Santa Maria Odigitria, Via del Tritone 80
Via del Tritonen katu on yksi minun mielikatujani Roomassa. Se kulkee Largo Chigin (tärkeä liikenneristeys) ja Piazza Barberinin väliä keskellä kaupunkia. Via del Trintonen katu on saanut nimensä Fontana del Tritonen suikhukuläheteestä, minkä suunnitteli Giovanni Lorenzo Bernini 1600-luvulla. Katu kulkee Colonnan ja Trevin kaupunginosien kautta ja on melko vilkas ja tärkeä katu, mutta yksisuuntainen (länsi-itäsuuntainen).
Kadun varrella on sijainnut useita hyvin pieniä kirkkoja, joista useat on hajoitettu pois tieltä kun uusia katuja on alettu rakentamaan. Kadun varrella seisoo vieläkin niistä osa ja ne kulkevat nykyään nimellä oratorio, rukoushuone. Tätäkin kirkkoa kutsutaan nimellä oratorio.
Kadun sivukujilta löytyy mielenkiintoista nähtävää ja erinomaisia hotelleja ja sviittejä. Suosikki katuni. Ensinnäkin katu vie suoraan kaupungin sydämeen ja sen varrella on runsaasti mielenkiintosia buteiikkeja miehille, naisille ja lapsille. Viihtyisä ravintoloita, korkeatasoisia kahviloita ja viinibareja, sekä mukavia vaatetusalan butiikkeja. Jopa Louis Vuittonin myymälä löytyy täältä ja monta muuta erittäin tunnetua muotihuonetta. Aluen hotellit ovat hyvätasoisia ja viihtyisiä. Tästä on mukava lähteä mihin suuntaan tahaansa.
Santa Maria d'Itria/Santa Maria Odigitria/ Santa Maria dei Siciliani, on kirkko Roomassa. Se rakennettiin pääasiassa 1500-luvun jälkipuoliskolla ja kunnostettiin useita kertoja 1800-luvulla. Sen pystytti sisilialaisten veljeskunta/confraternita vuonna 1594, mikä teki siitä kansalliskirkkonsa. Nimi tulee kirkossa kunnioitetun Neitsyt Marian kuvasta, Neitsyt Hodegetriasta, jonka sanotaan tuotu Roomaan Konstantinopolista. Tästä johtuu toponyymi "Itria".
Neitsyt Marian ikooni, mikä on tyyppiä Hodegetria ("Hän, joka näyttää tietä").
Rooman tasavallan ajalla (1798-1799) ja ranskalaisten valloituksen ajalla 1700-luvunja 1800-luvun alun välillä ajalla kirkko rapistui ja se häpäistiin. Kirkosta on olemassa kuvaus ennen sen tuhoamista.
Ensimmäisessä kappelissa on Giovanni Quagliatan maalaus, pääalttarissa Tommaso Sciaccan maalaus. Seuraavassa kappelissa on maalauksia, jotka esittävät San Corradoa. Viimeisen alttarin maalasi Pietro del Pò, joka oli holvin vähemmän tunnettu maalari.
Vuodesta 1990 lähtien Giuseppe Mignecon (I paavi Leone II, Agatone ja Methododio), Salvatore Fiumen (Santa Lucia), Sebastiano Milluzzon (Sant'Agata) ja Mario Bardin (Santa Rosalia) alttaritaulut ovat olleet esillä neljässä sivukappelissa.
Kirkon vieressä on Sisilian veljeskunnan tilat, jossa säilytetään sisilialaisen taidemaalarin Gaetano Sottinon Santa Rosaliaa kuvaavaa maalausta.
Rakennus vihittiin käyttöön 17. elokuuta 1596, ja se oli alun perin Sisilian kansalliskirkko, jota hallitsi sitten Aragonian kuningas. Kun Sisilia liitettiin Italiaan, siitä tuli pikemminkin alueellinen kuin kansallinen kirkko.
