Ghetto

Ettoile Roesler Franzin maalaus 1880-luvulta Rooman juutalaisesta koloniasta/korttellistosta, jota kutsuttiin ghetoksi. Nykyään alue on Sant'Angelon kaupunginosa ja se on hieman laajempi kuin varsinainen Ghetto oli aikoinaan. Ghetton perusti silloinen paavi Paulo IV/Paavali IV vuonna 1555 ja se lakkautettiin vuonna 1848. Paavi Pualus IV oli syntyään nimeltään Giovanni Pietro Caraf, (1476-1559). Hän syntyi Beneventossa Napolin lähettyvillä. Carafan aatelissuku oli mahtipontista ja kansallismielistä väkeä. 

Alunperin heidän sukunmensä oli Cracciolo ja luultavasti suvun juuret johti Kreikkaan, kuten monen muunkin napolilaisen siihen aikaan. Heille on rakennettu oma kirkkokin Napolii, nykyään kirkon nimi on Santa Maria in Monteverginella. Kirkon kaunis sisäpiha on käymisen arvoinen. Carafa suvun jälkeenjäännöksille on rakennettu oma kaappeli San Domenico Maggioren basilikaan Napolissa.

Suku oli kansallismielistä ja vallanhimoista. Carafan prinsessjä piti valtaa hieman yhdesä ja toisessa kylässä siihen aikaan. He alkoivat vainota juutalaisia joita asui vähän siellä sun täällä Italiassa ja myös heidän kotikonnuillaan Beneventossa ja Napolissa. Muuten Beneventossa on Rooman jälkeen toiseksi eniten muinaisjäännöksiä koko Italiassa. Benvento oli 500 vuotta ruhtinaskunnan pääkaupunki ja se sijaitsee kuuluisan Appia Antican historiallisen tien verressa. Nykyään Benevento on porvinssi pääkaupunki. Yhden loman voi aivan hyvin viettää Beneventon Provinssissa. Tursimo Benevento! Suosittelen!

Juutalaisia oli asunut Roomassa jo sitäkin ennen, käytänöllisesti katsoen jo Pyhän Pietarin ajoilta, joka oli myös alunperin juutalainen. Vaikka mitään aivan varmaa tieteellistä näytettä Pietarin olosta Roomassa ei ole. Ensi alkuun juutalaiset asuivat Trasteverssä ja siellä heillä oli jopa pieni synagogakin. Aluella asuu luonnollisesti vieläkin juutalaisia, mutta nykyään juutalaiset saavat asua missä haluavat lupaa kysymättä.

 Sant'Angelon kaupunginosa XI, entinen Ghetto

Varsinainen Ghetto sijaitsi Teveren rantakadun Lungotevere dei Cenci eteläisenä rajana, Via Arenula läntisenä rajana ja Via del Portico d'Ottavia pohjoisena rajana. Juutalaisten asutus kuitenkin levisi myöhemmin laajemmalle alueelle, Via delle Botteghe Oscurelle saakka.

Portico d'Ottavia/Ottavian portiikko oli antiikin aikainen rakennelma Marcellusteatterin vieressä. Keisari Augustus antoi portikolle nimeksi Ottavia siskonsa Ottavia Turina Minoren mukaan. 

Circus Flaminius sijaitsi Teatro di Marcellon ja Portico d'Ottavion välisellä alueella, jossa nyt kulkee Via Catalana ja missä seisoo mm Rooman synagoga. Roomalainen valtiomies Gaijus Flaminius, kuoli 200-luvulla eaa, kuului Rooman alenpaan kastiin, blebeijeihin, mutta hän oli ensimmäinen  henkilö alemmasta kastista,  joka pääsi senaattiin. Hän innostui niin että hän rakennutti Roomasta pohjoiseen päin kulkevan sotilastien ja antoi sille nimeksi Via Flaminus. Hän rakennutti myös Circus Flaminion missä käytiin hevoskilpailuja. Kilpailuilla oli uskonnollinen tarkoitus lepytellä maanalaisia jumalia. Circuksen reunalla sijaitsi kuusi temppeliä.

