Terme di Constantino 1575, Casio dell'Aurora Pallavicini,
Colle Quirinale
Terme tai thermae nimellä kutsuttiin roomalaisia suurempia kylpylöitä. Kylpylöitä aloitettiin rakentamaan keisari Augustuksen ajalla ja jatkettiin seitsemännelle vuosisadalle saakka. Kylpylöiden rakentaminen loppui Goottisen sodan jälkeen, koska useimmat akveduktit hajosivat tai vesi siintyi. Roomassa on melko kuumaa kesäaikaan. Lämpötila saattaa nousta jopa +40 heinä-elokussa. Ensimmäisellä vuosisadalla eaa oli Roomassa jo 170 kylpylää, joista Agrippan kylpylä oli ensimmäinen vuonna 12 eaa.
Roomalaisten kylpylöiden edeltäjiä olivat kreikkalaisten julkiset kylpylät, balaneion, sekä henkisiä ja ruumiillisia harjoituksia varten rakennetut gymnasiumit. Kreikkalaisten laitosten perinteen ja roomalaisen insinööritaidon yhdistelmästä syntyivät viimeistään ensimmäisellä vuosisadalla eaa. termit, roomalaiset kylpylät.
Kukoistuskautensa roomalaiset kylpylät kokivat 100-luvulla, jolloin kylpylöitä oli noussut jokaiseen vähänkin merkittävään provinssikaupunkiin. Kylpemisestä muotoutui roomalaisille päivittäinen rutiini. Termeissä saatettiin viettää aikaa useita tunteja päivässä. Suurimmissa kaupungeissa kylpylöitä saattoi olla jopa kymmeniä. Koko valtakunnassa kylpylöitä oli tuhansia.
Kylpylässä käynti oli rituaali jossa noudatettiin määrättyä järjestystä. Apodyterium oli pukuhuone nimeltään. Huoneessa istui vahteina joko yksityisen omistamat orjat tai vartavasten kylpyllään hankitut orjat, joiden tehtävä oli vahtia kypylässä kävijöitten omaisuutta ja asusteita. Tämmöistä orjaa kutsuttiin nimellä capsarius. Orja saattoi myös hieroa tai pestä isäntänsä. Kaikista rikkaimmat roomalaiset ottivat mukaansa useita orjia ja näin he pystyivät näyttämään muille kylpylässä käyville omaa statustaan. Rikkailla oli mukanaan useita vaatekertoja, pyyhkeitä, hajuvesiä, voiteita, saippuoita, harjoja ja saksia sekä erikoinen stirgel, jolla raavittiin iholta öljyt ja kuolleet ihohuokoset. Ush, oli inhottava vehje se.
Ensin mentiin frigidariumiin, joka oli kylmäkylpyhuone. Sen jälkeen mentiin tepidariumiin, haaleaan huoneeseen, jossa lattia oli lämmitetty. Sen jälkeen mentiin caldariumiin, joka oli kuumin huone. Tämän jälkeen voitiin mennä taas takaisin haaleaan kylpyyn ja lopulta kylmään. Monissa kylpylöissä oli myös hikoiluhuone sudatorium, jota myös kutsuttiin nimellä laconicum. Joissakin kylpylöissä oli uima-allaskin, natatio.
Roomassa oli 300-luvulla 11 keisarillista kylpylää ja 856 pienenpää, 15 isoa suihkulähdettä, joitakin vesialtaita sekä 1300 korttelisto suihkulähdettä tai vesipostia. Useimmista kylypylöistä ei enää ole kuin jokunen kivenmöykky tai kivimuuri jäljellä. Roomassa oli tapana ottaa rakennustarveikkeita vanhoista rakennuksista ja rakentaa niistä uusia. Yksitoista akveduktia juoksutti vettä kaupunkiin.
