Via Casilina

Via Casilina 867/Chi Era Costui?/Sandro Vallcochia

Nykyinen valtatie 6 Via Casilina on 192 kilometriä pitkä tien pätkä joka saa alkunsa Roomasta ja päätyy Pastoranoon, Kampaniaan. Antiikin akainen konsuläärinen tie Via Casilina kulki Roomasta Casilinumiin, joka on nykyän nimeltään Capua, Kampanian maakunnassa. Tie päätyi jokisatamaan nimeltä Santa Maria Capua Vetus, jossa tuo nimi vetus tarkoittaa Capuan vanhinta kaupunginosaa. Nykyisen kunnan nimi on Santa Maria Capua Vetere, joka on oma kuntansa Capuan kupeessa. Roomalaiset omivat Santa Maria Capua Vetuksen ja rakensivat sinne suuren amfiteatterinkin.

Via Casilina on aina lähtenyt Porta Maggiorelta etelään päin Rooman maaseudulle ja se kulkee monen roomalaisen kortteliston  ja zona'n läpi kuten Ruscolano, Prenestino, Pigneto, Torpiggnattara, Predestino-Labicano, Don Bosco jne.

Via Casilinan alkupää on aina täynnä parkkeerattuja autoja, aivan kyllästymiseen saakka.

Via Casilina ei muutenkaan ole mikään kaunein tie ajella, mutta vaihteleva ja täynnä yllätyksiä. Vähän matkan päästä tie kapenee entisestään ja muuttuu Via Caslina vecchia'ksi, vanhaksi alkupeäriseksi Via Casilinaksi,  jos ei tajua tehdä äkkikäännöstä vasemmalle, siis suoraan ajettaessa tie muuttuu vanhaksi Casilinan tieksi. 

Äkkikäännösen jälkeen tie kulkee useiden  rauatiekiskojen ylitse ja kääntyy taas heti junaratojen jälkeen äkkiä oikealle. Ja vips, nyt onkin sitten yhdensuuntainen liikenne yhtäkkiä.  Alue senkuin rähjistyy. Ja yhtäkkiä sitten muttuu tie  taas kaksisuuntaiseksi. Via Caslinaa myötäilee tässä kohtaa pitkän matkaa junanrataa ja niitten kupeessa akveduktimuureja. Akveduktimuurin takana kulkee vanha Via Casilina, Via Cacilina Vecchia, joka kulkee aivan akveduktissa kiinni. 

Oikeastaan, suosittelen ajella tätä vanhaa via Casilinaa pitkin, ihan vaan uteliaisuuden vuoksi. Pian sitten Via Casilina Vecchia muuttuukin Via Mandrioneksi joka lähtee kulkemaan kohti Via Tuscolaanaa seuraten koko ajan junanratoja ja akveduktimuuria. Uudempi Via Casilina onkin tässä kohtaa jo eronnut sen verran että se on noin kahden kilometrin päässä vasemmalla.

Via Casilina 641/Chi Era Costui?/Sandro Vallocchia

Santi Marcellino Pietro ad Duas Lauros, Via Casilina 641

Olen aikaisemmin jo maininnut jossain yhteydessä tästä kirkosta ja sen yhteydessä sijaitsevasta katakombeista. Nykyään kirkko kuuluu Cavannis nimiselle uskonnolliselle järjestölle, mutta kirkko toimii silti alueen normaalina seurakuntakirkkonakin.

Toisella puolen Via Casilinaa sijaitsee Alessandrinon akveduktipuisto. Suoraan kirkkoa vastapäätä lähtee katu nimeltä Via Angelo Berardi, jota pitkin ensin sata metriä ja sitten oikealle lähtee Alessandrian akveduktin puistoalue, jossa voi nähdä akveduktimuurien rippietä. Mitä pitemmälle kävelee sitä antoisammaksi akvedukti muuttuu.

Elenan mausoleumi

Kirkko sijaistee maalauella jonka aikoinaan 300-luvulla jaa omisti keisari Konstantinus Suuren äiti Eelena/Helena. Alue oli melko suuri ja sitä nimitettiin nimellä Duas Lauros, "kaksi laakeripuuta". Alueen nimi on nykyään Centocelle. Itse kirkko ei ole mitenkään näkemisen arvoinen, vaan kirkon takana seisova Elenan mausoleumi ja katakombit, Catacombe dei Santi Marcellino e Pietro. 

