Opus tesselatum
Opus tesselatum mosaiikkia, nähtävänä Museo Nazionale Romano, Palazzo Massimo alla Termen museossa. Tämä museo on muutenkin todellakin käymisen arvoinen. Tänne on koottu kaikki mitä Roomasta on löydetty. Oma suosikkini ehdottomasti. Suuri mosaiikkikokoelmakin löytyy museosta.
Tesselatum mosaiikki on keskiaikainen kreikkalinen tyyli kattaa toreja, mutta myös lattioita. Tessela tarkoittaa pieniä lasin, marmorin, kiven ja keramiikan palasia jotka sitten kootaan mosaiikkikuvioksi ja palasten välit täytetään sementillä, jotta palat pysvät koossa ja jotta alustasta tulee vahva. Sen on oltava kova jotta se kestää kävelyä ja kärryjen painoa. Koko rakennelma saattaa olla 3-15 senttimetriä paksu. Jos koko tori tai lattia tai seinä on tehty marmorin paloista, niin silloin mosaiikkityötä nimitetään opus Sectile nimellä.
Tesselatum mosaiikki on keskiaikainen kreikkalinen tyyli kattaa toreja, mutta myös lattioita. Tessela tarkoittaa pieniä lasin, marmorin, kiven ja keramiikan palasia jotka sitten kootaan mosaiikkikuvioksi ja palasten välit täytetään sementillä, jotta palat pysvät koossa ja jotta alustasta tulee vahva. Sen on oltava kova jotta se kestää kävelyä ja kärryjen painoa. Koko rakennelma saattaa olla 3-15 senttimetriä paksu. Jos koko tori tai lattia tai seinä on tehty marmorin paloista, niin silloin mosaiikkityötä nimitetään opus Sectile nimellä.
Opus sectile mosaiikkityö basilika Giuliano Besso, esillä Museo Palazzo Massimo alle Terme. Opus sectile oli hienointa ja arvostetuinta mosiakkityötä, jota varsinkin Rooman aatelisto halusi asuntoihinsa. Hienoimmat opus sectile mosaiikkityöt tehtiin Roomassa juuri konsuli Giuliano Besson basilikassa.
Kuudennella vuosisadalla jaa vietiin keisari Konstantinuksen mukana myös opus sectile mosaiikkityyli Konstantinopeliin. Rooman valtakunnan hajotessa opus sectile mosaiikkityyli jatkui bysantilaisissa kirkoissa enimmäkseen lattiakoristeina.
San Crisogonon basilikan lattia, Trasteveressä
Roomassa esiintyi kuitenkin opus sectilestä kehittynyt sivulaji Cosmatesque tai Cosmati, myöhemmin 1200-1300-luvuilla. Tyylin kehitti roomalainen perhe nimeltä Cosma. Isä ja pari poikaa valmistivat näitä ns kosmaattisia mosaiikkitöitään enimmäkseen suuriin basilikoihin ja basilikojen luostarin sisäpihoihin, chiostroihin.
Roomasta tyyli levisi muutamiin muihinkin italialaisiin kaupunkeihin,, mutta Roomasta löytyvät kaikista upeimmat cosmati-työt, esimerkiksi San Marcon, Santa Croce in Gerusallemmen, Santa Maria in Aracoelin, Santa Maria in Cosmedin, Santa Maria Maggioren, San Clementen basilikoista.Muita cosmati-töitä löytyy San Paulo Fuori le Muran, San Lorenzo fuori le Muran luostarien sisäpihoilta. Täällä oma sivu aiheesta.
Roomasta tyyli levisi muutamiin muihinkin italialaisiin kaupunkeihin,, mutta Roomasta löytyvät kaikista upeimmat cosmati-työt, esimerkiksi San Marcon, Santa Croce in Gerusallemmen, Santa Maria in Aracoelin, Santa Maria in Cosmedin, Santa Maria Maggioren, San Clementen basilikoista.Muita cosmati-töitä löytyy San Paulo Fuori le Muran, San Lorenzo fuori le Muran luostarien sisäpihoilta. Täällä oma sivu aiheesta.
Tyypillistä roomalaista lattiamosaiikkia löytyy erikoisen paljon Ostia Anticasta sekä keisari Hadrianuksen huvilasta, Tivolissa. Ostia Antica on monin verroin mielenkiintoisempi kuin Foro Romano tai Paltino Rooman keskutassa.
Tivoli on myös erittäin mielenkiintoinen kohde, mutta se sijaitsee hieman kaukana Roomasta. Tivolissa on paljon nähtävää, joten kannattaa varata kokonainen päivä siellä käyntiin, milellään kaksi päivää.
Alunperin mosaiikkikuttuuri levisi Eurooppaan Espanjasta Andalusian kautta, jonne sen toivat maurit Pohjois-Afrikasta. Maurit valmisitivat erittäin korketasoista keramiikkaa joka päällystettiin glasyyrillä, siis keramiikkaa. Marokko on arkkitehtuurin helmi!