Portico d'Ottavia 1700-luvulla

Portico d'Ottavai nykyään

Taustalla näkyy Santa Maria in Portico in Campitellin kirkko, josta olen kertonut täällä. Oikealla kuvassa Oratorio di Sant'Andrea dei Pescivendolin kirkko, siis kalakauppiaiden kirkko. Nimittäin portikon alla sijaitsi kalatori antiikin ajalla. Kirkko on nykyään Rooman kunnan käytössä.  Tuossa portikon takana on myös toinen kirkko nimeltä Sant'Angelo in Pecheria, josta olen kertonut täällä. 

Oratorio di Sant'Andrea dei Pescivendolin kirkko

Rooman synagoga, Tempio Maggiore di Roma, Lungotevere di Cenci

Roomassa oli juutalaisilla oma seurakuntansa jo toisella vuosisadalla eaa jolloin Judea kuului osana Rooman valtakuntaan. Vuonna 132 jaa judealaiset yrittivät karkoittaa roomalaiset Judeasta. Sota oli raaka ja melkein 2000 juutalaista kuskattiin Roomaan orjiksi. Colosseumin esimerkiksi rakensivat juutalaiset orjat. 

Tämä kaupunginosa on nimeltään Sant'Angelo XI. Täällä olen kertonut Sant'Angelo/ Pyhän Enkelin kaupunginosasta.  Ghetto sijaitsee Sant'Angelon kaupunginosan eteläisellä reunalla. Via del Portico d'Ottavian katu on Ghetton pääkatu, jonka varrella sijaitsee ravintolat vieri vieressä. Tämä katu on kuin teatterinäyttämö missä aina tapahtuu. Ihmiset kohtaavat toisiaan, maajussit tulevat tänne myymään tuotteitaan, ruokaöljyä, kanamunia tai vihanneksia. Mitään myyntikojua tai -pöytiä ei ole, mutta voihan sitä myydä auton peräkontista tai polkuppyörän tarikalta suoraan.

Vilkaisin kerran amerikkalaista matkaopasta, missä varoitettiin alueesta. Ihmeellistä, sillä ei tällä alueella ole mitään pelättävää, päinvastoin. Aluehan on niin kotoisa ja mukava kuin vain olla voi. Yksi Rooman viihtyisimmistä alueista. Täällä ei ole kovinkaan monta hotellia mutta useita erinomaisia huoneistoja vuokralla.

 Chanukkiyah, juutalainen kynttelikkö synagogan edustalla

Juutalasilla oli synagoga Roomassa jo ennen kuin kristillisiä kirkkoja alettiin rakentamaan. Ensimmäiset henkilöt jotka kääntyivät kristinuskoon olivat juutalaisia nuoria miehiä. Useimmat heistä olivat orjia, eikä heillä ollut ainoatakaan sukulaista Roomassa. Juutalaisia varten oli omat katakombinsa Roomassa.

Monteverden kapunginosassa sijaitsee yksi juutalaisista katakombeista ja Via Labicanan varressa toinen. Villa Torlonian alueella ja Villa Adan puistossa, on kaksikin juutalaista katakombia. Via Appia Pignatelli 4 on Vigna Randadini niminen juutalainen katakombi.

Italiassa asuu nykyään noin 40000 juutalaista, joista noin puolet asuvat Roomassa. Juutalaisia seurakuntia on noin 20 eri paikkakunnilla Italiassa. 

Piazza dei Cinque Scole

Tyypillinen roomalaisten juutalaisten käsitys La Cinque Scole, viidestä koulusta, käsitti alun perin viisi synagogaa ja niitten yhteydessä sijaitsevaa koulua. On olemassa historiallinen tori Piazza dei Cinque Scole Rooman Ghetton sydämessä ja torille johtava lyhyt kadunpätkä Via dei Cingue Scole. 

Torin keskellä seisoo kaunis suihkulähde Fontana di Pianto, jonka ympärillä on tipaten täynnä arkipäivinä parkkeerattuja autoja ja skoottereita. Tori on saanut nimensä torien reunalla sijaitsevasta ikivanhasta kirkosta Santa Maria del Pianto.

Santa Maria del Pianton kirkko ja sen viressä ravintola Sora Margherita, josta olen jo aikaisemmin kertonut täällä.

