Santa Maria del Rosario

Santa Maria del Rosario/rukousnauha Madonna

Tämä madonna ikooni on neljänneltä vuosisadalta ja se on italialaisen katollisen kirkon vanhin ikooni. Tässä ikoonissa ei Madonnalla ole Jeesuslasta sylissään vaan hän pitää käsiään rukousasennossa. Tradition mukaan tätä ikoonia pidetään evankelisti Luukkaan tekemänä. Paavi Sergius III sanoi että ikoonia ei ole kädet tehneet. Taidehistorioitsijat ajoittavat ikoonin 500-luvulle. Ikooni on siis bysanttilaista perua ja onnistunut säilymään ikonoklasmin kuvakiellolta. Ikooni on restauroitu 60-luvulla ja samalla se tutkittiin modernein menetelmin ja se todettiin olevan neljänneltä vuosisadalta.

Keisari Leo III kielsi kuvien palvonna vuonna 730. Monet munkit, nunnat ja käsityläsiet pakenivat Bysantista Italiaan ja he ottivat rakkaat ikooninsa mukaansa. Yksi pakolaisista oli nimeltään Temulus ja hän asettui Celion kukkulan alapuolelle kreikkalisten pakolaismunkkien luostariin asumaan ja toi tämän ikoonin sinne tullessaan. Luostarin kirkko sai nimekseen Santa Maria in Tempuli. Kirkko sijaitsee melkein prikulleen vastapäätä Caracallan kylpylän sisäännkäyntiä.

Santa Maria in Tempuli 

Myöhemmin muutti luostariin dominikaaninunnia mutta heidän oli muutettava pois luostarisra lähellä sijaistevaan San Siston luosatriin. He ottivat ikoonin mukaansa. San Sisto Vecchion luosatri ja sen sen kirkko ovat vieläkin jäljellä siinä saman kadun varrella. Heillä on mukava luostariasuntolakin.

Dominikaaninunnat muuttivat pian uuteen isonpaan luostariin Monte Marion kukkualle Rooman pohjoisosiin. Ikooni vietiin sinne ja siellä se on vieläkin. Pyhiinvaeltajat kulkevat koko matkan Vatikkanista ylös Santa Maria in Rosarion kirkkoon ja luostariin tämän ikoonin takia. Matkaa tulee noin 1,5 km. Ensin Via Leone IV:ää pitkin Largo Trionfale'lle ja siitä Via Trionfale'ta pitkin ylös kirkon luokse. Alkuun se on yhtä suoraa, mutta myöhemmin katu kapenee huomattavasti. Tie kapenee ja alkaa nousta melko jyrkästi ylös kuukuuaa kohti, Tie on myös erittäin mutkainen ja siellä saa kukea henkensä kaupalla. Jos lähtee jotain toista tietä pitkin niin matkaa tulee helposti paljon enempi. 

Kadut ovat tällä alueella mutkaisia eikä täällä kulje bussejakaan kovin tiheään. Kirkon luokse ei kulje lainkaan bussia. lLähin bussipysäkki on bussin 913 pysäkki Via Medaglie d'Oro'lla, pysäkillä Toto Livio. Siitä sitten on kierrettävä hieman jotta päsee Via Trionfalolle. Trionfalon puleinen pääportti  on usein lukossa mutta voihan sitä yrittää soittaa porttikelloa. Luostari sijaitsee sens ijaan siellä ylenpänä, samalla puolella kuin bussipyäskkikin, Via Alberto Cadlolon puolella ja siinä vasemmalla puolen torin ja luostarin välissä kulee hyvin kapea kuja. Kujaa pitkin pääsee luostarin taakse. Kujan portti on avoinna silloin kun kirkko on avoinna.

Täältä kujan päästä löytyy myös kirkon sisäänpääsy ja isot mahtavat portaat jotka nousevat Via Trionfalen puolelta ylös. Luultavasti tuo pääportti pidetään usein miten lukossa koska Via Trionfale on todella kapea ja mutkaine tie joten kävelijöitä ei mielellään houkutella kulkemaan sitä katua. Via Alberto Cadlolon katu sijaitsee siis mäen päällä kirkon ja luostarin länsipuolella ja se on rauhallinen ja turvallinen katu.

7. lokakuuta juhlitaan Madonnaa kirkossa

Ikooni sijaitsee pääattarin vasemalla puolella ja se on erittäin vahvojen kaltereiden takana. Sunnuntaisin kello 10.30-12.30 on mahdollista nähdä Madonnan kasvot. Messu alkaa kello 11.00. Hieman ennen messua nunnat sytyttävät valon jotta jokainen voi nähdä Madonnan valaistut kasvot. 

Sen kapean kujan varrella jota sitten on palattava takasin löytyy tämä paperista tehty Madonnan kuva luostarin muurissa. Kuvan alla on reikä johon voi laittaa lahjoituksen, jos haluaa. Useissa roomalaisssa kirkoissa ja luostareissa on tuonlainen offerta luukku.

Santa Maria in Tempulo, Via Valle delle Camene, Celion kaupunginosassa

Kirkko kuului Monasterium Tempuli nimiselle luostarille. Luostari hajosi saraseenien hyökkäksessä vuonna 806. Rippeet siitä on  muurin  takana, vatapäätä kirkkoa.

