lauantai 11. tammikuuta 2014

Caracalla ja San Saban kaupungiosa


Lawrence Alma-Tadema, kuuluisa taidemaalari eli 1800-1900-lukujen vaihteessa ja asui Roomassa 1900-luvun alulla. Hän maalasi hostoriallisia kuvia Roomasta mutta myös ihastuttavia kuvia roomalaisten elämästä. Tässä kuvaus Caracallan kylpylästä.


Lawrence Alma-Tadema: Caracallan kylpylä


Terme di Caracalla, Via della Terme di Caracalla

Bussit 218, 628, 714 tai
Metro B Circo Massimon asemalle ja siitä kävellen loput matkaa tai
Colosseumilta noin kilometri kävellen etelään päin.

Avoinna klo 9-18, maanantaisin ja pyhäpäivinä klo 9-13, siisäänpääsy 6 e ja samalla lipulla pääsee sisään myös Villa dei Quintiliin ja Mausoleum of Cecilia Metellaan jotka sijaitsevat Via Appia Antican itäisellä laidalla.

Antiikinaikainen Caracallan kylpylä on yksi Rooman suosituimmista nähtävyyksistä. Se rakennettiin vuosina 212-216, keisari Caracallan hallintoaikana. Kylpylä oli käytössä vuoteen 537 saakka kunnes se tuhoutui sotiessa. Caracallan 22 pylvästä löytyy Santa Maria Trasteveren kirkosta. Caracalla oli ainoa alue Roomassa joka tuhoutui jonkin verran maanjäristyksessä vuonna 2009.


Kylpyläalue oli suuri, noin 25 hehtaaria ja kylpylään mahtui noin 1600 henkeä kerrallaan. Kylpylässä käyviä palveli noin 10000 orjaa. Kylpylän yhteydessä oli paljon muutakin eikä vaan kylpylä. Kirjasto, urheilutilat ja tilat ruokailua varten. Maan alla kulki leveitä käytäviä.


Via Novalta kulki sisäänkäynti joka johti erittäin suureen Frigidarium'iin, jossa oli suuret uima-altaat ja sieltä pääsi sitten lämpimiin huoneisiin, Tepidarium'iin, jonka molemmin puolin sijaitsi Palaestra, voimistelusalit, sekä keskeinen persityyli marmorilaattoineen.

Caldariumin, lämpimän kylpyhuoneen, päällä oli iso 35 metriä läpimitaltaan oleva kupoli. Kaikki seinät oli koristeltu erivärisillä marmorilaatoilla ja lattiat marmorikuvioilla. Kellarista on löydetty vanha 30 metriä pitkä Mitchreum, Mithratemppeli.

Caracallan kylpylän rauniot toimivat kesäisin upeina kulisseina opperaesityksille ja konserteille.



Bath of Caracalla Rome 2011 12.jpg

Bath of Caracalla Rome 2011 11.jpg

BathsOfCaracalla.jpg


San Cesareo de Appia, (San Cesareo di Palatino), Via San Porta San Sebastiano, jonka kohdalta Via Appia saa alkunsa. Kirkko on avoinna vain sunnuntaisin messun yhteydessä, siinä kello kymmenen paikkeilla. Kirkko on pyhietty Pyhälle Cesareo Afrikkaliselle joka kuoli marttyyrikuoleman. Hänen pyhät jälkeenjäännöksensä sijaitsevat kuitenkin San Frediano Lucca basilikassa, Lucca'n kauniissa kaupungissa.

Rooman Provinssissa siajitsee San Cesareo niminen peini kunta jonka suojeluspyhimys on luonnollisestikin San Ceasareo.

Olen henkilökohtaisesti erittäin ihastunut tähän pineen kirkkorakennuskeen ja sen ympäristöön. En osaa tarkalleen sanoa että mikä tässä niin viehättää, mutta se on ehkä kirkon pieni koko ja sen ikä sekä sen idyllinen ja aito ympäristö, jossa aika on pysähtynyt jo kauan sitten...

Käväisin jälkeenpäin laittamassa tänne You Tube videon...


