Pyhä Maria seppelöitiin

Paavi Leo XIV osallistui maanantaina vuosikymmeniä jatkuneeseen perinteeseen ja osoitti kunnioitusta Neitsyt Marialle Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhlapäivänä. Paavi Leo rukoili 12 metriä korkean pylvään juurella, jonka huipulla on Neitsyt Marian patsas, Espanjalaisilla portailla Roomassa ja laski seppeleen patsaan juurelle.

Yhdeksän kuukautta ennen Marian syntymää (8.syyskuuta) kirkko viettää Neitsyt Marian perisynnin tahrattoman sikiämisen juhlapäivää. Paavi Sixtus IV hyväksyi tämän juhlan vuonna 1476, ja Klemens XI asetti sen koko katolliselle kirkolle vuonna 1708.

Pius IX kokosi yhteen kirkon isien ja opettajien, kirkolliskokousten ja edeltäjiensä vuosisatoja vanhat opetukset ja julisti juhlallisesti perisynnin dogmin vuonna 1854: "Julistamme, vahvistamme ja määrittelemme jumalallisesti ilmoitetuksi opin, jonka mukaan Neitsyt Maria varjeltiin kaikkivaltiaan Jumalan erityisen armon ja etuoikeuden ansiosta Jeesuksen Kristuksen, ihmiskunnan Vapahtajan, ansioiden ansiosta vapaana kaikista perisynnin tahroista sikiämisensä hetkestä lähtien".

Lähes sata vuotta Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen dogmin julistamisen jälkeen paavi Pius XII aloitti perinteen lähettää kukkia Neitsyt Marian patsaalle Espanjalaisilla portailla Roomassa. Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1958, paavi Johannes XXIII meni Espanjalaisille portaille ja asetti korin valkoisia ruusuja patsaan juurelle.

Jatkaen tätä edeltäjiensä aloittamaa vuosikymmeniä vanhaa tapaa, paavi Leo XIV juhlisti 8. joulukuuta, Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhlaa, vierailulla Espanjalaisilla portailla.

Palokunta asettaa sitten seppeleen Marian käsivarteen. Aluneprin he laittoivat seppeleen Marian pään päälle, mutta siitä tavasta on luovuttu.

Päivää myöhmmin Paavi matkusti kesäasunolle Castel  Gandolfoon, (sattumalta samaan aikaan meidän kanssa) ja tapasi siellä jo kolmannen kerran Ukranian presidenti Volodymyr Zelenskyjn.

Metro C

Linja C on Rooman metrolinja, joka kulkee Monte Compatri-Pantanosta Rooman itäisisestä esikaupungista San Giovanniin,  missä se kohtaa metrolinjan A. Se on kaupungin kolmas ja ensimmäinen täysin automatisoitu metrolinja eli linja, jossa ei ole kuljettajia. 

Linja C on noin 18 kilometriä pitkä, minkä varrella on 22 pysäkkiä.Linjan C historia alkoi 1990-luvulla erilaisilla tutkimuksilla. Tämä ei ole mikään helppo tehtävä Rooman kaltaisessa kaupungissa. 

Vuonna 2006 rakennustyömaat avattiin ensimmäisille arkeologisille tutkimuksille ja se jos mikä vie aikaa, koska maan alta Roomassa löytyy aina paljon hsitorillaista esineitä, jotka on otettava saäilöön ja tutkittava. Ja monet niistä siirrettävä  museoihin.

Hankkeen mukaan uusi metro kulkee historiallisen keskustan lävitse ja kulkee Pratin kaupunginosassa sijaitsevalle Piazzale Clodiolle. Pitkä matka tuo 800 000 ihmistä liikkeelle päivittäin.

Largo di Torre Argentinan vajoama johti Argentinan aseman poistamiseen projektista. Tarkoitus on että linja C tulee myös kohtaamaan metro B:n linjan Colosseumilla. 

Roomassa on ollut suuria vaikeuksia rakentaa metrolinjoja, koska maan alla on niin paljon tavaraa, kaikenlaista 'roinaa', paikoittain jopa 10 metriä, mitkä on arkeologien otettava talteen ja tutkittava ensin.  Ja tämä jos mikä vie aikaa.

