maanantai 16. syyskuuta 2019

Palazzo Lancellotti ai Coronari




Palazzo Lancellotti ai Coronoari

 Via dei Coronari, Piazzetta di San Simeone, Pontin kaupunginosa


Piazzetta di San Simeone

Suihkulähteitä rakennettiin 1600-luvulla vedenjakelua varten. Akvedukteista johdettiin johdot suikulähteisiin ja näin saatiin samalla vettä huusholleihin. Giacomo della Porta suunnitteli tämän kuvassa olevan suihkulähten Piazza Motanaran torille vuonna 1589. Tori kuitenkin oli purettava kun tarvittiin leveä katu ajoväyläksi. Kun Montanaran torista tuli ajoväylä niin suihkulähde vietiin Aventinon kukkulalle Appelsiinipuutarhaan. Vuonna 1973 siirettiin suihkulähde kuitenkin tänne Piazzetta di San Simeonille. Suihkulähde odottaa vieläkin peruskorjausta.

Kuten kuvasta näkyy niin tässä suihkulähteessä on kaksi vesiallasta. Tuo ylin pinempi allas valmistettiin myöhmemmin. Sen alustalle veistettiin neljän tuomarin kasvot ja alemman altaan reunoille neljä suvun vaakunaa.




Roomassa on useita palatseja joiden nimi on Lancalotti tai Lancelotti ja toisen aatelissuvun kanssa yhdistetty nimi. Tässä on kyse Palazzo Lancelotti ai Coronarista, joka sijaitsee Via Coronarin varrella, Via Lancelotti 18. Palatsin takana sijaitsee pieni kaunis ja erittäin rauhallinen tori Piazza Lancelotti.

Lancelottien italialainen aattelissuku tulee Napolista, mutta heidän vaikutuksensa on ollut suurin Roomassa. He kuuluvat 'aatelisten aatelisiin', black nobel, sillä he ovat niitä harvoja jotka ovat Italian  ja Vatikaanin kansalaisia. 

He muuttivat Roomaan 1500-luvulla. He asettuivat asuman Ponten kaupunginosaan, juuri tälle alueelle, jossa tämä palatsikin sijaitsee. Suvusta nousi jopa kolme kardinaalia Vatikaaniin. Suvussa  on ollut useita markiiseja, berooneja, herttuaita, prinssejä ja kolme paaviakin ja yksi heistä Filippo Lancelotti perusti tämän palatsin pohjakerrokseen  akatemian vuonna 1650. Häntä alettiin kutsumaan nimellä prinssi dell'Accademia degli Infecondi. 

Lancelottit omistavat tietääkseni palastin vieläkin, mutta Ruotsin Instituutti/Raushingit vuokraa sitä. Siitä syytä palatsia ei juuri koskaan näytetä. Ruotsin Instituutti sijaitsee Pincion puistossa, mutta täällä palatsissa heillä on seminaareja, kursseja, koulutusta ja kirjasto sekä toimistotiloja.

Instituutin kustannukset ja kulut maksaa erittäin upporikas ruotsalainen suku nimeltä Raushing. Raushingin suvulla on niin paljon varaa että jokainen perheen jäsen panee valtavat summat, monen monet kymmenet miljardit, hyväntekeväisyyteen, tutkimustyöhön, koulutukseen ja kulttuuriin. Koska suvussa ei ole jälkipolvea, niin kolme vanhenpaa sisarusta haluaa lahjoittaa hyväntekeväisyyteen kaikki suvun varat, ennen kuin he itse kuolevat. Työstä sekin käy, jos on rahaa kuin roskaa. He ovat lahjoittaneet monet miljardit Helsingin yliopistolle, varat jotka oli syöpätutkimuksia varten korvamerkattuja.


Ruotsin 10 rikkaimman henkilön joukossa on 4 Rausing nimistä henkilöä, Hans, Lisbet, Sigrid ja Hans Kristian. Rausingin perhe on jakanut omaisuudet keskenään. Osa heistä on muuttanut Lontooseen. Rikkain heistä on suvun johtohenkilö Hans Rausing, joka sattui kuolemaan pari päivää sitten. Hans Rausing oli jo 92 vuotias ja omistaa vieläkin Tetra Laval'in, mutta kukaan ei perheestä ole enää töissä yhtiössä. Tetra Laval sijaitsee nykyään Sveitsissä. Se on holdingyhtiö, jonka tehtävänä on ylläpitää ja valvoa suurfirmoja.

