Nykyinen Sant'Angelon silta rakennettiin antiikin aikaisen sillan tilalle. Keisari Hadrianus rakennutti sen jotta näin sai kytkettyä oman mausoleuminsa muuhun kaupunkiin Teveren joen toiseella puolen. Samalla rakennettiin myös Pons Vaticanuksen silta, jotta saatiin Kirkkovalatio kiinnitettyä muuhun Rooomaan. Joten Ponten kaupunginosasta kulkee Teveren joen yli sillat.
Ponten kapupunginosa, numero V
Ponten alueen läpi kulki jatkuvasti väkeä Teveren toiselle puolelle, kuten pyhiinvaeltajia kohti Pyhän Pietarin kirkkoa. Monet halusivat asettua asumaan juuri tälle alueelle. Rikkaat alkoivat rakentaan 1500-luvulla palatsejaan Ponteen.
Teveren joki tulvi usein yli äyräittensä ja peitti suuret alueet veden alle. Siihen aikaan joki tulvi jopa 17 metriä normaalin joenpinnan yli, joten vesi juoksi usein jopa Espanjalaisille portaille saakka. Mutta 1800-luvulla alettiin patoamaan ja vahvistamaan Teveren reunoja ja joitakin uusia siltoja rakennettiin. Teveren joen molemmin puolin rakennettiin vahvat korkeat seinät, ja joen rantaan kävelytiet. Ylös seinämille rakennettiin ns lungoteveret, rantakadut, joita on ties kuinka monta ja monen nimistä Roomassa.
Ponten kaupunginsoan rantakatu Lungotevere Ponte Tor di Nona on saanut nimensä Ponten paupunginosan asuinalueesta Tor di Nona, joka sijaitsee aivan lähinnä Teveren jokea.
Kujat Lungotevere Ponte Tor di Nonan eteläpuoella on sokkeloisia mutta ihania maleskella.
Muistolaatta siltä ajalta kun Tevere tulvi oikein tosissaan 1200-luvulla
Pyhimyksen paikalle on laitettu jalkapallomestari Fransesco Tottin kuva.
Vicolo San Celso on ehkä Rooman lyhin kuja, vain jotain korkeintaan 20 metriä. Kuja käsittä vain väylän kirkon edustalla. Ti kirkko on ollut paremminkin Oratorio/rukoushuone San Celso. Rensansin jalla arkennettiin noin 350 kirkkoa keskikaupungille. Nykyään Rooman kunnass aon noin tuhat krikkoa ja yhtä monta luostaria.
Ponten kaupunginsoan rantakatu Lungotevere Ponte Tor di Nona on saanut nimensä Ponten paupunginosan asuinalueesta Tor di Nona, joka sijaitsee aivan lähinnä Teveren jokea.
Kujat Lungotevere Ponte Tor di Nonan eteläpuoella on sokkeloisia mutta ihania maleskella.
Vicolo di San Trifone
Tämän kujan luona on sijainnut kirkko nimeltä San Trifone in Posterula, joka sijaitsi Via dei Portoghesin ja Via della Scrofan katujen risteyeksssä. San Trifone oli pyhimys joka syntyi ja eli 200-luvulla Frygiassa, nykyisessä Turkissa. Hän oli puutrahamestari.
Ponten alue on keskiaikainen sokkeloinen mutta erittäin rauhallinen. Monet kujat ovat vain pari metriä leveitä. Alueella on monelaisia käsityöläisverstaita ja pieniä liikkeitä, mutta muuten hyvin vähän myymlöitä, kahvoloita ja ravintoloja. Aluetta on muuteltu, rakennuksia hajoitettu ja kadut kulkee jo nyt hieman eri tasoissa. On suuri vaara että alueelta hajoitetaan pian lisää rakennuksia ja piitoreski tunnelma mikä Ponten kaupungioassa vallitsee, tulee melko varmasti pain häviämään kokonaan.
Via dei Tre Archi
Via dei Tre Archi
Via dei Tre Archi
Teatro Apollonian muistoksi suihkulähde Via Tor di Nonan varrella
Casa di Fiammetta, Via degli Asquaparta/Piazza di Fiammetta. Tämä talo oli keskiajalla ns ilotalo.
Via di Panico, yksi ahkerimmin käytetyistä kaduista tällä alueella, jota pitkin pääsee mukavasti yhtä suoraa Piazza Navonalta lähtien Sant'Angelon linnoitukseen ja siitä Vatikaaniin. Kadun nimi vaan vaihtuu siinä matkalla mutta suora reitti se on.
Piazza San Simeone
Toinen suora reitti on Via di Panicon alkupäästä, Piazza dei Coronarilta lähtevä, suora pitkä katu Via dei Coronari. Via dei Coronari on muutenkin rauhallinen ja kaunis katu. Se ohitaa Piazza Navonan pohjoisesta päästään ja siitä se jatkuu suoraan itäänpäin Via Pozzoa, Via in Aquiroa ja Piazza Colonna pitkin Va del Corsolle.
Palazzo Lancellotti (vasemmalla)
Lancelottit omistavat tietääkseni palastin vieläkin, mutta Ruotsin Instituutti/Raushingit vuokraa sitä. Siitä syytä palatsia ei juuri koskaan näytetä. Ruotsin Instituutti sijaitsee Pincion puistossa, mutta täällä palatsissa heillä on seminaareja, kursseja, koulutusta ja kirjasto sekä toimistotiloja. Instituutin kustannukset ja kulut maksaa erittäin upporikas ruotsalainen suku nimeltä Raushing. Täällä lisää aiheesta.
Lancellottit olivat napolilaista aatelissukua. Heidät luettiin mukaan roomalaisiin ruhtinassukuihin kuten Aldobrandinit, Altempsit, Altierit, Barberinit, Bonapartet, Boncompagnit, Borgheset, Caetanit, Cesarinit, Chigit, Colonnat, Corsinit, Boncompagni Ludovisit, Doriat, Lantet, Orsinit, Rospigliosit, Ruspolit, Salviatit, Santcrocet, Strozzit, Caffarellit, Torloniat, Braschit, Massimot ja Matteit.
Piazza San Simenone, Vi dei Coronarin varrella
Taustalla Palazzo Lancelotti, jossa sijaitsee Ruotsin tutkimusinstituutti, Instituta Svedese di Studi classisi a Roma, koskien klassista arkeologiaa ja taidetta. Tämä on Ruotsin valtion opetusmisnietriön alainen laitos. Ruotsilla on vastaavanlainen instituutti Ateenassa ja Istanbulissa.Palatsi peruskorjattiin Italian valtion kanssa yhteistyössä ja kalustettiin ruotsalaisin huonekaluin. Arkkitehti Ivar Tengbom vastasi uuskorjauksista palatsissa vuosina 1938-1940. Palatsi on kalustettu Carl Malmstenin huonekaluilla ja Märta Måås-Fjätterströmin tekstiileillä. Prinssi Eugen maalasi konferenssihuoneeseen maalauksen "Molnet", pilvi. Olga Milles lahjoitti miehensä valmistaman patsaan Solglitter. Uuskorjaukset ja kalustukset on kustantanut Knut ja Alice Wallenberg.
Yksi Ponten kapeista kujista Via Dei Coronari, joka on ehdottomasti suosituin katu Ponten alueella. Se on yksi Rooman tunnetuimmista kaduista, joka kulkee Piazza Navona pohjoispäästä länteen päin suoraan Via di Panicon kadulle saakka.
Via del Panicon kadun varrelta
Albergo dell'Orso, Via del Orso 55
Rooman vanhin hotelli. Rakennuksessa ei ole enää hotellia.
Ponten alue oli tiheään asutettu jo keskiajalla. Ponten kukkulalta muutti monet pois Teveren rantaan koska kukkulalla ei ollut vesijohtoja eikä vesipostia. Sittemmin on kukkulaa hajoitettu ja tasattu sekä koko alue on joutunut korjausten alle useanpaankin otteeseen. Silti vieläkin Ponte on omaperäinen ja viehättävä kaupunginosa, jossa on palazzoja ja palazzettoja vieri vieressä kapeiden kujien välissä.
Roesler Franz: Teveren joki ja Monte Brianzo
Pontin alueelta löytyy erittäin hyvätasoinen ja kotoisa luostariasuntola Fraterna Domus, Via di Monte Brinazo 62.
Torin reunalla sijaitsee basilikan lisäksi Palazzo Sant'Apollonaris ja Palazzo Altemps. Kirkko ja palatsi Apollonaris on rakennettu seitsemmännellä vuoisadalla. Alkuun asui pappeja ja kardinaaleja palatsissa. Palatsin tiloihin järjestettiin katollisen kirkon yliopisto 1400-luvulla. Alkuun rakennukset omisti jesuiitit. Palazzo Altemps kuuluu nykyään osana Rooman kansallismuseoon.
Alessando Gavazzin muistomerkki ja metodistikirkko,
Piazza di Ponte Sant'Angelo 68
Avoinna vain sunnuntaisin kello 10.30
San Giovanni dei Fiorentini
Jacopo Sansovino, Raphael, Giuliano da Sangallo ja Baldasarre Peruzzi kilpailivat saadakseen rakentaa firenzeläisille kirkon. Jacopo Sansovino voitti. Ongelmaksi myöhemmin osoittautui kirkon läheisyys Tevere jokeen ja sen hiekkaperäiseen maastoon. Antonio da Sangallo nuorempi ratkaisi lopulta ongelman. Rakennustöistä vastasi lopulta kuitenkin Giacomo della Porta ja Pietro da Cortona lopetteli työt.
