Andrea Carafa Della Spina, Santa Severinan kreivi, generaaliluutnantti Napolin kuningaskunnassa, joka kuoli Napolissa vuonna 1526. Hän syntyi joskus 1400-luvun lopulla.
Hän itse esittei itsensä Ferninand II Aragonialaiselle ja kehui omistavansa Santa Severinan, Policastron, Roccabernardan, La Castellan ja Ciron ja tarjosi rahaa kuninkaalle jolla oli varojenpuute.
Hän rikastui luonnollisestikin ystävyydestä Napolin kuninkaan kanssa ja rakensi palatsin Pizzofalconeen. Palatsi tunnetan nimellä Palazzo Carafa di Santa Severina. Se oli vain yksi monista palatseista, joita he rakennuttivat suvulle 1500-luvulla. Useimmista Carafa herroista tuli kardinaaleja ja yksi paavi ja yksi arkkipiispa ja loput olivat herttuaita.
Giovanni Pietro Carafasta tuli paavi Paulo IV ja hän on luonnollisestikin yksi niistä Carafan suvun jäsenistä, jotka on haudattu Roomaan Santa Maria Sopra Minervan kirkkoon, Carafan kappeliin. Paulo IV oli dominikaani ja hän vaikutti suuresti inkvisition syntyyn. Kun kristinusko nousi valtionuskonnoksi, harhaoppiset pakotettiin karkotuksen uhalla oikeaan uskontoon. Kirkkoisä Augustinus opetti, että kirkko voi pakottaa harhaoppiset kirkon jäseniksi. Keskiajalla kehittyi pysyvä järjestelmä harhaoppeja vastaan. Inkvisitio oli vastaus voimistuvaan kataariharhaoppiin (albigenssit) Etelä-Ranskassa.
Carafa tai Caraffa italialainen aatelisperheen kotoisin Napoli. Jakautunut useisiin haaroihin ajan saatossa, joista tärkeimmät ovat Carafa della Stadera ja Carafa della Spina.
Napolista kotoisin oleva Oliviero Carafa oli kardinaali josta sittenmmin tuli arkkipiispa. Carafat periytyivät Caracciolon nimisestä suvusta.
Filippino Lippi 1457-1504.
Hän syntyi Pratossa ja kuoli Firenzessä. Hän oli Filippo Lippin ja Lucreazia Butin poika. Isä oli munkki ja äiti nunna. Isä Filippo oli taitava maalari ja hän opetti maaalustaidon myös pojalleen. Isän kuoltua Sandro Botticelli toimi hänen opettajanaan. Firenzessä hän maalasi useiden sukujen hautakappeleissa.
Roomassa hän maalasi Carafan suvun hautakappelin Santa Maria Sopra Minervan kirkkoon. Roomassa hänen apulaisenaan toimi Raffaello del Carbo, joka oli myös kotoisin Firenzestä.
Sant'Eustachion kaupunginosa on pitkä ja kapea ja sisältää ihmeen monta toria ja palatsia. Corso del Rinascimenton katu toimii kaupunginosan läntisenä rajana. Itäinen raja kulkee pitkin Via Arenulaa, Via di Torre Argentinaa, Via della Rotondaa, Via del Collegio Capranican katua ja pohjoisessa kulkee rajana Via della Stellettan katu ja eteläinen raja kulkee Piazza Cairolin kohdalla.
Sant'Eustachion kahvila on luultavasti Rooman suosituin kahvila. Tänne hakeudutaan vartta vasten kahvia juomaan.
Sant'Eustachion kaupunginosan keskeisin paikka on luonnollisestikin Piazza Sant'Eustachio, mikä on oikeastaan kadunpätkä ja useamman kujan kohtauspaikka. Tässä sokkelossa on useampiakin kahviloita, jos sattuu eksymään. Kuuluisin on nimeltään juuri Sant' Eustachio. Torin alkupää alkaa Palazzo Madaman takaa. Palatsissa istuu Italian senaatti ja siitä syystä kadun päässä on vahtikoppi ja ainakin yksi vahti paikalla. Loppupää kadusta onkin sitten jo Piazza dei Carprettaria.
Sant' Eustachion kirkon kupeesta pitkin Via della Palombellan kujaa pääsee Pantheonin taakse. Matkaa noin 40 metriä. Jos taas kirkon kohdalla valitsee nurkan takaa lähtevän Via di Sant' Eustachion kujan ja Salita dei Crescenzin, niin niitä pitkin pääsee Pantheonin edustalle.
Pantheonin edustalla Piazza della Rotondalla on pääni mennyt sekaisin monet kerrat. Pitää muistaa että Pantheon seisoo sisäänpääsy pohjoiseen päin, eikä päinvastoin kuin ensimmäisen kerran torilla sain päähäni. Kesti kauan ennen kuin opin suunnistamaan oikeaan suuntaan torilta. Nimittäin kristityt kirkot rakennettiin niin että sisäänkäynti oli etelästä ja pääalttari ja absidi pohjoisella seinustalla. Pantheon siis tekee poikkeuksen, mutta Pantheon'han onkin kaikkien uskontojen yhteinen rakennus.
Piazza Sant'Eustachiolla ja Via Sant'Eustachiolla on kahviloita vieri vieressä mutta kuuluisin niistä on Caffe Sant'Eustachio, jonka kahvi on erittäin kehuttua.
Hyvässä kahvissa on oltava "crema" kahvin päällä, italialaisten mielestä. Cremaa ei tahdo oikein millään saada kahvin päälle, jos ei ole 'caffémachinaa' kotona. Siitä syystä monet roomalaiset käyvät kahviloissa juomassa kahvinsa, koska heillä ei ole tarpeeksi hyvää caffémachinaa kotoa. Jos olette aikeissa ostaa sellaisen niin miettikää kauan ja ostakaa kerralla kunnon 'machina'. Siitä on iloa lopuksi elämää todelliselle kahvinystävälle. Italiassa on nykyään jo useita eri merkkejä kohtuu hintaan, on kotikäyttöön, on työpaikka käyttöön ja ravintola-kahvila käyttöön.
Sant'Eustachio on saanut Rooman parhaan kahvilan maineen turistien parissa. Kahvila avattiin vuonna 1938, eikä sitä ole juuri muuteltu miksikään. Veljekset Raimondo ja Riccardo Ricci omistavat kahvilan ja kahvi on egologisesti tuotettua.
Italialaiseen tapaan kahvi ja muut ostokset maksetaan ensin kassalla ja kahvi ja särpimet haetaan sitten baristalta kuittia vastaan. Kahvisi tullaan tarjoilemaan zuccerato/sokerin kanssa, jos et huomauta baristalle sitä ajoissa. Nykyään on alettu siirtyä siihen, että asiakkaat saa itse ottaa paperoidun sokeripalansa kassan vierestä tiskiltä.
Roomalaisissa kahviloissa seistään melkein aina ja roomalaiset ovat siihen tottuneet. Mutta jos haluat istua kahvilan ulkopuolella oleviin pöytiin niin kahvi yleensä tulee maksamaan noin tupla- tai jopa jossain kahvilassa kolminkertaisen hinnan.
Vaikka en ole aivan varma jos täällä Sant'Eustachion kahvilassa pätee nuo säännöt turisteja silmällä pitäen. Kupillinen kahvia on tässä kahvilassa jo sen verran kallis muutenkin. Muuten nuo samat kahvilasäännöt pätevät kaikkialla Italisassa, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.
Uno caffé americano
Jos haluat tavallisen kupillisen kahvia, niin pyydä 'uno caffè americano'. Jos pyytää 'un caffè' niin luultavasti saa kupin vahvaa kahvia. 'Un caffè lungo' on vedellä sekoitettua kahvia. mutta hyvin pieni kupillinen. 'Un macchianto' on espressokahvi, jossa on hiukan maitoa, eräänlainen mini cappuccino.
Un cappuccinon tuntee kaiketi jokainen. 'Un latte macchiano' on lasi keitettyä maitoa, johon lorautetaan espressokahvia. 'Un caffè corretto' on espresso, johon sekoitetaan joko grappaa, rommia tai sambucaa. 'Un caffè freddo' on kylmää kahvia jääpalojen kanssa. Ja eikä tässä vielä kaikki sortit...
Caffé Macchiato
Sant'Eustachion kirkko Piazza Sant'Eustachion reunalla
Kirkko on avoinna kello 9.00-12.00 ja 16.00-19.30
Messu arkisin kello 12.00 ja 19.00
Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 19.00
Sant' Eustachion alueella asuu vain noin kaksi ja puoli tuhatta asukasta. Kirkko on rakennettu jo keisari Konstantinuksen ajalla Pyhän Eustachion kodin päälle. Hän kuoli marttyyrikuoleman vuonna 118. Häntä ei ole kuitenkaan koskaan hyväksytty marttyyrikalenteriin hänen uskomattoman kohtalonsa takia. Kirkko on rakennettu kahdeksannella vuosisadalla Pyhän Eustachion kunniaksi.
Cesare Corvara on ollut suunnittelemassa niin julkisivua kuin sisätilojakin. Antonio Canevari on osallistunut myös sisätilojen suunnitteluun. Kirkossa on useampikin kaunis sukuhautakappeli hienosti koristeltuina. Pääalttarilla on Nicola Salvin suunnittelema ja tehty pronssista ja marmorista. Fernidando Fuga suunniteli katon. Punaisessa porfyrikivestä valmistetussa arkussa on Pyhän Sant'Eustachion jälkeenjäännökset.
Kirkon katolla on kauriin pää muistuttamssa että Sant' Eustachio on mm metsästäjien suojeluspyhimys. Vakaat uskovaiset käyvät kirkossa rukoilemassa, ennen kaikkea metsästäjät ja palomiehet sekä avioliittoriidoissa elävät.
Kirkossa estetään silloin tällöin barokkimusiikkia. Sisäänpääsy on ilmainen. Konserteista saa myös tietoa kirkon vestubulin ilmoitustaululta.
Via degli Orfanin kujan varrella sijiatsee toinen Rooman kuuluisista kahvioista, La Casa Caffè Tazza d'Oro.
Sant'Eustachion kaupunginosa on keskeistä Roomaa. Alueelta löytyy paljon nähtävää, vaikka se on pieni pitkulaisen muotoinen alue. Alueelta löytyy monta ravintolaa ja kahvilaa.
Rosciolin suvulla on ollut ravintola Via dei Giupponari 21 jo kolmessa sukupolvessa, Roscioli Antico Forno. Via dei Chiavarin puolella heillä on leipomo, josta saa tuoretta palapizzaa.
Via delle Coppelle 38/39, joka sijaitseee Campo Marzion kaupunginosan puolella, Sant' Eustaschion pojoispuolella, sijaitsee hyvin suosittu Taverna la Coppelle. Tavernasta löytyy puulämitteinen pizzauunikin. Suosittelen!
Piazza della Coppelle 44 on osoite Rooman ehkä tunnetuinpaan ravintolaan Maccheroni. Ravintola on avoinna kaikkina viikonpäivinä kello 13-15 ja 20-24. Keskihintainen makarooniravintola. Taverna la Coppelle on ehdottomasti oma suosikkini näistä kahdesta. Siellä on kotoisa tunne ja ruokaa ei tarvitse mainostaa ja tyrkyttää turisteille sllä paikalliset tuntevat paikan jo entuudestaan.
Kaunis Giacomo della Portan suunnittelema kirkkorakennus.Vaikka kirkko toimiikin luostarikirkkona enimmäkseen, niin sitä voi käydä silti katsomassa ja tutustumassa varsinkin seinämaalauksiin.
Avoinna 7-12, 16-19 ja messu sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 8.00. Kirkossa on ihmeitä tekevä krusifiksi, jota juhlitaan 3. toukokuuta ja 15. syyskuuta.
Oratorion sisäseinät ja sisäkatto ovat tipaten täynnä freskomaalauksia. Oratoriossa pidetään usein konsertteja. Alttarilla ihmeitä tekevä krusifiksi.
Galleria Sciarra, Vicolo Sciarra, Piazza dell'Oratorio, Via del Corso 239
Trevin kaupunginsoan puolella
Via Dell'Umitalta kääntyy kapea katu Via Marco Minghetti Piazza dell'Oratoriolle, samalle torille jossa tuo edellämainittu kirkkorakennuskin seisoo, Oratorio del Santissimo Crocifisso.
Fontana di Libri
Antica Erbosteria Romana, Via di Torre Argentina 15, on tyypillinen italialainen erbosteria, mikä on apteekin ja terveyskaupan välimuoto ja jolla on pitkät perinteet Italiassa. Erbosteriatuotteita alettiin alunperin valmistamaan luostareissa joissa oli omat myymälänsä. Luostareissa aloitettiin lääkkeidenkin valmistus ja lääkekasvien kasvatus. Joissakin luostareissa on vielä tänäkin päivänä tätä toimintaa. Antica Erbosteria Romana on peräisin vuodelta 1752.
Palazzo Giustiniani tai Picollo Colle, Via della Dogana Vecchia
Palatsi on rakennettu Neron kylpylän raunioille. Carlo Maderno, Girolamo ja Carlo Rainaldi sekä Borromini ovat olleet suunnittelemassa palatsia vuonna 1590 Andrea Ventolle joka möi sen sitten markiisi Vicenzo Giustinianille. Giustianiinit olivat rikasta sukua Genovasta jotka omistivat kauppalaivaston. He omistivat myös kreikkalaisen Chioksen saaren.
Palatsi on tiposen täynnä korkearvoista taidetta, upeita patsaita, monta maailmankuulua taulua löytyy juuri tästä palatsista. Italian valtion konstituutio allekirjoitettiin tässä palatsissa vuonna 1947. Nykyään palatsissa kokoontuu senaatti ja senaatin puhemies asuu tiloissa.
Sala Zuccari on saanut nimensä taidemaalari Federico Zuccarista joka eli ja vaikutti 1500-luvulla. Hän maalasi nämä kauniit freskot saliin. Sali on alakuperäisessä muodossaan vielä nykyäänkin.
Yksi Rooman kauneimmista kirkoista jonka rakentamisessa ovat olleet mukana Francesco Borromini, Giacomo di Pietrasanta, Jacopo Sansovino, Gian Lorenzo Bernini, Giovanni Lanfranco ja Isaia da Pisa.
Luostari rakennettin ensin ja sen sai augustiniläinen luostarijärjestö kodikseeen. Kirkon rakentaminen sai odottaa koska paavi Honorius IV oli ehtinyt antaa agustiineille jo Via della Scrofalla sijaitsevan Sant Tryphonin kirkon joka omisti paljon reliikkejä.
Michelangelo kävi kirkossa maalaamassa taulun joka on nykyään Lontoossa National Galleryssa. Caravaggio, Pinturicchio ja Rafael ovat myös maalanneet kirkossa. Kirkosta löytyy Augustinuksen äidin Pyhän Monikan hautamuistomerkki ja kappeli. Kirkko ja luostari uuskorjattiin 1700-luvulla. Viimeisimmät uutuudet ovat vuosilta 1998-2000.
Teatro Valle, Via di Teatro Valle 23
Capranican suku kustansi teatterin ja se rakennettiin kauniin palatsi Capranican viereen ja arkkitehtina toimi Tommaso Morelli. Piazza Capranica on söötti rauhallien tori.
Palatsi Capranican tiloissa sijaitsee myös ALMO Collegio Capranica jonka tarkoituksena oli kouluttaa pappeja ihan tavallisten köyhempienkin perheiden pojista. Kardinaali Domenico Capranica perusti Collegion oman palatsinsa tiloihin 1400-luvulla. Rakennuksessa sijaitsee myös munkkiluostari jonka sisäpiha on kaunis.