Tätä linjaa on kaakkoisilla esikaupunkialueilla asuvat toivoneet hartaasti. Linja C kulkee Monte Compatri-Pantanosta Rooman itäisellä esikaupunkialueella. Monte Compatri-Pantanosta bussilla Roomassa töissä käyneet väsyivät matkan tekoon. 

Rooman metro C avattiin vaiheittain. Ensimmäinen osuus Monte Compatri-Pantanon ja Parco di Centocellen välillä avattiin 9. marraskuuta 2014. Toinen osuus Parco di Centocellesta Lodiin avattiin 29. kesäkuuta 2015. Kolmas osuus Lodista San Giovanniin avattiin 12. toukokuuta 2018.

Matkaa tulee olemaan noin 19,5 kilometriä ja linjan varrella tulee olemaan 22 pysäkkiä. Keskikaupungille on melko vaikeata tehdä metropysäkkejä. Terminin rautatieaseman metropysäkki tulee olemaan linjan keskivaiheilla ja päätepysäkki kaupungissa Piazza Venezialla.

Yksi Rooman kuuluisimmista aukioista, Piazza Venezia, on ollut rakennustyömaa uudelle metroasemalle linjalle C. Alueen yllä on koneita, jotka kaivavat 85 metriä ja asentavat teräsbetonia. Asema on 45 metriä maan alla, ja siinä on kahdeksan kerrosta, joiden kunkin pinta-ala on 4 500 neliömetriä.

Rooman metroista ei ole juuri mitään hyötyä turisteille, vain niille roomalaisille jotka asuvat lähiöissä ja käyvät töissä keskustassa tai jossian muussa taajamassa.

Turistien on parasta liikkua busseilla!

Metoraseman kuoppa kuvassa oikealla

Piazza Venezialla on kaiveltu monta syvää kuoppaa toinen tisensa perään ja lopulta päätettiin että metroasema tulee sijaitsemaan Santa Maria di Loreton kirkon edustalla, luvassa oikealla, Audotoria di Adrianolla. Tämä oli ehdottomasti paras ratkaisu.

C-metrolinjan rakentamisen aikana tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa löydettiin tärkeitä todisteita siitä,  että alue on suuri osa Hadrianuksen aikaista rakennusta (joka oli noin 1500 neliömetriä), joka tunnetaan nimellä Hadrianuksen auditorio.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat auttaneet ymmärtämään, miten Hadrianuksen auditorioksi kutsuttu rakennus oli paikka, jossa pidettiin runo- ja proosateosten julkisia lukutilaisuuksia, opetettiin retoriikkaa ja oikeudellisia aktiviteetteja. Keskuskäytävä oli tarkoitettu puhujalle, joka esitteli teoksiaan korkeatasoiselle yleisölle, joka oli järjestetty istuimilla (subsellia) varustetuille tasoille.

Ospedale dei Fornai

Rooma oli melko pieni kaupunki 1500-luvun lopulla jolloin tälle alueelle rakennettiin Ospedale dei Fornain sairaala. Sen rakennutti samanniminen veljeskunta, joka rakensi myös läheisen Santa Maria di Loreton kirkon. Pihalla sijaitsevasta löydetystä kaivosta  on löydetty poikkeuksellisen paljon sairaalassa käytettyjä maljakoita, enimmäkseen ehjiä.

Ospedale dei Fornai/Leipureiden sairaala oli historiallinen sairaala Roomassa, joka perustettiin vuonna 1564 köyhille ja sairaille leipureille. Se sijaitsi lähellä Trajanuksen foorumia Santa Maria di Loretossa, mutta se pakkolunastettiin vuonna 1871 Piazza Venezian tieltä ja rakennettiin sitten uudelleen vuonna 1902 Viale Regina Margheritalle. Rakennus on siellä vieläkin ja nykyään se tomii poliklinikkana. Sairaala sai nimekseen Pio Sodalizio dei Fornai Italiani. Sairaalan asiakkaista oli suurin osa leipureita ja siitä nimitys fornari.

Joulu on jo ovella

Roomassa on sirkusmeininki näin joulun alla. Liika on liikkaa omasta mielestäni. Meno on kun viimeistä päivää! Tässä ihan strssaantuu... Noh jaa, johtunee siitä että me vanhemmat ihmiset halutaan ottaa elmä rauhallisemmin.Roomasta löytyy myös rauhallista joulutunnelmaakin. 