File:Église San Cesareo de Appia2.JPG

File:Eglise San Cesareo de Appia3.JPG

Tämäkin kirkko on hyvin vanha, kuten usemmat alueen kirkoista. Kellarissa on toiselta vuosisadalta peräisin oleva mosaiikkilattia mutta nykyinen kirkko on 800-luvulta. Kirkko on vaihtanut omistajaa lukuisat kerrat ja joka kerran vaihdossa korjailtu. Piccolo Aventinon alue Caracallan kylpylä mukaanlukien on suositeltava alue tehdä retki ja ottaa eväät mukaan.


San Sisto Vecchio

Aivan lähellä sijaitsee San Sisto Vecchionkirkon vieressä dominikaaniluostari, Piazzale Numa Pompilio 8. Luostari tarjoaa majoitusta turisteille ja pyhiinvaeltajille viihtyisässä luostarissaan. Kirkko on neljänneltä vuosisadalta, siis yksi Rooman vanhimmista.

Alkuepräinen luostarinkirkko oli ns titulus, jonka nimi oli Titulus Crecentianae. Crecentiae oli roomalainen rouva joka antoi esikristittyjen pitää rukoushetkiään ja kokoontumisiaan omassa kodissaan. Paavi Anastasius I (399-401) teki siitä sitten kirkon. Kirkossa sijaitsee pyhän paavi Sixtus II:n reliikkit jotka tuotiin 600-luvulla Calliston katakombeista tänne ja  siitä nimi Sisto (=Sixtus).

San Sisto Vecchion kirkko uusrakennettiin 1100-1200-lukujen vaihteessa paavi Innocenzo II:n toimesta jolloin pyhä Benedictus perusti ensimmäisen dominikaaniluostarin tämän kirkon viereen. Luostari oli samalla Rooman ensimmäinen nunnaluostari. Tämä on siis monella tapaa historiallinen paikka. Benedictus itse asui silloin Santa Sabinan luostarissa Aventinolla. Luostari sijaitsee alkuperäisen titulin päällä ja ympärillä. Kirkon takana sijaitsevassa puutarhassa pidetään joka syksy krysanthemum näyttely. Kirkko on avoinna kaikille joka päivä kello 9.00-11.00 ja 15.00-17.30. 


Kirkko on avoinna vain launataisin kello 10-12.

Santi Nereo e Achilleo, Pyhälle Nereokselle ja Achilleukselle pyhitetty antiikin aikainen kirkko joka on myös toiminut alkuaan tituluksena, Titulus Fascilae, ja on kuulunut yhteen Titulus Crescentianaen kanssa. Luultavasti rouva Crentiae omisti suuren tontin alueelta. 

Kirkko sijaitsee kauniilla paikalla, Viale delle Terme di Caracalla 28.

Pyhimykset Nereo ja Achilleo on haudattu pääalttarin alle. Paavi Leo III:n jälkeenjäännökset siirrettiin tähän krikkon vuonna 814 Domitillan katakombeista, kun kirkkorakennsu rakennettiin uudestaan. 

Tämä kirkko on todellinen "helmi" kirkkojen joukossa. Tämä kirkko on myös Rooman vanhimpiin kuuluva. Alkuperäinen krikko oli vuodelta 337 ja jsota on melko paljon jäljellä vieläkin.

Santi Nereo e Achilleo sijaitsee kauniilla paikalla, vihreän luonnon keskellä aivan Caracallan Termien edustalla. Sopiva levähdyspaikka.

San Saba, Via San Saba 24

 Avoinna joka päivä kello 8-12 ja 16-19-30.

Bussi 715 Teatro Marcellolta tai raitiovanu 3 ja 8 , joiden pysäkki on Piazza Albanialla, mistä on  lyhyt matka  kävellä ylös basilikaan. San Saba on yksi suokkikirkoistani Roomassa. Ruhallinen ja idyllinen paikka.

San Saban kirkko ja luostari sijaitsee hiljaisessa, rauhallisessa ja luonnonkauniissa ympäristössä, alueella jota on nimitetty Piccolo Aventinoksi, pieni Aventino. San Saba on oma kaupunginosansa. Alue sijaitsee aivan antiikkisen Aurelianuksen muurin vieressä, vastapäätä Aventinoa. 


San Sabbas 439-532

Vanha se on tämäkin kirkko. Kirkko sai Titulus S. Saban nimen vasta 1959. San Sabbas oli ortodoksisen kirkon luostariliikkeen perustaja. Hän on haudattuna Mar Sabbas luostarin kirkkoon Palestiinassa.

