Buon Natale!

Alfonso Maria de' Liguorin säveltämä Tu Scendi Dalle Stelle on eniten lauletuin joululaulu Roomassa. Se lauletaan yhdessä myös Pyhän Pietarin basilikassa joulumessussa.

Hyvää Joulua kaikille lähellä ja kaukana!

Vatikaanin joulukuusi tuli tänä vuonna Calabriasta, Fabrizian kunnasta, joka sijaitsee Apenninien niemimaan eteläisessä kärjessä, "Italian saappaan pohjassa. Joulukuusi on 25 metriä korkea ja painaa 80 kiloa. Jouluaatoksi on Roomassa luvassa sumuista ja noin +13 astetta. Joulupäivänä tulee  luultavasti satamaan.

Joulukuusi sai koristeensa ja valaistuksensa sai nyt perjantaina kello 16.00. Sen jälkeen monet roomalaiset tekevät iltakävelynsä Pyhän Pietarin torin kautta ja käyvät ihailemassa jolkuusta ja sen juuruella seisovaan seimiastelmaa.

 Pyhän Pietarin basilikan julkisivukin on saanut erikoisen valaistuksen.

Seimiasetelma joulkuusen juurella on aina kookas

Eipä ole tultua käytyä Calabriassa vaikka mieli on tehnyt. On niin monta kohdetta jotka haluaisin nähdä ja kokea. Monelle herää varmasti kysymys että kuinka voi olla mahdollista että Calabriassa kasvaa kuusia, ihan oikeita kuusia, ja vielä noin valtavia kuusia. Selitys löytyy siitä että kuusia kasvaa koko Italiassa, sillä Italia on melkein kokonaan vuoristoa.  Fabrizia esimerkiksi sijaitsee melkein kilometrin korkeudella meren pinnasta. Kuusia ei luonnollisestikaan kasva merenpinnan tasolla vaan hieman korkeammalla, jossa on aivan toinen ilmasto ja olosuhteet.

Nämä Calabrian kylät ovat erittäin keskiaikaisia kaikki tyystin. Keski-ikä Calabrina kylissä on taastusti melko korkea.

Tämä iloinen lumiukkojengi toivotta hilpeää joulua kaikille!

Alfredo e Ada

Alfredo e Ada, Via Banchi Nuovi 14

Tämä trattoria on erittäin hyvä esimerkki tyypillisestä roomalaisesta ravintolasta. Tällaisessa ravintolassa ei kilpailla erikoisilla gourmetruokalajeilla vaan täällä keskitytään ruuanlaittoon perinteisten tapojen ja tottumusten mukaan. Ruokailu tällaisessa ravintolassa on kuin ennen vanhaan ja lukaalikin on kuin ennen vanhaan. Kaikki on niin kuin ne on aina ollut, mikä vaikuttaa varsinkin roomalaisten viihtyvyyteen. Omistaja päättä mitä ruokaa kunakin päivänä vieraille tarjotaan. Emäntä/omistaja on hän joka määrää missä mennään ja millä ehdoilla. Emäntä osaa kyllä pitää huolen jokaisesta vieraastaan ja kun vieras astuu sisään tällaiseen hostariaan niin hänet otetaan vastaan ikään kuin juuri häntä on odotettu jo kauan aikaa saapuvaksi. Tervetuloa!

Italialaiset ja etenkin roomalaiset rakastavat suorastaan syödä kaikkia sian elimiä mitä siasta ja lehmästäkin vaan saa irti ja valmistaa niistä osista kulinaarsia herkkuja. Italialainen ruuanalito on hyvin yksinkertaista ja ruoka-aineet valitaan aina erittäin harkiten ja huolella. Ruuan valmistuksessa käytetään hyvin vähän lisukkeita. Ruokia ei myöskään sekoiteta eikä tarjoilla samassa annoksessa vaan erikseen ja syödään erikseen.