Oikein rauhallista ja nautinnollista joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lähellä ja kaukana!

Un Natale sereno e gioioso  un felice Anno Nuovo a tutti, vicini e lontani!

A very peaceful and enjoyable Christmas and a happy New Year to everyone near and far!

Rooma on 2777 vuotta vanha

Menneenä vuotena 2024 kävi Roomassa 51,4 miljoonaa turistia. Yhtä monta melkein on käynyt Vatikaanissakin. Siis reilut miljoona viikossa.

Rooma ei tosin ole ollut Italian pääkaupunki ennen kuin vuodesta 1871 lähtien. Italiaahan ei ole ollut olemassakaan yhtenäisenä valtiona kuin noin 160 vuotta. Italia on siis melko nuori valtio. Italiassa ei ole kaupunkeja kuten ei myöskään Ruotsissa. Italiassa on sen sijaan 8100 kuntaa! 

Monet pienemmät kunnat, ja niitä on paljon, ovat liittyneet fusioneihin/kuntayhteisöihin, missä kukin kunta käyttää omaa hallinnollista oikeuttaan, mutta yhteisissä tlloissa ja usein myös yhteisellä henkilökunnalla.

20. päivä huhtikuussa 2024 vietettiin Rooman 2777 vuotista syntymäpäivää. Italia on vain 136 vuotta vanha valtio, mutta Rooma täytti jo 2777 vuotta.

Kansallisaate ei merkitse roomalaisille yhtään mitään, eikä muillekaan italialaisille. Italialaiset ovat paikallispatriootteja, aivan kuten ruotsalaisetkin. Kotipaikkakunta tai asuinpaikkakunta on tärkein. 

Apenniinien niemimaa, missä Italia sijaitsee, oli aikaisemmin  jakutunut moniin herttuas-ja ruhtinaskuntin ja suuria alueita omisti myös kirkkovaltio, nykyinen Vatikaanin valtio. Nykyään useat italialaiset kunnat  maksaa  noin 30000 dollaria, jos muuttaa määrättyihin kuntiin. 

Italiassa on siellä täällä lukuisia erittäin pieniä kyliä vuorten päälä, mitkä ovat noin 3000 vuotta vanhoja. Niistä monet ovat alkaneet rappautua ja nuorempi väki on alkanut muuttaa niistä pois työn ja koulutuksen perässä. 

Kansallispäivänä 2, kesäkuuta marssii eri kansnryhmät Via dei Fori Imperiumilla ja Circo Massimolla. Roomalaiset ei viis välitä tulla heitä seuramaan, mutta turristeja se houkuttelee. Joten marrsit jatkuvat hamaan ikuisuuteen.

Myös naapuri maiden kuninkaat, varsinkin Ranskan, ovat aina himoinneet ottaa haltuunsa vallan Apenniinien niemimaalla. Etenkin Napoleon joka asui jopa Roomassa perheineen. Vuonna 1809 Napoleon liitti Rooman ja paavin valtiot Ranskan valtakuntaan ja teki vastasyntyneestä pojastaan ​​vuonna 1811 Rooman kuninkaan. Napoleon François Joseph Charles Bonaparte syntyi Pariisissa vuonna 1811 Ranskan keisari Napoleon I Bonaparten ja Itävallan Marie Louisen poikana. Syntyessään hänelle annettiin arvonimi "Rooman kuningas". Kun hän oli kolmevuotias, Ranskan keisarikunta, jonka perijä hän oli, romahti.

Napoleon syrjäytettiin ja korvattiin Ludvig XVIII:lla, vuonna 1793 teloitetun kuninkaan veljellä. Vuotta myöhemmin Napoleon palasi valtaan, mutta "sadan päivän" jälkeen kaikki päättyi Napoleonin tuhoiseen tappioon vuonna 1815.

Voittamalla joukon muita pieniä italialaisia valtioita (Apenninien nimenaan pieniä itsenäisiä valtioita), roomalaiset valtasivat koko Italian. Ei siis ihme ettei italialaiset tunne olevansa yhteistä kansaa tänäkään päivänä, eikä kaikki osaa edes puhua italiaa. Mutta vasta kolmen pitkän sodan jälkeen Pohjois-Afrikan foinikialaista kauppakaupunkia Karthagoa vastaan, vuosina 264–146 eKr. Roomasta tuli suurvalta.