Alunperin San Saban kirkko oli nimeltään San Salvatore della Balbina. Melko lähellä San Sabaa, Caracallan Termien takana, sijaitsee juuri Santa Balbian kirkko, mikä nykyään ei taida olla juuri koskaan avoinna. San Saban uuskorjautti arkikardinaali Francesco Todeschini Piccolomini, josta sittemmin tuli paavi Pius III 1500-luvulla.


Pääportti ja sisäänkäynti Via San Sabalta.


San Saban kirkkosali kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kirkko valmistui vuonna 1207 entisen munkkien rakentaman kirkon paikalle ja jäänteisiin. Nykyään niin kirkko kuin luostarikin ovat jesuuttijärjestön omistamat. 

Alkuperäisen kirkon rakensivat Palestiinasta Bar Sabasta muuttaneet munkit vuonna 645. Rakennus kuului Pyhälle Silvialle joka oli paavi Gregorius Suuren äiti. 

Konstantinus niminen vastapaavi oli vangittuna tässä kirkossa vuonna 768. Munkit saapuivat 900-luvulla ja perustivat luostarin, jota pidettiin tärkeinpänä Rooman luostareista kauan aikaa. Luostari on ollut jesuiittien omistuksessa ja on ehkä sitä vieläkin. Luostarista käytetään nykyään nimitystä Recidenza di San Saba. Siellä asuu kuusi munkkia. 

Pyhälle Silvialle pyhitetty kappeli löydettiin kryptasta vuonna 1909.


Edicola Sacra, katualttari San Saban edustalla


Via di Santa Balbina, kuja joka johtaa Santa Balbinan kirkkoon. 


Santa Balbina, Via di Santa Balbina 8, bussi 30 tai 160

Kirkko on avoinna vain sunnuntaisin kello 10-30-11.30, siis messun ajan. Kirkko on hyvin  suosittu vihkikirkko.

Santa Balbina on peräisin 400-luvulta ja luotarissa alunperin asusteli kreikkalaisia munkkeja. Luostari on vieläkin hyvin keskiaikainen rakennus jossa on vartiotorni. Santa Balbina luostari on nykyään vanhustenkoti Santa Margherita.

Santa Balbina ihanassa viheriäisessä ja rauhallisessa ympäristössä. Kirkosta on näköala Caracallan kylpylään. Upeat sypressit ja muut puut ympäröivät kirkkorakennusta. Kirkko on peräsin neljänneltävuosisadalta ja näin ollen kuuluu Rooman vanhimpiin kirkkoihin. Titulus Ticriade oli alkuperäisen paikalla sijainneen rukosuhuoneen nimi. Basilikaan on useampikin unkarilainen pappi haudattuina ja kirkko on toiminut unkarilaisten pyhiinvaelluspaikkana Roomassa. Nykyään Santo Stefanon kirkko toimii unkarilaisten kotikirkkona Roomassa.







sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Capodanno, uusi vuosi Roomassa


Un felice  anno  nuovo 2014

Rauhallista ja onnellista uutta vuotta 2014 kaikille!

Uudenvuoden juhlinta, Festa di San Silvestro, on melkoista sirkusta Roomassa. Uudenvuoden juhlinta on festivaali tapahtuma. Rooma, Città Eterna, Rooma ikuinen kaupunki, on parhaimmillaan uudenvuoden aikaan. Koko kaupunki keinuu musiikin ja ilotulitusten tahdissa. Eipä silti, joluakaan ei Roomassa vietetä vakavasti. Se on mikä juhla tahaaansa. 

Toreilla pidettävät konsertit ovat ilmaisia, luxusravintojen uudenvuoden supè'et kalliita. Useimmilla suurimmilla toreilla on uudenvuoden konserttinsa myöhään uudenvuoden iltana. Piazza  del Quirinalen konserttia tulee presidentti Napoletanokin torille kuuntelemaan. Kaikki kynnelle kykenevät roomalaiset ovat kaduilla ja toreilla uduenvuoden illan ja yön. Mitään tämän suurenpaa  ja meluisenpaa juhlaa ei Roomassa koskaan järjestetä kuin uudenvuodenjuhlinta.

Tässä on pitkä lista uudenvuodenjuhlinnasta Roomassa. Takuulla löytyy jokaiselle jotain. Hotellit ovat olleet varratut jo kaun sitten joten voi olla melkein mahdotonta saada enää vuokrattua huonetta mistään. 

