perjantai 3. heinäkuuta 2026

Helle tulossa

Roomaan on tulossa kova helle ensi viikolla, siinä +35-40 C. Jo  viikonloppuna tulee olemaan +40 C. Normaalioloissa on heinäkuu kuumin kuukausi Roomassa, mutta elokuussakin on vielä hellettä Roomassa.

Roomassa ei juuri koskaan nää aurinkoa, koska kadut ja kujat ovat kapeita, mutta kukkuloilta käsin voi nähdä auringon. Mutta auringonsäteet löytää sinut.Varjoisella puolella katua voi mukavinta kulkea, ja katujen risteykset ovat viileitä pakkoja joissa usein miten käy mukava tuulenvire. Suojaa ihosi ja pääsi auringolta. Pidä lepotaukoja, juo vettä. Vältä alkoholia. Ehkä sattuu löytymään vilpoisa kahvila ohimemennen, missä voi lepuuttaa jalkojaan kahvikupin ääressä.

Kannattaa lähteä liikenteeseen aamuvarhain ja pitää siesta, tai pause kuten roomalaiset kutsuvat iltapäivän taukoa. Roomalaiset pitää tauon kevyen lounaan jälkeen, lepää tai nukkuu siinä noin kello 12.30-15.30.

Roomaan ei kannata matkustaa keskikesällä sillä me pohjoismaiset ei olla totuttu helteisiin, siis koviin helteisiin. Roomasta on 25 kilometrin matka merelle, joten siihen on varauduttava. Ei ole uimarantoja sen lähempänä. 

Lido di Ostia, nlin5 kilometriä pitkä Ostian ranta sijaitsee Lazion alueella Italiassa ja siellä on useita ainutlaatuisia rantoja, mutta joista useimmat ovat maksullisia.

Il Capannon rantaclubi Ostian alueella, ja se tunnetaan luonnonkauneudestaan ​​ja läheisyydestään Roomaan, kun taas  tarjoaa rennon ja rauhallinen tunnelman lähellä lentokenttää ja se on ilmaien rnta, missä on kuitenkin kiaki mukvuudet. 

Spiaggia Libera Verde, julkinen ranta, on tunnettu syvästä merestään ja lempeästä sisäänkäynnistään veteen.

Moai Beach on suosittu rauhallisuudestaan ​​ja mukavuuksistaan, ja pieni ranta La Spiaggetta tunnetaan vilkkaista iltabileistään. Tänne kulke buui Roomasta ja Fiumivinbosta. Täältä löytyy hyvät palvelut,

Lido di Castel Fusano, josta olen aiksemmin maninnut, on merkittävä ranta Rooman Ostian alueella. Tänne pääse junalla ja bussilla. Alue on erityisen ihailtu luonnonkaunista estetiikkaansa, jolle on ominaista hiekkadyynit, jotka ovat suosittuja auringonottopaikkoja, ja männyt, jotka tarjoavat virkistävää varjoa vierailijoille. 

Ranta on suosittu kohde roomalaisille perheille ja se tunnetaan rauhallisesta ympäristöstään, erityisesti aikoina, jolloin siellä on vähemmän ruuhkaa. Roomasta Terminin rautatieasemalta Eur Palaceportinmetroasemalle /Eur Fermin bussipysäkille ja siinä vaihto bussiin 070, mikä vie suoraan Castel Fusanon rannoille. 

Sieltä löytyy mukavia hotellejakin jos haluaa yöpyä. Siellä sitten voi paikallisbusseilla ja junalla kulkea pitkin rantaa. Ostian keskustan on vaajat 4 kilometriä, mutta useimmat rannat lähempänä Ostiaa ovat varattuja maksullisia clubeja. Castel Fucano on ehdottomasti Ostian rannan siistein ja rauhallisin alue. Rannalta löyty myös mukava leirialue. Italialaiset leirialueethan ovat erittäin hyviä aj monipuolisia, sekä erityisen suosittuja italialaisten perheiden parissa. Joten varaa ajoissa!


Suhkulähteisiin ei saa koskea, mutta ympäri kapupunkia löytyy vesilähteitä, noin 200 nasonia, joista saa erittäin puhdasta juomavettä (samaa lähdevettä mitä roomalaiset ovat juoneet 100 vuotta), ja missä voi täyttää juomapullonsa, huuhdella kätensä ja kasvossa joksevan veden alla. 


tiistai 9. kesäkuuta 2026

Kansallispäivä



Kansallispäivä/Festa della Repubblica on yksi harvoista pyhäpäivistä Italiassa. Sitä vietetään 2 päivä kesäkuuta. Tänä vuonna järjestetään 80. kerran tämä vuosittainen tapahtuma, joka muistuttaa vuotta 1946, jolloin italialaiset äänestivät tasavallan puolesta ja monarkiaa vastaan, joka oli horjutettu toisen maailmansodan aikana. 

Kansallisessa tilaisuudessa presidentti Sergio Mattarella laskee seppeleen Tuntemattoman sotilaan haudalle Vittoriano-muistomerkillä Piazza Venezialla Roomassa kesäkuun 2. päivän aamuna.

Presidentin laskettua seppeleen alkaa yksi Rooman Festa della Repubblican suosituimmista tapahtumista: upea ilmailunäytös, jossa Frecce Tricolori-suihkukoneet lentävät muodostelmassa kaupungin keskustan yllä ja lähettävät ilmaan Italian lipun punaisia, valkoisia ja vihreitä värejä.

Suuri sotilasparaati järjestetään Via dei Fori Imperialilla Colosseumin taustalla. Paraatiin osallistuu tuhansia Italian armeijan, laivaston ja poliisivoimien jäseniä.

Toinen vaikuttava spektaakkeli on palomiesten avaama jättimäinen italialainen kolmivärinen lippu Colosseumilla.

Italia juhlistaa Festa della Repubblicaa jo neljättä vuotta peräkkäin avaamalla valtion museot ja arkeologiset kohteet ilmaiseksi 2. kesäkuuta.

Kansalaisten keskuudessa tämä päivä ei ole kovinkan suosittu, mutta saapahan yhden vapapäivän jos juhlapäivä sattuu viikolle. Festa della Repubblica on tiistaina vuonna 2025, sillä monet italialaiset pitävät maanantain vapaana nauttiakseen pitkästä "siltaviikonlopusta", minkä seurauksena julkiset virastot, koulut ja supermarketit suljetaan.

Italialaiset eivät ole kansallismieleisä, ja sne ymmrättä, sillä moenlla on murhelelsite fasismin jan  tapahtumat. Mutta  vain  paikallipatriootteja, aivan kuten ruotsalaistekin. 

Italialainen fasismi oli totalitaarinen ja ultranationalistinen ideologia, jonka Benito Mussolini perusti 1900-luvun alussa. Vuosien 1922 ja 1943 välillä hän muutti Italian diktatuuriksi, jolle oli ominaista valtion sorto, demokratian lakkauttaminen ja aggressiivinen ulkopolitiikka.

perjantai 22. toukokuuta 2026

Hadrianuksen temppeli


Tämä kuva on Tivolista, missä Hadrianuksella oli huvila ja upea puutarha huvilan ympärillä.

En malta olla kertomatta Hadrianuksen elämästä, sillä hän oli aikoinaan merkittävä valtaa pitävä herra Rooman valtakunnassa.

Hadrianus, alun peri Caesar Publius Aelius Traianus Hadrianus Augustus oli Rooman keisari, joka hallitsi vuosina 117-138 ja, ja oli Rooman keisari vuodesta 117 kuolemaansa asti.

Kuten edeltäjänsä Trajanus, hän polveutui Espanjasta. Hadrianuksen hallituskauden alkupuolella Rooman valtakunta saavutti laajimmansa laajuuden. Hadrianus toimi tätä ennen Syyrian kuvernöörinä.

On epäselvää, adoptoiko Trajanus Hadrianuksen ja nimittikö hän hänet Rooman uudeksi hallitsijaksi, vaikka kuolevalla keisarilla olikin sellaisia ​​suunnitelmia. On mahdollista, että adoption takana oli Trajanuksen vaimo Plotina. Heillä ei ollut omia lapsia ja hän oli hyvin kiintynyt Hadrianukseen.

Kymmenvuotiaana Hadrianus menetti isänsä ja Trajanuksesta tuli hänen holhoojansa. Lahjakas poika muutti Roomaan, jossa hän opiskeli muun muassa kreikan kieltä ja kirjallisuutta. 15-vuotiaana hän suoritti asepalveluksen Espanjassa. Lopulta hänestä tuli Tonavan legionan upseeri ja hän meni naimisiin Trajanuksen sisaren tyttärentyttären kanssa.

Hadrianus oli hieman yli 40-vuotias tullessaan Rooman keisariksi. Heti saatuaan tietää hänen ylennyksestään hän pyysi senaattia tunnustamaan hänet keisariksi.

Rooman valtakunta vuonna 117 jKr saavutti suurimman laajuutensa. "Rauha koko maailmalle" oli Hadrianuksen iskulause. Keisari Augustus oli jo julistanut, että Eufratin, Tonavan ja Reinin tulisi muodostaa Rooman valtakunnan rajat eikä Rooman valtakunnan tulisi valloittaa näiden jokien takaisia ​​alueita.

Hadrianuksen mausoleumi Roomassa = Castel Sant'Angelo

Tähän rakennukseen on Hadrianus haudattu vaimonsa Vibia Sabinan kanssa.

Hadrianus otti käyttöön ankaramman koulutuksen sotilailleen ja halusi jakaa sotilaittensa elämän ja vastoinkäymiset. Hän uskoi, että komentajana hänen tulisi kestää kaikki vastoinkäymiset, joita hänen sotilaittensa joutuivat kestämään. Hadrianus ei koskaan ajanut vaunuissa, vaan ratsasti tai käveli.Hadrianus oli kiertävä keisari. Hän matkusti noin kymmenen vuoden ajan Rooman valtakunnan laidalta toiselle. Aika ajoin hän pysähtyi lyhyitä matkoja Roomaan. Keisari halusi tutustua valtakuntansa eri osiin.

Germaniassa, Saksan roomalaisessa nimessä, hän rakennutti Reinin rajalinnoitukset. Pohjois-Britanniassa, Skotlannin rajalla, hän rakennutti kivimuurin linnoituksineen leireineen ja vartiotorneineen. Hadrianuksen muuri, kuten sitä kutsuttiin, oli 118 kilometriä pitkä ja 5–6 metriä korkea. Espanjassa hän rakensi siltoja, temppeleitä ja akvedukteja.

Hadrianus oli palavasti kiinnostunut Kreikasta ja matkusti kaikkien Kreikan alueiden läpi. Ateenassa, jossa hän vietti pitkän aikaa, hän rakennutti muun muassa Olympian-temppelin, Zeuksen kunniaksi rakennetun temppelin. Roomassa hän perusti Atheneumin, jossa roomalaiset saattoivat opiskella kreikan kielioppia ja kreikkalaista kirjallisuutta.

Hadrianus halusi yhdistää kauneimmat asiat, joita hän oli pitkien matkojensa aikana nähnyt. Siksi hän rakennutti valtavan huvilan, jonka eri osat nimettiin kuuluisien paikkojen mukaan, joissa hän oli käynyt.

Rooman valtakunta vuonna 117

"Rauha koko maailmalle", oli Hadrianuksen iskulause!

Monet huvilasta löydetyistä patsaista, rintakuvista ja reliefeistä kuvaavat kaunista nuorta miestä nimeltä Antinoos, jonka kanssa Hadrianuksella oli rakkaussuhde. Hadrianus ei voinut unohtaa Antinoosta. Hänen huvilaansa ja lukemattomiin muihin paikkoihin valtakunnassa hän rakennutti Antinoosta kuvaavia taideteoksia.

Hadrianuksen valtavassa huvilassa oli kirjastoja, kylpylöitä, suihkulähteitä, puistoja ja teatteri. Kaiken tämän rakentaminen kesti kuusitoista vuotta. Rauniot kattavat kaksi kolmasosaa neliökilometriä.

Hadrianuksen hautausmonumentista, jota on kutsuttu Castel Sant' Angeloksi 500-luvulta lähtien, ei kuitenkaan ole löydetty uurnia tai arkkuja.

Keisari Hadrianus sai aikaan uuden muoti-ilmiön, hän otti käyttöön parran. 500 vuoden ajan lähes kaikki kreikkalais-roomalaisen maailman miehet olivat ajaneet partansa puhtaaksi.


Hadrianuksen huvila Tivolissa

 

Hadrianuksen temppeli/Il Tempio di Hadrianus

Hadrianuksen temppeli/Templum Divus Hadrianus/Hadrianum on antiikin roomalainen rakennus Campus Martiuksella Roomassa. Sen omisti jumalallinen keisari Hadrianus, jonka hänen ottopoikansa ja seuraajansa Antoninus Pius omisti vuonna 145 jKr. Temppeli tunnettiin aiemmin nimellä Neptunuksen basilika. Neptunus oli yksi sen ajan Jumalista.




Hadrianuksen basilika/Hadrinauksen temppeli, Piazza di Pietra

Piazza di Pietran toria keskellä Roomaa reunustaa valtava Hadrianuksen basilika, viralliselta nimeltään Tempio di Vibia Sabina e Adriano.

Rakennuksen tilasi luultavasti keisari Hadrianus. Temppeli rakennettiin keisari Hadrianuksen kunniaksi, joka julistettiin jumalaksi hänen kuolemansa jälkeen. Hadrianus antoi  vaimonsa Vibia Sabinan tulla haudatuksi temppeliin. Hänkin julistettiin jumalaksi vuonna 136. kuolemnasa jälkeen. Rakkennus kuitenkin valmistui noin vuonna 145 hänen poikansa ja seuraajansa Antoninus Piuksen toimesta.

Temppelin lyhyillä sivuilla oli kahdeksan ja pitkillä sivuilla kolmetoista pylvästä; se seisoi korkealla korokkeella, johon pääsi itäpuolelta portaita pitkin. Pääosin restauroitu arkkitraavi on koristeltu runsaasti palmeteilla ja leijonanpäillä. Sisätilat koostuivat puolipylväistä, jotka lepäävät korkeilla jalustoilla, joita koristavat Rooman provinssien personifikaatioita kuvaavat reliefit. Nämä reliefit ovat nyt Kapitoliinimuseoissa ja Napolin kansallisessa arkeologisessa museossa.

Roomassahan ei ole varsinaista arkeologista museota. Roomassa on argeologiset nöytetetRoma Capitalen museojärjestelmä koostuu erittäin monipuolisesta joukosta museokohteita ja arkeologisia kohteita, joilla on suuri taiteellinen ja historiallinen arvo. 

Vuonna 1695 Carlo Fontana liitti Hadrianuksen temppelin jäännökset Palazzo della Dogana di Terraan, joka oli tarkoitettu Roomaan maitse saapuvien tavaroiden kuljetukseen. Vuonna 1831 rakennuksessa toimi Rooman pörssi. Vuonna 1873 kauppakamari osti rakennuksen ja teki siitä pääkonttorinsa. Kunnostustyöt suoritti Virginio Vespignani.

Nykyään rakennuksen pitkällä pohjoispuolella olevasta pylväikkökäytävästä on jäljellä vain osa, jossa on yksitoista 15 metriä korkeaa ja halkaisijaltaan 1,44 metriä olevaa pylvästä.

Vuonna 2023 Vibia Sabinan monumentaalisen, yli kaksi metriä korkean patsaan väliaikainen näyttely.Patsas oli keskeinen hahmo Rooman poliittisessa ja institutionaalisessa elämässä ja se on säilytetty Hadrianuksen huvilassa. Patsas antoi aiheen nimetä paikka uudelleen Vibia Sabinan ja Hadrianuksen temppeliksi, aivan kuten keisarin ottopoika Antoninus Pius olisi halunnut omistaa rakennuksen molempien puolisoiden muistolle.

lauantai 9. toukokuuta 2026

Villa di Massenzio

Tämä vuosi 2025 on Vatikaanin juhlavuosi, ja Rooman kuntakin osallistuu omalla tavallaan juhlavuoteen, tarjoamalla erityisiä kiertokäyntejä kunnan kohteissa, jotka ei normaalisti ole avoinna.

Vuosi 2025 on pyhä vuosi, joka toistuu joka 25. vuosi. Tämän vuoden teema on "Toivon pyhiinvaeltajat", ja sen odotetaan houkuttelevan miljoonia pyhiinvaeltajia Roomaan.


Villa di Massenzion portti, Via Appia Antica 153, avoinna joka päivä kello 10-16, ainkin kesäaikaan.

Lähin bussipysäkki Basilica S. Sebastianon pysäkki, mistä pääsee San Sebastianon katakombeille, on Via Appia Antican tiellä, missä pysähtyy bussit 118 ja 660 (mikä lähtee Arco di Travertinon metropyskiltä).

Busseista tuo 118 on kätevin, ajatellen koko Appia Antican aluetta. Rooma-Terminiltä Via di Massenziolle!

Bussilinja on vartta vasten suunniteltu Via Appia Anatican alueelle! Bussipsyäkiltä on Villa di Massnezion portille noin 150 metriä, mutat tieltä näkee melko hyvin miltä aluella aidan takana näyttää.



Villa di Massenzio/Maxentiuksen huvila, jota kutsuaan myös nimellä Romuluksen mausoleumi on omistettu keisari Maksentinuksen pojalle. Marcus Aurelius Valerius Maxentius oli Rooman keisari 306–312. Hän oli keisari Maximianuksen poika.

Marcus Aurelius Valerius Maxentius (272-312) toimi Rooman keisarina vuosina 306-312. Hän keinotteli keisarin viran  itselleen. Alkukesästä 312 Konstantinus marssi Galliasta Italiaan ja kukisti Maxentiuksen kuuluisassa Mulviuksen sillan taistelussa. Maxentius kaatui taistelussa ja Konstantinus antoi kantaa hänen päätään seipään nokassa, kun hän marssi Roomaan. Konstantinus sai lisänimekseen Suuri ja hän on vielä tänäkin päivänä roomalaisten suosikki kesari.  

Prinssi Giovanni Torlonia, joka tarjosi tukensa Via Appia Antican järjestelmä suunnitelmalle, aloitti arkkitehti ja topograafi Antonio Nibbyn avulla Massenzian alueen järjestelmällisen kaivauksen. Tuona aikana löydetyt lukuisat taideteokset tallennettiin pääosin Torlonian omistaman Palazzo di Borgon yksityiskokoelmaan, ja Appian varrella sijaitsevasta tilasta tehtiin maanviljeys tila, joka säilyi pakkolunastukseen (1943) asti.

Giovanni Raimondi Torlonia (1755-1829) sytyi Roomassa Kirkkovaltiossa. Hän oli ranskalais-italialainen pankkiiri ja upporikas maanomistaja. Hänen isänsä oli muuttanut Kirkkovaltioon Augerolles'sta Ranskasta.

Giovannista tuli menestyvä liikemies Roomassa. Hänestä tuli menestyvä liikemies ja pankkiiri Roomassa. Palkkiona Vatikaanin taloudenhoidosta hänestä tehtiin vuonna 1794 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan aatelismies, ja paavi Pius VI nimitti hänet Pisciarellin kreiviksi. Vuonna 1803 paavi Pius VII nimitti hänet edelleen Romavecchian ja Turritan markiisiksi sekä Civitella Cesin ensimmäiseksi prinssiksi (Princeps Romanus). Vuonna 1803 hän osti Braccianon herttuaskunnan, vuonna 1809 hänet nimitettiin patriisiksi ja vuonna 1820 hänestä tuli Polin ja Guadagnolon herttuas. Ingen annan italienare on saanut niin monta arvonimeä, että voimme kutsua häntä principe/ruhtinaaksi.

Villa di Massenzio on yksi niistä kohteista mikä on avoinna joskus iltaisinkin. Kesäviikonloppuisin Via Appian arkeologinen alue on avoinna auringonlaskusta lähtien vierailujen ja esitysten merkeissä. Roomassa on kesällä kuumaa, noin +35 C, jopa joskus +40 C astetta, joten nämä iltatapahtumat ovat erittäin suosittuja.

Villa di Massenzion rippeet sijaitee Via Appia Antican varrella. Siellä oli juuri lauantai-iltana ilmainen musikkitapahtuma taivasalla, niin pitkälle kuin istuinpaikkoja riitti. Massenzion alue on ulkoilmamuseo.

Lauanatii-illan esitys oli Jubilus Ensemble Association kuorokonsertti nimeltä  'L'Amor che move il sole e le altre stelle'/Rakkaus, mikä liikuttaa aurinkoa ja muita tähtiä. 

Roomalaisen keisarin Maxentiuksen pojan Valerius Romuluksen mausoleumi avattiin uudelleen yleisölle 20 vuotta kestäneen restauroinnin jälkeen. Maxentius rakennutti suuren pyöreän rakennelman 300-luvun alussa Appian Wayn varrelle, luultavasti perheen haudaksi. Kun hänen nuori poikansa kuoli noin vuonna 309 – hänen sanotaan hukkuneen Tiber-jokeen – hänet haudattiin mausoleumiin.

Dynastinen mausoleumi, joka tunnetaan myös nimellä "Romuluksen hauta" keisarin pojan mukaan, joka oletettavasti haudattiin tänne, on majesteettinen pyöreä rakennelma, jota edelsi aikoinaan suorakulmainen pronaos. Myöhemmin, 1700-luvulla, pronaos liitettiin Torlonian maalaistaloon, joka rakennettiin tukemaan roomalaista pyöreää rakennelmaa.

Valerius Romulus (294–309) oli Maxentiuksen, keisarin ja myöhemmin vallananastajan, ja Valeria Maximillan, Rooman keisari Galeriuksen tyttären, vanhin poika.


perjantai 8. toukokuuta 2026

Gianicolo

Gianicolense/Janiculum on Rooman kunnan osa-alue numero XII, siis esikaupunkialuetta, ja yksi suurimmista Rooman kunnan taajamista Alue on kuitenkin suurelta osin luonnonsuojelualuetta. 

Harjulle lähtee bussi 870 ja bussi 115 Corso Vittorio Emanuele II:n kadun reunalta, Paolan bussilaiturista. Suosittelen ottaa bussin, sillä tie harjun päälle on kapea, mutkainen ja jyrkkä. Bussitkin ottaa kovan vauhdin päästäkseen ylös harjulle. Kävelijöitä varten on polut molemin puolin harjua, ettei tarvitse kävellä samaa vaarallista tietä mitä autot ajavat.

Ehdotan tehdä paluumatkan Trasteveren tai Gianicolon kautta, koska nämä bussit laskeutuu harjulta alas sen etelä puolella.


Tästä lähte Passegggiata/käevlypolku pohjoiseen päin tai alas Trastevereen

Toinen mahdollisuus on laskeutua alas Piazza Gianicolta Trastevereen Passeggiata del Gianicolon kävelykujaa pitkin. Tai päinvastaiseen suuntaan.

Muinaisina aikoina alueen halki kulki Via di Monteverden tie, mikä oli sivukatu aikoinaan Via Portuenselle ja jonka alkuperäinen reitti vastasi nykyistä Via Giuseppe Parinin katua, sekä Via Vitellan katua, jotka yhdistivät Janiculumin Tyrrhenanmeren rannikolla.