Falconierin suku halusi hautakappelin kirkkoon ja kustansi palkkioksi siitä kirkon koristelun. Francesco Mocchi haettiin Firenzestä apuun. Hän oli sen ajan kuuluismmista kuvaneistäjistä. Hän valmisti upean marmorisen alttarireliefin Falconierien hautakappeliin. Francesco Borromini koristeli kirkkosalin oikean puolen. Carlo Maderno valmisti kupolin vuonna 1634. Kirkon julkisuvu on vasta melko äskettäin korjattu ja putsattu.
Kirkko on barokkityylinen ja vaikka, tai juuri siksi, kirkon rakennustöissä on ollut melkein kaikki sen ajan kuuluismmat rakennusmestarit ja taiteiljat on kirkon sisusta hieman sekava tyyliltään. Pääalttarin yläpuolella on parveke josta saa käydä katsomassa miltä kirkko näyttää siitä vinkkelistä katsottuna. Pääalttarin patsaan on tehnyt Antonio Raggi. Muuten alttari ja sen alla olevan krypta on Borrominin viimeinen työ ja kryptassa on hänen sukulaisia haudattuna. Kirkon tiloissa on myös museo.
Kirkko on barokkityylinen ja vaikka, tai juuri siksi, kirkon rakennustöissä on ollut melkein kaikki sen ajan kuuluismmat rakennusmestarit ja taiteiljat on kirkon sisusta hieman sekava tyyliltään. Pääalttarin yläpuolella on parveke josta saa käydä katsomassa miltä kirkko näyttää siitä vinkkelistä katsottuna. Pääalttarin patsaan on tehnyt Antonio Raggi. Muuten alttari ja sen alla olevan krypta on Borrominin viimeinen työ ja kryptassa on hänen sukulaisia haudattuna. Kirkon tiloissa on myös museo.
San Biagio degli Armeni, Via Giulia 63
Kirkko on valmistunut vuonna 1072 ja oli pyhitetty San Biagiolle. Kirkko uusrakennettiin 1700-luvulla ja entisestä kirkkosalista ei ole kovinkaan paljoa jäljellä.
Piazza di Salvatore in Lauro
Pasta Imperiale, Piazza di san Salvatore in Lauro
Alle 10 € saa pasta-annoksen, joka on valmistettu tuoreesta pastasta, mikä on leivottu paikanpäällä.
San Salvatore in Lauron kirkko on peräisin 1200-luvulta. Kirkko toimii nykyään Roomassa asuvien marchelaisten kotikirkkona.
Avoinna arkisin kello 16.30-19.00
sunnuntaisin kello 8.00-13.00 ja 16.30-19.00
Virtuaalinen vierailu 1 ja 2.
San Salvatore in Lauro
Sisäpiha ja sen vieressä museo
Kardinaali Latino Orsini rakennutti kirkon viereen luostarin, mikä myöhemmin joutui Celestine järjestön haltuun.Alkuperäinen kirkko, jonka paavi Sixtus V käski rakentaa, tuhoutui tulipalossa. Paavi Clemence X Altieri rakennutti kirkon uudestaan 1600-luvulla ja antoi sen picenolaisen järjestön haltuun ja näin olleen kirkko toimi Marchen provinssin kansalliskirkkona.
Santa Maria dell' Anima, Via di Santa Maria dell'Anima 66
Messu kello 10.00 sunnuntaisin ja pyhäpäivinä saksankielellä
Santa Maria della Animan kirkko on todella kaunis. Se on peräisin 1300-luvulta. Roomassa asuvien saksalaisten kotikirkko.
Roesler Franz: kuvaus Pontesta Teveren joen takana. Kuvassa näkyy myös San Salvatore in Lauron kirkko.
Santa Maria Suffragio, Via Giulia 59
Avoinna arkisin kello 7.00-8.00 ja 19.00-20.00.
Sunnuntaina kello 18.30-19.30.
Suffragio niminen veljeskunta rakensi 1500-luvulla kirkon jonka nimeksi tuli San Biagio della Pangnotta. Siis tämä on se toinen saman niminen kirkko samalla kadulla. Tämä kirkko on saanut uuden nimen veljeskunnan mukaan, jotta voi välttyä sekaannukselta. Suffraggio-veljekset näkivät elämänsä täkeimmän tehtävän olevan rukoilla kuolleiden sielujen puolesta.
Via di Tor di Nona
