Olen aikaisemmin jo kirjoittanut jopa kaksikin postausta Santa Maria degli Angelin kirkosta, mutta nyt aion kertoa muutaman sanan sen luostariin.
Santa Maria degli Angelin luostari Diocletianuksen kylpylän alueella on ollut suljettu viisikymmentä vuotta. Nyt se on restauroitu ja kustannukset nousivat 6,5 miljonaan euroon. Restaurointi kesti kuusi vuotta. Luostari oli aikoinaan kartusiaanien luostari. Paavi Pius IV rakennutti luostarin entisen Diocletianuksen kylpylän raunioihin 1500-luvulla.
Sisäänpääsy sijaitsee Viale Enrico de Nicola 79, vastapäätä Terminin rautatieaseman bussiaukiota.
Avoinna kello 9.00-19.45.
Sisäänpääsymaksu 7€, alle 18v ilmainen sisäänpääsy.
Itse mestari Micehelanglo Buonnaroti sai paavi Pius Angelo Medicin pyynnöstä suunnitella luostarin ja siitä tuli todellinen mestariteos, siitäkin huolimatta että se rakennettiin kylpylän raunioihin.
Oikeastaan koko luostari kompleksi käsittää kaksi luostaria, isomman ja pienemmän, ja munkkien asuntolan. Luostari tunnetaan Roomassa nimellä Michelangelon luostari. Michelangelohan suunnitteli Santa Maria degli Angeli ai Martirin basilikankin kylpylän raunioihin, vaikka luostaria alettiin rakentamaan vuonna 1565, joten Michelangelo ei ehtinyt nähdä luomustaan, sillä hän kuoli helmikuun 18 päivä vuonna 1564. Kirkko oli sen sijaan valmis luultavasti jo vuonna 1562.
Osassa luostarin tiloista on sijainnut yksi Rooman kansallismuseon haaraosastoista, Museo Nazionale Romano-Terme di Diocleziano. Mutta nyt keisari Augustinuksen kuoleman 1500-vuotis-juhlavuodeksi on uuskorjattu useita kohteita Roomassa. Algeriassa syntynyt Keisari Augustinus on ollut yksi merkittävimpiä kirkonisiä ja teologeja. Hän yksi hyvistä neuvoistaan oli että "rakasta ja tee mitä haluat!"
Kylpylän raunioissa sijaitsi jo yksi kirkko, San Ciriaco alle Terme, joka oli rakennettu vuonna 499 ja jossa papeilla oli tapana vuoron perään pitää messu. Ensimmäiset kartusiaanimunkit saapuivat vuonna 1060 Roomaan. Paavi Urbano I tarjosi heille San Ciriacon kirkkoa ja tiloja sen vieressä, mutta he eivät pitäneet aluetta heille sopivana, joten he saivat asettua Santa Croce in Gerusalememn kirkon luostariin. Paavi Pius IV:n ajalla he muuttivat vuonna 1561 kuitenkin Diocletianuksen kylpylän luostariin. Kartusiaanimunkit löysivät raunioista kaksi alttaria joista toisen he siunasivat pyhille enkeleille ja toisen enkeleiden äidille. Näistä alttereista tulee nimi niin kirkolle kuin luostarillekin. Michelangelo Buonaroti rakensi kylpylän tepidarioon, "haaleaan" kylpylän osaan, kartusiniaaneille sopivan luostarin.
Kartusiaanisen luostarisääntökunnan O.Cart. perusti Bruno Kölniläinen vuonna1084. Kartusiaaneilla on omat luostarisääntönsä. Nimi tulee ranskalaisesta vuoristosta jossa Bruno Kölniläinen eli erakkoelämää yhdessä kuuden muun ystävänsä kanssa, neljän papin ja kahden aivan tavallisen meishenkilön kanssa.
Muutama vuosi sitten oli maapallolla 18 kartusiaaniluostaria, vajaat neljäsataa munkkia ja melkein kaksisataa pappia. Pappeja nimitetään nimellä padri ja alokkaita nimellä conversi. Alkuun kartusiaanit elivät eristettyä erakkoelämää, mutta nykyään on myös kaupunkilaiskartusiaaneja, niin munkkeja kuin nunniakin. Kartusaanien elämä luosatrissa on yksinäistä ja hiljaista sillä he eivät saa puhua keskenään mutta silti jokaisen on osallistuttava käytönnöllisiin luostarin töihin.
Arkkitehti Luigi Vanvitelli muutteli hieman luostaria kun hän sai restauroida sitä vuonna 1749. Vuonna 1873 luovuttivat munkit luostarin arkelogiselle museolle ja munkit muuttivat Via Palestron kadun varteen jossa heillä on kartusiaanijärjetsön pääkonttoori ja luostari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti