Olen aikaisemmin tehnyt postauksen EUR:in= Esposizione Universale di Roma kapunginosasta täällä. Tämä EUR on hyvin erikoinen ja omalaatuinen kaupunginosa. Italian diktaattori Mussolini halusi pystyä ilmaisemaan oman hallintonsa vahvuttaa modernilla arkkitehtuurilla. Rakennushanketta johti arkkitehti Marcello Piacentini, ja hänen näkemyksensä oli, että arkkitehtuuri moderneissa ja toimivissa muodoissa ilmentäisi Rooman suuruutta.
Piacentini oli Mussolinin pääarkkitehti. Hän suunnitteli pääasiassa Rooman keskustaa (1927-1932), yliopistokaupunkia Città Universitariaa (1932-1935) ja projektikaupunkia EUR maailmannäyttelyä varten vuonna 1942. Piacentini oli professori arkkitehtuuri korkeakoulun Roomassa ja sihteeri Taideakatemiassa. Piacentinillä oli keskeinen asema italialaisessa arkkitehtuurissa. Hän toteutti Roomassa useita yksinkertaisia monumentaalisia rakennuksia, useiden teattereiden uudistamista ja laajennuksia, taloja sodan invalideille ja paljon muuta.
EUR:in alueen rakentaminen keskeytettiin kuitenkin vuonna 1942 toisen maailmansodan vuoksi ja sitä jatkettiin vasta vuonna 1951. Ennen vuoden 1960 kesäolympialaisia useat urheilutilat siirrettiin EUR:iin.
Museo delle Arti e Traditzionen Popolari/Museo delle Civilta (Populaaritaiteen ja kulttuuriperinteiden museo).
Museo delle Arti e Tradizioni Popolari syntyi Italian etnografian näyttelystä, mikä piti pittää Roomassa vuonna 1911 juhlimaan Italian yhdistymisen 50-vuotispäivää, ja sen perusti etnografi, luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija Lamberto Loria. Mailmansota tuli estämään näyttelyn.
Lomberto Loria (1855-1913) syntyi Alexandriassa Egypitissä juutalaiseen perheeseen. Hänen etnografinen kiinnostuksnesa vei hänet moniin maihin ja hänen kokoamiaan esinitä löytyy tästä museosta ja Museo Civico di Storia Naturale Giacomo Dorian museosta Genovassa.
Museo täällä EUR:issa on mielenkiintoinen ja erittäin kattava. Täällä on runsas kokoelma todisteita perinteisestä italialaisesta kulttuurista 1500- ja 1800-luvulta: noin 700 italialaista kansallispukua, 4 tuhatta jalokiveä ja perinteisiä kultaseppien amuletteja, yli 6 tuhatta puuesinettä, mukaan lukien työvälineet ja kansankäsityöt, noin 5 tuhatta keraamista esinettä, pääasiassa sisilialaisia, etelätirolilaisia ja sisilialaisia lasimaalauksia, kylttejä ja tarvikkeita katukauppiailta, rikas kokoelma eri alkuperää olevia kaiverrettuja sarvia ja kalebasseja, useita italialaisia seimiasetelmia, kuten 7. vuosisadan napolilainen, sekä yli 9 tuhatta painotuotetta ja piirustusta.
Museo on jaettu temaattisiin sektoreihin: talot, vaatteet, työpaikat, liikenne, ihmisten elämän kiertokulku, perinteiset vuotuiset seremoniat, kansanuskonnot ja -uskomukset, katufestivaalit ja perinteiset soittimet, ja mielenkiintoinen audiovisuaalinen, valokuva- ja äänidokumentaatio.
Arkkitehtuurista kinnostuneille tämä museo on aarreaitta. Kannattaa varata aikaa, sillä museossa esitellään muun muassa Morresnin, Vitellozzin, Prampolinin, Amatonin, Barillàan, Barreran, Bertolettin, Cascellan, Cavallnin, Colaon, Gubertin ja Varagnolon suunnittelijoiden ja arkkitehtien luomuksia.
Museo delle civiltá, sisäänkäynti vasemman puoleisen rakennuksne nurkkauksessa. Tuo obelsiki keskellä on Marconon obeilski, mikä pystytettiin Giulielmo Marconin kunniaksi. Hän oli keksijä ja sähköinsinööri, joka tunnetaan radion keksijänä. Hän sai fysiikan Nobelin palkinnon vuonna 1909.
Museo sijaitsee EUR:in keskustassa Piazza Guglielmo Marconi 14. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 8.00-19.00. Sisäänpääsymaksu 10€. Tähän museoon kannaatta varata aikaa ja käydä samalla noissa neljässä muussakin museon osiossa, mitkä sijaitsee vieri vieressä.
EUR:iin pääsee helpoiten metrolla ja toisen pysäkin nimi on EUR Palasport jaa toisen EUR Fermi. Molmmista on matkaa museoon noin 800 metriä. EUR:iin pääse helposti omalla autolla kun tulee pohjoisesta päin ja lähtee kehätien läntistä reunaa etelään päin, kunnes siiten kääntyy Cristoforo Colombolle A91 tielle EUR:in eteläpuolella. Toinen mahdollisuus on kääntyä kehätieltä E45 tielle tai Via Pontinan tielle. EUR:ssa on myös paikallisjunan pysäkki nimeltä Tor di Valle.
Bussit 714 (Terminin rautatieasemalta) ja 791 pysähtyvät tässä Colombo/Civilta' Del Lavoro nimisellä pysäkillä, mikä on museota lähin bussipysäkki Cristofo Colombon kadulla.
Bussin 73 pysäkki sijaitsee lähellä museota Kongressi palatsin vieressä. Bussi 30 on 'pikabussi' ja se kulkee kaupungin lävitse Clodion ja Laurentinon väliä. Laurentinossa on myös metroasema.
Museon jälkeen voi mennä vaikka lähellä sijaitsevaan Teemaparkkiin nimeltä Luneur Park, varsinkin jos on lapsia mukana matkalla.
Nordic Film Fest Summer Palazzso Merulanassa sattui heinäkuun 12. elokuun 31. päivien väliselle ajalle. Täällä näytetään Pohjoismisiten suurläheystöjen valitsemia elokuvia hintaan 7 €, johon sisältyy lasi viiniä.
Roomassa pidetään joka vuosi Nordic Film Fest. Järjestäjinä toimivat Norjan, Tanskan, Suomen ja Ruotsin suurlähetystöt, Circolo Scandinavo dei Roma/Skandinavisen taideyhteisön avustuksella. Yhteisö sijaitsee Via della Lungara 231, Trasteveressä. Olen tästä maininut aikaisemmin ohimennen. Facebook!
Ruotsalaiset elokuvat ovat suosittuja Italiassa.
Sisäänpääsy Palazzo Merulanaan
Pohjakerroksen näyttely Sala delle Sculture on ilmainen. Pohjakerroksen ensiluokkaiseen kahvila/bistroon pääsee suoraan kadulta. Kahvilan sisäpihan terassilla voi kaikessa rauhassa kahvitella sadepäivänäkin.Tämä ei ole vain taidegalleria vaan innovatiivinen kulttuuritalo, jossa saa oleskella, nauttia ja kokea. Pohjakerroksessa sijaitsee myös kirjakauppa. Toiseen, kolmanteen ja neljänteen kerrokseen sisäänpääsy 320 €, alennettu 4€. Ylinnä sijaitsee terassi jossa pidetään banketteja, kokouksia, kongresseja, juhlitaan häitä ja syntymäpäiviä. Palazzo Merulana passi on voimassa vuoden ja maksaa 20€, nuoret alle 26-vuotiaat 15 €. Tilapäisiin erikoisnäyttelyihin on erikseen erityinen sisäänpääsy.
Roomasta löytyy ties kuinka monta yksityistä museota tai taidegalleriaa. Ja uusia avataan. Yksityisiä museoita avataan usein rikkaiden perijöiden toimesta. Kun vanhemmat ovat koko elämänsä ajan keränneet kalliita tadeaarteita niin lapset sitten vanhempien kuoleman jälkeen tekee palatsista museon.
Elena ja Claudio Ceraci
Nyt vastikään on avattu uusi museo joka on nimeltään Palazzo Merulana, Via Merulana 121. Museon omistaa Elena ja Claudio Ceracin säätiö. Palatsi on rakennettu niinkin myöhään kuin vuonna 1929 ja palatsissa on menneet vuodet toiminut kunnan terveysvirasto. Palatsi pääsi rähjistymään, koska kukaan ei siitä pitänyt huolta, kunta vain vuokrasi rakennusta. Ei ollut muita vaihtoehtoja, kuin joko hajoittaa palatsi tai täydellsiesti rakentaa se uudestaan. Gerasin säätiöllä oli varaa eprusteelliseen uuskorjaukseen. Se olisi melko varmasti tullut halvemmaksi hajoittaa palatsi ja rakentaa se perinpohjin uudestaan. Palatsia ei ole korjattu ja kunnostettu kahteenkymmeneen vuoteen, joten nyt oli aika. Arkkitehti Carlo Lococo sai sen tehtäväkseen. Cerasin herrasväki oli koonnut palatsin täyteen taideta mm taiteilijoilta Donghi, Balla, Pirandello, Scipione, Mafai, Raphael, Depero, Sironi, Chirico, Casorati, Campigli, Funi, Martini, Capogrossi, Cambellotti, Francalancia, Mazzacurati, Ziveri, Fazzini, Leoncillo.
Cerasi oli markiisi Pohjois-Sisiliasta. Heillä oli siellä oma kreivikunta Contea di Geraci vuosina 1060-1282. Cerasin maatila oli Sisilian suurin. He levittivät valtansa muuallekin Italiaan ja näin syntyi useita suvun dynastioita. Ventimigliasta tuli suvun pääpaikka. Ventimiglia sijaitsee Pohjois-Italiassa, Välimeren rannassa, aivan Ranskan rajalla.
Gerasin kreivikunta lakkautettiin vasta vuonna 1816, jolloin feodalismi lakkautettiin Sisilian peruslaissa.
Via Merulanan katu Roomassa on leveä suora katu joka kulkee Piazza di Santa Maria Maggioren ja Piazza di San Givanni in Laternaon basilikojen välillä. Katu on saanut nimesä alueella asuneen Meruli nimisen perheen mukaan. Sittemmin Via Merulanan katu oli Paavi Gregoris XIII:n paraatikatu, jonka hän käski rakentaa katollisen juhlavuoden kunniaksi vuonna 1575. Myöhemmin kadun varteen alettiin rakentamaan esikaupunkialueen isoja huviloita. Kadun varrella on sijainut useita kirkkoja, joista osa on purettu. Kadun varteen on herrasväki rakennuttanut upeita palatseja kuten ruhtinas Salvatore Brancaccion pytinki, joka on nykyään taidemuseo Museo Nazionale d'Arte Orientale, josta olen kertonut täällä. Maesenasin auditorium sijaitsee myös täällä, josta olen kertonut aikaisemmin täällä.
Kahvilan tiloissa...
Kahvila tarjoaa Rooman kuuluismman leipomon tuotteita, parhaita kahvimerkkejä, palkittuja oliiviöljyjä ja viinejä, laadukkaita tuotteita. Aamiainen 5€ ja lounas tai päivällinen 15€. Kahvila/bistro on avoinna kaikille ohikulkijoille kello 8.30-21.00. Pohjakerrokseen ei tarvitse maksaa sisäänpääsyä. Kahvila/bistron lisäki pohjakerroksessa sijaitsee patsasnäyttely ja kirjakauppa.
Kun minä ensimmäisen kerran monia vuosia sitten tulla tupsahdin tämän pienen keskiaikaisen kirkon eteen Trasteveren kapeilla kujilla, niin en meinannut millään voinut jatkaa matkaani. Jämähdin siihen, ja sitten vielä kerraan käännyin takaisin kirkon/kappelin eteen.
Kirkon alkuperäinen rakenne on peräisin 1000-luvun lopulta, jolloin paavi Urbanus II vihki kirkon käyttöön. Juuri täällä avattiin 1400-luvulla Ponzianin aatelisperheen ja ennen kaikkea vain muutaman metrin päässä asuvan Lorenzo Ponzianin kanssa naimisiin menneen Pyhän Franciscuksen Roomalaisen sairaala pyhiinvaeltajille, köyhille ja sairaille.
Pyhän Franciscuksen kuoleman jälkeen kompleksin perivät Tor de' Specchin oblaatit, jotka vuonna 1540 lahjoittivat sen puutynnyreiden tekijöille Confraternita dei Barilarille.
Vuosisataa myöhemmin voimakas ja vahvatahtoinen rouva Olimpia Maidalchini kirjoitti paikan historian. Donna Olimpia, joka oli omistautunut Rooman Pyhälle Franciscukselle, oli Pamphilio Pamphiljin vaimo ja paavi Innocentius X:n käly. Hän alkoi ostaa viereistä maata ja rakennuksia ja arkkitehti Carlo Rainaldin tuella muutti keskiaikaisen kompleksin Tiber-joelle avautuvaksi Casino del Belvedere-kasinoksi, jossa on upea puutarha harvinaisine viiniköynnöksineen ja hedelmäpuineen, joiden kauneus on edelleen nähtävänä.
Paikka tunnettiin nimellä "Donna Olimpian kylpylät", koska siellä oli mahdollisuus kylpeä Tiber-joessa yksityisen sisäänkäynnin kautta. Puutarhaa rikastutettiin myös taideteoksilla, kuten Berninin Piazza Navonalle suunnittelemalla etanasuihkulähteellä, jonka paavi lahjoitti donna Olimpialle.
Donna Olimpia pakeni Roomasta Innocentius X:n kuoltua ja jätti kasinon perillisilleen, mutta 1700-luvulla kiinteistö uskottiin vuokralaisten haltuun ja se rapistui vähitellen. Puutraha on peruskorjattu ja se kuuluu nykyään Museo Santa Fransesca Romannolle, sisäänkäynti Vucolo di Santa Maria Capella 6. Puutarhaa voi käydä ihailemassa Lungotevere Ripan kadun puolelta rautaportin lävitse.
Kirkon yhteydessä sijaitsee nykyään vanhainkoti (luultavasti vain miehille), mikä oli yhteen aikaan matkustajakoti, ja siinä välillä myös kodittomien vanhempien miesten asuntola.
Kirkon edustalla on myös baari L'Oratorio Trastevere. Kesäiltoina on mukava istua kirkon edustalla. Baari on avoinna viikon kaikkina päivinä kello 11-24. Minä epäilen ettei kirkkoa enä pidetä avoinna.
Mutta Ospitale Di Santa Franscesca Romana, sairaala museo, kirkon vieressä on avoinna Vicolo di S. Maria in Cappella 6. Doria Pamphilijin aatelisperhe on vastuussa Ospedalesta ja Museosta.
Hotellin sivuilla lukee seuraavasti: "Tervetuloa Casa di Santa Francesca Romanaan Rooman sydämessä. Trasteveren alue, joka tunnetaan vilkkaasta tunnelmastaan ja autenttisuudestaan, sekä monista perinteisistä kahviloistaan ja ravintoloistaan. Täältä löydät myös lumoavan luostarin, joka toivottaa kaikki matkailijat tervetulleiksi pitkän nähtävyyksien katselupäivän jälkeen.
Casa di Santa Francesca Romana huokuu viehätystä ja historiaa. Keskiaikaisena palatsina toimineessa talossa menneisyyden kaikuja voi aistia jokaisessa 37 kauniissa huoneessa, jotka tarjoavat vieraille kaikki tarvitsemansa palvelut. Tutustu yhteen maailman rakastetuimmista kaupungeista ja löydä rentoutumista, rauhaa ja hiljaisuutta, jota et voi kuvitellakaan Rooman keskustassa sijaitsevasta talosta."
Luonnollisestikin kirkossa ja sen portissa oli jotain joka vetosi omiin tunteisiini, alitajuntaani, josta ei minulla ole mitään selvää tietoa. Mutta se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kirkko ei ole ulkoapäin kauneudella pilattu, mutta sen portti kai teki kirkosta vielä kiehtovamman, koska en päässyt portista sisään. Portin kupeessa luki että rakennuksessa sijaitsee vanhustenkoti, tai vieraskoti, jos niin haluaa sanoa.
Tämä kulmaus Trasteveren kaupunginosassa on minun mielestäni niin viihtyisä ja kotoisa, jotta voisin aivan hyvin voida asua täällä lopun ikääni. Täällä voi maleksia vaikka kokonaisen viikon kujia pitkin sillä täällä on paljon nähtävää ja koettavaa. Alue on hieman ränsityneen näköinen, mutta alueella on useita erittäin korkeatasoisia hotelleja. Täältä löytyy myös useita Rooman suosituimpia ravintoloita. Ja silti tällä alueella on erittäin hiljaista ja rauhallista. Lähellä sijaitsee myös Santa Cesilia in Trasteveren basilika ja sen kaunis sisäpiha. Lähellä sijaitsee myös pyhiinvaeltajien keskus nimeltä Spedale della Provvidenza di San Giacomo e San Benedetto Labre, Via dei Genovesi 11 B. Tämä on mielenkiintoinen ja kotoisa paikka kaikille, jotka tykkäävät patikoida pitkiä pyhiinvaletajien reittejä yhdessä muitten kanssa, tai yksin jos niin haluaa.Täällä voi vaihtaa kokemuksia ja sitoa uusia ystävyyssuhteita. Facebook! Taisin mainita tästä paikasta kun kerroin San Giovanni Battista dei Genovesin basilikasta, joka sijaitsee Santa Cesilia in Trasteveren basilikan takana. Tämä pyhiinvaeltajien keskuksen omistaa Fransiskaani nunnat. Täällä pyhiinvaeltajien keskuksessa saa yöpyä ilmaiseksi (korkeintaan kaksi yötä), jos on patikoiva tai pyöräilevä pyhiinvaeltaja. Makuupussi tai ainakin lakana täytyy olla mukana repusssa ja pyhiinvaeltajien Green-kortti 'passina'. Avoinna joka viikonpäivä kello 15.00-22.00.
Pyhiinvaeltajien keskukessa oleskelu ja yöpymien melkein vaatii osata katollisen uskonnon tavat ja tottumukset, mutta tuskin se on pakollinen vaatimus. Ainoa vaatimus on että pitää saapua Roomaan kävellen vähintäin 100 kilometriä tai pyöräillen 200 kilometriä. Pyhiinvaeltajilla on eräänlainen passi, jonka he sitten leimaavat jokaisessa yöpymispaikassa. Mutta ainahan sitä voi lähettä e-postia ja kysyä. Facebook!
Santa Maria in Cappellan kirkon portti sijaitsee Vicolo di Santa Maria in Cappellan kujan päädyssä, Via Augusto Jandolon ja Via Pietro Perettin kujien risteyksessä.
Nämä alla olevat valokuvat evät ole oikein edukseen. Ne on otettu sen jälkeen kun kirkkoa alettiin restauroimaan. Ensi alkuun en tiennyt että kirkosta ja vainhainkodista tulee museo. Vanhustenkoti restauroitiin ja sen ihana puutarha siivottiin. Vieraskodin perusti 1400-luvulla Doria Pamphilin aatelissuku tai paremminkin Donna Olympia Pamphili, upporikas aatelisrouva. Hän oli paavi Innozentius X:n sisko. Kirkko seisoi lukittuna pari sataa vuotta. Joten jo oli aika peruskorjauksille!
Kirkon etupiha
Vasemalla ovi vanhainkotiin tai hostelliin sekä sisäpihalle. Porttiaukosta näkyy Via Augusto Jandolon kuja.
PS. Vanhainkoti on jäljellä. Se on kodittomien ja köyhien ospitale/vieraskoti.