Tetra Lavaliin kuuluu Tetra Pack, joka on ruotsalaislähtöinen/Rausingin perheen perustama ja omistama), maailmanlaajuisesti toimiva yhtiö, joka valmistaa kartonkisia juoma- ja elintarvikepakkauksia, pakkauskoneita ja muita elintarviketeollisuuden koneita. Tällä alalla Ruotsi ja Rausingit ovat uranuurtajia ja johtava firma. 

Konsernin kaksi muuta pääyksikköä ovat PET-pulloja valmistava Sidel sekä lypsykoneita ja muita karjatalouden koneita valmistava De Laval. Yhtiö laajensi toimintaansa maapallon ympäri. Nykyään yhtiö toimii yli 165 maassa työllistää yli 20 000 henkeä. Yhtiön pääkonttori oli 1990-luvun puoliväliin saakka Lundissa Ruotsissa, minkä jälkeen se siirtyi Lausanneen Sveitsiin.







Tetra Pak on osa Tetra Laval-konsernia. Konsernin kaksi muuta pääyksikköä ovat PET-pulloja valmistava Sidel sekä lypsykoneita ja muita karjatalouden koneita valmistava De Laval. Hansin isä Ruben Rausing (1895 - 1983) perusti Tetra Pak AB:n Lundissa vuonna 1951.

Ensimmäinen tuote oli nelisivuinen tetraedrin muotoinen juomapakkaus, jonka mukaan Tetra Pak sai nimensä. Alkuperäinen tetraedri kulkee nykyisin nimellä Tetra Classic. Sittemmin yhtiö lanseerasi myös muun mallisia kartonkipakkauksia, jotka vuosikymmenen kuluessa nousivat kilpailemaan lasisten juomapakkausten kanssa. 

Yhtiön viimeisin aluevaltaus ovat muovilaminaatilla päällystetyt kartonkipakkaukset sellaisille elintarvikkeille, joita perinteisesti on säilötty peltitölkkeihin. Maidon ja erilaisten mehujuomien lisäksi uudelleensuljettavia Tetra Pak-pakkauksia käytetään myös viinin säilömiseen. Ei sii ihme että Ruostissa ei ole paljokaan lasi-tai peltipakkauksia.

Classicia seurasivat kylmille juomille vuonna 1963 suorakuution muotoinen Tetra Brik sekä myöhemmin Tetra Rex ja Tetra Top. Tetra Pak-pakkauksissa voidaan säilyttää kylmien juomien lisäksi UHT-eli iskukuumennettuja juomia, jotka säilyvät huoneenlämmössä. Tetra Pak -pakkauksissa voidaan säilyttää kylmien juomien lisäksi UHT- eli iskukuumennettuja juomia, jotka säilyvät huoneenlämmössä. Yhtiö on ilmoittanut sitoutuneensa kierrätykseen ja ympäristöhaittojen vähentämiseen. Se korostaa kartongin kierrätettävyyttä ja on kehittänyt erityistä laitteistoa tuotteissa käytettävien polyeteenimuovin ja alumiinin käsittelemiseksi. Ympäristö näkökulmien lisäksi yhtiöllä on oma kehitys yhteistyöohjelmansa.

Tetra Laval nimi tulee Carl Gustaf Patrik de Laval'in mukaan (1845 -1913). Hän oli ruotsalainen insinööri ja keksijä, joka teki tärkeitä parannuksia höyryturbiiniin ja meijerikonserniin. Hän oli Ruotsin tuotteliaimpia keksijöitä 1800-luvulla. Hän kirjautui KTH:n vuonna 1863 ja valmistui koneinsinööriksi 1866, jonka jälkeen hän jatkoi vielä vuonna 1867 Uppsalan yliopistossa ja väitteli tohtoriksi 1872. De Lavalista tuli Ruotsin akatemian jäsen vuonna 1886. Hän oli menestyksekäs insinöörinä ja käynnisti useita liikeyrityksiä. Liikemiehenä hän oli rahan käytön suhteen jopa niin huoleton, että hänen kuolemansa jälkeen hänen leskensä joutui konkurssiin. 

Vuonna 1882 de Laval esitteli oman höyryturbiinikonseptinsa. Yhdessä Oscar Lamm'in kanssa de Laval perusti vuonna 1883 Ab Separator-nimisen yrityksen, joka vuodesta 1963 toimi Alfa Laval-nimellä ja on nykyään osa Tetra Laval-konsernia ja toimii De Laval-nimellä. Alfa Laval AB on ruotsalainen teollisuusyhtymä, jonka on perustanut vuonna 1883 Gustav de Laval. Alfa Lavalilla on ollut aiemmin tuotannossa laitteita maataloudelle, elintarviketeollisuudelle ynnä muille teollisuudenaloille, mutta nykyisin tuotanto jakautuu kolmelle sektorille, lämpö-, erotus- ja virtaustekniikkaan.

