Sora Margherita

Kuvassa jonotetaan lounaalle. Kuten kuvastakin näkee ei Sora Margheritan hostarialla ole edes nimeä oven yläpuolella.

Sora Margherita, Piazza delle Cinque Scole 30

 Lounas kello 12.30-15.00

Päivällinen kello 20.00-22.30 

 Tiistaisin ja torstaisin ei päivällistä

 Talviaikaan suljettu maanantaisin ja kesäaikaan suljettu lauantaisin ja sunnuntaisin

Lounas maksaa siinä 18-25 €. Päivällinen hieman enempi siinä 30 €  ja sisältää salaatin, viinin, leipäkorin ja vesipullon sekä jälkiruuankin. Pastaa eturuuaksi ja jokin liharuoka pääruuaksi. Täällä voi syödä vain pääruuan (secondi), jos niin haluaa, tai pastaruuan kastikkeen kera, jolloin hinta laskee huomattavasti.

Marraskuun puolessa välissä käppäilin näillä nurkilla ja söin lounaan tässä aivan ihanassa ruokalassa. Sora Margherita ei ole mitenkään kauneudella pilattu paikka mutta kotoisuudessa se lyö laudalta monen muun ruokapaikan Roomassa. Ennen kaikkea täällä saa todellakin erittäin hyvää kotitekoista ruokaa. Jopa pastatkin tehdään aamupäivällä käsin.

Tämä on oikeastaan juutalainen ravintola ja sijaitsee Rooman ghetton sydämessä.Roomalaiset ovat kuitenkin omineet paljon juutalaisten ruokalajeista omikseen joten monet ruokalajit täällä ovat niin juutalaisia kuin roomalaisiakin, eikä siitä kiistellä eikä riidellä. Tämä ei kuitenkaan ole koscher ruokapaikka, vaikka sianlihaa ei tästä lukaalista löydy sillä Sora Margheritahan sijaitsee aivan keskellä juutalaista ghettoa. Tänne on varattava pöytä päivällistä varten ja saavuttava ajallaan. Lounaalle saa jonottaa, joten kannattaa olla ajoissa jo ennen kuin Sora Margherita aukaisee ovensa. Tämä on erittäin suosittu paikka jossa suurin osa asiakkaista on kanta-asiakkaita.

Ennen kaikkea friteeratut ruokalajit ovat roomalaiset omineet juutalaisilta ja Cusina romana vilisee friteerattuja herkkuja. Ruokalajien kuningas on luonnollisestikin Carciofo alla Giudia, joka valmistetaan tyypillisestä roomalaiseta artisokkalajikkeesta, cimaroli. Tyypillisessä roomalaisessa artisokassa on selvä aukko ylinpänä.

Roomalaisten artisokat kasvavat Ladispolissa ja Vitebossa ja sesonki alkaa maaliskuun alusta. Roomalainen artisokka on pyöreämpi, pehmeämpi ja suurempi kuin sisilialaiset tai sardinialaiset lajikkeet. Aivan lähellä Sora Margheritaa sijaitsee Da Giggetto niminen juutalainen koscher ravintola jonka artisokat ovat ehkä sittenkin Rooman maukkaimmat, ken ties. Da Gigghetto on kuulu aidosta kapakalastaan, vaikka nykyään ei  ole mitenkään erikoista löytää norjalaista kapakalaa Roomasta.

Niin juutalainen kuin roomalainenkin ruoka tehdään parhaansa mukaan hyvin yksinkertaisista mutta korkealaatuisista aineksista ja hyvin vähillä mausteilla. Roomalaiset käyttävät esimerkiksi paljon anjovista mausteena. Valkosipuli kuuluu myös perusmausteisiin. Persija ja mangoldi ovat hyvin yleisiä.

Santa Maria del Pianton kirkko tässä vieressä on avoinna joka päivä kello 12.00-13.00 ja sunnuntaisn ja pyhäpäivinä ekllo 10.00 12.00. Kirkosta pitää huolta L'Associazione Italia Solidale.

Mitään tämän tyypillisenpää roomalaista ravintolaa, tai oikeastaan tämä on hostaria, saa hakea Roomasta. Alunperin tässä myytiin viiniä ja tarjoiltiin päivän pastaruoka samalla. Kirkon pappi söi tässä hostariassa pasta-annoksensa joka päivä. Eräänä päivänä hän avasi sakristian seinän, joka on nykyään osa ravintolaa.  

Nykyään hostarian omistaa kulttuurijärjestö ja he vaalivat tämän ruokapaikan perinteitä tarkaan. Lucia Ziroli toimii kokkina ja hänen miehensä Mauro, joka on taiteilija, maalaa päivän ruokalistan ja kirjoittaa sen käsin paperille. Pöytäliinatkin täällä on paperista.

Ajo, ojo e peperoncino:

- 200 g pastaa

-2 sardellia

-2 kapriksia

-1 valkosipuli

-2 kirsikkatomaattia

-1 tuore chili

- 50 g korppujauhoja

-1/2 lasia valkoista viiniä

- 3 rkl oliiviöljyä

- Pippuria ja suolaa maun mukaan

- Persiljaa oman maun mukaan 

Minun mieliruokani on esimerkiksi jauhelihalla täyttetty Zuccini tai spagetti valkosipulin, oliivöljyn ja chilin kanssa, jonka nimi on puhekielessä ajo e ojo e peperoncino (valkosipulia, oliiviöljyä ja chliä). Minulla on tapana kotona puristaa hieman sitruunamehua joukkoon pannulle ja tietysti parmesanoa päälle.

