maanantai 21. maaliskuuta 2011

Ara Pacis





Gaio Giulio Cesare Ottaviano Augusto (63 eaa-14 jaa), syntyi Gaius Octavius Thurinus nimisenä. Hän oli Rooman imeperiumin ensimmäinen keisari vuodesta 27 eaa vuoteen 14 jaa. Augustus oli Julius Caesarin adoptiopoika. Keisari Augustus oli myös se keisari joka antoi käskyn että kaikki oli verolle pantava...Raamatun mukaan. Jeesus syntyi ja vaikutti Keisari Augustuksen aikana. Jeesus syntyi Rooman Imperiumin kansalaiseksi. 

Vaikka Augustus olikin hyväntuulinen ja ystävällinen pohjimmiltaan niin silti hänen aikanaan ei kritsinuskoa hyväksytty Rooman Imperiumissa. Augustus oli rauhan mies, mutta asiaan silti kuului taistella Imperiumin eriosissa vallasta. Hän aloitti rakentamaan jo elinaikanaan itselleen vapaudenalttaria, Ara Pacis, joka kuitenkin myöhemmin hänen kuoltuaan jäi unholaan ja tuhoutui melkein täysin. Nyt sittenmmin modernilla ajalla on Ara Pacia rakennettu uudestaan niistä vähäisistä tähteistä joita on jäänyt ja Ara Pacis on nykyään moderni historillinen museorakennus.


Augustuksen Mausoleumi, Piazza Augusto Imepratore

Keisari Augustus itse rakennutti itselleen ja perheellen hautakammion vuonna 28 eaa. Aivan tarkoituksella hän rakennutti hautakammion Marsin kentälle, pomerion ulkopuolelle. Pomeriumiksi tai Pomerio kutsuttiin varsinaista Roomaa siihen aikaan. 

Mausoleumi on ympyrän mutoinen 87 metriä läpimitaltaan. Oven suulla seisoi kaksi obeliskia aikoinaan jotka myöhemmin on siirretty pois. Toinen obeliskeista seisoo nykyään Esquilinon torilla ja toinen Quirinalen torilla. Ovella oli bronssilaatta jossa oli lueteltu kaikki keisari Augustuksen saavutukset. Mauseoleumin sisällä kulki kapeita käytäviä ja siellä useampiakin hautakammioita muitten Augustuksen sukulaisten hautojen ympäröimänä. Siihen aikaan oli tapana polttohautaus. Paljoakaan kaikesta tästä ei ole enää jäljellä. 

Muutama vuosi sitten tori mausoleumin edustalla oli hiljainen paikka mutta nyttemmin aluetta on kaiveltu ja rakenneltu uudestaan, joten tunnelma mauseoleumin ympäristössä on täydellisesti muuttunut. Se oli hiljainen ja rauhallinen paikka vielä kymmenen vuotta sitten. Ei ollut turistin turistia paikalla kun kävin. Sisään ei päästetty, turvallisuus syistäkin, koska sitä ei oltu kunnostettu. Vaikutti myös siltä kuin mausoleumi ei roomalaisia kiinnostanut tippaakaan. Eikä sitä olisi koskaan kunnostettukaan, jos ei joku saanut ideaa, että silläkin voi kerätä turisteilta rahaa.

Viime aikoina mausoleumi on ollut kuitenkin avoinna maanantaista lauantaihin kello 9.00- 16.00, mutta vain opastettuja käyntejä varten, joita järjestää esim. Il Sogno, Viale Regina Margherita 192, E-post: ilsogno@romeguide.it Lipun hinta 2,58 e ja korkeintaan 12 henkeä kerralaan mahtuu sisään Mausoleumiin.


Nykyinen Ara Pacis

Kun Augustus palasi takaisin Galliasta ja Espanjasta voitonriemuisena hän pyysi Rooman senaatilta luvan rakennuttaa Ara Pacis, vapaudenalttari Campo Marziolle. Mars oli sodanjumala ja suojelija sodissa. Ara Pacis vihittiin juhlallisin menoin 30. tammikuuta vuonna 9 jaa. Kerrotaan että senaatti aikoi ensin rakentaa vapaudenalttarin oman Curiansa lähelle mutta muutti mieltään. Ara Pacis sopi paremminkin Campo Marzion avoimelle kentälle jossa nuoret miehet koulutettiin sotilaiksi. Toinen syy oli varmasti se että Augustus oli jo rakennuttanut Mausoleuminsa Campo Marziolla ja näin ollen Ara Paciksen luonnollinen paikka oli Mausoleumin välittömässä läheisyydessä. 