Pari päivää sitten edesmenneellä Hans Rausingilla on omaisuutta 110 miljardin kruunun edestä. Lapset ovta jo saaneet perintönsö, joten luultavasti Hans on testamentoinut varansa hyväntekeväisyytee.  Hän asuu nykyään Wadhurstissa Englannissa, East Sussex'issä. Hän ja hänen aikusiet lapset yhdessä ovat Ruotsin rikkain perhe ja myös yksi maailman rikkaimmista. Jokaisella on oma hyväntekeväsiyys säätiönsä. 

Hansin veli Gad Rausing osti jo kauan sitten Hansilta oman osuuteensa ja sijoitti ne Sveitsiin Arctic Servives AG  nimiseen firmaan.  Gad'illa on yksi poika Ruben. Hansin kolme aikuista lasta Lisbet, Sigrid ja Hans Kristian eivät tee töitä, paisti Sigridillä on omia firmoja, vaan he hoitavat hyväntekeväisyytä kukin omassa säätiössään. He ovat koko ikänsä olleet keskittyneet hyväntekeväisyyteen. Mutta raha ei tee ketään onnelliseksi, se tiedetään.

Yhtään lastelastakaan ei ole syntynyt näille kolmelle jälkeläiselle. Sigridillä on kaksi lalsta aviopuolissoidensa kanssa, mutta lapset syntyivät sen jälkeen kun varat oli jo jaettu. Sigrid omistaaa kirjakustantamon Granta ja samannimisen lehden. Hän on avannut myös säätiön jonka tehtvänä on tukea ihmisoikeuksia, naisten oikeuksia, ympäristösuojelua ja soiaalista ja ekonoomista kehitystä.  Säätiö jakaa myös apurahoja. Yhdessä miehensä Eric Abrahamin kanssa he omistavat myös elokuva ja kirjakustantamo Portobellon.

Sigrid konvertoi juutalaisuuten, ensimmisien ja tämän toisen miehensä uskontoon. Sisko Lisbeth on jakanut suuret summat Lontoolaiselle korkeakoululle. Veli Hans Kristian on kamppaillut monet vuodet päihteiden kanssa. Ensimmäinen vaimo kuoli päihteisiin, mutta Hans Kristian pystyi lopettamaan päihteiden käytön ja on nytkyään uudessa avioliitossa. Hans Kristian on iso-Britannian rikkain ruotsalainen ja ylipäätään neljänneksi rikkain englantilainen. Hän elää suurelta osin hyväntekeväisyys työllä.

Rausingit muuttivat Ruotsista Englantiin 80-luvun alussa. Jokaisella suvun jäsenellä on valtavat asuinrakennukset suurine tiluksineen Englannissa ja kiinteistöjä Uudessa Seelannsia ja Barbaroksella.














San Simeone Profeta tai San Simenone in Posterula, tai San Simeon dei Ponte. Tämä pinei kirkkorakennsu seissoo Piazza Lacelotin torilla, Tori on pieni, erittäin rauhalein ja sööti. Tori sijaitsee ikään kuin Palazzo Lancelottin takana tai pääyddä ja toimii nykyään ikävä kyllä parkkipaikkana. Kirkko ei ole enää aikoihin ollut käytössä ja sitä on kuulema osittain hajoitettukin ajan saatossa. 


Piazza Lancelotti

Plazzo Lancelotti vasemalla ja San Simeonen Porfetan kirkko oikealla.





tiistai 10. syyskuuta 2019

Vaaralliset puut



Olen aikaisemmin kertonut Rooman puista, upeista puista, joita ilman Rooma ei olisi niin kaunis kuin se on. Puut tekee kaupungista todellakin viihtyisän ja toimii upeina kulisseina. 

Pinjapuut ovat erittäin yleisiä puita Roomassa. Pinjapuut ovat korkeita, uljaita, jopa hauskan näköisiä. Muistuttavat sateenvarjoa muodoltaan. Pinjat ovat männyn sukulaisia ja kotoisin alunperin luultavasti Espanjasta, tai Korsikan ja Sardnina saarilta. Italiassa pinja kasvaa enimmäkseen Rooman tienoilla ja rannikolla. Pinjaa voi viljellä/istuttaa Italian rannikolla, mutta ei vuoristossa. Pinjapuu ovat Rooman kaupungin symbooli. Mutta korkeat puut ovat myös hengenvaara.


