Maria Elisabeth syntyi Fåglavikissä, Västergötalandissa. Fåglavik on aina ollut pieni kylä eikä siellä asu nykyäänkään kuin vajaat 150 henkeä. Elisabet oli vanhin kolmestatoista sisaruksesta.
Edesmennyt taiteilija Jan van den Bergen on asunut samassa talossa kuin Elisabeth Hesselblad asui lapsena. Van den Bergen on kunnostanut yläkerran siihen malliin kuin se oli siihen aikana kun Elisabeth oli vielä pieni lapsi. Nimittäin perhe muutti ensin Faluniin ja sieltä Skövdeen. Vuonna 1888 muutti Elisabeth 18-vuotiaana Amerikkaan ja koulutti itsensä siaraanhoitajaksi New Yorkissa Rosefeldtin sairaalassa. Elisabeth lähetti rahaa kotiin isälleen ja äidilleen ijolla oli kovin niukasti varoja ja paljon lapsia. New Yorkissa Elisabeth tuli katollisten kanssa tekemisiin ja ja hän antoi kastaa itsensä katolliseen uskoon vuonna 1902.
Elisabet matkusti Roomaan vuonna 1903. Vierailu tuli muuttaman koko hänen elämänsä. Hän veiraili Birgitta sisarten kirkossa Piazza Farnesella. Hän sai sisäisen kutsun kulkea Pyhän Birgitan jalanjäljillä. Hänet konfirmoitiin Roomassa ja hän sai nimekseen Suor Brigida. Elisabetin Ruotsin vierailulla hän sai sisäisen kutsun palata takaisin Roomaan. Piazza Farnesen torin reunalla sijiastevassa luostarissa asui siihen aikaan karmeliittinunnia. Elisabet sai kuitenkin luvan kantaa Birgittiinien harmaata nunna-asua ja hän vannoi luostarilupauksen elää birgittasisarena lopun ikäänsä.
Vuonna 1911 Elisabeth perusti yhdessä parin englantilaisen tytön kanssa Birgittaluostarin Roomaan. Birgittanunnasääntökunnan perusti Pyhä Birgitta vuonna 1370 ja sen virallinen nimi on Ordo Sanctissimi Salvatoris. O.SS.S. Elisabetin oli ollut pakko muuttaa välillä pois luostarista mutta hän sai luvan palata takaisin luostariin, nykyiseen birgittakotiin, Casa di Brigida. Ja näin Birgittaluostari sai alkunsa. Casa di Brigidassa on asuntola joka on aivan ensimmäisen luokan hotelli. Ihana kattoterassi rakennuksen katolla. Mutta kallis. Ruotsissa luostareita nimitetään perinteisesti nimellä yhteisö, societas. Birgittayhteisöjä on nykyään useampiakin Ruotsissa, mutta Vadstena on luonnollisestikin pääpaikka. Vadstena on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Koko se alue Vättern järven itäpuolella on mahdottoman hyvä kesälomapaikka. Kinnekullen alue on vaan niin kuin nähtävä kerran elämässään Vadstenan lisäksi. Västergötaland/Länsiigöötanmaa tarjoaa paljon turiteille. Hän joka haluaa tutustua Pyhän Birgitan elämään lähemmin voi tehdä sen Historiallisessa museossa Tukholmassa, Narvavägen 13. Tämä museo on todellinen aarreaitta. Ilmainen sisäänpääsy!
Uskonpuhdistuksen yhteydessä kuningas Gustav Vasa kielsi luostarit, samoin katollisen uskonnon. Vuonna 1923 Elisabeth sai kuitenkin vihdoin ja viimein perustaa Birgittaluostarin Djusrholmiin Tukholmaan. Luostariksi sitä ei saanut nimittää, vaan se kulki lepokoti nimellä. Nykyään he kutsuvat luostarijärjestöään nimellä soicieta/yhteisö.
Tällä on lista Euroopassa sijaitsevista Birgittaluostareista, joista kolme sijaitsee Roomassa ja yksi Suomessa.
Vuonna 1935 avattiin lepokoti myös Vadstenaan, lähelle luostarinkirkkoa. Elisabeth kävi vihkimässä sen ja se oli Elisabethin viimeinen vierailu Ruotsissa. Vuonna 1957 kuoli Elisabet Roomassa Birgittaluostarissa.
Elisabeth sai Israelin valtiolta kunniamaininnan Vanhurskaat kansakuntien joukossa. Elisabet nimittäin suojeli juutalaisia toisen maailmansodan aikana. Joulukuun 14. päivä vuonna 2015 otti paavi vastaan prefektin joka luovutti tutkimuksen pyhimykseski julkaisemista varten. Noin parikymmentä arkkipiispaa, piispaa ja kardinaalia yhdessä päättävät siitä jos ehdokas täyttää kaikki vaatimukset pyhimykseksi julkaisemiseksi. Nykyinen paavi on helpottanut tätä prosessia mutta Elisabet käsiteltiin perinteisen prosessin mukaan, koska aloiteen oli aikaisempi paavi pannut valmisteille.
Elisabet Hasselbladin tulee paavi julistmaan pyhimykseski 5. kesäkuutta 2016 Pyhän Pietarin basilikassa Roomassa.
Vadstena luostarissa, Östragötanmaalla, on Pyhä Birgitta haudattuna, mutta Elisabeth on haudattu Roomaan Brigittan luostarin kirkkoon. Mahtaan siihen pienen pineen kirkkoon olla pian pitkät jonot.
Typillien Birgitta nunnien asu
Elisabethin lapsuudenkoti Fåglavikissä
Elisabethin muistohuone Fåklavikissä
Elisabeth Hasselbladin muistokivi Fåklavikissä
Paavi Fransciscus tulee nyt sykysllä Ruotsiin, Lundin kaupunkiin, mutta siitä enempi myöhemmin Donna Tukholmassa osiossa.
Kalenteri on turkulaisen dominikaaniluostarin omistama, vuosilta 1340-1360
Gloria pään ympärillä on merkkinä henkilöiden pyhimysstatuksesta. Kuvassa kaikilla muilla on gloria paitsi Juudas Iskariotilla, joka petti Jeesuksen.
Gloria oli alunperin neliönmuotoinen mandorla joka oli valkoinen rutuu pyhimyksen pään ympärillä. Myöhemmin se maalattiin kullanväriseksi sädekehäksi. Glorioita maalattiin etenkin kirkkojen freskomaalauksiin. Haluttiin merkata pyhimykset erityisellä tavalla. Gloriaperinne tuli Eurooppaan idästä päin persialisesta ikonografiasta, Mitra aurinkojumalan sädekehästä.
Il Calendario romano generali on Vatikaanin käyttämä virallinen Calendario dei Santi, pyhimyskalenteri. Katollisella kirkolla on jo keskiajalta lähtien ollut perinne kanonisoida henkilöitä, tehdä heistä pyhimyksiä. Pyhimyksiä on kaikissa suurimmissa uskonnoissa. Reilut 10 000 pyhimystä löytyy katollisesta kirkosta.
Pyhä Maria, Filippo Lippi'n maalaus
Vain henkilöt jotka elävät hyvin lähellä Jumalaa ja omalla elämällään ja teoillaan todistavat että he rakastavat Jumalaa voivat tulla kanonisoiduiksi. Katolilaiset uskovat että pyhimykset ovat Jumalassa ja siksi he kääntyvät pyhimysten puoleen rukouksissaan. Kaikista Pyhin pyhimys on Jessusken äiti Pyhä Maria. Pyhä Birgitta on ainoa pohjoismainen pyhimys, jonka on paavi nimittänyt pyhimykseksi. Keskiajalla oli Pohjolassakin monia kymmeniä pyhimyksiä, jotka silloiset piispat nimittivät. Keskiakisessa yhetsikunanssa ei kukaan tarvinnut tuntea olevansa yksin sillä pyhimykset "valvoivat" maallisten elämää. Sern ajan ihmsillä oli pyhimykset aian lähellään ja kulkivat mukana kaikkialle. Pyhimyksiltä rukoiltiin apua ja neuvoa ja pyhimysten vuosijuhlaa juhlittiin. Pyhimykset olivat kesikiajalla ihanteita joita palvottiin.
PS. Paavi on kanonisoinut ruotsalaisen nunnan nimeltä Elisabeth Hasselbladin vuonna 2016.
