Galleria D'Arte Moderna Roma Capitale

Galleria D'Arte Moderna Roma Capitale,
 Rooman kunnan modernin ja nykytaiteen museo,

 Via Crispi 24 Fransesco

Google Art-projekt!

Huom! Tätä ei pidä sotkea toisen melkein saman nimisen museon kanssa. Roomassa on nimittäin vastaava valtiollinen museokin nimeltä Galleria Nazionale d'Arte Moderna.

Tämä kunnan omistama modernin taiteen museo avattiin vuonna 1925 ja vanhimmat teokset ovat vuodelta 1883, josta lähtien Rooman kunta alkoi kasaamaan roomalaisten taiteilijiden luomaa nykytaidetta. Alkuun kokoelma sijoitettiin Palazzo Caffarelliin Capioliumin kukkulalle, nykyisen Capitoliumin Museon taakse. 

Kokoelma kasvoi ja tarvittiin laajemmat tilat.Via Fransesco Crispin varrella sijaitsi nämä tilat jossa oli aikaisemmin sijainnut karmeliitti nunnaluostari San Giuseppe e Capo Casen kirkon vieressä. San Giuseppe tarkoittaa Pyhää Josefia. Luostarin nunnat alkoivat vanheta  ja kuolivat pois ja ja lopulta luostari seisoi tyhjiltään. 

 San Giuseppe e Capo Case, San Francesco Crispi 24

Tämä kirkko on enempi tai vähempi seisonut aikansa tyhjän panttina. Arciconfraternita del Preziosissimo Sangue di Nostro Signore Gesú Cristo/Kristuksen veri niminen järjestö on saanut luvan kokoontua kirkossa. Kaikki paikalle tulleet saivat nauttia espanjalaisten nunnien valmistamaa paellaa ja he saivat tehdä kiertokäynnin tiloissa. 

Jeesuksen veren kunnioituksen taustalla on Vanhan testamentin uhrikultti, ja sen täyttyminen Jeesuksen ylimmäispapillisessa uhrissa, Mutta Paavi Johannes XXIII antoi  vasta vuonna 1960 virallisen hyväksynnän kalleimman veren litanialle sekä yksityiseen että julkiseen käyttöön koko maailmassa.

Tuolla samalla järjestöllä on ainakin yksi kirkko Roomassa, Via Flaminian varrella, Tor di Quiton asuinalueella. Tämä järjestö vaikuttaa olevan Maranatan tai Helluntaiseurakunnan herätysliikkeiden tapainen uskonnollinen vapaakirkko, tai lahko kuten ehkä suomalaiset tätä kutsuisi. 

Ruotsalaiset eivät halua käyttää nimitystä sekt/lahko, ei ainakaan julkisesti, vaan he puhuvat vapaakirkoista. Mutta katollisessa kirkoissa on myös lahkoja, kuten muissakin kristityissä uskontokunnissa. Näitä vapaakirkkoja on paljon Ruotsissa, hyvin paljon. 

Kirkon museossa on reilut 3000 taide-esinettä, maalauksia ja patsaita. Tämä luostari on erinomainen valinta tälle museolle. Tyyliltään maalauset ovat realismia, symbolismia, divisionismia ja Roman School, joka on typillien roomalainen tyylisuuntaus, enempikin tilapäinen tyylisuuntaus vuosien 1928-1945 välisenä aikana. Muutama roomalainen expressionistinen taidemaalari kehitti tämän paikallisen taidesuuntauksen.

Taiteilijat Antonietta Rafael ja Mario Mafai muuttivat Via Cavourin varteen rakennuskeen joka sittemmin hajoitettiin kun Via dei Imeprialin paraatikatua alettiin rakentaman. Asunnon isoin huone toimi ateljeena. Pian asunnosta tuli paikallisten taiteilijoiden kohtauspaikka. Sinne saapui Falqui Enrico, Giuseppe Ungaretti ja Leonardo Siniscalli. He olivat jo kokeneita taidemaalareita mutta nuoremmat aloittelijat halusivat myös mukaan taiteilijaseurueeseen, joten Scipione, Renato Mario Mazzacurati ja Corrado Cagli eivät malttaneet pysyä pois seurasta. Valtavaa intoa ja kreativisuutta pursuen kaverukset alkoivat maalata räiskyviä, värikkäitä, voimakasluontoisia maalauksia. Mutta ajan kanssa into laski.

Myöhemmin syntyi uusi tuulahdus samaa intoa ja useita taiteilijoita liittyyi joukkoon ja joitakin entisiä poistusi porukoista.  Joukkoon liittyi  Guglielmo Janni, Renzo Vespigniani, Corrado Cagli, Carlo Levi, Emnuele Cavalli, Roperto Mellija Capogrossi, joista Carlo Levi on vielä tänäkin päviänä ehkä se kuuluisin. Myöhemmin liiittyi porukkaan myös Fausto Dello, Cuttuso Renato Raffaele Frumenti, Sante Muniz ja John Omiccioli. 