Tämä on juuri sellainen hostaria jonne roomalaiset itse mielellään meneveät syömään. Tämä on yhtä paljon kokemus kuin ruokailupaikka. Roomalaiset, ja sen puoleen pariisilaisetkin, istuvat mielellään pitkissä pöydissä ja melkein sylikkäin. Me suomalaiset ehkä voidaan saada ahtaan paikan kammo näin ahtaissa paikoissa joissa melukin on melkoinen aika ajoittain. 

Turistitkin löytävät nykyään tänne, kiitos internetin. Helpoiten tänne löytää Via Arenulalta, Arenula Cairolin raitiovaunupysäkin kohdalta Via di Santa Maria De Calderaria pitkin. Saman kujan varrella, lähenpänä raitiovaunupysäkkiä, sijaitsee aivan erinomainen hotelli nimeltä Hotelli Arenula. Parenpaa sijaintia saa yöpymispaikaksi etsiä.

Sora Margherita kun se on suljettu

Sora Margherita kun se on avoinna

Sora Margheritan edustalla sijaitsee tori, Piazza delle Cinque Scole, joka on aina tipaten täynnä parkkeerattuja autoja ja moottoripyöriä. Tämä kaunis suihkulähde torin keskellä jää autojen joukkoon. Cinque Scole tarkoittaa viittä koulua ja siinä torin reunalla sijaitseekin ainakin yksi  iso juutalainen koulu. Koulun ikkunat ovat usein avoinna ja huuto koulusaleissa on aivan päätä huumaava. Täysin käsittämätöntä että koululaiset saavat huutaa ja pitää sellaista meteliä. 

Santa Maria del Pianton kirkon  pääalttari

Se on tämän Madonna, Madonna del Pianton takia, kun kirkon ovet pidetään visusti lukossa. Tämä Madonna ikooni sijaitsi aikaisemmin Portico di Ottavia'ssa. Vuonna 1546 huomattiin että Madonna itkee ja nähtiin oikein kyyneleiden valuvan. Madonnan ikooni kannettiin kirkkoon nimeltä Santissimo Salvatore de Caccabariis, joka  se luultavasti seisoi keskiajalla juuri tämän Madonna del Pianton kirkon paikalla. Kirkko kuului veljeskunnalle jonka nimi oli Santa Maria del Pianto. Pianto tässä tarkoittaa itkumuuria.

Kovasti keskiaikainen tämä rakennus on...Tuossa oikealla kulman takana sijaitsee Rooman Ghetton keskieisn paikka, Via del Portico d'Ottavian katu ja Kosher Bistrot/caffe heti tuossa vasemalla nurkan takana. Kun lähtee vasemalle kulman takaa niin siinä heti löytyy vaikka kuinkan monta pikaruokapaikkaa. Da Gigghetto sijaitsee nurkalta oikealle. Täällä olen kirjoittanut näistä ravintoloista.

Baccala, friteerattua turskaa

 Isoja lihapullia ja mangoldia, Polpette alla romana

Tämä on yksi mieliruokani. Mangold on tosi hyvää toisen kuumennuksen jälkeen.

Puntarelle salaatti on tehty sikoriasta ja päällä on muussattua anjovista, viinietikkaa, valkosipulia, suolaa ja oliviöljyä.

Straccetti, sinappikaalia eli ruccolaa päällä. Ruccolaa kutsutaan Roomassa nimellä rughetta.

Trippa alla romana ja Puntarelle salaatti

Trippa valmistetaan lehmän vatsalaukusta. En ole vielä pystynyt sitä maistamaan. Panee vastaan...

Rooman paras artisokka artisokkasesongin aikaan

Signora Sora Lella valmisti tyypillistä roomalaista Trippa alla romananaa. Sora Lella ei enää elä mutta hänen omistamansa ja hänen nimeä kantava ravintola sijaitsee Isola Tiberinan saarella. Tämä YouTube video on melko varmasti tehty Sora Lellan omassa ravintolassa. Sora Lella oli hyvin tunnettu henkilö Roomassa.

Sora Margherita hostarian omistaja, Margherita Tomassini,  jäi eläkkeelle vuonna 2000.

San Lorenzo in Panisperna

San Lorenzo in Panisperna, Via San Panisperna 90, kuvaus Giuseppe Vasi

PS. Palasin takaisin kertomaan, että kirkko on taas avoinna messuja varten. Messu sunnuntaisin ja pyhäpäivisin kello 11.00 ja 18.00. Vaaikuttaa siltä kuin pyhää edeltävänä päivänä on messuu aamulla kello 7.45. 

Jos haluaa vierailla kirkossa niin voi ottaa yhetyttä etukäteen, Puh: 06 646535573 tai 06 46535574.