Tyypillisissä roomalaisissa ravintoloissa on tunnelma kuin saapuisi jonkun perheen kotiin. Ja siltä tuntuu kun astuu Alfredo e Adaan sisälle. Alfredo on jo kuollut mutta Ada jatkaa trattorian pitoa siskonsa  ja apualistytön kanssa. Taitaa siellä olla myös joskus Adan jo keksi-ikäinen poikakin mukana. He valmistavat ruuan kotitekoisin keinoin, samalla tavalla kuin miljoonat italialaiset naiset ovat joka sukuplvessa valmistanut. Se ei vaadi isoa keittiötä eikä vaadi paljon työkalujakaan. Usein minimaalisen kokoisessa keittiössä yksinkertaisilla työkaluilla luodaan makuelämyksiä joihin on sukupolvesta toiseen totuttu. Signora Ada on aivan ihastuttava vanhempi rouva joka aina tervehtii ystävällisesti kaikkia vieraitaan. Kuten Roomassa yleensäkin jokainen oteaan vastaan ikään kuin häntä olisi odotettu jo kauan ja nyt sitten saavuttuaan saa kaiken huomion. Ada saattaa tervehtiä meitä harmaahapsisia vanhempia naisiakin sanomalla iloisesti chiao bambola, hei kaunokainen tai söpöläinen. 

Pöydät katetaan paperiliinoilla kuten tyypillisissä roomalaisissa hostarioissa on usein tapana. Lasku kirjoitetaan paperin palalle. Signora Ada ei anna vieraiden päättää mitä he syövät vaan sinä olet Adan vieras ja Ada pättää mikä juuri tänä päivänä on päivän ruokalaji. Jälkiruuaksi usein miten saa Ciambelline piparkakkuja viinin kera. 

Ciambelline 

 Ciambelline  on tyypillinen roomalainen leivonnainen joka tunnetaan myös ympäri koko Lazion. Ciambelline tehdään tähteistä, ihan kuin moni muukin italialainen ruoka on syntynyt. Viinin tähteet, sokeri, hiiva ja vehnäjauho ovat tavallisimmat ainekset, mutta jotkut tekevät maitoon, maustavat  aniksella, vaniljalla jne. Taikinasta tehdään pieniä munkkirinkelin tai donitsin mallisia rinkejä, joiden toinen puoli vain pyöritellään sokerissa  ennen kuin ne paistetaan noin 15 minuuttia uunissa. Jotkut paistavat jopa paistinpannulla. Ciambellinet "dopataan" sitten syötäessä talon tarjoaaman viiniin. Monella roomalaisella ja laziolaisella rouvallakin on omalta äidiltä peritty Ciambelline resepti ja näin perinne jatkuu sukupolvesta toiseen. Ada on melko varmasti perinyt Ciambellinen reseptrin omalta äidiltään.

Tuossa alimmalla hyllyllä seisoo Signora Adan Ciambelline peltilaatikko, josta hän jakaa vieraille Ciambellinejä jälkiruuaksi.

Tuo peltilaatikko on Rooman kuuluisimmasta Ciprianin piparileipomosta, joka sijaitsee Esquilinon kuapunginosassa, Via Carlo Botta 21/23. Adan Ciambellinet voivat tulla nykyään leipomostakin, sillä Ada ja hänen siskonsa alkavat olla jo iäkkäitä. Ada ja hänen miehensä Alfredo avasivat tämän trattorian jo vuonna 1946. Alferdon  valokuva roikkuu trattorian seinällä, luonnollisestikin.

Ada'lla ei ole viinilistaa vaan täällä tarjoillaan kaikille samaa viiniä joka tulee Casteli Romanon alueelta. Viininasiantuntijoiden ei kannata vaivautua arvostelemaan viiniä, sillä tämä on ihan tavallien ja halpa pöytäviini, jota useimmat Roomassa  juovat päivällisen kanssa. Mitenkään erikosien hyvää se ei ole, kuulema, mutta ruoka painuu alas näilläkin viineillä ja näihin on jo totuttu Rooamssa. Ada tarjoaa aina pullon Aqua di Nepin vettä jonka avulla voi laimentaa viiniään. Aqua di Nepin lähdevesi on tavallisin juomavesi Roomassa ja sen lähde sijaitsee etruskien mailla Rooman pohjoisosissa, Viterbon provinsissa.

Vitella con Picelli, vasikanlihaa, sipulia ja herneitä, erittäin tyypillinen roomalainen ruokalaji.

Pastaa tomaattikastikkeen ja pecorinojuuston kera, aina alkupalaksi (primo). Pasta all'Amatriciana on tyypillisin roomalienn pastaruoka. Amatriciana on oikeastaan rietiläien ruokalaji, tulee Amatricestä, mutta roomalaiset omivat sen jo kauan sitten. Tästä ruokalajsita löytyy erilaisia variantteja, mutta useimmissa roomalaisissa ravintoloissa on Amatriciana listalla. 

Tämä trattoria on saanut täydet pinnat arvosteluissa. Täysosuma. Moni kertoo ettei Alfredo e Adasta halua edes  lähteä pois sillä niin kodikas paikka tämä on.