Kun Augustus kuoli vuonna 14 jaa, niin hänen ruumiinsa poltettiin kuten siihen aikaan oli tapana tehdä. Sitä varten rakennettiin Ustrinum, eräänlainen travertinistä valmistettu koroke, muuten aivan samanlainen kuin Ara Paciksessa olevan vapaudenalttarin alustakin on nykyään, ja jolla ruumis poltettiin kreikkalaisten seremonien mukaan. Mausoleumin ja Ara Pacisen välillä sijaitsi Pyhä lehto, kaunis luonnonvarainen puutarha, johon Ustrium sijoitettiin ja jonka päällä Augustuksen jälkeenjäännökset poltettiin.


Piazza del Porto di Ripetta'n tori Ara Paciksen edustalla ja kirkko nimeltä San Rocco all'Augusteo. Lungoteve Augusta on Teveren puoleinen katu nimeltään.

File:ItaliaRomaSanRoccoFacciata.jpg

San Rocco all'Augusteo, Piazza Augusto Imperatore 6

Kirkon omistaa nykyään arcionfraternita San Rocco, San Roccon veljeskunta.

Avoinna:
 arkisin kello 7.00-9.00 ja 16.30-20.00.
Sunnuntaina ja pyhäpäivisin avoinna  kello 8.30-13.00 ja 16.30-20.00.

Messu:
 arkisin kello 9.00, 10.00, 11.00 ja 12.00 sekä 17.30 ja 19.15. 
suunnuntaisin  kello 7.40, 8.30, 17.30 ja 19.15.

Fil: Campo Marzio - S Rocco interno 1000171.JPG

San Roccon kirkkosali

San Roccon kirkko rakennettiin alunperin 1700-luvulla samannimiselle sairaalalle. Sitä ennen paikalla sijaitsi pieni kirkkorakennus nimeltä San Martino de Pila tai San Martino dei Posterula. 

Roomaan tuli rutto vuonna 1477. Lähellä sijaitsi Porto di Ripettan satama Teverejoen rannalla. San Rocco oli ruttosairauden suojeluspyhimys ja satamatyöläiset yhdessä ruokalan omistajien kanssa halusivat rakentaa sairaalan työntekijöilleen.

San Rocco oli ranskalainen pyhimys, Soch de Montepellier nimeltään. San Rocco oleskeli Italiassa ja Roomassakin siinä 1300-1400-lukujen vaihteessa ja paransi ruttosairaita. Sairaalakompleksi purettiin 1930-luvulla pois tieltä kun nykyistä  Ara Pacista alettiin suunnittelemaan. Italian silloinen fasisinen hallitus käski purkaa useita keskiaikaisia rakennuksia. Kukaan ei osaa sanoa kuinka paljon keski- ja antiikinaikaisia esineitä hajoitettiin samalla. Toinen maailmansota tuli väliin ja esti lisäsuunnitelmat, esimerkiksi suoran leveän kadun rakentamisen Ara Pacikselta Pantheoniin. Roomassa huhuttiin että Mussolini olisi aikonut haluta itse tulla haudatuksi Ara Pacikseen tai Augustuksen Mausoleumiin.

San Roccon kirkko on erittäin valoisa ja  kaunis. Se on vastikään kunnostettu lahjoitetuilla varoilla jotka kirkon ystävät niminen järjestö on onnistunut keräämään.

Fil: San Rocco Venezia (Facciata) jpg.

San Rocco niminen kirkko Venetsiassa johon San Rocco on haudattu.


Moderni suihkulähde Ara Paciksen edustalla


Ara Paciksen uudestirakentaminen aloitettiin 1600-luvulla ja saatiin päätökseen 400 vuotta myöhemmin. Ensimmäiset löydökset koskien raunioitunutta ja pois unohdettua Ara Pacista oli Palazzo Perettissä tehdyt löydökset. Palazzo Peretti sijaitsee Piazza di San Lorenzo in Lucina 4, noin 200 metriä Ara Pacisesta etelään. Palatsista löydettiin paloja vapaudenalttarista. Palojen alkuperästä ei oltu varmoja kunnes vuonna 1903. Kun paloja oli löydetty tarpeeksi aloitettiin vuonna 1932 rakentamaan uutta Ara Pacis paviljonkia Teveren rannalle, Via dell'Imperiolle.