Kirkko seisoo Montin kaupunginosassa keskellä Roomaa. Via Panispernan katu kulkee Largo Magnanapolin torilta Piazza Santa Maria Maggioren torille. Tämä katu on yksi suorimmista kaduista kulkea kaupungin keskustaan Terminin rautatieasemalta.

San Lorenzo in Panispernaa ei kutsuta enää kirkoksi, vaan rettoriaksi, mikä tarkoittaa pappilaa. Katollisessa kirkosssa on paljon erilaisia pappiskuntia ja monen maalaisia pappiskuntia, joten kirkko on nykyään jonkin pappiskunnan käytössä, enimmäkseen.

San Lorenzo in Panisperna

San Lorenzo Panisperna kirkko sijaitsee katujen risteyksessä kauniilla paikalla, samalla kukkulalla sisäministeriön kanssa. Siitä lähtee kaunis puiden varjostama Via Milanon katu, joka johtaa loivasti ylös kauniille Via del Quirnalelle. 

Nykyinen kirkko on arkkitehti Carlo Rainaldin suunnittelema kirkko 1600-luvulta. Kirkon alkuperäinen nimi oli San Lorenzo in Formoso paavi Formosuksen mukaan, joka eli 800-luvulla. Formosus tarkoittaa kaunista ja kaunishan tämä kirkko onkin. 

Alkuperäien kirkko on 900-luvulta. Paavi Bonifasius VIII rakennutti kirkon uudelleen vuonna 1300 ja sen vieressä oleva luostari annettiin benediktiineille vuonna 1451. Vuonna 1574 Gregorius XIII määräsi uusia restaurointeja ja nimi San Lorenzo Panisperna juontaa juurensa tältä ajalta, ehkä siksi, että pyhimystä juhlitaan 10. elokuuta, jolloin  jaettiin köyhille leipää=panis.

Kirkon yhteydessä sijaitsee pieni museo, jossa on joitakin reliikkejä ja San Lorenzon reliikkiverta. Museoon pääsee soittamalla ja sopimalla ajasta puh:06 46535573. Kryptassa on grilli, jolla perinteiden mukaan poltettiin San Lorenzo.

Roomassa on ainakin viisi muuta kirkkoa, jotka ovat San Lorenzolle, Pyhälle Laurentinukselle pyhitettyjä: San Lorenzo Fuori le Mura, San Lorenzo in Miranda Foro Romano, San Lorenzo in Lucina ja San Lorenzo in Fonte.

San Lorenzo in Panisperna kirkko on luultavasti rakennettu jo melko heti San Lorenzon marttyyrikuoleman jälkeen siinä 300-luvun alkupuoliskolla. Kirkko rakennettiin nimittäin juuri sille paikalle jossa Pyhä Laurentinus/ San Lorenzo halstrattiin hengiltä. 

Luostari rakennttiin kolmannella vuosisadalla. Kirkon julkisivu uuskorjattiin 1600-luvulla jolloin kirkko sai upean puuveistoksilla koristellun ulko-ovensa.

Upea puuveistoksinen ovi: Valokuva  on lainattu romeartlover.it sivuilta

Panisperna nimestä ollaan monta mieltä, mutta luultavasti kirkon vieressä sijaitsevan luostarin munkit aikoinaan jakoivat leipää köyhille, josta sitten kirkko sai nimensä ja kirkon nimestä sitten puolestaan sai katu nimensä. Panis viittaa leipään ja perna kinkkuun. Siihen aikaan tämä alue ei ollut asuttua vaan enempikin maalaismaisemaa. 

Pyhän Birgitta, Chi Era Costui?, Sandro Vallocchia

Aivan samanlainen Pyhän Birgitan patsas seisoo myös Vadstenassa Ruotsissa.

Pyhä Birgitta asui Roomassa 1300-luvulla. Hän asui suurin piirtein siinä rakennuksessa jossa nykyään sijaitsee Birgitta luostari ja heidän kirkkonsa Piazza Farnesella. Pyhä Birgitta kävi joka päivä San Lorenzo in Panispernan kirkossa rukoilemassa. Juuri sitä ennen oli kirkko uuskorjattu. Kerrotaan että Birgitta istui usein kirkon portailla ja kerjäsi ohikulkevilta ja jakoi rahat sitten köyhille. 

Birgitan kunniaksi on pystytetty Birgitta patsas kirkon edustalle. Vuonna 1964 kävi silloinen Ruotsin kuningas Gustaf II Adolf vihkimässä patsaan. Kuningas oli erityisen kiinnostunut arkeologiasta ja hän kävi usein Roomassa seuraamassa kaivauksia. Siihen aikaan oli Roomassa useita ruotsalaisia arkeologeja töissä ja jokunen suomalainenkin. 

Heti Pyhän Birgitan kuoltua hänen ruumiinsa vietiin tänne San Lorenzo in Panispernan kirkkoon ja täältä sitten kuskattiin edelleen Ruotsiin Vadstenaan. Pyhän Birgitan reliikkejä säilytettiin alkuun San Lorenzo in Panispernan kirkossa. Mutta reliikit siirrettiin Birgittaluostariin Piazza Farneselle myöhemmässä vaiheessa. Birgittaluostariin vietiin myös se krusifiksi jonka äärellä Birgitalla oli tapana rukoilla. 

Kirkkosalin oikealla puolen sijaitsee ikivanha kaunis sargofagi muurattuna kirkon seinään kiinni. Tässä sargofagissa säilytettiin alunperin Pyhän Birgitan reliikkejä. Sargofagi on kesarilliselta ajalta peräisin. Kirkosta löytyy myös muistolaatta jossa kerrotaan että Ruotsin kuningas Gustav III kävi kirkossa 13. huhtikuuta vuonna 1784. Rikkaan kreivin 17-vuotias tytär vihittiin klarissanunnaksi ja hänelle puettiin tilaisuudessa klarissanunnien puku päälle ja kuningas jostain syystä oli mukana tilaisuudessa.

Birgitalle on pyhitettyy kappeli joka sijaitsee kirkon vasemmalla seinustalla. Kappelissa on taulu vuodelta 1757 pyhästä Birgitasta, jossa Birgitta on polvistunut krusifiksin ääreen rukoilemaan. Kuvassa Birgitalla on brigittanunnien puku päällään, jota Birgitta ei todellisuudessa ole voinut koskaan käyttää, koska birgittanunnajärjestöä ei silloin vielä ollut olemassakan, eikä siis pukuakaan.

Kirkko korjattiin uudemman kerran 1500-luvulla Rooomassa silloin syntyneen uuden barokin tyylin mukaan, vaikkakin ei yhtä promeaksi, vaan huomattavan vaisummaksi tyyliltään. 

Birgitan ajalla 1300-luvulla luostarissa asui klarissanunnia. Klarissat ovat ne kaikista köyhimmät ja askeettisimmat nunnat koko katollisessa sääntökuntajärjestelmässä. Klarissat kuuluvat kerjäläisluostari järjestöön Fransiskus assisilaisen mallin mukaan. Clara (ital. Chiara) jonka mukaan klarissajärjestö on saanut nimensä oli Fransiskus Assisilaisen sisko. Kerjäämällä rikkalita aatelisilta nunnat pystyivät auttamaan köyhiä. Nykyään luostarissa asuu fransikaaneja ja kirksota löytyy kappeli joka on pyhitetty Frasiskukselle.

San Lorenzo/Pyhä Laurentinus/Sankt Lars, Rooman seurakunnan diakoni, joka kuoli marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen vainoissa vuonna 258. Pyhä Laurentinus on yhdessä Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin kanssa Rooman suojeluspyhimyksiä. Roomassa on jopa korttelisto nimeltä San Lorenzo, joka sijaitseee Terminin rautatieaseman itäisellä puolella. Jos lähtee kävellen Terminiltä San Lorenzo Fuori le Muran basilikaan tai Campo Veranon hautsumaalle niin suorin tie on San Lorenzon kortteliston läpi. 

Nimittäin Pyhän Laurentinuksen ruumis vietiin Via Tiburtinan varteen josta se myöhemmin löydettiin. Keisari Konstantinus I antoi käskyn että Pyhän Laurentinuksen päälle rakennettaisiin pieni Oratorio. Myöhemmin Oratorion kupeeseen kiinni rakennettin kappeli ja vielä myöhemmin rakennettiin haudan päälle basilika. San Lorenzo Fuori le Muran basilika on oikeastaan kolme kirkkorakennusta yhdhesä. Luostarissa asuu frasnikaanimunkkeja,  Le Francescane della Sagra Famiglia järjestöstä. Järjestö sisältyy nykyään vuodesta 2011 lähtien isompaan järjestöön nimeltä Ordine dei Frati minori Conventuali.

Häntä pidetään diakoonien, kokkien ja palomiesten suojeluspyhimyksenä. Diakooni vastaa nykyään katollisessa kirkossa suurinpiirtein seremoniamestaria, joka aina seisoo seremonioiden aikaan Paavin (piispan, arkkipiispan tai kirkkoherran) vierellä ja ohjaa ja auttaa paavia, kääntää raamatun lehtiä jne. Diakoni vihitään virkaansa ja virka vaati täydellistä kirkon jäsenyyttä ja panosta. Vihittävät henkilöt katollisessa kirkossa makaavat vatsallaan lattialla vihkimisen aikana, joka symbolisoi sataprosenttista vihkiytymistä ja panosta tehtäviin.

Vatikaanin museosta löytyy tämä Palmezzanon maalaus jossa Madonna ja Jeesus-lapsen ympärille on koottu monta pyhää miestä: vasemmalta ensin nuori Pyhä Laurentinus, Fransiskus Assisilainen, Johannes Kastaja, Antonius Suuri, Tuomas Akvinolainen ja Pyhä Pietari, joka pitelee Taivaan valtakunnan avaimia käsissään.

Keisari Valerianus käski Laurentinuksen hakea Rooman seurakunnan omaisuudet keisarille. Hän vei köyhät keisarin eteen ja sanoi että tässä on kirkon aarteet ja antoi varat köyhille. Laurentinusta ruoskittiin ja hakattiin ja lopulta hänet halstaroitiin rautaverkkojen päällä. Kerrotaan että hänet olisi grillattu juuri tämän kirkon paikalla. Kirkko on kolmannelta vuosisdalta jaa. Hän on kuitenkinn haudattu San Lorenzo Fuori el Muran basilikaan Roomassa. 

Keisari Valerianus tappoi myös paavi Sixtus II:n. Hänestäkin tuli pyhimys marttyrikuolemansa johdosta. Keisari Valerianus kielsi jyrkästi kristinuskon Rooman valtakunnassa. Paavi Sixtus II on haudattu San Saban kaupunginosaan San Sisto Vecchion kirkkoon.

Tässä Fra Angelico upeassa maalauksessa  Pyhä Pietari kastaa Laurentinuksen Rooman seurakunnan diakoniksi. Cappella Niccolinassa on useita maalauksia Pyhästä Laurentinosta. Fra Angelico maalauksista tykään erityisen paljon. Niissä on kauniit värit ja kuvaus on hyvin herkkkää.

Yksi ehdottomasti parhaista maalarimestareista koskaan maaapllolla oli munkki Beato (=siunattu) Fra Angelico/Giovanni da Fiosole. Hän eil 1300-1400-lukujen vaihteessa Firenzessä munkkina. Hän kuoli Roomassa vuonna 1455 ja hänen  huadattiin Santa Maria Sopra Minervan basilikaan. Mutta Fra Angelico kanonisoitiin niin myöhään kuin vuonna 1982. 

Jos käytte Firenzessä niin käykää ihmeessä San Marcon luostarissa ihailemassa Fra Angelicon maalauksia, joita hän teki sen ajan maailman rikkaimman ja vaikutusvaltaiimman henkilön Cosimo de Medicin pyynnöstä. Ikimuistettava kokemus! Sanonta kuuluu että 80 % maapallon korkeimmalle arvosteusta taiteesta löytyy Italiasta ja niistä 80% löytyy Firenzestä. Tietysti yksi pakollisista kohteista on myös Cappella Niccolina Vatikaanissa.

Vatikaanin palatsissa, Niccolinan kappelissa/Cappella Niccolina, on tämä yllä oleva kaunis maalaus. Sen on maalannut munkki Fra Angelico. Se on melkein kaksi metriä kertaa kolme metriä kooltaan. Harvinainen maalaus ja se on harvinaisen kaunis. Kuvassa Pyhä Pietari joka toimi ensimmäisenä Paavina. Hän kastaa ja siunaa Pyhän Laurentinuksen diakonin virkaansa. Todellakin historiallinen kuvaus ja kuvaajan oli yksi maapallon upeimmista maalarimestareista Fra Angeico.

Kaunis kirkon portaikko, Via Panisperan varrella. Portaita pitkin pääsee kirkkoon ja luostarin pihalle. Bussi 71 pysähtyy kirkon edustalla.

Kirkon kauniisti veistetty ovi, joka on Carlo Rainaldin mestariteos.

Pyhän Birgitan kappeli, jossa oikealla Birgitan sargofagi

Kirkon edustalla seisoi pronssipatsas aikoinaan, joka kuvasi Pyhää Birgittaa. Nyttemmin se voi olla siirretty Pyhän Birgitan luostariin Piazza Farnesella, paikalla jossa Pyhä Birgitta asui aikoinaan Roomassa. Mutta Pyhä Birgitta seisoi usein San Lorenzon kirkon edustalla ja kerjäsi rikkailta, jotta saatiin leivottua leipää köyhille. Pyhä Birgitta kävi rukoilemassa San Lorenzon kirkossa melkein päivittäin ja hän toivoi että hänet tullaan hautamaan juuri tähän San Lorenzon kirkkoon. 

Birgitta kuoli Piazza Farnesella sijainneessa kodissaan, jossa on nykyään Birgittaluostari ja ruotsalaisten kotikirkko Roomassa. Kun Birgitta kuoli niin häntä ei voitu heti kuskata tänne San Lorenzon kirkkoon koska hänen asuntonsa edustalalla tungeksi niin paljon väkeä. Neljän vuorkauden päästä hänet laitettiin yskinkertaiseen puuarkkuun ja arkku kuskattiin tänne San Lorenzon kirkkoon. Kirkossa laitettiin hänen puurakkunsa marmoriarkkuun odottamaan kotimatkaa Ruotsiin Vadstenaan. Hänen ruumiinsa kuitenkin paloiteltiin ja käsivarsi ja joitakin selkärängan paloja jäi reliikeiksi San Lorenzon kirkkoon.

Pääalttarin valtavan suuri alttarimaalaus kuvaa Pyhän Laurentinuksen halstrausta. Alttaritaulun on maalannut Pasquale Cati vuonna 1589. Pääalttarin krusifiksi on 1400-luvulta.

Kirkkosali on yksilaivainen ja sen molemmilla reunoilla on kolme kappelia. Yksi kappeli sijaitsee ns verandassa tai kuistissa, jossa säilytetään Pyhän Laurentinuksen patsas ja joka otetaan esille joka vuosi 10.elokuuta. Kappeli on lukittu mutta jos sattuu törmäämään kirkon vahtimestariin niin voi pyytä hänen näyttämään kappelia.

Kirkkosalin ensimmäinen kappeli oikealla puolen on omistettu Klaara Assisille klarissasääntökunnan perustajalle, Pyhän Fransiskus Assisilaisen siskolle.

Toinen kappeli vasemmalla puolen kirkkosalia on pyhitetty Pyhälle Birgitalle.

