Veroli ja Casamarin luostari

Veroli

Valitsin Verolin lähtökohdaksi tälle reissulle. Veroli sijaitsee hieman kaukana valtateistä. Lähin suurempi paikkakunta on Frosinone, ja Veroli kuuluukin Frosinonen povinssiin. Verolia lähin suurempi valtatie on SS 214, mikä kulkee Sora'an, jossa tie kohtaa pari saman tyyppistä maantietä. Tämä tie SS 214 kulkee melko asumattomien alueiden kautta. Tie on erinomaisessa kunnossa ja se on melko suoraa. Siltä tieltä pohjoiseen päin 14 kilometriä sijaitsee Veroli. Tie sinne on nimeltään Ondola. Melko hyvä kuntoinen tie sekin.

Verola on antiikin aikainen kaupunki nimeltä Verulae. Verola sijaitsee Sacco joen laakossa. Autostrda A 1, kulkee Sacco joen itäistä puolta Roomasta melkein sata kilometriä kaakkon päin. Sacco joki kulkee Frosinonen ohitse. Frosinostesta sitten onkin helppo suunnata Veroliin ja Casamariin, tai molempiin.

Aikaisemmin olen kertonut reissusta Vicovaron, Rovinon kautta Subiacoon ja sieltä Vallepietraan. Ihana reissu.

Subiacosta voi jatkaa matkaa Guarcinon ja Pitoccon kautta Alatriin ja siitä sitten Frosinoneen. Mahtavan mukava reitti tämäkin. Luonto on tällä alueella erittäin luonnonvaraista. Tällä suurella alueella ei sijaitse isompia paikkakuntia, vain pieniä keskiaikaisia kyliä, joissa asuu enimmäkseen vanhuksia. Alatri on kookas kunta, ja tutustumisen arvoinen.

Fumone

Fumone sijitsee 12 kilometriä Frosinonesta ja 70 kilometriä Roomasta etelään päin. Koko Frosinonen provinssi on erittäin maalaismaista, aitoa ja täynnä perinteitä. Pienessä kahden tuhennen asukkaan Fumonen kylässä sijaitsee valtavan iso paavi Celestino V:n omistama linna. Benediktiini munkkien lahko celestiiniläiset on saanut nimensä hänen mukaansa.

Pyhä Benedictus Nursialainen (480-543 jaa) muutti Roomasta Subiacoon, Sabinilaisvuorten alueelle, pois Rooman melusta ja hässäkästä. Hän käveli Subiacosta juuri tätä sama reittiä mitä tie SR 411 kulkee Alatriin ja Frosinone'en. Aluetta kutsutaan nimellä Ciociaria. Alue käsittää alueen Monti Ernicin ympärillä, alue joka sijaitsee Lazion ja Abbruzzin rajalla. 

Mitään Ciociara nimistä paikkauntaa ei ole olemassa. Nimitys tulee alueen laadusta ja tunnelmasta "la sacra terra", pyhämaa. Nimityksen keksivät fasistit Frosinonen alueella siihen aikoihin kun Frosinonen provinssi perustettiin, noin vuonna 1927. Keskiajalla tätä aluetta nimitettiin nimellä campagna romana, Rooman maaseutu. Myöhemmin campagna käsittää Ciociarian pohjoispuolella sijaitsevaa aluetta. Tämä Ciociaran alue oikein henkii henkisyyttä ja hengellisyyttä. Suoisteltava alue viettää lomaa ja rentoutua.

Tässä filminpätkässä esitellään Alatria, Verolia, Fernetinoa ja Fumonea, kaikki neljä kylää sijaitsee muutama kilometri Frosinonen pohjoispuolella.

Jos on aikaa ja kiinnostusta niin Pioccosta voi poiketa itäänpäin ja ajella ihastuttavan Vico nel Lazion kautta Colleprado'on ja siitä Certosa di Trisultin luostariin, Via Trisulti 20, noin viisi kilometriä Collepardosta eteenpäin.

Pioccosta tie on mutkainen ja mäkinen, mutta antoisa. Luonto on tällä alueella melkoista ryteikköä. Alueella asui herniikkejä aikoinaan. He puhuivat latinaa. Roomalaiset valloittivat Verolin vuonna 90 eaa.

Turisteille on paljon tarjolla elämyksiä ja kokemuksia ja useita luostareitakin.

Alueen ohitse kulkee ns Via Benedicti pyhiinvaellusreitti Rooman lähetyvillä Vicovaron, Subiacon, Collepradon ja Verolin kautta Monte Cassinoon. Pyhiinvaellusreitti lähtee luonollisestikin Norciasta ja kulkee pitkän matkaa Umbriasta, Lazion kautta Moliseen.

 Veroli

 Veroli

 Veroli

 Veroli

 Veroli

Veroli

 Veroli

Casamari

Casamarin luostarista olen jo aikaisemminkin kertonut. Casamari ei sijaitse Verolissa, vaan sen laitamilla, mutta halusin kertoa Verolista, sillä sen verran mukava paikka se oli käydä ohi mennen. Frosinonesta sitä samaa valtatietä SR214 itään päin Casamarin risteykseen, minne on noin 10 km Frosinonesta. Verolista on ajettava takaisin valtatie SR 214:ta ja siitä sitten itäänpäin noin 5 km ja sitten käännyttävä provinssitielle numero  278. Sitä pitkin on reilu kilometri Casamariin.

Subiacon ja Frosinoen matkan varrella sijaitsee Guarcino. Idyllinen paikka sekin.

Antoniazzo Romano

Antoniazzo Romanon maalaama Madonna del latte/Maitomadonna, 

Santa Maria in Annunziata in Borgo, Lungotevere Vaticano



Santa Maria Annunziata in Borgo, Lungotevere Vaticano

Kirkosta käyteään myös nimiä Annunziatina, Oratorio della Santissima Annunziata och Oratorio dell'Annunziatella tai Nunziatina.

Ovi kirkon sisäänpääsyn oikealla puolella johtaa veljeskunnan tiloihin. Sakasti sijaitsee toisessa kerroksessa kirkon päällä. 

Kirkon löytää kun kävelee Ponte Vittorio Emanuele II:n yli Vatikaania kohti. Heti sillan jälkeen oikealla puolen katua sijaitsee tämän kaunis pieni kirkko joka kuuluu L'Arciconfarternita di San Michele Arcangelo, Arkkienkeili Mikaelin veljeskunnalle.

Huom! Kirkko on toistaiseksi suljettu. Syytä en tiedä. Enhkä luostarissa ei enää asu yhtään veljeskunnan jäsentä.

Antoniazzo Romanon maalaama Maitomadonna ikooni ei ikävä kyllä näy valokuvassa, mutta se  on tuossa  heti vasemmalle. Kulma siitä häämöttää...

Perinteen mukaan tämän kirkon perusti paavi Gregorius Suuri (590–604) ja omistettiin kaikille pyhille enkeleille. Taustalla oli, että paavi johti kerran katumuskulkua ruton kärsimässä Roomassa.

Arkkitehtina toimi firenzeläinen arkkitehti ja kuvanvesitäjä Tiberio Calgani, joka tuli Rooman Michelangelon kanssa 1500-luvulla. Hän toimi Michelangelon oppipoikana ja apulaisena, ennen kuin hän teki joitakin omia itsenäisiä töitä. 

Vuonna 1585 kirkko kunnostettiin perusteellisesti ja siirtyi vuonna 1432 perustetun Arciconfraternita/veljeskunta (=hurskaat yhdistyneet maallikot) di San Michele Arcangelo a Corridoio di Borgon omistukseen. Tämän veljeskunnan yhteyteen rakennettiin myös oratorio. Oratorio (latinasta orare 'rukoile', 'kutsua') oli alun perin nimi varhaiskristillisille rukouskappeleille, yleensä yksityiskäyttöön.

Jokaisella veljeskunnalla on noudatettava sääntöjä, joiden mukaan jokainen jäsen sitoutuu elämään. Vaikka katolinen kirkko toimii sopusoinnussa veljeskunnan kanssa, nämä säännöt eivät ole uskonnollisia lupauksia, vaan vain sääntöjä, jotka on laadittu hallitsemaan ja pitämään yhdessä veljesjärjestöä. 

