Circo Massimo

Circo Massimo/Circis Maximus

Nykyään Circo Massimo on vain iso "kuoppa" jossa roomalaiset treenaavat tai ulkoiluttavat koiriaan. Kesäaikaan pidetään kuopassa musiikkikonsertteja.

Alunperinkin oli Circo Massimo tarkoitettu urheilua ja urheilukilpailuja varten. Tavallisimmat kilpailut oli hevosajot jotka kestivät aamusta iltaan ja yhden päivän aikana saattoi satakin hevosvaunua kilpailla keskenään. Circo Massimolle mahtui reilut 300 000 katsojaa. Siellä oli useita myymälöitäkin joista ei ole kuin jokunen muurin pala löydetty talteen. 

Circo Massimo sijaitsee Augustuksen foorumin eteläpuolella. Circo Massimo oli eräänlainen areena, tai hippodrom, jonka rakennutti Rooman viides kuningas Tarquinius Priscus vuonna 500 eaa. Hän oli Rooman ensimmäinen etruskista alkuperää oleva kuningas. Hän rakennutti Foro Romanonkin ja Cloaca Maximan, Rooman ensimmäisen likaviemärin. Hän rakennutti myös Jupiterin temppelin Campidogliolle, koska hän halusi näyttää kansalaisille kuinka upea Lazion maakunnan pääkaupunki Rooma on. Tarquinius oli ensimmänien vallanpitäjä Roomassa joka pani alulle roomalaisten valloituspolitiikan.

Jupiterijuhlia vietettiin syyskussa ja juhlallisuudet kilpa-ajoineen saattoivat kestää viikkojakin. Myöhemmin areenalla on käyty myös gladiattoritaisteluja, paraateja ja jopa julkisia teloituksia. Useimmat kristityt jotka kuolivat marttyyrikuoleman otettiin hengiltä täällä Circo Massimolla, ei Colosseumilla. Viimeiset kilpa-ajot Circo Massimolla pidettiin vuonna 549 jaa.

Tämä alue henkii historiaa

Circo Massimo oli 621 mertiä pitkä ja 118 metriä leveä kilparata. Ennen ajan alkua Circo Massimon laakso oli suoaluetta. Nykyään kulkee bussit Via del Crico Masimolla, joten ei tarvitse välttämättä ottaa opastetua ryhmämatkaa tänne.

Via dei Cerchin kadun varressa, toisella puolella Circo Massimoa, on ravintioitakin. Siellä on jälkiruokakauppa, tupakkakioski ja polupyörävuokraamakin.

Tässä päässä sirkusta sijaitsi Frangipanin suvun linnake joskus 1000-luvulla, jolloin suvun valta oli suurimmillaan. He omistivat suuren osan alueesta sirkuksen vieressä. Viime vuosina on tässä kohtaa ollut aitaus. Luultavasti arkeologit ovat tutkineet aluetta. Liikenne on aivan hirvittävä juuri tässä itäisessä päädyssä sirkusta jossa on valtava katujen ja teiden risteys.

Alkuperäiset katsomon lehtarit olivat puusta ja hajosivat melko pian. Caesar käski rakentaa lehtarit marmorista. Nykyään ei alueella enää ole yhtäkään marmorin palaa sillä marmorit on jo ajat sitten kuskattu jonnekin muualle ja niistä on rakennettu Roomassa muita rakennuksia. Keisari Augustus käski jopa pystyttää kaksi obeliskiakin areenalle. Toinen obeliskeista seisoo nykyään Piazza del Popololla ja toinen Piazza San Giovanni in Lateranolla. Keisari Domitianus rakennutti asuntonsa Palatinolla niin että hän pystyi seuraamaan kilpa-ajoja kotoansa käsin.

Täällä Circo Massimon toisessa päädyssä sijaitsi kaksi pakananaikaista pyhäkköä jotka olivat pyhitetty Murcialle ja Consensukselle. Pyhäkköjen alueella pidettiin uskonnollisa juhlia, ludi. Perinteisiin kuului että valtaapitävät tarjosivat juhlallisuudet jumalille ja populus romanolle, rooman kansalaisille. 

Traditio kertoo että Romulus löysi nämä pyhäköt juuri ennen kuin hän perusti Rooman. Romulus piti Consualia festivaaleja pyhäkköjen luona sabinalaisten naapuriensa kanssa. Juhlallisuuksiin sisältyi aina juomia ja kilpa-ajoja. Consualia festivaalit pidettin Consus jumalan kunniaksi. Hän oli viljajyvän suojelusjumala.

Romulus ja Remus muuten syntyivät ja asuivat Circo Massimon lähettyvillä, Palatinon lounaisessa kulmauksessa, josta muuten on löydetty varmuudella heidän kotiluolansakin, Lubercalia. Oliko Romulus ja Remus susia vaiko ihmisiä, on sitten toinen tarina.  Täällä olen siitä kertonut aikaisemmin.

Torre della Moletta on tämä torni nimeltään. Tällä kohtaa on juossut joki tai puro aikoinaan ja torni on rakennettu puron päälle. Tornin omisti Frangipanen suku jotka omistivat laajat alueet ja torni oli osa heidän rakennuksistaan.

