Santi Giovanni e Paolo

Santi Giovanni e Paulo, Piazza Santi Giovanni e Paulo 13

Avoinna:
Kaikkina viikonpäivinä kello 10.00 - 13.00 ja 15.00 - 18.00

Messu:
 sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 10.45 - 11.45 

Casa Romane del Celio
Avoinna maanantaista torstaihin kello 10.00 - 13.00
Sisäänpääsymaksu 6 €

Tämä kirkko sijaitsee Celion kaupunginosassa, muutama satametriä Colosseumin etelä puolella, erittäin kauniilla ja rauhallisella puistoalueella. Celion kukkula on ollut aikoinaan Curia Hostilian aluetta lähinnä Colosseumia. Hostilia oli senaattin rakennus 700-luvulla eaa. Se hajoitettiin vuonna 80 eaa. Välittömästi sen seinään kiinni raknnettiin luostari ja sen eteen Santi Giovanni e Paulon basilika. 

Aivan sen vieressä sitten sijaitsee San Gregorion luostari ja kirkko jonka ympärillä sijainneet suuret alueet kuuluivat Gamaldolese luostarijärjestölle. Gregorius Suuren lapsuudenkoti sijaitsi tällä paikalla ja isänsä kuoltua hän rakennutti lapsuuden kotinsa luostariksi. Gregoriuksen äiti Silvia julistettiin pyhimykseksi hänetkin, kuten hänen isänsänsä ja kaksi sisartaan. Silvialle pyhitetty kappeli löytyy San Gregorion kirkon yhteydessä. 

Vasta aivan äskettäin sain tietää että San Gregorion luostarin yhteydessä sijaistee myös vieraskoti, josta voi vuokrata huoneen. Yksityinen kontakti luostariin: puh. +39 06.7000987, e-mail:  forgreg@tiscali.it

Santi Giovanni e Paulo  ja  Passionistien valtavan iso luostari

Vasemmalla San Gregorion kaunis kirkko ja sen Camaldolesiluostari vieressä. Tiet vasemmalla ja oikealla puolen johtaa Colosseumille, jonne on vain noin 300 metriä.

San Gregorio e Paolon itäisellä puolella sijaitsi ja sijaitsee vieläkin Villa Mattei ja Mattein suvun puutarha, mutta niin huvilan kuin puistonkin omistaa Rooman kunta nykyään. Puistoalue on avoinna kaikille. Alueen siitä itään päin omisti saksalainen Gollegio maatilat San Stefano Rotondon kirkon ympärillä. Arco dei Constantino niminen katu kulki Colosseumilta etelään päin Circo Massimolle. Nykyyään kadun nimi on Via di San Gregorio. 

Celion kukkulalla kulkee mukava rauhallienen katu Colosseumille, Viale del  Parco del Celio. Sitä pitkin aikoinaan kulki raitiovaunu numero 3, joka on nykyään bussi numero 3. Voi olla että se on taas raitiovaunu jos satut lukemaan tätä joskus myöhemmin. Se on ihana kuja päiväkävelyä ajatellen. Minulle henkilökohtaisesti on tämä alue tullut erittäin rakkaaksi. 

Santi Giovanni e Paoloon kulkee kaksi kujaa. Viale del Parco del Celiolta kuja nimeltä Clivo di Scauro. Toinen kuja kulkee idästä päin Via Claudian ja Via della Navicellan yhtymäkohdasta ja on nimeltään Via di San Paolo della Croce. Se lähtee kaariholvesta ja kulkee muurien keskellä. Kaunis kuja sekin.

Santi Giovanni e Paolo kirkko valmistui jo vuonna 398 jaa ja se kuuluu Rooman vanhimpiin kirkkoihin. Se rakennettiin kahden roomalaisen marttyyrisotilaan muistolle Giovanni ja Paolo, jotka olivat asuneet juuri sillä paikalla jonka päälle kirkko rakennettiin. Senaattori Pammachius kodissa (Curia Hostilian senaattihan sijaitsi vieressä), sijaitsi ensin Titulus Pammacchius, kristittyjen alkuseurakuntalaisten rukoushuone, ennen kuin kirkkoja oli edes rakennettu. 