Vicolo dell'Atletan kuja

Ensimmäinen synagoga ja koulu sijaitsi Trasteveressä, Vicolo dell'Atletan varrella. Synagoga oli olemassa jo ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Synagogan toiminta oli vilkkaimmillaan 1600-luvulla. 

Ostia Antican alueella, Via Ostian varrella, sijaitsi myös synagoga. Alueella asui noin 3000 juutalaista ensimmäisellä ja toisella vuosiadalla jaa. Synagoga oli kooltaan noin 850 neliliömetriä. 

Tituksen riemukaaren rakennutti keisari Titus sen kunniaksi että hänen armeijansa valloitti Jerusalemin Temppelin vuonna 70 jaa ja tuhosi sen. Tituksen kaaren läpi kulkee Via Scara (pyhä tie), joka johtaa Foro Romanolle.

Juutalainen ghetto Roomassa on vanhin ghetto koko maapallolla. Roomalainen ghetto on noin 40 vuotta aikaisempi kuin Venezian vastaava. Juutalaisten vaikutus roomalaisessa ja kristinuskon historiassa on suuri. Juutalaiset elivät rintarinnan muiden uskonnollisten ryhmien kanssa. Roomassa suvaittiin kaikkia uskontoja kunnes kristinuskosta tuli virallinen Rooman imperiumin uskonto. Vasta renesanssin ajalla pääsi juutalainen uskonto ja kulttuuri kokoistaamaan. 

Noin vuonna 160 jaa kantautui Roomaankin Aasian puolelta huhu että juutalaiset tappoivat Jeesuksen ja sekös iskostui ihmisten ajatusmaailmaan. Kun kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan uskonto tuli myös antisemitismi esille hyvin voimakkaasti. Roomassa juutalaiset suljettiin yhteiskunnasta kokonaan.

Vuonna 1555 tuli määräys että kaikkien juutalaisten on jätettävä työpaikkansa ja kotinsa ja muutettava Ghettoon. Muutaman kuukauden päästä oli muuri jo valmis Ghetton ympärillä. Vasta vuonna 1870 kun Italian mantereen ruhtinaskunnat yhdistyivät yhdeksi yhtenäiseksi Italian valtioksi, ja paavi menetti maallisen valtansa, saivat juutalaiset tulla ulos Ghettosta.

Portico di Ottavia

Vuonna 1943 lokakuun 16 päivä tulivat saksalaiset sotilaat ja piirittivät Ghetton. Sotilaat keräsivät 1093 juutalaista miestä, naista ja lasta Portico di Ottavian eteen, josta heidät sitten vietiin Auscwitziin. Kaiken kaikkiian lastattiin junavaunuihin 7775 henkilöä ja vietiin keskitysleireille Saksaan. Italialaiset papit, munkit, nunnat ja ihan tavalliset ihmisetkin auttoivat juutalaisia ja he onnistuivatkin siinä niin että loppujen lopuksi 35000 italialaista juutalaista pelastettiin hengiltä. Italia oli silloin fasistinen ja Saksa natsivaltio.

 Portico di Ottavia ja Sant'Angelo in Pescherian kirkko

Taustalla näkyy Apollo temppelin kolonnat ja niitten takana kulkee Via del Teatro di Marcellon katu ja sen takana näkyy Campidoglion kukkula. Via del Teatro Marcellolta pääsee alas Via del Foro Piscariolle, Marcellon teatterin kupeeseen  ja tuon kuvassa olevan sillankin alla kävelemään. Via del Foro Piscarion kautta pääsee huomattavasti suorenpaan Portico d'Ottavialle, kun säästyy kiertämästä Teatro Marcellon ympäri.

 Muistolaattoja katukivien joukossa Portico di Ottavialla 

San Gregorio della Divina Pieta (Ponte Quattro Capi)

 Piazza Monte Savello/Via della Portica D'Ottavia

Kirkon oven karmissa lukee Piazza Gerusalemme/Jerusalemin tori. Aikaisemmin kyltti oli pylvään päässä kadun varrella, mutta kaiketi joku on ajanut pylvään kumoon, niin kyltti laitettiin oven päälle.