Tuolla Forum Boariumin puoleisessa päässä, Teveen joen rannalla, sijaitsi Mitreo Circo Massimo. Capitoliumin, Palatinon, Aventinon ja Teveren joen välinen alue on Rooman vanhinta asuinaluetta. Vuodelta 753 eaa. Tästä alueesta tuli luonnollinen kohtauspaikka, tulipa sitten Kampaniasta, Etruriasta tai Falisco-Sabinasta päin. 

Mitreum

Mitreo Circo Massimo on parhaiten säilynyt ja ehkä suurinkin Rooman Mitreoista. Mitreo sijaitsee entisen pastatehtaan alla. Vierailun voi varata vaikka täältä. Mahdollisesti vaatimuksena on että määrätty määrä henkilöitä on osallistuttava jotta visiitti Mitreossa järjestetään.

Tämä rakennus, Via dei Cerchin varrella,  on entinen Pantanellan pastatehdas, vaikkain se on uuskorjattu ja kaunisteltu. Jämäkkä rakennus. Vuonna 1931 kaiveltiin tehtaan alla ja löydettiin sieltä yksi Rooman suurimmista Mitreo'ista. Tuo vieressä oleva kirkko on nimeltään Santa Maria in Cosmedin ja tori on nimeltään Piazza di Pocca della Verita.

Ensi alkuun Mitreota nimitetiin nimellä Mitreo di Pantanella. Takoitus oli että rakennuksesta tehtäisiin etnografinen-arkeologinen museo. Museo siitä tulikin, mutta se ei kauaakaan ollut avoinna, kun se yhdeksän vuotta myöhemmin suljettiin. Museoesineet vietiin Palazzo Braschiin, joka muuten on Rooman kunnan omistamista museoista ainoa, jonne on ilmainen sisäänpääsy.

Osaan rakennuksesta tehtiin kunnan konttoritiloja ja osa järjestettiin oopperan puku-ja tarvikevarastoksi. Viime vuonna alettiin rakennusta taas kerran muuttamaan museoksi, sillä Palazzo Braschi on liian täynnä museotavaraa ja museo tarvitsee uudet suuremmat tilat.

Circo Massimon Mitreo

Mitras jumalaa palveltiin ennen kristinuskon aikaa vuodesta 100 jaa, mutta myös melko kauan samanaikaisesti kristinuskon rinnalla. Persiassa sama jumala oli nimeltään Mithra ja Intiassa Mitra.

Circo Massimon itäinen pääty, taustalla Celion kukkula

Tänne mahtuu porukkaa konsertteihin

Täältä Via del Circo Massimolta on kertakaikkiaan ensiluokkaiset näkymät historilaliseen Roomaan. Sitä saa melkein nipistää itseään käsivarresta jotta voi uskoa kuinka mahtava ja historiallinen Roma on ollut ja on sitä vieläkin. Paikka paikoin Rooma on aivan lumoava.

70 vuotta vapautumisesta

Rooman vapauttaminen oli yksi tärkeimmistä tapahtumista Italian rintamalla toisen maailmansodan aikana. Kesäkuun 4. ja 5. päivänä 1944 kenraali Mark Wayne Clarkin johtamat amerikkalaisjoukot onnistuivat murtautumaan Saksan armeijan viimeisten puolustuslinjojen läpi ja tunkeutumaan kaupunkiin kohtaamatta vastarintaa. Rooman väestö otti heidät innostuneesti vastaan.

Rooma on Italian pääkaupunki, ja sen historia ulottuu kauas ennen Kristuksen syntymää. Useita monumentteja, rakennuksia ja monumentteja on säilynyt Rooman antiikin kukoistuksen ajalta.

Roomalaiskatolisen kirkon kotipaikka on Vatikaanissa, mikä on alueella keskellä Roomaa. Vatikaani on itsenäinen valtio, mistä paavi on vastuussa, mutta Vatikanin valtiolla on oma guvernööri.  Roomaan on rakennettu lukemattomia hotelleja vastaamaan sesonkiaikaisen turistien paineeseen. Kaikkea todellisista budjettihotelleista luksushotelleihin. Turistina oleminen Italiassa on kallista, ja Rooma on yksi kalleimmista alueista, jonne voi matkustaa Italiassa.

Tästä huolimatta Rooma on paikka, mikä jokaisen tulisi kokea elämänsä aikana. On hyvä idea varata majoitus ennen Roomaan saapumista. On olemassa selviä vaihtoehtoja, kun saavut paikalle myös sesonkiaikana, mutta se voi tulla kalliiksi.

Siitä on nyt seitsemänkymmentä vuotta kun USA tuli ja vapautti Rooman saksalaisten kynsistä 4. keäskuuta vuonna 1944. Samalla italialaiset vapautuivat fasismin kynsistä, vaikkakin se ei tapahtunut aivan heti. Vasta seuraavana vuonna 25. huhtikuussa Mussolini yritti paeta Saksaan mutta partisaanit saivat hänet kiinni ja ampuivat hänet ja hänen seuralaisensa. Tämä oli se lopullinen vapautumisen päivä.