Ongelmana oli se seikka että palat olivat osa palatsi Perettiä ja Perettien omistuksessa. Tarkoitus oli rakentaa paloista uusi vapaudenalttari. Aivan varmasti rakentamisen aikana on ollut pakko tehdä kompromissejä vaikka niistä ei kerrota paljoakaan julkisesti. Mussolinikin hoputti aikanaan kiirehtimään rakentamista. Ongelmia on ollut monenlaisia. Myöhemmin jouduttiin jopa vaihtamaan kokonaiset lasiseinät vahvenpaan lasiin, joita ei voi rikkoa helposti.

Paavi Sixtus V oli Peretti sukunimeltään ja hän eli ja vaikutti 1500-luvulla. Paljon mahdollista että paavin sukulaiset asuivat Palazzo Perettissä. Sixtus V rakennutti Aqua Felicen vesijohtojärjestelmän Roomaan. 

Piazza di Termini kuten tori oli aikoinaan nimeltään Terminin rauatieaseman edustalla, sijaitsi ns Casino della Villa Peretti joka kuului paavi Sixtukselle ja hän myi sen sitten Negronin suvulle ja huvilasta tuli Villa Negroni. Villat olivat siihen aikaan kesäasuntoja puutarhoineen ja sijaitsivat kaupungin keskustan ulkopuolella. Talvisaikaan asuttiin Palazzoissa ja kesäaikaan Villoissa. Sen jälkeen huvilan omisti Staderini ja sen jälkeen Massimo. Nykyinen osoite on Largo di Villa Peretti.


Ara Pacis, Lungotevere In Augusta

Avoinna:
 tiistaista sununtaihin kello 9.00-19.00, 
suljettu 25. joulukuuta, 1.tammikuuta ja 1. toukokuuta

Pääsylippu 8,5 €, alennettu hinta 5,5 €.
 Huom! Sisäänpääsyhinnat ovat voineet nousta!

Eikä Ara Pacisessa ole mikään pakko käydä. Illalla kun Ara Pacis on ilta- ja yövalaistuksessaan niin kannattaa mennä katselemaan lasiseinien lävitse. Teveren puolelta näkee alttarin aivan hyvin. Tämä on mieletsäni melkoista rahankeruuta turisteilta. Aitous puuttuu, aivan kuten Colosseumistakin.


Muotihuone Valentinon 50-vuotis-muotinäytös Ara Paciksessa. Mitähän Valetinolla on Ara Paciksen tai Rooman historian kanssa tekemistä. Ei yhtään mitään. Täällä pidetään silloin tällöin erikoisnäyttelyjä ja jippoja, jotta saadaan uusia kävijöitä.


Res Gestae Divi Augusti, kopia niistä kirjoituksista jotka Augustus itse teetätti ja joissa kerrotaan Jumalallisen Augustuksen urotöistä. Alkuperäinen teksti oli kaiverrettu pronssipilareihin jotka seisoivat Ara Pacicen edessä mutta jotka ovat olleet kadoksissa jo kauan aikaa. Sen sijaan kopioita on löytynyt mm Ankarasta, joka on melko täydellinen.



Augustuksen pysti enismmäisenä kuvassa

Vapaudenalttari on samalla Augustuksen hautamuistomerkki joka on kyhätty kasaan vanhoista alkuperäisistä ja uusista paloista jotka ovat tehty niin alkuperäisen näköisiksi kuin mahdollista. Tästä voi olla montaa mieltä... kauniita ne ainakin ovat, mutta tuskin yksikään pala on aito.







Arkkitehdin puumerkki



  Ei sisällä masuoleumissa ole mitään tämän kummenpaa.





Fil: Roma - Museo dell'Ara Pacis - Calco Rilievo Tellus - Foto Giovanni Dall'Orto, 30-Mar-2008.jpg


lauantai 19. maaliskuuta 2011

Santi Ambrogio e Carlo al Corso



San Carlo al Corso, tai Santi Ambrogio e Carlo al Corso,
 Via del Corso 437

Alunperin kirkon nimi oli San Niccolo del Tufo ja toimi lombardialaisten kotikirkkona. Onorio Longhi rakensi kirkon uudestaan vuonna 1612 ja se pyhitettiin Pyhälle Ambrogiolle ja Carlo Borromeolle joka oli juuri kanonisoitu.

