Marmori

Carrara marmorilouhos
Carrara sijaitsee Toskanan rannikolla

Marmoria on käytetty rakennusmateriaalina ikuiset ajat monilla alueilla maapallolla. Marmorista on myös veistetty taide-esineitä ja koristeita. On egyptiläistä marmoria, kreikkalaista, afrikkalaista jne mutta tässä keskityn vain italialaiseen tai Italiassa esiintyvään marmoriin. 

Nimitys marmori, italaiksi il marmo tulee kreikankielestä marmaros. Antiikinajalla Kreikassa louhittiin marmoria Kykladien  saarilta. Kreikasta löytyy Kykladien marmorista vesitettyjä patsaita ajalta 3200-2000 eaa. 

Kreikkalainen kulttuuri vaikutti suuresti myös roomalaiseen. Mitä enempi alueita roomalaiset valloittivat sitä enempi he pystyivät hankkimaan aineita ja tavaroita muualta. Marmorin kuljetus oli työlästä ja vaikutti siihen ettei monellakan ollut varaa ostaa marmoria. 

Roomassa marmorin omisti keisarit ja he myivät ylijäämän yksityisille, rikkaille aatelisille. Rooman tasavallan aikana 509-27 eaa rakennettiin temppeleitä marmorista. Ensimmäinen kokonaan marmorista valmistettu temppeli, Tempio di Ercole Vincitore, Herkuleksen temppeli, rakennettin hyvin varhain tasavallan ajalla, noin 200 -luvulla eaa. Temppeli rakennettiin kreikkalaisesta marmorista.

Tempio di Ercole Vincitore, Piazza Bocca della Verita, Foro Boarium

Trajanuksen Foorumin marmorilattiaa jossa on myös ns keltaista marmoria

Antikin ajalla roomalaiset käyttivät ns. marmo giallo antico, keltaista marmoria, joka oli Numidiasta Rooman kuskattua. Numidia sijaitsi Pohjois-Afrikassa Kartagon itäpuolella. Alue oli tullut "hellinisoiduksi" jo 200-luvulla eaa. Myöhemmin koko Afrikan pohjoisrannikko liitettiin provinssina Rooman imperiumiin.

Julius Caesar kuskauttivat marmoria Numidiasta josta sitten rakennettin pylväitä esimerkiksi Foro Romanoon  ja keisari Augustus omaan  asuntoonsa Palatinolla. Augustuksen asunnosta on löydetty myös Kreikasta Chioksen saarelta kuskattua tummanpuanaista marmoria nimeltä marmo portasanta. Varsinkin portasanta fallani marmori oli ekslusiivista jota on käytetty esimerksiki Pyhään oveen Pyhän Pietrain basilikassa.

Porta Santa, ns Pyhä ovi, on tehty marmorista. Ovea käyttää vain paavit erikoisina juhlapyhinä ja josta vain paavit ja heidän lähimmät "palvelijat" saavat käydä sisään.

Pavonazzotto  marmoria on löydetty Konstantinuksen kaaresta. Marmori oli poistettu Konstanstinusken kaaresta 1800-luvulla ja tilalle on latettu valkosita marmoria, luultavasti Carrarasta kotoisin olevaa.

Tämä pysty on myös valmisettu pavonazzetto marmorista ja tämäkin on esillä Kaptolisessa musoess, Palazzo del Conservatori'ssa. Pysty on vuodelta 230 240 jaa. Pavonazzetto marmori oli erittäin suosittua tähänaiakaan Roomassa. Siitä tehtiin jopa lattioita. Pavonazzetto marmoria louhotaan myös Italiasta, Carrarassa.

Yksi Rooman kuuluisimpia veistoksia, ns Laokoon ryhmä, Gruppo del Laocoonte, joka on ensimmäiseltä  vuosisadalta jaa. Tämä marmorista veisttetty patsasryhmä on kopio alkuperäisestä pronssiveistoksesta. Alkupersitä ei enää ole olemassa tai ei tiedetä sen sijainnista. Tyyliltään veistos on ns Rohdostyyppinen veistos. Laokoon oli Troijalainen kuningas. Hänet ja hänen poikansa tappoi käärme kostoksi siitä, että kuningas Laokoon oli loukannut Jumalia.  Patsasryhmä löydettiin niinkin myöhään kuin vuonna 1506 keisari Neron palatsin, Domus Aurean, alueelta. Kerrotaan että patsas toimi  Michelangelo Buonarotin mallina hänen veistoksilleen. Patasryhmä löytyy nykyään Vatikaanin museosta, Il Giardino del Belvedere, Belvederen sisäpihalta.

