Filetti di Baccala ja Suppli romana

La Filetteria/Filetti di Baccala/Dar Filettaro/Filettaro di Santa Barbara,

 (rakkaalla lapsella on monta nimeä),
  Largo dei Librari/Regola

Friteerattua turskaa, Puntarelle salaattia, vettä ja viiniä, siinä se. Kokemus on taivaallinen jos vaan ylipäätään on turskan ystävä. Mutta italialaiset ovat, varsinkin roomalaiset. Filetti di Baccala on juutalaien ruokalaji, mutta siitä on tullut Rooman perinneruoka. Sitä syödään useimmissa perheissä jaka torstai. Roomalaisilla ei ole kalaa tarpaaksi omasta takaa joten he ostavat suuret määrät turskaa Norjasta. Italia on se maa joka ehdottomasti ostaa eniten norajalaista kapakalaa. Italia on oikein turskan suurkuluttajamaa.

Tyypillinen ruoka-annos fileerattua turskaa, Puntarelle salaattia ja viiniä ja vettä, ja kori tuoretta leipää. Italialaiset juovat viininsä vesilasista. Kohtuu hinta.

Largo dei Librari on pieni tori Via dei Giubbonaron varrella. Tuo kirkko Santa Barbara dei Librai on antanut torille nimen. Helteisinä kesäiltoina tämä tori on aivan ihanttellinen paikka nauttia päivällistä, eikä tässä edes autotkaan pärrää. Tautalla näkyy myös Yohurteria, josta saa erilaisia jugurttituotteita jotka myös virkistävät helteisinä kesäpäivinä. Täällä saa myös ranskalaisia ohuita pannareita, crepes, ihanien päällysten kanssa.

Tämä Librari kirkko on kuten jo nimikin kertoo kirjakauppiaiden  oma kirkko. Pyhä Barbara on kirjakauppiaiden suojeluspyhimys. Kirkko on hyvin pieni mutta rauhallinen paikka levähtää. Avoinna kello 9.00-12.00 ja 16.00-18.00.

Kirkko on pyhitetty Pyhälle Barbaralle. Perinteen mukaan Barbara oli neitsyt ja marttyyri, joka eli 2. vuosisadalla. Häntä on kunnioitettu pyhänä roomalaiskatolisessa kirkossa ainakin 600-luvulta lähtien.  Historioitsijat ovat kiistäneet Barbaran historiallisen olemassaolon voimakkaasti. 

Kirkon nimi "Librai" viittaa Università dei Librai-kirjakauppiaiden kiltaan, joka otti kirkon haltuunsa vuonna 1601. Tämä kirkko on todella vanha ja usskorjattu useanpaan kertaan.Kirkko rakennettiin 1000-luvulla Pompeiuksen teatterin raunioille.

Filetti di Baccala on pieni ns un buco/"reikä seinässä". Torille on laitettu pöytiä ja tuoleja.

Cikoriasalattia jota kutsutaan Puntarelle salaatiksi, on myös roomalaisten suurin salaattiherkku, melkein jokapäiväinen ruuan lisuke.

Tämä filetteria, jossa saa vain fileerattua turskaa, puntarella salaattia, leipää, viiniä ja vettä sijaitsee aivan Rooman keskustassa, Largo dei Librarilla, joka on oikeastaan vaan tori Via dei Giubbonarin varrella, Regolan kaupunginosassa.

Filetteria on avoinna kaikkina muina päivinä paitsi ei sunnuntaisin siinä kello 17.30 lähtien ilta 23.00 saakka. Täällä, niin kuin monissa muissakin "reikä seinässä" pakoissa, ei ole viinilistoja, vaan viini tulee hanasta ja on melko varmasti kotoisin castelli Romanosta, kuten melkein kaikki ns ruokaviinit Roomassa. Turskan lisäksiateriaan sisältyy Puntarelle salaattia, tuoretta leipää, voita, talon viiniä ja vettä. Vaikka kukaan ei kiellä ostamasta vain yhden paneeratun turkafileen, joka kietaistaan paperiin.

Fileerattuja turskan paloja osaa kaiketi kuka vaan friteerata ja ainahan sitä voi ostaa valmista pakastettuna, vaikka ei se ole yhtä hyvää kuin tämä tuore friteerattu Baccala Roomassa. Roomalaiset antavat fileeraustaikinan hapattua ja sakeentua parikin tuntia huoneen lämmössä. Se on tehty karkeista vehnäjauhoista, vettä ja ripaus suolaa.

Baccala tulee Norjasta kapakalana ja se on liotettava ensin ennen kuin sitä voi käyttää. Reseptin mukaan liotetaan noin kaksi vuorokautta. Cikoriasalaatti onkin sitten monelle varmasti outo. 

Tässä sen resepti:

Cikoriaa, josta Puntarelle romana salaatti valmistetaan, saa Roomasta torilta tai mercatosta valmiiksi silputtuna ja vedessä liotettuna. Se helpottaakin paljon ja aikaahan siinä ainakin voittaa, jos ostaa se valmiiksi sitruuna vedessä liotettuna.

Puntarella salaatin salaattikastike tehdään seuraavasti. Pari anjovisfilettä, mustaapippuria rouskeena, punaista viinietikkaa, oliviöljyä ja valkosipulia. Suolaa ei tarvita koska anjovis on suolaista. Muserra haarukalla anjovisfileet, hakkaa valkoispuli tai mieluiten raasta se, sekoita siihen sitten muut travikkeet kulhon pohjalle. Siihen sitten seikoitetaan valmiiksi liotettu ja pilkottu sikoriasalaatti.

Pieni varoitus kaikielle jotka ei puhu sujuvaa italiaa. Varsinkin iltaisin joissakin paikoissa kahviloissa, ravintoloissa ja jopa kioskeissa ja myymälöissä yritetään pimittää turistiressuja tai ulkomaankieltä puhuvia. Joten kannattaa olla tarkka mitä laskutetaan ja heti tarkistaa kuitti ja valittaa, jos lasku ei pidä paikkaansa. Tämä varoitus ei koske vain tätä ruokapaikkaa vaan kaikkia ylipäätään. Itsekin joudun tämän pimityksen kohteeksi aika usein, koska en puhu niin kehuttavan hyvää italiaa, vaan käytän usein englantia apuna. Olen tarkka  ja huomautan heti jos huomaan virheellisyyksiä. Jos esimerkiksi maksan 20-euron setelillä ja lasku on alle 10 euroa niin usein yritetään pimittää niin että annetaan takaisin ikään kuin olisin maksanut 10 euron setelillä. 

Suppli romana/Suppli telefono, eräänlainen  friteerattu riisipallo

Nimi suppli tulee ranskan kielestä suprice, mikä tarkoittaa yllätystä. Suppli on tyypilinen roomalainen pikaruoka. Se valmistetaan keitetystä puuroriisistä tai avorioriisistä, johon sekoitetaan kananpoikaa (keitettyä tai grillattua pienen pieninä paloina), mutta paistettu jauhelihakin kelpaa hätätilassa. 

Bolognese jauhelihakastike on erittäin sopiva tähän. Kun tämä on jäähtynyt niin siihen sekoitetaan kananmunaa, raastettua vahvaa parmesanoa,  ripaus suolaa ja mustaapippuria. Tästä taikinasta sitten pyöritellään pitkulaisen muotoisia pullia, joiden sisälle pannaan mozzarellaa, supplit pyöritellään vispatussa kananmunassa ja korppujauhoissa ja friteerataan.

Alunperin tämä ruokalaji sai alkunsa siitä, että roomalaiset rouvat halusivat keksiä risoton tähteille jotain käyttöä. Joten jos sattuu olemaan risoton tähteitä, niin silloin kannattaa kokeilla valmistaa tähteistä suppleja. Hyvin monet italialaiset ruokalajit ovat syntyneet tähteistä, pizza esimerkiksi ja risottokin sen puoleen monesti valmistetaan edellisen päivän tähteistä. Tulevat ehdottomasti maukkaampia, jos ne tehdään risotosta.

Sora Margherita

Kuvassa jonotetaan lounaalle. Kuten kuvastakin näkee ei Sora Margheritan hostarialla ole edes nimeä oven yläpuolella.

Sora Margherita, Piazza delle Cinque Scole 30

 Lounas kello 12.30-15.00

Päivällinen kello 20.00-22.30 

 Tiistaisin ja torstaisin ei päivällistä

 Talviaikaan suljettu maanantaisin ja kesäaikaan suljettu lauantaisin ja sunnuntaisin

Lounas maksaa siinä 18-25 €. Päivällinen hieman enempi siinä 30 €  ja sisältää salaatin, viinin, leipäkorin ja vesipullon sekä jälkiruuankin. Pastaa eturuuaksi ja jokin liharuoka pääruuaksi. Täällä voi syödä vain pääruuan (secondi), jos niin haluaa, tai pastaruuan kastikkeen kera, jolloin hinta laskee huomattavasti.