Jotkut veljekset hyväksyvät vain miehiä, kun taas toiset vain naiset tai jotkut vain nuoria. Jotkut veljeskunnat asuvat yhdessä ja pukeutuvat ja käyttäytyvät kuin munkit, vaikka he eivä kuuluu munkkien kanssa samoihin sääntökuntiin.

Melkein kaikki Vatikaaniin kulkijat kävelevät tämän kirkon ohitse, mutta luultavasti vain aniharvat poikkeavat sisään. Kukaan ei toki voi välttyä olla panematta merkille kirkon kaunista julkisivua. Arkkitehti Pietro Passalacqua on suunnitellut tämän ihastuttavan kirkkorakennuksen. Käykää ihmeessä. Tämä on erittäin pieni mutta söötti kirkko. Tunnelmallien. 

Antoniazzo di Benedetto Aquili, toiselta nimeltään Antoniazzo Romano, syntyi vuonna 1430 Roomassa ja kuoli vuonna 1508 Roomassa. Olemme oppineet että suuret maalarimestarit olivat syntyneet ja vaikuttaneet renessanssin ajalla, mutta sitäkin ennen oli ns esirenessanssin ajan mestareita, kuten Giotto jota pidetään ehkä kaikista suurimpana maalaustaiteen mestarina kautta aikojen. Giotto eli 1266-1337 ja hän eli koko ikänsä Firenzessä. Giotto on ainakin minuun tehnyt valtavan vaikutuksen. Sen puoleen, kaikki muutkin sen ajan mestarit, kuten Fra Angelico, joiden teoksia voi parhaiten käydä ihailemassa Firenzessä.

Italialainen taidehistoria ajoittaa esirenessanssin ajan 1400-luvulle ja sitä nimitetään taidehistoriallisesti Quattrocento. Itaiailainen rennessanssin aika käsittää 1400-1600-luuvut. Giottokin tyyliltään kuuluu näihin 1400-luvun taiteilijoihin. Hän oli edeltäkävijä ja neuvoaantava. Sen ajan suuria olivat Masaccio, Piero della Francesca, Paulo Uccello, Fra Angelico, Sandro Botticcelli, Antonio dei Bollaiuolo jne. Sen ajan kuvanveistäjistä oli Donatello ja Andera del Verrocchio kuuluisimmat. 

Kuuluisimmat arkkitehdit olivat Filippo Brunelleschi, jota pideteään maailman ensimmäisenä arkkitehtinä, sekä Leon Battista Alberti, toinen sen ajan suuria neroja taitureita. Kaikki näistä olivat ns Firenzen koulukunnan oppilaita ja kasvatteja. Muutamat heistä on tehnyt töitä myös Roomassa. Roomalaisilla ei ole ollut juuri omia taiteilijoita, maalareita ja kuvanvesitäjiä,  joten he sai houkutella firenzeläisiä Roomaan.

Quattrocenton ajalla syntyi Italissa taiteilijoita kuin sieniä sateella. 

Mutta  minun pääaiheenanihan oli Antoniazzo Romano. Hän oli yksi  tunnetuimmista roomalaisista renessanssin ajan harvoista mestraeista, sillä Roomassa ei juuri taidemaalareita syntynyt.

Antoniazzo Romano maalasi yhdessä Domenico Ghirlandaion ja Melozzo Da Forlin kanssa Vatikaanin kirjastossa1475-1481.

Tässä alla tulee Romanon kuulusia maalauksia:

L'Annunziazzione, Santa Maria Sopra Minervan basilika

Santa Maria Sopra Minervan basilika, Roma

Depocizione, Sant'Abrogio della Masssiman kirkko, tämä taulu on siirretty kirkon vieressä sijaitsevaan luostariin, turvallisuus ja käytännön syistä. 