Pyhä Ambrogio eli ja vaikutti vuosina 339-397. Hän toimi aikansa Milanon arkkipiispana. Hän oli yksi neljästä alkuperäisestä kirkonoppineista yhdessä Augustuksen, Hieronymoksen ja Gregorius Suuren kanssa. Pyhä Carlo Borromeo eli 1538-1584 ja myös hän toimi aikanaan arkkipiispana Milanossa. Hän oli yksi vaikuutajista vastauskonpuhdistuksen aikana.


Benfoto-Roma2013-356.jpg

Kirkko on langobardien kansalliskirkko Roomassa ja kirkossa on myös kansallinen kappeli norjalaisille. Langobardit/longobardit tulivat skandinavsita Italian 500-luvulla ja pitivät siellä valtaa aiksan. He peritsuvat oman valtion nimeltä Lombardia Pohjois-Italiaan, missä sijaistee muun muassa Milano. Nykyään Lombardia on yksi Italian regioneista. 
 
Longobardit ovat asuttaneet perinteisetsi aluetta Napolin ja Barin välisellä alueella Italiassa. He perustivat kolme herttauskuntaa, Spoleto, Bnevento ja Tuscia. Olen aloitanut postauksen Bneventosta mutta se vaan on jnyt keskenn. Ja sen huomaa vieläkin että alue poikkeaa kultuurillisista monista muista alueista Italian niemimaalla.

Mitään italialaista valtiota ei ole koskaan ollut olemassa, sillä Apennininen niemimaa on kansoittunut monista kymmenistä kansoita ja kieliryhmistä. Lombardia kuului osana Bysanttiseen valtioon. Varjagit jotk aolivat viikinkejä käviät Longobardien alueella ja riipustivat sinne riimukiviä.

Arkitehti Onorio Longhi kuoli ennen kuin kirkko valmistui joten julkisivun ovat tehneet Menicucci ja da Canepina. Onorion poika Martino sai valmistella sisätilat ja Pietro Cortona valmisti upean kupolin ja absidin kirkkoon. 

Kirkko uuskorjattiin vuonna 2001 ja jo vuosi sen jälkeen löydettiin seinissä halkeamia ja kirkon pelättiin hajoavan. Via Corson autoliikenne aiheuttaa tärinää ja kirkko jouduttiin vahvistamaan. Kirkkoa käyttävät myös vieressä asuvat rosminiaanimunkit. Siinä on myös vanhan lombardialaisia varten rakennetun sairaalan (hospitsin) rakennus. Nykyään sairaala on iso klinikka.

Rosminit ei ole uskonnollien sääntökunta  vaan  vaan kristitty kansainvälinen veljeskunta, minkä pääsääntöinen tehtävä on hyväntekeväisyys. 

8332 - Rom - San Carlo al Corso - Fasad - Foto Bild med 29-mars-2008.jpg

Avoinna joka päivä kello 7-19.

Luostarista on nykyään tullut hotelli. Pieni munkkiluostari löytyy kirkon vierestä 439/B, Rosmini veljekset.


Basilika takaa päin nähtynä.

Kirkko  on suurikokoinen, 75 metriä pitkä ja 54 metriä leveä. Kirkon holvit ja kupoli ovat tosi korkeat. Kirkossa on kolme laivaa, kaksi sarnastuolia ja kahdet urut. 



Ikkunat kupolissa antaa viihtyisää valoa alttarille.



SanCarloCorso-Cupola01-SteO153.JPG



Carlo Borromeon sydän lippaassa alttarilla pääalttarin takana.


Pääalttarilta kulkee kapea käytävä absidin taakse jossa on Pyhän Carlon kappeli. Carlo Borromeo oli kardinaali ja arkipiispa, kotoisin Milanosta. Hänen isän veli oli Medicin kuulua ja arvovaltaista sukua, Paavi Pius IV. Carlo Borromeo toimi Santa Pressaden basilikan kardinaalina ja perusti Santa Chiaran fransiskaaniluostarin Agrippan kylpylän, Terme di Agrippa, raunioihin vuonna 1592. Via Arco della Ciambellan varrelta  ja Pantheonin takaa voi nähdä Agrippan kylpylän jätteitä.


Norjan pyhä Olavi II, Norjan kuningas

Kolmas kappeli vasemmalla, Cappella di St Olaf, on pyhitetty Pyhälle Olofille ja on Roomassa  asuvien norjalaisten kansallinen pyhäkkö.