Piazza di Sant'Eustacshio
Via del Pozzo delle Cornacchie 35, Piazza della Rondanini, sijaitsee korketasoinen ravintola Filippo la Mantila joka on erikoistunut moderneihin keittotaitoihin.
Ravintolaa vinosti vastapäätä torin reunalla sijaitsee Palazzo Rondanini Aldobrandini. Rondaninit omistivat palatsin myös Via del Corso 518. Aldobrandinit omistivat ehkä kymmenen palatsia ja useamman huvilan Roomassa.
Piazza Sant' Eustachio. Taustalla näkyvä kapea palatsi on Palazzo di Tizio da Spoleto, minkä julkisivuun on Federico Zuccaro maalannut freskoja kiitokseksi siitä että Alessandro Farnese/Paavi Paulo II oli rukoillut esirukouksia Federicon veljen puolesta. Tizio da Spoleto toimi rakennusmestarina ja alunperin palatsi rakennettiin paavi Paulo III:lle, Alessandro Farneselle.
San Carlo ai Catinari, Piazza Benedetto Cairoli/Via dei Giupponari 117
Mahdollisesti kirkon paikalla on ollut jonkinlainen kirkkorakennus 600-luvulla. Paikalla sijaitsi 1200-luvulla kirkko nimeltä San Biagio ja samalle paikkalle rakennettiin San Carlo ai Catinarin kirkko teatiiniluostarijärjestölle. Kirkko rakennettiin vuonna 1612 Rosato Rosatin piirustusten mukaan. Kirkosta tuli myös Carlo Borrominin nimikkokirkko, sillä hän suosi teatiinijärjestöä. Luostarissa sijaitsi hospitsi sairaille.
Barnabiittijärjestön munkit Pyhän Paavalin seurakunnasta asettuivat asumaan luostariin 1500-luvulla. He ostivat useamman rakennuksen kirkon vierestä Via Papaliksen varrelta. Barnabiittien omistamat rakennukset tulivat liian lähelle Teatiinimunkkien luostaria Sant'Andrea della Vallen kirkon vieressä ja munkkijärjestöt riitautuivat keskenään.
Kirkkoa rakennettaessa "törmättiin" toiseenkin luostariin Sant'Annan nunnaluostariin. Kupolin takia olisi pitänyt saada enempi tilaa kirkon päätyyn mutta Santa Annan luostari tuli esteeksi. Myöhemmin kupoli vaurioitui maanjäristyksessä vuonna 1915 ja kirkko ja kupoli vaati peruskorjauksia.
Kirkon kupoli on suurin Roomassa Pyhän Pietarin kirkon kupolin jälkeen. Kun Palazzo Chigiä alettiin rakentamaan revittiin San Paolon kirkko ja pyhät jälkeenjäännökset siirrettiin tänne San Carlo ai Catinariin. Kirkossa on paljon taidetta.
San Carlo ai Catinarin kupoli
San Carlo ai Catinarin portailla joskus aikoinaan...
Kirkko on ollut partureiden kirkko perinteisesti 1600-luvulla
Santa Maria in Publicolis, Via dei Felegnami
Avoinna arkipäivisin kello 17.30-19.00
messu kello 18.30
Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 10-12
messu kello 11
Santacroce niminen aatelissuku rakensi kirkon 1400-luvulla. Mutta se ajan kanssa alkoi hajota hoitamattomana. Caetano Errico perusti 1800-luvulla luostarijärjestön nimellä Missionari dei Sacri Cuori di Gesu e Maria joidenka huostassa kirkko on sittemmin. Kirkko rakennettiin vuonna 1643 Palazzo Gostagutin sisään. Palatsin rakensi Constantino Patrizi 1500-luvulla. Hän oli paavin Paulus III (Farnese) rahastonhoitaja. Costagutit muuttivat Roomaan Genovasta 1600-luvulla ja ostivat palatsin. Costagutit omistavat palatsin vielä tänäkin päivänä.