Paras esimerkki maurilaisesta keramiikasta Euroopassa on maurien rakentama Alhambra Andalusiassa. Sieltä tapa levisi myös Portugaliin jossa valmistettiin kaakelilaattoja. Hollantiinkin tapa tuli noin 300-vuotta myöhemmin.
Mutta mosaiikkikulttuuri on alunperin syntynyt sumeerien parissa noin 3000 vuotta eaa Ur'in kaupungissa Mesopotamiassa. Mosaiikki on ensimmäinen taiteenlaji ylipäätään ja sen rinnalle kehittyi hieman myöhemmin kuvanveistotaide. Alkuun sumeerit koristelivat asuntonsa seinät mosaiikkikuvioilla. Myöhemmin he myös alkoivat päällystää vaaseja mosaiikkikuvioilla, joissa he kävyttivät terrakottaa, lapis lazulia ja helmiäistä.
Toisella vuositunannella eaa alettin Kreikassa mykeneläisessä kulttuurissa tekemään lattioihin mosaiikkikuviot mattojen sijasta. Ja tämä sama perinne on jatkunut Roomassa. Vielä tänäkin päivänä ei perinteisesti roomalaiset käytä mattoja lattiolla. Nykyäänkin rakennetaan hienoimpiin asuinlukaaleihin morsaiikkikuvioiset lattiat. Noh jaa, Ikean aikakaudella on koko Eurooppa saanut uusia kalustusideoita joten historian kirjoissa tullaan tulevaisuudessa kertomaan Euroopassa vallinneesta Ikeakultuurista.
Myös Egyptissä alettiin käyttämään mosaikkia rakennuksissa samoihin aikoihin ja vanhimman keraamisen päältä lasitetun esineen ovat arkeologit kaivaneet esiin juuri Egyptissä.
Antiikin aikaista roomalaista mosaiikkia löytyy kaikkialta ympäri Rooman Imperiumia. Yritän tässä keskittyä vain roomalaiseen mosaiikkin ja siinäkin on jo tarpeeksi jotta saan tämän aiheen pysymään jotenkin kasassa.
Roomalaisen keramiikkakulttuurin voi jakaa kolmeen jaksoon, klassinen, bysanttilainen ja renessanssin aikainen mosaiikki.
Mausoleo di Santa Costanzan mosaiikkia, ns traditio legis tyyppistä. Traditio legis tarkoittaa kuvausta, jossa Kristus opastaa apostoleja.
Klassinen mosaiikki koski lähinnä kirkkojen pääalttarien koristelua ns kristillistä taidetta ja kuttuuria, josta on Roomassa hyvä esimerkki Santa Costanzan basilika. Klassinen mosaiikki koski myös keisareiden ja muiden sen ajan suurmiesten kotien ja asuntojen lattiamosaiikia sekä kylpylöitä.
Bysantin ajan mosaiikkki koski kirkkorakennuksissa kokonaisia seiniä, pylväitä ja kaariholveja joita peitettiin mosaiikilla. Renssanssin ajalla siirryttiin jo moderninpaan aikaan ja tuolloin mosaiikkia muutti palatseihin ja aatelisten huviloihon.
Alkupeärinen tarkoius oli koristella mosaiikkikuvioilla lattiat. Roomalaisessa kulttuurissa ei ole käytetty mattoja lattioilla, eikä niitä juuri vieläkään löydy roomalaisista kodeista. Lattiat ovat aina olleet kivestä tai marmorista ja nykyyään lattiat "tavallisissa oloissa" peitetään "keinomarmorilla" joka on joten kuten aidon näköisiä. Mutta ei niitten aitous olekaan nykyään tärkein vaan niitten helppohoitoisuus ja käytännöllisyys.
Kreikkalainen ja roomalainen mosaiikki ovat kulkeneet käsikädessä. Kuvassa tyypillinen mosaiikkilattia kreikkkalais-roomalaiseen tyyliin.
Mosaiikki tuli muotiin ensin Roomassa noin 300-luvulla ja hieman myöhemmin Kreikassa. Aivan kuten Roomassakin niin Kreikassa laitettiin mosaiikkikuvioita ruokasalin ja eteishallin lattiaan tai cortile'en. Kreikkalainen mosaiikkiperinne jakautui helennistisellä kaudella kahteen osaan, itäinen ja läntinen, ja läntinen kreikkalainen kulttuuri eli Italian puolella, Rooman eteläpuolella Apenniinien niemimaalla. Roomalainen mosaiiikkikuttuuri levisi ympäri Rooman suurta valtakuntaa Eglantiin saakka.
Bysanttian valtakunnan tai Itä-Rooman valtakunnan synnyttyä vuonna 395 syntyi erityinen bysantinen mosaiikkityyli. Bysantinen valtakunta oli olemassa yli tuhat vuotta. Kansalaiset kutsuivat itseään roomalaisiksi ja alueella oli vallalla erittän vahva nationalismi, vaikka valtakunta oli erittäin multietninen. Valtakunta oli kristillinen, keisarin johtama valtakunta. Bysantinen valtakunta sai loppunsa vuonna 1453 ja uusi kreikkalais-ortodoksinen tuli tilalle.
