Syyrialaiset käyttävät kirkkoa omiin riitteihinsä sunnuntaisin kello 11.30 sekä maanantaisin, keskivikkoisin ja perjantaisin kello 8.00. Tämä on otettava huomioon, mutta ei sieltä luultavasti ketään ajeta uloskaan messun ajaksi, jos osaa 'käyttäytyä ihmisiki'.
Lähin bussipysäkki sijaitsee Via Zandarellillä, Via del Corsolla ja bussin 100 pysäkki Via dei Prefetin kadulla.
Piazza di Campo Marzio ja Santa Marian luostarirakennus nöytti tältä aikoinaan.
Piazza Campo Marzion tori. Tämä on keskikaupunkia. Viereisellä tontilla seisoo iso Montecitorion palatsi, missä istuu Italian eduskunta. Ja Santa Marian kirkon kanssa seinäkkäin sijaitsee San Gregorio Nazianzenolle pyhitetty kaunis kirkko, ja sen kaunis ja rauhallinen sisäpiha. Kirkko on avoinna vain eduskunnan edustajille, mutta joskus harvoin sitä näyteään. Sisäänkäynti on Vicola Valdinan kujalta.
San Gregorio Nazianzenon kirkko on pyhitetty Pyhän Gregorio Nazianzenon (329-390), Konstantinopolin arkkipiispan ja kirkon opettajan kunniaksi. Gregorio Nazianzo oli teologi joka syntyi 329, kuoli 25. tammikuuta 390. Hän oli myös kreikkalainen piispa ja kirkon isä. Klassisesti koulutettuna puhujana ja filosofina hän sisällytti hellenismin varhaiseen kirkkoon, Gregorio oli kolminaisuusopin merkittävimpiä kehittelijöitä ja kannattajia.
San Gregorio Nazianzenon kirkkosali
Pääalttari
San Gregorio Nazianzenon kirkon kaunis ja viihtyisä sisäpiha
Santa Maria della Concezione in Campo Marzion kirkkoa kokonaisuudessa on vaikea nähdä torilta tai kadulta, mutta sen näkee parhaiten talojen välistä. Kirkko sijaitsee kokonaisuudessan luostarin sisällä. Nunnilla ei ollut sisäpihaa, kuten normaalisti on melkein kaikissa luostareissa. Joten nunnat saivat istua kattoterassilla, kun he halusivat sada aurinoa ja haukata raitista ilmaa.
Olen aikaisemmin tehnyt postauksen tästä Santa Maria della Concezione in Campo Marzion kirkosta, mutta se hävisi useamman muun postauksen kanssa taivaan tuuliin pari vuotta sitten.
Kirkko on saanut Campo Marzion nimensä perään siksi että saman nimisiä kirkkoja on useita ja tämä kirkko sijaitsee Campo Marzion kaupingonsassa keskellä Roomaa. Concelazione tarkoittaa sovintoa.
Campo Marzion kaupunginosa, Santa Maria della Concezione in Campo Marzio sijaitsee kartalla tuossa kaupunginosan alimmassa nurkkauksessa.
Campus Martius/Marsin kenttä oli Rooman antiikin aikaisen ydinkeskustan pohjoispuolella sijainnut julkisesti omistettu tasainen noin kahden neliökilometrin laajuinen alue, jota käytettiin sotaväen harjoituskenttänä. Nimensä kenttä sai sodanjumala Marsin mukaan. Alueen kaakkoisosassa oli sodanjumala Marsille pyhitetty alttari.
Alueelle rakennettiin keisariajalla useita julkisia rakennuksia, muun muassa teattereita, kylpylöitä, puutarhoja ja stadion sekä Augustuksen rauhanalttari, Ara Pacis. Keskiajalla Mars-kenttä oli Rooman asutuin alue. Nykyisen Rooman IV rione/kaupunginosa Campo Marzio kattaa pienemmän osion alkuperäisestä alueesta.
Katualttari Via di Campo Marzion ja Via degli Uffici dei Vicarion katujen risteyksessä. Katualttari kuuluu Santa Maria della Concezionen kirkolle.