Pitkin kirkkosalin seinustoja sekä lattian alla on haudattu Santacroce suvun jäseniä.
San Salvatore alle Coppelle, Piazza delle Coppelle
Kirkko vihittiin paavi Celestine II:n voimin vuonna 1195. Mahdollista on että kirkko on rakennettu jo aikaisemmin ja korjattu vuonna 1195.Dokumenttien mukaan kirkko on rakennettu Santa Ababsi nimisen naishenkilön kodin paikalle.Hän oli aatelisnainen jonka oli pakko pantata talonsa taloudellisista syistä ja siitä kirkon nimi San Salvatore de Pieta.
Toisessa dokumentissä lukee kirkon nimenä San Slavatore de Sere. Kirkko toimii nykyään romanialaisten kortikirkkona. Kuten kuvista näkyy niin kirkko on erittäin kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan. Messu sunnuntaisin kello 10 ja 11.30.
Palazzo Madama, joka kuuluu Italian senaatille. Silvio Berlusconi on asunut palatsissa pääministerinä ollessaan. Se on rakennettu antiikin aikaisen Neron kulpylän päälle, Piazza Navonan itäpuolelle, erittäin kapean ja vilkasliikenteisen Corso Rinascimenton kadun varrelle.
Palatsi valmistui vuonna 1505 Medicin suvun käyttöön. Giovanni ja Giuliano Medici, joista molemmista tuli myöhemmin paavit, Leo X ja Clmens VII, asuivat palatsissa, ja Clemensin siskon tytär asui palatsissa kunnes hän avioitui Ranskan kuninkaan kanssa. Francesco Maria del Monte asui palatsissa. Hän oli Carvaggion suojelija. Carvaggio kuoli palatsissa vuonna 1610. Palatsin on saanut nimensä itävaltalaisen Kiesari V:n avioliiton ulkopuolella syntyneen tyttären Margheritan mukaan, joka avioitui toisen avioliiton ulkopuolla syntyneen henkilön, Alessandro di Medicin kanssa. Kun Alessandro kuoli meni Margherita naimisiin toisen upporikkaan mieshenkilön Ottavio Farnesen kanssa. Näin ollen Medicin suvun taideaarteet siirtyivät Farnesen suvulle. Kun Medicin suku kuoli sukupuuttoon, niin palatsi joutui Lorrainen suvulle ja myöhemmin Paavi Benedictus XIV:lle ja näin ollen palatsi toimi paavillisena residenssinä. Lopulta palatsi tuli valtion haltuun ja toimii nyt senaattin tiloina.
San Luigi Francesi, Via Santa Giovanna d'Arco/ Piazza San Luigi dei Franceci Roomassa asuvien ranskalaisten kansalliskirkko.
Kirkko on pyhitetty Ranskan kuninkaalle Pyhälle Ludvig XI:lle. Tämä kirkko on ehkä sittenkin Rooman upein, jos nyt pitää barokin promeasta tyylistä. Mutta onhan tämä rakennettu kuninkaan ja pyhimyksen kunniaksi, joten kultaa ei olla säästelty. Kirkosta löytyy suuren mestarin Carvaggion kolme kuuluisaa maalausta. Kirkko rakennettiin 1500-luvulla rakennukseen, minkä omisti Farfan luostarin munkit. Samassa rysyssä oli Agrippan ja Neron kylpylän raunioita, joista on paljon vieläkin jäljellä kirkkorakennuksessa. Medicin suku otti omistukseensa tilat 1600-luvulla.
Kardinaali Giulio de Medici, sittemmin Paavi Clemente VII, antoi käskyn rakentaa kirkko Roomassa asuville ranskalaisille. Rakentaminen kesti kauan ja lopulta Domenco Fontana sai kirkon valmiiksi. Kaksisataa vuotta myöhemmin koristeli Derizet kirkkosalia. Julkisivu on Giacomo della Portan luomus.