Faro di Roma (majakka) on kaunis valotorni, jonka argentinalaiset maahanmuuttajat rakensivat.

Gianicolo/Jamiculum on roomalainen kukkula, tai oikeastaan harju, mikä kohoaa Tiber-joen läntisellä rannalla ja jonka enimmäiskorkeus on 88 metriä. Tällä asuu ihme kyllä lähemmäksi 50000 asukasta, vaikka sitä ei huomaa. Passeggiata del Gianicolo/Gianicolon kävelyreitin varrella on yksi Rooman historiallisen keskustan vaikuttavimmista panoraamoista, koostuu kahdesta suuresta plataanipuiden reunustamasta kujasta.

Näkymä Gianicolon kukkulalta on todellakin upea! Gianicolo on Roomna kahdeksas kukkula, mutta Gianicollta löytyy useita mielenkiintosia monumentteja kuten Fontanone dell'Acqua Paola, San Pietro in Montoro, keskipäivällä ampuva tykki (älä unohda, sillä hyppäät todella sen kuollessasi). Liikaa turisteja ei vielä ole tarjolla, joten  mene ihmeessä Gianicoloon!

Parco del Gianicolo (Janiculum-kukkula) on historiallinen kukkula ja puistoalue, mikä tunnetaan upeista panoraamanäkymistään kaupunkiin, sankari Garibaldin muistomerkistä, argentiinalaisten maahanmuuttajien rakentamasta majakasta ja päivittäisestä tykkitervehdyksestä keskipäivällä, joka tarjoaa rauhallisen pakopaikan kaupungin hälinästä. Se sijaitsee Trasteveren lähellä ja on suosittu paikka sekä turistien että paikallisten keskuudessa rentoutumiseen ja nähtävyyksien katseluun.

Ylinnä Piazzale Gianicollolla on Giuseppe Garibaldin monumentti. Garibaldi (1807-1882). Hän oli keskeinen hahmo taistelussa yhdistyneen Italian puolesta. Hän johti sotilasretkiä ja auttoi yhdistämään Pohjois- ja Etelä-Italian kuningas Viktor Emmanuel II:n alaisuudessa.

Bussit 115 ja 870 tekevät kiertolenkin harjulla.


Villa Lante nähtynä alamäestä

Harjulla ei ole tavallista asutusta vaan useita uskonnollisia instituutteja ja vastaavia. Harjulla seisoo esimerkiksi Villa Lante, minkä omistusoikeus siirtyi Suomen valtiollle vuonna 1950, ja rakennuksessa sijaitsevat nykyään Institutum Romanum Finlandiae ja Suomen Vatikaanin suurlähetystö.

Kukkulalta voit nauttia Rooman historiallisen keskustan upeimmista näkymistä. Alue oli Rooman tasavallan taisteluiden sankarillisten tapahtumien näyttämö vuonna 1849. Katujen reunoilla on 84 rintakuvaa kuuluisista Garibaldin sotilaista.


Garibaldin muistomerkki

Tämä on Ranskan vuoden 1849 hyökkäyksen vastarinnan muistoksi pystytety musitomerkki.  Garibaldi ja hänen joukkonsa pitivät pintansa vihollisiaan vastaan ​​viikkoja ennen kuin Ranskan armeija kukisti heidät.

Vuodesta 1904 lähtien Belvedere del Gianicolon alapuolella on joka päivä kello 12 kolme sotilasta ladannut haupitsinsa ja ampuneet laukauksia. 

Aluetta kutsutaan myös nimellä Monteverde, alue mikä on Trasteveren puoleinen osa Gianicoloensesta. Monteverde on 74 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva kukkula, joka kohoaa Roomassa Tiber-joen rannalla, historiallisen kaupungin keskustan länsipuolella, Monteverden aseman alueella. Itärinne laskeutuu kohti Tevere-jokea ja Trastevereä, kun taas läntinen, loivempi rinne muodostaa modernin Monteverden alueen vanhimman osan. Gianicolensen muurien takana sijaitsee Monteverde, asuinalue täynnä komeita huviloita ja elegantteja rakennuksia, joissa voi tehdä miellyttävän kävelyretken.

Gianicolense ja Monteverde ovat kodikkaita ja rauhallisia alueita. Voin suositella asuinpaikaksi! Trastevren rautieasaema sijaitse alueen eteläsiellä laidalla ja Piazaz Venzilat lähtee raitiovauvaunu 8, mikä kulkee Trastevren kautta ja Gianivolnesen lävitse Casalettoon.  Raitiovaunu 3 kulkee Trastevren asemalle Piazza di Porta Maggiorelta. Kätevin on ehkä kuitenkin minun lemepibusinia (toisen oman suosikki bussini 492  kanssa) bussi H!  Kukkulalta löytyy kahvikatos Al Gianiocolo. Mutta minä suoitelen otaman omat eväät ja juomat mukaan.

Toisaalta... kukkulalta voi lähteä kävelemään toiseen suuntaan, kahta eri reittiä pitkin kohti Trastvereä. Molemmat tiet ovat ihastuttavia, mutta ehkä silti Passeggiata del Gianicolo on suosituin tie.

Monteverden alueella on runsaasti historiallisia todisteita ja täällä  sijaitsivat Caesarin puutarhat, monia pakanallisia palvontapaikkoja sekä joitakin juutalaisia ​​ja kristillisiä katakombeja, kuten Ponziano ja San Pancrazio samannimisen basilikan alla. 

Monteverde tunnetaan suihkulähteistä, patsaista ja kävelyreiteistä. Alueen puistoja ovat esimerkiksi Villa Sciarra ja Villa Doria Pamphili.  Passeggiata del Gianicolo‑kadulla on jäätelöbaareja, kahviloita, pizzerioita ja perhospuutarha. Kadun varrella on myös majakka, Giuseppe Garibaldin muistomerkki ja näköala paikkoja kaupungin katseluun.

Antiikin ajalla alueen halki kulki nykyinen Via di Monteverde, joka oli Via Portuensen sivuhaara ja jonka alkuperäinen osuus voidaan nykyään tunnistaa Via Pariniksi, sekä Via Vitellia, joka yhdisti Janiculumin Tyrrhenanmeren rannikolle.

Mäen alapuoella sijaitsee kaunis puistoalue Orto Botanico di Roma, mistä olen tehnyt aikaisemmin postauksen täällä. Sissäänkäynti Largo Cistina di Swezia  23. 

1600-luvulla useiden viinitarhojen yhdistämisen myötä alueen pohjoispuolelle syntyi Villa Doria Pamphilj, Rooman suurin julkinen puisto, jossa sijaitsee Alessandro Algardin suunnittelema kasino, joka pakkolunastettiin ja avattiin yleisölle vuonna 1972. Huvila-alue yhdessä Vascellon ja Porta San Pancrazion kanssa oli veristen taisteluiden näyttämönä vuonna 1849 Rooman tasavallan puolustuksen aikana.


Porta San Pancrazio/Porta Aurelio on historiallinen portti Aurelianuksen muurissa.

Portti sai nimensä siitä, että sen kautta kulki Via Aurelia.500-luvulla sitä kutsuttiin myös nimellä Porta Pancratiana läheisen San Pancrazion (Pyhän Pancratiuksen) kirkon mukaan, sekä nimellä Porta Transtiberina.


Villa Lante, Villa Lante on rakennus Gianicolon kukkulalla, jossa toimii Suomen roomalainen instituutti (Institutum Romanum Finlandiae).

Bussit: 115 ja 870

Kukulalle on renessanssista lähtien rakennettu useita kauniita huviloita, kuten Villa Lante ja Villa Doria Pamphili. Paavi Urbanus VIII ympäröi kukkulan osaksi kaupunkia niin kutsutulla Gianicolon muurilla 1600-luvulla. Kukkulalla käytiin merkittävä tägälä Giuseppe Garibaldin joukojen ja paavi Pius IXn käishtamien ranskalaisten joukjojen vuonna 1849. Tänään kukkula on pääosin puistoaluetta.


