Kardinaali Pier Benedetti Mariano da Camerino osti 1500-luvulla Roomassa maatilan Triesten asuinalueelta viljelläkseen viiniä. Samalla hän rakennutti viinitilalleen komean huvilan, Villa Paganini.
Kardinali Giulio Alberono, joka oli aikansa Espanjan kuninkaan ministeri, osti viinitilan vuonna 1722 ja myllersi puutarhan uuteen uskoon. Rooman silloinen kuuluisa puisto ja puutarhasuunittelija Raffaele de Vico suunniteli huvilan puistoalueen.
Villa Paganinin puistoalue sijaitsee vilkkaasti liikennöidyn Via Nomentanan kadun varrella, Triesten korttelistossa. Tuossa kartalla oikealla reunalla sijaistee koirien ulkoiluttamis alue. Muuten puistossa kulkee ristiin rastiin kävylteitä ja kaiken keskellä sijaitsee Villa Paganini. Puistoalueen reunalla sijaitsee joitakin ministeriöiden rakennuksia. Alue on aidattu rauta-aitauksella, mutta siinä on useita portteja.
Via Nomentanan kadun toisella puolella sijaitsee vielä upeampi ja laajempi puisto Villa Torlonia ja sen keskellä Museo Villa Torlonia, mistä olen aikaisemmin kertonut täällä. Villa Paganinin puistoalue on vaatimaton verrattuna Villa Torlonian puistoalueeseen, mutta silti viihtyisä ja enempi luonnonvarainen kuin viimeisen päälle 'pyntätty' Villa Torlonian puisto.
Vanha ja uusi huvilan portti vierekkäin, Largo di Villa Paganini
Aivan Villa Paganinin vierellä sijaitsee tämä huvila, jossa voi yöpyä. Sisäänkäynti viereiseltä kujalta. Tälläkin huvillalla on aivan ihana puutarha, sisäpiha. Ihan normaali hintainen yöpymispaikka. Huvila sijaitsee erittäin rauhallisella ja kauniilla alueella. Olen asunut itsenkin tällä alueella, tuossa melkein nurkan takana. Olen aikaisemmin kertonut tässä ihan vieressä sijaitsevasta Palm Gallerysta. Bussipsyäkkiä ei ole aivan lähellä. Via Dalmazian kadun puysäkillä pysähtyy mm bussit 38 ja 80. Nämä bussit kulkee melko ajallaan. Via Nomentanan kadun pysäkillä pysähtyy mm bussit 62 ja 66, sekä joitakin busseja jotka kulkee vain määräpäivinä ja -aikoina. Nämä Via Nomentanalla kulkevat bussit ei kulje koskaan aikatualun mukana. Ne tulee ja menee miten sattuu ja usein saa seisoa ja odottaa tosi kauan. Ja sitten tulee monta bussia yhtäaikaa. Viale Regina Margharetalla kulkee raitiovaunu 3 ja 19. Olen suorastaan rakastunut näihin Rooman raitiovaunuhin. Niissä on mukava kulkea. Melkein aina saa istumapaikan ja ne kulkee alueilla ympäri Roomaa, jossa on paljon nähtävää, upieta rakennsuksia ja puita. Miellyttävää koettavaa, jonne usein busseilla on vaikemapi löytää. Roomassahan ei juuri ole montkaan metrolinjaa ja nekin ainoat kuljettavt väkeä kaupunkiin töihin esikaupunalueilta. Tukholmassa on päässyt pilalle lellityksi metrojen kanssa, joten Roomassa tuntuu ettei metroista ole mitään hyötyä.
Viale Regian Margheritalta löytyy kaikki tarvittavat palvelut, pankki pankin vieressä, apteekki, viinikauppa, vaatetusliikkeitä, kahviloita ja ravitoloita sekä McDonnlads. Myös pari tupakkakauppaa, joista saa ostettua paikallisliikenteen matkalippuja. Via Alessandrian poikkikadulta löytyy kenkäkauppa, paperikauppa, kirjakapuppa, voiliepäkauppa ja leipomo. Corso Triesten kadun varrelta löytyy myös palveluja.