Catacombe dei Santi Marchellino e Pietro 

Via Casilina 323/Chi Era Costui?/Sandro Vallocchia

Alessandrian akvedukti, Giovanni Paltuccin puistoalue, Parco Tor de Tre Teste











 Alexandrian akvedukti

Via Casilina 222/Chi Era Costui?/Sandro Vallocchia

Sant'Antonio dei Portoghesi, Via dei Portughesi 2, Campo Marzio

Avoinna maantaista perjantaihin kello 8.30-13.00 ja 15.00-18.00

Sunnuntaisin kello 9.00-12.00 ja16.00-18.00

 Messu sunnuntaisn kello 17.00 portugalin kielellä

Agostinho da Costa Borges on kirkon ja Portugalin Institutin IPSAR rettore/rehtori. Portugalin Instituutti sijaitsee entisen hospitisn tiloissa. Hospitsi oli portugalilaisia pyhiinvaeltajia varten. Se toimi asuntolana ja ensiapuasemana. Tiloissa sijaitsee myös kirjasto ja kokoustiloja jossa opetetaan portugalinkieltä. 

Kirkon paikalla sijaitsi antiikin aikainen luostari Sant'Agustino, jonka ovi on nyttemmin kirkon ovi. Kirkkoa on hieman vaikea löytää sillä juuri tässä kohtaa on kujat sokkelloisia. Via dei Portoghesi lähtee länteen päin Via della Scrofalta ja jatkuu Via dell'Orso nimellä. Toinen keino on löytää kirkko kun lähtee Piazza Navonan pohjoispuolelta Via dei Pianellaria pitkin. Kuja kääntyy ensin oikealle, sitten vasemmalle ja sen jälkeen kuja töksähtää suoraan Sant'Antonio dei Portoghesin kirkon oven eteen.

Sant'Antonio dei Portughesin kirkko ei ole suurimpia nähtävyyksiä Roomassa, mutta kirkko on erittäin kaunis ja sillä on söötti julkisivu, sillä on erikoinen historiansa siltä ajalta kun Portugali oli maailman rikkain ja mahtipontisin maa. Sisätilat ovat upeat ja jos sattuu hyvin, niin saattaa saada ilmaisen urkukonssertinkin kanttorilta.

Alkuperäinen kirkko rakennettiin 1400-luvulla. Nykyinen kirkko lisättiin 1600-luvulla mm. Martino Longhi Nuoremman ja Carlo Rainaldin piirustusten perusteella. Kirkko on Roomassa asuvien portugalilaisten kansalliskirkko.

Kirkon ympäristökin on aitoa antiikin aikaista sokkeloa ja ikivanhoja rakennuksia. Minä viihdyn täällä vaikka eksymisen vaara on suuri, mutta mitä se haittaa. Täällä maleskellesssa sielu lepää. Täällä on hiljaista ja rauhallista. Kirkon vieressä on erittäin kotoisa kahvila Caffe Portoghesi. Alueella ei kulje bussejakaan.

 Kirkossa on useita kappeleja.

Tässä rakennuksessa, aivan kirkon edustalla, on sijainnut yksi Rooman vanhimmista hottelleista. Hotellia siinä ei enää ole, mutta kuvassa oikealla sijaitsee aivan mukava hotelli, Hotel Porthogesi.

 Hotel Portoghesi sijaitsee tässä rakennuksessa kirkon viereesä.

Hotel Porthogesi sijaitsee vinosti kirkkoa ja kahvilaa vastapäätä. Kirkon vieressä sijaitsee luxusluokan hotelli Antica Dimora dell'Orso, joka on saanut nimensä katujenristeyksessä seisovassa rakennuksessa sijanneesta Rooman ensimmäisetä hotellista, dell'Orso. 

Kirkkoa vatsapäätä osittain Sant'Agostinon antiikin aikaisessa luostarissa sijaitsee Biblioteca Avvocatura Generale Dello Stato, valtiollisten asianajajien kirjasto. Sant'Agostinon luostari nykyään sijaitsee San'Agostinon kirkon viereesä, eikä takana kuten tämä vanha luostari sijaitsi.

