Herkkujen Rooma

Piadina ja perinneruuat

Piadina romagnola

7 dl vehnäjauhoja, 420 g

1 1/2 tl suolaa

2 tl leivinjauhetta

4 valkosipulin kynttä

1/2 dl esimerkiksi Extra neitsytoliiviöljyä, esim. Fruttato Intenso (Zetan oma öljymerkki)

3 dl kylmää vettä

Monelle Rooman matkaajalle on antiikki, kulttuuri ja ruoka tärkeimmät seikat. Roomassa kannattaa tosiaan syödä perinneruokia.

Meillä Ruotsissa on paljon italialaisia maahanmuuttajia, joita on tullut Ruotsiin kolmessa erässä. Useat heistä myy nykyään italialaisia ruokatuotteita. Zeta on erään Ruotsiin muuttaneen italialaisperheen oma tuotemerkki. Luonnollisestikin jokainen voi käyttää muitakin tuotteita. Itse ne käytä koskaan neitsytöljyä vaan ruotsalsiat rapsiöljyä, mikä on todettu terveellisimmäksi, ja siinä ei ole sivumakua tai hajua, vaan on täysin neutraali. Ruotsi teki valtavan projektin kehittäessään mahdollisimman hyvää rapsiöljyä ja sai siihen jopa EU:n tukea.

Piadina romagnola, toisen välissä on salamia ja toisen välissä luultavsti prahalaista keittokinkkua. 

Italialaiset keittää kinkun ja sen jälkeen kevysetsi savustaa tjekkiläisen perinteen mukaan ja sen parenpaa kinkkua ei löydy varmaan mistään. Parasta kinkkua ikinä! Mutta kallista. Prahassa kinkkua syödään hapankaalin, keitetyn perunan ja oluen kanssa.

Ruotsalaisetkin keittää aina joulukinkkunsa, mutta se ei ole läheskään yhtä hyvää kuin tämä Prosciutto cotto Praga, jota valmisteaan Triesten alueella Italiassa. Tjekkiläiset unohtivat patentoida tuotteensa ja siksi italialaiset nappasivat reseptin itselleen. Ruotsissakin valmistetean Prahakinkkua nykyään ja myydään hintaan noin 70 € per kilo.

Piadinan valmistustapa on melko sama kuin Intiassa leivottaessa rotia tai chapatia. Piadina on perinteinen roomalainen leipä, mitä syötiin jo varmaan  pari tuhatta vuotta  sitten. Voi olla että napolilaiset keksivät pizzan kun saivat syödä piadinaa, mutta sitähän ei Italiassa uskalla sanoa ääneen. Piadinoja on varmasti yhtä montaa sorttia kuin pizzojakin. Jokaine voi laittaa Piadian vällin mitä itse ikinä haluaa.

Etruskit jo aikoinaan valmistivat focaccia leipää mikä muistutti piadinaa.

Tukholmassa voi ostaa valmista Piadinaa. Ruotsiinhan tuli paljon italialaisia jo 1600-1700-luvuilla ensimmäisen kerran. Toisen maailmansodan jälkeen italialaisia tuli pakolaisina Ruotsiin. 1970-luvulla he tulivat työmaahanmuuttajina Ruotsiin kun Ruotsi etsi työväkeä ympäri Eurooppaa. Västeråsiin tuli niin paljon italialaisia että Västeråsia alettiin kutsumaan nimellä Little Italy. 

Nykyään on vaikea sanoa kuinka monella Ruotsissa on italialaiset juuret. Täällä kun avioidutaan ristiin rastiin. Hindut ja muslimit avioituvat usein myös keskenään. Syyrilaiset vain syyrialaisten kanssa. Ruotsalaiset naiset eivät ole lainkaan halukkaita avioitumaan muiden kuin ruotsalaisten, englantilaisten tai amerikkalaisten kanssa. Ranskalaiset ehkä kelpaa myös heille. Ruotsinsuomalaiset naiset näkyvät avioituvan hyvin helpolla maahanmuuttajien ja myös muslimien kanssa. Olen tavannut vain hunnuettuja ruostinsuomalsia naisia. Sen tunnistaa siitä että he puhuvat suomea lastensa kanssa. Heidänkin määrä on vähentynyt. Muut ei käytä Ruotsissa huntua, jotkut vain pääliinaa. Ueimmat ei käytä mitään, sillä tänne on tulltu pakoon islamin uskontoa ja halutaan elää ilman uskontoa.