Villa Doria Pamphilii, Via San Pancrazio 

Bussit: 31, 33 ja 791

Huvilaan kuuluu kuuluisa barokkityylinen maalaistalo Casino del Bel Respiro/Casino Algardi, jonka Alessandro Algardi ja Giovanni Francesco Grimaldi rakennuttivat vuosina 1644–1652 prinssi Camillo Pamphiljille, paavi Innocentius X:n sukulaiselle.

Pamphiljin suvun kartano, mukaan lukien Palazzo Doria-Pamphilj Corsolla kuuluisan taidekokoelmansa kera, periytyi vuonna 1760 genovalaiselle Doria-suvulle.

Huvila on kuulunut Italian valtiolle vuodesta 1957. Yhdessä ympäröivien barokkipuutarhojen kanssa se palvelee pääasiassa seremoniallisia tarkoituksia, erityisesti Italian pääministerin järjestämiä ulkomaisten valtion- ja hallitusten päämiesten vastaanottoja.
Lähetä palautetta

sunnuntai 29. maaliskuuta 2026

Kevättä kohden


PS. Tulin kertomaan että tuon kuvassa olevan kylän nimi on Preci.

Ei tätä synkkää pitkää sumuista Tukhoman talvea kestä millään, vaan on pakko päästä mieluiten kaksi kertaa vuodessa käymään etelämpänä. Tukholma on  kesäkaudella ihan OK paikka, harvoin helteitä tai ukkosta. Monet tukholmaaliset ovat jossain maaseudulla, ja kadulla tulee vastaan melkein vain turisteja.

Italia on oma suosikki kohteeni. Tulen kevään ja kesän aikana kertomaan Umbrian kylistä. Umbria on omasta mielestäni Lazion jälkeen toiseksi mielenkiintoisin  maakunta. 

Umbria on mystinen maakunta, jota ympäröivät oliivilehdot ja ikivanhat puut, on ollut kotina jetset-ikoneille, kuten Steven Spielbergille, Robert De Nirolle, Francis Ford Coppolalle ja Ron Howardille. Myös Ed Sheeran rakastaa Umbriaa ja on ostanut upean luksushuvilan Pacianosta, Trasimenojärven läheltä.

Umbria on alue Keski-Italiassa. Alueella asuu noin 851473 asukasta, ja alueen pääkaupunki on Perugia. Umbria kohoaa idässä kohti Apenniinien vuoristoa ja sen halki virtaa Ylä-Tiberin joki. Loivasti kumpuileva maisema on kuuluisa kauneudestaan. Umbria lumoaa joka nurkan takana ja ylpeilee Italian suurimmalla määrällä keskiaikaisia ​​kyliä.

Umbrian maisemaa kutsutaan Italian vihreäksi sydämeksi, ja se lumoaa aidolla italialaisella kulttuurilla ja kulinaarisilla perinteillä. Viinitarhat, oliivitarhat ja vuorenrinteille kiivenneet keskiaikaiset borgot/kylät, ja kaikki näyttää hieman satumaiselta. Umbria on hieman erakkomainen alue missä rauha ja hiljaiuus on nautinnollista. Umbria on ainoa italialainen maakunta, millä ei ole lainkaan merenrantaa. 

Umbriassa voit vaellella kiehtovissa kylissä, kadota maisemaan ja löytää itsesi poluilta, vierailla ikoonisissa kristillisissä paikoissa, harrastaa urheilua tai hemmotella itseäsi hyvällä ruualla ja rentoutumisella. Umbria on Italiaa parhaimmillaan.


La Scarzuola, Montegabbione

Viisi eri tapaa matkustaa Roomasta Montegabbioneen!Tämä kylä sijaitsee todellakin Jumalan selän takana! Ja Montegabbionesta on vielä matkaa La Scarzuolaan noin 10 km. En suosittelisi kenenkään matkustavan La Scarzuolaan muulla kyydillä kuin omalla autolla. 
Bussi E645 taitaa olla ainoa bussi mikä kulkee alueella, mutta se ei kulje La Scarzuolaan, vaan lähin pysäkki taitaa olla Montegiovessa. Bussi ei kulje myöskään joka päivä.

Tämä La Scarzuola on todellakin erikoinen ja mielikuvituksellinen kohde mikä sijaitsee syvällä syrjäseudulla eristyneenä. Montegabbionen kunnassa asuu vain noin tuhat asukasta. La Scarzuola" on hyvin hengellinen paikka, jonka omistaa nykyään Buzzin veljenpoika Marco Solari. Solari peri sen vuonna 1982 ja jatkoi sen kehittämistä, kunnes lopulta sai valmiiksi setänsä vision "ihannekaupungista". Nykyään Solari Buzzin unelma elää tässä arkkitehtonisessa ihmemaassa.

Ainutlaatuisia kokemuksia syrjäisiltä turistireiteiltä etsivät voivat löytää lukemattomia epätavallisia paikkoja Umbriasta. La Scarzuola on surrealistinen arkkitehtoninen kompleksi 1000-luvulta,  jonka suunnitteli luova nero Tomaso Buzzi joka lähti rakentamaan omaa ihannekaupunkiaan yhdistämällä elementtejä menneisyydestä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Kirkkovaltio (nykyinen Vatikaani) rakensi kaupunginmuurin kylän ympärille.


Scarzuolan fransiskaaniluostari Montegiovessa

HUOM! La Scarzuola on avoinna vain sunnuntaisin kello 11.00-13.00.


Montegabbione sijaitsee Via Achille Lemmi 5, Umbrian maakunnassa.

Se on syrjäinen kylä, mutta viihtyisä. Montegabbione kertoo muinaisen historiansa muureineen ja linnoineen, ja aukiolta erottuvine vartiotorneineen, vartijoineen, jotka aikoinaan suojelivat kaupunkia. Kylän ympäristölle on ominaista henkeäsalpaava maisema! Kukkulat ulottuvat niin pitkälle kuin silmä kantaa, peittyneinä kuin viitta oliivipuiden ja viinitarhojen peittäminä, joita viljellään intohimoisesti ja kärsivällisesti, ikivanhoilla ja aina samoilla periaatteilla.

Mutta tämän kylän symboli on edellä mainistemani Scarzuolan fransiskaaniluostari. Assisin munkin vuonna 1218 perustama luostari on ostanut ja kunnostettu vuodesta 1956 lähtien milanolaisen arkkitehdin Tommaso Buzzin toimesta. Buzzi suunnitteli ja rakensi vuosina 1958–1978 luostarin viereen ihannekaupunkinsa. Täällä on seitsemän teatteria ja akropolis, mitkä kertovat surrealistisen ja kauniin tarinan arkkityyppien, näkökulmien ja odottamattomien näkemysten keskellä. Löydettäväksi, epätavallisen lumoamaksi.


Santa Maria Assunta in Cielon kirkko on Montegabbionen  kylän  seurakuntakirkko

Italiassa on tuhansia kyliä ja piniä kuntia. Useta pienet kunnat ovat liittyneet hallinnollisesti yhteen. Kylät ovat usein syntyneet niin että jokin attelissuku on ominut laajat alueet ja rakentaneet vuoren päälle linnan suvulleen. Aatelissuku on sitten hallinnut kyliä satoja vuosia, mutta nykyään Italia on demokraattinen valtio ja päättäjät valitaan vaaleilla. Kylissä on päämiehenä sindico/porimestari, jotka usein ovat useamman pienen kylän porimestareita samalla kertaa.

Vuonna 1345 Montegabbionen linnaa hallitsi Monaldeschi della Vipera, yksi Orvieton alueen vaikutusvaltaisen Monaldeschi-aatelissuvun tärkeimmistä haaroista. Lisää hyökkäyksiä tapahtui vuonna 1387, kun kreivit Di Marsciano puuttuivat alueen asioihin. Vielä tänäkin päivänä näkyvät keskiaikaiset puolustusrakenteet todistavat sen strategisesta merkityksestä myöhäiskeskiajalla.