Luostarin vanhin osio joka on säilytetty, koska ne ovat Rooman vanhimpia rakennuksia keskiajalta, joita ei ole enää kovin montaa jäljellä. Hieman etelänpänä Via in Selcin kujan varrella voi käydä ihailemassa näitä Rooman vanhimpia rakennuksia.

Luostarissa asui alunalkaen benediktiinimunkkeja ja luostari oli hyvi keskeinen paikka Roomassa, johon köyhät vaelsivat saadaakseen syötävää. Siinä sijaitsee vieressä toinekin luostari, köyhien klarissanunnien luostari, jotka jakoivat köyhille juuri leipää ja kinkku/pane e perna. Useimmat luostarit jakavat leipäpaketteja vieläkin köyhille. San Fransesco e Ripan kirkossa on kori tuoretta leipää heille joilla on todella kova nälkä. Korissa on erittäin puhdas mankeloitu liina ja siinä valmiiksi leikattuja tuoreita leivänsiivuja. 

Katollisen kirkon hyväntekeväisyysjärjestö Caritas jakaa toki siellä täällä ruokapaketteja ja heillä on useita koteja, joissa saa niin ruokaa, käydä suihkussa kuin puhtaat vaatteetkin päälleen. Kodeissa  ohjataan myös sairaalahoitoon jos siihen nähdään tarvetta. Päihderiippuvaisilla on omat kotinsa joissa he saavat apua, samoin nuoret äidit lapsineen jotka ei saa tukea omilta vanhemmmiltaan tai sukulaisiltaan. Joissakin nunnaluostareissa asuu nuoria tyttöjä jotka on vanhemmat syrjineet, kun tyttäret ovat synnyttäneet lapsen Heillä on mahdollisuus asua joissakin nunnaluostareissa, nunnat hoitavat lapsia sillä aikaa kun nuoret äidit käyvät koulua.

Paavi Eugenius antoi vuonna 1149 luostarin Ordo Cavencis nimiselle luostarijärjetsölle Cavan luostarista. Santa Chiara nunnat saivat luostarin asunnokseen 1800-luvulla. Nykyään luostarissa huseeraa Oblate Agustiniane in San Pasquale nunnat.

Tämä luostarirakennus on valtavan iso ja se seisoo kukkulalla korkean muurin tukemana. Osa luostarista on nykyään Rooman yliopiston fysikaalisen laitoksen omistuksssa ja itäinen osa kuuluu sisäministeriölle.

Tämä upea mosaiikki on kotoisin San Lorenzo in Panispernan kirkosta ja löytyy nykyyään Centrale Montemartinin musoesta.

San Lorenzo in Fonte

San Lorenzo in Fonte, Via Urbana 50, Montin kaupunginosassa

Avoinna: 

kaikkina viikonpäivinä kello 7.30-14.00 ja 16.00-19.30 

Messu:

arkisin kello 18.00 ja sunnuntaisin ja pyhäpäivisin kello 11.00

Pyhälle Lorenzolle/Pyhälle Laurille pyhitetty kirkko, mikä on melko tuntematon monellekin, vaikka kirkko sijaitse kesiessä paikkalla. lähellä Cavourin metorasemaa.  

Via Urbana sijaitsee Montin kaupunginosassa, mikä  tunnetaan viehätyksestään ja maalauksellisesta tunnelmastaan. Se kulkee Via Cavourin kadun kanssa samasssa suunnassa, mutta hieman alempana.Via Urbanan katu tunnetaan ravintoloistaan, kahviloistaan ja kaupoistaan, ja se on suosittu kävelyalue. 

Pyhä Laurentinus on erittäin tunnettu pyhimys. Tarina kertoo että sotilas nimeltä Ippolito/Hippolytos Roomalainen piti Lorenzoa vankina juuri tässä kirkossa ja kirkko sai siitä nimekseen San Lorenzo in Fonte, missä Fote tarkoittaa lähdettä. Lorenzo kastoi vanginvartijansa Ippoliton kristinuskoon ennen kuin heidät molemmat otettiin hengiltä uskonsa takia. Kirkossa oli lähde, joka on vieläkin näkyvä, ja jonka vedellä Lorenzo kastoi Ippoliton.

San LOrenzo/Pyhä Lauri on pyhimys, joka oli diakoni ja kristitty marttyyri Roomassa. Hänen muistopäiväänsä vietetään 10. elokuuta

Luostarissa asustelee abbot ja kuusi "veljestä" jotka kuuluvat Congregazionen Urbana dei Nobili Aulici veljeskuntaan.

Kirkon julkisivussa lukee että kirkko on pyhietty marttyyreille San Lorenzo ja San Hippolytos.

San Lorenzo/Pyhä Lauri

Lorenzo toimi Rooman kirkon diakoonina kolmannella vuosisadalla. Hän kuoli marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen vainoissa vuonna 258. Lorenzon piti viedä Rooman seurakunnan varat keisarille, mutta hän ei vienytkään, vaan hän jakoi ne köyhille roomalaisille. Rangaistukseksi hän sai kuolla marttyyrikuoleman. Hänet kirjaimellisesti halstaroitiin hegiltä. Lorenzoa juhlitaan elokuun 10 päivä. Pyhä Lorenzo on kirjojen ja kirjastojen suojeluspyhimys.