Suomessakin oli keskiajalla oma pyhimyskaleteri, Suomen kansan pyhimyskalenteri, joka oli todellakin erikoisuus ja harvinaisuus. Kalenterista löytyi melkein viisisataa nimeä, ja joista useat nimet jäivät nimiperinteeksi. Alban Butler julkaisi 1700-luvulla pyhimyskalenterin jossa oli 1486 pyhimystä mainittu. Vatikaanista sanotaan tänään että on täysin mahdottomuus sanoa tarkalleen pyhimysten määrää. Katollisen kirkon mukaan taivaanvaltakunnassa on henkilöitä joita ei virallisesti ole nimitetty pyhimyksiksi. Selitys on tietysti anteeksipyyntö heiltä jotka eivät ole saaneet pyhimyksen statusta.
Katollinen kirkko hyväksyy ja julistaa vain henkilöt pyhimyksiksi mutta ehdotukset tulevat kirkon ulkopuolisilta henkilöiltä. Ennen kanonisointia henkilö julistetaan autuaaksi, beatificatio. Se kestää vuosia ja vuoisatoja jopa kunnes henkilö kanonisoidaan, julistetaan pyhäksi.
Pyhimykseksi nimitetään henkilöitä jotka ovat kuolleet marttyyrikuoleman tai jollakin tavalla joutunut kärsimään uskonsa takia. Jälkimmäisille ei ole jaettu omaa pyhimyspäivää pyhimyskalenterissa, mutta jotkut ovat saanet oman pyhimyspäivän vasta jälkikäteen. Pyhimyskalenterista on myös poistettu joitakin nimiä, tai siirretty päivää ja tilalle on laitettu joku uudemmista pyhimyksistä. Nykyään pyhimykseksi voidaan kanonisoida myös erikoisesti kunnostautuneet henkilöt, jotka ovat omalla ihmsirakkaudellaan osoittaneet olevan pyhimyksen arvoisia.
Keisari Neron kaudella noin vuonna 60 jaa alettiin alkukristittyjä vainoamaan ja ottamaan hengiltä. Heitä kutsuttiin marttyyreiksi. Vasta 300-luvulla lopettiin vainot. Alettiin rakentamaan kirkkoja martyyrien haudoille ja haettiin pyhiä jälkeenjännöksiä reliikeiksi kirkkojen alttareille tai kryptiin. Pian alettiin kanonisoimaan myös munkkeja, nunnia, neitsyitä, eremiittejä ja askeetteja.
Pyhimyksen nimen eteen laitetaan joko Santa, Sankt, Sant tai St. Pyhimysten nimet ovat vaikuttaneet suuresti myös tavallisten henkilöiden etunimiin. Vatikaani on päättänyt tehdä pyhimysprosessin yksinkertaisemmaksi ja nopeammaksi ja samalla halvemmaksi. Pyhimysanomus joka vuosi toisensa perään vaatii valvontaa, joskus monia kymmeniä vuosia, jopa satojakin, ja se on kallista touhua. On laskettu että pahimmissa tapauksissa seurakunalle joka jättää pyhimysanomuksen kertyy siitä kustannuksia jopa 600 00 euroa. Tuohon summaan sisältyy asiantuntijoiden ja tutkijoiden palkkoja ym. Kardinaali Angelo Amato, jonka vastuulla pyhimysanomukset ovat, sanoo että tulevaisuudessa tulee myös köyhemmillä valtioilla ja seurakunnilla olemaan mahdollisuus jättää pyhimysanomus.
Pyhimykset on aihe josta riittää loputtomiin kertomista, mutta mainitsen vain joitakin pyhimyksiä jotka ovat olleet suosittuja Roomassa ja edustettuina roomalaisissa kirkoissa.
Maria Santissima Madre di Dio, siunattu Maria Jumalan äiti, Netsyt Maria, hän on ensimmäisenä Pyhimyskalenterissa 1.pv tammikuuta (capodanno).
San Giuseppe/Pyhä Josef, Guido Renin maalaus, Eremitaasi, Pietari
Tämä Guido Renin maalaus Pyhästä Joefista, Jeesuken isästä on todella ehkä kaunein mitä hänestä on maalauttu koskaan. Pyhää Josefia juhlitaan 15.maaliskuuta katollisissa maissa. Pyhä Josef on Pyhän Marian puoliso ja Jeesuksen kasvatti-isä. Hän on universaalsien kirkon suojelija, isien, kuolemaa tekevien, työläisten, talousmiesten ja asianajajain suojeluspyhimys.