Filetti di Baccala ja Suppli romana

La Filetteria/Filetti di Baccala/Dar Filettaro/Filettaro di Santa Barbara,

 (rakkaalla lapsella on monta nimeä),
  Largo dei Librari/Regola

Friteerattua turskaa, Puntarelle salaattia, vettä ja viiniä, siinä se. Kokemus on taivaallinen jos vaan ylipäätään on turskan ystävä. Mutta italialaiset ovat, varsinkin roomalaiset. Filetti di Baccala on juutalaien ruokalaji, mutta siitä on tullut Rooman perinneruoka. Sitä syödään useimmissa perheissä jaka torstai. Roomalaisilla ei ole kalaa tarpaaksi omasta takaa joten he ostavat suuret määrät turskaa Norjasta. Italia on se maa joka ehdottomasti ostaa eniten norajalaista kapakalaa. Italia on oikein turskan suurkuluttajamaa.

Tyypillinen ruoka-annos fileerattua turskaa, Puntarelle salaattia ja viiniä ja vettä, ja kori tuoretta leipää. Italialaiset juovat viininsä vesilasista. Kohtuu hinta.

Largo dei Librari on pieni tori Via dei Giubbonaron varrella. Tuo kirkko Santa Barbara dei Librai on antanut torille nimen. Helteisinä kesäiltoina tämä tori on aivan ihanttellinen paikka nauttia päivällistä, eikä tässä edes autotkaan pärrää. Tautalla näkyy myös Yohurteria, josta saa erilaisia jugurttituotteita jotka myös virkistävät helteisinä kesäpäivinä. Täällä saa myös ranskalaisia ohuita pannareita, crepes, ihanien päällysten kanssa.

Tämä Librari kirkko on kuten jo nimikin kertoo kirjakauppiaiden  oma kirkko. Pyhä Barbara on kirjakauppiaiden suojeluspyhimys. Kirkko on hyvin pieni mutta rauhallinen paikka levähtää. Avoinna kello 9.00-12.00 ja 16.00-18.00.

Kirkko on pyhitetty Pyhälle Barbaralle. Perinteen mukaan Barbara oli neitsyt ja marttyyri, joka eli 2. vuosisadalla. Häntä on kunnioitettu pyhänä roomalaiskatolisessa kirkossa ainakin 600-luvulta lähtien.  Historioitsijat ovat kiistäneet Barbaran historiallisen olemassaolon voimakkaasti. 

Kirkon nimi "Librai" viittaa Università dei Librai-kirjakauppiaiden kiltaan, joka otti kirkon haltuunsa vuonna 1601. Tämä kirkko on todella vanha ja usskorjattu useanpaan kertaan.Kirkko rakennettiin 1000-luvulla Pompeiuksen teatterin raunioille.

Filetti di Baccala on pieni ns un buco/"reikä seinässä". Torille on laitettu pöytiä ja tuoleja.

Cikoriasalattia jota kutsutaan Puntarelle salaatiksi, on myös roomalaisten suurin salaattiherkku, melkein jokapäiväinen ruuan lisuke.

Tämä filetteria, jossa saa vain fileerattua turskaa, puntarella salaattia, leipää, viiniä ja vettä sijaitsee aivan Rooman keskustassa, Largo dei Librarilla, joka on oikeastaan vaan tori Via dei Giubbonarin varrella, Regolan kaupunginosassa.

Filetteria on avoinna kaikkina muina päivinä paitsi ei sunnuntaisin siinä kello 17.30 lähtien ilta 23.00 saakka. Täällä, niin kuin monissa muissakin "reikä seinässä" pakoissa, ei ole viinilistoja, vaan viini tulee hanasta ja on melko varmasti kotoisin castelli Romanosta, kuten melkein kaikki ns ruokaviinit Roomassa. Turskan lisäksiateriaan sisältyy Puntarelle salaattia, tuoretta leipää, voita, talon viiniä ja vettä. Vaikka kukaan ei kiellä ostamasta vain yhden paneeratun turkafileen, joka kietaistaan paperiin.

Fileerattuja turskan paloja osaa kaiketi kuka vaan friteerata ja ainahan sitä voi ostaa valmista pakastettuna, vaikka ei se ole yhtä hyvää kuin tämä tuore friteerattu Baccala Roomassa. Roomalaiset antavat fileeraustaikinan hapattua ja sakeentua parikin tuntia huoneen lämmössä. Se on tehty karkeista vehnäjauhoista, vettä ja ripaus suolaa.