Vuonna 1858 Montegabbionen väkiluku oli 737. Heistä 249 asui itse kylässä ja 488 ympäröivällä maaseudulla. Vuonna 1869 Montegabbione liitti hallinnollisesti  itseensä sorretun Montegioven kunnan alueeseen. Vuonna 1927 frazione (=halinnollinen kuntalittymä) Frattaguida erotettiin Montegabbionesta ja siirrettiin Parranon kuntaan.


Montegioven kylä Montegabbionen kunnanssa on vierailun arvoinen kohde. 

Huom! Italiassa on useita Montegioven kyliä.

Castello di Montegiove perustettiin 1200-luvulla. Linnan perustivat 1200-luvulla Marscianon kreivit Bulgarellit muinaisen, Iuppiter Eliciukselle (Jupiter) omistetun temppelin raunioille, mistä juontuu linnan nimi Montegiove. 

Vuonna 1780 se siirtyi Misciattellin suvun haltuun, ja se on ollut heidän suvun omistuksessa siitä lähtien. Castello di Montegiove on yksityisomistuksessa ja avoinna viinikellarikierroksille ja viininmaistajaisiin varauksesta.


San Lorenzon kirkko Montegioven kylässä on luultavasti linnan omistajan Misciattelin markiisisuvun omistuksessa ja siksi harvoin avoinna. Kirkkoa vastapäätä on kylän ainoa ravintola La Bottega Memmo e Gilda, missä saa takuulla juoda oman viinitarhan viinejä, syödä tilan omaa erittäin kehuttua borchettaa ja kesäaikaan istua ulkona ja ihailla kirkkoa ulkoapäin. Tuskin se on avoinna talvikaudella.


Kirkon takana on näköalaterassi, missä on pöytä ja penkit, missä voi syödä vaikka omat eväät ja katsella samalla upeita maisemia.
 
Huom! Kylän nimi on Montegiove, vaikka kylän osoite on Montegiubbione, koska kylä kuuluu Montegiubbionen kuntaan.

Linnaa ja viinitarhaa näytetään vain ajan tilauksesta (30 €:n edestä).

Hautausmaa

Kylässä asuu 37 henkilöä, joista osa ainakin on töissä viinitarhassa. Kylässä on pieni hautausmaakin minne ei pääse käymään, mutta hautausmaalle voi kurkistaa rauta-aidan lävitse.


Ja nyt sitten palataan takaisin Roomaan...

I Borgi piu belli d'Italian sivustossa on kerrottu jokaisen italialaisen maakunnan kauneimmista kylistä. Valinta on tehty erittäin harkiten ja maltillisesti, sillä niitä kauniita kuntia ja kyliä on Italiasss erittäin paljon!

Tuo nimitys borgo on tyypillinen antiikin ajoilta lähtien. Se tarkoittaa tavallaan kylää, mutta termi ”kylä” ei täysin selitä, mitä ”borgo” on. ”Borgo” on kiehtova pieni italialainen kaupunki, joka on yleensä linnoitettu ja jonka historia ulottuu keskiajalle ja renessanssille. Ja juuri näihin borgoihin olen niin kovasti ihastunut.  Italialaset itsekin vaeltavat viikonloppuisin näihin kyliin, jopa nuoremmatkin. Eurooppalaiset nuoret, paitsi italialaiset, näyttävät yleensä hakeutuvan mieluiten modernimpiin kaupunkeihin. Mutte ei meillä ole niin vanhoja kyliä kuin Italiassa on.

Näissä borgoissa eleteään rauhallista ja viihtyisää elämää, missä nykyään alkaa olla vanhukset tavallisimmat asukkaat. Useammalla kylällä on yhteinen kaunginjohtaja/sindaco. Italiassa on noin 7896 kuntaa, joissa useimmissa on hyvin vähän asukkaita. Italialaiset ovat ehkä Euroopan suurimpia paikallispatriootteja, mutta italialaiset eivät ole kansallismielisiä. Samoin kuin Ruotsissakin.


Parco Fluviale de Nera,  Via San Francesco, 52, Arrone

Umbia on koko perheen kohde! Jokimaisemia, patikointireittejä ja keskiaikaisia ​​kyliä, kuten Arrone ja Ferentillo. Kaksi erittäin ihastuttavaa ikivanhaa kylää, missä voi yöpyä.

Legendan mukaan nymfi nimeltä Nera rakastui komeaan paimeneen Velinoon, mutta Juno, mustasukkaisena tästä rakkaudesta, muutti nymfin joeksi, joka nimettiin Neraksi. Sitten Velino, jottei menettäisi rakastettuaan, heittäytyi pää edellä Marmorin kalliolta.

Roomalaisajoista lähtien Umbriaa on juhlittu aidon kauneutensa ansiosta, kirkkaat joet, luonnonlähteet, järvet, vuoristopurot ja vesiputoukset. Matkan varrella löydät joitakin alueen kauneimmista keskiaikaisista kapunkeja kuten Assisi, Spello, Foligno, Bevagna, Collemancio, Torgiano ja Perugia.

Umbria on Italian administratiivisista alueista ainoa, jolla ei ole merenrantaa. Umbriassa on vain noin 850 000 asukasta ja Perugia on alueen pääkaupunki. Umbrian regione sijaitsee kahden  maakunnan alueella, Perugia ja Terni.  Perugian maakunnassa on  59 kuntaa ja Ternin maakunnassa 33 kuntaa. Unbrian kunnista on Assisin kaupunki tunnetuin. Se on  pyhiinvaelluskohde, missä Fransiskus Assisilainen syntyi ja vaikutti. Hän eli enimmäkseen erakon elämää luolassaan.

Yleisesti ottaen Toscana on täydellinen paikka tutustua ikonisiin kaupunkikeskuksiin, kun taas Umbria on ihanteellinen italialaisesta arkielämästä nauttimiseen ja silti täynnä vanhaishistoriaa. On totta, että Toscanassa on myös pieniä kaupunkeja, jotka tuntuvat vähemmän "löydetyiltä", mutta Umbriassa niitä on paljon enempi, ja yleensä on helpompi paeta väkijoukkoja alueella, joka tunnetaan Italian "vihreänä sydämenä".

Umbriassa on lukuisia ihania keskiaikaisia kyliä, joihin kaikkiin haluaisi matkustaa, valinta on vaikea, omasta mielestäni. Assisi vetää ehkä eniten turisteja puoleensa. Muun muassa Perugia, Spello, Bevagna, Monrefalco ja Rasiglia ovat käymisen arvoisia kyliä.

Italian kieli on melko uusi kieli Italiassa, mitä ei kaikki italialaiset osaa, vaan he ovat ikuiset ajat puhuneet omia paikallisia perinnekieliään. Maakunnissa  on aina puhuttu ja useissa tullaan puhumaan edelleenkin omaa kieltä.

Vaikka toscanan kieli on pitkään ollut vakiintunut kirjakieli, italian puhumisessa Italiassa on suuria alueellisia eroja. Yksi murteiden monimuotoistumiseen vaikuttava tekijä on varmasti Italian valtion suhteellisen nuori ikä (165 vuotta) ja Italian alueiden aiempi asema itsenäisinä valtioina.

Paikallisella alueella puhuttu kieli voi olla niin erilainen kuin kirjakieli, että joissakin paikoissa voidaan puhua kaksikielisyydestä. Tämä tarkoittaa, että henkilöllä on paikallisesti puhuttu italian murre, ja että hän on sitten oppinut puhumaan kirjakieltä voidakseen kommunikoida ulkopuolisten kanssa. Erityisesti vanhusten keskuudessa on yleistä, että paikalliset ihmiset pystyvät kommunikoimaan vain murteella, vaikka he osaisivat kuulla ja lukea nykyistä virallista  kirjakieltä.