Apollo del Belvedere patsas löytyy myös Il Giardino del Belvedereltä. Tämä on myös marmorikopia alkuperäisestä kreikkalaisesta pronssipatsaasta. Tästä Belvederen Apollopatsaasta on kymmeniä kopioita pitkin Eurooppaa Moskovaan ja Pietaria myöten.

Ostia Antica, antiikin aikainen satamakaupunki, on erinomainen paikka tutustua marmoriin.



Foro Romanolta löytyy myös marmoria.





Monista Rooman vanhimmista kirkoista löytyy myös marmoria, kuten Santa Sabinasta.



Palazzo Massimo alla Termen museosta löytyy paljon mosaiikkia.
Tämä on kolmannelta vuosisadalta jaa ja löydetty Via Flaminian varrelta



Musei Capitolini'ssa on luonnollisestikin paljon marmoriesineitä 

Kuvan marmoriteokset ovat Giunio Basso basiliaksta Esquilinion kaupunginosasta. Tekniikkaa nimitetään nimellä Opus sectile, joka toimii niin että marmorin helmiäisaine tai lasin paloja liitetään yhteen. Basilika oli yksityinen basilika. Sen tontilla sijaitsee nykyään Pontificio Istituto Orientale, siis Vatikaanin korkeakoulu jossa voi opsikella orientaalisia uskontoja. 

Tämä on muuten erittäin mielenkiintoinen instituutti. Minä en voi koskaan lakata ihailemasta näitä sitkeitä ihmisiä jotka jaksavat panna aikaa ja voimia opsikeluun niinkin vaikeista aiheista kuin tässäkin instituutissa opetetaan. Aivan mahtavaa. Täällä opiskelee ihmisiä kaikkialta maapallolla, nunnia ja munkkejakin löytyy opsikelijoiden joukosta. Tämä instituutti on hyvä esimerksi siitä kuinka me voidaan lisätä yhteisymmärrystä ja sopua sekä myötätuntoa tällä maapallolla huolimatta siitä että missä kukin on synytnyt ja mihinkä uskontoon tai kulttuurin kukin kuuluu. Roomassa on paljon tällaista kansaivälistä väkeä.

Basilica di Giunio Basso



Basilica di Giunio Basso

Carraran marmori on kuluisaa jo siitäkin syystä että Michelangelo Buonaroti veisti Carrarassa esimerkiksi yhden kuuluisimmista patsaistaan, David patsaan, jonka voi nähdä Firenzessä. Alkuperäinen patsas seisoo nykyään Galleria dell'Accademiassa Firenzessä ja kopio Piazza della Signoralla, Palazzo Vecchion edustalla.

Carraran marmoria pidetään yhtenä kauneimmista marmoreista. Ammoisina aikoina jo valmistettiin tavaroita ja hauta-arkkuja Carraran marmorista. Roomalaiset keksivät Julius Caesaren ajalla ensimmäisellä vuosisadalla eaa louhintatekniikan ja näin saatiin louhittua marmoria ja kuskattua sitä jopa Roomaan saakka. Roomassa marmorista rakennettiin julkisia rakennuksia ja aatelisasuntoja. Myöhemmin 1500-luvulla tarvittiin paljon marmoria sillä silloin alkoi todellinen kirkkojen rakennusbuumi. Alkuun marmori kuskattiin meriteitä Roomaan, Carraran satamasta Ostian satamaan ja sitten Teveren jokea  pitkin Roomaan. Myähemmin 1800-luvulla avattiin erityinen rautatie marmorinkuljetusta varten Carrarasta  satamaan.