Alue on todellakin historiallinen. Näitä katukivä on tallattu jo lähes 3000 vuotta. Rooma on 2773 vuotta vanha kaupunki. Sotapäällikö ja diktaattori Sullan (138–78eaa) ajoista lähtien rakennuslupia myytiin tai myönnettiin vaikutusvaltaisille roomalaisille ja insulat (asuinkorttelit) sekä roomalaiset villat alkoivat yleistyä. Myöhemmin paikalla alettiin pitää comitia centuriatoja/yhteisötapaamisia aseitten kanssa, ja Campus Martiuksesta tuli Rooman miliisin koti.
Pompeius rakensi sinne vuonna 55 eaa. Rooman ensimmäisen kiviteatterin (Pompeiuksen teatteri), joka olikin alueen ensimmäinen todellinen monumentti. Myöhemmin Octavianus rakensi sinne Porticus Octavian. Augustuksen aikakaudella kentästä tehtiin osa virallista Roomaa.
Marcus Agrippa muunsi alueen rämeikön viheralueiden sekä temppeleiden ympäröimiksi uima-altaiksi ja kylpylöiksi sekä rakennutti Porticus Argonautarumin, Laconicum Sudatoriumin, Agrippan kylpylät ja lopulta Pantheonin, jonka Hadrianus rakennutti myöhemmin uudestaan.
Ajan mittaan Campus täyttyi temppeleistä sekä julkisista rakennuksista, kilpa-ajoradoista, teattereista, portiikeista, kylpylöistä, monumenteista, kolumneista ja obeliskeista. Vaikka alue nimettiin alun perin Mars-jumalan mukaan, siellä ei kuitenkaan ollut myöhemmin yksin hänelle pyhitettyä monumenttia.
Aluueella on vieläkin lukuisia kirkkoja joista useammat ovat pyhitetty Pyhälle Marialle. Maria on katollisessa kirkossa erittäin tärkeä henkilö. Marialla osoitetaan kunnioitusta (adoraatio), kun taas todellinen palvonta (vere latreia) kuuluu Jumalalle. Jumalaa ja Jeesusta ei mainita yhtä usein kuin Pyhää Mariaa, jolle lausutaan esirukouksia jokaisessa messussa. Mariologia tutkimus on tärkeä osuus katollisessa kirkossa. Paavitkin ovat kirjoittaneet hyllymetreittäin kirjoja Pyhästä Mariasta.
Kun kävelee kirkkorakennuksen ohitse niin harva tajuaa että siinä on kirkko. Ja se johtunee siitä että Santa Maria in Campo Marzio on 1600-luvun entinen luostarikirkko. Rakennus on rakennettu luostarille ja kirkko on ollut alunperin luostarin kirkko. Tämä on nykyään Syyrian kansallinen kirkko, ja liturgiaa vietetään Syyrian ja Antiokialaisen riitin mukaan. Antiokian kirkko on pyhän Pietarin perustama, ja sen liturginen traditio liittyy pyhän Jaakobin ja Jerusalemin kirkon traditioon.
Perimätiedon mukaan luostari perustettiin joskus vuoden 750 jälkeen Konstantinopolin Pyhän Anastasian luostarista Roomaan paenneille nunnille. He olivat paenneet idästä välttääkseen ikonoklastisen vainon. Paavi Zachariasin (741-752) sanotaan rakentaneen heille luostarin, luultavasti pohjoisessa sijaitsevalle Vicolo Valdinalle, missä alkuperäinen San Gregorio Nazianzenon luostarikirkko on edelleen.
Sisäänkäynnin jälkeen on sisäpiha ja siitä sitten pääsee kirkosaliin. Kun tarkemmin tutkii sisäpihaaa niin huomaa että rakennus on todellakin vanha.
Jossain vaiheessa rakennettin tontille myös toinen kirkko mikä omistettiin Neitsyt Marialle. Tavallaan siirrettiin Pyhälle Marialle pyhitetty kappeli San Gregorio Nazianzenon kirkosta tähän uuteen luostarinkirkkoon. Giacomo della Porta jatkoi rakentamista vuonna 1564 korkea-arvoinen aatelisrouva Caterina Colonnan taloudellisella tuella. Silloin luostarista oli tullut kaupungin vanhin ja sillä oli korkea arvostus.
Alkupeärisen kirkon rakensivat Giacomo della Portan, Carlo Madernon ja Francesco Paparelli ja usukorjaukset tehtiin vuosina 1668-1685.