Marraskuun puolessa välissä käppäilin näillä nurkilla ja söin lounaan tässä aivan ihanassa ruokalassa. Sora Margherita ei ole mitenkään kauneudella pilattu paikka mutta kotoisuudessa se lyö laudalta monen muun ruokapaikan Roomassa. Ennen kaikkea täällä saa todellakin erittäin hyvää kotitekoista ruokaa. Jopa pastatkin tehdään aamupäivällä käsin.

Tämä on oikeastaan juutalainen ravintola ja sijaitsee Rooman ghetton sydämessä.Roomalaiset ovat kuitenkin omineet paljon juutalaisten ruokalajeista omikseen joten monet ruokalajit täällä ovat niin juutalaisia kuin roomalaisiakin, eikä siitä kiistellä eikä riidellä. Tämä ei kuitenkaan ole koscher ruokapaikka, vaikka sianlihaa ei tästä lukaalista löydy sillä Sora Margheritahan sijaitsee aivan keskellä juutalaista ghettoa. Tänne on varattava pöytä päivällistä varten ja saavuttava ajallaan. Lounaalle saa jonottaa, joten kannattaa olla ajoissa jo ennen kuin Sora Margherita aukaisee ovensa. Tämä on erittäin suosittu paikka jossa suurin osa asiakkaista on kanta-asiakkaita.

Ennen kaikkea friteeratut ruokalajit ovat roomalaiset omineet juutalaisilta ja Cusina romana vilisee friteerattuja herkkuja. Ruokalajien kuningas on luonnollisestikin Carciofo alla Giudia, joka valmistetaan tyypillisestä roomalaiseta artisokkalajikkeesta, cimaroli. Tyypillisessä roomalaisessa artisokassa on selvä aukko ylinpänä.

Roomalaisten artisokat kasvavat Ladispolissa ja Vitebossa ja sesonki alkaa maaliskuun alusta. Roomalainen artisokka on pyöreämpi, pehmeämpi ja suurempi kuin sisilialaiset tai sardinialaiset lajikkeet. Aivan lähellä Sora Margheritaa sijaitsee Da Giggetto niminen juutalainen koscher ravintola jonka artisokat ovat ehkä sittenkin Rooman maukkaimmat, ken ties. Da Gigghetto on kuulu aidosta kapakalastaan, vaikka nykyään ei  ole mitenkään erikoista löytää norjalaista kapakalaa Roomasta.

Niin juutalainen kuin roomalainenkin ruoka tehdään parhaansa mukaan hyvin yksinkertaisista mutta korkealaatuisista aineksista ja hyvin vähillä mausteilla. Roomalaiset käyttävät esimerkiksi paljon anjovista mausteena. Valkosipuli kuuluu myös perusmausteisiin. Persija ja mangoldi ovat hyvin yleisiä.

Santa Maria del Pianton kirkko tässä vieressä on avoinna joka päivä kello 12.00-13.00 ja sunnuntaisn ja pyhäpäivinä ekllo 10.00 12.00. Kirkosta pitää huolta L'Associazione Italia Solidale.

Mitään tämän tyypillisenpää roomalaista ravintolaa, tai oikeastaan tämä on hostaria, saa hakea Roomasta. Alunperin tässä myytiin viiniä ja tarjoiltiin päivän pastaruoka samalla. Kirkon pappi söi tässä hostariassa pasta-annoksensa joka päivä. Eräänä päivänä hän avasi sakristian seinän, joka on nykyään osa ravintolaa.  

Nykyään hostarian omistaa kulttuurijärjestö ja he vaalivat tämän ruokapaikan perinteitä tarkaan. Lucia Ziroli toimii kokkina ja hänen miehensä Mauro, joka on taiteilija, maalaa päivän ruokalistan ja kirjoittaa sen käsin paperille. Pöytäliinatkin täällä on paperista.

Ajo, ojo e peperoncino:

- 200 g pastaa

-2 sardellia

-2 kapriksia

-1 valkosipuli

-2 kirsikkatomaattia

-1 tuore chili

- 50 g korppujauhoja

-1/2 lasia valkoista viiniä

- 3 rkl oliiviöljyä

- Pippuria ja suolaa maun mukaan

- Persiljaa oman maun mukaan 

Minun mieliruokani on esimerkiksi jauhelihalla täyttetty Zuccini tai spagetti valkosipulin, oliivöljyn ja chilin kanssa, jonka nimi on puhekielessä ajo e ojo e peperoncino (valkosipulia, oliiviöljyä ja chliä). Minulla on tapana kotona puristaa hieman sitruunamehua joukkoon pannulle ja tietysti parmesanoa päälle.

