Santa Maria della Concezione dei Cappuccini

Santa Maria della Cocezione, Via Vittorio Veneto 27, Piazza Barberini

 Tässä pysähtyy noin 15 bussia, muun muassa 52, 53, 61, 63, 80, 83...

Tällä kirkolla on kaksi nimeä, Santa Maria Immacolata a Via Veneto ja Nostra Signora della Concezionen dei Capuccini, joista jälkimmäinen on viittaus kirkon yhteyedessä sijaitsevaan capucciniluostraiin. Tai luostarihan tämän kirkon omistaa vaikka se avoinna kaikille.

Kirkko on avoinna joka päivä 7.00- 12.00 ja 15.00-19:00

Krypta on avoinna kaikkina muina päivinä paitsi ei torstaisin.

Sisäänpääsy kryptaan 8 € (sisältyy museo). Kirkkoon pääsee ilmaiseksi.

Kardinaali Antonio Barberini, joka kuului kapusiini munkkijärjestöön, rakennutti tämän luostarikirkon vuonna 1626. Barberineillä on vielä tänäkin päivänä palatsi kirkon lähellä. Antonio syntyi vuonna 1607 Roomassa. Hän oli Palestrinan prinssi ja paavi Urban VIII:n veljenpoika. Hänestä tuli luonnollisestikin arkkipiispa ja myähemmin kardinaali. Antonio kuuluin myös Maltan Ritarikuntaan. Alberto Barberini on haudattu lkirkon pääalttarin eteen lattian alle. 

Luostari ja kirkko ovat peruskorjattu aivan viime vuosina ja kryptan yhteyteen on rakennettu museo ja luostarin tiloihin luostarimatkustajakoti, joka toimii kuin ensiluokkainen hotelli. Huoneen voi varata heidän kotisivuiltaan tai vaikka Booking.com sivuilta.

Peruskorjausten jälkeen on entinen kryptan sisäänkäynti suljettu. Sinne pääsee vain museon kautta, minne on sisäänpääsymaksu. Aikaisemmin maksu oli vapaaehtoinen. Samoin valokuvaus kryptassa on nykyään ehdottomasti kielletty. Siellä on valvontakamerat, joten parasta on noudattaa sääntöjä.

Kirkon portaiden edustalla on bussipysäkki ja metroon on vain muutama askel.

Tässä talon kulmalla sijaitsee iso hamburilaisbaari nimeltä L'Hamburgheria di Eataly. Täällä löytyy hampurilaisia joka makuun ja lähtöön sekä paljon muutakin purtavaa. Tämä ravintola on ennen kaikkea suunnattu niille kymmenille tuhansille amerikkalaisille, jotka vierailevat vuosittain Roomassa. 

HUOM! Hampurilaisravintola suljettiin pandemian ajalla. Toisetkin ravintolat siinä vieressä ovat sulkeneet ovensa. Maailma on muuttunut. Google kertoo että hamburilaisravintola sijaitsee nykyään Torinossa.Piazza Barberinin aukion ympärillä  on useita ravitoloita, vastapäätä Via Veneton katua,  ja lisää löytyy Via Veneton kadun varrelta. Hotelleja joka lähtöön. 

Luostarin portaiden oikealta puolelta pääsee kryptaan ja viereisestä ovesta luostariasuntolaan, mikä on 4-tähden hotelli.

Roomassa on myös useampi amerikkalainen yliopisto. USA:n suurlähetystö sijaitsee vain kivenheiton päässä Piazza Barberiniltä, jossa liikkuu päivittäin paljon amerikkalaisia.

Piazza Barberinilla ja sen ympäristössä on useita suosittuja ravintoloita, kahviloita ja baaeja, sekä myös hyviä hotelleja.

Pari vanhaa maalausta kirkosta

Kattomaalaus

Tämä kirkko on ensimmäinen kirkko Roomassa, mikä on perustettu Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen kunniaksi, conseptio immacolata, jota kapusiinimunkit kannattivat jo ennen kuin käsityksestä tuli katollisen kirkon dogmi. 

Kapusiinijärjestö ovat fransiskaanijärjestön alahaara. Fransiskaanijärjestön alkuperäiset säännöt ovat olleet ajan kanssa aivan liian vaativat  joten järjestöä on reformoitu. Nykyään on mahdottomuus erottaa näitä Fransiskaanijärjestön eri haaraosastoja toisisistaan muuta kuin asusteiden perusteella. 

Alun perin kapusiini frias, veljekset, kerjäsivät ruokansa joka päivä. He pukeutuivat riepuihin ja kävelivät aina paljain jaloin. Parran he antoivat kasvaa villinä ja he käyttivät kaappua jonka mallin he omivat gamaldolese benediktiiniläismunkeilta, kaapu jossa on iso huppu, capuccio,  ja josta koko järjestö sai nimensä.

Kirkon suunnitteli Antonio Casoni joka oli Bolognassa opiskellut arkkitehdiksi. Alkuun hän suunnitteli mitalleja. Roomaan saavuttunaan hän sunnitteli ensin luostarin San Marcello al Corson kirkon viereen. Sen jälkeen hän suunnitteli San Isidoron kirkon ja luostarin, joka sijaitsee lähellä tätä kapusiiniluostaria. 

Antonio Casoni sunnitteli myös Orsinin aatelissuvulle upean ison palatsin, Palazzo Taverna, Monte Giordano'lle Rooman sydämeen. Palatsin tiloissa sijaitsee nykyään myös hotelli. 

Casoni ei suinkaan saanut toimia yksin, vaan häntä valvoi kapusiinien oma arkkitehti Michele Bergamo. Tässä kirkossa on viisi kappelia kummallakin kirkkosalin seinustalla, mutta ei ainoatakaan aatelissuvun hautakappelia, kuten on tapana roomalaisissa kirkoissa. Ainoa attelinen, luostarin ja kirkon kustanstaja, Antonio Barberini, hänkään ei saanut omaa hautakappelia kirkkoon, vaan hänet haudattiin lattian alle, kylläkin pää-alttarin edustalle. 

Kapusiinimunkit ehtivät asua usemmassa paikassa ennen kuin he saivat tämän ihan ikioman luostarinsa. Joten he raahasivat hevoslasteittain edesmenneiden munkkien luurankoja mukanaan tänne luostariin. Ne on sijoitettu kirkon alle kryptaan. Tällaista luurankohuonetta nimitetään nimellä ossari, ossuarium latinaksi, benhus ruotsiksi, suomeksi luutavasti luuhuone. Onhan luuranko ja pääkallohuoneita olemassa, mutta yleensä luurangot ja kallot on peitetty tai muurattu,  niin ettei ne ole näkyvillä.

Tämä oli Rooman suurimpia luostareita 1600-1700-luvuilla ja luostarilla oli hyvä "hengellinen" maine. Crispino da Viterbo tai oikealta nimeltään Pietro Fioretti asui ja kuoli myös tässä luostarissa. Pyhä Crispino tuli erittäin köyhästä perheestä ja alkuun hän toimi suutarina Viterbossa, jossa hän oli syntynyt. Hän muutti ensin Tolfan luostariin ja tomi siellä kokkina. Hän auttoi tuberkulloosipotilaita ja kerrotiin että hän pelasti ihmishenkiä. Hänet kanonisoitiin vuonna 1982.

Kirkko ja luostari sijaitsivat alun perin asutustaajaman laidalla Barberinin omistamalla tontilla. Nyttemmin on kirkko ja luostari jääneet ahtaalle muitten rakennusten väliin. Paavi Urban Barberini rakennutti Palazzo Barberinin samaan aikaan kuin tämän kapusiinikirkon ja -luostarin. Tämä innoitti muita aatelisia rakentamaan palatsiensa lähettyville luostareita. Munkeilla oli oma pihansa nykyisen Via di San Basilion kadun vartella. Tämä katu oli kapea maantie siihen aikaan ja se johti Porta Salariolle. Nykyään tien ja  luostarin väliin on rakennettu isoja rakennuksia, joissa on liiketoimintaa.

Pääalttari

Acquasantiera, Pyhävesimalja sisäänkäynnnissä. Barbernin suvun symbooli mehiläinen on laitettu astian alle.

Felice da Cantalice oleskeli pitkän ajan tässä luostarissa 1500-luuvlla ja kuoli täällä. Hänet on haudattu kirkkoon. Felice oli kotoisin Rietistä, Cantalicen kylästä. Hän oli Filippo Nerin ystävä ja ehkä juuri siksi Felice muutti Roomaan ja asettui asumaan juuri tähän luostariin. Häntä kutsuttiin luostarissa nimellä quasetor, kvestori, vaikka ei sen poliittisessa merkityksessä, vaan maallisessa. Hänen toimekseen tuli kulkea kaduilla ja kerjätä ruokaa luostarin munkeille, sillä munkit eivät saaneet fransiskaanisääntöjen mukaan omistaa yhtään mitään. Felice kerjäsi Rooman kaduilla 40 vuota joka päivä, kunnes hän kuoli luostarissa vuonna 1587. Hänestä tehtiin pyhimys vuonna 1712.

Felice da Cantalicen nimi on suomeksi käännettynä "onnellinen purjosipuli".

Tämä on luultavasti Antonio Barberini

Madonna Immacolata (=tahraton)

 Guido Renin upea maalaus

Jo yksistään tämä kuulusian maalauksen takia vaeltaa turistit kirkkoon ja usemmat heistä haluavat nähdä myös luurangot kryptassa.

Lattian alla kryptassa on viisi maanalaista kappelia joissa on 4000:n luostarissa asuneiden munkkien luurangot 1700-luvulta ja siitä eteenpäin säilyetettyinä. Luurangot olivat aikaisemmin San Niclo av Porcis kirkon kryptassa (nykyinen Holy Cross och St Bonaventure), josta lastattiin 300 kärryllistä luurankoja kuskattaviksi tänne. Nykyään ei kryptassa saa valokuvata. Siellä on valvontakamerat, joten ei kannata edes yrittää. Nämä kryptassa otetut valokuvat ovat Wikipediasta.

Santi Quattro Coronati

Santi Quattro Coronati, Via dei Santi Quattro 20

Avoinna:

maanantaista lauantaihin kello 6.15-20.00

sunnuntaisin kello 6.45-12.30 ja 15.00-19.30

Jo sijaintinsakin takia henkii tämä kirkko ja luostari mystisyyttä, rauhaa ja keskiaikaa. Rakennus on myyttinen ja maaginen. Siitä huolimatta kirkko ja luostari sijaitsevat keskeisellä alueella, mutta omalla kukkulallaan. Colosseumilta on tänne Via di S.S. Quattro Coronatia pitkin vain vajaat 400 metriä, ja siinä samalla voi poiketa toiseen aivan mahtavaan kirkkoon basilika San Clementeen. Ja tästä sitten voi mukavasti kävellä eteenpäin samaa Via S.S. Quattro Coronatia San Giovanni in Lateranon basilikalle. Kaikki nämä kolme ovat suuria nähtävyyksiä Roomassa.

Kirkon on täytynyt olla tällä paikalla jo 500-luvun lopulla. Se rakennettiin uudelleen Leo IV n aikana (847-855). Ulkopuolelle on ominaista tukeva torni, joka toimi pääasiassa puolustustornina.

Kirkon vieressä on Oratorio di San Silvestro, pyhä paavi Silvester I:lle omistettu oratorio. Oratorion seinät on koristeltu vuoden 1246 freskoilla, jotka kuvaavat kohtauksia Silvesterin elämästä ja tapaamisesta keisari Constantinen kanssa. Yksi freskoista osoittaa, miten paavi nimeää Constantinen.

