Rooma on se kaupunki missä käy eniten turisteja koko maapallolla. Vuosittain Roomassa käy reilut 30 miljoonaa turistia.
Vertailun vuoksi kerron että Köpenhaminassa käy yli 3 miljoonaa turistia ja Tukholmassa 2,6 miljoonaa. Helsingissä luultavasti noin 1,3 miljoonaa. Maan tai pääkaupunkien sijainnilla on merkityksensä tursimin kannalta! Esimerkiksi Göteborgissa käy vuosittain 1,4 miljoonaaa turistia.
Malmössä turismi kasvaa kovalla vauhdilla. Malmö ja Göteborg ovat huomattavasti pienempiä kaupunkeja kuin Tukholma, mutta Malmööseen ja Göteborgiin on helppo tulla ulkomailta ja molemmat kaupungit ovat halvempia ja modernimpia kuin Tukholma. Varsinkin englantilainen nuorempi väki matkustaa viikonloppuisin Göteborgiin, mutta myös Tukholmaan.
Borghesen puisto
Pääsiäisen aikaan käy Roomassa julmetun paljon väkeä, ulkomaalaisia ja italialaisiakin. Normaali vuosina noin 636 000 viereilijaa pääsiäisen aikaan. Hotellihuone tai muu yöpymispaikka on varattava ajoissa!
Pitää myös ottaa huomioon se että hinnat ovat nousseet Roomassa pandemian jälkeen. Buon viaggio!
Harva on kuullut mainittavan Procidan saaresta. Melko tuntematon saari muille kuin italialaisille. Porcidan saari sijaitee vain 3,5 kilometriä mantereesta Napolin lahdella.
Huomio: Procidan saarelle on kielletty muiden kuin saarella asuvien ajoneuvolla maihin nouseminen ajalla 1. maaliskuuta - 31. joulukuuta!
Procida on pieni saari Tyrreenan meressä. Se on vain 4 neliökilometriä suuri ja täällä asuu noin 4000 asukasta. Procida nimitettiin Italian kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2022, mikä ohitti yhdeksän muuta ehdokasta, kaupunkien ja pienten kylien yhdistelmää, ja siitä tuli ensimmäinen saari, jolle on myönnetty tämä titteli.
Procida on vulkaaninen saari. Geologisesti Procida syntyi neljän nyt lepäävän ja veden alla olevan tulivuoren purkautuessa. Yhdessä Ischian, Nisidan ja Vivaran saarten kanssa Porcida muodostaa Flegrean saaret. Ischian saaresta olen tehnyt postuaksen täällä. Procida ei ole kuuluisa liian monista monumenteista ja nähtävyyksistä. Suurin osa huomionarvoisista kohteista on ryhmittynyt saaren koillisosaan. Sieltä löytyy myös eniten ravintoloita.
Procidaan ei haluta massaturismia, mutta vierailjat ovat tervetullueita silti. Saarta halutaan suojelle kaikella tapaa. Päiväreissu tai viikonloppureissu on sopiva aika tutustua saareen.
Marina di Corricella
Marina di Corricellan puoliympyrän muotoinen venesatama on magneetti, mikä houkuttelee turisteja Procidaan. Perinteinen satama, missä värikkäät rakennukset reunusta venesatamaa.Verrattuna turistisaareen Capriin tai Amalfin rannikon suosittuihin kaupunkeihin Procida on säilyttänyt autenttisemman tunnelman. Ei ihme, että venesataman nimi on johdettu kreikan sanasta Corricella, mikä voitaisiin kääntää "kaunis asutus" tai "ihana paikka".
Marina di Corricella ja kalaravintola
Ruokailu on kallista saarella mutta italialaiset tulevat tänne kalaruokien takia.
Procidan saari sijaitsee Cape Misenon ja Ischian saaren välissä. Saari muodostaa myös kunnan, mikä kuuluu Napolin metropolikaupunkiin Campanian alueella. Saariryhmän nimi tulee Campi Flegreistä, geologisesta alueesta, mikä sijaitsee saarista koilliseen mantereen puyoella ja minkä vulkaanisesta toiminnasta saaret ovat peräisin. Campi Flegrei on Napolin länsipuolella sijaitseva sijaitseva supertulivuori. Täällä Napolin yhteydessä kerroin tästä Campi Flegreistä täällä.
Santuario S. Maria delle Grazie Incoronata
Kirkon yhteydessä sijaitsee myös luostari 1500-luvulta.