Ja nyt leipomaan... sekoita kaikki kuivat ainesosat kulhoon. Purista valkosipulinkynsi ja sekoita uudelleen. Kaada vesi ja oliiviöljy ja vaivaa yhdessä tasaiseksi taikinaksi. Jaa taikina 7-8 osaan ja kaulitse ne noin 2-3 mm:n paksuiseksi jauhotetulla leivinpöydällä. Kuumenna paistinpannu keskilämmöllä ja harjaa leivät molemmin puolin oliiviöljyllä. Paista muutama minuutti molemmin puolin, jotta leivät muuttuvat kullanruskeiksi. Aseta keittiöpyyhkeen alle, kunnes se on jäähtynyt.

Intialaisethan ei rasvaa leipiä ennen paistamista, enkä minäkään suosittele sitä tapaa. Paarsta on rasvata leivät vasta valmiiksi paistettuina ja ne laittaa puhtaan keittiöpyyhelinan sisäänn leipäkoriin.

Piadinan sisään voi kääriä melkein mitä vaan. Useissa italialaisissa ravintoloissa Tukholmassa saa nykyään piadinaa monella eri täytteellä. Muun muassa Snaps Bar & Bistro, Gotgatan 48, Södermalm. Huom! Täällä on ikäraja 18 vuotta. Snaps on ennen kaikkea ruokala eikä juottola. Toisessa kerroksessa on pieni tanssilava, missä voi rentoutua töitten jälkeen.

Tonien paikka missä saa osta Piadina on Solnassa Råsundassa italialaisessa ravintolasa nimeltä enricos caffe & vinbar, Stråket 3 Råsunda. Tämä on pieni paikkallisten suosikki, missä on mukava juoda italialaiset kahvit tai lasin viiniä ja jutella. Kesäaikaan voi istua ulkona ja nauttia kesästä. Råsunda on kuin oma kyläyhteisönsä, missä viihdytään ja tunnetaan naapuritkin. 

 

Ruotsalainen versio Piadinasta. 

Strutto tässä roomalaisessa reseptissä tarkoittaa isteriä. Ister on perinteien ruunavalmistus rasva Italiassa. He käyttävät vieeläkin isteriä mielellään ruuan laitossa, varsikin leipätaikinaan halutaan laitaa struttoa tai lardia, kuten sitä myös kutsutaan. Italaissa on alueellisia eroja ruuanlaitossa, kuten on Ruotsissakin. 

Struttoa voi ostaa Italiassa säilykepurkissa. Parmssa Italiassa on tehdas mikä valmistaa Struttoa. Sian niskarasva on erityisen maukasta paistetuna. Itse en kyllä aio syödä muuta kuin joskus pekonisiivuja tai kasslerin muodossa. Kassleri on eria asia muualla Euroopassa kuin mitä se on Suomessa. Kassleri on perinteinen saksalainen tuote, mikä on levinnyt Eurooppana. Italiassa varsinkin Bologanssa syödään paljon sianlihaa ja leikkeleitä. Jostain syystä ei Suomessa saa myydä kassleria sen periteisessä muodossa.

Ruotsalainen kassleri on tämän näköistä. Se on valmistuote, mitä voi syödä sillään vaikka leivän päällä, mutta siitä voi laittaa mitä merkillisimpiä ruokalajeja. Kassleri on suolavedessä liotettua, kevysesti savustettu ja usein Ruotsissa viinimarinoitu.

Pesto ei ole roomalaisten suosikki, eikä se ole myöskään suosituu Tukholmassa. Tomattikastikkeeseen ei noin vaan sekoiteta pestoa, kuten nykyään tehdään useissa valmiissa tomattikastikkeissa. Pesto syödään sillään spagetin kanssa eturuuaksi Pohjois Italiassa.  Pesto on genualainen tapa syödä pastaa.