Kaunis kirkon ovi
Sisäänkäynnin sisäpuolella sijatsee epigrafi jossa lukee suurin piirtein että kirkon perusti Damasus niminen henkilö, joka tällä tavoin pyysi Jumalalta että hänen reliikkinsä asetetaan hänen kuolemansa jälkeen kirkkoon. Damaskuksella oli kaksi patroonaa/isäntää, Ubaldi Sabinasta ja Giovanni Tusculumista. Damaskuksen reliikkien kanssa haudattiin myös Pyhän Marian asusteet, siis naishenkilön asusteet. Luultavasti kirkkoa käyttivät siihen aikaan kauppiaat, joilla oli puodit Lungoteveren rannalla. Melko lähellä sijaitsi myös Teverenjoen satama Porto de Ripa Grande.
Kirkkoa korjattiin 1300-luvun viimeisinä vuosina. Samalla kirkko liitettiin vieressä sijaitsevaan sairaalaan Ospedale di Santissimo Salvatoreen, mitä ei siinä enää ole, vaan se on museo. Italiassahan on perinne, että jokaisessa sairaalassa on oltava kirkkosali tai kappeli. Sama tapa on varmasti myös muisskain katollisissa maissa ja jopa monissa luteraanisissa maissakin.
Tämä sairaala oli köyhimpiä trastevereläisiä varten. Sairaalan perusti Abdreozzo Ponzioni joka oli Pyhän Santa Francesca Romanon (1384-1440) appi-isä. Ponziot asuivat omassa palatsissaan kulman takana Via dei Vascellarin varrella, Ponzzianin torin reunalla.
Vuonna 1450 sairaala suljettiin ja kirkon otti kotikirkokseen Confraternita dei Bottai niminen veljeskunta, jotka valmistivat puuvateja ja -tynnyreitä. Kirkko unohtui melkein kokonaan 1600-luvulla kunnes Donna Olimpia Pamphilj osti alueen kirkon ympäriltä ja laitatti siihen kauniin puutarhan. Rouva Pamphilj oli sen ajan rikkaimpia rouvia, joka oli erittäin itsenäinen naishenkilö. Hän oli sitä paitsi silloisen paavin Innocentius II:n sisko. Pamphiljin suvun palatsi on Galleria Doria Pamphilj. Piazza Navonan varrella heillä oli toinen palatsi, jossa on luksusluokan hotelli Eitch Borromini. Suku omistaa useita muitakin hotelleja.
Heillä oli myös Rooman suurin kesähuvila Villa Doria Pamphilj, jonka ympärillä on suuri puistoalue ja siellä on suvulla aivan oma kirkkokin. Huvilan omistaa Italian valtio nykyään ja puistoalue on julkinen alue.
Donna Pamphilj antoi entisen sairaalan tiloihin puutarhan kupeeseen muuttaa Figlie della carità di San Vincenzo de´Paoli nimisen luostarisääntökunnan. Tästä sitten syntyi vanhustenkoti niemeltä Casa di Riposo Francesca Romana. Nimittäin Italiassa on perinne että eläkeläsiet muuttavat usein nunnaluostareiden tiloihin, jonne sitten nyt modernilla ajalla on rakennettu moderneja erittäin viihtyisiä vanhustenkoteja. Viimeiset vuodet asui vanhustenkodissa kodittomia rutiköyhiä eläkeläisiä. Loppuajasta kodissa asui vain muutama eläkeläinen. Laitan pari videota postaukseen siltä ajalta.
Kirkko tai kappeli on nykyään museo. Avoinna kelo 9-18 joka päivä. Nykyään tänne on laitettu 6€ sisäänpääsymaksuksi, mikä kattaa ainakin osittain uuskorjaus kustannuksia. Pakollinen etukäteinen ajanvaraus, jotta joku tulee avaamaan oven ja ottamaan vastaan vieraan, sillä tänne ei synny tungosta, koska harva tietää kappelin olemassa olosta.