Piazza San Martiri on saaren keskuspaikka, noin 600 metriä satamasta. Piazza/tori sijaitsee ylemmällä tasolla, jyrkönteellä, Via San Roccon kujan varrella, kuin rantakatu Marian di Codicella. Tori on melko pinei mutta erittäin vihtyisä.Täältä löytyy halpa pizzeriakin ja pyhäkkö nimeltä San Leonardo e Santa Maria delle Grazie Incoronata.
Tästä näkee millä jyrkänteellä tori ja pyhäkkö sijaitsevat. Rantakadunitäisessä päässä on portata mitä pitkin voi nousta Salita Castellon kujalle, mikä johta torille. Toirilta pääsee satamaan, mistä pääsee sitten Napoliin ja Pozzuoliin tai Ischian saarelle. Rantakadun läntisestsä päässä on katu mitä pitkin pääseee ylös.
Lähimmille rannoille pääse kun lähtee länteen päin torilta. Uimarantoja sijaiste myös satama-alueen molemmin puolin, sekä siellä täällä koko saarella. Rannalla sijaitsee useita hotelleja, viinibaareja ja ravintoloita. Mukavia illanviettopaikkoja.
Ylhäällä Torre Muratalla on myös baari nimeltä Bar del Castello.
Jotkut turistit pitävät Procidaa pysähdyspaikkana Napolista Ischian saarelle. Jos sinulla ei ole kunnianhimoista suunnitelmaa suurimmalle Flegren saarelle (ja se on todella iso), voit yhdistää ne helposti: vietä ensin hetki Procidassa ja mene sitten Ischiaan lopuksi (suurin osa) päivästä (tai päinvastoin).
Tätä ratkaisua suosii se, että nämä saaret ovat vain etäisyyden päässä toisistaan 4 kilometriä, ja niiden välinen risteily kestää vain kaksikymmentä minuuttia.
Campi Flegrei vasemmalla ja Vesuvius oikealla, keskellä miljoona-kaupunki Napoli
Campi Flegrei on yksi maailman vaarallisista tulivuorista. Se ei muistuta perinteistä tulivuorta, koska se on kaldera, eli romahtanut tulivuori. Kalderan läpimittaa on noin 12 kilometriä. Siinä on yli 20 kraatteria sekä useita muita aukkoja, joista purskahtelee kuumaa vettä ja kaasua. Flegrei ja Vesuvius ovta molmmat alkaneet herätä toimintaan...
Procidan saarelle pääsee helpoiten Pozziuolista mantereen puolelta mutta myös lautalla Napolista. Procida sijaitsee vain 3 kilomteriä mantetereesta. Campi Flegrei sijaitsee mantereella noin 10 kilomterin pääsä Napolin keskutasta, läheltä Pozzuolin satamaa, minne pääsee metrolla Napolista. Olen aiksemmin kertonut Campi Flegreistä Napolin postauksessa.
Täällä Campi Flegreillä on ainakin 24 pienenpää puhisevaa ja elvää kraateria ja yksi iso, mikä on noin 2,3 kilometriä ympärysmitaltaan. Monte Olibano on noin 155 metriä korkea tulivuorenhuippu, mutta itse Solfataran kraateri sijaitsee alenpana noin 90 metriä merenpinnan yläpuolella. Flegrein kenttä on mailman vaarallisin tulivuorialue, mutta se on purkautunut vain kahdesti. Pozzuolista Campi Flegrein kupeesta lähtee alukset Procidan saarelle ja Casamicciolaan Ishian saarelle.
Turkoosimeri ympäröi saarta, joka on täynnä mökkejä sadassa eri sävyssä. Tämä on Välimeren helmi.
Marina di Corricella
Tämä on Procida, saari, jolla kuvattiin elokuva Postimies (Il Postino). Aivan ihana elokuva ihanissa maisemissa. Il Postino filmattiin Marina di Corricellalla.
Ensimmäinen vilkaisu saarelle, näen värikkäitä taloja ja pienen keltaisen kirkon, useimpien kalastajien seurueen, jotka käyvät merellä joka päivä. Sisällä vaimot rukoilevat hiljaa heidän palaavansa turvallisesti. Kukkulan ja sataman välissä on ihana pieni hotelli, Hotel La Vigna (saaren vartiotorni).
Pian huommat että olet saapunut paratiisiin. Viiniköynnökset ja mandariinipuut ympäröivät hotellia, kun taas taivas näyttää mahdottomalta siniseltä. Myöhemmin voit nauttia lyhyestä kävelystä puutarhan läpi. Upea Napolinlahti on edessäsi, ja Vesuvius näkyy Napolin kupeessa. Procida on todella yksi kauneimmista paikoista maapallolla.