Villa Torlonian puistossa sijaitsee Casino Nobile niminen rakennus, jonka toisessa kerroksessa sijaitsee Museum Roman School, josssa voi saada kattavan kuvan tuosta roomalaisesta taidesuuntauksesta.

Carlo Levi'stä on aivan pakko kertoa hieman lisää. Hän ei ollut vain taidemaalari, vaan hän oli myös kirjailija ja lääkäri. Hänen tunnetuin kirjansa on filmatisoitu, 'Cristi si é fermato a Eboli' (=Italian TV- RAI:n versio), ruotsiksi tämä on kännetty 'Kristus stannade på Eboli' ja suomeksi sen nimi on 'Jumalan selän takana'. Tämä kirja on kulttikirja ja siitä tehty filmi on yksi omia suosikkejani. Olen nähnyt sen monen monta kertaa ja joka kerta se kertoo jotain uutta. Se on erikoinen elokuva ja se vetoaa katsojien alitajuntaan aivan erikoisella tavalla.

Galleria D'Arte Moderna Roma Capitale

Kirkko syntyi kappeliksi ensimmäiselle karmeliittiluotrille, jonka Francesco Soto avasi Roomassa vuonna 1597. Vuonna 1628 kardinaali Marcello Lante rakennutti kirkon uudelleen ja muutti kirkon Rooman ensimmäiselle karmeliittaluostarille.

Avautumisestaan ​​nykyiseen sijaintiinsa, entiseen San Giuseppe a Capo le Casen luostariin vuoden 2011 lopussa lähtien Galleria d'Arte Moderna on esitellyt kokoelman teoksia vuorotellen ja esitellyt valikoiman niistä vaihtuvissa näyttelyissä.

Galleria d'Arte Moderna di Roma Capitalen kokoelma sisältää yli kolmetuhatta teosta: maalauksia, veistoksia, piirustuksia ja kaiverruksia, jotka muodostavat arvokkaan perinnön Rooman keräily- ja taiteilijahistorialle 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla.

Auguste Rodin: Passeggiata al Pincio

Tämä on niitä harvoja maalauksia tässä museossa, jota ei ole maalannut italialainen taiteilija vaan ranskalainen, ollessaan Roomassa. Auguste Rodin'han on maailmankuulu kuvanveistäjä, eikä ehkä kaipaa sen kummenpaa esittelyä. Hän oleskeli aikansa Roomassa, kuten monet muutkin eruooppalaiset taiteilijat. Tämä maalaus esittää päiväkävelyä Pincion puistossa Roomaassa. Tämä taulu on kuitenkin vain tilapäisesti siellä näytillä, kuten joitakin muitakin maalauksia. Samaan aikaan on ollut Rodinin marmoriveistoksia esillä Diocletianuksen Termeillä, Museo Nazionale Romano'ssa.

Kaikki maalaukset tässä museossa on maalattu  1800-luvun luvulla ja 1900-luvun alkuvuosien aikana. 

Siinä melkein heti vieressä sijaitsee Gagosian Gelleria, yksityinen taidegalleria, jonka voi vaikka katsastaa saman tien.

San Vitale

San Vitale/Santi Vitale e Compagni Martiri in Fovea,
 Via Nazionale 194

 Avoinna :
 kello 7.45-12.30 ja 16.00-19.00

Messu :
Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 8.30, 11.30 ja 18.30
arkipäivinä kello 8.00 ja 18.30

Kirkko on nykyiseltä nimeltään Santi Vitale e Compagni Martiri in Fovea, mutta puhekielessä kaikki käyttävät kirkosta nimeä San Vitale. Kirkko on nykyään Roomassa asuvien romanialaisten kotikirkko.

San Vitalen basilika, Ravenna

Vitale ja Valeria juhlitaan joka vuosi 28. huhtikuuta. San Vitalen basilikassa Ravennassa on upeita mosaiikkitöitä, joissa San Vitale on kuvattu. San Vitale Ravennassa on muuten yksi kristinuskon hienoimmista basilikoista. Kannattaa käydä tutustumassa. Ravenna lasketaan kulttuurihistorialisesti Italian toiseksi tärkeimmäksi kaupungiksi, Rooman jälkeen. 