HUOM! Ruotsin suurlähetystö sijaitsee osoitteessa Piazza Rio de Janeiro 3 ja suurlähettiläs asuu upeassa pytingissä lähehttyvillä.
Paganinin huvilan on omistanut lukuisat henkilöt ja yhteen aikaan se joutui senaattori Paganinin omistukseen. Rooman kunta osti Villa Paganinin ja sen puistoalueen vuonna 1934 ja Mussolini vihki sen yleiseen käyttöön. Villa Paganinistä ei ole enää paljoakaan jäljellä, mutta puisto on mukava levähdypaikka ja ympäristöhän on kaunista asutusaluetta. Alueella kävelee aivan mielikseen.
Huvilassa sijaitsee nykyään Montesori peruskoulu, mutta rakennus tarvittaisiin uuskorjata ja ikivanhat puut sen ympäriltä kaataa pois, ennen kuin ne kaatuu huvilan ja lasten päälle. Puistossa on lapsille leikkipaikka ja koirille eristetty alue. Rooman kunta omistaa puistoalueen, mutta kunnalla ei ole varaa korjata ja siivota puistojaan, sillä kunnan talous on ollut jo vuosikaupalla miinuksella. Kaikkien kunnan työläisten palkat ja eläkkeetkin leikattiin.
Alueella ei ole juurikaan myymlöitä, pari ruoktavaramyymälää, Tuodi Via Zaran varrella ja Elite Via Piazza Dalmazialla ja Mercato Via Chiana 109. Via Ajaccion varrelta löytyy myös Carrefourin supermarketti. Via degli Apenninin varrelta voi vuokrata huoneistoja.
Alueella on pari ravintolaa ja yksi kahvila. Mutta kovin kauaksi ei tarvitse mennä, jotta löytyy lisää ruokapakkoja ja Corso Triesten varrelta löytyy myymlälötä joka lähtöön.
Tällä alueella asuu noin 2500 asukasta. Itäiseltä puolelta Sallustiano rajoittuu Aurelianuksen kaupunginmuuriin. Alueella sijaitsi Horti Sallustiani, antiikin aikainen puutarha, joka on antanut nimen kaupunginosalle.
Rione Ludovisi, kaupunginosa numero XVI
Tällä alueella asuu reilut 2000 asukasta. Ludovisi sijaitsee Aurelianuksen kaupunginmuurin sisäpuolella Rooman keskustan pohjoisosassa.
Käsittelen nämä kaksi kaupunginosaa yhdessä sen kummemmin erottelematta niitä toisistaan. Aikaisemmin nämä ovatkin kuuluneet yhteen. Alueeet ovat aina olleet rikkaiden omistamia.
Ludovisin suvun huvila, Villa Ludovisi, ja sen kupeessa sijaitseva Sant'Isidoron luostari. Ludovisit ovat bolognalaista aatelissukua alunperin. Alessandro Ludovisistä tuli paavi Gregorio XV 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa. Sitä edellinen paavikin oli kotoisin Bolognasta, Gregorio XIII Boncompagni. Boncompagnit olivat myös aatelisia. Ei ihme että nämä kaksi paavia sympatisoivat keskenään. Ludovico Ludovisistä tuli kardinaali, koska hänen isänsä veli oli paavi Gregorio XV.
Kun Ludovisin suku oli kuolemaisillaan sukupuuttoon (mieslinjalla) niin suvut yhdistyivät avioliiton kautta ja jatkossa suku on Ludovisi-Boncompagni nimeltään. Molemmat suvut omistivat suuria alueita niin Sallustianon kuin Ludovisin alueella.