Lumoava, houkutteleva, romanttinen satama on pieni maailma itsessään. Turvapaikka, josta jokainen haaveilee, jota kirjailijat, runoilijat ja taiteilijat ovat rakastaneet vuosisatojen ajan. Vaaleanpunainen, keltainen, valkoinen, vihreä ja punainen hallitsevat tässä kauniissa kalastajakylässä.
Procida on pieni maatäplä Napolinlahdella, joka tunnetaan paremmin Ischian ja Caprin välisenä saarena. Caramarin lautat ja kantosiipialukset lähtevät Napolista kahdesta eri satamasta. Lautat lähtevät kohteesta Porta di Massa ja virtaa enemmän tai vähemmän 60 minuuttia. Kantosiipialukset sen sijaan lähtevät satamasta Castel Nuovon vierestä Pier Beverello ja perillä n 30-40 minuuttia.
Alle kolmen neliökilometrin suuruinen saari on jäänyt melkein huomaamatta matkailusta (paitsi heinä- ja elokuussa, jolloin monet napolilaiset tulevat viettämään kesälomaa. Procida on toiminut filmien The Talented Mr. Ripleyn ja Il Postinon lavasteena.
Italian kulttuuripääkaupungin julkistamista leimasivat kirkonkellot ja 10 500 asukkaan juhlat. "Se oli todellisen ylpeyden hetki meille kaikille", sanoi pormestari Raimondo Ambrosino. "Mutta olemme kokeneet sen myös tunnustuksena, minkä saaminen on kestänyt kauan."
Saaren palkinnon, miljoonan euroa voittanut ehdotus sisältää 44 taidetta, kaupunkien elvyttämistä ja kestävyyttä käsittelevää hanketta, joihin osallistuu 240 taiteilijaa ja 40 alkuperäisteosta.
"Halusimme näyttää, että Italian kulttuurinen rikkaus ei ole vain sen suurissa kaupungeissa, vaan myös pieninä, jopa marginaaleina pidetyissä paikoissa: saarillamme ja borgheissa", sanoo Procidan ehdokkuutta varten luodun projektin johtaja Agostino Riitano.
Procidan asukkaat ovat iloisia tunnustuksesta, vaikka he aikovatkin varmistaa, että saari säilyttää vaatimattomat juurensa.
Terra Muratan kylä Pordican eteläosassa on käymisen arvoinen, sillä alue on kaunista, varsinkin itse kukkula. Kylä sijaitsee saaren korkeimmalla paikalla, mistä on upeat näköalat joka suuntaan. Tämä alue on Prodican vanhinta autusaluetta.
Prodican vanha vankila Torra Muratan kylässä
Torre Muratan kukkulan kupeessa sijaitsee vierassatama, kaikenlaisia palveluja, useita ravintoloita ja kahviloita, sekä pitkän pitkä uimaranta.
Olen aikaisemmin tehnyt postauksen EUR:in= Esposizione Universale di Roma kapunginosasta täällä. Tämä EUR on hyvin erikoinen ja omalaatuinen kaupunginosa. Italian diktaattori Mussolini halusi pystyä ilmaisemaan oman hallintonsa vahvuttaa modernilla arkkitehtuurilla. Rakennushanketta johti arkkitehti Marcello Piacentini, ja hänen näkemyksensä oli, että arkkitehtuuri moderneissa ja toimivissa muodoissa ilmentäisi Rooman suuruutta.
Piacentini oli Mussolinin pääarkkitehti. Hän suunnitteli pääasiassa Rooman keskustaa (1927-1932), yliopistokaupunkia Città Universitariaa (1932-1935) ja projektikaupunkia EUR maailmannäyttelyä varten vuonna 1942. Piacentini oli professori arkkitehtuuri korkeakoulun Roomassa ja sihteeri Taideakatemiassa. Piacentinillä oli keskeinen asema italialaisessa arkkitehtuurissa. Hän toteutti Roomassa useita yksinkertaisia monumentaalisia rakennuksia, useiden teattereiden uudistamista ja laajennuksia, taloja sodan invalideille ja paljon muuta.
EUR:in alueen rakentaminen keskeytettiin kuitenkin vuonna 1942 toisen maailmansodan vuoksi ja sitä jatkettiin vasta vuonna 1951. Ennen vuoden 1960 kesäolympialaisia useat urheilutilat siirrettiin EUR:iin.