Vuonna 1580 pyhäinjäännökset siirrettiin Pyhän Gregory Nazianzenin kirkosta Pietarinkirkkoon ja vanha kirkko alennettiin kappeliksi. Neitsytkirkosta tuli siten perinteinen kirkko, ja se ja luostari oli omistettu Neitsyt Marialle. Siksi kirkolle annettiin nimi Santa Maria della Concezione (tahraton hedelmöitys) in Campo Marziossa.
Nunnat häädettiin pois luostarista Napoleonin miehittämisen aikaan. Nunnat muuttivat Santa Cecilia Trasteveren luostariin, eivätkä he koskaan palanneet takaisin.
1960-luvulla Camera dei Deputati/Italian parlamentti osti vanhan luostarikompleksin toimistotiloiksi. 2000-luvun alussa kirkon romahtamisen jälkeen käynnistettiin suuri restaurointiprojekti. Parlamentti julkaisi kirjan luostarista huhtikuussa 2011. Rakennus on siis kulttuurisuojattu nykyään.
Pääalttarin yläpuolella on Jumalanäidin, Madonna Advocatan, kullatussa loistossa oleva ikooni, mikä on peräisin noin 1200-1224. Nimitys advocata on latinaa ja tarkoittaa 'edustusta'.
Alttaritaulu on alunperin San Gregorio Nazianzenin kirkosta. Ikooni liitettiin vasta myöhemmin alttaritauluun. Kirkossa on kuusi sivukappelia. Tässä kirkossa ei ole lainkaan sukukappeleita, koska kirkko on ollut vain luostarin käytössä.
Madonna Advocata
Madonna Advocata ikooneja on Roomassa seitsemän. Advocata ikoonit ovat vanhimpia ikooneja 1200-1300-luvulta. Näistä varhaisista roomalaisista Neitsyt Marian kuvista Maria Advocata oli vanhin ja tunnetuin ikoni. Hän oli ainoa maalattu kultaiselle taustalle, hänellä oli etuoikeutettu asema elokuun kulkueessa ja hänestä tehtiin varhaisempia kopioita toinen Neitsyt Marian kuvake Roomassa. Nämä Advocata kopiot olivat erityisen haluttuja, koska ne osallistuivat myös vanhimman Marian kuvakkeen erityiseen kunnioittamiseen kuvana ja niitä kuljetettiin myös kulkueissa Roomassa ja Laziossa.
Vanhin Maria Advocata ikooni sijaitsee Roomassa, Monte Mariossa, Santa Maria del Rosarion luostarissa, mistä olen kertonut täällä.
Kirkkosali on erittäin pelkistetty useammastakin syystä On otettu irti kaikki mikä on saatu irti, jotta kirkkosalia voidaan pitää avoinna kaikille ilman vartiointia. Toinen syy on se että Roomassa asuvat syyrialaiset katolilaiset käyttävät kirkkoa omanaan.
Kasteastiat/aquasentierat ovat melkein aina kaikissa katollisissa ja kristityissä kirkoissa vanhinta kalustoa. Ne ovat jämäkkiä ja painavia raknteeltaan, joten niitä ei varkaatkaan halua ottaa mukaansa.
Santa Maria in Campo Marzio on Rooman Syyrian kansalliskirkko.
Syyrialainen katollien kirkko ja liturgiaa vietetään Antiokian rituaalin mukaisesti. Roomassa on noin tuhat kirkkoa, ja vähintäin yhtä monta luostaria. Joten kirkkoja voi lainata toistenkin käyttöön. Roomassa kelpaa kaltollien kirkko monelle muulle uskontokunnille kotikirkoksi, ilman minkäänlaista riitaa.
Luultavasti pääalttarilla näyttää nykyään tällaiselta kun syyrialaiset ovat vaihtaneet Madonnan ikoonin ristiin. Luonnollisestikin Paavin luvalla, joka on heille antanut kirkon käytettäväkseen.
Syyrialaisilla katollisilla on oma pyhimyksensä, jonka nimi on Siri tai jotain vastaavaa.
Immacolata dei Siri
Olen ymmärtänyt asian niin että Siri seisoo koko kuvassa kirkon sisäänkäynnin edessä, eteishallissa, ja toivotta kirkkovieraat tervetulleiksi. En voi mennä tätä tarskistamaan, koska en ole enää Roomassa.
Olen maininnut muutaman kerran Rooman botaanisesta puutarhasta. Nyt on aika tehdä siitä oma postaus. Puutarhaa hoitaa roomalainen La Sapienzan yliopisto.