Kirkon rakensi ikivanha aristokraattinen gens Anicii'n suku, josta kehkeytyi kolme aikaista paavia ja joista viimeisin ja vaikutusvaltaisin oli Gregorius I Suuri. Hän eli ja vaikutti 540-604 jaa. Rakennus johon kirkko rakennettiin oli Gregorius I Suuren syntymäkoti. Frangipanen suku omisti sen sittemmin.

Paavi Bendictus XIII Orsini kunnostutti kirkkorakennuksen 1700-luvulla. Paavi oli juuri ostanut Savellin suvulta valtavan palastin kirkon vierestä. Paavi luovutti kirkon katolilaiselle hyväntekeväisyys järjestölle Congregazione degli Operai della Divina Pieta. Järjestö auttoi ennen kaikkea aristokraattisia perheitä jotka olivat joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin. 1800-luvulla kunnostettiin kirkkoa taas kerran. Julkisivuun laitettiin raamatunlause latinaksi ja hebreaksi. Kirjoituksessa vedotaan väärällä tiellä kulkeviin, siis vääräuskoisiin.

Piazza Monte Savello

Synagoga on tuo vaalea rakennus taustalla ja San Gregorio della Divina Pieta kirkko kuvassa keskellä Lungotevere dei Pierleonelta katsottuna. Kirkon takana seisova valtava rakennus on Palazzo Savelli-Orsini. Synagogan ja kirkon välissä sijaitsee Piazza dei Portico D'Ottavia.

Kirkko seisoi siis aivan ghetton portilla, vain muutaman askeleen päässä. Kirkon pääsääntöinen tarkoitus oli käännyyttää juutalaiset kristinuskoon. Muuallakin Roomassa tehtiin juutalaisten käännytystyötä. Pyhä Paavali oli ennustanut Raamatussa olevassa kirjeessään roomalaisille että Kristuksen toinen tuleminen voi tapahtua vasta kun juutalaiset ovat kääntyneet kristinuskoon. Siitä syystä juutalaisia pakotettiin seisomaan kirkon edustalla ja kuuntelemaan saarnoja pitkälle 1900-luvulle saakka. Myöhemmin 1900-luvulla rakennettiin Lungotevere dei Pierleone ja kirkko joutui ahtaalle, osittain kadulle ja siinä se seisoo vieläkin jäljellä aivan liian lähellä erittäin vilkasta liikennettä. Kirkon takana on argeologit kaivelemassa.

Lungotevere Pierleonen katu jatkuu Lungotere de' Cenci'nä Via Arenulalle saakka. Tällä pysäkillä ja parilla seuraavaallakin pysäkillä pysähtyy useat yöbussivuorot. Tämä on nimittäin erittän keskeistä aluetta. 

Yksi Rooman kätevimmistä busseista on bussi H, joka akaisemmin pysähtyi tällä Savellon pysäkillä, mutta nyttemmin pysähtyy Via del Foro Olitoriolla, juuri ennen kuin bussi kääntyy tälle pysäkille. Bussi H lähtee Terminin rautatieseman edustalta ja ajaa hurjaa vauhtia keskikaupungin lävitse, Piazza Venezian kautta Trastevereen. 

Trasteveren rauatieasemalla voi vaihtaa vaikka raitiovaunuun numero 3 ( mikä on nykyään ollut osittain bussi), jota en voi olla kehumatta, sillä sen reitin varrella sijaitsee moni a kymmeniä  mielenkiintoisia kohteita. Tasteveren asemalta voi ottaa myös junaan, vaikka Fiumicinon lentokentälle tai pitemmälle Civitavecchiaan, Fara Sabinaan. Bussi H jatkaa matkaansa Gianonicolenseen ja Bravettaan, jossa se sitten kääntyy takaisin päin. Tämä bussi H on ihmeen nopea.

Kirkon pääsiäänkäynnin edessä on laatta johon on kirjoitettu hebreaksi ja latinaksi suurin piirtein seuraavasti: "Kaiket päivät ojennan käteni tottelematonta ja uskotonta kansaa kohden." Tuo oli aivan selvästi tarkoitettu juutalaisille vinkiksi. Roomassa on keskusteltu siitä etteikö olisi aika ottaa laatta pois kirkon oven edustalta mutta toisaalta se on historiallinen todistus menneistä ajoista, vaikkakin erittäin ikävistä ajoista.