Jokaikinen ravintola, yökerho, clubi ja diskoteekki on avoinna. Hotellienkin ravintolat tarjoavat uudenvuoden aterioita ja juhlallisuuksia. Julkinen liikenne toimii läpi yön, melkein ainakin. Metrotkin kulkee yöllä.

Uudenvuoden aatto alkaa We Run Rome yhteisjuoksulla kello 14.30. Juoksu on tavllaaan mini-maratoni, 10 kilometriä. Virallinen Rooma maratoni juostaan keväällä.  Juoksu alkaa Circo Massimolta ja juoksureitti kulkee ympäri Rooman historiallista keskustaa ja päättyy takaisin Corco Massimolle. Kuka vaan saa ilamoittautua mukaan. 



Cotechionomakkaraa, linssejä ja polentaa on tyypillien onneatuottava uudenvuoden päivällinen, joka syödään Notte di San Silvestro, uudenvuodenyönä tai myöhään illalla. San Silvestroa juhlitaan usein läpi yön tai melkein aamuun saakka.

Uudenvuoden aterialla syödään onnea tuottavia  perinteisiä ruokalajeja  kuten linssejä, sianlihaa, Cotechino makkarara tai Zamponea, täytettyä porsasta. Jokaisella italialaisella maakunnalla on omat Cotechino makkaransa.

Muuten...ruotsalaiset nuoret neidot (ja pari poikaakin) esiintyvät muutamassa paikassa Roomassa joka vuosi Lucian päivän aikoihin ja esittävät ruotsalaista Lucia perinnettä, Luciatåg, jonka juuret Ruotsissa johtavat keskiajalle.




Kuvassa keisari Konstantinus Suuri ja Paavi Silvestro. Paavi Silvestro kanonisoitiin ja hänen kunniakseen on uudenvuoden aatto pyhitetty ja saanut nimensäkin monissa maissa.

San Silvestro, Pyhä Silvester, oli paavi Silvestro, joka eli (toimi paavina 314-335) keisari Konstantinus Suuren ajalla jolloin keisari päätti että kristinusko sallitaan Rooman valtakunnassa. Keisari itse muutti Byzantioniin, Bosporin rannalle,  ja perusti kristityn kaupungin joka sai nimensä keisarin nimen mukaan Konstantinopeli, nykyinen Istanbuli. 

Pyhä Silvestro on haudattu Priscillan katakombien luostarikirkkoon, Via Salaria 430. Priscillan katakombit ja luostarikirkko ovat todellakin käymisen arvoiset paikat. Suoisttelen! Ihastuttavilla benediktiininunnilla on katakombien avaimet ja he toimivat myös oppaina katakombeissa. 

Minulla on ollut henkilökohtainen kontaktikin erään erittäin ystävällisen Priscillan luostarin nunnan kanssa. Internetissä liikkuu tietoja että Priscillan luostarissa saisi yöpyäkin mutta ne tiedot eivät pidä paikkaansa. Heillä on vain yksi ainoa vierashuone ja siinä asuu tohtorinväitöskirjaa kirjoittava naishenkilö. 
Benedica tutti!

Terminiltä bussit 92, 310,  Piazza Venezialta bussilla 63. Jää pois kyydistä pysäkillä Priscilla.


Piazza del Popololla on perinteinen "100 Precepi" näyttely, sata seimiasetelmaa. Tänä vuonna niitä on jopa 183, 32:sta maasta ja 11 italialaiselta alueelta. Ne on siellä nähtävänä 6.tammikuuta saakka. Tämä näyttely on perinne vuodelta 1976. Jouluseimi on italialainen perinne joulukuusen sijasta. Vaikka nykyään näkee jolukuusiakin. Tämä on samalla kilpailu. Näyttely on Sala del Bramate, Santa Maria in Popolon basilikan päädyssä, Pincion puistoon nousevien portaiden takana. Sisäänpääsymaksu 7.5 €.




Santa Maria Maggioren basilikassa on tämä kullasta ja hopeasta valmistettu Betlehemin seimi, pääalttarin alla, jonne kulkee kahdet portaat. Seimi on oikeastaan reliikkilipas, jossa on säilytetty Jeesuksen synnyinkirkosta haettuja paloja. Seimen ja kryptan on suunnitellut Arnolfo di Campio 1300-luvulla.

Luultavasti reliikit ovat nykyään kuitenkin kirkkosalin oikealla puolen sijaitsevassa Sikstiiniläisessä kappelissa, jota ei pidä sotkea Vatikaanin Sikstiiniläiseen kappeliin, joka on pyhitetty paavi Sixtus V Peretti di Montalto'lle, kun taas tämä Sikstiiniläinen kappeli on pyhitetty paavi Sixtus IV della Rovere'lle, joka on haudattu tähän kappeliin. Kappelissa on krypta (kuvassa portaat alas kryptaan) jossa nuo Betlehemin synnyinkirkon reliikit sijaitsevat, jos niitä ei ole otettu parenpaan talteen.



maanantai 30. joulukuuta 2013

Santi Vincenzo e Anastasio a Trevi


 

Santi Vincenzo e Anastasia a Trevi, Piazza Fontana di Trevi
Avoinna kello 9.00-20.00

Bulgarialais-ortodoksinen messu päivittäin kello 10.30
 Tähän kirkkoon on tiukat pukeutumissäännöt. Olkapäät ja polvet peittoon!



Kardinaali Giuliano Mazarino antoi käskyn rakentaa kirkko tälle paikalle, joten siitä syystä hänen heraldinen kilpensä on kirkon sisäänkäynnin yläpuolella. Kirkon julkisivussa on kymmenen korkeanpaa ja kuusi matalanpaa korinttista pylvästä jotka tekevät julkisivun erimomaisen kauniiksi katsella. Tarkoitus kai oli että noitten korkeampien pylväiden välisiin nischeihin laitettaisiin Pyhän Vincenzon ja Anastasion patsaat, mutta jostain syystä jäi laittamatta.

Santi Vincenzo e Anastasio

Kuvaus on vuodelta 1748

Fontana di Tervin suihkulähde valmistui vasta vuonna 1762. Trevi tulee sanasta trevio, kolmen kadun kohtauspaikka. Nykyään tässä suihklulähteen edustalla yhtyy ainakin viisi katua, Via dei Poli, Via delle Muratte, Via di San Vincenzo, Via della Stamperia ja Via del Lavatore. Vasta vuodesta 2002 kirkko on toiminut bulgarialaisten ortodoksien kotikirkkona.

Kerrotaan että tuon naisfiguuri julkisivussa kuvaa Mazarinin siskontytärtä Anna Maria Manchiniä, joka toimi hovineitinä Ranskan kuninkaan Ludvig XIV:n hovissa. Mazarinit ovat napolilaista aatelissukua, kuten Mancinitkin. Mancinien palatsi ei jäänyt juuri jälkeen Mazarinien palatsia promeudessaan. Roomassa Mancinit ovat asuneet jo vuodesta 1061 lähtien ja se sukuhaara tunnetaan nimellä La Longa Mancini. Mancini-Mazarinon sukuhaaralla on oma heraldinen kilpensa 900-luvulta. Suvusta tulee myös tunnettu leivos Mazarini. Mazarinit omistivat Rooman nykyisin eniten arvostetun palastin, jonka he myivät sitten Rospigliosi-Pallavicinin suvulle. Alunperin Mancinit ja Mazarinot olivat vihamiehiä ja taistelivat juuri tämän alueen omistuksesta jossa San Vincenzo e Anastasian kirkko ja Trevin suihkulähde sijaitsevat.

Kirkossa on säilytettynä kahdenkymmenviiden paavin sydämet Sixtus V (1590) Leo XIII /1903) väliseltä ajalta. Tämä tarditio sai alkunsa kun paavit asuivat lähellä sijaitsevassa Quirinalen palatsissa, jossa nykyään asuu Italian presidentti Naoletano. Sydämet on laitettu marmorista tehtyihin rasioihin.

File:Trevi - piazza di Trevi e ss Vincenzo e Anastasio 1110900.JPG

Santi Vincenzo e Anastasian kirkko on barokin tyylinen kuten Trevin suihkulähdekin. Ahdasta suihkulähteen edustalla. Varokaa taskuvarkaita!

File:Ss Vincenzo e Anastasio - altar maggiore e iconostasi 1150868.JPG

Kirkkosali on koristeltu ns grisaglia tyylisillä maalauksilla. Se tarkoittaa että maalataan harmaan päälle harmaalla ja osittain tummemmalla harmaalla värillä. Tämä maalaustyyli levisi sisterssiläsiluostareist 1100-luvulla. Kirkkoa on kunnostettu 1900-luvulla josta tulee kirkkosalin uusklassinen vaikutelma.