Baccala tulee Norjasta kapakalana ja se on liotettava ensin ennen kuin sitä voi käyttää. Reseptin mukaan liotetaan noin kaksi vuorokautta. Cikoriasalaatti onkin sitten monelle varmasti outo. 

Tässä sen resepti:

Cikoriaa, josta Puntarelle romana salaatti valmistetaan, saa Roomasta torilta tai mercatosta valmiiksi silputtuna ja vedessä liotettuna. Se helpottaakin paljon ja aikaahan siinä ainakin voittaa, jos ostaa se valmiiksi sitruuna vedessä liotettuna.

Puntarella salaatin salaattikastike tehdään seuraavasti. Pari anjovisfilettä, mustaapippuria rouskeena, punaista viinietikkaa, oliviöljyä ja valkosipulia. Suolaa ei tarvita koska anjovis on suolaista. Muserra haarukalla anjovisfileet, hakkaa valkoispuli tai mieluiten raasta se, sekoita siihen sitten muut travikkeet kulhon pohjalle. Siihen sitten seikoitetaan valmiiksi liotettu ja pilkottu sikoriasalaatti.

Pieni varoitus kaikielle jotka ei puhu sujuvaa italiaa. Varsinkin iltaisin joissakin paikoissa kahviloissa, ravintoloissa ja jopa kioskeissa ja myymälöissä yritetään pimittää turistiressuja tai ulkomaankieltä puhuvia. Joten kannattaa olla tarkka mitä laskutetaan ja heti tarkistaa kuitti ja valittaa, jos lasku ei pidä paikkaansa. Tämä varoitus ei koske vain tätä ruokapaikkaa vaan kaikkia ylipäätään. Itsekin joudun tämän pimityksen kohteeksi aika usein, koska en puhu niin kehuttavan hyvää italiaa, vaan käytän usein englantia apuna. Olen tarkka  ja huomautan heti jos huomaan virheellisyyksiä. Jos esimerkiksi maksan 20-euron setelillä ja lasku on alle 10 euroa niin usein yritetään pimittää niin että annetaan takaisin ikään kuin olisin maksanut 10 euron setelillä. 

Suppli romana/Suppli telefono, eräänlainen  friteerattu riisipallo

Nimi suppli tulee ranskan kielestä suprice, mikä tarkoittaa yllätystä. Suppli on tyypilinen roomalainen pikaruoka. Se valmistetaan keitetystä puuroriisistä tai avorioriisistä, johon sekoitetaan kananpoikaa (keitettyä tai grillattua pienen pieninä paloina), mutta paistettu jauhelihakin kelpaa hätätilassa. 

Bolognese jauhelihakastike on erittäin sopiva tähän. Kun tämä on jäähtynyt niin siihen sekoitetaan kananmunaa, raastettua vahvaa parmesanoa,  ripaus suolaa ja mustaapippuria. Tästä taikinasta sitten pyöritellään pitkulaisen muotoisia pullia, joiden sisälle pannaan mozzarellaa, supplit pyöritellään vispatussa kananmunassa ja korppujauhoissa ja friteerataan.

Alunperin tämä ruokalaji sai alkunsa siitä, että roomalaiset rouvat halusivat keksiä risoton tähteille jotain käyttöä. Joten jos sattuu olemaan risoton tähteitä, niin silloin kannattaa kokeilla valmistaa tähteistä suppleja. Hyvin monet italialaiset ruokalajit ovat syntyneet tähteistä, pizza esimerkiksi ja risottokin sen puoleen monesti valmistetaan edellisen päivän tähteistä. Tulevat ehdottomasti maukkaampia, jos ne tehdään risotosta.

Sora Margherita

Kuvassa jonotetaan lounaalle. Kuten kuvastakin näkee ei Sora Margheritan hostarialla ole edes nimeä oven yläpuolella.

Sora Margherita, Piazza delle Cinque Scole 30

 Lounas kello 12.30-15.00

Päivällinen kello 20.00-22.30 

 Tiistaisin ja torstaisin ei päivällistä

 Talviaikaan suljettu maanantaisin ja kesäaikaan suljettu lauantaisin ja sunnuntaisin

Lounas maksaa siinä 18-25 €. Päivällinen hieman enempi siinä 30 €  ja sisältää salaatin, viinin, leipäkorin ja vesipullon sekä jälkiruuankin. Pastaa eturuuaksi ja jokin liharuoka pääruuaksi. Täällä voi syödä vain pääruuan (secondi), jos niin haluaa, tai pastaruuan kastikkeen kera, jolloin hinta laskee huomattavasti.

