Museo Barracco, tai Museo di Scultura Antica Giovanni Barracco,
Corso Vittorio Emanuelle II 166
Corso Vittorio Emanuelle II 166
Avoinna tiistaista suununtaihin kello 10-16. Ilmaisen sisäänpääsy kaikille.
Mainitsenpahan tässä samalla muutkin Rooman kunnan museot, joihin on ilmainen sisäänpääsy:
Museo delle Mura, Villa di Massenzio, Museo della Repubblica Romana e della memoria garibaldina, Museo Napoleonico, Museo Carlo Bilotti, Museo Pietro Canonica ja Museo di Casal de' Pazzi.
Museo delle Mura, Villa di Massenzio, Museo della Repubblica Romana e della memoria garibaldina, Museo Napoleonico, Museo Carlo Bilotti, Museo Pietro Canonica ja Museo di Casal de' Pazzi.
Museo Barracco'ssa on noin 400 esinettä kolmessa kerroksessa. Museossa on egyptiläinen, sumeerinen, assyrialainen, mesopotamialainen, kreikkalainen, etruskilainen, kyproslainen ja roomalainen kokoelma sekä muutama fenisiäläistä esinettä.
Tämä museo sijaitsee 1500-luvulla rakennetussa palatsissa jonka nimi oli Farnesina Baullari alunperin. Bretangnelainen prelaatti Ranskasta Thomas le Roy rakennutti palatsin 1500-luvulla. Hän saapui Roomaan 1400-luvun lopulla kuningas Kaarle VIII kanssa ja hän otti osaa hyvin ahkerasti Kirkkovaltion kurian toimintaan.
Vuonna 1900 rakenus peruskorjattiin. Kauan luultiin että rakennuksen olisi suunnitellut Antonio da Sangallo, mutta myöhempien tutkimusten mukaan arkkitehtina on toiminut ranskalainen Jean de Cenevieres, joka oli Ranskan kuningas Ludvig IX hoviarkkitehti.
Silvestrin suku omisti rakennuksen 1600-luvulla.
Vuonna 1900 rakenus peruskorjattiin. Kauan luultiin että rakennuksen olisi suunnitellut Antonio da Sangallo, mutta myöhempien tutkimusten mukaan arkkitehtina on toiminut ranskalainen Jean de Cenevieres, joka oli Ranskan kuningas Ludvig IX hoviarkkitehti.
Silvestrin suku omisti rakennuksen 1600-luvulla.
Barooni Giovanni Barracco syntyi eteläisessä Italiassa vuonna 1829 ja kuoli Roomaassa vuonna 1914. Hän oli monitoimimies. Hän toimi senaattorina kuningasvallan ja tasavallan ajalla. Hän oli kiinnostunut vuoristokiipeilystä. Hän kiipesi ueimpien Euroopan korkeimpien vuorten huipulle. Hän oli intellektuelli ja ahkera keräilijä. Hän syntyi rikkaaseen sukuun Kalabriassa jossa he omistivat valtavat maa-alueet. Hän oli jo nuorena poikana kiinnostunut antiikin ajasta ja oli mukana arkelogisissa kaivauksissakin.
Kuten useimmat nuoret kalabrialaiset aatelismiehet, niin Giovanni Baroccokin muutti Napoliin, jossa hän opiskeli juridiikkaa yliopistossa. Hän tutustui Milanossa myös kuningassuvun jäseniin. Hänen ystäväpiiriinsä kuului niin aatelisia kuin kuninkaallisiakin. Giovannin sisko Emilia meni naimisiin Aquinon ja Carmanicon prinssin kanssa. Tämä prinssi toimi ensin Lontoossa ja Pariisissa Napolin suurlähettiläänä ja myöhemmin Sisilian varakuninkaana.
Kuten useimmat nuoret kalabrialaiset aatelismiehet, niin Giovanni Baroccokin muutti Napoliin, jossa hän opiskeli juridiikkaa yliopistossa. Hän tutustui Milanossa myös kuningassuvun jäseniin. Hänen ystäväpiiriinsä kuului niin aatelisia kuin kuninkaallisiakin. Giovannin sisko Emilia meni naimisiin Aquinon ja Carmanicon prinssin kanssa. Tämä prinssi toimi ensin Lontoossa ja Pariisissa Napolin suurlähettiläänä ja myöhemmin Sisilian varakuninkaana.
Poliittisen uransa sivussa hän käytti paljon aikaa keräilyyn. Hän keräsi kirjoja, taidetta ja arkelogisia esineitä. Kun Giovanni Barracco muutti Roomaan niin hän avasi yhden Rooman hienoimmista argelogisisita museoista, Museo Barracco. Hänellä oli hyvät ja läheiset suhteet useisiin sen ajan eruooppalasiin taiteen ja arkeologian asiantuntijoihin. Hän rakasti myös runoutta ja piti kotonaan runonlausunta iltoja. Paikalla oli jopa Eleonora Duse, joka oli erittäin sivistynyt ja intelelgentti naishenkilö, josta tuli näyttelijä. Duse teki teatteriturnauksia jopa Amerikoihin saakka ja hän kuoli myöhemmin USA:ssa vuonna 1924. Runoilloissa oli usein myös mukana Italian kuningatar Margherita. Kun kuningas Umberto kuoli niin senaatti lähetti Barraccon kuningatteren luokse lohduttamaan kuningatarta.
Barrocco ei avioitunut koskaan eikä hänellä ollut lapsia. Joten hän lahjoitti koko omaisuuteensa Rooman kunnalle testamentissaan. Sen kunniaksi hänelle jaettiin Rooman kunniakansalaisen arvonimi.
Alkuun Barraccon omaisuus ja kokokelmat sijaitsivat Corso Vittorio Emanuele II:n varrella, vastapäätä San Giovanni dei Fiorentinin kirkkoa. Barraccio asui viimeiset vuotensa samassa rakennuksessa, jossa sijaitsi myös hänen suuri privaatti kirjastonsakin. Mutta kun Corso Vittorio Emanuele II:n katua alettiin korjaaman ja Ponte Vittorio Emanuele II:n siltaa alettin rakentamaan niin Barroccon rakennus oli hajoitettava pois tieltä. Kaikki esineet vietiin Kapitolisen museon varastaoon. Tämä nykyinen Museo Barracco avattiin vuonna 1948.