Kreikkalaiset pakolaiset perustivat luostarin ja rakensivat kirkon ja se  on vanhin Sant'Agatalle pyhitetyistä kirkoista. Luostarissa asui benediktiini nunnia kahdennelletoista vuosisadalle saakka. Nunnat pakotettiin muuttamaan lähellä sijaitsevaan San Sisto Vacchion luostariin. Nunnat veivät luostarista mennessään Madonna Rosarion ikoonin. 

Luostarin kirkosta tuli sittemmin yksityisasunto, myöhemmin lato 1900-luvulle saakka. Sen jälkeen luostarin kirkkoon laitettiin pystyyn taidenäyttely, kunnes Rooman porimestari Rutelli päätti että kirkkoa voidaan käyttää siviivihkimisiin.

Kirkon pitäisi olla avoinna joka päivä, paitsi ei maanantaisin kello 9.00-12.00 ja 17.00-9.00 ja sunnuntaisin kello 9.00-12.00. Ainahan sitä voi kysyä henkilökunnalta ohimennessään, jos kiinnostaa. Kunnalla on muitakin siviili vihkimiskirkkoja ja paikkoja. Yhteydet kuntaan täällä.

Tämä alue on aivan ihana ja rauhallinen. Nautin kävellä täällä.

Entinen kirkkosali odottaa vihkiparia ja vieraita. Jos haluaa vihkiytyä tässä ensteissä vanhassa kirkossa niin voi otata yhetyttä Rooman kuntaan. he hoitavta siviivihkimisen mutta voi varautua että siitä joutuu maksamaan jonkin verran. Ei se varmasti maksa hirmuisa summia, sitä en usko.

Santa Maria del Rosaario a Monte Matio, Monte Mario, Via Trionfale  176

Santa Maria in Rosario a Monte Mario, Via Trionfale 175

Historioitsija, filologi ja roomalainen runoilija Gian Vittorio Rossi kävi koulunsa jesuuttien koulussa Collegio Romanossa. Hän oli hyvä laltinan kielessä. Hänen isänsä yritti pakottaa hänet asiajajan virkaan, mutta hän otti sihteerin paikan kardinaali Andrea Peretti Monalton luona. 

Kun kardinaali kuoli niin Rossi vetäytyi pieneen taloon Gianicolon kukkualle, jossa hän kokontui yhdessä  intellektuellien kavereittensa kanssa. Porukaan kuului Alessandro Tassoni, Leone Allacci, Gabriel Naude ja Fabio Chigi, josta myöehmmin tuli paavi Aleksanteri VII. 

Se oli Gian Vittorio Rossi joka rakennutti tänne Trionfaleen pienen kappelin ja laitatti viinipuutarhan kappelin ympärille. Kappelia hän kutsui nimellä Santa Maria del Rosario e delle febbre, jossa febbre tarkoitti kuumetta joka oli siihen aikaan useaalla, jotka sairastivat malariaa. 

Rossin kuoltua lankesi kappeli ja viinipuutarha San Onofrio al Gianicolon hieronymiittimunkeille, jotka kuuluivat pyhälle Hieronymokselle perutettuun uskonnolliseen sääntökuntaan. He perustivat luostarin kappelin viereen. Samaan aikaan alettiin rakentamaan myös kirkkoa. Mutta jotain meni pieleen. Hieronyymiveljekset jättivät luostarinsa. Silloinen paavi antoi luostarin dominikaaneille, joilla oli luostari San Marcon kirkon yhteydessä Firenzessä. Kirkko vihittiin köyttöön vuonna 1726.

1800-luvulla tuli Napoleonin sotilaat ja asettuivat asumaan luostariin joten dominkaanit saivat lähteä. Sen jälkeen luostari seisoi tyhjiltään 1800-luvun lopulle saakka. Sinä aikaan rakenenttiin Via Trionfalen tie kulkemaan aivan kirkon portaiden edestä. Siitä sysytä oli pakko rakentaa suojamuuri kirkon portaiden eteen. Unkarilaen säveltäjä Franz Liszt saapui Rooman ja hän asettui asumaan luostariin viideksi vuodeksi.

Luostarin sai kunta omakseen, mutta kirkon piti dominikaanit hallussaan. He rakensivat toki uuden kirkon itselleen Pratin alueelle.  San Sisto Vecchion luostarissa Celimontanssa oli dominikanni nunnat menettäneet luostarinsa ja he asuvat täällä luostarissa vieläkin. napoleon yrittiin karkoitata kaiik nunnat ka munkit Roomasta mutta ei onnistunut siinä kovin hyvin. San Sisto Vecchion luostarin perusti iste San Domenico. Nunnilla oli mukaan tämä ikooni ja useita reliikkejä, joiden joukossa oli myös Pyhän Dominikaanuksen reliikkit,jotak nyy sijaistevat Madonan ikoonin vieerssä. Katollinen kirkko nimittää tätä krikkoa nimellä Chiesa rettroia, pappilan kirkko, vaikka täällä ei asu ainoatakaan pappia.

Tässä on se kuja jota pitkin pääsee kirkkoon Via Alberto Cadlolon puolelta. Tämä kuja lähtee heti luostarin jälkeen ja kiertää luostarin takaa kirkon luokse. Luostari kiertää kirkon ympäri niin että vain kirkon julkisuvu jää paljaaksi, Via Trionfale'lle päin.