Museo delle Arti e Traditzionen Popolari/Museo delle Civilta (Populaaritaiteen ja kulttuuriperinteiden museo).
Museo delle Arti e Tradizioni Popolari syntyi Italian etnografian näyttelystä, mikä piti pittää Roomassa vuonna 1911 juhlimaan Italian yhdistymisen 50-vuotispäivää, ja sen perusti etnografi, luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija Lamberto Loria. Mailmansota tuli estämään näyttelyn.
Lomberto Loria (1855-1913) syntyi Alexandriassa Egypitissä juutalaiseen perheeseen. Hänen etnografinen kiinnostuksnesa vei hänet moniin maihin ja hänen kokoamiaan esinitä löytyy tästä museosta ja Museo Civico di Storia Naturale Giacomo Dorian museosta Genovassa.
Museo täällä EUR:issa on mielenkiintoinen ja erittäin kattava. Täällä on runsas kokoelma todisteita perinteisestä italialaisesta kulttuurista 1500- ja 1800-luvulta: noin 700 italialaista kansallispukua, 4 tuhatta jalokiveä ja perinteisiä kultaseppien amuletteja, yli 6 tuhatta puuesinettä, mukaan lukien työvälineet ja kansankäsityöt, noin 5 tuhatta keraamista esinettä, pääasiassa sisilialaisia, etelätirolilaisia ja sisilialaisia lasimaalauksia, kylttejä ja tarvikkeita katukauppiailta, rikas kokoelma eri alkuperää olevia kaiverrettuja sarvia ja kalebasseja, useita italialaisia seimiasetelmia, kuten 7. vuosisadan napolilainen, sekä yli 9 tuhatta painotuotetta ja piirustusta.
Museo on jaettu temaattisiin sektoreihin: talot, vaatteet, työpaikat, liikenne, ihmisten elämän kiertokulku, perinteiset vuotuiset seremoniat, kansanuskonnot ja -uskomukset, katufestivaalit ja perinteiset soittimet, ja mielenkiintoinen audiovisuaalinen, valokuva- ja äänidokumentaatio.
Arkkitehtuurista kinnostuneille tämä museo on aarreaitta. Kannattaa varata aikaa, sillä museossa esitellään muun muassa Morresnin, Vitellozzin, Prampolinin, Amatonin, Barillàan, Barreran, Bertolettin, Cascellan, Cavallnin, Colaon, Gubertin ja Varagnolon suunnittelijoiden ja arkkitehtien luomuksia.
Museo delle civiltá, sisäänkäynti vasemman puoleisen rakennuksne nurkkauksessa. Tuo obelsiki keskellä on Marconon obeilski, mikä pystytettiin Giulielmo Marconin kunniaksi. Hän oli keksijä ja sähköinsinööri, joka tunnetaan radion keksijänä. Hän sai fysiikan Nobelin palkinnon vuonna 1909.
Museo sijaitsee EUR:in keskustassa Piazza Guglielmo Marconi 14. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 8.00-19.00. Sisäänpääsymaksu 10€. Tähän museoon kannaatta varata aikaa ja käydä samalla noissa neljässä muussakin museon osiossa, mitkä sijaitsee vieri vieressä.
EUR:iin pääsee helpoiten metrolla ja toisen pysäkin nimi on EUR Palasport jaa toisen EUR Fermi. Molmmista on matkaa museoon noin 800 metriä. EUR:iin pääse helposti omalla autolla kun tulee pohjoisesta päin ja lähtee kehätien läntistä reunaa etelään päin, kunnes siiten kääntyy Cristoforo Colombolle A91 tielle EUR:in eteläpuolella. Toinen mahdollisuus on kääntyä kehätieltä E45 tielle tai Via Pontinan tielle. EUR:ssa on myös paikallisjunan pysäkki nimeltä Tor di Valle.
Bussit 714 (Terminin rautatieasemalta) ja 791 pysähtyvät tässä Colombo/Civilta' Del Lavoro nimisellä pysäkillä, mikä on museota lähin bussipysäkki Cristofo Colombon kadulla.
Bussin 73 pysäkki sijaitsee lähellä museota Kongressi palatsin vieressä. Bussi 30 on 'pikabussi' ja se kulkee kaupungin lävitse Clodion ja Laurentinon väliä. Laurentinossa on myös metroasema.
Museon jälkeen voi mennä vaikka lähellä sijaitsevaan Teemaparkkiin nimeltä Luneur Park, varsinkin jos on lapsia mukana matkalla.