Tämä on juuri sellainen hostaria jonne roomalaiset itse mielellään meneveät syömään. Tämä on yhtä paljon kokemus kuin ruokailupaikka. Roomalaiset, ja sen puoleen pariisilaisetkin, istuvat mielellään pitkissä pöydissä ja melkein sylikkäin. Me suomalaiset ehkä voidaan saada ahtaan paikan kammo näin ahtaissa paikoissa joissa melukin on melkoinen aika ajoittain. 

Turistitkin löytävät nykyään tänne, kiitos internetin. Helpoiten tänne löytää Via Arenulalta, Arenula Cairolin raitiovaunupysäkin kohdalta Via di Santa Maria De Calderaria pitkin. Saman kujan varrella, lähenpänä raitiovaunupysäkkiä, sijaitsee aivan erinomainen hotelli nimeltä Hotelli Arenula. Parenpaa sijaintia saa yöpymispaikaksi etsiä.

Sora Margherita kun se on suljettu

Sora Margherita kun se on avoinna

Sora Margheritan edustalla sijaitsee tori, Piazza delle Cinque Scole, joka on aina tipaten täynnä parkkeerattuja autoja ja moottoripyöriä. Tämä kaunis suihkulähde torin keskellä jää autojen joukkoon. Cinque Scole tarkoittaa viittä koulua ja siinä torin reunalla sijaitseekin ainakin yksi  iso juutalainen koulu. Koulun ikkunat ovat usein avoinna ja huuto koulusaleissa on aivan päätä huumaava. Täysin käsittämätöntä että koululaiset saavat huutaa ja pitää sellaista meteliä. 

Santa Maria del Pianton kirkon  pääalttari

Se on tämän Madonna, Madonna del Pianton takia, kun kirkon ovet pidetään visusti lukossa. Tämä Madonna ikooni sijaitsi aikaisemmin Portico di Ottavia'ssa. Vuonna 1546 huomattiin että Madonna itkee ja nähtiin oikein kyyneleiden valuvan. Madonnan ikooni kannettiin kirkkoon nimeltä Santissimo Salvatore de Caccabariis, joka  se luultavasti seisoi keskiajalla juuri tämän Madonna del Pianton kirkon paikalla. Kirkko kuului veljeskunnalle jonka nimi oli Santa Maria del Pianto. Pianto tässä tarkoittaa itkumuuria.

Kovasti keskiaikainen tämä rakennus on...Tuossa oikealla kulman takana sijaitsee Rooman Ghetton keskieisn paikka, Via del Portico d'Ottavian katu ja Kosher Bistrot/caffe heti tuossa vasemalla nurkan takana. Kun lähtee vasemalle kulman takaa niin siinä heti löytyy vaikka kuinkan monta pikaruokapaikkaa. Da Gigghetto sijaitsee nurkalta oikealle. Täällä olen kirjoittanut näistä ravintoloista.

Baccala, friteerattua turskaa

 Isoja lihapullia ja mangoldia, Polpette alla romana

Tämä on yksi mieliruokani. Mangold on tosi hyvää toisen kuumennuksen jälkeen.

Puntarelle salaatti on tehty sikoriasta ja päällä on muussattua anjovista, viinietikkaa, valkosipulia, suolaa ja oliviöljyä.

Straccetti, sinappikaalia eli ruccolaa päällä. Ruccolaa kutsutaan Roomassa nimellä rughetta.

Trippa alla romana ja Puntarelle salaatti

Trippa valmistetaan lehmän vatsalaukusta. En ole vielä pystynyt sitä maistamaan. Panee vastaan...

Rooman paras artisokka artisokkasesongin aikaan

Signora Sora Lella valmisti tyypillistä roomalaista Trippa alla romananaa. Sora Lella ei enää elä mutta hänen omistamansa ja hänen nimeä kantava ravintola sijaitsee Isola Tiberinan saarella. Tämä YouTube video on melko varmasti tehty Sora Lellan omassa ravintolassa. Sora Lella oli hyvin tunnettu henkilö Roomassa.

Sora Margherita hostarian omistaja, Margherita Tomassini,  jäi eläkkeelle vuonna 2000.

San Lorenzo in Panisperna

San Lorenzo in Panisperna, Via San Panisperna 90, kuvaus Giuseppe Vasi

PS. Palasin takaisin kertomaan, että kirkko on taas avoinna messuja varten. Messu sunnuntaisin ja pyhäpäivisin kello 11.00 ja 18.00. Vaaikuttaa siltä kuin pyhää edeltävänä päivänä on messuu aamulla kello 7.45. 

Jos haluaa vierailla kirkossa niin voi ottaa yhetyttä etukäteen, Puh: 06 646535573 tai 06 46535574.

