Friedrich Polackin kuvaus vuosisatojen vaihteesta. Capitolium on italiaksi nimeltään Campidoglio.
Legendan mukaan Rooman kaupunki perustettiin 21. huhtikuuta 753 eKr. seitsemälle legendaariselle kukkulalle Tiber-joen varrelle. Romulus perusti Rooman, hän oli tarinan mukaan toinen kahdesta susi-veljeksestä Romulus ja Remus.
Agostino Tassin kuvaus Campidogliosta 1500-1600-lukujen vaihteessa.
Roomasta tuli nousevan kristinuskon keskus jo ensimmäisellä vuosisadalla jKr. ja saavutti merkityksensä kristinuskon kannalta sillä, että kaksi apostolia Pietari ja Paavali oli teloitettu ja haudattu tänne kirkon perinteen mukaisesti. Vainosta huolimatta roomalainen seurakunta kasvoi nopeasti ja ylitti toisella vuosisadalla luultavasti 10 000 ihmistä.
Koska keisari Konstantinus muutti keisarillisen asuinpaikkansa Roomasta Konstantinopoliin vuonna 330 ja valtakunta jaettiin Länsi-Roomaan ja Itä-Roomaan/Bysantin valtakuntaan vuonna 395 ja Rooman merkitys "maailman keskustana" väheni. Bysantin valtakuntaan kuului nykyinen Turkki melkein kokonaisuudessaan.
Wilhelm Brucken maalaus vuodelta 1835
Rooma (latinaksi ja italiaksi Roma), on mahdollisesti etruskien alkuperää oleva nimitys. Rooma on ollut Italian pääkaupunki vuodesta 1871. Torino oli Italian ensimmäinen pääkaupunki. Firenzestä tuli pääkaupunkin vuonna 1865. Rooma oli antiikin aikana myös Rooman valtakunnan pääkaupunki. Nykyinen Italian valtio on melko nuori valtio, mikä syntyi vuonna 1861.
Rooma on Lazion regionen/hallinnolisen alueen pääkaupunki ja Rooman metropolialueen pääkaupunki ja kunta, ennen vuotta 2015 Rooman maakunta. Roomassa on myös Vatikaani, roomalaiskatolisen kirkon keskus, mikä on oma valtionsa. Kaupungin väkiluku on noin 2,9 miljoonaa asukasta ja se on maan suurin kaupunki.
Giovanni Battista Piranesin kuvaus 1700-luvulta
Campidoglio on yksi Rooman seitsemästä kukkulasta. Ylös kukkulalle johtaa Michelangelo Buonarrotin suunnittelemat portaat nimeltä La Cordanata. Portaitten alkupäässä molemmin puolin on kaksi marmorista valmistettua leijonaa.
Nuo viereiset jyrkemmät portaat johtaa Santa Maria in Aracoelin basilikaan, mikä on roomalaisten ikioma kirkko. Minua huippasi kun seisoin tuolla kirkon edustalla ja katsoin portaita. Valitsin toisen tien pois Campidogliolta, Via San Pitero in Crasere, mikä sijaitsea kirkon takana. Nimensä kuja sai siitä että apostoli Pietari istui tämän kujan varrella sijaitsevassa vankilassa, Carcere Mamertino, josta on rippeet jäljellä.
Santa Maria In Aracolein krikoon pääse myös krikon takaa, kun nousee Scale Gemonien/seremonia portaat ylös Santa Maria Aracoelissa franseskaani nunnaluostariin. Portaikkoa käytettiin teloituspaikkana, mutta myös paikkana, jossa teloitettiin ruumis oli esillä. Näitten portaitten yläpäästä sitten asemmalle ja sieltä sitten löytyy sivuovi Aracoelin bailikaan.
Tässä rakennuksessa Campidogliolla kokoontuu Rooman kaupununginvaltuusto.
Rooman keskeiseltä Piazza d'Aracoelin torilta, mikä on Piazza Venezian ja Piazza di San Marcon torien jatke, lähtee tämä erittäin liikenneöity katu nimeltä Via del Teatro di Marcello.
Tämä on yksi Rooman keskeisimpiä paikkoja, jonka ohitse kulkee monen monta bussia, ja jossa on hyvä vaihtaa kyytiä. Samat bussit pysähtyy myös Piazza dei'Aaracoelin puolella, pysäkki aikasemmin. (Via dei Teatro di Marceleon alkupäässä on joidenkin bussien laiturit ja bussilippuautomaatti, kuvassa vasemman kulman takana).
Myös Piazza Venezian ohitse kulkee monen monet bussit (useimmat samat bussit kuin tässä kuvassa yllä). Bussit 51, 60, 63, 80, 83, 85, 118, 160, 170 ja bussi H.
Piazza d'Aracoelin torin kupeesta lähtee Trastevereen ja edelleen Gianicolenseen/Casalettoon kulkeva raitiovaunu numero 8, mikä on ehdottomasti mukavin tapa matkustaa Trastevereen. Raitiovaunu kulkee Viale Trastevereä pitkin halki Trasteveren. Trasteveressä voi vaihtaa raitiovaunuun numero 3, mikä vie mukavasti ympäri koko kaupungin eteläistä ja itäistä puolta monen mielenkiintoisen kohteen ohitse.
HUOM! Välillä raitiovaunu 3 on ollut bussi numero 3. Tai osan matkasta se on bussi ja osan raitiovaunu. Joten ei pidä yllättyä.
Se taitaa olla nykyään bussi 3L. En teidä mitä tuo kirjain L tuossa tarkoittaa.
Palazzo del Senatorio, kaupungintalo
Campidoglio on Rooman hallinnollinen keskus ja on ollut sitä jo ammoisista ajoista lähtien. Senaatin palatsissa istuu kunnanvaltuusto ja Rooman kunnanjohtajalla, porimestarilla, on työhuone palatsissa josta on upeat näköalat Foro Romanolle.
Julius Cesaren aikana Campidoglion eteläisessä osassa seisoi Jupiterin temppeli. Eteläisellä kukkulalla sijaitsee Santa Maria in Aracoelin basilika ja sen vieressä luostari. Kirkolla on omat korkeat portaat ylös kukkulalle.
Senatorion portaisiin on liitetty patsasryhmä
Kaksi marmoripatsasta, jotka edustavat Niilin ja Tigrin jokia, ja keskellä Dea Roma, Rooman Jumalatar. Dea Roma esiintyy roomalaisissa kolikoissa jo noin vuonna 269 eaa.
Campidogliolle pääsee myös Via dei Fori Imperialialilta, kuten jo aikaisemmin mainitsin tästä kujasta. Kuvassa oikealla sijaitsee Museo centrale del Ricorgimento al Vittoriano. Tämä museo ei ole suosituimpia museoita Roomassa. Osittain se johtuu siitä ettei turisteilla jää aikaa, kun on niin paljon muutakin katseltavaa ja koettavaa. Luultavasti täällä käy kaikki roomalaiset peruskoululaiset opettajiensa kanssa.
Risorgimento tarkoittaa Italian yhdistymistä. Italian valtio on nuori valtio. Se syntyi vasta kun Gueseppe Garibaldi julisti Italian valtion vuonna 1861. Italia on siis vain 162 vuotta vanha valtio. Sitä ennen Italian maakamara/Apenniinien niemimaa oli jakautunut useisiin satoihin aatelisten ruhtias-ja herttuaskuntiin. Silloinen Kirkkovaltio (=Paavin hallitsema valatio) omisti myös suuria alueita Apenniinien niemimaalta. Vatikanin valtio syntyi vasta vuonna 1929.
Italian synty=Italian yhdistyminen kesti ajassa, joten mitään varsinaista vuosilukua valtion synnylle ei ole muuta kuin van tuo Graibaldin julistus. Mutta yhdistyminen tapahtui pikku hiljaa vuosien 1815-1871 välisellä ajalla., joten voidaan sanoa että Italia on noin 151 vuotta vanha valtio. Samassa rysyssä Vatikaanista tuli oma valtio nimeltä Vatikaani, Kirkkovaltion sijasta. Italialaiset eivät tunne vielä tänäkään päivänä olevansa yhdistynyt kansakunta.
Ruotsi (kuten Tanska ja Norja) ovat olleet samalla tavalla jakautuneet herttuaskuntiin jo jarlien ajalta lähtien, noin 1200-luvun puolivälistä lähtien. Oikeastaan tämä sama koskee suurta osaa Euroopan valtioista. Italiassa herttuas- ja ruhtinaskunnat kuuluivat aatelisille ja heidän olemassa olon huomaa vieläkin katukuvassa ja yhteiskunta elämässä.
Yhdistyneen Italian ensimmäinen päämies oli kuningas Vittorio Emanuele II Savoia. Sitä ennen hän oli Sardinian kuningaskunnan kuningas vuosina 1849-1861. Yhdistyminen sai pakkomielteisen tunnelman aikaan. Vuonna 1946 silloinen Italian silloinen kuningas Umberto II pakeni maasta Sveitsiin, oman herttuaskuntaansa ja kuninkaallisilta kiellettin maahan tulo vuoteen 2002 saakka. Savoian herttuaskunta on vieläkin olemassa, vaikka suku vain omistaa oman osansa,eikä he enää saa luonnollisetsikaan hallita aluetta.
Ruotsissa herttuaskunnat jakoi kuningas alkuunsa omille pojilleen. Nykyään Ruotsissa on 11 herttuaskuntaa vieläkin, mutta herttuailla ei enää ole poliittista valtaa, eikä niillä ole samaa valtavan suurta merkitystä kuin Italiassa. Ruotsissa aatelisilla on kyllä vieläkin suuri taloudellinen yhteiskunnallinen merkitys. Ei ruotsalaisetkaan tunne kuuluvansa erityisemmin yhteiseen valtioon vaan heidän juurensa ovat syvällä maakunnissa ja kotikylissä.
Isänmaa käsitettä, fädernesland, ei ole Ruotsissa juuri koskaan ollut, muuta kuin eräänlaisena haukkumanimenä, saatikka nykyään modernilla ajalla. Se taisi olla Johan Ludvig Runberg joka keksi sanan fädernesland/isäinmaa, jolla hän tarkoitti Suomea, ei Ruotsia. Ruotsalainen ei ottaisi sanaa suuhunsa, sillä se on itsestään selvyys, että ruotsalaien on ruotsalainen. Ei siinä tarvita lisänimityksiä. Ei edes ruotsidemokraattinen puolue "kärsisi kutsua" Ruotsia isäinmaaksi, sillä niin pahasti se sana kalskaahtaa ruotsalaiten korvaan. Ei sen puoleen italialaisetkaan halua kuulla sitä sanaa.
Kaupungintalon kupeesta lähtee edellä mainistsemani Scale Gemonien/seremoniportaat ylös kirkon takana sijaitsevaan luostariin Convento Santa Maria in Aracoeliin. Luostari hajoitettiin kun Il Vittoriano rakennusta alettiin rakentamaan vuonna 1885 kuningas Vittorion muistoksi ja myös ikuisen Rooman kaupungin/città eternan muistoksi. Luostarissa asuu nykyään muutamia munkkeja. Tämä nimitys ikuinen kaupunki (Rooma) kuvaa roomalaisuutta parhaimmillaan.
Santa Maria d'Aracoelin kirkkoon johtavat portaat rakennettiin vuonna 1348 kansan toivomuksesta kiitokseksi ruton päättymisestä. Suositun perinteen mukaan Cola di Rienzo oli ensimmäinen, joka kiipesi portaat, mitkä koostuu 124 askelmasta.
1600-luvulla ulkomaalaiset nukkuivat portaissa, kunnes prinssi Caffarelli ajoi heidät pois vierittämällä kiviä täynnä olevia tynnyreitä portaita alas. Aiemmin portaat kiivettiin polvillaan yöllä ja samalla lauuittiin Avemarie ja De Profundis.
Alkuperäinen luostari, Pierre-Henri de Valenciennesin kuvaus
Mutta kirkon takana on nykyään pinempi luostari, Convento Santa Maria in Aracoeli, jonka tiloissa myös sijaitsee Fransiskaanien kulttuurikeskus. Luostari kuului ensi alkuun benediktiini munkeille, mutta nykyään se on fransiskaani munkkiluostari, jossa ei asu kuin seitsemän munkkia.
Luostarin portin edustalta heti vasemmalle kulkee portaat kirkon sivuoven eteen.
Romulus ja Reemus ja susi.
Näin kamalan jyrkät ovat Pyhät portaat ylös bsilikaan.
Romulus ja Remus patsas on nykyään Kapitoolisessa museossa mutta kopia siitä löytyy Campidogdliolta. Patsas on etruskien valmistama noin vuonna 500 eaa. Romulus ja Reemus (Romolo, Remo) lapset on siihen liitetty myöhemmin.
Susipatsas on tuotu melko varmasti vuonna 360 eaa kun roomalaiset hyökkäsivät Veijiin, Etruskien asuinalueella Rooman pohjoispuolella, ja ryöstivät samalla noin 3000 patsasta ja esinettä ja raahasivat ne Roomaan. Luultavasti susipatsas seisoi Jupiterin temppelin edustalla aikansa.
Kerrotaan että salama löi patsaaseen vuonna 63 eaa ja patsas kiiruusti piilotettiin kellariin. Salamaa pidettiin siihen aikaan Jumalan merkkinä ja voimana. Tulipalo kellarissa 900-luvulla vaurioitti patsasta ja se uuskorjattiin. Vain pää ja kaula ovat alkuperäisiä. Patsas seisoi San Giovanni in Lateranon basilikan edustalla 500-luvulla josta se sitten raahattiin sen alkuperäsielle paikalle Campidoglion kukkulalle.
Molemmin puolin Michelangelo Buonarrotin 1500-luvullarakentamia La Godonatan portaita makaa kummallakin puolen leijonapatsaat.
La Cordonata portaat
Piazza Campidoglion aukio
Marcus Aurelianuksen bronssipatsas seisoo keskellä toria. Patsas seisoi aikaisemmin Lateranobasilikan luona sijainneen armeijan kasernin edustalla, mutta Michelangelo Buonarroti kuskasi sen tänne Mons Capitoliumille vuonna 1539. Alkuperäinen patsas irroitettiin sokkelistaan ja putsattiin vuonna 1981. Patsas on nykyään tallessa Capitoliumin museossa. Tilalla on nyt sen kopia.
Rooman keisari Marco Aurelio/Markus Aurelius (121-180)
Il Vittoriano, Monumento Vittorio Emanuele II, Monumento Nazionale tai Altare della Patria. Rakennuksella on monta nimeä.
Il Vittoriano monumentti tungettiin Campidoglion kylkeen ihan niin kuin väkisin. Paikalta oli hajoitettava useita rakennuksia ja yksi kokonainen kirkko, Santa Rita da Cascia, pantiin paloiksi ja siirrettiin pari sataa metriä etelämmäksi. Monumentin edestä läksi aikoinaan Via Flaminian tie, joka valmistui vuonna 220 eaa. Tie on noin viiden metrin syvyydessä Via del Corson alla. Nykyinen Via Flaminia alkaa vasta pari kilometriä pohjoisenpana Ponte Flaminiolta.
Monumentin oikealla sivustalla sijaitsee alkuperäisen useamman perheen vuokra-asuntokompleksi ns. insula. Asunnot ovat vuodelta 100 eaa. Yhdenperheen asuntoja kutsuttiin nimellä Domus.
Tämä freskomaalaus on San Biagio del Mercato nimisen kirkon pääalttari insuloiden yhteydessä. Kirkko on kuulunut asuntoon! Jumalat ovat olleet alunperin kotijumalia, suvun jumalia.
Altare della Patria on valaistu yhdistyneen Italian lipun värein
Il Vittoriano on toiselta nimeltään Altare della Patria/sänmaan alttari, yhdityneen Italian muistomerkki 50-vuotispäivän johdosta. Il Vittorianosta ei roomalaiset ole koskaan pitäneet. Useat ovat sanoneet että se aiheuttaa ahdistusta. Sitä kutsutaan täytekakuksi.
Roomalainen Quadriga, neljän hevosen vetämät kärryt, Vittorio Emanuelen monumentin päällä.
Tuntemattoman sotilaan hauta, samalla isänmaan alttari ja jumalatar Rooma, joka valvoo alttaria. Tuo Dea Roma jumlatar on tässä se tärkein.
Palazzo Senatorio nähtynä Foro Romanolta päin.
Capitoliumin kukkulalla kohtaa antiikki, keskiaika, renesanssi ja moderni aika toisensa. Tältä kukkulalta on kautta aikojen johdettu Roomaa ja niin tehdään vielä tänäkin päivänä. Michelangelo Buonarroti sai tehtäväkseen uuskorjata toria 1500 luvulla.
La Cordonata, portaat ylös Campidogliolle ovat Michelangelon suunnittelemat. Vasemmalla järkyttävän jyrkät Pyhät kirkonportaat, jotka johtaa Santa Maria in Aracoelin basilikaan. Onneksi kirkkoon pääsee tuolta ylhäältäkin käsin ja Via dei Fori Imperialilta nousee tie ylös Campidogliolle.
Portaitten yläpäässä seisoo kaksi Dioscuri patsasta. Dioscuri tarkoittaa veljeksiä tai kaksosia jotka ovat aina yhdessä, ovat erottomattomat.
Palazzo Senatori, rakennus josta Roomaa on johdettu aikojen alusta saakka. Se on rakennettu Tabulariumin päälle, Rooman kunnan virallinen antiikinaikainen arkisto.Giocamo della Porta suunitteli rakennuksen uuden muodon ja sen julkisivun.
Palazzo dei Conservatori, on yksi Museo Capitolinin kolmesta rakennuksesta. Itse rakennus on peräisin jo 1300-luvulta mutta Michelangelo korjasi sen uuteen uskoon 1500-luvulla.
Rooman kunnan omat museosivut täällä! Sivuilta voi ostaa etukäteen pääsyliput. Sivuilla on myös mahdollista tehdä virtuualinen käynti museoissa. Lista kaikista kunnallisista museoista täällä!
Museo Capitolini, Konservatoriopalasin rakennuksessa, missä on paljon nähtävää. Kuvassa Palazzo dei Consrvatorin sisäpiha.
Palazzo Nuovo
Rakennuksen suunnittelivat ja rakensivat Girolamo Rainaldi ja hänen veljensä Carlo 1500-luvlla. Ulkoapäin se on melkein identtinen Konservatoriopalatsin kanssa, mutta Palazzo Nuovon pohjakerros on koristeltu erikoisella tavalla.
Museo on avoinna kaikkina muina päivinä paitsi ei maanataisin kello 9.00-20.00. Pääsylippu koskee myös Palazzo Nuovoa. Palazzo Nuovossa on runsaasti korkea-arvoista maalustaidetta edustettuna, kuten Rafaelin, Tizianin, Tintoreton, Rubensin, Guido Renin, Valazquezin jne upeita maalauksia. Palazzo Nuovosta löytyy myös kaunista porsliinia sekä jopa modenia taidettakin.
Palazzo Nuovo
Cola di Rienzo, eli 1300-luvulla, poliitikko ja kansanjohtaja joka onnistui vapauttamaan italialaiset keisarin vallasta. Myöhemmin di Rienzo pakeni ja hänet saatiin kiinni ja vietiin Paavin eteen Avignoniin. Di Rienzo palasi takaisin Roomaan, osallistui politiikkaan ja jopa teki murhia jolloin kansa kääntyi häntä vastaan ja tappoi hänet Campidogliolla, paikalla jossa seisoo hänen muistopatsaansa nykyään.
Santa Maria in Aracoeli, roomalaisten aivan ikioma kirkko, rakennettu vuonna 1250. Kirkon paikalla sijaitsi aikaisemmin Junolle pyhitetty temppeli, Juno Monesta, rahanjumala. Bufalinin suvun kappelissa on kuuluisan mestarin Pituricchion freskomaalaus, Jeesuksen syntymä. Ehkä Rooman kauneimmat freskot!
Santa Maria in Aracoelin pääalttari
Campidoglion kukkulan eteläisellä reunalla on jyrkänne, Tarpeian kieleke jolta aikoinaan syöstiin vangitut alas varmaan kuolemaan. Nimtys Tarpeia tulee samannimisen neitsyen niemestä. Hänen isänsä oli roomalainen armeijan komentaja. Tarpeia syöstiin alas juuri tuolta kallionkielekkeeltä rangaistukseksi jostain rikoksesta.
Tempio di Giove Ottimo Massimo, Jupiterin temppeli, on mahdollisesti näyttänyt tältä. Se sijaitsi Campidoglion oikean puoleisella kukkulalla kun noustaan portaat ylös. Temppelistä ei ole juuri mitään jäljellä. Palazzo Caffarelli on osittain rakennettu temppelin päälle.
Temppeli vihittiin käyttöön noin vuonna 509 eaa. Se oli tärkein temppeleistä, koska se oli pyhitetty Jupiterille, jota Roomassa pidettiin tärkeinpänä jumalana. Capitoliumilla sijaitsi siihen aikaan kolme temppeliä. Temppeli oli 62x53 metriä ja neljä metriä korkea kooltaan. Temppeli paloi useanpaan kertaan ja maanjäristyksetkin sitä koettelivat, mutta temppeli rakennettiin aina vaan uudestaan ja uudestaan.
Keisari Domitianuksen aikana ensimmäisellä vuosisadalla jaa temppeli uusrakennettiin viimeisen kerran ja 400-luvulla sen käyttö lopetettiin, koska kristinuskosta tuli Rooman virallinen uskonto. Rinta rinnan Jupiterkultin kanssa oli Mithra jumalan kultti vallalla Roomassa.
Tuo kuvassa näkyvä muuri ja joitakin isoja muurin paloja on Jupiterin temppelistä enää jäljellä Kapitoliinisessä museossa.
Jupiterin vaimo Juno Moneta omisti myös oman temppelin Capitoliumilla sekä Minerva jumalatar, joka oli käsityöläisten jumalatar ja suojelija. Kummastakaan temppelistä ei ole enää mitään jäljellä. Juno Monetan temppeli rakennettiin 350 eaa ja sen viereen rakennettin rahapaja jossa taottiin sen aikaiset kolikot. Sana moneta on vieläkin kolikon nimi Roomassa.
Kaupungintalon alla sijaitsevissa vanhemmissa osissa sijaitsee tabularium ja sieltä on löydetty rippeitä Veioven temppelistä. Veiovis oli vanhin jumalista roomalaisten ja etruskien mytologiassa. Hän oli Jupterin vastakohta, eräänlainen maanalanen Jupiter ikään kuin.
Tabularium oli valtion arkisto ja virkailijoiden työskentelytila. Tabularium on rakennettu noin 78 eaa ja nykyinen kaupungin virkatalo on rakennettu paljon myöhemmin sen päälle ja sen toiselle sivulle.
Tabulariumin edustalla sijaitsi Tempio della Concordia, joka valmistui vuonna 167 eaa. Se hajosi ajan saatossa ja 1400-luvulla siitä ei enää ollut jäljellä kuin muutama rikkinäinen pylväs. Foro Romanon puolella sijaitsi lisää temppeleitä. Kuvassa Tabularium ja sen päällä uudempi kaupungintalo. Edustalla rippeet Tempio della Concordiasta ja oikealla Foro Romano.