Bysantiseen mosaiikkiin tuli emalji mukaan kuvaan. Emalji valmistettiin paksuksi lasipinnaksi erivärisistä laseista sekoitettuna. Joskus lasipinnan sisäpuolelle laitettiin hopeaa tai kultaa jotta saatiin erikoinen valonhohto efekti kuvaan mukaan. Tällaisia voi nähdä usein Rooman vanhoissa kirkoissa pääalttain taustalla olevissa mosaiikkitöissä, joissa pyhien henkilöiden päänympärille laitetiin tuollainen valoahohtava gloria. Emalji on kuitenkin ollut harvianaista Roomassa.
Kuten aikaisemmin mainitsin niin samanaikaisesti kehittyi Iberian niemimaalla maurien toimesta samantyylinen mosaiikkikulttuuri lasituksinen kaikkineen, vain sillä erolla että maurit käyttivät gemometrisiä kuvioita uskonnollisten sijasta.
Antiikin aikaista mosaiikkia Caracallan kylpylässä
Caracallan kylpylän mosiaikkia
Caracallan kylpylän mosaiikkia
Roomalaista mosaiikkia 200-300 luvulta,
Mosaiikkia 200-300- luvulta,
Kansallismuseo-Palazzo Massimo alle Terme
Basilika di Giunio Basson mosaiikkia neljänneltä vuosiadalta, Museo Palazzo Massimo alle Terme. Basilika sijaitsi Esquilinon kaupunginosassa jonka on arkelogit osittain ainakin kaivaneet esille.
Basilica di Giunio Basson mosaiikkia, Museo Palazzo Massimo alle Terme
Basilica di Giuno Basson seinäpaneelia, Museo Palazzo Massimo alle Terme
Museo Montemartini, Via Ostiense 106, Horti Licinianin, antiikin aikaisen Licinianin puutarhan lattiamosaiikkia
Santa Bibienan kirkon mosaiikkia, Museo Montemartini
Mosaiikkia San Lorenzo in Panispernan basilikasta, joka on luultavasti ensimmäiseltä vuosisadalta jaa. Nähtävänä Kapitolisessa Museossa, Campodogliolla.
Kapitolisesta museosta löytyy tämäkin mosaiikkityö. Luultavasti neljänneltä vuosisdalta ja mahdollisesti Horti Lamianista kotoisin.
Ostia Antica'ssa on paljon mosaiikkia
Ensimmäiset mosaiikkityöt olivat juuri tämänlaisia musta-valkoisia
Mosaiikkia Ostia Antican museossa ensimmäiseltä vuosisadalta
Ravenna oli aikoinana pääkaupunki Rooman keisarikunnassa ja siellä on melko paljon upeaa bysantiilaista mosiikia kirkoissa. Toinen keisarillinen pääkaupunki oli Konstantinopeli, jossa on myös ollut upeat mosaiikkityöt.
Santa Agnese fuori le Muran basilika Roomassa on esimerkki keskiajalla tehdystä kirkkomosaiikista. Suurin osa kirkkosalin sisäpinnasta on katettu mosaiikilla.
Santa Agnese fuori le Muran basilika
Orvieton tuomiokirkon julkisivuunkin tehtiin upeita mosiikkitöitä. Todella ihastuttavia.
Renessanssin ajalle tultaessa mosaiikkityöt suorastaan räjähtivät kirkkosaleihin Firenzessä ja Veneziassa. Mutta Roomassa keskityttiin jämäkkien renessanssipalatsien rakentamiseen.
Ravennassa on kasattu kansainvälinen tietokanta koko maapallon mosaiikitöistä, Databank Mosaicisti Contemporanei. Sivuilta löytyy jopa osoitteita, joista voi ostaa tarvikkeita jos kiinnostaa alkaa tehdä mosiikkitöitä. Olen käynyt Veneziassa tuossa Orsonin mosaiikkimyymälässä jossa on kaikki maailman värit ja niiten sävyt ja sävyjenkin sävyt, mitä ikinä voi olla. Myymälässä on valmiita mosaiikkitöitä ja mielenkiintoisia mosiaikkikoruja. He järjestävät myös kolmen- ja viidenpäivän kursseja kiinnostuneille. Käykää ihmeessä sisällä jos olette lähistöllä. Osoite on Via Gannaregio 1045, Venetsia.
Mosaiikkitöiden teko ei ole lainkaan päättynyt, vaan se jatkuu modernein keinoin. Tunnetuin moderni mosaiikinvalmistaja on ollut espanjalainen Antoni Gaudi. Moderni mosaiikkitaito on lähinnä keskittynyt taideteoksiin.
Mietin että laitanko tämän taiteen vaikko arkkitehtuurin osioon, sillä molempiin tämä sopii yhtälailla, sillä mosaiikki on tärkeä osa roomalaista arkkitehtuuria ja kuuluu tärkeänä osana roomalaiseen rakennusperinteeseen. Joten laitoin molempiin!
moi
VastaaPoistaHeipä hei tuntematon!
VastaaPoista