San Lorenzon kunniakseen on pystytetty useitakin kikkoja joista kuuluisin on San Lornezo fuori le Mura Roomassa. Se on yksi Rooman ehdottomista aarteista kirkkojen keskuudessa. 

Kirkko (=basilika) sijaitsee toki hieman liian kaukana turistien kulkuväyliltä, mutta suoittelen lämpimästi. Bussi 492 (tämä on minun suosikki bussini, missä ei ole tungosta turisteista) ja 71.  vie Vatikaanista keksikaupungin läpi aivan basilikan edustalle. Lähellä sijaitsee myös raitiovaunu-linjan 3 pysäkki nimeltä Verano. Tällä raitiovanulinjalla 3 on välillä osittain kulkenut raitiovaunu ja osittain bussi. En tiedeä kuinka on nykyään.

San Loernzo fuori le Muran basilikan alla sijaitsee ns Catacomba di San Lorenzo. Kuvassa olevasta ovesta pääsee alas katakombeihin, jos on saanut luvan mennä.

Campo Veranon hatuasmaalla sijaitsee tämä ovi, joka johtaa myös katakombeihin.

Tämä San Lorenzo Fuori le Muran basilika on yksi suosituimmista pyhiinvaelluskohteista ja todellakin käymisen arvoinen paikka. Sen vieressä sijaitsee Campo Veranon monumentaalinen hautausmaa, joka on Rooman arvostetuin hautausmaa. Campo Verano on oikeastaan eräänlainen haurausmaamuseo vaikka kyllä sinne vieläkin haudataan, varsinkin henkilöitä joilla on sukuhauta tai sukuhautakappeli hautausmaalla. Toinen ryhmä on niitä jotka ovat valineet polttohautauksen ja jotka saavat viimeisen leposijansa kolumbarioissa, joita on useita erilalsia vaihtoehtoja valittavana Veranon hautausmaalla. Juutalaisilla on myös oma osionsa Campo Veranon hautausmaalla.

Pyhän  Laurentinuksen patsas seisoo San Lorenzo Fuori le Muran basiliakssa, aivan niitten portaiden vieressä, jotka johtavat Pyhän Laurentinuksen reliikkien luokse kryptaan. Kuten kuvassa näkyy niin Laurentinuksella on rahalipas kädessään.

Campo Veranon hautausmaalla on runsaasti erimallisia sukuhautakeppleita. Hautausmaa, joka tunnetaan monipuolisista hautauksistaan, aina ylellisistä mausoleumeista yksinkertaisiin ossuaariin, on kiehtova paikka tutustua roomalaiseen kulttuuriin ja historiaan.

Campo Verano on ollut hautausmaa ainakin kahdentuhannen vuoden ajan, ja siellä sijaitsevat Santa Ciriacan katakombit.

Ihana hautausmaa vaellella. Pitää muistaa poistua hauusmalat ennen kuin portit pannaan lukkoon. Kesällä lukitaan kello 18.00 ja talvella kello 17.00.

Ippolito di Roma, Pyhä Hippolytos, patsas on löydetty Via Tiburtinan varrelta vuonna 1551, ns Catacomba Sant'Ippolito'sta.

Pyhä Hippolytos Roomalainen (noin 170-235) vihittiin papiksi 190-luvulla. Hän oli kirkkoisä ja erittäin merkittävä teologi. Hän oli eräänlainen vastarannan kiiski, joka joutui yhteään riitaan paavin kanssa teologisista kysymyksistä. 

Hippolytos osasi Raamatun hyvin tarkkaan. Hän tarkkaili ahkerasti vääriä oppeja ja harhaaluuloja. Hänen ajallaan kristillinen kikko oli  suuressa kriisissä. Kriisin suurin syy oli että kansankirkon syntyminen aiheutti synnytyskipuja ja -vaivoja. 

Kaikesta huolimatta ei Hippolytoksesta tullut paavia vaikka niin enteiltiin. Calixtus sai paavin viran ja Hippolytos joutui heti riitoihin Calixtuksen kanssa. Hippolytos oli erittäin ankara henkilö joka ei halunnut antaa minkäänalaista armahdusta uskonsa kieltäneiden käsittelyssä. 

Seuraava paavi Pontianius ja Hippolytos jotuivat keisari Maximininuksen vainojen kohteeksi, joten he pakenivat yhdessä Sardinian saarelle, jossa he sopivat riitansa ja vapaaehtoisesti kuolivat marttyyrikuoleman. 

Paavi Fabiuksen toimesta siirrettiin Hippolytoksen reliikit vuonna 236 Roomaan tänne San Lorenzo Fuoli le Muran basilikaan, elokuun 13. päivänä, josta sitten tehtiin Hippolyytoksen muistopäivä. Hän on vanginvartoiden oma suojelupyhimys ja häntä juhlitaan 30. tammikuuta ja 13. elokuuta.

Hippolytos kuoli martyyrikuoleman niin että hänen kätensä ja jalkansa sidottiin kiinni hevosiin. Ratsut sitten hevosten selässä ratasastivat kukin omaan suuntanasa jolloin Hippolytoksen ruumis venyi ja venyi..