File:Santi Vincenzo e Anastasio a Trevi 2011 2.jpg

File:Ss Vincenzo e Anastasio - madonna 1150870.JPG

Madonna di Trevi

File:Santi Vincenzo e Anastasio a Trevi 2011 4.jpg

Tuo oikeanpuoleisessa ikoonissa on Santa Anastasia

File:Santi Vincenzo e Anastasio a Trevi 2011 5.jpg

Tässä Pyhä Kyrillos ja Pyhä Metodios

File:Santi Vincenzo e Anastasio a Trevi.jpg

File:Ss Vincenzo e Anastasio - Giuda Taddeo 1150866.JPG

File:Santi Vincenzo e Anastasio a Trevi 2011 1.jpg







perjantai 27. joulukuuta 2013

San Vittorino, Zona XI


File:San Vittorino Romano 13.JPG

San Vittorino

San Vittorino sijaitsee noin 25 kilometriä itään päin Rooman keskustasta ja alue on hallinnollisesti Zona XI. Kaikki nämä ns zona't ovat Rooman ulommaisia alueita. Itse kylässä asuu vain noin 500 henkeä, mutta San Vittorinon alueella noin reilut 7000 asukasta, joista suurin osa toimii alueen oliiviviljelmillä. Tämä on harvaan asuttua aluetta, missä enimmäkseen on hedelmänviljelya muun maataloustyön ohella.

San Vittorianoon löytää parhaiten kun ajaa metrolla Rebibbiaan, Ponte Mammolon pysäkille ja ottaa siinä Cotralin bussin, Via Prenestinaa pitkin kulkevaaan Tivoliin menevä bussi. San Vittoriano ei ole turistikohde, vaan tänne vaeltaa jonkin verran väkeä erittäin kauniin luonnon  takia ja käydäkseen Santuario Nostra Signora di Fatimassa, sillä täällä on syntynyt kaksi pyhimystä.

Roomasta Tiburtinan rautatieasemalta paikallisjunalla FR 2 Lunghezzan asemalle ja siitä San Vittorinoon kulkevalla Rooman paikallisliikenteen bussilla numero 042. Tai Rooman paikallisbussi numero C9.

Omalla autolla Roomasta E80/E24-tietä pitkin ja hieman A1-tien kohtaamisen jälkeen vasemalle SP51a-tielle, siltä sitten SP40a-tielle ja loppumatka Via di S. Vittorinolle. Nuo moottoritiet hankaloittavt perille löytämistä, eikä niiltä pääse jurur millään konstilla siirtymään sivuteille.

San Vittorinon kylä on tunnettu kahdesta pyhimyksestä, San Vittore ja Madonna di Fatima. San Vittore nimisiä pyhimyksiä on useitakin eri maissa. Tässä on kyse luultavasti Pyhästä paavi San Vittoresta, joka kuoli vuonna 176 ja jonka merkkipäivää vietetään 28. heinäkuuta. Pyhä Vittore on yksi niistä harvoista henkilöistä, joka on haudattu aivan Pyhän Pietarin lähettyville. 

Pyhä Vittore I (toimi paavina 189-198) päätti että pääsiäispyhiä vietetään samana päivänä kaikkialla kristityissa maissa. Hän oli myös ensimmäinen kristitty kirjailija joka kirjoitti latinaksi, kertoo Hieronymus. Pyhä Vittore I kuoli martyyrikuoleman.


Master of San Francesco, profeter och helgon, St Rufino och St. Vittorino.jpg

 San Ruffino ja San Vittore

Kerrotaan kuitenkin että kylä on saanut nimensä Vittorino Amiternon nimestä. Hän oli Amiternon hiippakunnan ensimmäinen piispa. Amitermo (=Sabine Amiternum) sijaitsee Abruzzon maakunnan puolella. Hän kuoli marttyyrikuoleman vuonna 96 jaa. Hänen ruumiinsa vietiin sitten juuri tänne San Vittorinoon. Kerrotaan että hänen pyhät jälkeenjäännöksensä sittemmin kuskattiin Meziin Ranskaan. Tiedä häntä sitten, sillä San Vittorinosta on hyvin vähän varmaa tietoa.

