San Bartolomeo all'Isolan basilikan aukioloajat :
Maanantaista lauantaihin
09.30-13.30 ja 15.30-17.30
Sunnuntaisin
09.30-13.00 ja 15.30-17.30
Piazza S. Bartolomeo all'Isola 22, Tiberin saarella San Bartolomeo all'Isola on yli tuhat vuotta vanha kirkkorakennus, on pieni basilika Roomassa, mikä on omistettu Pyhälle apostoli Bartolomeolle. Kirkko sijaitsee Tiber-saarella Ripan kaupunginosassa.
Perinteisen kertomuksen mukaan vuonna 293 eKr. temppeli Aesculapiukselle / Asclepiukselle, lääketieteen jumalalle, rakennettiin Isola Tiberinalle pyhän käärmeen paikalle, joka tuotiin Roomaan jumalan pyhäköstä Epidauruksesta; tuohon aikaan roomalaiset laajensivat suhteitaan Kreikkaan ja lisäsivät kreikkalaisia jumalia omiinsa.
Saksalais-roomainen Keisari Otto III peusti alkuperäisen kirkon joskus vuosina 998–1001, ja se rakennettiin Asklepion temppelin raunioiden päälle. Keisari pyysi pian apostoli Bartolomeon jäänteitä Beneventosta, mutta beneventolaiset lähettivät sen sijaan Pyhän Paavalin Nolan jäännökset. Keisari paljasti petoksen, hyökkäsi Beneventoon ja toi apostoli Bartolomaion pyhäinjäännökset Roomaan.
Noin vuonna 1180 paavi Aleksanteri III kunnosti kirkon. Kirkko vaurioitui pahoin Tiberin tulvan yhteydessä vuonna 1557, uusi restaurointi tehtiin vuosina 1583–1585, luultavasti Martino Longhi vanhemman toimesta, ja toinen 1623–1624, jolloin nykyinen julkisivu pystytettiin.
Bartolomeon kappeli
Bartolomaios eli Bartolomeus oli yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta, ja hänet tunnistettiin usein Filippuksen toveriin Natanaeliin. Bartolomaios oli aramealainen.
Raamatussa Bartolomeus mainitaan vain luetteloissa muiden apostolien kanssa, mutta kristillisen perinteen mukaan hän oli lähetystyössä Intiassa, Mesopotamiassa, Parthiassa, Lykaoniassa ja Azerbaidžanissa, ennen kuin hän kärsi marttyyrikuoleman Armeniassa ollessaan, hänet nyljettiin elävänä veitsellä.
Näiden maiden lähetystyön vuoksi häntä pidetään yhtenä apostoleista, jotka perustivat Armenian apostolisen kirkon. Hänen pyhäinjäännöstään kunnioitetaan San Bartolomeo all'Isolan kirkossa Roomassa, vaikka Bartolomeolla ei ole mitään muuta yhteyttä Roomaan.
Sikstiiniläisessä kappelissa Vatikaanissa Bartolomeo kuvataan Michelangelon isossa maalauksessa 'Viimeinen tuomio' veitsi toisessa kädessä ja toisessa kädessä hän roikottaa omaa nahkaansa.
Giuseppe Vasin kuvaus San Bartolomeon kirkosta 1700-luvulla
Vuonna 1557 katastrofaalinen Teveren joen tulva vaurioitti julkisivun mosaiikkeineen, oikean puoleisen käytävän ja pappilan, mikä tuhosi myös sisätilojen kuva- ja mosaiikkikoristeet. Vain yksi fragmentti on jäljellä Sala del Mosaicossa.
1800-luvun lopulla oikea siipi, kuten muutkin saaren Trasteveren puoleiset rakennukset, purettiin joen oikean haaran leventämiseksi osana muurausta, ja aukio sai nykyisen ilmeensä.
Portaikon vasemmalla ja oikealla puolella on kaksi hautakiveä, Vasemman maalauksen alla on marmorilaatta, joka näyttää Tiberin tulvan tason vuonna 1937 ja toinen laatta, mikä liittyy vuoden 1870 suureen tulvaan, on muurattu saman portaikin oikealle puolelle.
Kirkko hylättiin väliaikaisesti ja pyhäinjäännökset siirrettiin Vatikaanin basilikaan. Vuonna 1583 kardinaali Anton Giulio Santoro maksoi julkisivun korjaukset, käytävän ja pappila entisöinnin sekä uuden ciborion rakentamisen keskiaikaisen ciborion tilalle, minkä neljä arvokasta porfyyripilaria hän käytti uudelleen, jotka oli siirrettiin myöhemmin Vatikaaniin Galleria degli Arazziin ja apostoli Bartolomeuksen pyhäinjäännösten palauttamisen Vatikaanista San Bartoloemon basilikasta. Pyhät reliikkit sijoitettiin vanhaan punaiseen porfyyrialtaaseen, joka on edelleen pääalttarina.
Traagisten kuukausien aikana syyskuusta 1943 kesäkuuhun 1944 basilika, kuten muutkin luostarit ja uskonnolliset talot Roomassa, tarjosi turvapaikan kymmenille juutalaisille, jotka piiloutuivat välttääkseen karkottamisen.
Bartolomeon pyhät jälkeenjäännökset tuotiin kirkkon tässä astiassa.
Fransiskaani luostari, mikä on nykyään juutalaisten sairaala.
Vuonna 1513 paavi Leo X S. määräsi Bartolomeo all'Isolan fransiskaanien ritarikunnan omistukseen. Luostari sisälsi joitain keskiaikaisia rakennuksia, mutta sen sisustus suunniteltiin uudelleen 1700-luvulla. Jonkin aikaa veljeskokouksia pidettiin luostarissa.
Veljeskunta (Confraternita dei Devoti di Gesù al Calvario) huolehti hukkuneiden ruumiiden hautaamisesta, sen jäsenet tunnettiin Sacconi Rossina heidän käyttämiensä isojen punaisten vaatteiden mukaan. Joka vuosi sielunpäivänä he marssivat kulkueessa saaren kärkeen (vastapäätä Ponte Rottoa), missä he heittivät seppeleen jokeen hukkuneiden muistoksi, joiden ruumiita ei koskaan löydetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti