keisari Elagabaloksen/Heliogabaluksen rakennuttamasta temppelistä on vain pohjarauniot jäljellä. Elagabalos oli varmaan Rooman oudoimpia keisareita koskaan. Keisari Elahabalos halusi että häntä kutsutaan rouvaksi tai neidiksi. Hänestä tuli Rooman keisari 15-vuotiaana. Hän toi suuren määrän hoviväkeä mukanaan Roomaan. Kiesari Elaggabalos yritti käännyttää kaikki roomalaiset uskomaan omaa syyrialaista aurinkojumlaa. Siihen aikaan oli lukuisia aurnikojumalia, ja muitakin jumalia, jotka kilpailivat kansalaisten suosiota. Sol-inkvitus oli syyrialaisten alkuperäinen aurikojumala, josta keisari Aurelianus teki Rooman valtion uskonnon vuonna 274.
Rooman valtakunta oli keisarikunta vuosina 27 eaa vuoteen 1461. Vuosina 395-480 Rooman valtakunta jakautunut Läntiseen Rooman valtakuntaan ja vuosina 395-1453 Itäiseen Rooman valtakuntaan. Itäistä valtakuntaa kutsuttiin Bysantiaksi (Nova Roma=Uusi Rooma). Läntinen osa oli nimeltään Läsiroomalainen valtakunta. Tuohon aikaväliin mahtuu jos jonkinlaista keisaria ja uskontoa.
Aureo oli roomalaisen valuutan nimi siihen aikaan, ei sentään euro. Keisari Elagabalos, imperatore romano, ehti painattaa aureon kolikoita joissa oli hänen kuvansa ennen kuin hän kuoli noin neljän hallinto vuoden (218-222) jälkeen. Arkeologit ovat löytäneet kolikoita temppelialueelta.
Tämä on rauhallista ja viihtyisää aluetta.
San Bonaventuran luostarin pihamuuri
San Sebastianon kirkko on avoinna joka päivä kello 17.00 ja torstaisin kello 19.30-21.30. Vesperi kello 18. Eukaristia kello 18.30. Sunnuntaisin alkaa messu kello 15.30, eukaristia kello 17.30.
San Bonaventuran luostarin muurin takana, aivan muurin vieressä puun alla on penkki, jossa on erittäin rauhallista istua. Penkiltä on hyvät näköalat Tempio di Elagabalolle ja San Sebastianin luostariin. Täältä on myös hyvät näköalat Collosseumin suuntaan.
Kun kävelee tästä itään päin terassin reunaa, niin sieltä aukeaa vielä paremmat näköalat kapungille ja alas Tituksen riemukaarelle. Tämä alue on arkeologista kaivausaluetta vieläkin, joten muutoksia kulkureitteihin voi tapahtua koska vaan. Kannattaa lukea kylttejä.
Wenzel Tornøen maalaus vuodelta 1886
San Bonaventuran kirkon ja luostarin muurin takana löytyy penkkejä istuskella.
Via San Bonaventuran kuja
Kirkkoon johtavan kujan varrella sijaitsee useita ns tombachiosco/hautakioskeja.
Via Sacran tie, mikä johtaa Foro Romanolle ja jonne pääsee Titus kaaren oikeaa puolta. Luostareihin mennään vasemman puoleista tietä.
Vesper kello 18 ja eukaristia kello 18.30. Sunnuntaisin rukoushetki on kello 15.30 ja eukaristia kello 17.30.
San Sebastianon kirkko on todellakin pieni
San Sebastinaon kirkon ulko-ovi
Ikivanha freskomaalaus
San Sebastiano (250-288) oli syntyään ranskalainen. Hän toimi keisarillisessa palveluksessa henkivartioston upseerina Roomassa. Sebastiano kidutettiin hengiltä keisarin käskystä noin vuonna 288 jaa rangaistukseksi siitä että hän kääntyi kristinuskoon. Hänestä tuli niin sanottu protomarttyyri, ensimmäinen marttyyri Jeesuksen jälkeen.
Myöhemmin hänestä tehtiin pyhimys. Hänet haudattiin Via Appian Antican varteen, johon syntyi myöhemmin katakombit. Katkombin yhteyteen rakennettiin San Sebastiano Fuori le Muran kirkko hänen kunniakseen. Täällä olen kertonut katakombeista ja San Sebastianon kirkosta. Legenda kertoo että Sebastiano olisi kidutettu Gradus Heliogabalin polulla, siis Elagabalon temppelin luona. Mutta arkelogiset kaivaukset kertoo että temppeli olisi rakennttu myöhemmin San Sebastinanon haudan eteen.
Keisari Konstantinuksen käskysta suljettiin tai hajoitettiin kaikki pakanallisella ajalla pyhitetyt temppelit vuonna 395 jaa. Pakanallisen ajan jumalille ei saanut myöhemminkään rakentaa temppeleitä. Kielto oli voimassa 700-luvulle saakka.
Tämä Palatinolle rakennettu San Sebastinanolle pyhitetty kirkko on saattanut olla olemassa jo 800-luvulla, jolloin se mainitaan yhtenä pyhiinvaeltajien kirkkona Roomassa. San Sebastianon katakombeilla on seisonut luostarin kirkko jo 400-luvulla, joka on voinut olla pyhitetty Pyhälle Sebastianolle. Mutta nykyinen samalle paikalle pystytetty San Sebastiano Fuori le Muran basilika on 1700-luvulta.
Nykyinen San Sebastiano al Paltinon kirkko on rakennettu 1000-luvulla. Tarina kertoo että basilika on ehkä rakennettu toiselle Sebastianolle, joka on elänyt 900-luvulla ja jonka kerrotaan olleen munkki. Liekkö siitä kirkon edustalla sijainneesta Sebastianon haudastakaan löydetty kenenkään jälkeenjäänöksiä. Tiedä häntä sitten...
Katollisessa kirkossa pidetään Montecassinon benediktiini luostaria kaikista arvostetuinpana luostarina Italiassa. Luostari sijaitsee 135 kilometrin päässä Roomasta, Cassinossa ja olen siitä kertonut täällä. Paavi Aleksanteri II antoi vuonna 1061 luvan että Roomassa käyvät montecassinolaiset munkit saivat yöpyä täällä San Sebastianon luostarissa. Luostari toimi ikään kuin hospitsina.
Vuonna 1118 valittiin paaviksi Gelasio II/Giovanni Caetani, joka oli ollut munkkina Montecassinon luostarissa, joten Paavi Alexsanteri III ehkä antoi edellisen paavin kunniaksi Montecassinon munkkien yöpyä juuri täällä. Siinä heidän välissään oli paavina Gallisto II, joka ehti toimia paavina vain viisi vuotta, kun hän kuoli, tai tarinan mukaan hukutetiin kaivoon. Capranican aatelissuku sai luostarin alueen viinitilakseen 1300-luvulla. Siihen aikaan oli yleistä että aatelisilla oli viini-ja hedelmäpuutarha Palatinolla.
Paavi Urban VIII:n veljen poika, rikas aatelisherra Taddeo Barberini, korjautti myöhemmin rakennuksen kirkoksi ja antoi sille nimeksi San Sebastiano al Palatino. Vuonna 1920 meni kirkko ja sen tilukset valtiolle. Kirkon julkissivu on yksinkertainen, mutta kaunis ja siinä on Barberinin suvun symbooli kolme mehiläistä kuvattuna.
Kirkosta piti huolen 1800-luvulla fransiskaanimunkit, jotka asuivat läheisessä San Bonaventuran luostarissa. Vuodesta 1949 lähtien asettui Agostino Gemellin perustama Missionari della regalità di Cristo niminen fransiskaani institutio luostariin. Tämä oli jo kolmas fransiskaani sääntökunta ja niistä eniten sekularisoitunut. Gemelli oli filosofi ja lääkäri. Hän perusti Sacre Cuore/Pyhä sydän nimisen yliopiston Milanoon. Roomassa sijaitsee valtavan iso Gemellin poliklinikka/sairaala.
Kirkosta piti huolen 1800-luvulla fransiskaanimunkit, jotka asuivat läheisessä San Bonaventuran luostarissa. Vuodesta 1949 lähtien asettui Agostino Gemellin perustama Missionari della regalità di Cristo niminen fransiskaani institutio luostariin. Tämä oli jo kolmas fransiskaani sääntökunta ja niistä eniten sekularisoitunut. Gemelli oli filosofi ja lääkäri. Hän perusti Sacre Cuore/Pyhä sydän nimisen yliopiston Milanoon. Roomassa sijaitsee valtavan iso Gemellin poliklinikka/sairaala.
Kirkkoa on käytetty enimmäksen yksityistilaisuuksiin, mutta vuonna 2016 luostariin muutti ranskalaisia nunnnia Fraternità monastiche di Gerusalemme sisaryhteisöstä. Tässä järjestössä sisarukset ja veljekset asuvat yhdessä samoissa tiloissa. Aikaisemmin sisarukset asuivat Santissima Trinita dei Montin valtavan isossa luostarissa. Yhteiselo ei kuulmma sujunut, joten munkit muuttivat pois Roomasta ja nunnat muuttivat tänne Palatinolle.
Olen tutustunut tähän järjestöön Firenzessä Badia Fiorentinan luostarikirkossa noin melkein parikymmentä vuotta sitten. Yhtään munkkia en tavannut mutta nunnia kyllä. Nunnat saattavat istua tunti tolkulla pääalttarin edustalla. Kirkossa käynti oli valtava henkilökohtainen kokemus minulle. En tule sitä ikinä unohtamaan.
Tempio di Elagabalon arkeologinen kaivausalue San Sebastianon kirkon vieressä.
Tämä portti on lukittu nykyään ja sen ymmärtää, sillä ei munkit tykkää että ihmiset ramppaa kaikkia kujia pitkin, niitäkin mitkä ovat heidän territoriota.
Palatinon kartta
San Bonaventura al Palatinon kirkko
Via di San Bonaventura 7
Via di San Bonaventura 7
Viisi kuukautta sitten paavi Fransiscus (fransiskaani sääntökunnan jäsen, paavina enempikin neutraali) antoi pakistanilaiselle kardinaali Joseph Couttsille tämän kirkon omaksi titulaarikirkokseen. Se tarkoittaa sitä että kirkko ja sen toiminnot ovat hänen vastuullaan.
Fransiskaanit/vähäisempien veljien sääntökunta/minoorit olivat erittäin toimeliaita keskiajan lopulla ja aiheuttivat paljon hämminkiä kirkollisissa piireissä. Fransiscus Assisilainen perusti vuonna 1209 fransiskaani sääntökunnan ja teki siitä kerjäläisveljestön. Heitä oli pääsääntöisesti kaksi eri ryhmittymää, konventuaalit ja observantit, joista jälkimmäisessä oli ankarammat säännöt. Kapusiinit kuuluvat myös fransiskaaneihin.
On olemassa myös ns maallikko fransiskaaneja, jotka elävät yhteiskunnassa ja jotka muodostavat farnsiskaanien kolmannen sääntökunnan. Fransiskaani nunnia kutsustaan klarissoiksi, Fransiscuksen siskon Chiaran/Klaaran mukaan.
On olemassa myös ns maallikko fransiskaaneja, jotka elävät yhteiskunnassa ja jotka muodostavat farnsiskaanien kolmannen sääntökunnan. Fransiskaani nunnia kutsustaan klarissoiksi, Fransiscuksen siskon Chiaran/Klaaran mukaan.
Espanjassa syntyi uusi muoti fransiskaanien joukossa. Pappi Pedro de Alcantara saapui Alcantarasta Espanjasta Roomaan tapaamaan silloista paavia Julius III:tta. Hän saapui Roomaan paljain jaloin ja näin hän aloitti uuden muodin fransiskaanien parissa. Paavi antoi de Alcantaralle luvan perustaa luostarin Espanjaan. De Alcantara perusti Barcelonan Bonaventura riitin, johon moderni retreitti perustuu. Fransikaaniluostarista tuli paikka jossa jokainen sai vetäytyä yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen pitemmiksi ajoiksi. Roomalainen kardinaali Fransesco Barberini toimi riitin suojelijana.
San Bonavnentura al Palatinon luostari on Frati del Palatino nimeltään, siis Palatinon veljekset. Frati/veljeskunta sanaa käytetään luostarin sijasta, samoin kuin Birgitta nunnat käyttävät luostari tai konventti nimitysten sijasta mieluiten nimitystä kommuniteetti/sisaryhteisö. Birgittalaisiakin on neljä eri haaraa, jotka kaikki toki kuuluvat samaan Ordo Sanctissimi Salvatoris eli Kaikkein Pyhimmän Vapahtajan Sääntökuntaan.
Frati del Palatino, Palatinon veljekset
Kirkosta on tullut suosittu vihkikirkko.
Kirkon paikalla sijaitsi Barberinin suvun viinipuutarha. Kirkko valmistui vuonna 1689 luostarin kirkoksi. Kirkossa on ollut useita reliikkejä säilössä. Kirkko ja luostari on pyhitetty Pyhälle Bonaventuralle. Kirkko ja luostari valmistui vain viisi vuotta sen jälkeen kun Pyhä Bonaventura kuoli.
Franciskus Assisilainen
Bonaventura, Giovanni Fidanza di Bonaventura syntyi Viterbossa noin vuonna 1217/1221. Hän opiskeli fransiskaaniteologiksi. Kerrotaan että Fransicus Assisilainen olisi suorittanut Bonaventuralle ihmeparantumisen. Kerrotaan että Pyhä Fransiskus Assisilainen olisi huudahtanut ihmetapahtuman jälkeen että "o bona ventura!", siis oi mikä onnellien tapahtuma! Niinpä häntä alettiin kutsumaan Bonaventuraksi. Pian hän saikin arvovaltaisen kunnia-aseman fransiskaani sääntökunnassa ja häntä alettiin pitämään fransikaanijärjestsön toisena perustajana.
Bonavnetura sai tarjouksen Yorkin piispan virkaan Englannissa, mutta hän otti mielummin kardinaalipiispan paikan Albanossa, ihanan Lago di Albanon järven rannalla. Hän oli hyvä ystävä Thomas Akvinolaisen kanssa, vaikka he eivät olleet yhtä mieltä useista filosofisista ja teologisista näkökannoista.
Bonavnentura oli syvästi kiinnostunut mystiikasta. Hän kuoli Lyonissa vuonna 1274 kirkolliskokouksen aikana. Paavi Sixtus V teki hänestä pyhimyksen vuonna 1482 ja hän sai myös paavilta kunnianityksen kirkonopettaja ja erikoisnimityksen doctor seraphicus, Bonvanturan mystisyyden perusteella. Katollisessa kirkossa jaettaan kirkonopettajan kunnianimitytä henkilöille, joilla on ollut merkitystä kristilliselle kirkolle ja joiden oppineisuuden ja pyhyyden kirkolliskokous on tunnustanut. Bonaventuraa juhlitaan joka vuosi 15.heinäkuuta.
Via Dolorosaksi/Kärsimyksentie kutsutaan tätä kujaa juuri ennen kirkkoa. Saanut lempinimensä Jerusalemin Via Dolorosan tiestä. Viittaa siihen että San Bonaventuran kirkkoa pidettiin jo alunperin pyhiinvaelluskirkkona.
Luostarissa pidetään erilaisia uskonnollisia kurssejaja (modernisoituja retreittejä) nuorille 18-35 vuotiaille miehille ja naisille. Launantai aamupäivät on kirkko varattu melkein vain häitä varten.
Luostarissa asuu nykyään neljä nunnaa, jotka kuuluvat pariisilaiseen luostari järjestöön nimeltä (Fraternitá Monastica dei), Fratelli di Gerusalemme. Fraternitá terkoittaa eräänlaista koperatiiviyhteisöä.