Puhelin: 06 5803737
info@santafrancescaromana.com
Kappelin veistetty ovi
Kasteastia
Vuonna 2011 pantiin alulle täysremontti vanhainkotiin ja sen puistolalueelle. Siinä vaiheessa ei tainnut olla montakaan vanhusta jäljellä. Silloin vielä elossa olleet vanhukset saivat varmasti paljon paremman kodin tämän entisen tilalle. Samalla päätettiin restauroida kirkkokin. Löydettiin niin paljon esineitä jotta päätettiin perustaa museo kirkon yhteyteen.
Madonna ja lapsi kahden pinjapuun välissä viittaa perinteisesti Madonna della Pignaan, joka oli kirkon alkuperäinen nimi.
Kirkon yhteydessä sijaitsi aikoinaan luostari, jonka tiloissa sijaitsi hospitsi/sairaala, josta sitten myöhemmin tehtiin opiskelijoiden asuntola ja sittemmin köyhien kodittomien vanhustenkoti, johon kuuluu erittäin iso puistoaluekin.
Puistoaluekin on kunnostettu ja entiseen luostariin perustettiin hostelli. En tiedä jos yöpymiset järjestetetään Pyhiinvaeltajien keskuksen kautta, mutta ainahan sitä voi kysyä. Toisaalta google jakaa tietoa että hostellin tiloissa sijaitseekin vielä vanhainkoti. Ovi sinne sijaitsee portin sisäpuolella oikealla kädellä. Siitä pääsee ainakin sisäpihalle. Italiassa kannattaa mennä ovista sisään, sillä siellä voi saada nähdä mielenkiintoisia näkymiä. Kyllä ne käskee menemään ulos, jos sisään ei ole asiaan mennä. Minulle käy melko usein niin.
Tämä portti on avoinna Lungotevere Ripan kadun puolelta, kun puistossa on jokin suurempi tilaisuus.
Tämä pieni kirkko/kappeli on kuulunut yhteen vieressä sijatsevan Santa Fransesca Romanan Ospitalen/vieraskodin kanssa. Vanhustenkotia tai vieraskotia, kuinka, vaan, pyörittää Santa Fransesca Romana Foundation.
Viereisen kadun Via dei Vascellarin varrella sijaitsee ihastuttava ja kodikas Casa di Santa Maria Fransescan matkustajakoti/hotelli, jota voin suositella yöpymispaikaksi. Matkustajakodilla on on aivan ihana iso sisäpiha, oma kappeli ja erinomaien palvelus. Huoneet ovat viihtyisiä ja sijainti Trasteveren sydämessä mitä rauhallisin.
Siinä aivan kulmilla sijaitsee useita Rooman suoistuimpia ruokapaikkojakin. Rakennus on erittäin histroriallinen. Nimittäin Rooman ikioma pyhimimys Santa Francesca Romana asui ja kasvoi tässä rakennuksessa, kunnes hän muutti luostariin. Täällä olen aikaisemmin kertonut hänestä.
Santa Francesca oli oikealta nimeltään Francesca Bussa dei Ponziani. Hän syntyi Roomassa vuonna 1384 ja kuoli maaliskuun 9 päivä vuonna 1440. Francesca asui vanhempiensa palatsissa Trasteveressä, Piazza Ponzianlilla. Francesca kuvataan usein valkoisessa hunnussa ja kädessä hedelmäkori. Hän oli aatelissuvun tytär ja vanhemmat halusivat naittaa Francescan rikkaalle aatelismiehelle Lorenzo dei Ponzianille. Avioliitto oli onnellinen ja han saivat kuusi lasta. Kun rutto saapui Roomaan järjesti Francesca palatsiinsa tilat sairaille.
Laitan tähän joitakin valokuvia matkustajakodista/hotellista, vaikka ken ties tilat on järjestetty nykyään taas vanhainkodiksi.
Täällä saa myös asua erityisellä luvalla ja erityisellä hinnalla omaiset, joiden lapsi tai sukulainen on sairaalahoidossa. Tämä on melko yleinen tapa Italiassa.
Santa Francesca Romana kuoli tässä rakennuksessa 9. maaliskuuta vuonna 1400, Vicolo di Santa Maria in Capella 6. Hänen muistolleen on perustettu tämä kappeli. Oikeastan koko tämä kulmaus Trastevereä huokuu Ponzianin teurastaja-suvun historiaa. Täällä on myös tori saanut suvun nimen Piazza dei Ponziani. Tori on erittäin tyypillinen roomalainen tori, jota ympäröi asuinrakennuksia, joiden pohjakerroksissa on jokunen ravintola ja baari. Minuelle tulee kamalan ikävä, kun kirjoitan tätä. Olen aikaisemmin kertonut viereisestä korttelista täällä.
Ponzianin suvun asuinhuoneista on osa jäljellä. Francesca kääntyi faransiskaani sääntökuntaan ja se ei ole ihme että heidän luostarinsa ja pyhiinvaeltajien keskus sijaitsee kulman takana Via Genovesi kadun varrella. Francesca toki perusti oman Tor de'Specchin luostarin toiselle puolelle Teveren jokea Via di Tetro di Marchellon varteen.
Takaisin kappeliin...
Kappeli ilta- ja yövalaistuksessaan
Aikomus on pitää konsertteja, näyttelyitä, teatteriesityksiä ja luentoja uudesti korjatun kirkon tiloissa ja pihalla. Tuon oikealla seisovan seinän takana sijaitsee entien luostari/vanhainkoti ja nyttemmin aivan viimeisen päälle uuskorajttu hostelli, jota pyörittää Borrominin aatelissukua. Borromineilla on myös oma palasti, jossa on luksusluokan Hotelli Eitch Borromini Palazzo Pamphilj.
Giardini di Donna Olimpia, Lungotevere Ripa 3, Trastevere
Vanhustenkodista tehtiin hostelli nimeltä Eitch Ripa tai Eitch Borromini, ja ne viimeisetkin vanhukset ovat muuttaneet muihin tiloihin. Borrominien aatelissuku vastaa korjauksista ja kustannuksista. Hostellin pääsee Lungoteveren puolelta numerosta 3. Hostelli avaattiin vasta nyt viime kesänä.
Puutarhaan on avattu yökerho nimeltä Ripa Grande. Tänne voi tulla vain aperitivolle jolloin tarjoillaan bufferuokaa. Avoinna joka ilta kello 19.00-02.00. Musiikkiakin on tarjolla. Lasi (alkoholi) juomaa+ buffée maksaa noin 15 €, mutta varoitus hinnan nousuun.
Aperitivo hostellin puutarhassa
Molemmin puolin kirkkosalia seisoo viisi kolonnaa. Jokuen kolonna on tuotu Turkista ja pari muuta Egyptistä. Kukaan ei tiedä että mistä nuo muut kolonnat ovat tulleet kirkkon. Tiedetään vain että kolonnat pystytettiin saliin 1800-luvulla. Alttari on myös koristeltu 1800-luvun remontin aikaan. Marian patsas on veistetty valkoisesta marmorista. Hän pitelee maapalloa kädessään ja hän polkee käärmeen päälle.
Kappelin virallinen nimi on Chiesetta di Santa Maria in Cappella. Kappelin yhteyteen järjestettiin myös pieni museo. Kirkon vihki käyttöön paavi Urban II vuonna 1090.
Kirkko ja museo ovat Borrominien yksityisomistuksessa. Kirkkoa ei siis voi käyttää jumalanpalveluksiin, eikä kirkossa voida vihkiä eikä kastaa lapsia. Kirkko ei ole avoinna muuta kuin erikoistapahtumien yhteydessä, mutta luultavasti sitä tullaan pitämään avoinna joskus tulevaisuudessa määrättyinä päivinä. Museo on avoinna joka päivä kello 9-10. Sisäänpääsymaksu 6 € ja 4 €. Alle kuusivuotiaat lapset ilmainen sisäänpääsy.
HUOM! Sisäänpääsy kirkkoon ja museoon on nykyään sallittu vain varaamalla numerosta 06 5803737.