Madonna Fatima on portugalilainen pyhimys. Oikeastaan Madonna Fatima on katollisen kirkon mukaan sama kuin Neitsyt Maria.

Sitä alkaa olla turtunut Rooman keskustan ihmeellisyyksiin. Kun matkustan Rooman reunamaille, niin herkistyn aivan huomattavasti. Ihailen näitä sitkeitä, sinnikkäitä ihmisiä, jotka asuvat näissä pienissä kylissään. Nämä kyläläiset ovat joka kylässä erittäin patrioottisia ja ylpeitä omasta kylästään. 

Kyläläiset elävät ja asuvat sen verran lähekkäin, jottei ole oikeastaan mitään kovin selvää integriteettiä, vaan sitä eletään kuin isossa perheessa tai suvussa ja puolustetaan toinen toisiaan henkeen ja vereen. 

Riitojakin syntyy varmasti sillä italialaiset ovat maailmamestareita riitelemisessä. Ovat usein vielä ikuisia vihamiehiä. Italiassa on eniten koko maailmassa oikeudenkäyntejä riintaantuneiden naapureiden kesken. 


Lähestytään San Vittorinoa...


San Vittorino on oikeastaan hyvä esimerkki tyypillisestä roomalaisesta historiallisesta  ja kuttuurillisesta kylästä Rooman maakunnassa. Tällä aluella on asuttu jo neoliittisellä ajalla, noin 12000 vuotta sitten. Tällaisia sööttejä kyliä,  'borghi di piú belli', on monia monia tuhansia Italiassa. Itaissahan on 8201 kuntaa, vaikka Italia on pinta-alaltaan hieman pienempi kuin Suomi. Italia on vuoristomaa, missä asuu noin 60,5 miljoonaa asukasta!

San Vittorino on vain yksi kadunpätkä, Via Crucis, mikä viittaa pitkänperjantain Ristintien kulkueen perinteeseen. Täällä asuu silti noin 7000 henkeä. San Vittorino on L'Aquilan kunnan frazione=poliitinen liitymä suurenpaan yehtisöön, koska pienillä paikkaunilla olisi vaikeaa ja kallista toimia yksin itsenäisenä.


Luoto on melko villiä ja kaunista


Täältä löytyy vanha akveduktikin kaiken muun kiinnostavan lisäksi


Castello Barberini, Castel San Romano Victorianus

Castelli on rakennettu 1000-luvulla. Saksan kuningas Otto  III, joka oli suuruudenhullu ja suunnitteli tekevänsä Rooman oman imepeeriuminsa keskukseksi, luovutti castellin Sant'Alesson luostarille,  mikä sijaitsee Roomassa Aventinon kukkulalla. Paavi Gregorius VII antoi castellin San Paulo fuori le Muran munkeille.  


Castellista ovat kinanneet niin Colonnan kuin Orsininkin aatelisuvut, mutta 1600-luvulla kardinaali Francesco Barberini, silloisen paavi Urbano III:n veljenpoika, osti castellin ja uuskorjautti  sen. Barberini möi vuorostaan castellin Polin herttuaalle, mutta he myivät pian castellin takaisin Barberineille, jotka omistavat castellin vieläkin. Castellin torni on rakennettu niinkin myöhään kuin vuonna 1937. 

Castellin ympärille on syntynyt ikään kuin kaunis pieni kylä, Borgo e Castello San Vittorino. Castellossa ei näytä olevan minkänlaista toimintaa. Via di San Vittorinon kadulla on kylän bussipysäkki ja siinä on luonnollisestikin baari, missä voi tappaa aikaa bussia odotelessa.  Baarissa voi myös ruokailla. Se näyttää olevan avoinna joka päivä kello 7.00 - 24.00.

Kylän loppupääs on luoonkaunsita aluetta, missä on suieta vesioutouksia,. Kylän pohjoispuolella sijaitsee Tivoli niminen melko suuri kylä, missä on paljon nähtvää ja koettava, Sillä alueella on eiritäin paljon vesioutoksia. Täältä löytyy oma postuaksnei Tivolista.