Via di San Nicola dei Tolentino ja Via di San Bacillion katujen risteys, nykyien Piazza Barberini. Vasemmalla Frati Capuccinin kirkko ja luosatri, katujen välistä (katu on nykyään Via di San'Isodoro) pilkottaa Sant'Isodoron kirkko.
Sant'Isidoro (degli irlandesi) a Capo le Case, Via degli Artisti 41
Avoinna: arkisin kello 9.00-12.00
sunnuntaisin kello 9.15-11.30
Kirkon perusti upporikas Ottaviano Vestri Barbiani. Kirkko rakennettiin kahdestakin syystä. Paavi Gregorius XV kanonisoi viisi pyhimystä joiden joukossa oli madridilainen Isidor, joka on Madridin kaupungin suojeluspyhimys. Isidor oli maanviljelijä. Samana vuonna tuli Ranskasta fransiskaanimunkkeja jotka tarvitsivat oman luostarin ja kirkon. Kahden vuoden päästä luostariin muuttivatkin irlantialiset munkit, jotka pakenivat protsestantteja kotimaassaan. Vielä tänäkin päivänä luostarissa asuu irlantilaisia munkkeja. Kirkon yhteydessä sijaitsee myös irlantilainen pappiscollegio.
Nicolo Boncompagni Ludovisi ja vaimonsa prinsessa Rita Jenrette,
Villa Aurora/Casino Boncompagni Ludovisi, Via Aurora 6342
Nykyinen suvun päämies on Nicolo Boncompagni Ludovisi, Pionpinon prinssi ja Soran herttua, syntynyt vuonna 1941. Häntä voi kutsua ruhtinas nimityksellä suomeksi. Boncompagni Ludovisin sukua on useita eri sukuryhmittymiä, koska aateliset ovat melkein aina menneet naimisiin aatelisten kanssa. On sukuja joilla on neljäkin aatelissukunimeä. Nicolo on Boncompagni Ludovisi sukuhaaran päämies ja yksi Rooman rikkaimmista henkilöistä. Pariskunta asuu Villa Aurora'ssa Roomassa, Via Lombardia 44. Villa kuului aikoinaan kuuluisaan Ludovisin puutarhaan. Villa Ludovisin/Villa Auroran, rakennutti kardinaali Ludovico Ludovisi, joka oli suuri taiteen tuntija ja keräilijä. Boncompagni Ludovisin parsikunnalla on omat viininsä ja hajuvetensäkin ja varmaan paljon muutakin, kuten useimmilla italialaisilla rikkailla aatelissuvuilla.
Pariskunta vihittiin vuonna 2003, kun Nicolo erosi entisestä vaimostaan ja poisti jopa prinsessa tittelin häneltä, vaikka pariskunnalla on useampiakin aikuisia lapsia ja lapsenlapsia. Rita Jenrette alkuun toimi Nicolo Boncompacnin "asunnonvälittäjänä". Rita Jenrette on tunnettu amerikkalainen naishenkilö. jonka tausta on erikoinen monella tapaa. Tämä rouva ei ole kaihtanut koskaan päästä piireihin, tavalla tai toisella. Boncompagneilla on täällä nimikkokatukin, Via Bonompagni, joka kulkee Via Ludovisin kadun jatkeena kohti Porta Pian kaupunginporttia. Tällä alueella sijaitsee Rooman kalleimmat luxus hotellit.
Sveitsin valtion instituutti, Via Ludovisi 48
Molemmin puolin Via Ludovisin katua seisoo valtavan korkeat muurit. Toinen Villa Auroran ympärillä ja toinen Sveitsin valtion instituutin ympärillä. Alueella sijaitsee ties kuinka monta ns Villino'a, pienenpää huvilaa, vaikka kovin pieniä ne eivät toki ole. Sellainen Villino on myös Boncompagni Ludovisin suvulla, Via Boncompagni 18. Villinossa sijaitsee nykyyään Il Museo Boncompagni Ludovisi. Museoon on ilmainen sisäänpääsy. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 8.30-19.30. Siinä on myös pieni puutarha, jossa saa oleskella. Muita Villinoja alueella on Villino Casati, Via Piemonte 51, Villino Levi, Via Boncompagni 28, Villino Pignatelli, Via Boncompagni 12, Villino Rasponi, Via Boncompagni, Villino Rattazzi 8-10, Villino Rudini Via Quintino Sella 60.
Trono Ludovisi vuodelta 460-450 eaa/Palazzo Altemps
Rooman kansallismuseossa, Palazzo Altemps'ssä, on oma osastonsa Ludovisin taidekokoelmille. Olen tehnyt siitä postauksen täällä.
Villino Boncompagni sijaitsee Via Boncompagni 18, jossa sijaitsee Museo Boncompagni. Sisäänpääsy ilmainen.
Sallustinon alueella saa yllinkyllin ihailla kauniita rakennuksia joita kutsutaan nimellä Villino. Villinolla tarkoitetaan lähiinä pientä huvilaa, mutta kovin pieniä ei nämä roomalaiset Villinot kuitenkaan ole.
Sallustiano ja Ludovisi ovat aluetta, jolla ei ihan kuka tahaansa asu. Alueella on aikoinaan italialaiset filmitähdetkin vittäneet la dolce vita elämää, kunnes paparazzit alkoivat olla kintereillä rasitteeksi saakka.
Hotellit tällä alueella ovat erittäin hyviä mutta kalliita. Samoin ravintolat, joita ei ole kovinkaan tiheään. Rauhallinen ja erittäin kaunis alue.
Piazza Barberini, yksi Rooman suosituimmista toreista
Torin varrelta löytyy mukavia kahviloita ja baareja joissa voi nuokkua jalkakäytävän pöytien ääressä ja katsella menoa torilla. Torin keskellä sijaitseva suihkulähde on yksi Rooman tavallisimmista kohtauspaikoista.
Fontana del Tritone, Tritonen suihkulähde, keskellä Barberinin toria. Palazzo Barberini sijaitsee oikealle kädelle kuvasta.
Santa Maria della Vittorian kirkon ja Mooses lähteen välissä kulkee Via XX Settembren katu, mikä johta kaupunginmuurille ja porta Pian kaupunginportin luokse. Oikealla näkyy Mooseksen suihkulähde,mikä on tavallaan Asqua Felicen akveduktin 'pääteasema'. Aikoinaan Mooseksen suihkulähteen luona sijaitsi pyykkitupa, missä sai kuka vaan käydä pesemässä pyykkiä.
Fontana Asqua Felice tai Mooseksen suihkulähde, Piazza Bernardo
Casino della Villa Peretti/Montaldo sijaitsi Piazza di Terminillä, Largo di Villa Peretti
Kardinaali Felice Peretti osti tämän rakennuksen 1500-luvulla. Sittemmin hänestä tuli paavi Sixtus X. Akvedukti juoksutti vettä Perettiin huvilaan ja Mooseksen suihkulähteelle, sai paavin nimen nimekseen, akvedukti Felice paavin mukaan, mutta olihan se itse paavi joka rakennutti akveduktin. Nyttemmin huvila on Museo Nazionale Romano di Palazzo Massimo, joka on erittäin mielenkiintoinen museo.
Kirkko on Rooman ehkä eniten koristeltu kirkko, tyypillinen barokkikirkko, mikä on tipaten täynnä koristeita, voisiko sanoa hieman yliammutusti koristeltu. Mutta makunsa kullakin. En henkilökohtaisesti ole kovinkaan ihaatunut barokin tai renessansin tyyleihin.
Joka tapauksessa kirkko on ehdottomasti nähtävä ja koettava! Karmeliittiluostari kirkon vieressä. Tämän kadun varrella on luostareita vieri vieressä. Kadun varrella aivan karmeliittiluostarin vieressä samalla tontilla on oikein mukava hotelli nimeltä Embassy Roma.