Pinjapuun siemeniä syödään ja ne oavt jopa erittäin terveellistä syötävää. Sopivat salaatteihin ja leivonnaisiin. Tyypillinen italialainen pestokastike, jota syödään usein miten pastan kanssa, sisältää jauhettuja pinjasiemeniä. Genovalaiset ovat varastaneet perinteisen pinjapeston reseptin itselleen ja kutsuu sitä Pesto alla Genovese nimellä. Alla Romana sisältää mynttaa basilikan sijasta, ja Pesto alla Romana sisältää pinjan simenten sijasta hasselpähkinöitä.  


Pesto alla romana:

1 valkosipulin kynsi
kourallinen hasselpähkinöitä tai pinjansiemeniä
1 ruokalusikallinen sitruunaamehua
paljon tuoreita myntanlehtiä (jos et tykkää myntan mausta, niin kokeile vaikka ruccolaa sen sijaan)
3/4 osaa oliiviöljyä,(tai rapsiölyä, joka on mautonta ja hajutonta)
3/4 ruokalusikallista raastettua pecorino romano juustoa, (mielellään runsaasti!)
valkopippuria maun mukaan
 jauha kaikki ainekset morttelissa tai sauvasekoittimella

 Pesto syödään usein miten keitetyn spagetin tai muun pastan kanssa. 




Pinjapuut kasvaa noin 30 metrin korkeiksi ja elävät noin 200-250 vuotta. Pinus Pinea sorttinen pinjapuu on tyypillisin puu Roomassa. Roomassa kasvaa satoja tuhansia pinjapuita ja monet niistä katujen varsilla ja puistoalueilla, jopa leikkipuistoissakin. Pinjat ovat kestäviä puita ja vaativat hyvin vähän hoivaa, jos ne kasvavat pinjoille otollisella alueella, kuten Roomassa. Useimmat pinjat alkaa Roomassa olla samanikäisiä ja nyt kun ne alkaa tekemään kuolemaa kaikki yhtä aikaa, niin tulee monen monta pinjaa kaatumaan kun vähänkin tuuli puhaltaa kovenpaa. Nyt on huomattu että paljon nuoremmatkin puut kaatuilee. Puut kaatuilee talojen ja junien päälle, puhumattakaan jalankulkijoita ja autoilijoita.


Roomassa kasvaa noin 350 000 puuta, joista noin 200 000 puuta  seisoo kaupungin puistoissa ja noin 150 000 puuta katujen varsilla ja pihoissa. Ostaa sata puuta ja istuttaa ne, maksaisi 10 000 €. Juuri katujen varsilla ja pihoissa on pakko pitää huolta puista, leikata ja kaataa vanhimmat ja vaarallisimmat puut, joita on kuulema Roomassa ehkä noin 50 000.  

Vielä 10 vuotta sitten kunnalla oli 1100 puutarhamestaria, nykyään heitä on vain 150. Nimittäin Rooman kunnan talous on ollut jo hyvin kauan erittäin huonolla mallilla. Kaikkien kunnan työläisten palkkoja piti leikata. Italian valtionkin talous on hyvin huonossa kunnossa jo kymmeniä vuosia. Joten eläkkeitäkin  piti leikata. Ympäristöön ei ole varaa panna rahaa, eikä palkata työntekijöitä.

Kunta tarvitsee kuulema puiden kaatamiseen ja leikkuuseen 110 miljonaa €, kun Rooman kunnan vuosittaiset menot ovat noin 65 miljardia €. 

(Vertailun vuoksi...Suomen valtion budjetti on 55 miljardia € ja Ruotsin valtion 110 miljardia €, Italian valtion budjetti 672 miljardia €, josta budjettiin jää alijäämää noin puolet. Valtion on siis selvittävä puolella budjetilla. Yksistään Rooman kunnan budjetti on suurempi kuin Suomen valtion, mutta kunnankin on pakko selvitä noin puolella.)

(Italiassa asuu 60,5 miljoonaa asukasta, Suomessa 5,5 miljonaa ja Ruotsissa 10,2 miljonaa.  Italialle on tyypillistä erittäin suuri harmaa talous ”economia sommersa”. Se on arvoltaan satoja miljardeja dollareita.)




Rooman kunnalla on paljon puistoalueita. Rooma on yksi Euroopan vihreimmistä kaupungeista. Puistot ja viheralueet on kunnostettava ja ennen kaikkea siivottava. Roskia on kaikialla minne päänsä kääntää. Ihmiset heittää roskat maahan, eikä vie mennesään. Jotkut sentään jaksaa heittää roskat roskakoriin, mutta kontit ja koritkin on käytävä säännöllisesti tyhjentämässä ja sekin maksaa. Puistojen siivous on vienyt noin 12 miljoonaa € vuodessa, eikä siinä ole vileä puitten kaatamiset ja leikkaamiset mukana luvuissa.