Italiassahan ollaan paikallispatriootteja varpaita myöten ja kunkin alueen omat perinneruuat ovat vieläkin ehdottomat. Toisten alueiden perinneruokia harvoin  syödään muilla alueilla. Uutuuksiin ei sorruta, mutta nuorempi väki Italiassakin käy silloin tällöin syömässä hampurilaiset tai kepabit, jos rahat siihen riittää. Italialaisten tavisten palkat ovat hyvin alhaisia, joten ei niillä rahoilla ostella usein hampurilaisia.

Roomassa on vaikka kuinka paljon hampurilaisravintoloita, mutta niissä ei ole koskaan tunkua. Useimmat hampurilaisten syöjät ovat amerikkalaiset turistit ja ameirkkalaiset yliopisto-opiskelijat. Roomassahan on useita suuria amerikkalaisia yliopistoja. Roomalaisista perinneruuista teen erillisen postauksen blogiini...

Antica Osteria Rugantino

Antica Osteria Rugantino, Via della Lungaretta 54

Facebook!

Avoinna maanantaista sunnuntaihin kello 12.00-23.30 saakka.

Täällä ei ole mitään erityisiä ruokailauaikoja kuten yleensä Italiassa, vaan tänne voi tulla ihan non-stop, jos vaan on tyhjiä pöytä. Mutta päytävaraus on toki aina varmin tapa, varsinkin jos porukassa on useampi henkilö.

Tämän erittäin tyypillisen roomalainen ja suositun roomalaisen osterian/viinituvan löytää kun kävelee Ponte Garibaldin sillan ylitse Trastevereen ja kääntyy oikealle Via della Lungarettalle. Tässä kohtaa Viale Trastevrerellä psyähtyy bussi H. Tämä bussi H on nopea ja kätevä bussi päästä kaupungin lävitse Terminin rautatieasemalta Piazza Venezian ja Trasteveren aseman kautta Gianicolenseen ja Casalettoon.

Vähän ennen bussipysäkkiä pysähtyy myös raitiovaunu 8, joka kulkee Piazza Venezialta, Viale Trasteveren, Trasteveren rautatieseman kautta Casalettoon. Mukavaa kyytiä tämäkin.

Piazza Giovanni di Maltan tori on iso aukea tori kahden kirkon välissä, Viale Trasteveren reunalla. Torilla on piväsaikaan jonkin laista torimyyntiä. Siinä sijaitsee myös apteekki ja useampiakin pieniä pikaruokapaikkoja. Tuossa Antica Osteria Rugantinon ravintolan vieressä on tupakkakauppa, josta voi ostaa paikallisliikenteen bussilippuja, lehtiä, savukkeita, kortteja juomia ja muuta pientä mukavaa.

 Sant'Agata in Trasteveren kirkko

Erittäin kauniit kirkot Sant'Agata in Trasteveren ja San Crisogono seisovat torin reunalla. San Crisoconosta olen tehnyt postauksen aikaisemmin täällä. Sant'Agatan kirkosta tulee postaus lähiaikoina.

Ravintolan ohitse kulkee Via della Lungarettan kuja, joka on erittäin suosittu kävelykatu. Se johtaa suoraan Trasteveren sydämeen Santa Maria in Trasteveren basilkaan, joka on yksi Rooman tärkeimmistä ja vanhimmista kirkoista, luultavasti vanhin. 

Noantri julhlien aikana tämä tori ja Rugantion osteria kuhisee juhlaväestä. Osa Trasteveren ravintoloista ottaa "Noantri lisää "laskutuksessa.

Perinteisesti italialaiset juovat viiniä ihan tavallisista vesilaseista. Ranskalaiset keksivät jalalliset viinilasit. Roomalaisissa ravintoloissa tarjotaan ensisijaisesti Castelli Romanin alueen viinejä Frascatin alueelta, mutta muitakin viinejä löytyy tarvittaessa. Italialaisille viini on  rukajuoma, joten lasi sen mukana. Mutta turisteja varten on useissa ravintoloissa viinilaseja. Vinilasista jopa huomaa että mikä ruokapaikka on halvempi, eikä ruoka silti tarvitse olla sen kehnompaa. 