Kaunis freskomaalaus kupolissa ja upeat urut kuvassa alla. Kirkon suurin nähtvävyys on Cappella Cornaro.
Saksalaiset rakensivat aikoinaan kirkon, mutta se on avoinna kaikille evankelisluterilaisille.
San Giuseppe Calasanzio, Via Sicilia
Tontin jolla kirkko seisoo omisti aikoinaan Rodolfo Bonconpagni. Kirkon osti kolme pappia 1800-luvun lopulla. Nykyään kirkon omistaa Italian Punainen Risti ja se toimii kokoustiloina.
San Lorenzo da Brindici, Via Siscilia
Kapukkiinimunkkien kaunis kirkko, minkämunkit jättivät 60-luvulla. Kirkko myytiin yksityiskäyttöön. Nykyään konferenssikeskus.
San Marone, Via Aurora
Libanonilaisten maroniittien kirkko. Kirkon luostarista on sitten tehty hotelli. 1800-luvun lopulla maroniitit olivat jo Roomassa ja 1500-luvulla he alkoivat rakentaa köyhille pyhiinvaeltajille hoitopaikkaa ja kirkkoa, joka oli omistettu syyrialaismunkille San Maronelle. Vuonna 1886 alkaneet työt valmistuivat vuonna 1890 Andrea Busiri Vicin hankkeesta, kun taas sairaalan rakensi hänen poikansa Carlo. Jumalanpalvelukset pidetään aramean kielellä.
Julkisivussa on on pieni eteinen, missä on pyöreä kaari. Keskellä sisäänkäyntiportaalia avautuu ruusuikkunalla. Yläosasta löytyy kolmivaloikkuna, jossa on pilasterit ja kaksi kehystettyä ikkunaa sivuilla. Vuonna 1936 kunnostetussa yksilaivaisessa sisustuksessa ei esiinny erityistä historiallis-taiteellista arvoa omaavia koristeita.
Santissimo Redentore e Santa Francesca Saverio Cabrini,
Via Sicilia
Missionarie del Sacre Cuore di Gesu nunnien kirkko. Kirkkoa vastapäätä voi vuokrata huoneistoja lyhyemmäksia aikaa.
Rakennettu irlantilaiselle Patrick pyhimykselle ja on irlantilaisten augustiinimunkkien kirkko nykyään. Tiloja käyttävät myös poliisit.
Santa Maria Regina dei Cuori, Via Sardegna Kirkko toimii ennen kaikkea Padre Montfortani luostarin palveluksessa. Santa Maria Immacolata, Via Veneto 27 Luostari: Nostra Signora della Conscezione dei Cappucini
Paavi Urban VIII (Barberini) rakennutti luostarin aivan lähelle omaa palatsiaan oman veljensä Antonio Barberinin kunniaksi joka oli kaputsiinimunkki. Ulkoapäin kirkko ei ole juurin minkään näköinen mutta sisältä sitäkin jännittävämpi. Kirkossa on Domenichinon ja Caravaggion kauniita maalauksia. Herttaisia Guido Renin maalauksia löytyy myös. Kirkon alla on krypta jossa säilytetään kuolleiden munkkien luita ja kalloja. Käyköön katsomassa hän joka pystyy.
Piazza Barberini, Fontana delle Api, Gian Lorenzo Berninin valmistama suihkulähde, Paavi Urban VIII:n pyynnöstä. Urban VIII oli Barberini sukuaan ja hänen upeaa upeampikin palatsinsa seisoo torin reunalla edustavalla paikalla. Suihkulähde symbolisoi Barberinien sukua, sama mehiläinen joka on heidän sukuvaakunassaankin.