Tuoreessa muistiossa opetusministeriö muistuttaa, että 23. marraskuuta 2012 annettu laki, jolloin Italian yhdistyminen julistettiin Torinossa vuonna 1861, "kansallisen yhtenäisyyden, perustuslain, hymnin ja lipun päiväksi". Samassa laissa säädetään, että kaikentyyppisissä ja -tasoisissa kouluissa "järjestetään didaktisia kursseja, aloitteita ja juhlakokouksia, joiden tarkoituksena on tiedottaa ja herättää pohdiskelua tapahtumista ja sen merkityksestä.

Tämä on ollut koululaisille pakkopullaa, eikä italialaiset tunne vieläkään yhteenkuuluvaisuuta toistensa kanssa. Sama koskee Ruotsia, sillä erolla ettei Ruotsin kouluissa kansallisesta yhteydestä koskaan edes puhuta. Sitä pideteään Ruotsissa jopa häpeällisenä.

Mikään ei yhteenkuuvaisuudessa ole ollut niin vaikeaa kuin päättäminen Italian pääkaupungista. Rooma oli vuosisatojen ajan länsimaisen sivilisaation poliittinen ja uskonnollinen keskus Rooman valtakunnan pääkaupunkina ja Pyhän istuimen kotipaikkana. 

Rooman valtakunnan kaatumisen jälkeen Italiaan kohdistui useita vieraiden kansojen hyökkäyksiä germaanisista heimoista, kuten langobardeista ja ostrogooteista, bysanttilaisiin ja myöhemmin normandeihin.

Italian virallinen kieli on italia, jonka asema vahvistettiin perustuslakiin vasta 2007. Italian kieli perustuu suurelta osin Dante Alighierin (1265–1321) teoksissa käytettyyn kieleen, joissa toscanalaismurteeseen on yhdistetty Etelä-Italian kieliä. Italian yhdistyessä vuonna 1861 vain kaksi prosenttia väestöstä käytti puhekielenään yleisitaliaa. Vasta Mussolini vakiinnutti italian kielen valta-aseman kieltämällä murteiden käyttämisen julkisesti lailla. Hänen sanottiin häpeävän sitä, että maan eri kolkista tulevat italialaiset eivät kyenneet ymmärtämään toisiaan. Virallisesti tunnustettuja vähemmistökieliä Italiassa on 12.

Näiden vakiintuneiden kielten lisäksi Italiassa on erittäin paljon maahanmuuttajia, joilla on omat kielensä.  

Nykyään maahanmuuttajat tulevat pääasiassa sellaisista maista kuin Romania, Marokko, Albania ja Filippiinit. Kiinalaisiakin on melkko runsaasti. Romanialaiset muodostivat suurimman ryhmän vuonna 2024, ja heitä seurasivat filippiiniläiset. Italiassa puhutaan jonkin verran romaniaa, sillä romanialaiset ovat olleet suurin yksittäinen vähemmistö.

Sabina

Luin juuri että roomalaiset tuntevat alueen Sabina, mutta harvat ovat siellä käyneeet. Syy siihen on luonnollinen, koska vanha suolatie/Via Salaria, vaikka se kulkee Sabinan alueen ohitse, kääntyy koilliseen Passo Coresen kohdalla ja suuntaa kohti Rietiä. Sitten se jatkuu Adrianmerelle Sabinen vuoristoa pitkin ohittaen alueen lähes muuttumattomat keskiaikaiset kukkulakylät.

Sabinin vuoret kulkee pohjois-eteläsuunnassa Teveren joen ja Reatini vuoren välimaastossa. Vuoristoalue on melkein asumatonta. Teveren joen itäpulella on ollut sabinien aluetta ja Teveren joen länsipuolella on alue ollut etruskien aluetta.

Niinpä meikäläiseltäkin on Sabinan alue jäänyt koluamatta muutamia paikkakuntia lukuunottamatta. Varsianista Sabinan aluetta ei virallisesti ole olemassa, vaan kyse on sabinilaisen heimon perinteisestä asuinalueesta, Sabinin vuoren kupeessa. Alue sijaitsee Tibern joen ja Rietin välimaatossa. 