Castelli Romanin alueen viinejä, kuten Rugantinon ikiomat viinimerkit. Ennen vanhaan ravintoloilla oli omamerkiset viinit, mistä oli sovittu viinintarhan omistajnkanssa. Rugatinolla on veiläkin omat viinit.

Vatikaanilla on oma viinitarha Rhônen laaksossa, Château Sixtine, ja sen mukaan nimetty viini, Cuvee du Vatican, josta monet entiset paavit sekä siunasivat että itse käyttivät viiniä. Siunausuviinit valmistetaan nykyään Castelli Romanin alueella  Eremo Tuscolano, jonka omistaa tietääkseni Camaldonin eremiitti luostari. He viljelee ensisijaisesti viinejä Vatikaanille. 

Puntarella alla romana/Puntarella salaatti on tyypillisin salaatti Roomassa. Se tehdään cikoriasta. Toreilta ja ruokatavara myymälöistä voi ostaa valmiiksi pilkottua ja jäävedessä liotettua cikoriaa ja sitten vaan kotiin ja värkkäämään kastike siihen. Salaatin salaisuus on sen kastike, johon tarvitaan anjosvista, ruokaöljyä, valkosipulia ja viinietikkaa. Kukin oman mieltymyksen mukaan. 

 Antipasto lautanen

Antipastot ovat italialaisia ​​välipaloja tai 'pientä purtavaa', mitä tarjoillaan ennen pastaa tai buffetissa. Antipasto tai antipasti voi koostua monista erilaisista herkuista ja herkuista ja tarkoittaa käännettynä "ennen pastaa".

Roomalaiset liharuuat ovat minun suurta herkkua. Liha on aina ensiluokkaista ja aina perfektisti valmistettua. Tuo kastike mikä on oikeastaan lihan valmistuksessa syntynyttä lientä, vie kielen mennessään. Valmistuksessa käytetään sellerinvarsia, valkosipulia, tomaatipuretta, porkkanaa, herneitä, rosmarinia, tinjamia, laakerilehtiä, viiniä... antamassa makua lihalle ja liemelle. Italialaiset käyttävt erittäin vähän suolaa ja pippuria ruuassa.

Ennen liharuokaa syödään yleensä primo piatti, joka on Roomassa pastaa ja raastettua pecorinojuustoa, mutta se voi olla myös soppa tai jopa risotto. Liharuoka tulee sen jälkeen, siis secondi piatti. 

Tämän lisukkeena syödään contorni, joka pitää erikseen pyytää ja valita. Joissakin ravintoloissa on oma seisova pöytä contorneille, josta voi käydä itse valitsemassa. Firenzessä oli ainakin niin, mutta se on harvinaista. 

Italiassa ei tykätä siitä että mennään sorkkimaan ruokia tai tavaroita edes kaupoissa, vaan siitä saa helposti nuhteita. Se on parasta kiltisti odottaa ja pyytää saada mitä haluaa. Firenzessä käskettiin itse ottamaan pöydästä mieluistaan. 

Contorni voi olla vihanneksia, salaattia, varsinkin öljyssä pyöräytettyä mangoldia, jota italialaiset syövät päivittäin tai uunissa paisettuja perunalohkoja tai friteerattua perunaa. Minäkin olen rakastunut rosmariinin ja mangoldiin. Hyvin monet syö lihan leivän kanssa, murtamalla palan leivästä ja doppaamalla leipää liemessä.

Viimeisenä tulee dolce, jälkiruoka, mikä on usein jotain makeaa tai hedelmiä ja sen päälle sitten kahvit. Tiramisú on ikivanha jälkiruoka kotoisin Trevisosta, Pohjois Italiasta. Moni tykkää siitä, mutta minä en. En tykkää lainkaan alkoholilla maustetuista jälkiruuista. 

Kukaan ei pakota syömään kaikkea tätä vaan aivan hyvin voi itse valita mitä haluaa syödä ja minkä jättää väliin. Italialaiset syö erittäin huonossti aamiaista ja lounasta, mutta päivällisellä he sitten syö koko päivän edestä. 