Tässä todellinen mestarinäytös. Tämä Lapsi ja Madonna maalaus on USA:ssa, Museum of Fine Arts, Houston

Tämä Antoniazzon maalaus sijaisteee Vatikaanissa, apostoolisessa huoneitossa

Galleria Nazionale Arte d'Antica, Roma







Santa Fransesca Romana, Tor de'Specchin luostarissa, Rooma



San Antonio ai Portoghesin kirkko, Rooma



Madonna della Consolazione, saman nimisessä kirkkossa Roomassa



Sant' Onofrio, Roma

Minun lempi kirkkoni ja luostarini. Minulla on uudempiakin kuvia Sant´Onofriosta, joten siitä lisää myöhemmin.

Santi Apostolin basilika, Roma

Roomalainen arkkitehtuuri

Michelangelo Buonarrotin (1475-1564) piirtämä malli Vitruvian miehestä

Leonardo da Vincin kuuluisa ihmisruumiin mittasuhteita käsittelevä piirros Vitruviuksen mies perustuu Vitruviuksen kirjaan De architecturaan, josta da Vinci on ottanut ihmisen ihannemittasuhteet kyseiseen piirrokseensa.

Marcus Vitruvius Pollio (80 eaa-15 jaa) oli roomalainen arkkitehti ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Oikeastaan arkkiehti nimitystä ei silloin vielä tunnettu. Maailman ensimmäisenä arkkitehtinä pidetään Filippo Brunelleschia (1377-1446) joka eli ja asui ja vaikutti Firenzessä.

Le proporzioni del corpo umano secondo Vitruvio/Ihmisen kehon mittasuhteet Vitruviuksen mukaan tai yksinkertaisemmin L’Uomo Vitruviano, on roomalaisen keisari Augustuksen hoviarkkitehti Vitruviuksen kirjallisena kuvauksena tunnettu kaanon, mittasuhteiltaan ihanteellisen ihmisen esittäminen ympyrän ja neliön sisällä, renessanssista alkaen taide- ja arkkitehtuuriteoriassa suosittu teema. Tästä alkoi arkkitretuurinen mittasuhteiden laskeminen, jota ei osattu aikaisemmin. 

Firenzeläinen Filippo Brunelleschi (1377-1446) oli ensimmäinen joka käytti matematiikkaa suunitellessaan rakennuksia ja näin olleen häntä pideteään maapallon ensimmäisenä arkkitehtinä. 

Vitruvius/Marcus Vitruvius Pollio oli taitava roomalainen insinööri ja arkkitehti. Hän syntyi 80 eaa ja kuoli vuonna 15 jaa. Hän kirjoitti jopa kymmenen arkkitehtuuria käsittelevää kirjaa Architectura libri decem. Hän oli ensimmäinen roomalainen arkkitehti. Vitruviuksen määritelmän mukaan arkkitehtuurissa pitää pyrkiä kolmeen päämäärään: venustas, firmitas, utilitas (kauneus, kestävyys, käyttökelpoisuus).Hän kehotti kiinnittämään huomiota huoneiden mittasuhteisiin ja sijaintiin. Teoksella oli suuri merkitys renessanssin arkkitehtuuriteorian muodostumisessa. Hänen oppinsa määräsivät suunnan etenkin yläluokan asuntojen suunnittelulle.

Tässä Vitruvius esittelee kirjojaan keisari Augustukselle

Rooman valtakunta oli suurimmillaan keisari Trajanuksen ajalla 117 jaa.

Roomalaisella arkkitehtuurilla/Architettura romanica'lla en tarkoita vain Rooman kaupungin arkkitehtuuria, vaan koko sen aikaisen Rooman valtakunnan rakennystyyliä. Kulttuuri ja uskonto levisi koko valtakunnan alueelle ja myöhemmin jopa sen ulkopuolellekin.

Roomalainen rakennsutyyli oli myös hyvin kestävää tyyliltään, ja moni yli 2 000 vuotta vanha roomalainen rakennus tai rakennelma on yhä pystyssä. Roomalainen arkkitehtuuri tunnetaan esimerkiksi valtavasta ja laadukkaasta tieverkosta, akvidukteistaan,suurista gladiaattoriareenoista kuten Colosseumista, kupolikatoista ja lattialämmitteisistä höyrykylpylöistä. Roomalaiset rakensivat myös temppeleitä kuten Pantheonin, riemukaaria, suurten jokien yli johtavia siltoja, kallioihin louhittuja tunneleita, kaivoksia ja kilparatoja.