Roomassa sijaitsee mermorinveistäjien yliopisto, Universita' dei Marmorari di Roma, Castello del Cecchignola, Vicolo della Cecchignoletta 14. Bussi 714 Terminin rautatiesemalta, bussi 218 San Giovanni in Lateranon luota. Tai metrolla B Laurentina pysäkille ja siitä bussilla 763 loppumatka. Tämä yliopisto sijaistee melko kaukana keskustasta mutta se sijaitsee ihanalla alueella kauniissa linnakkeessa. Täällä on myös kirjasto jossa voi kuluttaa aikaansa. Yliopiston komitea on kuusisataa vuotta vanha.

Marmoraria, marmorinveistäjien taidoilla, on siis klassiset perinteet Roomassa. Roomasta löytyy vieläkin kaksitoista marmorarimestaria.

Kuulusia marmorareja oli muutamissa suvuissa kuten Cosmati ja Vassaletto. Kirkkoja joista löytyy marmoritöäitä  ovat mm San Lorenzo furi le mura, Santa Maria in Trastevree, San Paulo fuori le mura, San Giovanni in Laterano ja Santa Maria in Cosmedin.

Museo del Servizio  Geologico d'Italia sijaitsee Roomassa ja siellä esitellään erilaisia marmorilajikkeita. Museossa on kaksi erikoista marmorikokoelmaa esillä, Pescetto ja De Santis. 

Stadio dei Marmi 

Voi sanoa huoleti että Rooma on rakennettu mamorista antiikin ajalla mutta Mussolinikin suosi marmoria. Tämän stadionn rakennuttu Mussolini ja viereen Accademia fascista maschile di educazione fisica, siis fasistinen akademia joka nykyään on Palazzo CONI, Italian olympiakomitean palatsi.

Via Marmoratan katu Roomassa lähtee Teveren joesta, sataman kohdalta jossa lastattiin marmori maihin ja josta se sitten  kuljetettin eteenpäin verstaihin. Marmoriveistämöjä oli Via Mramoratan alussa Teveren ranalla mutta myös Via Marmoratan varrella. Via Marmoratan toisessa päässä sijaitsee Cestiuksen pyramidi joka on rakennttu Carraran marmorista. 

 Cestion pyramidi,  Porta San Paulo

Upea marmorimuistomerkki, Monumento a Giuseppe Mazzini, Piazzalae Ugo La Malfa

Sir Lawrence Alma-Tadema, hollantilainen taidemaalari vuosisatojen vaihteesssa asui Roomassa ja kuvasi roomalaista arkielämää. Hänen maalauksissaan tulee erittäin paljon esille valkoista Carrara marmoria kylpylöissä ja aatelisasunnoissa.

Roomalaista mosaiikkia

Opus tesselatum

Opus tesselatum mosaiikkia, nähtävänä Museo Nazionale Romano, Palazzo Massimo alla Termen museossa. Tämä museo on muutenkin todellakin käymisen arvoinen. Tänne on koottu kaikki mitä Roomasta on löydetty. Oma suosikkini ehdottomasti. Suuri mosaiikkikokoelmakin löytyy museosta.

Tesselatum mosaiikki on keskiaikainen  kreikkalinen tyyli kattaa toreja, mutta myös lattioita. Tessela tarkoittaa pieniä lasin, marmorin, kiven ja keramiikan palasia jotka sitten kootaan mosaiikkikuvioksi ja palasten välit täytetään sementillä, jotta palat pysvät koossa ja jotta alustasta tulee vahva. Sen on oltava kova jotta se kestää kävelyä ja kärryjen painoa. Koko rakennelma saattaa olla 3-15 senttimetriä paksu. Jos koko tori tai lattia tai seinä on tehty marmorin paloista, niin silloin mosaiikkityötä nimitetään opus Sectile nimellä. 

Opus sectile mosaiikkityö basilika Giuliano Besso, esillä Museo Palazzo Massimo alle Terme. Opus sectile oli hienointa ja arvostetuinta mosiakkityötä, jota varsinkin Rooman aatelisto halusi asuntoihinsa. Hienoimmat opus sectile mosaiikkityöt tehtiin Roomassa juuri konsuli Giuliano Besson basilikassa.

