Sant'Ivo alla Sapienza

Kuvaus on vuodelta 1748, joilloin ei vielä ollut olemassa Corso  del Rinascimenton/Renessanssi katua, joka valmistui vasta vuonna 1936. Katu kulkee nykyään suoraan kuvan keskeltä. Monta rakennsuat jouduttiin purkaman tieltä.

Kirkko vasemmalla on San Giocamo degli Spagnoli, keskellä palazzo Madama ja oikealla Palazzo Carpagna, etualalla Sant'Ivo Sapiensa.

Kuvassa vasemmalla sijaitsee myös Missionari  dei Sacro Cuoren luostari ja kirkko. Kirkkoon pääsee myös Piazza Navonalta ja torin puoleta näkee myös kirkon julkisvun. Kuvassa oikealla sijaitsee Sant'Ivon kirkko ja sisäpiha, jota aikaisemmin nimitettiin paavin vallan aijalla nimellä l'Archiginnasio/yliopisto, ja jonka tiloissa sijaitsee myös Archivo di Stato di Roma/valtionarkiivi. 

Täällä on sijainnut myös entinen ns Biblioteca Alexandrina, joka on nykyään myös "digitalisoitu" kirjasto. Biblioteca Alexandrina sijaitsee nykyään Piazzale Aldo Moro 5, San Lorenzon kaupunginosassa.

Tässä kirjastossa on vaalittu Rooman historiaa ja kulttuuriperinteitä. Täältä löytyy myös kaikkien italialaisten kirjastojen kirjaluettelot ja -arkiivit. Kaiken kaikkiaan noin 11 miljoonan teoksen ja käsikirjoituksen tiedot ja 8 miljoonan kirjan digitaaliset tiedot. Täältä löytyy myös mahdottomat määrät musiikkia koskevaa materiaalia, kuten noin 263 000 levyä ja paljon paljon muuta. 

Tältä näytti entisessä ja alkuerpäisessä Biblioteca Alexandrinossa, Alexandriassa Egyptissä. Kirjasto oli suurin antiikin ajan kirjasto. Kirjasto avattiin jo kolmannella vuosisadalla jaa. 

Piazza Sant'Eustachion erittäin suosittu kahvila, Caffe Sant'Eustachio

 Avoinna:

Kaikkina viikon päivinä kello 7.30-01.00, 

 mutta perjantaisin suljetaan kello 01.30 ja lauantaisin kello 02.00.

Piazza di Sant'Eustachio sijaitsee Pantheonin ja Rooman entisen pääyliopistorakennuksen Sapienzan välissä. Sapienza tarkoittaa viisautta. Sapienza ja sen omistama kirkko Sant'Ivo näkyy torilta kun nostaa hieman katsettaan länten päin. Jo kaun sitten kävi yliopisto ahtaaksi ja pieneksi ja siitä syystä yliopiston tilat ovat levinneet käytännöllisesti katsoen ympäri Roomaa.

Tässä on ladattu hyllyyn roomalaisten aamiainen, Cornetto erilaisilla täytteillä. Täällä Sant'Eustachion kahvilassa on laitettu oikein kuvien kanssa opesteet turisteille. Ja se nopeuttaa paljon palvelua. Täällä on kaiket päivät jonoja. Laki määrää että kahviloissa on oltava kahdet hintalistat esillä, hinnat seisoen/al banco tai istuen/al tavola.

Useissa khviloisa on baristan takana kyltti jossa lukee Caffè sospeso. Kuka vaan haluaa voi lahjoittaa muutaman kolikon keräykseen. Kun sitten tulee joku asiakas, joka kysyy caffe sospesoa niin hän tulee saamaan ilmaisen kupin kahvia. Keteään ei haluta jättää ilman kahvia. Tämä tapa alkoi Napolissa ja levisi sieltä ympäri Italiaa.

Tvallisin ostos kahviloissa on kahvi=caffé=espresso, siis pyydä un caffé.  Aamulla espresso tai cappuccino ja Cornetto. Mutta ei pidä ihmetellä, jos barista ei tahdo antaa capuccinoa enää kello 11 jälkeen. Turistit kyllä tulevat saaman capuccinon, kun barista ensin tunnistaa asiakkaan turistiksi. Italialainen saisi nuhtelun baristalta. Kukaan ei Italiassa juo kahvia maidon kanssa kello 11 jälkeen. Se on vaan niin. Italialaiset ovat usein hyvin jyrkkiä joisskain pikkuaioissa.