Roomalaiselle arkkitehtuurille annettiin myöhemmin 1800-luvulla oma nimityskin, romaaninen tyyli. Rooman valtakunnassa oli tavallisin rakennustyyli romaaninen tyyli vuosina 1000-1250. Se muistutti muodoiltaan ja materiaalivalinnoiltaan antiikin roomalaisten rakennustaidetta. Nimitys tarkoitti alun perin ”väärennettyä roomalaista”. 

Romaaniselle tyylille ovat ominaisia pyöreämuotoiset holvikaaret (verrattuna goottilaisiin suippoihin holvikaariin), paksut seinät, pienet ikkunat ja kirkkosalin keskilaivan tynnyriholvi. Holvauksen avulla voitiin rakentaa aikaisempaa isompia yhtenäisiä suuria tiloja, minkä vuoksi romaaninen tyyli tuli yelsiesti käyttöön suurissa kirkoissa. Arkkitehtuurin lisäksi tyyliin lasketaan kuuluvaksi tietyn tyyppisiä freskoja, verhoiluja ja käsikirjoituksia. 

Roomalaisten rakennustaito perustui kreikkalaisten arkkitehtuuriin, josta roomalaiset poimivat parhaat ominaisuudet ja kehittivät niitä edelleen. He ottivat  käyttöön holvaustekniikan, jonka avulla he pystyivät kattamaan isoja tiloja vähällä laastilla ja kivellä. Roomalaiset keksivät noin vuonna 200 eaa. betonin, josta tuli heti tärkeä rakennusmateriaali. He keksivät myös keskuslämmityksen.  Marmorista tuli näkyvä Rooman kaupungin rakennusmateriaali vuoden 100 eaa. jälkeen. 

San Giorgio in Velabron kirkkosalissa voi aavistaa basilikan tyylin synnyn. Se on myös esiromaaninen tyyliltään. Kirkko on pyhitetty Pyhälle Yrjölle/Giorgiolle, jonka reliikit tuotiin Lateraanin basilikasta tänne. Alkuperäinen kirkkorakennus oli 400-500-luvulla oratorium/oratorio, esikristillinen rukoushuone. Nykyinen kirkko vihittiin 700-luvulla, mutta sen keskiaikaisesta tunnelmasta huolimatta kirkkosali on melko moderni. 

Roomalainen maffiryhmä räjäytti vuonna 1993 pommin kirkon kupeessa joten kirkko hajosi osittain. Uuskorjauksissa on yritetty myötäillä keskiaikaista tyyliä. Kirkolla on kuitenkin tyypillien romaaninen campanil/kellotorni.

Tunnettua on että roomalainen arkkitehtuuri sai paljon viitteitä kreikkalaisesta. Roomalaiset ottivat ahkerasti mallia kreikkalaisista temppeleistä, teattereista ja tyypillinen roomalainen hallityyppinen kirkkosali, basilikamallinen rakkenustyyli, sai myös Kreikasta vivahteita. Etruskeilta roomalaiset ottivat myös oppia esimerkiksi holvikaariinsa. Kylpylät olivat roomalaisten omia keksintöjä, sekä akveduktit ja tiet sekä kivisillat.

Pont du Gard, roomalainen akvedukti etelä-Ranskassa.

Roomalaiset kehittivät myös oman kolonnatyylin ns komposita kolonnatyylin. Komposita on yhdistelmä kreikkalaisten korinttilaisesta ja joonilaisesta kolonnasta.

Roomalaiset keksivät myös sementin, josta he valmistivat kirkonkupoleja ja akvedukteja. 

Komposita tyylinen kolonna

Santa Sabinan basilika Aventinon kukkulalla Roomassa (viidenneltä vuosisadalta jaa) on erinomainen tyyppiesimerkki aikaisesta romanisesta rakennustyylistä. Santa Sabina on yksi niistä kirkoista, johon ihastuin ensisilmäyksellä.