Mussolini toinen vasemmalta ja hänen rakastajatterensa Claretta Petacci kuvassa keskellä. Heidät ammuttiin Villa Belmonte a Giulino'ssa, Tremezinassa, Gomo järven rannalla. Sen jälkeen heidät ripustettiin huvilan seinustalle päät alaspäin nähtäväksi.

Roomassa muistellaan viisi vuorokautta vapautumista, 4-8. kesäkuuta. Kunta on järjestänyt näyttelyitä, elokuvaesityksiä, teatteriesityksiä, luentoja, keskusteluja jne musiikkiohjelmaa ilmaseksi kaikille asiasta kiinnostuneille. Onhan tämä vapautumispäivä tärkein hetki roomalaisten nykyhistoriassa.

Suurin tapahtuma ehkä tulee olemaan lauantaina 4. keäskuuta Fori Imperialilla joillon esitetään isolla laajakankaalla Roberto Rosselinin elokuva, Roma Città Aperta, Rooma avoin kaupunki. Il Vittorianossa, Viktor Emanuel II:n monumentissa, avataan myös näyttely koskien Italian vapautumista. Rooman porimestari Marino sanoo että on tärkeätä ymmärtää mihin nationalismi johti. Se johti valtion terroriin jossa kansalaiet menettivät henkiä ja kärsimys oli suuri.

Santuario Santa Maria del Divino Amore, Via del Santuario 10, Castel di Leva, on paikka jonne roomalaiset vaelsivat sankoin joukoin vapautumisen jälkeen Santa Madonnan kiitosjuhlaan. Pyhäkössä pidetään sen jälkeen joka vuosi merkkipäivänä kiitosjuhlat.

Via Tasson varrella sijaitsee Museo Storico Liberazione di Roma/Rooman vapautumisen historiallinen museo.

Jollain lailla oli sattumaa että eurovaalit olivat juuri tätä muistopäivää ennen, sillä Italiassa eurovaalit yllättivät. Italian valtio ja Rooman kunta on paininut yksitoista kuukautta suurten säästöreformien kanssa. Säästötoimenpiteet ovat olleet tavallista hurjemmat. Kaikkien palkat on alennettu, eläkkeet samoin, valtio ja kunta on myynyt kaiken minkä vaan on suinkin saanut irti myytäväksi, kaikista menoista on leikattu ja jotkin menot on lakkautettu tyystin. Jopa Rooman kunnan keäsohjelmistosta on poistettu paljon. Porimestari ja pääministeri tekevät töitä kaikkina viikonpäivinä. 

Niin pääministeri kuin porimestarikin  kuuluvat Demokraattiseen puolueeseen joka vastaa suurin piirtein eruooppalaisia sosiaalidemokraatteja. Eurovaaleissa sai Demokraattinen puolue noin 40 % äänistä Italiassa ja Roomassa jopa 43 %. Tulos on selvä luottamuslause kansalaisilta hallituksen ja kunnanvaltuuston tiukkaa säästöpolikkaa kohtaan. 

Mikä helpotus sillä vaalien tuloksessa nähdään että kansalaiset ymmärtävät ja kannattavat tiukkaa reformipolitiikkaa jonka avulla Italian valtio ja Rooman kunta nousee vielä jaloilleen. Kiitos kansalaisten tuen!

Italia siis kulkee tyystin päinvastaiseen poliittiseen suuntaan kuin  monet muut Euroopan maat joissa äärioikeisto on nousussa. Mutta onhan italialaisilla kokemusta kauhuista.

4.heinäkuuta 1944, Rooman vapautumisen päivä

Forte Bravetta, Valle dei Casalin luonnonreservaatissa, missä on haudattuna natsifasismin aikana tapettuja marttyyrejä. Näitä hautoja nimiteään marttyyrihaudoiksi. Forte on lukittu, mtta luonnonreservaatti on erittäin kaunis. Ei uskosi että niin lähellä Rooman keskusta aon niin alkukantainen luonto, missä lampaat juoksee vapaina kesäkaudet.

Santa Chiara a Villa York on pyhitetty kirkkorakennus Roomassa, mikä on omistettu Pyhälle Klaara Assisilaiselle. Kirkko sijaitsee Villa Yorkin puistossa Gianicolensen lähiössä. Villa York on nimetty Yorkin kardinaalin Henry Benedict Stuartin mukaan. Kirkko rakennettiin keskiaikaisen kappelin paikalle, joka oli omistettu Pyhälle Agatalle, joka oli ollut alueen suojeluspyhimys 1100-luvulta lähtien.

Villa York on melkisen huonossa kunnossa, mutta niin ovat kirkko ja Forte Bravettakin. Villan tiluksilla on jokin sportinclub/ terveysklubi, missä on upea uima-allas ja baaritiskikin. 

Tuskin huvilassa on mitään toimintaa, sillä se olisi ensin täyskorjattava, eikä kukan halau siihen ryhtyä. Mutta kaunista luontoa riittää. Alueella on myös maanviljelijöitä ja heidän karja on kesäaikaan niityillä aivan vapaasti.