Joissakin roomalaisissa ravintiloissa on erikoisia ruokaehdotuslistoja, joissa esitellään ruokalajit järjestyksessä ja niitten vaihtoehdot. Niin on tehty tässäkin ravintolassa. Listoista on suurta apua ulkomaalaisille ruokaa valitessa ja pyydettäessä. Italialaisissa ravintoloissa on jokainen eri ruokatavara pyydettävä erikseen, vihannekset ja salaatit erikseen, leipä erikseen, perunat erikseen jne. 

Italiassa ei saa keitettyjä perunoita, mutta friteerattuja perunoita on tarjolla. Tavallisin perunaruokalaji on uunissa valmistettu.

Perunat paloitellaan, tuoreet perunat paloitellaan kuorineen, reilusti valkosipulinpaloja, tuoreen rosmariinin oksia, reilu loraus ruokaöljyä, hieman suolaa. (Mustaapippuria oman maun mukaan. Italiassa laitetaan hyvin vähän suolaa ja mustaapippuria harvoin tai ei koskaan.) Sekoita perunapalat ja muut ainekset ja laita vuoka uuniin 200 asteeseen noin 40 minuutiksi. Välillä voi pari kertaa käännellä perunoita.

Espresso con crema/Espresso con panna viimeiseksi. Espressokahvi on Italian tunnetuin kahvilaji, joka tunnetaan useimmissa maissa italialaisella nimellä. Italiassa caffèa käytetään kuitenkin yksinkertaisesti espresson synonyyminä, koska espresso on kahviloiden yleisin kahvilaji.

Useimpien kahvijuomien pohjana on espresso. Jos espresson päällä on pieni määrä höyrytettyä maitoa, sitä kutsutaan caffe macchiatoksi. Cappuccino on yhtä suuri osa espressokahvia, höyrytettyä maitoa ja maitovaahtoa. Caffè lungo ("pitkä kahvi") valmistetaan kaksi kertaa niin paljon vettä kuin tavallinen espresso. Kuuman veden lisääminen valmiiksi valmistettuun espressoon on nimeltään Caffè Americano, joka antaa erilaisen maun kuin Caffè lungo.

Sacro e Profano

Sacro e Profano, Via dei Maroniti 29, Trevin kaupunginosa

Via dei Maroniti on todella lyhyt katu, vajaat sata metriä. Se sijaitsee Via del Tritonen etelä puolella, Via del Tritonen kadun ja Quirinalen palatsin välissä.

Yllätysekseni sain huomata että tämä ravintola, joka oli aikiasemmin kirkko nimeltä San Giovanni dei Figozza, on suljettu lopullisesti. Mutta voihan tästä silti tehdä postauksen. Koskaan ei tiedä jos se vaikka taas avataan uudestaan uuden omistajan voimin. Ravintolan asiakkaat ovat antaneet hyvät arvosanat ravintolalle. Roomassa on kilpailu kova asiakkaista. Mutta jokin pikaruokapaikka voisi ehkä kannattaakin.

Kirkolla on ollut monta nimeä kuten San Giovanni della Ficozza, San Iohannes de Ficotia ja San Giovanni dei Maroniti. 

Maroniitit on Libanonissa 600-luvulla syntynyt uskonhaara, jolla on noin 6 miljoonaa kannattajaa. Heidän ensimmäinen pappinsa oli niemeltään Johannes Maronit ja siitä nimi tälle uskonhaaralle. Maroniitit ovat aina kuuluneet Paavin johtamaan katolliseen kirkkoon omana haaranaan. Maroniittijäseniä asuu ympäri maapallon nykyään ja Roomastakin löytyy heidän kaunis kirkkonsa San Marone, Via Aurora.

San Marone, Via Aurora 18

Maroniiteilla on oma Gollegio Via dei Porta Pinciana 18. Gollegio sijaitsi alunperin samassa rakennuksessa kuin tämä San Giovanni della Ficozzan kirkko ja myöhemmin Sacro e Profanon ravintola. 