Ja vaikka kahvi on jo maksettu kassalla niin moni roomalainen jättää baristalle muutaman lantin kuitin päälle tiskille. Laki sanoo ettei kenenkään tarvitse maksaa tippiä Italiassa, mutta moni silti jättää, koska barista ressukalla saattaa olla monta lasta kotona ruokittavana. Useimmat naiset käyvät töissä, eikä italialaisilla ole kiire eläkkeelle, vaan he tekevät töitä niin kaun kuin pysyvät pystyssä.  Baristan palkalla ei hurrata vaikka useimmat baristat tekee töitä pitkät päivät. Ei ihme jos heidän hymy välillä hyyty.

Kahviloissa mennään ensin kassalle ja maksetaan se mitä halutaan ostaa. Sitten mennään kuitin kanssa baristan (tai jäätelö) -tiskin ääreen ja nöytetään kuitti. Useimmat juovat kahvinsa seisten koska se tulee noin puolta halvemnaksi kuin istua. Roomaa on vain hravassa kahvilassa tuolia. Joisskin kahviloissa saa istua ilman lisämaksua, ainakin ulkona, mutta siinä tapauskessa kahvin hinta on hieman korkeampi.

Yliopiston omaistama kirkko Sant'Ivo alla Sapienza on avoinna sunnuntaisin kello 9.00-12.00 ja messu pidetään kello 11.00, jonka aikana ei saa mennä sisään. Jos haluaa olla mukaan messussa niin on parsta olla ajoissa ennen kello 11 kirkossa sisälllä. Kirkkoon pääsee yliopiston palatsin sisäpihalta.

Sant'Ivo alla Sapienzan kirkkorakennus on rakennettu vuosien 1642-1660 välisenä aikana. Kuuluisa roomalainen arkkitehtimestari Francesco Borromnini suunnitteli kirkon. Palazzo Sapinezassa sijaitsi jo 1400-luvulla kappeli joka oli pyhitety Sant'Ivolle, Ivo Hélory de Keramtine'lle, joka on juristien suojeluspyhimys. Pyhä Ivo oli ranskalainen pyhimys joka eli ja vaikutti 1200-1300-lukujen vaihteessa. 

Erittäin kaunis kupoli niin sisältä kuin ulkoakin päin ja siro spiira kupolin päällä. Kirkko on uniikki arkkitehtuuriltaan. 

Kirkkosali on pieni ja hyvin puhdaslinjainen ja pelkistetty. Saa sen vaikutelman kun kirkkosalin koristelu olisi jäänyt kesken. Ainakin noihin nischeihin (nicchia), seinäsyvennyksiin, on alunperin varmasti suunniteltu laitetavaksi patsaita tai vastaavia.

Palatsin sisäpiha avoin kaikille, ei vaan yliopistolaisille. Piha on rauhallinen oaasi keskellä Roomaa jossa voi levähtää ja nauttia arkkitehtuurista samalla. Holvikäytävillä on siellä täällä "penkin tapaisia" joissa voi istua varjossa auringolta tai saa suojaa sateella. Sisäänkäynti Corso del Rinascimenton puolelta. 

Holvikäytäviä nimitetään arkkitehtuurissa oikeastaan peristyyleiksi. Luostarien vastaavia sisäpihoja kutsuaan claustrumeiksi, suljetuksi paikaksi. Puhekielessä claustrumejakin nykyään kutsutaan Roomassa nimellä chiostro, joka tarkoittaa oikeastaan koko luostaria. Rakennusten edustalla olevia pylväskäytäviä kutsutaan portiikki nimellä, porticus.

Rakennus on osa Palazzo Sapienzassa, jossa alkuperäinen yliopisto sijaitsi. Sapienzan yliopisto avattiin vuonna 1303 ja näin ollen se on yksi maapallon aikaisimmista yliopistoista ja samalla myös suurimmista. Alkuun opiskeltiin vain teologiaa ja lakitieteitä. Yliopiston nykyinen pääkallonpaikka sijaitsee San Lorenzon kaupunginosassa, Via Aldo Moron varrella.

Tykkään istua täällä ja lueskella ja suunnitella uusia kävelyreittejä. Todella ihanan rauhallinen paikka. Tänne on helppo löytää Piazza Navonan eteläiseltä laidalta. Itään päin via dei Canestraria ja sitten heti vasemalle Via del Rinascimentolle. 

Via del Rinascimenton oikelala puolen on tämä ovi muurissa. Kun ovet on selkosen selällään niin on vapaa sisäänkäynti pihalle. Uskaltakaa mennä ovesta sisään. Yllätytte!