Kristinuskohan ei ollut virallinen uskonto Roomassa ennen kuin vuodesta 385 jaa lähtien. Samasta vuodesta lähtien on siis kristinusko virallisesti  ollut olemassa. Kirkkorakennus on vaurioitunut useamman kerran niin taisteluissa kuin maanjäristyksissäkin. Nykyään kirkon omistaa vieressä sijaitseva luostari, joka kuuluu Passionisteille. Kirkossa on myös Paulo della Croce haudattuna. Hän perusti 1700-luvulla passionisti luostarijärjestön.

Santi Giovanni e Paolo sijaitsee kauniilla paikalla, rauhallisella puistoalueella.

Viale del Parco del Celiolta nähtynä

Kirkkosalin voi vuokrata vihkimistä varten

San Paolo della Croce'n hautakappeli

San Paolo della Croce, 1694-1775

Giuseppe Garampin hautamuistomerkki

Hän  eli 1700-luvulla ja toimi mm Vatikaanin arkiston hoitajana Castel San Angelossa.  Hän oli italialainen arkkipiispa, kardinaali ja numismaatikko.

Campanile, kellotorni on erittäin kaunis ja se on rakennettu kapeista tiiliskivistä kuten koko kirkko. Se on rakennettu kahtena eri kertana. Kellotapulissa on kolme kelloa, kukin eri vuosisadalta, 1500-, 1700- ja 1800-luvuilta. Roomassa on jäljellä noin viisikymmentä keskiaikaista kellotornia jäljellä. Viimeisin peruskorjaus tehtiin kirkossa vuosina 1948-1952 ja mm Joseph Kennedy lahjoitti varoja korjauksia varten.

Via di San Paolo della Croce 

Kirkossa käydessäni istui kissa kirkon eteisessä ja odotti sisäänpääsyä

Clivo di Sacuron alussa kirkon kupeessa on tukimuurirakennelma. Casa Romano del Celion musoeoon ja kryptan sisäänkäynti sijaitsee holvikäytävällä.

Kuvassa sisäänkäynti kaivauksiin Clivo  di Scaurilta

Case Romane del Celio, avoinna kaikkina muina viikonpäivinä paitsi tiistaina ja keksivikkkona  kello 10.00 - 13.00 ja 15.00 - 18.00. Sisäänkäynti Clivo Scaurilta, kirkon vasemmalta ulkoseinustalta. Sisäänpääsymaksu 6 €. Opastetuja kiertokäyntejä lauantaina ja sunnuntaina. Sisään päästetään puolen tunnin välein. 

Kirkon alta löytyy käytäviä ja vanhoja asuntoja

Sant'Alfonso de Liquori

Sant'Alfonso di Liquori All'Esquilino, Via Merulana 26

Facebook!

Messu arkisin kello 7.00, 9.00 ja 18,30. 

Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 7.00, 8.30 ja 9.30 (puolaksi),

 11.15 ja 12.30 (puolaksi),

 16.00 (filippiinien kiellä), 

17.00 (espanjaksi, latina-amerikkalaiset).

Kirkon yhteydessä sijaitsee Accademia Alfonsiana, moraaliteologinen korkeakoulu. Redemptoristien uskonnollinen järjestö perusti instituutin vuonna 1949. Instituutti on melko suuri ja sen kirjasto  on erittäin kattava. Kirjasto on ilmaiseksi avoinna kaikille maaantaista perjantaihin kello 8.45 - 13.00 ja kello 13.45 - 18.00. Yli kolmekymmentä professoria toimii instituutissa ja täällä voi opiskella tohtoriksi saakka. Instituutissa on opiskelijoita noin 60. eri maasta.

Sant'Alfonsoa juhlitaan kirkossa 1. elokuuta.

Sant'Alfonson kirkko on yksi harvinaisista goottilaistyylisistä kirkoista Roomassa. 

Kirkko on turistinähtävyys!

Kirkko rakennettiin vuosina 1855-1859. Arkkiethtinä toimi George Wigley. Julkisivu on tehty tiilistä ja traventinikivestä. 

Pääsisäänkäynnin yllä

Katualttari Madonna Addolorata, Sant'Eustachion kaupunginosassa,
 Via  dei Redentoristi 16

Alfonso  Maria de'Liquori 1696-1787

Hän syntyi Amalfissa ja oli katolinen piispa, kirkonopettaja ja taiteilijakin, joka perusti Santissimo Redentore, Redemptoristit, Liquorinistit, nimisen uskonnollisen järjestön. Redentore tarkoittaa pelastusta. Järjestö perustettiin Amalfissa vuonna 1732. 

Liquori koulutti itsensä ensin juristiksi mutta melko pian sen jälkeen hän käänsi selkänsä maalliselle ja muutti Micericordiajärjestön luostariin, Madonna della Mercere, suojaviittamadonna järjestöön. Suojaviittamadonnan palvontaa esiintyy etenkin dominikaanien ja sisterssiläisten parissa. Italiassa häntä nimitetään nimellä Madonna della Misericordia, josta myös tulee italialainen hyväntekeväisyysjärjestö Misericordia. Misericordia järejstössä on noin 700 munkkiveljestä, mutta vapaaehtoisia italialaisia on noin 700 000 henkilöä, jotka toimivat hyväntekeväisyystyössä ympäri Italiaa. Nykyään järjestö auttaa myös ulkomailla.

Sant'Alfonsolla oli hyvin aikaisessa vaiheessa toivomus perustaa moraaliteologinen instituutti juuri Roomaan. Alfonso oli kovasti kiintynyt Mariologiaan, katolisen kirkon haaraan, mikä tutkii Pyhän Marian osuutta katollisessa kirkossa. Hän sävelsi myös mariologista musiikkia kuten esimerksiki hymnin 'Quanno Nascetti Ninno', sekä 'Tu scendi dalle stelle' kappale, jota esitetään usein Sant'Alfonson kirkossa. Hymnia soitetaan ja lauletaan usein Pyhän Pietarin basilikassakin  ja se on suosituin jolulaulu Italiassa, mitä laula etenkin lapste ja lapsikuorot. 

Alfonso kirjoitti  vuonna 1750 mariologisen kirjan 'Gloria di Maria' ja kolme vuotta sen jälkeen kirjan 'Homo Apostolicus', jossa hän perusteli oman moraaliteologisen oppinsa.

Kirkon paikkalla seisoi 1700-luvulla Villa Caetani ja heidän puutarhansa, horti, sen ympärillä. Useilla Rooman aatelisilla on ollut kautta aikojen kesäasunto, Villa, juuri Esquilinon alueella.

Vuodesta 1860 mullistetiin koko Esquilinon alue ja rakennettiin uusia suoria katuja, uusia asuintaloja ja jo ennestään ränsistyneet villat hajoitettiin melkein tyystin. 

Redemptoristit ostivat huvilan ja tontin Caetanien aatelissuvulta vuonna 1853. Skotlantilainen aatelisherra Edward Douglas kustansi kirkon ja luostarin rakentamisen. Tämä oli Rooman kaupunginmuurin sisällä viimeinen kirkko, mikä  rakennettin ennen kuin Italian valtio allekirjoitti sopimuksen kirkkovaltion kanssa ja Vatikaanin valtio perustettiin. 

Samalla Italian valtio ja katolinen kirkko erosivat toisistaan. Italiassa ei siis ole valtion kirkkoa, eikä lapsilla koluissa ole uskontotunteja.Vain vanhempien pyynnöstä peruskoulut voi järjestää uskonnollista koulutustakin. 

Nostra Madre del Perpetuo Soccorso

Ikooni tuotiin Roomaan vuonna 1499 ja se on ns kreettalaisen ikooniperinteen mukainen ikooni.  Sen on maalannut kreikkalainen ikoonimaalari Kreetalla siinä noin 1400-1500-lukujen vaihteessa. Roomaan tuli ikooni 1500-luvun lopulla, luultavasti kreikkalaisten munkkien mukana. Toinen tarina kertoo että roomalainen kauppias olisi varastanut tämän ihmeitätekevän Maria-ikoonin Kreetalla käydessään. 

Ikoonin kerrotaan sijainneen alkuunsa San Matteo in Merulana kirkossa, mikä sijaitsi muutaman sata metriä eteläisenpänä Via Merulanan varrella. Kirkko oli ns Tituli Matthaei neljänneltä vuosisadalta. Kirkko toimi sittemmin luostarikirkkona ja 1200-luvulla rakennettiin jopa hospitsikin sen viereen pyhiinvaeltajia varten. Siihen aikaan Paavi asui aivan siinä lähellä Lateranon platsissa, San Giovanni in Lateranon basilikan kupeessa. Kerrotaan että hospitsia käyttivät enimmäkseen paavin palveluskunta kun he sairastuivat. Luostarissa asui alkuun Crociferimunkit mutta myöhemmin sinne muutti augustiiniläiset.

Ikooni joutui sitten sen jälkeen Santa Maria in Posterulan luostariin kun San Matteo in Merulanan kirkko hajoitettiin Napoleonin vallan aikana. Kun Santa Maria in Posterulakin hävitettiin, niin ikooni sai lopullisen paikkansa täällä Sant'Alfonso de Liquorin kirkossa. Ikooni vietiin Vatikaaniin tutkittavaksi ja restauroitavaksi. Tutkimukset osoittivat että ikooni om vuosilta 1325-1480. Sant'Alfonson kirkossa oleva ikooni on aivan varmuudella se alkuperäinen ikooni,  mutta siitä tehtiin myös kopia, mikä sijaitsee Redemptionistien instituutissa kirkon vieressä.

Tämä on melko varmasti roomalaiskatolisen kirkon tunnetuin Madonna. Madonna-ikoonilla ortodoksisessa kirkossa ei ole sama tarkoitukuksensa kuin ne ovat roomalaiskatolisessa kirkkossa. Ortodoksiessa kirkossa ei ole mitään "Mariakulttia" lainkaan, kun taas roomalaiskatollisessa perinteessä Marialla on hyvin keskeinen osa. Melkein jokaisella roomalaiskatolisella on jonkinlainen Mariaikooni  kotonaan ns kotialttarilla, mikä voi olla ihan tavallinen pöytä tai kaapin päällystä. Ikooniperinne tulee bysanttisesta traditiosta ja nimitys ikooni tulee venäjän kielestä.

Vuonna 1866 tuotiin Sant'Alfonson kirkkoon tämä ikooni Santa Maria in Posterulan luostarista, mikä sijaitsi saman nimisen kirkon vieressä Lunogotevere Tor di Nonalla Roomassa. Kirkko ja luostari hajoitettiin kun Teveren joen reunoja padottiin ja rakennettiin ainaisten tulvien takia ja paikalla on  nykyään parkkipaikka ja sanomalehtikoju. 

Sant'Alfonon kirkon sisäkatto on erikoinen. Se on kaakeloitu ja pyramidaalinen malliltaan. Kuvassa näkymä kirkon sisäänkäynnistä. Rosetti-ikkuna on tyypillinen gottinen elementti. Kirkkosalin seinillä on myös ikkunoita joissa on lasimaalaukset, jotka ovat ranskalaisen dominikaani Marcellino Loforestierin valmistamat. Kirkkoon on kolme sisäänkäyntiä ja loggia joka on rakennettu travertinikivestä. Keskimmäisen oven yläpuolela on mosaiikkikuvaus Madonna del Perpetuo Soccorosta. Kirkkosalissa on freskoja pylväitten yllä kaariholveissa ja erittäin kauniit goottsiet kaariholvit neliskulmaisine pylävineen.

Absidi on sisällytetty luostarin tiloihin. Absidin takana voi kulkea. Pyhä Ikooni on asetettu pääalttarin keskimmäiseen goottilaiseen kaareen. Oikealla puolen on luostariin johtava ovi ja portaat, jotka johtavat kirkkosalin alla sijaitsevaan kryptaan. Kirkon suunnittelut arkitehti George Wikley oli ammatiltaan journalisti, eikä lainkaan arvostettu arkkitehti.

Pääalttarin absidimaalaus on Eugenio Cisterna maalannut kirkoon uuskorjausten aikaan noin vuonna 1900.  Kiristus keskellä, Maria Jeesuken äiti vasemmalla ja ympärillä enkeleitä redemptonistien tavan mukaan. 

Vasemmalla puolen kirkkosalia sisäänkäynnin jälkeen heti on kappel, mikä on pyhitetty Avilan Teresalle. Seuraava kappeli Pyhälle Joosefille, Jeesuksen isälle ja kolmas kappeli on pyhitetty Sacra Famiglia'lle/Pyhälle perheelle, mikä tarkoittaa Maria, Josef ja Jeesus.  

Oikealla puolella heti pääalttarista lukien on Pyhälle Alfonsokselle, redentoristien järejstön perustajalle pyhitetty alttari. Seuraava alttari on Immaculate Conseption, tahrattomalle sikiämiselle pyhietty kappeli ja lopuksi oikealla sisäänpääsyn vieressä on kappeli joka on pyhitetty Pyhälle Fransiskus Assisilaiselle.

San Lorenzon alue

Bussi 71, 492 (oma suosikki bussini), C3 ja raitiovaunu 2 ajavat alueella.