Juhlallisuudet Pyhän Gregorius I Suuren kunniaksi vietetään joka vuosi 12. maaliskuuta ja 3. syyskuuta. Kirkossa pidetään myös konsertteja.

Hyväntekeväisyysjärjestön almu-rahaluukku kirkon seinässä

Ponte Fabricio, tai Pons Judaeorum, juutalaisten silta, joka johtaa Lungotevere De'Cenciltä Isola Tiberina'aan, Tiiberin saarelle. Kuten kuvasta näkyy niin kesäiltoina näytetään elokuvia saarella ulkoilmassa.

Il Portico di Ottavia

Portti rakennettiin alueelle jossa oli sijainnut Circus Flaminio aikoinaan, joka rakennettiin 200-luvulla eaa. Circus Flaminion raunioihin rakennettiin ensimmäisellä vuosisadalla eaa Teatro di Marcello, jonka raunioihin osittain sitten rakennettiin vuorostaan Palazzo Savelli-Orsini. Alue on suurelta osin ollut nykyään argeologinen kaivausalue.

Via del Portico d'Ottavia on pitkä katu, tai eräänlainen pitkä tori, jolla on aina elämää. Se on siis tori ja se on myös katu, mikä kulkee Lungotevere de'Cencin rantakadulta, Piazza del Portico d'Ottavian kautta edelleen Via Arenulalle.

Tykkään kävelellä ja istuskella tällä alueella ja seurata elämää. Alueella on erittäin hyviä kahviloita ja pikaruokapaikkoja, joten kalliinpiin ravintoloihin ei välttämättä tarvitse mennä.

Tämä pieni baari jossa myydään halpoja ruokalajeja paperilautasella ja aina tuoretta palapizzaa, on minun suosikkipaikkani kun käyn ghettossa. Täällä sain maistaa ensimmäisen kerran elämässäni sardiinipizzaa tomaattikastikkeen kanssa. Täytyy sanoa että se oli oudon makuista ja suolaista, mutta juuri suoraan uunista ja nälkähän sillä läksi. Tällä ruokapaikalla ei ole mitään sen kummenpaa niemeäkään. Oven päällä lukee Pizza, Franco e Cristina. 

Pizza, Franco e Cristina, oven pielessä on jonotuslappuja

Tunnelma on kuin menisi jonkin kotiin joka juuri on ruokatouhuissa ja joka tarjoaa hyvän ja maukkaan lounaan tai välipalan. Mikään pakko ei ole istua noihin pöytiin myymälän edustalla vaan sisätiloissa on myös joitakin pöytiä, ja siinä vastapäätä (kuten kuvasta näkyy) on pari penkkiäkin, jossa minä aina istun ja aterioin ja katselen maailman menoa. Ne penkit ovat todellinen aitiopaikka Roomassa. 

Filetti di Baccala tai Carciofi alla Giudia ovat kaksi varmaa ruokalajia, tyypillisiä juutalaisia ruokalajeja, joista on tullut pikaruokaa Roomassa. Nautinto on täydellinen. Voin vaikka vannoa niin tässä baarissa saa elämyksen ja halvalla. Suosittelen.

Filetti di Baccala on friteerattua turskaa. Italialaiset ostavat norjalaista kapakalaa niin paljon ettei sitä tahdo edes riittää norjalaisille itselleen syötäväksi. Italiassa asuu yli 60 miljoonaa asukasta, joten turskaa menee kaupaksi suuret määrät. Torstai on se päivä, jolloin kaikki italialaiset syövät Filetti di Baccalaa. Samoin jouluna ja pääsiäisenä. 

Carciofi alla Giudia on juutalein ruokalaji, josta on tullut perinneruoka ainakin määrätylle alueelle Italiassa. Se on artisokkaa juutalaisella tavalla.