Puutarha sijaitsee Largo Cristina di Sweden (Ruotsin kuningattaren Cristinan kuja) 23 A, Trasteveressä, Tasteveren ja Vatikaanin välimaastossa.
Tänne löytää helpoiten kun kävelee Rooman kekustasta Ponte Siston kävelysiltaa pitkin Teveren joen toiselle puolelle. Via della Lungaran kaudulta käännytään vasemalle Via Corsinille ja sen kujan päästä alkaa lyhyt kujan pätkä nimeltä Largo Cristina di Swezia. Siinä heti kujan alkupäässä on iso portti mistä mennään sisään putarhan aluelle. Pääsymaksu maksetaan portin siäpuolella.
Jos kaipaa yösijaa tai ruokailupaikkaa niin Via Garibaldilta ja sen välittömästä läheisyydestä kannattaa käydä katsastamassa. Siitä löytyy useampikin erittäin suosittuja ruoka-ja yöpymispaikkoja. Madonnakin käy täällä ruokailemassa. Madonna asuu Aventinossa. Rauhallinen ja kaunis katu tämä Via Graibaldi ja sijainti erinomainen.
Largo Christina di Sweden
Kuningatar Kristina hallitsi Ruotsia vuodesta 1632 lähtien, kunnes hän abdikoitui vuonna 1654. Hän otti abdikoiduttuaan uudeksi nimekseen Kristina Aleksandra. Hänen hallintoaikanaan käytiin kuusikymmenvuotista sotaa (1598–1660), kolmikymmenvuotista sotaa (1618–1648) sekä Torstenssonin sotaa, joissa Ruotsi valtasi isoja alueita ja lisäsi arvovaltaansa.
Kristiina oli kiinnostunut kulttuurista ja houkutteli muun muassa René Descartes’n Ruotsin hoviin. Kristina kääntyi katolilaiseksi, mikä oli aikanaan suuri skandaali. Kristiina asettui asumaan Roomaan, minkä kulttuurielämässä hän näytteli suurta osaa seuraavina vuosikymmeninä.
Kuningas Gustav II Adolf antoi jo vuonna 1627 vahvistaa Kristiinan oikeaksi kruununperilliseksi ja kuningattareksi, mikäli kuningas ei saisi aviollista poikaa. Kustaa Aadolfin oli tärkeää toimia nopeasti, sillä Vaasa-suvun puolalainen haara puolusti edelleen oikeuttaan Ruotsin valtaistuimeen. Cristinan isä kuoli ja Kritinasta tuli kuningatar kuusi vuotinaan. Isä oli kirjoittanut valtakirjan siltä varalta, missä hän uskoi tyttärensä valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan huostaan. Oxenstierna muokkasi valtion lait ja säädöksen siihen malliin, että suurin osa on niistä vieläkin voimassa. Virkamiehiä koskevien Oxenstiernan lakien mukaan on menty pandemiankin aikana.
Kristina (1626-1689) oli Brandenburgin kuninkaan Kustaa II Adolfin ja Maria Eleonoran tytär. Kristina oli Ruotsin kuningatar vuodesta 1632 (hallitseva kuningatar vuodesta 1644) vuoteen 1654, jolloin hän luopui kruunustaan ja muutti Roomaan katolliseen uskoon siirtymisen jälkeen.
Kristina oli vajaan kuuden vuoden ikäinen, kun hänen isänsä Kustaa II Adolf kaatui Lützenin taisteluissa vuonna 1632. Kun hän oli kymmenen vuotias, hän erosi henkisesti epävakaasta äidistään. Sitten hän vietti aikaansa serkkunsa Karl Gustavin kanssa (josta tuli myöhemmin Ruotsin kuningas Karl X Gustav). Molempien lasten kasvatusta valvoi maan tuolloin vaikutusvaltaisin mies, liittokansleri Axel Oxenstierna, jota monet historioitsijat pitävät yhtenä Ruotsin kaikkien aikojen tärkeimmistä valtiomiehistä ...
Kristina (1626-1689) oli Brandenburgin kuninkaan Kustaa II Adolfin ja Maria Eleonoran tytär. Kristina oli Ruotsin kuningatar vuodesta 1632 (hallitseva kuningatar vuodesta 1644) vuoteen 1654, jolloin hän luopui kruunustaan ja muutti Roomaan katolliseen uskoon siirtymisen jälkeen.
Kuningatar Kristina hevosella, Sébastien Bourdonin maalaus vuodelta 1653. Maalauksen lahjoitti kuningatar Kristina Espanjan Philip IV: lle.
18-vuotiaana Kristina julistettiin täysi-ikäiseksi ja hän nousi valtaistuimelle. Tuolloin Saksan suuri sota, kolmenkymmenen vuotinen sota, ei ollut vielä päättynyt. Kuningatar Kristina joutui siten johtamaan uutta suurvaltaa Ruotsia viimeisten voittoisten vuosien ajan Vestfaalin rauhaan vuonna 1648.
Monet nykyajan tutkijat vierailivat Kristinan luona. Tunnetuin on ranskalainen filosofi René Descartes, joka kuitenkin kärsi keuhkokuumeesta talvikylmässä Tukholmassa ja kuoli Tukholmassa vuonna 1650.
Kristinan aikana Ruotsin hovista tuli yksi Euroopan kokoontumispaikkoista tiedemiehille, taiteilijoille ja kirjailijoille, mutta Kristina ei luultavasti koskaan halunnut olla hallitsija. Sen sijaan hän halusi tehdä muita asioita, joista hän oli enemmän kiinnostunut, ja elää elämää, jossa hän ei ollut keskittynyt kaikkeen tekemiseen.
Vuonna 1654, kymmenen vuotta sen jälkeen kun hänetsä tuli Ruotsin kuningatar, hän luopui kruunusta ja nimitti Charles X Gustavin seuraajakseen. Pian tämän jälkeen Kristina lähti Ruotsista ja lähti Eurooppaan, missä hän kääntyi katolliseen uskoon Saksassa vuonna 1655. Kristinasta olisi paljon kerrottavaa.
Hän päätti päivänsä Roomassa, missä hänet on nykyään haudattu Pyhän Pietarin kirkkoon, kuningatar Kristina on Ruotsin kaikkien aikojen tunnetuin ja kuvatuin kuningatar.
Kristina kieltäytyi menemästä naimisiin kenenkään kanssa, ei edes lapsuuden rakkaansa Karl Gustavin kanssa. Suurin syy tähän oli se, että hän ei halunnut tulla riippuvaiseksi kenestäkään, joka hallitsisi hänen elämäänsä.
Jos joku ihmettelee että miksi Ruotsin kuningatar Cristina on saanut oman nimikko kujan juuri tältä paikkaa johtuu siistä, että Cristina asui Palazzo Corsinissa ainakin ensi alkuun muutettuaan Roomaan. Palatsi oli siihen aikaan nimeltään Palazzo Riario, mikä sitten usrakennettiin Corsinin suvulle. Palatsin vieressä sijaitsee luostari nimeltä Hotelli Villa Riario, mikä vuokraa huoneita turisteille. Siinä ei taida enää olla ainoatakaan nunnaa jäljellä. Mutta hotelli on kehuttu ja sijainti hyvä. Hotellin puutarha sijaitsee vieri vieressä Botaanisen puutarhan kanssa. Botaanisen puutarhan perimmäisin nurkkaus on nimeltään Riarin puutarha. Siellä sijaitsee muutamia kasvipuutarhoja.
Cristina kävi välillä Ranskassa ja palasi Roomaan vuonna 1659 ja asettui asumaan Palazzo Corsiniin, silloiseen Palzzo Riariin. Hän kävi pari kerta pikavisiitillä Tukholmassakin. Cristina on varmasti monet kerrat kävellyt palatsin puistossa. Hän osallistui ahkerasti roomalaiseen seurapiirielämään ja häntä kohdeltiin kuin keisarinnaa. Silloinen paav ja roomalaiset kuuluisuudet kävivät Kristianan luona vierailulla palatsissa, minkä Cristina itse kalusti. Hän vietti aikaa Berninin kanssa, hän palkkasi Scarlatin, joka työskenteli hänen hovisäveltäjänä neljä vuotta. Hän kirjoitti teatteriesityksiä ja opiskeli intensiivisesti musiikkia. Hän keskusteli alkemiasta oppineiden miesten kanssa ja ajatteli voivansa ennustaa tulevaisuuden.
Cristina kuoli Roomassa 19. elokuuta 1689. Hän oli silloin 62 vuotias. Cristina on haudattu Pyhän Pietarin kirkon kryptaan. Cristianan ajasta Roomassa voisi vaikka kirjoitaa kirjan, sillä niin paljon olisi kerrottavaa.