Kirkko seisoo Montin kaupunginosassa keskellä Roomaa. Via Panispernan katu kulkee Largo Magnanapolin torilta Piazza Santa Maria Maggioren torille. Tämä katu on yksi suorimmista kaduista kulkea kaupungin keskustaan Terminin rautatieasemalta.

San Lorenzo in Panispernaa ei kutsuta enää kirkoksi, vaan rettoriaksi, mikä tarkoittaa pappilaa. Katollisessa kirkosssa on paljon erilaisia pappiskuntia ja monen maalaisia pappiskuntia, joten kirkko on nykyään jonkin pappiskunnan käytössä, enimmäkseen.

San Lorenzo in Panisperna

San Lorenzo Panisperna kirkko sijaitsee katujen risteyksessä kauniilla paikalla, samalla kukkulalla sisäministeriön kanssa. Siitä lähtee kaunis puiden varjostama Via Milanon katu, joka johtaa loivasti ylös kauniille Via del Quirnalelle. 

Nykyinen kirkko on arkkitehti Carlo Rainaldin suunnittelema kirkko 1600-luvulta. Kirkon alkuperäinen nimi oli San Lorenzo in Formoso paavi Formosuksen mukaan, joka eli 800-luvulla. Formosus tarkoittaa kaunista ja kaunishan tämä kirkko onkin. 

Alkuperäien kirkko on 900-luvulta. Paavi Bonifasius VIII rakennutti kirkon uudelleen vuonna 1300 ja sen vieressä oleva luostari annettiin benediktiineille vuonna 1451. Vuonna 1574 Gregorius XIII määräsi uusia restaurointeja ja nimi San Lorenzo Panisperna juontaa juurensa tältä ajalta, ehkä siksi, että pyhimystä juhlitaan 10. elokuuta, jolloin  jaettiin köyhille leipää=panis.

Kirkon yhteydessä sijaitsee pieni museo, jossa on joitakin reliikkejä ja San Lorenzon reliikkiverta. Museoon pääsee soittamalla ja sopimalla ajasta puh:06 46535573. Kryptassa on grilli, jolla perinteiden mukaan poltettiin San Lorenzo.

Roomassa on ainakin viisi muuta kirkkoa, jotka ovat San Lorenzolle, Pyhälle Laurentinukselle pyhitettyjä: San Lorenzo Fuori le Mura, San Lorenzo in Miranda Foro Romano, San Lorenzo in Lucina ja San Lorenzo in Fonte.

San Lorenzo in Panisperna kirkko on luultavasti rakennettu jo melko heti San Lorenzon marttyyrikuoleman jälkeen siinä 300-luvun alkupuoliskolla. Kirkko rakennettiin nimittäin juuri sille paikalle jossa Pyhä Laurentinus/ San Lorenzo halstrattiin hengiltä. 

Luostari rakennttiin kolmannella vuosisadalla. Kirkon julkisivu uuskorjattiin 1600-luvulla jolloin kirkko sai upean puuveistoksilla koristellun ulko-ovensa.

Upea puuveistoksinen ovi: Valokuva  on lainattu romeartlover.it sivuilta

Panisperna nimestä ollaan monta mieltä, mutta luultavasti kirkon vieressä sijaitsevan luostarin munkit aikoinaan jakoivat leipää köyhille, josta sitten kirkko sai nimensä ja kirkon nimestä sitten puolestaan sai katu nimensä. Panis viittaa leipään ja perna kinkkuun. Siihen aikaan tämä alue ei ollut asuttua vaan enempikin maalaismaisemaa. 

Pyhän Birgitta, Chi Era Costui?, Sandro Vallocchia

Aivan samanlainen Pyhän Birgitan patsas seisoo myös Vadstenassa Ruotsissa.

Pyhä Birgitta asui Roomassa 1300-luvulla. Hän asui suurin piirtein siinä rakennuksessa jossa nykyään sijaitsee Birgitta luostari ja heidän kirkkonsa Piazza Farnesella. Pyhä Birgitta kävi joka päivä San Lorenzo in Panispernan kirkossa rukoilemassa. Juuri sitä ennen oli kirkko uuskorjattu. Kerrotaan että Birgitta istui usein kirkon portailla ja kerjäsi ohikulkevilta ja jakoi rahat sitten köyhille. 

Birgitan kunniaksi on pystytetty Birgitta patsas kirkon edustalle. Vuonna 1964 kävi silloinen Ruotsin kuningas Gustaf II Adolf vihkimässä patsaan. Kuningas oli erityisen kiinnostunut arkeologiasta ja hän kävi usein Roomassa seuraamassa kaivauksia. Siihen aikaan oli Roomassa useita ruotsalaisia arkeologeja töissä ja jokunen suomalainenkin. 

Heti Pyhän Birgitan kuoltua hänen ruumiinsa vietiin tänne San Lorenzo in Panispernan kirkkoon ja täältä sitten kuskattiin edelleen Ruotsiin Vadstenaan. Pyhän Birgitan reliikkejä säilytettiin alkuun San Lorenzo in Panispernan kirkossa. Mutta reliikit siirrettiin Birgittaluostariin Piazza Farneselle myöhemmässä vaiheessa. Birgittaluostariin vietiin myös se krusifiksi jonka äärellä Birgitalla oli tapana rukoilla. 

Kirkkosalin oikealla puolen sijaitsee ikivanha kaunis sargofagi muurattuna kirkon seinään kiinni. Tässä sargofagissa säilytettiin alunperin Pyhän Birgitan reliikkejä. Sargofagi on kesarilliselta ajalta peräisin. Kirkosta löytyy myös muistolaatta jossa kerrotaan että Ruotsin kuningas Gustav III kävi kirkossa 13. huhtikuuta vuonna 1784. Rikkaan kreivin 17-vuotias tytär vihittiin klarissanunnaksi ja hänelle puettiin tilaisuudessa klarissanunnien puku päälle ja kuningas jostain syystä oli mukana tilaisuudessa.

Birgitalle on pyhitettyy kappeli joka sijaitsee kirkon vasemmalla seinustalla. Kappelissa on taulu vuodelta 1757 pyhästä Birgitasta, jossa Birgitta on polvistunut krusifiksin ääreen rukoilemaan. Kuvassa Birgitalla on brigittanunnien puku päällään, jota Birgitta ei todellisuudessa ole voinut koskaan käyttää, koska birgittanunnajärjestöä ei silloin vielä ollut olemassakan, eikä siis pukuakaan.

Kirkko korjattiin uudemman kerran 1500-luvulla Rooomassa silloin syntyneen uuden barokin tyylin mukaan, vaikkakin ei yhtä promeaksi, vaan huomattavan vaisummaksi tyyliltään. 

Birgitan ajalla 1300-luvulla luostarissa asui klarissanunnia. Klarissat ovat ne kaikista köyhimmät ja askeettisimmat nunnat koko katollisessa sääntökuntajärjestelmässä. Klarissat kuuluvat kerjäläisluostari järjestöön Fransiskus assisilaisen mallin mukaan. Clara (ital. Chiara) jonka mukaan klarissajärjestö on saanut nimensä oli Fransiskus Assisilaisen sisko. Kerjäämällä rikkalita aatelisilta nunnat pystyivät auttamaan köyhiä. Nykyään luostarissa asuu fransikaaneja ja kirksota löytyy kappeli joka on pyhitetty Frasiskukselle.

San Lorenzo/Pyhä Laurentinus/Sankt Lars, Rooman seurakunnan diakoni, joka kuoli marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen vainoissa vuonna 258. Pyhä Laurentinus on yhdessä Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin kanssa Rooman suojeluspyhimyksiä. Roomassa on jopa korttelisto nimeltä San Lorenzo, joka sijaitseee Terminin rautatieaseman itäisellä puolella. Jos lähtee kävellen Terminiltä San Lorenzo Fuori le Muran basilikaan tai Campo Veranon hautsumaalle niin suorin tie on San Lorenzon kortteliston läpi. 

Nimittäin Pyhän Laurentinuksen ruumis vietiin Via Tiburtinan varteen josta se myöhemmin löydettiin. Keisari Konstantinus I antoi käskyn että Pyhän Laurentinuksen päälle rakennettaisiin pieni Oratorio. Myöhemmin Oratorion kupeeseen kiinni rakennettin kappeli ja vielä myöhemmin rakennettiin haudan päälle basilika. San Lorenzo Fuori le Muran basilika on oikeastaan kolme kirkkorakennusta yhdhesä. Luostarissa asuu frasnikaanimunkkeja,  Le Francescane della Sagra Famiglia järjestöstä. Järjestö sisältyy nykyään vuodesta 2011 lähtien isompaan järjestöön nimeltä Ordine dei Frati minori Conventuali.

Häntä pidetään diakoonien, kokkien ja palomiesten suojeluspyhimyksenä. Diakooni vastaa nykyään katollisessa kirkossa suurinpiirtein seremoniamestaria, joka aina seisoo seremonioiden aikaan Paavin (piispan, arkkipiispan tai kirkkoherran) vierellä ja ohjaa ja auttaa paavia, kääntää raamatun lehtiä jne. Diakoni vihitään virkaansa ja virka vaati täydellistä kirkon jäsenyyttä ja panosta. Vihittävät henkilöt katollisessa kirkossa makaavat vatsallaan lattialla vihkimisen aikana, joka symbolisoi sataprosenttista vihkiytymistä ja panosta tehtäviin.