Tyypillinen Via Veneto ravintola/kahvila
Palazzo Margherita, USA:n suurlähetystö Via Veneton varrella
Alue kuului aikoinan keisarille Gaius Julius Cesare ja näin ollen Hortus, puutarha on ollut keisarillinen. Kiesari kuoli vuonna 36 eaa ja puutarha joutui veljenpojan haltuun. Useamapi keisari on nähtävästi asunut alueella. Obeliski joka seisoo nykyään Piazza Trinita dei Montilla on aikoinaan seisonut Horti Salliastianin alueella. Ludovici reliefi on myös löydetty Sallustianin alueelta ja on nykyään Museossa, Palazzo Altempsissä. Horti Sallsutiani toimii konferenssi-ja juhlatiloina. Voi olla että sinne pääsee sisään katsomaan sisään ihan koputtamallakin. Argeologit voivat olla siellä vieläkin kaivelemassa. Piazza Sallustio on erittäin kaunis ja ihana tori jonka keskellä Horti Sallustianin rauniot löytyvät. Näkee siinä rauta-aidan takaa alueen mukavasti kun kiertää toria ympäri. Aivan kulman takana Via Sallustinolla on kauniita rakennuksia. Ihan ensimmäisenä sinä on kaunis Sveitsin suurlähetystö. Via Collinan puolella on muutama halvempi mutta ihan hyvä yöpymispaikka heille jotka mielellään asuvat Via Veneton alueella. Ja onhan alue todellakin viihtyisä!
Camillio Lellis oli italialainen munkki joka eli 1500 ja 1600 lukujen vaihteessa. Hän perusti Camilliani nimisen järjestön jonka jäsenet, papit ottivat erikoisen vastuun sairaiden hoidosta. Voisi sanoa että Camillo Lellis perusti sairaalaidean. Aikaisemmin sairaita hoidettiin nunnaluostareissa. Myös koululaitos syntyi luostareissa ja apteekkitoiminta. Lääkkeet valmistettiin alun alkaen luostareissa. Luostarien puutarhoissa kasvatettiin lääkekasveja. Santa Maria Maddalenan kirkko Roomassa on heidän pääkirkkonsa. Camillo Lellis on sairaiden sairaaloiden ja sairaanhoitajien suojeluspyhimys.
Basilika San Camillo di Lellis on pyhitetty Pyhälle Camillo Lellikselle. Kardinaali Antoni Agliardi laittoi vuonna 1906 ensimmäisen kiven kirkon rakennukseen ja kirkko valmistui vuonna 1960. Viisi vuotta myöhemmin Paavi antoi kirkolle 'pienen basilikan' kunnianimityksen. Julkisivu on uusgoottinen tyyliltään ja rakennettu punaisesta kivestä, jossa valkoisia travertiini koristeita.
Basilica San Camillo de Lellis, pääalttari joka on erikoinen, neoromaaninen tyyliltään.
Sacro Cuore di Gesu, Via Piave. Kirkko on rakennettu 1914-1916 Aristide Leonorin piirustusten mukaan. Via XX Settembren puolella, 65 b, sijaitsee luostari ja kirkko on tarkoitettu ensisijaisesti luostarin kirkoksi. Luostarin nimi on Casa di Spiritualita Santa Raffaella Maria ja heillä on noin 65 sänkypaikkaa turisteille vuokrattavana. Kirkon molemmin puolin kulkee ramppi jotka johtavat luostariin.
Aivan vieressä Via XX Settembre 68/b sijaitsee Casa Caterina Volpicellan luostari ja uskonnollinen instituutti, jossa myös vuokrataan huoneita.
Porta Pinciana, on Pincianon puiston ja kukkulan eteläisin portti kaupunginmuurissa. Pincianan portti on joitakin aikajaksoja ollut suljettuna. Portin aukot ovat pieniä vaikka muuri onkin mahtava tällä kohtaa. Portti pidettiin enimmäkseen avoinna Villa Borghesen väkeä varten.