Botaaninen puutarha on avoinna joka päivä vuodet ympäri kello 9.00-18.30. Sisäänpääsymaksu 4€, ilmainen sisäänpääsy 0-5-vuotiaille lapsille. Ilmainen sisäänpääsy myös liikuntavammaisille ja heidän hoitajilleen, sekä yliopiston opiskelijoille.
Gianicolon kukkulalta ei ole mahdollisuutta mennä sisään puistoalueelle, vaan ainoa mahdollisuus on Largo Cristina di Sweden 23 A. Sisäänpääsyyn löytää kun poikkeaa Via della Lungaralta Via Corsinin kujalle. Sen kujan päässä sijaitsee portti minkä kautta pääsee puutarahaan. Pääsylippujen myynti on portin sisäpuolella.
Lähin bussipysäkki sijaitsee Lungotevere Farnesinalla ja Lungotevere Farnesina/Trilussan pysäkillä, siis Teveren joen rantakadulla. Trilussan pysäkiltä ei pääse suoraan puutarhaan tai Villa Farnesinaan, vaan on kierrettävä Piazza Trilussan kautta. Bussi 23 pysähtyy näillä pysäkeillä etelään päin mentäessä. Takaisin päin bussi 23 kulkee Teveren joen vastapuoleista rantaa. Trasteveren sydänalueella ei kulje lainkaan busseja, koska kujat ovat niin kapeita, ettei niillä voi ajaa.
Nykyinen puutarha perustettiin vuonna 1883, mutta sitä ennen edeltäjä perusti yksityisen puutarhan jo vuonna 1513. Puutarha oli luostarin omaisuudessa ja myöhemmin myös Kirkkovaltion. Orto Botanicolla on noin 3000 kasvilajia.
Puutarha on jaettu erilaisiin osioihin, on roomalainen osio, japanilainen, Välimeren puut ja Välimeren kasvit osio. Palmuillakin on oma osionsa, sekä bambuilla. Täältä löytyy ruusupuutarha ja aromipuutarha, sekä lääkekasveilla on omansa. Alueella sijaitsee myös kasvihuone, mikä on alunperin kuului Coronan suvun yksityiseen puutrahaan.
Rooman kasvitieteellinen puutarha on tällä hetkellä 12 hehtaaria laaja, ja se sijaitsee suojaisella kumpuilevalla paikalla Janiculum-rinteellä, missä paistaa aurinko päivät pitkät. Kastelu tapahtuu Acqua Paolan akveduktin vesiverkostosta hieman ylenpää Gianicolon harjua. Akveduktiin juoksee vesi Bolsanon järvestä. Vatikaaniin juoksee myös vesi samasta akvedukdista.
Tässä samalla voin kertoa hieman sukuhistoriaakin. Corsinit ovat Poggibonsilaista aatelissukua. Pieni vajaan 30000 asukkaan Poggibonsi sijaitsee Siennan provinsissa, Sienan ja Firenzen välimaastossa.
Poggibonsi sijaitsee Via Francigenan pyhiinvaellustien varrella, tie mikä kulki Roomasta Ranskaan. Täällä olen kertonut tiestä aikaisemmin ja täällä Palazzo Corsinista Roomassa. Vielä tänäkin päivänä Via Francigena on suosittu patikointireitti.
Tällä alueella Firenzen ympäristössä on erittäin monen italialaisen aatelissuvun kehto. Muun muassa Firenzen rikkain ja vaikutusvaltaisin Medicin suku, siihen aikaan maapallon rikkain suku, on kotoisin Mugellosta. Toskanan alue muuten on ollut köyhää aluetta lukuunottamatta rikkaita aatelisia. Toskana tuli kuuluisaksi vasta kun amerikkalaiset löysivät tämän erittäin maalaismaisen kauniin alueen.
Toskanassa on aateliset pitäneet valtaa pitkät ajat ja jakaneet alueet keskenään. Toskana oli suurherttuaskunta vuosina 1569-1859, mikä syntyi Toskanan herttuaskunnan tilalle. Herttuaskunta käsitti Firenzen alueen, jota hallitsi Medicin suku. Ilman keisari Kaarle V:n tukea ei Medicit olisi saanet omaa herttuaskuntaa. Kaarle oli Habsburgin alunperin sveitsiläistä mahtipontista ruhtinassukua. Kaarle syntyi Gentissä Belgiassa kesari Maksimilian I:n pojanpojaksi.