Vatikaanin museosta löytyy tämä Palmezzanon maalaus jossa Madonna ja Jeesus-lapsen ympärille on koottu monta pyhää miestä: vasemmalta ensin nuori Pyhä Laurentinus, Fransiskus Assisilainen, Johannes Kastaja, Antonius Suuri, Tuomas Akvinolainen ja Pyhä Pietari, joka pitelee Taivaan valtakunnan avaimia käsissään.

Keisari Valerianus käski Laurentinuksen hakea Rooman seurakunnan omaisuudet keisarille. Hän vei köyhät keisarin eteen ja sanoi että tässä on kirkon aarteet ja antoi varat köyhille. Laurentinusta ruoskittiin ja hakattiin ja lopulta hänet halstaroitiin rautaverkkojen päällä. Kerrotaan että hänet olisi grillattu juuri tämän kirkon paikalla. Kirkko on kolmannelta vuosisdalta jaa. Hän on kuitenkinn haudattu San Lorenzo Fuori el Muran basilikaan Roomassa. 

Keisari Valerianus tappoi myös paavi Sixtus II:n. Hänestäkin tuli pyhimys marttyrikuolemansa johdosta. Keisari Valerianus kielsi jyrkästi kristinuskon Rooman valtakunnassa. Paavi Sixtus II on haudattu San Saban kaupunginosaan San Sisto Vecchion kirkkoon.

Tässä Fra Angelico upeassa maalauksessa  Pyhä Pietari kastaa Laurentinuksen Rooman seurakunnan diakoniksi. Cappella Niccolinassa on useita maalauksia Pyhästä Laurentinosta. Fra Angelico maalauksista tykään erityisen paljon. Niissä on kauniit värit ja kuvaus on hyvin herkkkää.

Yksi ehdottomasti parhaista maalarimestareista koskaan maaapllolla oli munkki Beato (=siunattu) Fra Angelico/Giovanni da Fiosole. Hän eil 1300-1400-lukujen vaihteessa Firenzessä munkkina. Hän kuoli Roomassa vuonna 1455 ja hänen  huadattiin Santa Maria Sopra Minervan basilikaan. Mutta Fra Angelico kanonisoitiin niin myöhään kuin vuonna 1982. 

Jos käytte Firenzessä niin käykää ihmeessä San Marcon luostarissa ihailemassa Fra Angelicon maalauksia, joita hän teki sen ajan maailman rikkaimman ja vaikutusvaltaiimman henkilön Cosimo de Medicin pyynnöstä. Ikimuistettava kokemus! Sanonta kuuluu että 80 % maapallon korkeimmalle arvosteusta taiteesta löytyy Italiasta ja niistä 80% löytyy Firenzestä. Tietysti yksi pakollisista kohteista on myös Cappella Niccolina Vatikaanissa.

Vatikaanin palatsissa, Niccolinan kappelissa/Cappella Niccolina, on tämä yllä oleva kaunis maalaus. Sen on maalannut munkki Fra Angelico. Se on melkein kaksi metriä kertaa kolme metriä kooltaan. Harvinainen maalaus ja se on harvinaisen kaunis. Kuvassa Pyhä Pietari joka toimi ensimmäisenä Paavina. Hän kastaa ja siunaa Pyhän Laurentinuksen diakonin virkaansa. Todellakin historiallinen kuvaus ja kuvaajan oli yksi maapallon upeimmista maalarimestareista Fra Angeico.

Kaunis kirkon portaikko, Via Panisperan varrella. Portaita pitkin pääsee kirkkoon ja luostarin pihalle. Bussi 71 pysähtyy kirkon edustalla.

Kirkon kauniisti veistetty ovi, joka on Carlo Rainaldin mestariteos.

Pyhän Birgitan kappeli, jossa oikealla Birgitan sargofagi

Kirkon edustalla seisoi pronssipatsas aikoinaan, joka kuvasi Pyhää Birgittaa. Nyttemmin se voi olla siirretty Pyhän Birgitan luostariin Piazza Farnesella, paikalla jossa Pyhä Birgitta asui aikoinaan Roomassa. Mutta Pyhä Birgitta seisoi usein San Lorenzon kirkon edustalla ja kerjäsi rikkailta, jotta saatiin leivottua leipää köyhille. Pyhä Birgitta kävi rukoilemassa San Lorenzon kirkossa melkein päivittäin ja hän toivoi että hänet tullaan hautamaan juuri tähän San Lorenzon kirkkoon. 