Kardinaali Alfonso Carrillo de Albornozin muistolaatta. Tietääkseni tämä kardinaali on asunut rakennuskomplekissa.

Augustiiniläisnunnien luostari Santi Quattro Coronati on yksi Rooman todellisia historiallisia helmiä. Luostari sijaitsee Celion kukkulalla osoitteessa Via Quattro Coronati 20, jonne pääsee kahta tietä. Läheltä Colosseumia Via Quercetilta lähtee ylös Via dei Santi Quattro (kuvassa). Jos lähtee Via Cuercetiä pitkin muutaman metrin Via Capo di Afrikan kulmaukseen, niin siitä näkee luostarin mahtavan muurin alhaalta jalkakäytävältä päin. Via dei Santi Quattro kulkee toisestakin suunnasta luostarille jos on matkalla San Giovanni in Lateranolta Colosseumiin tai päinvastoin. Voi kävellä joko Via di San Giovanni Lateranoa pitkin tai sen vieressä kulkevaa Via Quattro Coronatia, mikä on "antoisampi" lähestyä luostaria.

Kirkko, oratoriot ja luostarin sisäpiha, chiostro, ovat avoinna maanantaista-perjantaihin. Kirkko myös sunnuntaisin. Messu arkisin kello 18.30 ja sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 11.00.

Santi Quattro Coronatin jämäkkä kirkko ja luostari ovat keskiajalta ja luostari on Rooman parhaiten säilynyt keskiaikainan luostari. Luostari ja kirkko on restaurointu varoivaisesti muutama vuosi sitten. 

Sisäänkäynti pohjapiirroksessa sijaitsee oikealla. Ensin mennään ensimmäiselle sisäpihalle josta sitten edelleen toiselle ja sitten suoraan kirkkosalliin. Kirkkosalin vasemmalla seinustalla sijaitsee luostarin erittäin rauhallinen sisäpihä, chiostro, jonne pääsee käymään jos painaa ovikellon nappia kirkkosalissa. Ylinnä kuvassa sijaitsee Kardinaalipalatsi. Kaikkiin noihin huoneisiin mitkä on merkattu vihreällä pääsee käymään. 

Santa Barbaran kappeli ja Oratorio San Silvestro kirkkosalin kupeessa. Oratorio (latinaksi orare 'rukoile', 'kutsu') oli alun perin termi varhaiskristillisille yleensä yksityiskäyttöön  tarkoitetuille rukouskappeleille. Sanaa on sittemmin käytetty erilaisissa kappeleissa, omakotitaloissa, palatseissa tai haudoissa.

Luostari on toiminut samoissa tiloissa jo vuodesta lähtien 1564. Basilikassa on ainakin neljä marttyyriä ja pyhimystä haudattuina, kuten jo nimikin kertoo. 

Kirkkorakennus on pieni basilika Roomassa, omistettu neljälle kruunatulle pyhälle = Santi Quattro Coronati. Nämä neljä olivat roomalaisia ​​sotilaita keisarillisessa armeijassa ja kärsivät marttyyrikuoleman Diocletianuksen aikana (284–305), he kruunattiin marttyyrikuolemaan kruunulla.

Jo vuonna 499 kerrotaan että tällä paikalla sijaitsi Titulus, esikristillinen rukoushuone nimeltä Aemelianea. Melko pian nimi vaihtui SS Quattro Coronatorum nimeksi. Kirkkosali rakennettiin uudestaan paavi Pashalis II:n toimesta 100-luvulla kun Roomaan rynnänneet nomaadit hajoittivat rakennusta.

Vuonna 1138 sai benediktiinimunkit kirkon käyttöönsä ja 1200-luvulla rakennettiin luostari kirkon viereen ja sen yhteyteen järjestettiin Silvesterin kappeli, paavi Silvesterin kunnikasi.

Camaldoli luostarijärjestö sai luostarin käyttöönsä 1500-luvulla ja neljäkymmentä vuotta myöhemmin muutti luostariin augustiiniläisnunnia, jotka vieläkin pitävät luostaria hallussaan.

Via Via Capo d'African ja Via dei Quercetin  kulmauksesta näyttää luostari näin mahtavalta. Quattro Coronati tarkoittaa neljää pyhimystä, Caludius, Nicostartus, Simpronianus ja Castorius, joiden reliikit on tuotu tänne hyvin aikaisi, alkuperäiseen kirkkoon. Luultavasti täällä on useiden muidenkin pyhimysten pyhät jälkeenjäännökset. Toisen tarinan mukaan kirkosta löytyy yhdeksän pyhimyksen reliikit.

Sisäänkäynti basilikaan

Sisäänkäynti luostariin

Giovanni Da San Giovanni/Giovanni Mannozzi on maalannut absidin freskomaalaukset, joissa kuvataan neljää suojelumarttyyri pyhimystä Severo, Severiano, Carpoforo ja Vittorino. Alttaritaulut pääalttarin vasemmalla puolen on maalannut Giovanni Baglione ja oikealla puolen olevat Raffaellino da Reggio. Maalauset ovat barokin ajalta.

Amerikkalainen kardinaali Roger Mahony on kirkon kardinaali ja siis vastuuussa nykyään kirkosta ja sen toiminnasta. 

Santi Quattro Coronati on vuodesta 499 lähtien nimetty kirkko Titulus (latinaksi 'otsikko', 'otsikko', 'kirjoitus', monikko tituli) tarkoittaa katolisessa kanonilaissa kirkkoa, jota katolinen kardinaali pitää nimikirkkona. Jokainen kardinaali-pappi ja diakooni saa määrätyn Rooman kirkkon nimikkokirkokseen. Se vaati vastuuta kirkosta.

Santa Barbaran kappeli

Tämä kappeli kuului jo alkuepreäiseen kirkkoon. Pyhä Barbara oli luultavasti kotoisin  Nicomeniasta, nykyisestä Turkista.

Pyhä Barbara oli legendan mukaan 200-luvulla elänyt kristinuskoon kääntynyt neito ja marttyyri. Legendan mukaan Barbaran isä vangitsi hänet vartioituun torniin. Barbara rukoili Jeesusta, joka hajotti tornin salamalla ja hän pääsi pakoon. Barbaran isä lähti takaa-ajoon ja saavutettuaan pakenevan tyttärensä mestasi tämän. Tällöin taivaasta iski salama, joka tappoi isän.

Pyhä Barbara on yksi neljästätoista hädänauttajasta, jotka ovat joukko pyhimyksiä, joita kunnioitetaan katolisessa kirkossa auttajina ja suojelijoina ennen kaikkea erilaisia tauteja vastaan.

Santa Barbaran kappeli

Oratorio San Silvestro

Tässä pienssä oratoriossa on Paavi Silvesteristä I:stä ja keisari Konstanstinuksesta upeita freskomaalauksia. Silvesteri I oli ensimmäienn paavi ja keisari Konstantinus oli hän joka päätti että Rooman valtakunnassa sallitaan kristinusko. Todellisuudessa se oli Konstantinuksen äiti Helena joka pakotti poikansa hyväksymään kristinuskon valtakunnassa. Helena kävi Pyhällä maallla ja toi mukanaan reliikkejä, mitä nyt ovat Helenan asunnon paikalle rekkennetussa kirkossa Santa Croce Gerusaleemme. Santa croce viittaa siihen puupalaan mikä on Jeesuken ristiinnaulimisrististä. Täällä olen tehnyt postauksen kirkosta.

Konstantinus kuolinvuoteellaan

Se oli paavi Silvester I joka kastoi Konstantinuksen kristinuskoon kuolinvuoteellaan. Siis nämä feskomaalaukset ovat erittäin kallisarvoisia historiallisesti katsottuna. Tiedot Silveteri I:stä ja muistakin ensimmäisistä paaveista ovat hyvin niukkoja. Joten mitään aivan varmaa tietoa ei ole saatavilla.

Oratorio San Silvestro