Pyhän Carlon Borromeon patsas kirkon takana

File:SanCarloCorso-Altare05SteO153.JPG

Mahtavan kaunis pääalttari, jonka  valtavan ison taulun on maalannut Carlo Maratta joka oli erittäin kysytty taiteilja barokin ajalla. Hänen maalauksiaan löytyy hyvin monesta roomalaisesta kirkosta. Maratta'lla oli pitkä liuta oppilaita.

Säveltäjä Franz Liszt aikoi mennä naimisiin juuri tässä kirkossa prinsessa von Wittgensteinin kanssa vuonna 1861. Kirkko koristeltiin kukkasilla ja kaikki oli valmista vihkimistä varten. Vihkimistä edeltäneenä iltana lähetti paavi ilmoituksen Lisztille että prinsessan mies elää ja näin ei vihkimisestä tule mitään. Franz Liszt meni Monte Mariossa sijaitsevaan luostariin ja sävelsi siellä kirkkomusiikkia. Ehkäpä niin olikin parasta.

Santi Ambrogio e Carlo al Corso - Right Transept.JPG




Santi Ambrogio e Carlo al Corso - Crossing Transept and Nave.JPG



Ceiling on left San Carlo al Corso (Rome).jpg

Ceiling on right San Carlo al Corso (Rome).jpg

Ceiling on the first right chapel in San Carlo al Corso (Rome) HDR.jpg



tiistai 8. maaliskuuta 2011

Suihkulähteitä ja vesiposteja


Nasoni

Nasonista juoksee raikasta, puhdasta ja erittäin hyvän makuista juomavettä. Siitä voi juoda laittamalla sormen reikään josta vesi juoksee jolloin vedentulo lakkaa ja "nenän" päällä olevasta reiästä suihkuaa vettä sitten ylöspäin. Nasoneita on useita satoja Roomassa.

Roomassa oli 300-luvulla 12 keisarillista kylpylää, lähemmäs tuhat pienenpää, 15 jättiläismäistä suihkulähdettä/vesipostia, joitakin vesipuistoja ja altaita sekä 1300 vesipostia pitkin kaupunkia. Vesi virtasi jatkuvalla syötöllä 11:tä akveduktia pitkin. Nykyään Roomasta löytyy 450 suhkulähdettä ja 2500 vesipostia tai juomavesilähdettä.

Antiikin ajalla roomalaiset joivat Teverejoen vettä. Asquaioli tai facchini kuten vesikauppiaita ja -kantajia nimitettiin, saivat ihan ikioman suihklulähteensä Via Latan varrella.

Suhkulähde voi olla fontana, fonti, fontanella, fontanili, fontanoni, ninfei tai nasoni ja monta muutakin nimitystä niille löytyy.


Fontana della Botte, Via della Cisterna, valmistaja Pietro Lombardi 1927


Fontana del Vacchino, Via Lata, valmistaja Jacope del Conte 1587
Vedenmyyjien ja -kantajien oma suihkulähde.


Fontana dei Catecumeni, Piazza Madonna dei Monti,
valmistaja Giacomo della Porta 1588


Fontana della Manifattura Tabacchi, Piazza Mastai, valmistaja A Busiri Vici 1865


Fontana Quattro Fiumi, Piazza Navona, valmistaja Bernini 1648


Fontana del Mascherone di Santa Sabina, Piazza Pietri D'Illiria, Aventino, valmistaja Giacomo della Porta 1593


Fontana del Nettuno, Piazza del Popolo, valmistaja Valadier 1823


Fontana dei Quiriti, Piazza dei Quiriti, valmistaja A Selva 1926


Fontana della Bocca della Verita, Piazza Bocca della Verita,

valmistajat Carlo Bizzaccheri, Filippo Bai ja Francesco Morati vuonna 1717

Suhkulähde on paavi Clemente VI Albanin kustantama ja siksi suihkulähteestä löytyy Albanin suvun tähtimerkit.


Fontana Aracoeli, Piazza Venezia
Porta, Gucci ja Brasca vuonna 1589

Via Borgo Pio


Fontana delle Rane, sammakkosuihkulähde, Coppeden korttelistossa, 1924, Piazza Mincio. Arkkitehri Gono Coppede suunnitteli kokonaisen kortteliston pohjoisen kaupunginmuurin ulkopuolelle, Triesten alueelle, alue jota kutsuttiin vuoteen 1946 saakka nimellä Savoia, Italian kuningassuvun mukaan.