Kuvaus Hippolytoksen marttyyrikuolemasta.

Sant'Ippoliton kirkko, Via di Sant Ippolito 56, Nomentanon korttelistossa.

Takaisin San Lorenzo in Fonten kirkkoon...

San Lorenzo in Fonten kirkko valmistui vuonna 1543 ja uuskorjattiin 1600-luvulla arkkitehti Domenico Castellin toimesta. Uudemman kerran kirkkoa kunnostettiin 1800-luvulla jolloin julkisivu putsaattiin. Osa kirkosta on kuitenkin peräisin toiselta vuosisadalta jaa, etenkin kellarikerros.

San Lorenzo/Pyhä Lauri on yksi katollisen kirkon rakkaimpia pyhimyksiä ja erittän suosittu pyhimys roomalaistenkin parissa. 

Pääalattarilla on Andrea Camassein maalaama alttaritaulu, mikä kuvaa Ippolitoa ja hänen perhettään. Portaat johtavat kellariin ja siellä on huone jonka luullaan olleen se huone jossa Pyhä Lorenzo oli vankina.

Kirkon vieressä sijaitsee Ostello Marello, hostelli jossa voi yöpyä. Hostelli on tuo ensimmäinen ovi kirkon vasemmalla puolen.

Hostellia pitää Suore Oblate di San Giuseppe nunnat. Hostellista en osaa sanoa sen enempää kuin että lsuoatri/hostelli vaikuttaa olevan nuoremman väen suosiossa. Varauksen voi tehdä Booking.com sivulta!

Kirkko ja hostelli sijaitsevat erittäin mukavalla aueella, jossa on paljon mielenkiintoista, varsinkin hieman nuoremmalle väelle, mutta miksi ei  meille eläkeläisillekin. Etenkin Montin kahvilat kiinnostaa minua. Ne ovat kauttaaltaan rentoja viihtyisiä ja trendikkäitä retrotyylisiä paikkoa. Montin alueelta löytyy myös useita pieniä putiikkeja jotka myyvät yhtä ja toista mukavaa.

Kirkkoa ja hostellia vastapäätä on sijainnut kahvila nimeltä Espressamente Illy. Minä en vaan tykkää Illy-kahvista.

Mutta vaikutta siltä että kahvila on vaihtanut omistajaa ja on nimeltään Br Monti. Roomassa on hyvin tavallista että omistajat vaihtuu niin myymälöissä kuin kahviloissakin. Kilpailu on kovaa Roomassa...

Kun lähtee Via Urbanaa länteen päin niin katu jatkuu Via Leonina nimellä. Sieltä löytyy 2Periodico Cafè, Via Leonina 77, kahvila joka päiväsaikaan sopii eriitäin hyvin meikäläiselle eläkeläis-hipsterille päiväkahvittelu paikaksi.

Periodicon kahvilassa on tunnelma kuin olisi tullut jonkin tuntemattoman boheemin asuntoon jossa on koolla joukko toisilleen täysin tuntemattonia henkilöitä. Kun astuu kahvilaan sisään niin henkilökunta käyttäytyy kuin kauan odotettu vieras saapuisi vihdoinkin vierailulle.

Tämä on monen mielestä rennoin ja jopa parhain baari Roomassa tätä nykyään. Täällä saa syödä lounnasbuffeesta jonka tuotteet ovat orgaanisesti tuotettuja, siis kaiketi suomeksi luomutuotteita. Tuo sana luomu on minulle täysin uusi ja se kuullostaa oudolta sanalta muutenkin. Kuka on sellaisen sanahirviön keksinyt. 

Täällä tarjoillaan myös illemalla aperitivo buffeeta, joka tarkoittaa sitä että maksetaan juomasta ja samaan hintaan saa syödä buffeesta mikä ketäkin miellyttää napansa täyteen. Myöhehmmin illalla on usein livemusiikkiakin.

Kahvilassa voi aivan hyvin istua laptoppinsa kanssa tai lukien kirjaa. Täältä ei hätyytellä ihan hevillä ketään ulos. Saa ihan rauhassa nauttia kahvistaan tai juomastaan. Kahvila on avoinna kaiketi jo aamu neljästä lähtien kello kahteen yöllä. Lauantai ja sunnuntai aamuisin avataan kello yhdeksältä. Tämä on paikka kaikenikäisille aikuisille ja päiväaikaan voi ottaa lapsetkin mukaan. Kahvilan löytää kun laskeutuu Via Cavourin metroseaman kohdalta portaat alas ja sitten muutama askel vasemmalle.

PS: Tulin kertomaan (nyt 10 vuotta myöhemmin) että tämä kahvila on ikävä kyllä lukittu. Mutta Roomasta löytyy kahviloita joka lähtöön!

Lopuksi haluan vielä manita toisenkin San Lorenzon kirkon Roomassa, nimittäin San Lorenzo in Panisperna, Via Panispernan varrella. 

Tämä kirkko on avoinna päivittäin klo 06:00-12:00 ja klo 16:00-22:00. Mutta kirkko voi olla lukittu nykyään. Täältä voi tarkistaa kirkkojen aukioloaikoja!

Oma postaus kirkosta täällä.