Giotto Bondonen maalaus, mikä esittää Pyhää Fransiskus Assisilaista ja Pyhää Klaara Assisilaista
Pyhä Fransiskus Assisilainen kuuluu erittäin suosittujen pyhimysten joukkoon. Fransiskusta pidetään Italian kansallispyhimyksenä. Kuvassa hänen rinnallaan seisoo Santa Chiara d'Assisi/ Klaara Assisilainen, Fransiskuksen sisko, pyhimys hänkin. Fransiskus perusti yhdessä Klaaran kanssa klarissalaisen sääntökunnan nunnia varten. Luostari ja järjestö sai nimensä Klaaran mukaan. Fransiskus on omasta mielestäni kaikista pyhimyksistä eniten "Jeesuksen kaltainen", jos niin sallitaan sanoa.
Santa Rita da Cascia/Rita Cascialainen
Rita oli italialainen augustiiniläisnunna. Häntä juhlitaan 22. toukokuuta. Hän on avioliittojen ja raskattujen ja pahoinpideltyjen naishenkilöiden suojeluspyhimys ja häntä varten on olemassa kaksi erikoista liturgista rukousta, novena ja litania.
Santa Caterina da Siena/Katariina Sienalainen
Catherina oli dominikaaninunna. Häntä juhlitaan 29. huhtikuuta. Hän on yksi harvoista naispuolisista kirkonopettajista. Kirkonopettajan arvonimen voi saada vain kanonisoinnin yhteydessä tai heti sen jälkeen. Nimitysperinteestä on luovuttu jo kauan sitten. Catherina oli mystikkö ja hänellä oli melko paljon vihamiehiä, mutta hän oli rohkea ja uskaltautui puhumaan papeille, paaveille ja korkea-arvoisille herroille. Hänet vietiin lopulta Firenzeen ikvisition eteen kuultavaksi. Inkvisitio ei löytänyt Catherinen puheista mitään harhaopillista. Catharina stigmatisoitui. Hän oli hyvin aktiivinen Roomassa ja teki kaikkensa kirkon eteen. Lopulta hän kuoli väsyneenä Roomassa 33.vuotiaana. Mutta hän ehti kirjoittaa sitä ennen kolme kirjaa.
San Benedetto da Norcia/Benediktus Nursialainen
Benediktus on länsimaisen luotarilaitoksen perustaja. Häntä juhlitaan 11. heinäkuuta ja 21. maaliskuuta. Hän on Europan, munkkien, arkkitehtien ja insinöörien suojeluspyhimys. Benediktus perusti useita luostareita. Benediktus oli ahkera rukoilemaan, mutta myös hyvin ahkera tekemään töitä. Hänen perustamaa sääntökuntaa nimitetään benediktiineiksi. Suomessa Pentti nimi tulee Bendiktuksen nimestä.
San Gabriele dell'Addolarata/Fransesco Possenti
Farnsesco Possenti syntyi Assisissa vuonan 1938 ja hän perusti sääntökunnan nimeltä passionistit. Häntä juhlitaan 27. helmikuuta. Gabriele tarkoittaa "Jumalan miestä", jolla on voimia ja rohkeutta. Hänellä kerrotaan olleen maagisia voimia ja hänen kerrotan myös parantaneen sairaita.
San Giovanni Bosco 1815-1888
San Giovanni Bosco oli 1800-luvun kuuluisin italialainen pappi. Häntä juhlitaan 31. tammikuuta. Hän perusti kouluja köyhille pojille, ja myöhemmin myös köyhille tytöille. Hän opetti ja saarnasi ja kuulijoita kertyi aina runsaasti sinne missä hän liikkui. Hän perusti salesiaani sääntökunnan, josta on tullut yksi suurimmista sääntökunnista maapallolla. Hän on opettajien, koulujen, opiskelijoiden ja nuorison suojeluspyhimys.
San Pio da Pietrelcina/Padre Pio (1887-1968)
Padre Pio on mordenin ajan tunnetuin ja suosituin pyhimys ja mystikkomunkki Italiassa. Padre Pio kuoli vuonna 1968. Häntä juhlitaan 23. syyskuuta. Hän oli melko sairaloinen koko elämänsä ajan. Padre Pion motto oli että rukoile, toivo äläkä ole huolestunut. Pio oli tunnettu stigmoistaan mutta hän itse häpesi niitä. Vaikka jotkut ovat pitäneet häntä hulluna ja petturina niin siitä huolimatta hän on erittäin suosittu Italiassa. Roomassakin hänen valokuvia näkee kaikkialla. Pion kuoltua Vatikaani tutki asiaa ja he puhdistivat Pion maineen.