File:San Vittorino Romano 08 Castello Barberini.JPG

Castelli Barberini

File:San Vittorino Romano 05 Stemma Barberini.JPG

Barberinin suvun vaakuna

File:San Vittorino Romano - S. Vittorino 05.JPG


Tivolin arkkipiispa Mauro Parmeggiani kävi nyt 20-22, joulukuuta San Vittorinon kirkossa. Hän piti messun jonka jälkeen oli yhteisruokailu. Lauantaina 21. påivä hän vieraili sairaiden luona ja taas syötiin lounas yhdessä.


File:San Vittorino Romano 06.JPG

File:San Vittorino Romano 11.JPG

File:San Vittorino Romano 07.JPG

 File:San Vittorino Romano 10.JPG







Santuario Nostra Signora di Fatima 

Tämä hengellinen keskus modernine kirkkorakennuksineen on suosittu pyhiinvaelluskohde. Vaikka kirkko sijaitseekin Rooman kunnan alueella, poliitisesti L'Aquiilan yhetydessä, kuuluu San Vittorino kuitenkin Tivolin arkkipiispan alaisuuteen. 

Idea kirkon rakentamisesta tänne San Vittorinoon tuli Frater (veli) Gino Burresi'lta.  Pyhäkkö rakennettiin vuosina 1970-1979 ja sen vihki  käyttöön Tivolin edesmennyt piispa William Giaquinta.





Nostra Signora Fatiman pyhäkkö rakennettiin muistuttamaan isoa telttaa. Arkkitehtinä toimi Lorenzo Monardo.

Arkkipiispa Gino Burresin haave oli perustaa oma uskonnollinen säätykunta kirkon yhteyteen ja hän siinä onnistuikin. Yhteisössä on noin 150 jäsentä, niin naisia kuin miehiäkin. 

Tämä kirkko on ns santuario, pyhä paikka/pyhäkkö. Santuarioita pidetään ns vapaina-alueina joihin ei edes poliiseilla ole asiaa. Gino Burresi ei kuitenkaan ole enää kirkon johdossa sillä Paavi Benedictus XVI siirsi hänet pois virastaan bedofiliaskandaalin takia. Gino Burresi muutti Tuscaniaan ja asuu luultavasti siellä luostarissa, jos hänyt enää elää. Gino Burresi uskalsi kritisoida Vatikaaania ja joutui riitoihin paavin kanssa.


Fransiskaani pappi Ugolino Da Bellunon koristelemat lasi-ikkunat.


Kirkon baari ja kahvila josta löytyy jokaiselle jotain...



Tämä Madonna di Fatima patsas oli lokakuussa Pyhän Pietarin torilla  Roomassa ja Paavi Franciscus piti messun sen äärellä.


Padre Pio Bruno Lanterin patsas

Pio Bruno Lanteri (1759-1830 Pinerolossa) oli piemontelainen roomalaiskatolinen pappi ja uskonnon perustaja. Hän on Neitsyt Marian oblaatin (OMV) perustaja, järjestö mikä omistaa tämän Pyhän Fatiman Santuarion.


Pyhäkön ja Casalanterin lisäksi samassa rakennuskomplekissa sijaitsee nunnaluotari Le Suore Casa madre Oblate di Maria Vergine di Fatima. 

Nunnaluostari Le Suore Oblate di Maria vergine di Fatima ja hengellinenkeskus Casa di Spiritualaità Padre Pio Bruno Lanteri. Järjestön perusti Padre (pappi) Pio Bruno Lanteri vuonna 1826. Täällä on hyvin paljon toimintaa, erilaisia yhteisiä retrettejä ja seminaareja. Myös yksityisiä hegellisiä keskusteluja, joita myös järjestetään aviopareille. Lapsenvahditkin järjestetään.

File:San Vittorino Romano - Nostra Signora di Fatima 11 Cripta.JPG

Krypta kirkon edustalla on paljon vanhempi kuin kirkko. Luigi Burressi hoiti kryptaa noin kymmenen vuotta kuunes hän sai idean rakennuttaa santuario kryptan taakse.

File:San Vittorino Romano - S. Vittorino 07.JPG


File:San Vittorino Romano - Nostra Signora di Fatima 10.JPG

Näitä  "merkillisiä katualttareita" on useampiakin kirkon ympärillä sijaitsevan torin reunoilla ja parkkipaikalla.


Santa Maria Maggiore

San Vittorianon kylässsä sijaitsee pari muutakin hyvin pientä kyläkirkkoa Santa Maria Maggrioe ja San Vittorino Martire.


San Vittorino Martire