Marraskuun puolessa välissä käppäilin näillä nurkilla ja söin lounaan tässä aivan ihanassa ruokalassa. Sora Margherita ei ole mitenkään kauneudella pilattu paikka mutta kotoisuudessa se lyö laudalta monen muun ruokapaikan Roomassa. Ennen kaikkea täällä saa todellakin erittäin hyvää kotitekoista ruokaa. Jopa pastatkin tehdään aamupäivällä käsin.

Tämä on oikeastaan juutalainen ravintola ja sijaitsee Rooman ghetton sydämessä.Roomalaiset ovat kuitenkin omineet paljon juutalaisten ruokalajeista omikseen joten monet ruokalajit täällä ovat niin juutalaisia kuin roomalaisiakin, eikä siitä kiistellä eikä riidellä. Tämä ei kuitenkaan ole koscher ruokapaikka, vaikka sianlihaa ei tästä lukaalista löydy sillä Sora Margheritahan sijaitsee aivan keskellä juutalaista ghettoa. Tänne on varattava pöytä päivällistä varten ja saavuttava ajallaan. Lounaalle saa jonottaa, joten kannattaa olla ajoissa jo ennen kuin Sora Margherita aukaisee ovensa. Tämä on erittäin suosittu paikka jossa suurin osa asiakkaista on kanta-asiakkaita.

Ennen kaikkea friteeratut ruokalajit ovat roomalaiset omineet juutalaisilta ja Cusina romana vilisee friteerattuja herkkuja. Ruokalajien kuningas on luonnollisestikin Carciofo alla Giudia, joka valmistetaan tyypillisestä roomalaiseta artisokkalajikkeesta, cimaroli. Tyypillisessä roomalaisessa artisokassa on selvä aukko ylinpänä.

Roomalaisten artisokat kasvavat Ladispolissa ja Vitebossa ja sesonki alkaa maaliskuun alusta. Roomalainen artisokka on pyöreämpi, pehmeämpi ja suurempi kuin sisilialaiset tai sardinialaiset lajikkeet. Aivan lähellä Sora Margheritaa sijaitsee Da Giggetto niminen juutalainen koscher ravintola jonka artisokat ovat ehkä sittenkin Rooman maukkaimmat, ken ties. Da Gigghetto on kuulu aidosta kapakalastaan, vaikka nykyään ei  ole mitenkään erikoista löytää norjalaista kapakalaa Roomasta.

Niin juutalainen kuin roomalainenkin ruoka tehdään parhaansa mukaan hyvin yksinkertaisista mutta korkealaatuisista aineksista ja hyvin vähillä mausteilla. Roomalaiset käyttävät esimerkiksi paljon anjovista mausteena. Valkosipuli kuuluu myös perusmausteisiin. Persija ja mangoldi ovat hyvin yleisiä.

Santa Maria del Pianton kirkko tässä vieressä on avoinna joka päivä kello 12.00-13.00 ja sunnuntaisn ja pyhäpäivinä ekllo 10.00 12.00. Kirkosta pitää huolta L'Associazione Italia Solidale.

Mitään tämän tyypillisenpää roomalaista ravintolaa, tai oikeastaan tämä on hostaria, saa hakea Roomasta. Alunperin tässä myytiin viiniä ja tarjoiltiin päivän pastaruoka samalla. Kirkon pappi söi tässä hostariassa pasta-annoksensa joka päivä. Eräänä päivänä hän avasi sakristian seinän, joka on nykyään osa ravintolaa.  

Nykyään hostarian omistaa kulttuurijärjestö ja he vaalivat tämän ruokapaikan perinteitä tarkaan. Lucia Ziroli toimii kokkina ja hänen miehensä Mauro, joka on taiteilija, maalaa päivän ruokalistan ja kirjoittaa sen käsin paperille. Pöytäliinatkin täällä on paperista.

Ajo, ojo e peperoncino:

- 200 g pastaa

-2 sardellia

-2 kapriksia

-1 valkosipuli

-2 kirsikkatomaattia

-1 tuore chili

- 50 g korppujauhoja

-1/2 lasia valkoista viiniä

- 3 rkl oliiviöljyä

- Pippuria ja suolaa maun mukaan

- Persiljaa oman maun mukaan 

Minun mieliruokani on esimerkiksi jauhelihalla täyttetty Zuccini tai spagetti valkosipulin, oliivöljyn ja chilin kanssa, jonka nimi on puhekielessä ajo e ojo e peperoncino (valkosipulia, oliiviöljyä ja chliä). Minulla on tapana kotona puristaa hieman sitruunamehua joukkoon pannulle ja tietysti parmesanoa päälle.