Kuudennella vuosisadalla jaa vietiin keisari Konstantinuksen mukana myös opus sectile mosaiikkityyli Konstantinopeliin. Rooman valtakunnan hajotessa opus sectile mosaiikkityyli jatkui bysantilaisissa kirkoissa enimmäkseen lattiakoristeina.

San Crisogonon basilikan lattia, Trasteveressä

Roomassa esiintyi kuitenkin opus sectilestä kehittynyt sivulaji Cosmatesque tai Cosmati, myöhemmin 1200-1300-luvuilla. Tyylin kehitti roomalainen perhe nimeltä Cosma. Isä ja pari poikaa valmistivat näitä ns kosmaattisia mosaiikkitöitään enimmäkseen suuriin basilikoihin ja basilikojen luostarin sisäpihoihin, chiostroihin.

Roomasta tyyli levisi muutamiin muihinkin italialaisiin kaupunkeihin,, mutta Roomasta löytyvät kaikista upeimmat cosmati-työt, esimerkiksi San Marcon, Santa Croce in Gerusallemmen, Santa Maria in Aracoelin, Santa Maria in Cosmedin, Santa Maria Maggioren, San Clementen basilikoista.Muita cosmati-töitä löytyy San Paulo Fuori le Muran, San Lorenzo fuori le Muran luostarien sisäpihoilta. Täällä oma sivu aiheesta.

Tyypillistä roomalaista lattiamosaiikkia löytyy erikoisen paljon Ostia Anticasta sekä  keisari Hadrianuksen huvilasta, Tivolissa. Ostia Antica on monin verroin mielenkiintoisempi kuin Foro Romano tai Paltino Rooman keskutassa. 

Tivoli on myös erittäin mielenkiintoinen kohde, mutta se sijaitsee hieman kaukana Roomasta. Tivolissa on paljon nähtävää, joten kannattaa varata kokonainen päivä siellä käyntiin, milellään kaksi päivää.

Alunperin mosaiikkikuttuuri levisi Eurooppaan Espanjasta Andalusian kautta, jonne sen toivat maurit Pohjois-Afrikasta. Maurit valmisitivat erittäin korketasoista keramiikkaa joka päällystettiin glasyyrillä, siis keramiikkaa. Marokko on arkkitehtuurin helmi!

Paras esimerkki maurilaisesta keramiikasta Euroopassa on maurien rakentama Alhambra Andalusiassa. Sieltä tapa levisi myös Portugaliin jossa valmistettiin kaakelilaattoja. Hollantiinkin tapa tuli noin 300-vuotta myöhemmin. 

Mutta mosaiikkikulttuuri on alunperin syntynyt sumeerien parissa noin 3000 vuotta eaa Ur'in kaupungissa Mesopotamiassa. Mosaiikki on ensimmäinen taiteenlaji ylipäätään ja sen rinnalle kehittyi hieman myöhemmin kuvanveistotaide. Alkuun sumeerit koristelivat asuntonsa seinät mosaiikkikuvioilla. Myöhemmin he myös alkoivat päällystää vaaseja mosaiikkikuvioilla, joissa he kävyttivät terrakottaa, lapis lazulia ja helmiäistä. 

Toisella vuositunannella eaa alettin Kreikassa mykeneläisessä kulttuurissa tekemään lattioihin mosaiikkikuviot mattojen sijasta. Ja tämä sama perinne on jatkunut Roomassa. Vielä tänäkin päivänä ei perinteisesti roomalaiset käytä mattoja lattiolla. Nykyäänkin rakennetaan hienoimpiin asuinlukaaleihin morsaiikkikuvioiset lattiat. Noh jaa, Ikean aikakaudella on koko Eurooppa saanut uusia kalustusideoita joten historian kirjoissa tullaan tulevaisuudessa kertomaan Euroopassa vallinneesta  Ikeakultuurista. 

Myös Egyptissä alettiin käyttämään mosaikkia rakennuksissa samoihin aikoihin ja vanhimman keraamisen päältä lasitetun esineen ovat arkeologit kaivaneet esiin juuri Egyptissä.

Antiikin aikaista roomalaista mosaiikkia löytyy kaikkialta ympäri Rooman Imperiumia. Yritän tässä keskittyä vain roomalaiseen mosaiikkin ja siinäkin on jo tarpeeksi jotta saan tämän aiheen pysymään jotenkin kasassa.