Taidehistoriallisesti, mukaan lukien arkkitehtuurin, on Firenze luonnollisestikin numero uno. Koko Firenzen centro storico, ydinkeskus, on Unescon listalla. Noin 80 % koko  Italian korkeimmalle arvostetusta taiteesta löytyy Firenzestä ja noin 80 % koko mailman korkeatasoisesta taiteesta löytyy Firenzestä.

Ravenna on Firenzen lisäksi aivan mahtava kaupunki, jossa on jopa yhdeksän Unescon maailman perintöluettelon listalle päässyttä kohdetta, aikaisia kristillisiä rakennnuksia. Aivan valtava määrä kirkkoja noitten edellä mainittujen lisäksi ja paljon muuta. Kannattaa suunitella vierailu Ravennassa ja Firenzessä.

 

San Vitalen marttyyrikuolema noin vuonna 60 jaa, maalaus löytyy Milanosta.

Väitetään että San Vitale haudattiin elävänä. Hänen vaimonsa Pyhä Valeria oli kotoisin Milanosta ja San Vitale Ravennasta.

 San Vitale, Via Nazionale 194

San Vitalen basilika Roomassa rakennettin viidennellä vuosisadalla jaa paavi Innocentius I:n käskystä. Tämä kirkkorakennus on yksi Rooman vanhimpia ja sen huomaa jo kadulta käsin. 

Kirkkorakennus on nimittäin ajan saatossa jäänyt monttuun, paljon alemmaksi kuin nykyinen katutaso, kun kaupunkia on rakennettu, taloja hajoitettu ja roinaa tallattu maan tasalle. Paikka paikoin Roomanrakennusten ja katujen alla on kymmenisen metriä tällaista roinaa, hajonneita ja hajoitettuja rakennuksia, huonekaluja keittiötavaraa ja sun muuta.

Via Nazionale on nykyään moderni katu keskellä kaupunkia.

Tästä kirkon ohitse kulki siihen aikaan 400-luvulla katu nimeltä Vicus Longus. Katu kulki Foro Romanolta Diocletianuksen kylpylään, siis suurin piirtein samaa reittiä kuin nykyinen Via Nazionale nyt kulkee kirkon ohitse. Vicus Longuksen varrella sijaitsi kaksi titulusta, esikristillisen ajan rukoushuonetta, tämä San Vitale ja toinen lähenpänä kylpylää San Ciriaco, josta ei ole enää mitään jäljellä.

Keskiajalla ei tämän kadun varrella ollut juuri asutusta lainkaan. Alue oli maaseutua 1900-luvulle saakka. San Vitalen kupeessa kulkee Via Genovan katu jolta lähtee Via San Vitalen kadun pätkä, joka on osa sitä vanhaa Vicus Longus katua. Vicolo dei Serpentin lyhyt kadunpätkä on myös osa sitä vanhaa katua.

Kirkkorakennus on uuskorjattu useammankin kerran. Alunperin kirkkosalissa oli kolme laivaa, nyttemmin vain yksi.

Kirkko on avoinna joka päivä kello 7.45-19.00.

Kirkko on ennen kaikkea Roomassa asuvien filippiiniläisten kotikirkko. Filippiiniläisiä asuu Roomassa paljon. 

Filippiinit ovat neljänneksi suurin katolinen, kolmastoista suurin protestantti, seitsemästoista suurin buddhalainen ja neljäskymmenes suurin muslimi maa maailmassa. Noin 92% filippiiniläisistä on kristittyjä.

San Vitalen kirkko sijaitsee paljon alenpana katutasolta nykyään mitä se on alunperin tehnyt. On ollut pakko rakentaa portaat.

San Vitalen suuret freskomaalaukset ovat Cavalier d'Arpino, Abdrea Pozzo ja Gaspar Poussin maalanneet. Freskomaalaukset kuvaaavat milanolaisten pyhimysten San Vitalen, San Gervasion ja San Protasion elämää. Nimittäin kerrotaan että San Gervasion ja San Protasion olivat San Vitalen ja Santa Valerian lapsia.

Galleria Nazionale d'Arte Moderna

Galleria Nazionale d'Arte Moderna sisältää Italian suurimman kokoelman italialaista modernia taidetta. Mutta toki täällä on muun maalaisten taiteilijoidenkin töitä.

Kaiken kaikkiaan noin 4000 maalausta ja veistosta sekä 14000 piirrosta ja graaffista teosta. Museossa on 55 huonetta. Gallerian omistaa Italian valtio.

Tätä museo/galleriaa ei pidä sotkea toisen taidegalleria/museon kanssa, Galleria d'Arte Moderna Roma Capitale, joka sijaitsee Via Francesco Crispin varrella numerossa 24. Tämän museon omistaa Rooman kunta.