Tämä on juuri sellainen hostaria jonne roomalaiset itse mielellään meneveät syömään. Tämä on yhtä paljon kokemus kuin ruokailupaikka. Roomalaiset, ja sen puoleen pariisilaisetkin, istuvat mielellään pitkissä pöydissä ja melkein sylikkäin. Me suomalaiset ehkä voidaan saada ahtaan paikan kammo näin ahtaissa paikoissa joissa melukin on melkoinen aika ajoittain. 

Turistitkin löytävät nykyään tänne, kiitos internetin. Helpoiten tänne löytää Via Arenulalta, Arenula Cairolin raitiovaunupysäkin kohdalta Via di Santa Maria De Calderaria pitkin. Saman kujan varrella, lähenpänä raitiovaunupysäkkiä, sijaitsee aivan erinomainen hotelli nimeltä Hotelli Arenula. Parenpaa sijaintia saa yöpymispaikaksi etsiä.

Sora Margherita kun se on suljettu

Sora Margherita kun se on avoinna

Sora Margheritan edustalla sijaitsee tori, Piazza delle Cinque Scole, joka on aina tipaten täynnä parkkeerattuja autoja ja moottoripyöriä. Tämä kaunis suihkulähde torin keskellä jää autojen joukkoon. Cinque Scole tarkoittaa viittä koulua ja siinä torin reunalla sijaitseekin ainakin yksi  iso juutalainen koulu. Koulun ikkunat ovat usein avoinna ja huuto koulusaleissa on aivan päätä huumaava. Täysin käsittämätöntä että koululaiset saavat huutaa ja pitää sellaista meteliä. 

Santa Maria del Pianton kirkon  pääalttari

Se on tämän Madonna, Madonna del Pianton takia, kun kirkon ovet pidetään visusti lukossa. Tämä Madonna ikooni sijaitsi aikaisemmin Portico di Ottavia'ssa. Vuonna 1546 huomattiin että Madonna itkee ja nähtiin oikein kyyneleiden valuvan. Madonnan ikooni kannettiin kirkkoon nimeltä Santissimo Salvatore de Caccabariis, joka  se luultavasti seisoi keskiajalla juuri tämän Madonna del Pianton kirkon paikalla. Kirkko kuului veljeskunnalle jonka nimi oli Santa Maria del Pianto. Pianto tässä tarkoittaa itkumuuria.

Kovasti keskiaikainen tämä rakennus on...Tuossa oikealla kulman takana sijaitsee Rooman Ghetton keskieisn paikka, Via del Portico d'Ottavian katu ja Kosher Bistrot/caffe heti tuossa vasemalla nurkan takana. Kun lähtee vasemalle kulman takaa niin siinä heti löytyy vaikka kuinkan monta pikaruokapaikkaa. Da Gigghetto sijaitsee nurkalta oikealle. Täällä olen kirjoittanut näistä ravintoloista.

Baccala, friteerattua turskaa

 Isoja lihapullia ja mangoldia, Polpette alla romana

Tämä on yksi mieliruokani. Mangold on tosi hyvää toisen kuumennuksen jälkeen.

Puntarelle salaatti on tehty sikoriasta ja päällä on muussattua anjovista, viinietikkaa, valkosipulia, suolaa ja oliviöljyä.

Straccetti, sinappikaalia eli ruccolaa päällä. Ruccolaa kutsutaan Roomassa nimellä rughetta.

Trippa alla romana ja Puntarelle salaatti

Trippa valmistetaan lehmän vatsalaukusta. En ole vielä pystynyt sitä maistamaan. Panee vastaan...

Rooman paras artisokka artisokkasesongin aikaan

Signora Sora Lella valmisti tyypillistä roomalaista Trippa alla romananaa. Sora Lella ei enää elä mutta hänen omistamansa ja hänen nimeä kantava ravintola sijaitsee Isola Tiberinan saarella. Tämä YouTube video on melko varmasti tehty Sora Lellan omassa ravintolassa. Sora Lella oli hyvin tunnettu henkilö Roomassa.

Sora Margherita hostarian omistaja, Margherita Tomassini,  jäi eläkkeelle vuonna 2000.