Roomalaisen keramiikkakulttuurin voi jakaa kolmeen jaksoon, klassinen, bysanttilainen ja renessanssin aikainen mosaiikki.

Mausoleo di Santa Costanzan mosaiikkia, ns traditio legis tyyppistä. Traditio legis tarkoittaa kuvausta, jossa Kristus opastaa apostoleja.

Klassinen mosaiikki koski lähinnä kirkkojen pääalttarien koristelua ns kristillistä taidetta ja kuttuuria, josta on Roomassa hyvä esimerkki Santa Costanzan basilika. Klassinen mosaiikki koski myös keisareiden ja muiden sen ajan suurmiesten kotien ja asuntojen lattiamosaiikia sekä kylpylöitä.

Bysantin ajan mosaiikkki koski kirkkorakennuksissa kokonaisia seiniä, pylväitä ja kaariholveja joita peitettiin mosaiikilla. Renssanssin ajalla siirryttiin jo moderninpaan aikaan ja tuolloin mosaiikkia muutti palatseihin ja aatelisten huviloihon.

Alkupeärinen tarkoius oli koristella mosaiikkikuvioilla lattiat. Roomalaisessa kulttuurissa ei ole käytetty mattoja lattioilla, eikä niitä juuri vieläkään löydy roomalaisista kodeista. Lattiat ovat aina olleet kivestä tai marmorista ja nykyyään lattiat "tavallisissa oloissa" peitetään "keinomarmorilla" joka on joten kuten aidon näköisiä. Mutta ei niitten aitous olekaan nykyään tärkein vaan niitten helppohoitoisuus ja käytännöllisyys.

Kreikkalainen ja roomalainen mosaiikki ovat kulkeneet käsikädessä. Kuvassa tyypillinen mosaiikkilattia kreikkkalais-roomalaiseen tyyliin.

Mosaiikki tuli muotiin ensin Roomassa noin 300-luvulla ja hieman myöhemmin Kreikassa. Aivan kuten Roomassakin niin Kreikassa laitettiin mosaiikkikuvioita ruokasalin ja eteishallin lattiaan tai cortile'en. Kreikkalainen mosaiikkiperinne jakautui helennistisellä kaudella kahteen osaan, itäinen ja läntinen, ja läntinen kreikkalainen kulttuuri eli Italian puolella, Rooman eteläpuolella Apenniinien niemimaalla. Roomalainen mosaiiikkikuttuuri levisi ympäri Rooman suurta valtakuntaa Eglantiin saakka.

Bysanttian valtakunnan tai Itä-Rooman valtakunnan synnyttyä  vuonna 395 syntyi erityinen bysantinen mosaiikkityyli. Bysantinen valtakunta oli olemassa yli tuhat vuotta. Kansalaiset kutsuivat itseään roomalaisiksi ja alueella oli vallalla erittän vahva nationalismi, vaikka valtakunta  oli  erittäin multietninen. Valtakunta oli kristillinen, keisarin johtama valtakunta. Bysantinen valtakunta sai loppunsa vuonna 1453 ja uusi  kreikkalais-ortodoksinen tuli tilalle.

Bysantiseen mosaiikkiin tuli emalji mukaan kuvaan. Emalji valmistettiin paksuksi lasipinnaksi erivärisistä laseista sekoitettuna. Joskus lasipinnan sisäpuolelle laitettiin hopeaa tai kultaa jotta saatiin erikoinen valonhohto efekti kuvaan mukaan. Tällaisia voi nähdä usein Rooman vanhoissa kirkoissa pääalttain taustalla olevissa mosaiikkitöissä, joissa pyhien henkilöiden päänympärille laitetiin tuollainen valoahohtava gloria. Emalji on kuitenkin ollut harvianaista Roomassa.

Kuten aikaisemmin mainitsin niin samanaikaisesti kehittyi Iberian niemimaalla maurien toimesta samantyylinen mosaiikkikulttuuri lasituksinen kaikkineen, vain sillä erolla että maurit käyttivät gemometrisiä kuvioita uskonnollisten sijasta. 