Umbreien kieli oli italinen kieli, jota puhuneet umbrit olivat Apenniinien niemimaalla antiikin aikana asunut kansanryhmä. Herodotos (484 eaa -425 eaa) kertoi meille, että etruskit asettuivat Umbriaan 300-luvulla. Umbrin aakkosto oli, kuten muutkin vanhat italialaiset aakkostot, saatu etruskeilta. 

Umbriassa voi aivan hyvin matkustella busseilla kylästä kylään. Bussit ei pääse useinkan ylös kylien keskustaan, koska vanhat kylät sijaitsee melkein aina mäen päällä, jonne johtaa kapea tie ja ahdas kylän portti.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2026

maanantai 5. tammikuuta 2026

Maanjäristykset

HUOM! Ketä tämä ei kiinnosta, voi aivan hyvin jättää lukematta! Tämä johtuen siitä että olen saanut kritiikkiä joiltakin suomalaisilta kun olen maininnut maanjäristyksistä Italiassa.

Käytännöllisesti katsoen koko Apenniinien vuoristoketju on maanjäritys aluetta, siis Sisilian saari mukaan luettuna. Italiassa maa järisee kaiken aikaa, vaikka onnkesi vain noin 2 magnitudin tärinää, mitä ei helposti tunne tai huomaa. Minuelle on tullut tavaksi seurata maanjäristyksiä Italiassa, varsinkin Rooman lähistöllä. 

Roomassa ei kuitenkaen ole ollut aikoihin suurempia järistyksiä, mutta pienempää tärinää on melko usein. Vahvin maanjäristys lähellä Roomaa oli vuonna 2009 L'Aquilan alueella. Geofysiikan ja vulkanologian instituutti kirjasi maanjäristyksen, jonka hetkellinen magnitudi oli 6,3.

Roomai on joutunut kärsimään Apenniinien maanjäristyksistä (tunnetuimpia ja voimakkaimpia ovat vuoden 1349, 1703, 1915, 2009 ja 2016 maanjäristykset sekä Albanin kukkuloilla vuosina 1806, 1899 ja 1988 tapahtuneet maanjäristykset

Toinen erittäin hyvä nettisivu mitä suosittelen!

Marchen maakunta (osittain myös Umbrian) ja Apenniinien vuoristoketju on se alue missä maa tärisee yhtenään. Tällä haavaa vasinkin Sant'Angelo in Pontanon kylän ympärillä ja Penna San Giovannin kylässä Maceratan provinsissa. San Nicola dell'Alton kylä Kalabriassa on toinen missä tärisee melkien yhtenään. Jonkin ajan kuluttua tärinä saattaa muuttaa aluetta ja siellä sitten täristä viikkoja, jopa kuukausia kunnes tärinä taas vaihtaa paikkaa.

Maanjäristyksille alttiimmat Italian alueet keskittyvät niemimaan keski- ja eteläosiin, pääasiassa Apenniinien rinteille, sekä Calabrian ja Sisilian alueille. Nämä alueet ovat suurimmassa vaarassa, koska ne sijaitsevat lähellä Euraasian ja Afrikan laattojen kohtauspaikkoja.

Täällä voi seurata livenä maanjäristykiä!


Ajankohtaiset maanjäristys alueet

Kun maa alkaa tärisemään niin se tulee yleensä sen jälkeen järisemään lyhyin välein kuukausia tai jopa joskus vuosia. Kun suurentaa karttaa (netissä)  niin tule huomaan kuinka tiheään niitä tärinöitä on. Vain kaikki yli 2:n magnitudin tärinät rapotoidaan tilastoihin ja kartalle.

Roomassa on lievää tärinää jatkuvasti Vatikaanin pohjoisosassa sekä Gelion ja Aventinon kukkuloilla. Italiassa esiintyy keskimäärin joka neljäs vuosi maanjäristys, minkä magnitudi on vähintään 5,5.

Juuri nyt parhaillaan kun teen tätä postausta (5.päivä tammikuuta 2026) on tilanne Italiassa seuraavanlainen:

On otettava huomioon että Castelluccio di Norcia sijaitsee maanjäristys alttiilla alueella ja joillakin teillä voi olla rajoituksia. Tarkista aina vallitsevat tieolosuhteet ennen liikkeelle lähtöä Apenniineille. Italian länsirannikolla ajaminen on turvallista.

Viimeisen 24 tunnin aikana Marchen maakunnan länsirajan lähettyvillä on ollut 71 maanjäristystä, joiden voimakkuus on ollut jopa 3,8 magnitudia:

3 maanjäristystä, joiden voimakkuus on yli magnitudin 3

17 maanjäristystä magnitudin 2 ja 3 välillä

51 maanjäristystä, joiden voimakkuus on alle magnitudin 2, joita ihmiset eivät normaalisti tunne.

Roomaa koskevat tärinät:

Viimeisen 24 tunnin aikana Roman alueella on ollut 2,2 magnitudin maanjäristys.

Viimeisen 30 päivän aikana Romassa on ollut 19 maanjäristystä, joiden magnitudi on ollut jopa 2,6.

10 maanjäristystä yli 2 magnitudin

9 maanjäristystä alle 2 magnitudin, joita ihmiset eivät normaalisti tunne.

Italia sijaitsee merkittävällä maankamaran siirroslinjalla, jossa kaksi mannerlaattaa kohtaa, ja maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset ovat väistämätön osa elämää Italiassa. Useat Italian osat ovat seismisiä alueita.

Jokainen Italian kunta luokitellaan yhteen neljästä riskivyöhykkeestä. Vyöhyke 4 (harmaa) katsotaan melko turvalliseksi, ja sen seismisten vaurioiden todennäköisyys on pieni. Ainoa Italian alue, jota ei pidetä maanjäristyksellisenä, on Sardinian saari.

Italian Napolissa on rekisteröity vuonna 2024 maanjäristys, jonka voimakkuus oli 4,6 magnitudia. Uutistoimisto Ansan mukaan järistys on voimakkain alueella 40 vuoteen mitattu. Maanjäristys tapahtui viiden kilometrin syvyydessä kello 13. 

Ei maanjäristyksiä tarviste pelätä, mutta tietysti olisi parasta ainakin varautua muutamilla alueilla Italiassa mahdollisiin vakavampiin maanjärityksiin (ei koske Roomaa) ja tietää mitä on tehtävissä, kun tilanne saattaa tulla yht'äkkiä. Omasta mielestäni ensimmäinen ehto on juosta rakkennuksista ulos ja mennä kaikista aukeimmalle alueelle ja ottaa vesipullo mukaan.

Ruotsissa on määrätty mahdolllisen sodan varalta pakkaamaan vettä ja syötävää oven pieleen jos lähtö tulee pommisuojaan. Onneksi meillä on pommisuoja tässä talossa missä asutaan. Talo on rakennettu niin että kellarikerros on kallion sisällä. 

Ruotsissakin on silloin tällöin maanjäristyksiä mitkä ovat hieman yli kahden magnitydin. Nyt viimeksi oli muutama päivä sitten Pohjois Ruotsissa ja etelä Ruotsissa viikon välein. Meillä ei kuitenkaan ole sen suurenpaa vaaraa.

Italiassa raportoidaan maanjäistykset (kahdesta magnityditä ylöspäin) tai maanjäristysten uhat säätiedoitusten yhteydessä. Alle kahden magnitudin tärinää ei juuri huomaa, eikä se aiheuta muuta kuin maan vyörymiä. Mutta se alle kahden magditudin aiheuttama tärinä on hyvin tavallista, voisi sanoa jokapäiväistä. 

Italian valtion geofisican ja vulganologian instutuutilla on  erinomaiset nettisivut, joilta voi tutustua koko Italian ja monen muunkin maan maanjäristyksiin syvemmin.