Birgitta kuoli Piazza Farnesella sijainneessa kodissaan, jossa on nykyään Birgittaluostari ja ruotsalaisten kotikirkko Roomassa. Kun Birgitta kuoli niin häntä ei voitu heti kuskata tänne San Lorenzon kirkkoon koska hänen asuntonsa edustalalla tungeksi niin paljon väkeä. Neljän vuorkauden päästä hänet laitettiin yskinkertaiseen puuarkkuun ja arkku kuskattiin tänne San Lorenzon kirkkoon. Kirkossa laitettiin hänen puurakkunsa marmoriarkkuun odottamaan kotimatkaa Ruotsiin Vadstenaan. Hänen ruumiinsa kuitenkin paloiteltiin ja käsivarsi ja joitakin selkärängan paloja jäi reliikeiksi San Lorenzon kirkkoon.

Pääalttarin valtavan suuri alttarimaalaus kuvaa Pyhän Laurentinuksen halstrausta. Alttaritaulun on maalannut Pasquale Cati vuonna 1589. Pääalttarin krusifiksi on 1400-luvulta.

Kirkkosali on yksilaivainen ja sen molemmilla reunoilla on kolme kappelia. Yksi kappeli sijaitsee ns verandassa tai kuistissa, jossa säilytetään Pyhän Laurentinuksen patsas ja joka otetaan esille joka vuosi 10.elokuuta. Kappeli on lukittu mutta jos sattuu törmäämään kirkon vahtimestariin niin voi pyytä hänen näyttämään kappelia.

Kirkkosalin ensimmäinen kappeli oikealla puolen on omistettu Klaara Assisille klarissasääntökunnan perustajalle, Pyhän Fransiskus Assisilaisen siskolle.

Toinen kappeli vasemmalla puolen kirkkosalia on pyhitetty Pyhälle Birgitalle.

Luostarin vanhin osio joka on säilytetty, koska ne ovat Rooman vanhimpia rakennuksia keskiajalta, joita ei ole enää kovin montaa jäljellä. Hieman etelänpänä Via in Selcin kujan varrella voi käydä ihailemassa näitä Rooman vanhimpia rakennuksia.

Luostarissa asui alunalkaen benediktiinimunkkeja ja luostari oli hyvi keskeinen paikka Roomassa, johon köyhät vaelsivat saadaakseen syötävää. Siinä sijaitsee vieressä toinekin luostari, köyhien klarissanunnien luostari, jotka jakoivat köyhille juuri leipää ja kinkku/pane e perna. Useimmat luostarit jakavat leipäpaketteja vieläkin köyhille. San Fransesco e Ripan kirkossa on kori tuoretta leipää heille joilla on todella kova nälkä. Korissa on erittäin puhdas mankeloitu liina ja siinä valmiiksi leikattuja tuoreita leivänsiivuja. 

Katollisen kirkon hyväntekeväisyysjärjestö Caritas jakaa toki siellä täällä ruokapaketteja ja heillä on useita koteja, joissa saa niin ruokaa, käydä suihkussa kuin puhtaat vaatteetkin päälleen. Kodeissa  ohjataan myös sairaalahoitoon jos siihen nähdään tarvetta. Päihderiippuvaisilla on omat kotinsa joissa he saavat apua, samoin nuoret äidit lapsineen jotka ei saa tukea omilta vanhemmmiltaan tai sukulaisiltaan. Joissakin nunnaluostareissa asuu nuoria tyttöjä jotka on vanhemmat syrjineet, kun tyttäret ovat synnyttäneet lapsen Heillä on mahdollisuus asua joissakin nunnaluostareissa, nunnat hoitavat lapsia sillä aikaa kun nuoret äidit käyvät koulua.

Paavi Eugenius antoi vuonna 1149 luostarin Ordo Cavencis nimiselle luostarijärjetsölle Cavan luostarista. Santa Chiara nunnat saivat luostarin asunnokseen 1800-luvulla. Nykyään luostarissa huseeraa Oblate Agustiniane in San Pasquale nunnat.

Tämä luostarirakennus on valtavan iso ja se seisoo kukkulalla korkean muurin tukemana. Osa luostarista on nykyään Rooman yliopiston fysikaalisen laitoksen omistuksssa ja itäinen osa kuuluu sisäministeriölle.

Tämä upea mosaiikki on kotoisin San Lorenzo in Panispernan kirkosta ja löytyy nykyyään Centrale Montemartinin musoesta.