Eikä tätä Galleriaa pidä sotkea myöskään Accademia di Belle Arti di Roma'n kanssa, joka sijaitsee Via Ripertta 222. Akatemia on Italian valtion opetusministeriön alainen taidekorkeakoulu.

Galleria Nazionale d'Arte Moderna, Viale delle Belle Arti 131

Belle arti tarkoittaa kuvaamataidetta. Ruotsiksi tuo sanotaan melkein samalla tavalla, fin konst, ja vapaasti käännettynä suomeksi voi käntää ihana taide tai ihanaa taidetta. 

Suomessa ehkä tämä perinteinen eurooppalainen akateeminen nimitys Fine Art on outo ilmiö. Ruotsissa nimitys kuuluu perinteisesti 'de fria konsterna'/vapaat taiteet. Erinomainen nimi tällä kadulla, tai noh, katuhan on tehty Galleriaa varten joten eihän se ole ihme.

Merkillistä ettei tänne ole voitu järjestää kulkemaan järkevää ja kätevää yleistä kulkuneuvoa. Tänne pääsee kahdella raitiovaunulla, 2 ja 19, mutta raitiovaunut kulkee pitkin kaupungin laitamia. Alue jossa galleria sijaitsee on sinällään kaunis ja rauhallinen, mutta kyllähän sinne pitäisi päästä helpommin. Roomassa haluaa säästää jalkavoimia. 

Muuten voi aivan hyvin kävellä Pincion puiston lävitse tai Via Flaminialta Etruski museon kautta Taidegalleriaan, tai päinvastoin. Tämä on kaunista ja rauhallista aluetta maleksia. Via Bruno Buozzilla pysähtyy bussi 982 ja  siitä on portaat alas museoiden tasolle. Kyytiin voi nousta Vatikaanin eudutalta.

Galleriaan pääsee kävellen Pincion puistosta käsin. Galleria sijaitsee Pincion puiston takaosissa. Tänne pääsee raitiovaunuilla 3 ja 19, jotka tekee kiertoreitin alueella. Raitiovaunulla on helpoin löytää tänne tai sitten kävelleen lähimmältä metroasemalta, mikä on on Metro Flaminio ja jonne on noin 600 metriä matkaa. 

Samallahan voi käydä myös Etruskimuseossa, Museo Nazionale Etrusco di Villa Giulia'ssa, Piazzale di Villa Giulia 9, joka on nähtävyys aivan vertaansa vailla. Tänne pääsee myös raitiovaunuilla 2 ja 19.

Nämä portaat sijaitsevat museota vastapäätä, kadun toisella puolella. Portaita pitkin pääsee Villa Borgheseen, Pincion puistoon ja Porta Popololle ja Flaminion metroasemalle.

Nämä portaat tekee minuun ainakin valtavan vaikutuksen. Sehän se oli tarkoituskin fasistisella arkkitehtuurilla. Tuolla ylätasangolla on kaksi kaunista suihkulähdettä, jotka olisivat kyllä putsausta vailla.

Arkkitehti Cesare Bazzani (1873-1939) suunnitteli tämän rakennuksen vuonna 1991. Hän on suunnitellut Italiassa ja ulkomaillakin useita gallerioita, museoita ja julkisia rakennuksia. Bazzani eli ja vaikutti fasismin ajalla, joten hän suunnitteli Italiassa monumentaalisia rakennuksia valtaapitävien maun ja toivomuksen mukaan.

Giacometti

De Chirico

Giacomo Balla

Paul Cézanne

Andy Wahrhol

Vincent van Gogh

Alberto Magnelli

Alberto Burri

Piero Manzoni

Mimmo Rotella

Jannis Kounellis

Afro Basaldella

Caffe delle Arti, Via Antonio Gramchi 73, museon vasemmassa päädyssä. Kahvila on jaettu kahteen, kahvila ja ravintola osioon. Täällä voi istua sisä- ja ulkotiloissa. Kallis paikka. Avoinna: kello 6.00-20.30.

Raitiovanun 3:n päätepysäkin Valle Giulian luota kävellen noin 100 metriä kahvilaan. Bussi 982 Pontesta tai Vatikaanista pysäkille Buozzo/Monti Parioli ja siitä portaat alas Via delle Belle Artille. Rautiovaununpysäkin toisella puolella sijaitsee Ruotsin, Tanskan, Belgian, Hollannin ja Egyptin kulttuuri-instituutit. Toisella puolella Etruski museota sijaitsee Japanin ja Australian kulttuuri-institunit. 

Ruotsin kuttuuri-institutiin kustantaa ruotsalainen Rausingin upporikas suku, maapallon 17. rikkain suku. Sukuun kuuluu useita erittän rikkaita jäseniä, jotka panee paljon varoja kuttuuriin ja hyväntekeväisyyteen.