Figozza nimi tulee 1100-luvulta. Se oli Ficozzan aatelisperhe joka kustansi kirkon rakentamisen. He omistivat alueen kirkon ympärillä. Maroniitit perustivat 1500-luvulla gollegion/pappiskorkeakoulun kirkon vieressä sijaitsevaan rakennukseen.

Ranskan miehityksen ajalla kirkko pääsi ränsistymään ja ranskalaiset sotilaat varastivat kaikki minkä vain irti saivat. 1800-luvulla kirkko kunnostettiin ja uusvihittiin käyttöön. Maroniitit rakensivat kirkon ja uuden gollegion Via Auroan varrelle ja heidän entisiin tilohin muutti puolalainen gollegio. Puolalaiset alkoivat kutsua kirkkoa San Giovanni Canzio nimellä, puolalaisen professorin kunniaksi. Puolalaiset muuttivat myöhemmin Aventinoon Piazza Remuren varteen ja tilat täällä Via Maronen kadulla autioituivat pitkäksi aikaa. Ajan päästä avattiin kirkossa baari ja sittemin myös tämä ravintola Sacro e Profano, joka on nyt suljettu ja tiloissa ei ole tietääkseni mitään toimintaa tällä hetkellä.

Kirkolla ei ole koskaan ollut varsinaista kirkon julkisvua vaan se on ollut ulkoapäin aina kuin mikä tahaansa tavallinen rakennus. Ainoastaan Madonnan kuva laitettiin kirkon sisänkäynnin ylle nischiin, mutta Madonnan kuvakin on poistettu seinältä jo kauan sitten. Muuten kirkkosali on suurin piirtein kuin ennenkin ja seinillä on runsaasti melko naiveja haalistuneita freskomaalauksia.

Rakennuksen alla ovat arkeologit kaivelleet. He löysivät kirkon alta domuksen, asuinrakennuksen rippeet 200-300-luvulta. He löysivät myös tabernaen, pikku putiikin raunioita sekä jätteitä vanhasta kadusta joka siihen aikaan oli katettu piikivillä, kvartsilla.

 Urutkin on vielä jäljellä 

Ensi alkuun luultiin että Johannes Kastaja/San Giovanninoa kuvaavat maalaukset olisivat kuuluisan taidemaalari Rafaelin maalaamia mutta kirkkotaiteeseen perehtynyt taidehistoorikko Filippo Titi tuli siihen tulokseen että ne on maalannut Giulio Romano. 

Filippo Azzurini oli kuulemma maalannut alkuperäisen pääalttarin freskomaalauksen, mutta tämä nykyinen on puolalaisten kalkkimaalaus 1800-luvulta.

Antico Forno Roscioli

Antico Forno Roscioli, Via dei Chiavari 34, Regolan alueella

Avoinna joka päivä kello 7.30-20.00

Rosciolin edustalla on aika ajoittain valtavaa tungosta. Syödään seisoaltaan. Aamulla aikaisin tulee lähistöllä asuvat, alueella töissä käyvät ja eläkeläiset Roscioliin aamukahville. Kotona ei pysty keittämään yhtä hyvää kahvia, eikä saa tuoretta cornettoakaan. Eniten väkeä on kello 12-15 välillä. 

Rosciolilla on tyypillinen roomalainen tapa tehdä ostoksia. Ensin kassalle maksamaan ja sitten kuitti kädessä tiskille. Tämä tapa on melkein kaikissa kahviloissa Roomassa. En ymmärrä miten tämä voi toimia käytännössä ja hinnoittelu kuitenkin toimii...vai toimiiko...

Italialaiset ovat tottuneet tekemään kaiken mutkikkaasti, mutta Ruotsissa tehdään kaikki mutkattomasti ja luistavasti, pyrokratiaakaan ei juuri esiinny lainkaan. 

Mutta Rosciolin pizza on maailman parasta! Lämmintä ja halpaa!

Täällä Rosciolissa saa monenlaista Cornettoa aamukahvinsa kanssa. Tässä on kermavaahtoa työnnetty Corneton sisään.