 Franco e Christinan palapizzaa

Franco e Cristinan 'tavola calda'

Tämän tyyppistä ruokapaikkaa nimiteään Tavola calda nimellä, siis "lämmin pöytä". Lämmin buffepöytä, josta ei saa ottaa ruokaa itse, vaan pyytää. Tavola calda-paikat olivat ennen vanhaan hyvin yleisiä. Nykyään niihin törmää harvoin. Pikaruokapaikat ja kahvilat ovat ottaneet Tavola caldan roolin.

Birra Peroni on roomalainen olutpanimo. Nykyään Birra Peronin omistaa eteläafrikkalainen panimo SAB Miller. Birra Peronin entinen olutpanimo on nykyään Macro museo, Via Niazzan varrella.

Kosher ravintoloita kuten tämä Il Portico tarjoa juutalaisia herkkuja ja roomalaista perinneruokia.

Santa Maria Carmelo, Piazza Costaguti

Paavi Clemens XIII rakennutti tämän pienen kappelin vuonna 1759 Piazza Costagutille, Costagutin suvun palatsin edustalle. Kappeli on pyhitettty Pyhälle Marialle Carmelin vuorella. Pyhä Maria nimittäin ilmestyi Simon Stochk nimiselle herralle juuri tällä paikalla vuonna 1251. Simon Stock oli syntynyt Englannissa ja hänestä tuli karmeliittimunkki. Hänestä paavi teki myöhemmin pyhimyksen. Hän on Bordeauxin sujeluspyhimys.

Via Florida,  Via della Bottega Oscuran, Piazza Venezia, Via del Taetro Marcello, Lungotevere De Cenci ja Via Arenula välinen alue on ihana alue maleskella. Rakennukset ovat ikivanhoja, kujat kapeita ja sokkeloisia. Hiljaisuus on melkein täydellinen. Alueella ei ole juuri ainoatakaan myymälää eikä ravintolaa eikä kahviloita. Siellä täällä kuitenkin jokunen elon merkki.

Fonzie the Burger House, Via di Santa Maria del Pianto 13

Tyypillien amerikkalainen hampurilaisravintola, jossa saa muutakin kuin hampurilaisia. Fonzie on ollut tunnettu jo kauan.

Fonzien edustalla saa istua ajotiellä koska tässä on katu suljettu autoilta. Täällä voi itse määrätä kuinka suuren hampurilaisen tai voilievän haluaa.  

Melkein vastapäätä Fonzia sijaistee Gran Caffé Rione VIII, Via di Santa Maria del Pianto  59. Tilava, siisti ja viihtyisä kahvi- ja ruokapaikka. Paljon valinnanvaraa, makeaa ja suolaista. Samoin juomia joka lähtöön. Ehkä enempi vanhempien suosisossa. Lukaali on moderni ja elegantti, tiiliseinät ja katto korkealla. Erinomainen aamiais-, välipala- tai lounaspaikka. Kahvi on erittäin hyvää, kuulemaa viinitkin, mutta itse en juo alkoholia, niin en osaa sanoa mitään viineistä. Normaalit hinnat.

Via Arenulan puolella on useita herkkumyymälöitä. Siellä sijaitsee myös Capucchino baari, jota olen jo parikin kertaa kehunut. Kahvilaa pyörittää vanhempi pariskunta, jotka tarjoilee kaupungin ihanimpia pastrami voileipiä. 

Kissa Portico di Ottavianon raunioissa

Via Portico di Ottavia

Täältä löytyy ravintoloja, kahviloita, pikaruokapaikkoja, leipomoja, joista saa ihanaa kahvileipää.

Tämä muistolaatta kertoo juutalaisten lasten karkoituksesta keskitysleireille.

Pierleonit olivat rikasta ja vaikutusvaltaista juutalaista sukua. Heidän talonsa torneineen sijaitsi aivan Teatro Marchellon lähellä Piazza della Montanaralla, mutta toria ei enää ole, vaan sen paikalle tuli leveä moderni ajotie Via del Teatro di Marcello ja Via Luigi Petrocelli. Pierleonit omistivat koko Tiberin saaren 1100-luvulla. Pierleoneilla on myös talo Trasteveressä. 

Casa dei Crescenzi, Via Luigi Petrocelli, hyvin lähellä San Gregorion kirkkoa, oli myös Pierleonien omistama ennen kuin he muuttivat Vitebohon.

Pierleonien talo vuonna 1880, maalaus Roesler Franz.

Trattoria Giggetto, Gigetto Al Portico D'Ottavia, Via del Portico D'Ottavia 21

Tyypillinen klassinen juutalainen trattoria. Avoinna kello 12.30-15.00 ja 19.30-23.00. Keskihintainen. Ravintolan omistaja  ja pitäjä ei ole enää juutalainen. Giggetto on yksi Rooman parhaista ravintoloista!

"Giggelto 2" on Porticon takana, Via Sant'Angelo in Percherialla, kuten kuvassa näkyy. Ottavian portin kautta on päässyt kulkemaan mutta rakennukset siinä ovat olleet remontin alla jo kauan, jotsen en tiedä pääseekö siitä lävitse nykyään. Luultavasti sillä kujan sulkeminen aiheuttaisi valtavaa protestia asukkailta.

Giggetto 2, Via Sant'Angelo in Pescheria

Tämä Giggetto 2 (trattoria da Giggetto) on viihtyisämpi minun mielestäni. Sitten en mene takaamaan ruuan tasosta. Jos haluat maistaa artisokaa a la romana niin tee se tässä Giggetton osteriassa!!! Giggetto 2 toimii varsinaisen Giggetton "takataskuna". 

Varsinainen Osteria Gigotto sijaitsee ghetton pääkadun Via del Poertico Ottavian puolella.

Carciofi alla Giudia, artisokka juutalaiseen tapaan, on yksi tyypillisistä juutalaisista ruokalajeista ja etenkin hyvin tyypillinen roomalainen juutalainen ruokalaji. 

Carciofi romanesco on tyypillinen roomalainen artisokkalajike jota viljellään Rooman luoteisella ja pohjoisella alueella ja se on parhaimmillaan helmi-maaliskuussa. Tämä ruokalaji on sesonkiruokaa.

Ladispolissa vietetään joka kevät artisokka festivaalitkin "kuningas artisokan" kunniaksi. Viterbo on perinteisesti juutalainen kunta ja siellä saa myös ravintoloissa artisokkaa. Campo dei Fiorilla voi myös ostaa roomalaista artisokkaa helmi-maaliskuussa.

Roomalaista artisokkaa

La Taverna del Ghetto, Via del Portico d'Ottavia 7

Tämä Taverna del Ghetto on yksi Rooman parhaimmista tavernoista, mutta kallis. Erittäin suosittu.

Palazzo Mattei di Giove, Via Michelangelo Caetani 32

Mattein suku omisti kaiken kaikkiaan viisi palatsia samalla aluella ja siksi aluetta nimitettiin "insula Mattei" nimellä, Mattein saari tai saareke. Carlo Maderno suunniiteli tämän upeimman Mattein palatseista. Rouva Mattei oli Conzagan rikasta aatelissukua joten heillä oli varaa vaikka kunka moneen palatsiin. Heillä oli palatsi myös Trasteveressä. 

Palatsin ensimmäisessa kerroksessa huseeraa nykyään Centro Studi Americani. Palatsissa on pari muuta instituutia sekä melko kattava kirjasto joka käsittää historiallista kirjallisuutta. Kirjasto on avoinna kaikille maanantaista perjantaihin kello 8.30-19.30 ja lauantaina kello 8.30-13.30. Kesäaikaan suljetaan perjantaisin ja lauantaisin hieman aikaisemmin. Kirjastossa on 450000 kirjaa, 7000 erilaista lehteä, ääni-, kuva- ja microfilmiä. Kaiken lisäksi 11000 käsikirjoitusta. 

Palazzo Savelli- Orsini

Tämän palatsin suunnitteli ja rakensi kuuluisa Baldasarrre Peruzzi 1300-luvulla. Hän kyhäsi sen kasaan  osittain Marcellon teatterin raunioista Savellin suvulle jotka olivat juuri ostaneet teatterin. Orsinit ostivat palatsin 1600-luvulla. Nykyään palatsissa on useita erittäin modrneja huoniestoja jotka ovat myynnissä. Orsinit itse ovat asuneet palatsissa ja muut osat palatsista ovat olleet vuokralla.