Rietin suunnalla olen käynyt ja pyhiinvellusreitti on myös tuttu ja joitakin luostareita on tullut käytyä katsomassa.

Sabiinit olivat muinainen kansanryhmä Italiassa. Sabiinit olivat Apenniinien Sabiinivuoristossa Umbriassa kotoisin oleva kansa. He olivat osa Keski-Italian indoeurooppalaista samnilaista. Sabinan alue on laaja alue, jota nykyään hallinnoi noin yhdeksänkymmentä kuntaa, jotka on jaettu neljään alueeseen.

Roomalaiset valloittivat sabiinien maa-alueet toisella vuosisadalla jaa ja sabiinit saivat Rooman kansalaisuuden vuonna 241 jaa. 

Sabinien pääkaupunki oli Curesin kaupunki, joka sijaitsi Rooman pohjoispuolella. Cures Sabini, yksinkertaisesti Curse tai Curi, on  ikivanha kaupunki Tiberin laaksossa. Se oli sabiinikuningas Tito Tazion asuinpaikka. Curesin jäänteet ovat Santa Maria in Arci -alueella, noin 4-5 kilometriä linnuntietä koilliseen Passo Coresesta. Ei siellä ole kyllä mitään nähtävää.

Monti Sabinin kyläyhteisö

Italiassa on noin 8000 kuntaa, ja monet niistä ovat hyvin pieniä, missä asuu vain kourallinen vanhuksia. Siksi Italiassa on syntynyt kyläyhteisöjä, joilla on yhteiset kunnaliset palvelut.

Sabinien alue alkaa noin 30 kilometriä Roomasta koilliseen ja kulkee Teveren joen itärannalle 50 kilometriä ja jatkuu itään joen rannalta Apenniinien vuorille Keski-Italiassa.

Monti Sabine/Sabinen vuoret on noin 30 km x 15 km laaja alue Rooman ja Rietin välimaastossa Keski-Italiassa. Alueella on yli 30 keskiaikaista kylää, joissa on kirkkoja ja linnoja. Alue on uskomattoman tyypillinen ja kylät ovat yleensä pienempiä kuin Toscanan ja Umbrian kaltaisilla alueilla. Kylien etunimenä on usein sana Poggio, mikä tarkoittaa kukkulaa.

Sabiinien sieppaus, Nicolas Poussin, maalauksia on kaksi, toinen löytyy Louvren museosta Pariisista ja toinen Metropolitan Museum of Art museosta New Yorkista (maalaus yllä). Tätä maalauksessa kuvattua tapausta pidetään legendana.

Roomalaisten ja sabiinien läheinen yhteys ilmenee legendoissa, kuten tarinassa sabiininaisten sieppauksesta ja siitä, että perinteen mukaan valtionhoitaja Titus Tatius ja hänen seuraajansa Numa Pompilius olivat sabiineja.

Passo Corese Via Salarian suolatien varsessa on eräänainen liikennesolmu moottoritien varressa, missä sijaitsee Fara Sabinan rautatieasema. Tästä kulkee monia busseja ohitse. Tässä on hyvä paikka vaihtaa kyytiä. Passo Coresesta lähtee kolme tietä,  vasemmainen tie SR313 Sabinan alueelle, keskimmäinen tie Via Farense Fara Sabinan alueelle ja kolmas tie SS4 Rietiin.

Roomasta on Passo Corenseen Via Salarian suora tie, mistä pääsee Salariaan ajamalla pohjoiseen päin. Via Salarian tie kulkee siitä edelleen Rietin kautta Porta d'Ascoliin, entiseen Castrum Trunetinumiin, Italian itärannikolle.

 

Fara in Sabinan luostari on Sabian alueen suurin nähtävyys. Erittäin suosittu turistikohde! Fara in Sabina onkin Roomasta lähtiessä läheisin kylätaajama. Tänne pääsee Rooman Tiburtinan rautatieasemalta Lazion maakunnan Cotral bussilla kätevästi, mikä kulkee kerran tunnissa.