Antiikin aikaista mosaiikkia Caracallan kylpylässä



Caracallan kylpylän mosiaikkia

Caracallan kylpylän mosaiikkia

Roomalaista mosaiikkia 200-300 luvulta,

 Kansallismuseo-Palazzo Massimo alle Terme, Largo di Villa Perertti 1

Mosaiikkia 200-300- luvulta,

 Kansallismuseo-Palazzo Massimo alle Terme

Basilika  di Giunio Basson mosaiikkia neljänneltä vuosiadalta, Museo Palazzo Massimo alle Terme. Basilika sijaitsi Esquilinon kaupunginosassa jonka on arkelogit osittain ainakin kaivaneet esille.

Basilica di Giunio Basson mosaiikkia, Museo Palazzo Massimo alle Terme

Basilica di Giuno Basson seinäpaneelia, Museo Palazzo Massimo alle Terme

Museo Montemartini, Via Ostiense 106, Horti Licinianin, antiikin aikaisen  Licinianin puutarhan lattiamosaiikkia

Santa Bibienan kirkon mosaiikkia, Museo Montemartini

Mosaiikkia San Lorenzo in Panispernan basilikasta, joka on luultavasti ensimmäiseltä vuosisadalta jaa. Nähtävänä Kapitolisessa Museossa, Campodogliolla.

Kapitolisesta museosta löytyy tämäkin mosaiikkityö. Luultavasti neljänneltä vuosisdalta ja mahdollisesti Horti Lamianista kotoisin.

Ostia Antica'ssa on paljon mosaiikkia

Ensimmäiset mosaiikkityöt olivat juuri tämänlaisia musta-valkoisia

Mosaiikkia Ostia Antican museossa ensimmäiseltä vuosisadalta

Ravenna oli aikoinana pääkaupunki Rooman keisarikunnassa ja siellä on melko paljon upeaa bysantiilaista mosiikia kirkoissa. Toinen keisarillinen pääkaupunki oli Konstantinopeli, jossa on myös ollut upeat mosaiikkityöt.

Santa Agnese fuori le Muran basilika  Roomassa on esimerkki keskiajalla tehdystä kirkkomosaiikista. Suurin osa kirkkosalin sisäpinnasta on katettu mosaiikilla.

Santa Agnese fuori le Muran basilika



Orvieton tuomiokirkon julkisivuunkin tehtiin upeita mosiikkitöitä. Todella ihastuttavia.

Renessanssin ajalle tultaessa mosaiikkityöt suorastaan räjähtivät kirkkosaleihin Firenzessä ja Veneziassa. Mutta Roomassa keskityttiin jämäkkien renessanssipalatsien rakentamiseen.

Ravennassa on kasattu kansainvälinen tietokanta koko maapallon mosaiikitöistä, Databank Mosaicisti Contemporanei. Sivuilta löytyy jopa osoitteita, joista voi ostaa tarvikkeita jos kiinnostaa alkaa tehdä mosiikkitöitä. Olen käynyt Veneziassa tuossa Orsonin mosaiikkimyymälässä jossa on kaikki maailman värit ja niiten sävyt ja sävyjenkin sävyt, mitä ikinä voi olla. Myymälässä on valmiita mosaiikkitöitä ja mielenkiintoisia mosiaikkikoruja. He järjestävät myös kolmen- ja viidenpäivän kursseja kiinnostuneille. Käykää ihmeessä sisällä jos olette lähistöllä. Osoite on Via Gannaregio 1045, Venetsia.

Mosaiikkitöiden teko ei ole lainkaan päättynyt, vaan se jatkuu modernein keinoin. Tunnetuin moderni mosaiikinvalmistaja on ollut espanjalainen Antoni Gaudi. Moderni mosaiikkitaito on lähinnä keskittynyt taideteoksiin.

Mietin että laitanko tämän taiteen vaikko arkkitehtuurin osioon, sillä molempiin tämä sopii yhtälailla, sillä mosaiikki on tärkeä osa roomalaista arkkitehtuuria ja kuuluu tärkeänä osana roomalaiseen rakennusperinteeseen. Joten laitoin molempiin!