Sant Luigi Francesi, Luis IX:n hautamuistomerkki
Caravaggion kuuluisien maalausten takia jo yksistään kannattaa käydä kirkossa!
San Luigi Francesin kirkossa on suuri määrä kuuluisien sukujen hautakappeleita. Ensimmäisessä kappelissa oikealla puolen lepää Lancelotti suvun jäseniä. Upeita patsaita jotka ovat Carlo Fontanan käsialaa.
Esimmäinen kappeli vasemmalla puolen on Barberinin suvun kappeli. Maffeo Barberini josta tuli Paavi Urban VIII antoi käskyn Matthew Castellille valmistaa suvulle kappeli. Gian Lorenzo Bernini ja monet muut kuuluisuudet ovat koristelleet Barberinien kappelia.
Vasemmalla puolella kolmas kappeli on pyhitetty Pyhälle Sebastianolle jonka nimikkokirkko seisoi Valle kirkon apiaklal aikaisemmin.
Pieni tori kirkon edustalla toisella puolen katua on nimeltään Scossacavallin tori jota koristaa Carlo Madernon valmistama suihkulähde.
Sant'Ivo della Sapienza, Via del Corso Rinascimento, Piazza Navonan itäpuolella
Francesco Borrominin mestarinäytös 1600-luvulta. Kirkko kuuluu Rooman yliopistolle. Koska kirkko rakennettiin Palazzo della Sapienzaan, niin sen muoto oli tehtävä sen mukaisesti. Pohjamalli on tähden muotoinen. Kirkon sisäpihalla pidetään musiikkiesityksiä kesäiltoina. Suosittelen!
Palazzo della Sapienza, yliopisto Sapienzan palatsi
Yksi Rooman tunnetuimpia kirkkoja. Kauniskin se on. Sivu löytyy täältä!
Avoinna:
arkisin kello 7.30-12.30 ja 16.30-19.30
Messu:
arkisin kello 19.00
Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä messu kello 8.00, 9.00, 11.00, 12.00 ja 19.00
Kirkon vieressä vasemmalla puolen sijaitsee hostelli Teatiiniluostarin tiloissa, Via di Monte della Farina, jossa nuorempi väki saa yösijaa, tietääkseni vain miespuoliset. Teatiiniluostari on perustettu vuonna 1602. Sant'Eustachion alueella sijaitsee useampi munkkiluostari ja monen uskonnollisen järjestön päämajaa.
Kirkkoa vastapäätä torin reunalla oikealla puolen kulkee kuja nimeltä Largo del Teatro Valle 9 ja ravintoa nimeltä Antica Biblioteca Valle Lounge & Restaurante. Ravintolassa tarjotaan aamiaista, lounasta, aperitivoa ja päivällistä erittäin modernissa ympäristössä vanhan palatsin tiloissa. Intiimi ja kallis paikka roomalaisille julkkiksille, kuten samalla paikalla sijannut Ravintola Valle aikoinaan oli kantapaikka amerikkalaisille filmitähdille ja elokuvaohjaajille.
Sant'Andrea della Vallen basilikaan ei voi olla törmäämättä, sillä se sijaitsee niin keskeisellä paikalla kuin mahdollista. Se on roomalaisten rakastama kirkko. Donna Constanza Piccolomini d'Aragona lahjoitti palatsinsa ja lähestöllä sijainneen San Sebastianon kirkon Theatini luostarijärjestölle, jotta he saavat rakentaa tontille kirkon. Kirkkoa alettiin rakentamaan vuonna 1591 mutta rakentaminen oli keskeytettävä rakennustarvikkeiden puutteessa.
Carlo Maderno jatkoi kirkon suunnittelua ja rakentamista vuodesta 1608. Hän muotoili kupolin joka on toiseksi suurin Roomassa Pyhän Pietarin kirkon jälkeen. Kupolin päällä olevan lanternan on Fransesco Borromini suunnitellut. Julkisivun suunnitteli Carlo Rainaldi vuonna 1655-1665. Kupolin sisäpuoleen maalasi Giovanni Lanfranco freskoja joista saa illusion että taivaan portit aukeavat. Mattia Preti maalasi kauniit freskot pääalttarin absidiin. Kirkossa on luonnollisesti myös komeat urut. Katto on komeasti koristeltu freskoilla.
Kirkossa on usean aatelissuvun hautakappelit kuten Barberini, Crecenzi, Lancelotti, Ruccelai, Ruspoli ja Strozzi.
Piazzan reunalla sijaitsee Aldobrandini Patrizi Montoro niminen palatsi jonka rakennutti Aldobrandinit 1500-luvun lopulla. Se on tyypillinen tukeva renesanssipalatsi. Palatsissa asusteli Donna Olympia Aldobrandini 1600-luvulla. Arkitehdistä ei olla lainkaan varmoja. Sienalainen Patrizin suku muutti Rooman ja osti palatsin suvulleen. Sen aikaiset maalarimestarit maalasivat freskoja palatsin seinille ja kattoihin. Marmoria ja kultaa käytettiin runsaasti palatsin koristeluun. Nykysin palatsia voi vuokrata pitoja varten.
Niin sanottu "Puhuva patsas", Piazza Vidonilla
Santa Maria in Monterone, Via Monterone 75/Via dei Redentoristi
Avoinna kello 7-12 ja 16-19. Sunnuntaisin suljettu. Pieni tori kirkon edustalla on korjattu uuteen uskoon. Oikealla palatsin vierestä kulkee erittäin kapea ja lyhyt kuja Via dei Redentoristi joka päätyy Via del Teatro Vallelle. Vasta Piazza Sant'Eustacchiolla tulee tilavanpaa.
Kuvassa oikealla Palazzo Sinibaldi jonka rakennutti Sinibaldi Monteleone di Spoleto. 1800-luvulla palatsissa sijaitsi paavillinen argeologinen Accademia dei Lincei. Palatsissa on Niccolo Paganini harjoittanut viulunsoiton harjoituksia.
Tämä kirkko on nykyään redemptoristi luostarijärjestön kirkko. Kirkko sijaitsee sienalaisen Monteronin suvun omistamassa rakennuksessa. Perhe järjesti kirkon viereen myös hospitsin sienalaisille pyhiinvaeltajille. Kirkko mainittiin paavillisissa dokumenteissa 1100-luvulla ensimmäisen kerran ja siihen aikaan se kuului San Lorenzo in Damaso kirkon suojeluun ja 1800-luvulla se joutui redemptoristien haltuun. Kirkkoon on haudattu kardinaaleja sekä useita aatelissuku Alberinin jäseniä. Orsinin aatelissuvun jäseniä löytyy myös kirkon hautakappeleista.
Palazzo Caffarelli-Vidoni, Corso Vittorio Emanuele II, 116
Santi Benedetto e Scolastica, Vicolo Sinibaldi 1/Via di Torre Argentina
Avoinna kello 6.00-7.30
sunnuntaisin kello 10.30-12.00
Messu arkisin kello 18.30
ja pyhäpäivinä ja sunnuntaisin kello 11.00
Tämä on yksi Rooman pienimmistä kirkoista ja omistettu nykyään Roomassa asuville Norcialaisille ensisijaisesti. Luonnollisesti kaikki muutkin ovat tervetulleita kirkkoon. Norcialaiset perustivat oman confraternitan, veljeskunnan, jo vuonna 1615 ja heille annettiin käyttöön rakennus jonka tiloihin tämä kirkkokin perustettiin. Pyhä Benedictus aloitti uskonnollisen elämänsä juuri Norciassa, jonka jälken hän muutti Montecassinon luostariin.
Santa Scolastica oli Bendictuksen sisko josta tuli ensimmäinen benediktiininunna. Napoleonin vallattua Italian ranskalaiset ryöstivät kirkon kalleudet. Vaikka kirkko on erittäin pieni ja yksinkertainen niin se on sannut paavilta silti kunnianimityksen Basilica Minore.