San Carlo al Corso, tai Santi Ambrogio e Carlo al Corso,
Via del Corso 437
Alunperin kirkon nimi oli San Niccolo del Tufo ja toimi lombardialaisten kotikirkkona. Onorio Longhi rakensi kirkon uudestaan vuonna 1612 ja se pyhitettiin Pyhälle Ambrogiolle ja Carlo Borromeolle joka oli juuri kanonisoitu.
Pyhä Ambrogio eli ja vaikutti vuosina 339-397. Hän toimi aikansa Milanon arkkipiispana. Hän oli yksi neljästä alkuperäisestä kirkonoppineista yhdessä Augustuksen, Hieronymoksen ja Gregorius Suuren kanssa. Pyhä Carlo Borromeo eli 1538-1584 ja myös hän toimi aikanaan arkkipiispana Milanossa. Hän oli yksi vaikuutajista vastauskonpuhdistuksen aikana.
Kirkko on langobardien kansalliskirkko Roomassa ja kirkossa on myös kansallinen kappeli norjalaisille. Langobardit/longobardit tulivat skandinavsita Italian 500-luvulla ja pitivät siellä valtaa aiksan. He peritsuvat oman valtion nimeltä Lombardia Pohjois-Italiaan, missä sijaistee muun muassa Milano. Nykyään Lombardia on yksi Italian regioneista.
Pyhä Ambrogio eli ja vaikutti vuosina 339-397. Hän toimi aikansa Milanon arkkipiispana. Hän oli yksi neljästä alkuperäisestä kirkonoppineista yhdessä Augustuksen, Hieronymoksen ja Gregorius Suuren kanssa. Pyhä Carlo Borromeo eli 1538-1584 ja myös hän toimi aikanaan arkkipiispana Milanossa. Hän oli yksi vaikuutajista vastauskonpuhdistuksen aikana.
Kirkko on langobardien kansalliskirkko Roomassa ja kirkossa on myös kansallinen kappeli norjalaisille. Langobardit/longobardit tulivat skandinavsita Italian 500-luvulla ja pitivät siellä valtaa aiksan. He peritsuvat oman valtion nimeltä Lombardia Pohjois-Italiaan, missä sijaistee muun muassa Milano. Nykyään Lombardia on yksi Italian regioneista.
Longobardit ovat asuttaneet perinteisetsi aluetta Napolin ja Barin välisellä alueella Italiassa. He perustivat kolme herttauskuntaa, Spoleto, Bnevento ja Tuscia. Olen aloitanut postauksen Bneventosta mutta se vaan on jnyt keskenn. Ja sen huomaa vieläkin että alue poikkeaa kultuurillisista monista muista alueista Italian niemimaalla.
Mitään italialaista valtiota ei ole koskaan ollut olemassa, sillä Apennininen niemimaa on kansoittunut monista kymmenistä kansoita ja kieliryhmistä. Lombardia kuului osana Bysanttiseen valtioon. Varjagit jotk aolivat viikinkejä käviät Longobardien alueella ja riipustivat sinne riimukiviä.
Arkitehti Onorio Longhi kuoli ennen kuin kirkko valmistui joten julkisivun ovat tehneet Menicucci ja da Canepina. Onorion poika Martino sai valmistella sisätilat ja Pietro Cortona valmisti upean kupolin ja absidin kirkkoon.
Kirkko uuskorjattiin vuonna 2001 ja jo vuosi sen jälkeen löydettiin seinissä halkeamia ja kirkon pelättiin hajoavan. Via Corson autoliikenne aiheuttaa tärinää ja kirkko jouduttiin vahvistamaan. Kirkkoa käyttävät myös vieressä asuvat rosminiaanimunkit. Siinä on myös vanhan lombardialaisia varten rakennetun sairaalan (hospitsin) rakennus. Nykyään sairaala on iso klinikka.
Kirkko uuskorjattiin vuonna 2001 ja jo vuosi sen jälkeen löydettiin seinissä halkeamia ja kirkon pelättiin hajoavan. Via Corson autoliikenne aiheuttaa tärinää ja kirkko jouduttiin vahvistamaan. Kirkkoa käyttävät myös vieressä asuvat rosminiaanimunkit. Siinä on myös vanhan lombardialaisia varten rakennetun sairaalan (hospitsin) rakennus. Nykyään sairaala on iso klinikka.
Rosminit ei ole uskonnollien sääntökunta vaan vaan kristitty kansainvälinen veljeskunta, minkä pääsääntöinen tehtävä on hyväntekeväisyys.
Avoinna joka päivä kello 7-19.
Luostarista on nykyään tullut hotelli. Pieni munkkiluostari löytyy kirkon vierestä 439/B, Rosmini veljekset.
Basilika takaa päin nähtynä.
Kirkko on suurikokoinen, 75 metriä pitkä ja 54 metriä leveä. Kirkon holvit ja kupoli ovat tosi korkeat. Kirkossa on kolme laivaa, kaksi sarnastuolia ja kahdet urut.
Pääalttarilta kulkee kapea käytävä absidin taakse jossa on Pyhän Carlon kappeli. Carlo Borromeo oli kardinaali ja arkipiispa, kotoisin Milanosta. Hänen isän veli oli Medicin kuulua ja arvovaltaista sukua, Paavi Pius IV. Carlo Borromeo toimi Santa Pressaden basilikan kardinaalina ja perusti Santa Chiaran fransiskaaniluostarin Agrippan kylpylän, Terme di Agrippa, raunioihin vuonna 1592. Via Arco della Ciambellan varrelta ja Pantheonin takaa voi nähdä Agrippan kylpylän jätteitä.
Norjan pyhä Olavi II, Norjan kuningas
Kolmas kappeli vasemmalla, Cappella di St Olaf, on pyhitetty Pyhälle Olofille ja on Roomassa asuvien norjalaisten kansallinen pyhäkkö.
Pyhän Carlon Borromeon patsas kirkon takana
Mahtavan kaunis pääalttari, jonka valtavan ison taulun on maalannut Carlo Maratta joka oli erittäin kysytty taiteilja barokin ajalla. Hänen maalauksiaan löytyy hyvin monesta roomalaisesta kirkosta. Maratta'lla oli pitkä liuta oppilaita.
Säveltäjä Franz Liszt aikoi mennä naimisiin juuri tässä kirkossa prinsessa von Wittgensteinin kanssa vuonna 1861. Kirkko koristeltiin kukkasilla ja kaikki oli valmista vihkimistä varten. Vihkimistä edeltäneenä iltana lähetti paavi ilmoituksen Lisztille että prinsessan mies elää ja näin ei vihkimisestä tule mitään. Franz Liszt meni Monte Mariossa sijaitsevaan luostariin ja sävelsi siellä kirkkomusiikkia. Ehkäpä niin olikin parasta.