Corsinin suku muutti Firenzeen 1100-luvulla. He saivat merkittävän roolin politikkoina, kauppiaina ja kirkonmiehienä. Suvun päämiehet saivat kaikista korkeimmat arvonimitykset mitä suinkin jaettiin Firenzessä siihen aikaan.
Matteo Corsini asui aikansa Englannissa ja möi villaa, silkkiä ja kaloja. Pankkikriisi ajoi hänet takaisin Firenzeen. Arvonimiä tippui yhtenään sukuun. Matteosta tuli vuonna 1371 Pyhän Rooman keisari.
Corsinin suvun miehet nousivat yhden ja toisen piispakunnan piispoiksi. 1400-luvulla sai Corsinit firenzeläisen Medicin suvun kilpailijakseen. Corsinit avasivat pankkeja ja lainasi valuuttaa korolla. Useimmilla italialaisilla aatelissuvuilla oli omat pankit ja joillakin on vieläkin.
Palazzo Corsini, Via della Lungara 10
Pankin varoilla he rakennuttivat tämän Palazzo Corsinin Via della Lungaran kadun varteen Roomaan. Paavi Paavali III/Alessandro Farnese pani parastaan ja rakennutti 1500-luuvlla upean huvilan vastapäätä Corsinin palatsia.
Portti Botaaniseen puutarhaan Palazzo Corsinista
Farneset ovat Italian perusaatelistoa, ruhtinassuku. Parma on heidän herttuaskuunnan pääpaikkaunta. Mutta suku levisi moneen suuntaan ja otti vallan monilla paikkakunnilla. He saivat aikaisessa vaiheessa 1100-luvulla valta-aseman Tuscanian hiippakunnassa. Tuscania sijaitsee Viterbon provinssissa, Lazion maakunnassa.
Kun Alessandro Farnesesta tuli paavi Paavali III, niin silloin suku rakennutti suuren palatsin Roomaan Piazza Farneselle, Regolan kaupunginosaan. Palatsi on nykyään Ranskan suurlähettilään asunto. Suku rakennutti myös upean Villa Farnesinan Teveren joen toiselle puolelle, vastapäätä Corsinin palatsia ja tätä Botaanista puutarhaa. Villa Farnesina toimi suvun kesäasuntona, ja myöhemmin siitä tuli taidegalleria.
Corsinin suvustakin nousi paavi, Klemens XII. Perhe on erittäin upporikasta väkeä vieläkin. Perheellä on edelleen kolme pääkonttoria Lontoossa, Firenzessä, Roomassa, Milanossa, Belgiassa, Yhdysvalloissa, Filippiineillä ja Brasiliassa. Yksi sukuhaara asuu Italiassa ja he viljelle viiniä ja oliiviöljyä. Heidän isossa huvilassaan Villa Le Cortissa saa käydä ja pitää vaikka häät.
Suvun päämies on nykyään Don Lorenzo Corsini, joka asuu perheinen edellä manistusa huvilassa Villa Le Cortissa, San Casciano in Val di Pesassa, Firenzen eteläpuolella.
Italiassa on todella erittäin paljon näitä upporikkaita aatelisia. He kuuluvat tärkeänä osana Italian historiaan ja kulttuuriin.
Bambu puita
Tulee tässä mielewn kuin oltiin noin parikymmentä vuotta sitten Botaanisessa puutarhassa Sri Lankassa. Ryhmän johtaja kertoi että banbupuut kavsaa niin nopeasti että sen melkein näkee. Minä jäin tuijottamaan banbupuita ihmeissäni ja keskityin niihin niin etten huomannut että jalkojeni juuressa kulki skorpiooni. Onneksi mieheni huomasi sen.
Bambupuita on noin 1400 erilajia, joten ehkä jotkut lajit kasvaa todellakin nopeammin kuin toiset.Bambut kuuluu heinäkasveihein ja ne voi kasvaa jopa 30 metriä korkeiksi.
Minulla on kotona iso Clusia, minkä ostin Ikeasta muutama vuosi sitten. Ikean ruukkukukat ovat erittäin terveitä. Clusia saattaa kasvaa 10 metriä korkeiksi, joten laskin leikkiä perheelleni ja sanoin että minä saan tehdä reiän kattoon, jotta Clusia pääsee kasvamaan.