Täällä on Europan seismologisen instituutin omat nettsivut maanjäritsyksistä! Täältä löytyy koko maapalloa käsittävä kartta maanjäristyksitä!

Täällä Ruotsin maanjäristyksiä ja maavyöryjä koskevat nettisivut ja täällä Suomen vastaavat. Näyttää siltä että Suomen nettisivuilta on helpointa seurata tilannetta maapallolla.

Rooman varsinaisessa keskuksessa Centro Storicossa ei juuri koskaan maa tärise niin paljoa että sen huomaisi. Mutta muutama pävä sitten oli Roomankin alueella tärinää mikä ylitti kahden magnitydin, mutta ei aiheuttanut minun tietääkseni vahinkoja. Näköjään maa tärisi jopa Saksassa ja Kreikassakin samaan aikaan.

23. päivä marraskuuta vuonna 1980 klo 19.34 oli Roomassa voimakas maanjäristys. Viimeisimmän 10 vuoden aikana Rooman lähellä sattunut maanjäristys tapahtui 30. lokakuuta 2016 kello 07.40 paikallista aikaa. Sen voimakkuus oli 6,6 magnitudia ja se tapahtui 118 kilometriä Roomasta koilliseen 8 kilometrin syvyydessä. 

Tällä on ajankohtainen aikajana Rooman maanjäristyksistä! Lista kertoo että maanjäristysten episentrumi on melko kaukana Roomasta. Ei ole suurta vaaraa että vakava maanjäristys sattuisi juuri Roomassa, eikä edes sen lähimmässä ympäristössä 100 kilometrin säteellä.

Roomassa on yksi alue missä maa tärisee jatkuvasti, mutta ei juuri koskaan (tähän mennessä) ole ollut kuin hieman yli kahden magnitydin tärinää. Siihen on kuitenkin uskallettu rakentaa jopa Cipron metroasemakin. Cipron metroasema sijaitsee hyvin lähellä Vatikaania, sen luoteisella puolella. 

Muuten...Cipron alue on hyvä valinta asumista ajatellen. Ciprossa on kaikki palvelut ja erittäin hyvä julkinen liikenne.

Maanjäristysalue sijaitsee Vatikaanin pohjoispuolella Via Cipron, Via Vittor Pisanin ja Via Fra Albenzion kolmion muotoisella alueella. Alueella on kolme isoa sairaalakompleksia, joista yksi on erikoistunut kroonisiin sairauksiin.

Mainitsen samlla että Italian julkisen terveydenhuolto järjestelmän (Servizio Sanitario Nazionale, SSN) puitteissa terveydenhuolto on usein ilmaista tai erittäin edullista maan asukkaille ja EU-kortin haltijoille, jotka maksavat samat maksut kuin italialaiset. Yksityinen hoito maksaa enemmän, noin 30–70 euroa yleislääkäreille ja 80–150 euroa erikoislääkäreille, mutta se voi olla nopeampaa ja tarjota paremman saatavuuden.

Niin kaun kuin Colosseo seisoo niin kauan Rooma seisoo. Kun Colosseo kaatuu niin Roomakin kaatuu, ja kun Rooma kaatuu niin koko maailma kaatuu. Näin on luultu sitten 800-luvulta lähtien. Yleinen uskomus, että paavin läsnäolo suojelee kaupunkia maanjäristysten kaltaisilta tapahtumilta, ei todellakaan ole uusi. Se on saattanut syntyä niin kutsutun Avignonin paaviuden ajalla, jolloin paavit asuivat Ranskan kaupungissa noin 70 vuotta. 

Juuri tuona aikana, vuonna 1349, Roomassa koettiin Apenniineilla koskaan kirjattu voimakkain ja tuhoisin maanjäristys. Tämä maine on todellakin säilynyt vuosisatojen ajan, kuten käy ilmi kanoonikko Settelen päiväkirjoista vuoden 1812 maanjäristystä koskevasta kommentista, jossa hän muistelee, että kun paavit, erityisesti Pius VI, joutuivat ranskalaisten vangiksi vuonna 1798, Sienan alueella tapahtui maanjäristys. Vaikka Pius VII pakeni Roomasta ranskalaisten takia ja pysyi poissa pääkaupungista yli kolme vuotta, vuoden 1812 maanjäristys tapahtui. 

Itse asiassa ajassa taaksepäin katsottuna pääkaupunki, paavius ​​ja paavit itse olivat osallisina ja kärsivät Keski-Apenniinien voimakkaimpien maanjäristysten vaikutuksista. Merkittävä esimerkki on paavi Klemens XI, joka näki kaksi voimakasta maanjäristystä, jotka tapahtuivat vuonna 1703 vain 19 päivän välein: 14. tammikuuta Umbriassa ja 2. helmikuuta Abruzzossa.

Keski-Apenniineilla, noin 60–130 kilometrin etäisyydellä Roomasta, on useita tärkeitä seismisiä vyöhykkeitä, joiden maanjäristykset ovat vastuussa kaupungissa havaituista voimakkaimmista seismisistä häiriöistä. Merkittävin alue on L'Aquila, jossa tapahtuivat vuoden 1349 ja 1703 suuret maanjäristykset, jotka tuntuivat Roomassa lähes VII MCS:n intensiteeteinä tai sitä suurempina.

Merkittävä on myös Fucinon vyöhykettä vastaava seisminen vyöhyke, jossa tapahtui vuoden 1915 katastrofaalinen maanjäristys, mikä aiheutti Roomassa kohtalaisia ​​ja laajoja vahinkoja koko kaupungissa.

Edellisten kanssa verrattavissa olevia tapahtumia, jotka eivät kuitenkaan aiheuttaneet vahinkoja Roomassa, pääasiassa pidempien etäisyyksien (140–180 km) vuoksi, olivat Maiellan vuonna 1706 ja Sannio-Molisen vuonna 1456 jälkijäristykset. Muita Keski-Apenniinien alueita, jotka ovat usein vastuussa Rooman jälkijäristyksistä, ovat Valnerina, Reatino ja Monti della Laga. Näissä paikoissa on melko usein ja voimakkaasti seismistä toimintaa, mutta niiden pääjäristykset, vaikka ne saavuttivatkin korkeita episentraalisia intensiteettejä, aiheuttivat pienempiä vaikutuksia kuin voimakkaimmat maanjäristykset (1349, 1703 ja 1915) L'Aquilan ja Fucinon alueilla. 

Nämä edellä maintiut Keski-Apenniinien seismogeeniset alueet olivat myös äskettäisten voimakkaiden maanjäristysten (2009) tapahtumapaikkana L'Aquilan alueella ja vuosina 2016–2017 tapahtuneen seismisen sarjan tapahtumapaikkana Keski-Italiassa Amatricen, Visson ja Norcian välillä.

Keski-Apenniineilla, noin 60–130 kilometrin etäisyydellä Roomasta, on useita tärkeitä seismisiä vyöhykkeitä, joiden maanjäristykset ovat vastuussa kaupungin voimakkaimmista seismisistä häiriöistä. Merkittävin alue on L'Aquila, jossa tapahtuivat vuoden 1349 ja 1703  suuret maanjäristykset, jotka tuntuivat myös Roomassa.

Järistystä edelsi ja seurasi lähes sata pienempää maanjäristystä tammikuun 2009 jälkeen. Eniten vaurioituneita olivat Abruzzon pääkaupunki, keskiaikainen L'Aquilan kaupunki ja sen lähikaupungit, mukaan lukien Fossa. 297 ihmistä kuoli, mikä tekee maanjäristyksestä tuhoisimman sitten vuoden 1980 Irpinian maanjäristyksen.

Myös Fucinon vyöhykettä vastaava seisminen vyöhyke on merkittävä, sillä siellä tapahtui katastrofaalinen vuoden 1915 maanjäristys, joka aiheutti Roomassa kohtalaisia ​​tai laajoja vahinkoja koko kaupungissa.