San Francesco Saverio/Fransesco Xavier 1506-1552
Xavier syntyi Espanjassa 1500-luvulla ja kuoli Kiinassa. Häntä juhlitaan 3. joulukuuta. Hän on Japanin, Intian, Pakistanin, lähetyssaarnaajien ja merimiesten suojeluspyhimys.
Pinturicchion maalaus Johannes Kastajasta
Johannes Kastajan/Giuovanni Battista, pyhimyspäivää vietetään 24. keäkuuta kuten me Skandinaviassa vietetään Juhannusta. Juhannus on italiaksi San Giovanni. Roomassa pidetään suuri popmusiikkikonsertti Piazza San Giovannilla, San Giovannin torilla. Syödään, juodaan ja nautitaan musiikkista. Italiassa vieteään myös 'toinen juhannus', 15. elokuuta, ferragosto, joka liittyy Maria kulttiin.
Pyhä Pietari, Peter Paul Rubensin maalaus
Pyhä Paavali, Paulo di Tarso, Andrej Rublevin valmistma ikooni
Pyhä Pieteri ja Pyhä Paavali löytyvät pyhimyskalenterista kesäkuun 29. päivä.
Piispa Henrik, kuoli vuonna 1158, oli suomalainen pyhimys. Hän on katollisen kirkon suojeluspyhimys Suomessa ja myös Turun tuomiokirkon suojeluspyhimys. Hän oli myös Turun ensimmäinen piispa. Henrikin ja Heikin nimipäivää vietetään 19. tammikuuta.
Pyhän Henrikin jälkeenjäännökset löytyvät Pyhän Henrikin katedraalista, Helsingissä. Alunperin Pyhä Henrik haudattiin Nousiaisten kirkkoon mutta siirrettiin sieltä hänelle rakennettuun uuteen kirkkoon vuonna 1300.
Ruotsalaisia pyhimyksiä on ollut useitakin. Pyhä Birgitta, joka on Ruotsin suojeluspyhimys. Birgitta asui melkein koko aikuisikänsä Roomassa yhdessä tyttärensä kanssa. Birgitta kuoli Roomassa mutta hänet kuskattiin myöhemmin Ruotsiin, Birgitan perustmaan luostariin, Vadstenaan.
Muita ruotsalaisia pyhimyksiä ovat mm Elin (Skövdeläinen), Ingrid (Skänningeläinen), Botvid, Katarina (Vadstenalainen), Ansgar, Sigrid, Eskil, Elisabet Hasselblad, Eerik Pyhä, joka on Ruotsin kansallispyhimys.
Ensimmäisiä kristillisiä pyhimyksiä nimitetään marttyyreiksi. Ensimmäisiä kristittyjä alettiin vainoamaan Roomassa keisari Neron aikana ajan laskun alkuaikoina ja viimeiset vainot tapahtuivat keisari Diocletianuksen aikana, noin vuonna 300 jaa. Kristittyjä kirkkoja alettiin rakentamaan marttyyrien hautojen päälle ja myöhemmin haettiin katakombeista reliikkejä kirkkoihin, joskus jopa hevoslasteittain, kuten Pantheoniin.
Alettiin käymään marttyyrien vuosipäivänä marttyyrien haudoilla ja pitämään ehtoollisia hautojen äärellä. Pyhimyksiä tai marttyyrejä ei palvota vaan heitä kunnioitetaan, (riverenza italiaksi, reverence englanniksi). Ruotsiksi se on vördnad.