Muurit ovat lujatekoiset, ikkunat melko pieniä ja ne sijaitsee ylhäällä, ovet ovet myös pieniä, pyöreät kaarivalvit, sylinterin muotoisia holvikaarteita, pylävsarkaadeja, joita nykyään modernissa arkkitehtuurissa kutsutaan gallerioiksi. Luostareihin ja usein asuintalojen sisäpihoihin, patioille, rakennettiin myös pylväsarkaadit.

Tyypillinen roomalainen asuinrakennus oli nimeltään Domus. Asuinrakennuksen tärkein alue oli ns atrium, joka sijaitsi keskeisellä paikalla ja sitä ympäröi muut huoneet. Atriumin katossa on aukko, compluvium, josta savu pääsi ulos. Kattoaukon alla sijaitsi vesiallas, impluvium. Esapanjassa atriumia kutsutaan nimellä patio.

Agatha dei Gotin kirkon atriumi

Cubiculum oli eräänlainen makuukuone, mutta myös kirjasto, joka sijaitsi Domuksen ylemmässä kerroksessa. Kuvassa oleva cubiculum on Casa della Farnesina'sta.

Impluvium oli allas joka sijaitsi atriumissa kattoauakon alla ja johon sadevesi kerääntyi.

Peristylium oli eräänlainen sisäpiha jota ympäröi pylväskäytävät, suunnilleen samanlainen kuin useimmissa luostareissa on vielä nykyäänkin, ja joissa sitä kutsutaan chiostro'ksi. Peristyyli oli asuinrakennuksen ainoa puutarha jossa kasvoi niin puita, pensaita, keittiökasvillisuutta ja yrttejä joita käytettiin kylpyvedessä. Peritsyyliä koristeltiin usein patsailla ja suihkulähteillä.

Tablinum tai Tabulinum oli huone  joka sijaitsi atriumin perillä. Se toimi isännän vastaanotto- ja työhuoneena. Tabulinumista pääsi usein myös peristyliumiin. Tablinumissa säilytettiin kaikki huushollin tärkeät paperit ja dokumnetit sekä varat.

Vestibulum oli eteishalli. Vestibulumista on meille on tullut sana visti, jota mummoni käytti ulkoverannasta, jossa oli lasi-ikkunat. Toinen sana joka ehkä tulee myös tästä on kuisti.

Hollantilainen taidemaalari Lawrence Alma-Tadema asui Roomassa suuren osan elämästään ja maalasi paljon roomalaisten arkielämää kuvaavia tauluja. Ylhäällä kuvassa tyypilliinen tablinum.

Hollantilainen taidemaalari Lawrence Alma-Tadema (1836-1912) maalasi suuren määrän maalauksia roomalaisten arkielämästä, varsinkin yläluokan elämästä.

Roomalaiset rakensivat noin 900 kylpylää ympäri valtakuntaansa. Kylpylöissä oli kirjastoja, partureita, kylvettäjiä, voimistelusaleja ja vastaavia. Kylpylät olivat tärkeitä paikkoja roomalaisten sosiaalisessa elämässä.

Apollodorus Damaskolainen, (noin 50/60-130 jaa)

Marcus Vittruvius Pollion lisäksi toimi antiikin ajalla toinenkin arkkitehti, nimittäin Apollodorus Damaskolainen. Hän tuli Roomaan Syyriasta noin vuonna 100 jaa. Hän rakensi  Roomassa Trajanuksen Foorumin, Trajanuksen kolonnan ja Basilica Ulpian. 

Apollodorus on luultavasti ollut mukana Pantheonin uudellen rakentamisessa. Hän rakensi myös Neron Domus Aureaan erikoisen liikkuvan kattolaitteen. Keisari Hadrianus riitaantui Apollodoruksen kanssa ja antoi käskyn tappaa hänet. Sitä ennen Apollodorus ehti kirjoittamaan muutaman kirjankin arkkitehtuurista. 

Trajanuksen kolonna

Basilica Ulpia oli Rooman suuri basilika, joka oli rakennettu keisari Trajanuksen perheelle. Basilika valmistui vuonna 112 eaa. Basilica Ulpia toimi roomalaisten basilika tyyppisten kirkkojen rakennusmallina. Basilikasta ei ole jäljellä muuta kuin pilareita, jotka ovat nähtävissä Foro Romanon varrella.

Basilica Ulpian rauniot

Rekonstruktio roomalaisesta kirjastosta, Museo della civita romana, Roma

Julius Caesar (100eaa-44 eaa) päätti rakennuttaa kaksi kirjastoa. Toiseen pantiin latinankielisiä kirjoja ja toiseen kreikankielisiä, mutta kirjastojen rakentaminen jäi hiukan kesken kun keisari murhattiin. Gaius Asinius Pollio, roomalainen valtiomies ja kirjailija päätti rakennuttaa kirjastot valmiiksi Basilica Ulpian lähettyville.

Villa romana, tyypillinen roomalainen huvila, Villa Rustica

Huvila tyyppiset rakennukset rakennettiin kaupungin ulkopuoelle tai sen reunamille.  Vitruviuksen mukaan oli kahdenlaisia huviloita, villa urbana ja villa rustica. 

Villa dei Quintili, Via Appai Antica 290

Villa dei Quintili on hyvä esimerkki sen ajan huvilasta. 

Villa dei Quintili, mistä  olen tehnyt postauksen täällä

Villa urbana oli kaupunkilaisten käytössä kesäaikaan tai silloin kun herrasväki halusi levätä ja paeta kuumuutta kaupungissa. Roomassa on heinä-elokuussa  lähemmäkis +40 astetta.

Villa Rustica oli taas puolestaan pysyvä asunto, jossa asuttiin talvikaudella ja jossa asui myös palvelusväkeä.

Villa di Livia, Prima Porta

Täällä olen kertonut Villa di Liviasta ja Prima Portan alueesta.

Januksen Riemukaari/Arco di Giano

Roomalainen pakananajan Janus ylijumalalla piti olla temppeli tällä alueella jota kutsutaan nimellä Velabro, riemukaaren takana seisovan kirkon mukaan. Mutta tätä riemukaarta on viheellisesti pidetty Januksen temppeliin kuuluvana Tämä on rakennettu renssanssin ajalla ja katettu marmorilla. Januksesta on paljon erilaisia kertomuksia. Liekkö hän ollut aivan tavallinen kuolevainen, ehkä vain kreikkalainen mies Tessalista.

Capitoliumon kukkulalla/Gampidogliolla sijaitsi ylijumala Jupiterin temppeli, mikä rakennettin vuonna 500 eaa.

Tituksen rieukaari Foro Romanon sisäänkäynnissä on yksi kauneimmista yhdessä Septumus Serviuksen rimukaaren kanssa. 

Mutta Roomassa on ollut runsaasti ja on vieläkin riemukaaria. Triumfikaari/ riemukaari on suuri monumentaaliportti, jolla on juhlistettu muun muassa sotavoittoja. 

Kirkkoarkkitehtuurissa triumfikaari on kirkkosalin ja kuorin välinen holvikaari. Antiikin Roomassa riemukaaria pystytettiin sotapäälliköiden urotöiden kunniaksi ja keisarien muistomerkeiksi. Riemukaaret rakennettiin yleensä teiden tai katujen poikki, joten niihin holvattiin kulkuaukko. Myöhemmin riemukaariin lisättiin pienemmät kulkuaukot jalankulkijoille. Riemukaaren muoto säilyi romaanisten kirkkojen fasadeissa ja renessanssin profaanirakennusten julkisivuissa.

Tästä aiheesta olisi paljon kerrottavaa, muutta siitä lisää muitten postausten yhteudessä.

Alla sarja videoita Ostia Antica'sta, joissa kerrotaan antiikin aikaisesta elämästä. Ostia Antica on paras paikka tutkia antiikin aikaista elämää  ja rakennustyyliä. Täällä olen kertonut Ostia Anticasta ja täällä Via Ostiensen tiestä. Molemmat alueet ehkä Rooman mielenkiintoisimmat ja laajimmat historialliset raunioalueet.