Fontana del Qurinale
Valmistaja Raffaele Stern 1818
Fontana del Mose, Mooses suihkulähde
Valmsitajat T Fontana, L Sormani ja P Antichi 1587


Pyhän Pietarin torilla on kaksi samanlaista suihkulähdettä

Valmistajat Da Piacenza, Bramante ja Carlo Maderno

Braccianojärven Rooman pohjoispuolella omisti Orsinin suku. Sieltä vedettiin vesijohdot Roomaan. Orsinimyi osittain järven silloiselle paaville, Clemente X Altierille. Ensimmäinen suihkulähde tehtiin kuusikymmentä vuotta aikaisemmin kuin se toinen, vasemman puoleinen, joten aivan identtisiä ne eivät ole. Nykyään veden paine ei ole lainkaan sama kuin alkuun ja näin suihkulähteet ovat menettäneet alkuperäsien kauneutensa. Yövalaistuksessa ne ovat kauneimillaan.


Piazza Rotondan suihkulähde


Fontana Ponte Sisto, Piazza Trilussa

Vielä 1700-luvun alussa oli Trastevere aluetta jonne ei vesijohtoja kulkenut. Koko Teveren joen läntinen puoli, Vatikaani mukaan lukien, sai odottaa kauan kunnes vedet saatiin johdettua. Paavi Paulo V Borghese otti tehtävkseen järjestää vesijohdot. Kahden edellisen paavin aikana oli asiaa jo pohjustettu ja niinpä vesi saatiin viimeinkin Vatikaanin ja Trastevereen. Paavin puutarhatkin tarvitsivat vettä. Akveduktit Virgine ja Felice saivat sen tehtäväkseen. Vesijohdot päätyivät Ponte Siston sillan luokse.

Paikalla sijaitsi luostari ja sairaala, "Sadan veljen hospitsi" ja sen eteen torille hospitsin seinustalle rakennettiin vesiposti, Fontana dei Cento Preti. Nykyinen suihkulähde on se alkuperäinen, sairaala vaan puuttuu. Fontana Ponte Siston takana ylämäessä on upea Asqua Paolan suihkulähde.


Fontana della Terrina, Piazza della Chiesa Nuova. Alunperin suihkulähde sijaitsi Campo dei Fiorilla, paikalla jossa nyttemmin seisoo Giordano Brunon patsas. Patsas tehtiin hänen muistokseen sillä juuri tämän suhkulähteen vieressä Giordano Bruno teloitettiin. Suihkulähteen valmistaja on Giacomo della Porta, 1589.


Fontana di Trevi, Piazza di Trevi
Valmistaja N Salvi

Trevin suihkulähde on rakennettu palatsi Polin seinämään. Palatsin on suunnitellut kuuluia arkkiethti Luigi Vanvitelli. Palatsissa asui 1800-luvulla venäläinen taiteilija nimeltä Zenaide Wolkonsky. Hän oli monitoiminainen joka oli kirjailija, runoilija, laulaja, säveltäjä ja ennen kaikkea "hovineiti" joka piti usein upeita kestejä palatsissaan. Hän asui paltsissa poikansa kanssa. Hän omisti myös Villa Wolkonskyn, Via Ludovico di Savoian varrella Roomassa, mikä toimii Ison Britannian suurlähetystönä nykyään. Via degli Avingnonesin varrella, Piazza Barberinin lähellä, hän omisti myös rakennuksen. 

Nigolaj Gogol kirjoitti kirjan Kuolleet sielut Villa Wolkonskyssa asuessaan. Rouva Wolkonsky oli hyvä ystävä myös Alexander Puskijnin kanssa. Monet Eroopan kuuluisat taiteiljat ja kirjailijat ja sen aikaiset julkkikset asuivat Zenaide Wolkonskyn asunnoissa Rooman vierailuillaan. Zenaide Wolkonsky ja hänen tyttärensä ovat haudattu Santi Vincenzio e Anastasio e Trevin kirkkoon, mik sijaitsee aivan Trevin suihkulähteen äärellä. Nykyään kirkko toimii bulgarialaisten ortodoxien kirkkona.


Laitoin tähän lopuksi Yoy Tuben Fontana di Trevin suihkulähteeltä.