Suomen kielessä ei taida olla vastaavaa sanaa tälle ilmiölle. Suomalainen sana kunnioittaa ei oikein vastaa tarkoitusta, sillä siihen olisi lisättävä myös arvostus ja koskemattomuus mukaan. Mutta OK, olkoon miten oli. Uskovaiset voivat pyytää vain esirukousta pyhimyksiltä. Käytännössä siis uskotaan pyhimyksen rukoilevan esirukouksen yhdessä uskovien kanssa. Pyhällä Marialla on katollisessa kirkossa erikoisasema ja erikoisasema myös pyhimysten joukossa. Häntä kohtaan tunnetaan erikoista kunnioitusta/hyperdulia, koska Pyhä Maria on myös Jumalan äiti. Katolliset siis rukoilevat vain Jumalaa. Katollisessa kirkossa on jopa kolme eri tyyppistä käsitystä 'pyhästä kunnioituksesta', dulia (pyhimykset), hyperdulia (vain Pyhä Maria) ja latria (vain Jumala).
Katollisessa kirkossa on myös perinne suojeluspyhimyksistä. Valtioilla, kaupungeilla ja paikkaunnilla on omat suojeluspyhimyksensä. Useimmilla ammattikunnilla on myös omansa. Esimerkiksi haudankaivajien suojeluspyhimys on Antonios Eremiten/Antonius Suuri, joka on myös sikopaimenteen ja motoristien suojeluspyhimys. Pyhä Anna/Marian äiti, on kotirouvien suojeluspyhimys, mutta hän on myös renkien, ratsastajien ja puunveistäjien suojeluspyhimys. Pyhä Damianus on lääkäreiden ja kirurgien suojeluspyhimys.
Arkkienkeli Gabriel on lähettien, laskuvarjohyppääjien, radioteknikkojen, liikkenneohjaajien ja liikennepoliisien suojeluspyhimys. Pyhä Göran on maanviljelijöiden, jousiampujien, eläintehoitajien, renkien, ristiretkeilijöiden, ritareiden, ratsastajien, satulantekijöiden, terurastajien ja aseidenvalajien suojelsupyhimys. Joidenkin ammattien edustajilla on kaksi tai vielä sitäkin useampia suojeluspyhimyksiä.
San Valentino nimisiä pyhimyksiä on voinut olla kaksikin, tai vielä useampiakin. Yksi heistä oli San Valentino roomalainen, joka toimi pappina 200-luvulla Roomassa. Helmikuun 14-päivää vietetään hänen kunniakseen. Suomessa päivää kutsutaan ystävänpäiväksi.
Se toinen tunnetuin, josta tässä aion kertoa, oli tämä Ternin piispa. Ternissä sijaitsee jopa San Valentino niminen asuintaajama. Ternissä sijaitsee luonnollisestikin myös San Valentinon basilika.
Ternin hiippakunnan kirjoissa lukee että piispa Valentino olisi matkustanut Roomaan ja että hänet kidutettiin hengiltä Roomassa 14. helmikuuta vuonna 273. Kirjoissa lukee myös että hänet haudattiin pikaisesti lähinpään kirkkomaahan. Martyyrikuoleman kärsineitten pikainen hautaaminen oli paremminkin yleinen tapa eikä poikkeus. Toisaalta väitetään että kyseessä on yksi ja sama henkilö. Roomalainen Valentino on toiminut piispana ja keisari Claudius II:n käskystä hänet tuomittiin kuolemaan, joten hänestä tuli marttyyri. Kaiken kaikkiaan on ollut olemassa kaksitoista Valentino nimistä pyhimystä.
No jaa, paikallisia pyhimysnimityksiä Santi beate (pyhitetty todistaja) on voitu jakaa paikallisille marttyyreille tai ansioituneille herroille, ken ties. Muita melkein samannimisiä pyhimyksiä on Valente, Valentina, Valentiniano, Valenzione... Pyhä Valente oli Veronan piispa, Pyhä Valentina oli palestiinalainen naismarttyyri, Pyhä Valentiniano oli Salernon piispa ja Pyhä Valenzione oli espnajalainen pappi. Koska Pyhästä Valentinosta on kiistelty ja kinattu ja hänestä tai heistä tiedetään hyvin vähän niin katollinen kirkko poisti Pyhän Valentinon vuonna 1969 kalenteristaan, joten hänen päivänään ei enää pidetä liturgisia menoja katollisissa kirkoissa. Roomalaiskatollinen kirkko toki pitää Pyhää Valentinoa vieläkin pyhimyksensä. Kerran pyhimys, aina pyhimys, periaatteella.