Lohicornettoa

Pizzapulla

Salumeria Roscioli, Via dei Giupponari 21/22, Rooman keskustassa. Via dei Giupponari on yksi mukavimmista kaduista keskustassa. Sen varrella on paljon halpoja ja hyviä ruokakauppoja ja paljon pieniä putiikkeja. Olen tästä jo kertonut aikasemmin, mutta en malta olla tekmättä ihan omaa postausta Rosciolista. 

Roscioli on ns salumeria, jossa myydään leikkeleitä, herkkuja ja leipomatuotteita. Salu-meria, tulee sanasta salami. Lihaa jaa makkaroita myydään lihakaupoissa ja muut lihatuotteet salumerioissa. Nykyään salumerioissa myydään myös kananmunia, juustoja, erilaisa pastoja. 

Rosciolilla on leipomo nurkan takana, Via dei Chiavari 34, ja salumeria vain noin 20 metrin päässä toisistaan. Leipomosta voi ostaa leivän lisäksi leivonnaisia, keksejä, kakkuja, pastaa, viiniä, hilloja ja palapizzaa suoraan uunista.

Rosciolista voi ostaa tämmöisen klassisen perinteisen peltilaatikon, Biscottieran, Rooman muistoksi tai vaikka jollekin tuliaisiksi. Laatikkoja on hieman erinäköisiä ja ne ovat nykyään keräilytavaraa. Laatikot ovat melko suuria. Kuvassa tuo alkuperäinen laatikko, jossa Biscotti gentilinejä alettiin myymään vuonna 1890. Noita biscotteja valmistetaan vieläkin, mutta pakkaukset ovat muuttuneet.

Termninin rautatieasemalta hävisi Gentilinien myymälä, mutta asiakkaiden erikoispyynnöstä se taas avattiin, mutta vain tilapäisesti. Kyllä siellä luultavasti on noita laatikoita vieläkin myytävänä.

Perinteinen biscotti gentilini osvego, on siis keksi, mitä on valmisettu 121 vuotta. Se tehdään viidestä eri viljalajista. Muistuttaa ruotsalaista Marie keksiä. Uusia keksejäkin on Italiassa tullut markkinoille.

Tavola caldasta/lämmin pöytä, voi ostaa lämpimiä ruokalajeja ja istua jonnekin myymlän pöytien ääreen, sillä myymälään on ahdettu pöytiä ja tuoleja, jotta niin monta kuin suinkin mahtuisi yhtä aikaa sisään syömään.

 Via dei Giubbonari 21/22 löytyy tämä ihana ruokapaikka

Rosciolilla on omat olutpullot, joista tarkoitus on juoda pullonsuulta.

Palapizzaa myydään kilohintaan ja mikä hyvä niin samalla voi maistella useamman sortin pizzaa. Roscioli on kohtuuhintainen, voisi jopa sanoa halpa.

 Antico Forno Roscioli, Via Buonarroti 46/48, 

Piazza Vittorio Emanuele II, Esquilino

Avoinna kaikkian viikonpäivinä kello 7.30-20.00.

Facebook!

Antico Forno Roscioli, Via Buonarrotin varrella Esquilinon kaupunginosassa on ns panicficio/leipäkauppa. Tuo sana Forno tarkoittaa uunia ja leipomoa. 

Tämä on Rosciolin suvun ensimmäinen alkuperäinen leipomo ja myymälä. Nyt tässä on leipomo, viinibarri/kahvila, pizzeria ja leipämyymälä.

Roomassa on tapana heittää leivät ja pullat sikin sokin montteriin

 Ihania pieniä munkkeja

Tavola calda/lämmin pöytä

Tavola Calda on tyypillinen ruokailupaikka Italiassa. Se on ikään kuin seisovapöytä. missä on vain lämpimiä ruokia.

Roscioli Caffe sijaitsee Piazza Benedetto Cairoli 16, vain noin 20 metriä Saluemerista. Se on tällä ovella kun aamukahavia juovat jonottavat jo ennen kello 7, jolloin kahvila avataan. Kahvilan eteen kasaantuu sitten väkeä juoman kahvit seisoen ja jutellen muiden aamukahvittelijoiden kanssa. Salumerista on noin 50 metriä Pizzerian ovelle.