Porta Tiburtinan tieltä lähtee vanha Via Tiburtina Valerian tie, mikä johtaa Tivoliin. Myöhemmin jatkettu kulkemaan Abruzzoon saakka, jolloin tien nimeksi muutettiin Via Valeria. Konsuli Marcus Valerius Maximus Potito (syntyi 300-luvulla eaa  ja kuoli 286 eaa) rakennutti Via Tiburtinan vuonna 286 eaa. Kahdeksannella vuosisadalla jaa alettiin porttia kutsumaan Porta San Lorenzoksi koska via Tiburtina kulki suoraan San Lorenzo Fuori del Muran basilikan luokse. 

Via Tiburtinasta on oma sivu täällä.

Tiburtinon alue on Rooman korttelisto numero VI, alue jossa asuu noin 24 000 asukasta. Hyvin suuri osa asukkaista on vahuksia, yliopistossa opiskelevia ja maahanmuuttajia sekä boheemeja taiteilijoita. Tiburtino sijaitsee Terminin rauattieaseman itäisellä puolella, Aurelianuksen kaupunginmuurin ulkopuolella, mutta kuuluu silti keskustaajamaaan. Suuri osa alueesta kuuluu Campo Veranaon hautausmaahan ja yliopiston Sapinenza tiloihin ja rakennuksiin.

Aikoinaan alueella sijaitsi useita tehtaitakin. Täällä on esimerkiksi valmistettu makarooneja, lasia ja olutta. Pastificio Cerere, Via degli Ausoni 1:llä, Piazza dei Sannitilla, sijaitsee entinen makaroonitehdas. Nykyään se on säätiön omistuksessa, minkä tiloissa on erilaista kuuttuuurillista toimintaa. 

Luonnollisesti rakennuksen Tiburtian kadun puolelta löytyy pastaravintoa, Pastificio San Lorenzo, Via Tiburtina 196.

Ikävä kyllä kallis mutta erittäin moderni ja trendikäs a la New York. Ei lainkaan italialaistyylinen. Tämä on eräänlainen 'kulttiravintola', missä käy paljon kulttuuriväkeä ruokailemassa. Kokit panevat parastaan! Pastaa ei kuitenkaan juuri näy lautasilla. Sisäänpääsy Via Tiburtina 196. Avoinna tiistaista perjantaihin, sekä sunnuntaisin kello 12.30-15.00 ja 19.00- 02.00. Lauantaina kello 19.00-02.00. 

Aikaisemmin olen käsitellyt Tiburtinon aluetta täällä. Tässä keskityn lähinnä San Lorenzon korttelistoon, miskä sijaitsee Terminin rautatieaseman ja Campo Veranon hautausmaan välisellä alueella. Alue on osa Tiburtinon korttelistoa. San Lorenzon alue on alue lähinnä Terminin rautatieasemaa olava alue, Via Tiburtinan molemmin puolin. 

Tämä on mielenkiintoinen alue ja viihtyisä. Amerikkalaiset pommitti alueen paahasti hajalleen vuonna 1943, mutta sitä on yritetty peruskorajata. Tiburtinon lisäksi pommitettiin Prenestinoa, Casilinoa, Labicanoa, Tuscolanoa ja Nomentanon aluetta.

Tältä alueelta löytyy runsaasti pieniä niin sanottuja pikaruokapaikkoja, missä käy paljon yliopiston väkeä syömässä. Täällä on myös vilkasta iltaelämää.

Campo Verano on erinomaisen kaunis ja mielenkiintoinen hautausmaa. Se on melkein enempikin hautausmaamuseo. Se on suunniteltu eri tasoille ja erilaisiin osiin. Täältä voi kopioida hautausmaankartan mukaansa ja kävellä tuo kartalla merkattu lenkki. Sen varrelta löytyy monen monta erilaista hautaa ja hautakappelia. Suosittelen uhrata mutama tunti tai kaksi tälle ihastuttavalle hautausmaalle. Toinenkin käyttökelpoinen kartta löytyy täältä.

Campo Veranosta löytyy oma sivu täältä!

Campo Verano

Campo Verano

San Lorenzo Fuori le Muran basilika, Piazzale del Verano 3

San Lorenzo Fuori del Muran oma sivu täällä!