Suomalainen pyhimyskalenteri 1300-luvulta,
Turkulaisesta dominikaaniluostarista
Marttyyrikalenterissa hänen muistopäivänsä on 14. helmikuuta. Ternissä häntä juhliltaan myös 30. heinäkuuta, kuten myös ortodoksinen kirkko tekee.Anglikaanit ja luteraanit sekä katollinen kirkko pitävät perinteisesti kiinni juhlapäivästä 14. helmikuuta. Paavi Gelasius I vakiinnutti San Valentinon juhlapävän vuonna 496. Pyhää Valentinoa pidetään nuorten, rakastavaisten, varsinkin miespuolisten, ja matkustavaisten suojeluspyhimyksenä. Pyhä Valentino auttoi monta epilepsiakohtauksen saanutta, joten häntä pidetään myös epilepsiaa sairastavien suojeluspyhimyksenä. Tuossa kuvassa yllä nähdään kuinka hän yrittää auttaa maassa makaavaa epilepsia kohtauksen saanutta henkilöä.
San Valentinon reliikkejä kerrotaan löytyvän myös Santa Prasseden kirkosta Roomassa, muutamista saksalaisista kirkoista, Puolasta, Tjekistä, Irlannista, Iso Britanniasta ja Itävallasta.
Pyhälle Valentinolle pyhitettyjä kirkkoja on sitäkin useampia Itävallassa, Venäjällä, Tjekissä, Ranskassa, Saksassa, Luxenburgissa, Puolassa, Sloveniassa, Ukrainassa ja Italiassa. Italiassa sijaitsee noin kymmenisen Pyhälle Valantinolle pyhitettyä kirkkoa, joista tärkein sijaitsee Ternissä, jossa Pyhä Valentinolla on oma kappeli, jossa hän lepää lasiarkussa. Nimittäin Pyhä Valentino toimi Ternin piispana.
San Valentino Ternissä, San Valentinon kirkossa
Tämä on kuvaus piispa Valentinosta Ternin basilikassa.
San Valentinon katakombit Roomassa, Viale Maresciallo Pilsudski 2, Pincianon korttelistossa. Katakombit ja basilika sijaitsevat Viale Marcellianon ja Stadio Flaminion välissä. Lähin pysäkki on raitiovaunu 2:n pysäkki Piazza Manilalla. Katakombit voi nähdä vain aitauksen takaa. Ainoa mahdollisuus vierailla San Valentinon katakombeissa on vain Pyhän Valentinon päivänä 14. helmikuuta. Ainahan sitä voi ottaa yhteyttä ja sopia käynnistä, mutta se maksaa sitten.
San Valentinon katakombit omistaa Vatikaani. Katakombeista kerrotaan myös Vatikaanin omilla sivuilla, pcas@arcsacra.va.
Jos jatkaa kävelyä ylös tätä samaa katua, niin siletä löytyy suuri alue missä on runsaasti suurlähetystöjä. Tämä on upeaa ja rauahllista aluetta muutenkin. Alue on kuitenkin melko kaukana keskustasta.
Raitiovaunulla 2. Jää pois kyydistä Flaminia/Frascassinin tai Ankara/Tizianon raitiovaunupysäkeillä.
Bussit n3d ja n201. Jää pois kyydistä Piazzale Ankaralla!
Kaikkien aikojen kaikista tunnetuin arkeologi Antonio Bosio löysi Valentinon katakombit 1600-1700-lukujen vaihteessa. Myöhemmin on kaksi muuta arkeologia tutkineet samaa aluetta ja viimeksi Bruno Maria Apollon ja Ghettiin tutkimuset osoittivat ettei Pyhää Valentinoa oltu haudattu katakombeihin, vaan sen suulle maan päälle. Hän löysi hautapaikan juuri siltä paikalta johon paavi Julius I oli rakennuttanut basilikan 300-luvulla.
Katakombit oli rakennettu kolmeen kerrokseen. Nykyään ei katakombeista ole paljoakaan jäljellä, sillä tulvat ja maanvyörymät ovat sitä hajoittaneet.
Nykyinen moderni San Valentinon kirkko sijaitsee noin puolen kilometrin päässä San Valetinin katakombeista, Viale XVIII Olimpiade, siis entisessä Olympiakylässä.
Arkkitehtinä toimi Francesco Berarducci. Tyyli on nimeltään brutalismi. Tyypillistä on raakabetonin käyttö ja tekniset ja toiminnalliset yksityiskohdat.
