San Salvatore in Lauro, museo ja luostari sijaitsee kuvassa kirkon vasemmalla puolella. Kirkko avoinna jokainen viikonnpäivä kello 9.00-12.00 ja 16.00-19-00.
Näillä kapeilla kujilla ei voi bussit ajaa, mutta lähimmät bussipysäkit ovat Lungotevere Tor di Nonalla bussit 280 ja 982 (vain pohjoissuuntaan kulkevat) ja Corso Vittorio Emanuele II:lla bussit 46, 62, 64 ja 916. (Huom! Bussi 64 on kätevä bussi, mutta myös kuulu taskuvarkaistaan.)
Messuja on hyvin usein ja kaikissa messuissa on myös mukana pappi saarnastuolissa, jolle voi ripittäytyä. Kirkossa pidetään myös vihkijäisiä. Kirkossa kokoontuu myös erilaisia ryhmiä.
San Salvatore in Lauron kirkosta mainitsin Ponten kaupunginosan yhteydessä. Ajattelin tehdä oman postauksen kirkosta.
San Salvatoren kirkon kupeessa Via dei Coronarin kadun toisella reunalla sijaitsee suosittu jäätelöpuoti Gelateria del Teatro, minkä viressä sijaistee ravintola Cucina del Teatro. Portaat johtaa pieneen kirkkoon nimeltä Santi Simone e Giuda, mikä on aniharvoin avoinna.
Via dei Coronarin katu, antiikin aikainen Via Rectan kuja, kulkee kirkon ohitse. Se on on yksi vanhan kaupungin viehättävimmistä kaduista, mikä on säilyttänyt italialaisen renessanssikadun luonteensa.
Via dei Coronarin katu on valittu maapallon kymmenen viehättävimmän kadun joukkoon. Tämä on yksi Rooman pakollisista kaduista kävellä päästä päähän. Tämän puoli kilometriä pitkän kadun varrella on paljon mielenkiintoisia rakennuksia, pieniä myymälöitä ja halpoja pikaruokapaikkoja. Katu lähtee länteen päin Piazza di Tor Sanguignan torilta ja päätyy Via Panicon kadulle, mistä on lyhyt matka Ponte San Angelon sillalle ja edelleen Vatikaanin.
San Salvatore in Lauron kirkon nimi viittaa laakeripuuhuun, joita on alunperin seisonut tontilla mihin kirkko rakennettiin.
Tori kirkon edessä on saanut saman nimen Piazza di San Salvatroe in Lauro. Salvatore tarkoittaa pelastajaa. Kirkko on Roomassa asuvien marchelaisten kotikirkko. Kirkko on ihan tavallinen kirkko, ei sen kummenpaa, mutta luostarin tiloissa sijaitsee kirkon museo ja kirkon chiostro kiinnostaa varmasti monta ohikulkijaa. Kirkko on kaunis, hiljainen ja viihtyisä, missä on mukava lepuutta jalkojaan. Kirkko on suosittu. Aika ajoittain kirkossa on väkeä seisomalastissa.
Kirkko on rakennettu 1100-luvulla, mutta sitä on muokattu useampaan kertaan. Kirkon yhteyteen kardinaali Latino Orsini rakennutti luostarin San Giorgion 1400-luvulla,Di San Giorgio in Algan pappisyhteisölle/Congregatio Canonicorum Sancti Georgii in Alga Venetiarum), jotka kuuluivat benediktien sääntökuntaan. Luostarissa ei ole ollut pitkiin aikoihin munkkeja. 1400-luvulla tämä luostari oli Rooman upein luostari.
Luostari toimii näyttelytiloina. Sisäänkäynti piazzan/torilta ja on varauduttava maksamaan sisäänpääsymaksu, jos näyttely on meneillään.
Madonna di Loreton kappeli
San Salvatore in Lauro on ollut Madonna di Loreton pyhäkkö Roomassa vuodesta 1600, ja se säilyttää yhden Loreton vanhimmista ikoneista. Lauron San Salvatoren pyhäkön sivukappelissa on säilytetty täällä kunnioitettujen pyhimysten pyhiä jälkeenjäännöksiä erityisellä hartaudella. San Salvatore in Lauro on vuodesta 1669 lähtien ollut Rooman pyhäkkö, joka on omistettu Loreton Madonnalle, Marchen alueella sijaitsevalle kaupungille, jossa on asunut Pyhän talon jäänteet Nasaretista 1200-luvulta lähtien.
Kirkkroa ja luostaria kutsutaan nykyään nimellä Il Santuario, mikä trakoittaa suurin piirtein pyhäkköä.
Luostarin ruokasali toimii nykyään kokoushuonena.
Chiostro rakennettiin noin vuonna 1450 kardinaali Orsinin käskystä hänen luostarinsa keskukseski, ja siinä on arkaadit/pylväskäytävät sekä ensimmäiseen että toiseen kerrokseen kaikilla neljällä sivulla.