San Lorenzo Fuori del Muran basilikan kirkkosali

San Lorenzo on alunperin työväenluokan asuinalue, mikä vaurioitui pahasti pommituksissa toisen maailmansodan aikana. Amerikkalaiset pudottivat 4000 pommia alueelle. Vieläkin on osa rakennuksista korjaamatta. Campo Veranon hautausmaallekin osui useita pommeja. Fransesco de Gregor on kirjoittanut musiikkikapapleen tapahtumista.

San Lorenzo on anarkistien, yliopistolaisten, kuttuuripersoonallisuuksien ja vasemmistolaisten alue josta on tullut kulttialue. Alue rakennettiin 1800-luvun lopulla asunntoja ennen kaikkea rautatietyöläisille.

Italian suurin sairaala Policlinico di Roma Umberto I sijaitsee täällä ja sairaala-alue kattaa ison alueen. Sairaalan alue on erittäin kaunis ja viihtyisä. Maria Montessori syntyi ja kasvoi San Lorenzon alueella.

Piazzale Aldo Morolta pääsee yliopiston Sapienza alueelle

Tällä alueella on vain murto-osa Rooman yliopiston rakennuksista sillä niitä on ympäri Roomaa pitkin kaupunkia vaikka millä mitalla.

Trattorio Il Pommidoro, Piazza dei Sanniti, on historiallainen ja erittäin suosittu ravintola. Trattorian vakioasiakkaisiin on kuulunut monemoista herraa kuten Pier Paulo Pasolini ja Alberto Moravia. Luonnollisestikin pitkä liuta mafioosoja ajan saatossa on istunut Il Pommidorossa ja kehitellyt juoniaan. Il Pommidorossa saa tyypillistä Cusina Romana aterioita, roomalaisen keittiiön antimia.

San Lorenzon alueen kuuluisin pizzeria on ehdottomasti Formula Uno, Via degli Equi 13. Täällä saa suuria pizzoja ohuella pohjalla ja halpaan hintaan. Tämä on Rooman vanhimpia pizzerioita ja myös yksi suosituimmista. Tänne tulee poliitikot, journalistit, filmitähdet, liikemiehet, asianajajat, taksikuskit, katutytöt ja gangsterit ostamaan pizzaa. Mutta muutakin purtavaa löytyy. Avoinna vain iltaisin kello 19.00-24.00. Suljettu sunnuntaisin. Pitkät jonot ja ahdas paikka.

SoulKitchen, Via dei Sabelli 193 on ravintola jossa voi syödä lounasta ja päivällistä ja siinä välissä tarjoillaan aperitivoa kello 19.00 erinomaisen halpaan hintaan 4 €. 

Ravintola tarjoaa ennen kaikkea puglialaisia erikoisuuksia. Täältä saa ottaa mukaansa ruuantähteet ja vedenkin. Ravintolalla on myös kirjasto josta saa ostaa uusia  ja  sekondhand kirjoja.

Avoinna kello 02.00 saakka, suljettu manantaisin. Ei mikään luksus paikka mutta mukiinmenevä, kotoisa ja suosittu varsinkin nuoremman väen keskuudessa. Hinnat 4-15 € väliltä. Kaiken kukkuraksi erittäin hyvää ruokaa tarjolla. Jos asutte lähellä tai liikutte alueella niin kannattaa käydä testaamassa.

Santa Maria Immacolata/San Giovanni Berchmans, Piazza dell'Immacolata

Tämän kirkon edustalla on San Lorenzon alueen suurin tori Piazza dell'Immacolata jossa on torimyyntiä arkisin. Torista on tullut paikallisten kohtauspaikka. Nykyään torilla on kesäaikaan, Romane Estate, oma ohjelmansakin, musiikkia, tanssia, keskusteluja, luentoja ja ties mitä. Tapahtumat ovat torimyynnin jälkeen kello 13.00 lähtien puoleen yöhön.

Talvisaikaan on Rooman kunta järjestänyt torille Roma Fringe festivalit. Festarit alkavat jo ennen joulua ja jatkuvat pitkälle tammikuun puolelle. 

San Lorenzon alueella sijaitsee pelastusarmeijan asuntola Foresteria, Via degli Apuli 41,  jossa on 40 sänkypaikkaa yhden-, kahden- , kolmen- ja neljänhengen huoneissa. Kaikki ovat tervetulleita mutta opsikelijta, perheet, pelastusarmeijalaiset saavat alennusta. Kontinentaali aamiainen sisältyy!

Katualttari