Fara in Sabina

Täällä sijaitsee Farfan luostari, mistä olen tehnyt postauksen aikaisemmin täällä. Farfan luostari sijaitsee kylätien varrella, mutta Fara in Sabinasta on vain 8 kilometriä matkaa luostariin. Täällä matkaopas!

Alue on peräsin esihistorialliselta ajalta. Se oli täällä missä Sabinien pääkaupunki Cures sijaitsi. Clarisse Eremite-nunnaluostarissa/suosittelen käydä ja sen hiljaisessa museossa sekä San Giacomon kirkossa. Vierailun arvoinen on myös kansalais-arkeologinenmuseo, mikä sijaitsee Palazzo Castellanissa.

Roccantica Sabininvuorilla Rietin provinsin puolella on ihastuttava kylä nimeltä Greccio. Rieti ja Greccio ovat nykyään Italian kauneinmpien kylien listalla. 

Greccio sijaitsee Sabinen vuoristossa Velinon laakson yläpuolella.

Greccio on hyvin pieni taajama missä asuu vain noin 1500 asukasta. Kunta on I borghi più belli d'Italia (Italian kauneimmat kylät) -yhdistyksen listalla.

Santuario di Greccio, Via di San Francesco 1

Santuario sijaitsee hyvän matkaa Greccion keskustasta pohjoiseen päin ylös vuorelle. Tänne pääsee bussilla Grecciosta. Tämä luonnonkaunis nähtävyys sijaitsee kylän korkeimmalla kohdalla ja ansaitsee vierailun, jos haluat kävellä vehreän Sabinen ympäröimänä.

Santuario di Greccio, eremiittiluosatri

Italian kaikista pyhin pyhäkkö, kuulema...

Legendan mukaan Franciscus Assisilainen kerrotti joulutarinan ensimmäisen kerran elävän seimen muodossa Grecciossa vuonna 1223. Greccio on Italian pyhimmän pyhäkön omistaja, Santuario di Greccion, mikä vetää puoleensa paljon turisteja ja pyhiinvaeltajia. Tätä perinnettä noudatetaan edelleen, ja joulutarina kerrotaan 24. joulukuuta ja 6. tammikuuta välisenä aikana. Franciscus Assisilaisen ensimmäisen esityksen paikalle rakennettiin luostari.

Greccio

 

Historiallinen alue on nykyään jaettu kolmeen hallinnolliseen alueeseen ja viiteen maakuntaan. Suurin osa alueesta sijaitsee nykyisessä Rietin hallinnollisessa maakunnassa Lazion alueella. Osa, nimeltään Sabina romana, sijaitsee Rooman maakunnassa.

Sabinan alue tunnetaan vuosisatoja vanhoista oliivipuistaan, jotka tuottavat Italian hienointa ekstra-neitsytoliiviöljyä. Teverenjoki/Tiberjoki virtaa alueen läpi, ja pienempiä puroja ja järviä on hajallaan maisemassa tarjoten viehättäviä paikkoja rentoutumiseen. Sabina on hiljainen ja koskematon osa Italiaa, joka on täynnä historiaa ja mytologiaa.

Suosittelen käydä Farfan luostarissa, josta olen aikaisemmin tehnyt postauksen täällä.

Santa Maria Vescovion luostarin kirkko on myös nähtävyys, mikä sijaitsee maaseudulla Torri in Sabinassa. Mahtava kokemus!

Muutaman kilometrin päässä Via Salarian tiestä, Sabinaa vastapäätä olevalla tasangolla, sijaitsee Santa Maria in Vescovio, niin kutsuttu "Sabinian katedraali". 

Pyhäkkö sijaitsee Torri in Sabinan kunnassa. Täällä on runsaasti upeita frescomaalauksia.

Santa Maria in Vescovio tarjoaa kokemuksen, joka yhdistää arkeologian, hengellisyyden ja taidehistorian yhteen, joten se on täydellinen paikka historiallisen Sabinan alueen tutkimiseen.

Tutustu alueen lukuisiin keskiaikaisiin kyliin, kuten Roccanticaan, Fara in Sabinaan, Toffiaan ja Casperiaan, vain muutamia mainitakseni!

Magliano Sabinassa sijaitsee Museo Civico Archeologico di Magliano Sabina/Argeologinen museo, mihin on ilmainen sisäänpääsy.