Agrippan kylpylän rippeet
Olen tavannut henkilökohtaisesti miehen joka asuu tuon kylpylän muurin kupeessa. Hän kertoi pitkät tarinat kylpylästä. Eräs hänen asuntonsa huoneen seinästä on osa tuota muuria.
Agrippan kylpylän pienoismalli
Marcus Argrippa rakennutti ensimmäisen kylpylän. Se rakennettiin vuonna 12 eaa, samana vuonna kuin Virgon akveduktikin rakennettiin. Virgon akvedukti on vieläkin toiminnassa. Se juoksuttaa vettä Trevin suihkulähteseen, vaikka juuri tällä hetkellä suihkulähde on suljettu korjauksia varten.
Terme di Agrippa, Arco della Cimabella
Agrippan kylpylä avattiin vuonna 12 eaa ja kylpylään juoksi vedet Verginen akveduktia pitkin.Tämä oli kaupungin ensimmäinen yleinen kylpylä ja sijaitsi Largo Torre Argentinan pohjoispuolella, Corso Vittorio Emanuelen ja Via di Santa Chiaran välissä. Kylpylää korjailtiin useanpaan kertaan ja se oli melko kauan käytössä, noin viidennelle vuosisadalle saakka. Se oli noin 80-100 metriä leveä ja noin 120 metriä pitkä rakennus jonka keskellä on suuri pyöreä huone halkaisijaltaan noin 25 metriä. Lähellä kylpylää sijaitsi tekojärvi Io stagnum Agrippae ja järvestä läksi kanava joka kulki Campo Marzion läpi ja laski vetensä Teveren jokeen Ponte Vittorio Emanuele II:n kohdalla.
Kylpylässä oli iso allas jossa sai soudella, sen ympärillä kävelykujia ja patsaita koristeena. Tästä alkoi ahkera kylpylöiden rakentaminen koko Rooman imperiumissa ja jota kesti noin 350 vuotta ajassa eteenpäin ja sitten se into tyssähti tyystin.
Diocletianuksen kylpylä, Viale Enrico de Nicola 78
Tämän suurimman ja upeimman kylpylän raunioihin on rakennettu Santa Maria degli Angelin basilika ja Museo Nazionale Romanon yksi haara osastoista. Luostari ja tämä upea kaunis luostarin sisäpiha peruskorjattiin ja nyt ne ovat mitä upeimmassa kunnossa.
Santa Maria degli Angeli e dei Martirin kirkko on rakennettu kylpylän päälle.
1.Caldarium
2.Tepidarium
3.Frigidarium
4.Nataio
5.Palaestra
6. Pääsisäänkäynti
7.Exedra-uloskäynti
Diocletianuksen kylpylä rakennettiin komannella vuosisadalla jaa keisari Diocletianuksen ajalla. Kerrotaan että keisari pakotti kymmenet tuhannet kristityt orjiksi kylpylää rakentamaan. Keisari Diocletianus oli viimeinen keisari jonka ajalla vainottiin kristittyjä.
Kylpylään mahtui noin 3000 kylpijää yhtäaikaa. Kylpylässä ei vaan kylvetty vaan siellä oli muutakin toimintaa kuten voimistelua, kauneudenhoitoa, partureita ja jopa kirjasto ja kappelikin sieltä löytyi. Kappeli oli pakanallisen ajan kappeli, joka hajoitettiin melko pian. Itse kylpyläkään ei ollut käytössä sen kauenpaa kuin noin sata vuotta sillä vesi alkoi loppumaan, polttopuistakin ja palvelijoistakin oli pulaa. Koko keskiajan kylpylä oli pelkkää rauniota.
Tämä alue sijaitsi siihen aikaan kapunginin ulkopuolella. Vasta 1500-luvun lopulla alettiin rakentamaan Santa Maria degli Angelin kirkkoa tai kaikkien marttyyrien kirkkoa, kuten sen nimi myös kuuluu. Michelangelo Buonarroti otti tehtäväkseen suunnitella raunioihin kirkon ja luostarin. Via Cernaian kadulta, joka kulkee raunioiden ylitse, näkee hyvin loput rauniot ja osan luostariakin melko hyvin.