 

Paavi Gregoirus XIII Boncompagni vaakuna ja symbooli

Barberinin suvun tuntomerkki, mehiläiset 

Borromini asetti uuden kirkon entisen kappelin pohjalle ja antoi kirkolle erikoisen muodon, joka muistuttaa Davidin tähteä. Kirkon julkisivu on kaareva ja sen näkee palatsin sisäpihalta käsin. 

Paavi Pio IV Medici käski rakentaa uudestaan korjata Palazzo Sapienza ja Gian Lorenzo Bernini  ehdotti Francesco Borrominia siihen hommaan. Borromini oli siihen aikaan Gian Lorenzo Berninin oppipoika ja apualainen. Giancomo della Porta oli rakentanut suuriman osan Palazzo Sapienzasta ja nyt ei della Portan suunnittelemasta kirkosta jäänyt muuta jäljelle kuin toinen kellotorneista. Sen sijaan palatsin sisäpiha jäi melkein entiselleen.

Näkymä sisäpihalta kadulle. Ovi on avoinna joten ei kun sisään. 

Sisäänkäynti Corso del Rinascimenton puoleta, ovi joka johtaa valtion arkistoon, Archivio di Stato di Roma. Ovi on täsyin avoin päiväsaikaan ja lukittu yöllä. Arkiivi muutti neljänkymmeneen vuoden ajan rakennuksesta rakennukseen Roomassa ja luultavasti nyt saa jäädä Palazzo Sapienzaan. 

Tämä yliopiston kirjasto on avoinna lähinnä opsikelijoille ja tutkijoille mutta kyllä siellä luultavasti muutkin voi käydä henkilöllisyystodistusta näyttämällä. Yliopisto Sapienzan kirjasto käsittää kaiken kaikkiaan 56 kirjastoa!!! Liekkö muuten missään maapallon kaupungissa niin paljon kirjastoja kuin Roomassa? Pääkirjasto on Piazzale Aldo Moro 5. Ainahan sitä voi kokeilla. Avoinna maanantaista perjantaihin kello 9.30-13.00 ja 14.00-17.00.

Missionari dei Sacri Cuori järjestön päämaja ja sen luostari, auton takaa sisäänkäynti kirkkoon. 

Kirjasto Fanucci sijaitsee vasemmalla puolella Piazza Madama 8. Piipahtakaa ihmeessä sisällä.

Bar Senato, baari ja kahvila, joka ei ole mitenkään erikoinen, mutta se sijaitsee Fanuccin kirjaston vieressä, vastapäätä Italian Senaattia. Täällä voi ruokailla, mutta ehkä tämä toimii parhaiten kahvilana ja baarina. Useat keskutan baarit ja kahvilat ovat turistirysiä, mutta joukossa on erittäin hyviäkin kahviloita. 

Nostra Signora del Sacro Cuore (a Navona) kirkko jonka sisäänkäynti on Piazza Navonan puolelta, mutta kirkkoon pääsee myös luostarin puolelta sekä Corso del Rinascimento 27. Roomasta löytyy toinenkin samaniniminen kappeli.

Kastilian kuninkaan poika rakennutti tälle paikalle kappelin ja aivan sen lähettyville kaksi hospitsia kastilialaisille pyhiinvaeltajille. Kappeli pyhitettiin Pyhälle Jakobille, kuten Santiago de Compostellan katedraalikin Espanjassa oli pyhitettty. Paavi Alessanteri VI (Rodrigo Borgi) joka oli espanjalainen rakennutti pienen torin nykyiselle Via della Sapienzalle. Paavi käski myös rakentaa julkisivun kirkolle Piazza Navonan puolelle. 

Vuonna 1506 paavi teki kirkosta espanjalaisten kotikirkon Roomassa. Tämä tapahtui hieman sen jälkeen kuin Espanjan kuningaskunnan yhdistymisprosessi oli päässyt käyntiin. Juuri sitä ennen oli Santa Maria de Monserraton kirkosta tehty espanjalaisten kotikirkko joten heillä on nyt kaksi kotikirkkoa Roomassa.

Messu on neljä viisi kertaa päivässä. Luostarilla on ns Emmaus ryhmä nuoria miehenalkuja, joita he yrittävät auttaa ja ohjata pois päihteistä, varastelusta jne.

Herrera kappeli, Annibale Caraccin maalauksia

Alkuperäiset maalaukset ovat nykyään Pardo Museossa Madridissa.