Täällä olen aikaisemmin kirjoittanut kirkosta ja täällä siitä lisää. Luostaristakin olen jo aikaisemmin kirjoittanut.
Terme di Diocleziano
Terme Deciane, Casale Torlonia
Tämä kylpylä sijaitsi Aventinon kukkulalla, kuvassa olevan rakennuksen alla. Siellä on myös Dianan temppelin rippeet. Tämä kylpylä toimi lähinnä yksityiskylpylänä, missä vain rikkaat ja keisarilliset saivat käydä kylpemässä. Caracallan kylpylähän sijaitsi tässä melko lähellä ja se oli tarkoitettu roomalaisten yleiseen käyttöön.
Caracallan kylpylä
Laokoonryhmä
Sir Lawrence Alma-Tadema:Terme di Traiano, Colle Oppio
Täällä olen aikaisemmin maininnut Traianon kylpylän. Keisari Trajaanuksen rakennuttama kylpylä, mikä valmistui vuonna 109 eaa. Trajaanuksen kylpylä oli aikansa suurin yksityinen kylpylä ja aikaisempi kuin Agrippan, Neron ja Tituksen kylpylät. Kylpylän rippeet ovat jäljellä Oppiuksen kukkulalla Neron kultaisen talon luona. Trajaanuksen termeiltä löydettiin erittäin upea patsasryhmä jota kutsutaan nimellä Laokoonryhmä. Patsas on nykyään Vatikaanin museossa.
Laokoonryhmä
Terme de Tito, Colle Oppio, Via delle Terme di Tito
Tämä kylpylä sijaitsi myös Colle Oppiolla, Oppion kukkulalla. Tämä oli vanhin ns imperiaalisista kylpylöistä. Keisari Tito vihki kylpylänsä käyttöön vuonna 80. Tämäkin kylpylä oli enimmäskeen keisarillisessa käytössä. Kylpylässä oli kirjasto, teatteri ja musiikkihuone.
Vatikaanin on museossa tämä upea porfyyriastia Titon kylpylästä.
Luultavasti Caracallan kylpylästä Vatikaanin museoon tuotu kylpyamme. Ainakain yksi kylpyammeista on tehty suihkulähteeksi ja se seisoo Piazza Farnesella.
Terme Neroniae o Alessandrine, Via di Sant'Eustachio
Tämän kylpylän rakennutti keisari Nero entisen Alessandro Severon rakennuttaman kylpylän paikalle vuonna 62 nykyisen Piazza della Rotondan alueelle, Via del Pozzo delle Cornacchien ja Via della Dogana Vecchian välille.
Kooltaan se oli 190 kertaa 120 metriä. Alessandrian akvedukti johti vedet kylpylään joka oli neliönmuotoinen ja jonka keskellä oli allas, natatio, sekä ympärillä lämpimiä ja kylmiä huoneita. Mahdollisesti huoneita käytettiin voimistelusaleina. Kaksi kolonnaa on jäljellä kylpylästä Piazza Saint'Eustacchiolla.Tässä kylvetään Caracallan termeillä. Maalaus on Lawrence Alma-Tademan vuodelta 1899.
Kooltaan se oli 190 kertaa 120 metriä. Alessandrian akvedukti johti vedet kylpylään joka oli neliönmuotoinen ja jonka keskellä oli allas, natatio, sekä ympärillä lämpimiä ja kylmiä huoneita. Mahdollisesti huoneita käytettiin voimistelusaleina. Kaksi kolonnaa on jäljellä kylpylästä Piazza Saint'Eustacchiolla.Tässä kylvetään Caracallan termeillä. Maalaus on Lawrence Alma-Tademan vuodelta 1899.