Sant'Agostinon kirkon vieressä, korttelin toisella puolella, sijaitsee erittäin arvovaltainen kirjasto Biblioteca Angelica. Tämä on nykyään avoinna kaikille.

Voikohan missään muussa kaupungissa olla niin paljon kirjastoja kuin Roomassa on? Kunnan omistamiakin on niin monta ettei niistä voi pitää edes lukua. Lapsille on jopa omia kirjastoja. Sen lisäksi on yliopistoilla kymmeniä kirjastoja, katollisella kirkolla ja kaikilla maapallon uskontokunnilla on omat kirjastonsa, samoin uskonnollisilla järjestöillä, puhmattakaan kaikki yksityiset kirjastot, joita on joka puolella Roomaa. Mutta tämä kirjasto on  yksi omista suosikeistani. Täältä löytyy erikoisesti kirjoja reformation ja vastareformation ajalta ja tietenkin augustinolaisopiskelijoiden oma kirjasto. Kirjastossa on  Pyhän Augustinuksen omia kirjojakin.

Kirjastossa on paljon vanhoja käsikirjoituskiakin.

Santa Maria degli Angelin luostari

Olen aikaisemmin jo kirjoittanut jopa kaksikin postausta Santa Maria degli Angelin kirkosta, mutta nyt aion kertoa muutaman sanan sen luostariin.

Santa Maria degli Angeli osa 1

Santa Maria degli Angeli osa 2

Kirkon kotisivu.

Santa Maria degli Angelin luostari Diocletianuksen kylpylän alueella on ollut suljettu viisikymmentä vuotta. Nyt se on restauroitu ja kustannukset nousivat 6,5 miljonaan euroon. Restaurointi kesti kuusi vuotta. Luostari oli aikoinaan kartusiaanien luostari. Paavi Pius IV rakennutti luostarin entisen Diocletianuksen kylpylän raunioihin 1500-luvulla. 

Sisäänpääsy sijaitsee Viale Enrico de Nicola 79, vastapäätä Terminin rautatieaseman bussiaukiota. 

Avoinna kello 9.00-19.45. 

Sisäänpääsymaksu 7€, alle 18v ilmainen sisäänpääsy.

Itse mestari Micehelanglo Buonnaroti sai paavi Pius Angelo Medicin pyynnöstä suunnitella luostarin ja siitä tuli todellinen mestariteos, siitäkin huolimatta että se rakennettiin kylpylän raunioihin.

Oikeastaan koko luostari kompleksi käsittää kaksi luostaria, isomman ja pienemmän, ja munkkien asuntolan. Luostari tunnetaan Roomassa nimellä Michelangelon luostari. Michelangelohan suunnitteli Santa Maria degli Angeli ai Martirin basilikankin kylpylän raunioihin, vaikka luostaria alettiin rakentamaan vuonna 1565, joten Michelangelo ei ehtinyt nähdä luomustaan, sillä hän kuoli helmikuun 18 päivä vuonna 1564. Kirkko oli sen sijaan valmis luultavasti jo vuonna 1562.

Osassa luostarin tiloista on sijainnut yksi Rooman kansallismuseon haaraosastoista, Museo Nazionale Romano-Terme di Diocleziano. Mutta nyt keisari Augustinuksen kuoleman 1500-vuotis-juhlavuodeksi on uuskorjattu useita kohteita Roomassa. Algeriassa syntynyt Keisari Augustinus on ollut yksi merkittävimpiä kirkonisiä ja teologeja. Hän yksi hyvistä neuvoistaan oli että "rakasta ja tee mitä haluat!"

Kylpylän raunioissa sijaitsi jo yksi kirkko, San Ciriaco alle Terme, joka  oli rakennettu vuonna 499 ja jossa papeilla oli tapana vuoron perään pitää messu. Ensimmäiset kartusiaanimunkit saapuivat vuonna 1060 Roomaan. Paavi Urbano I tarjosi heille San Ciriacon kirkkoa ja tiloja sen vieressä, mutta he eivät pitäneet aluetta heille sopivana, joten he saivat asettua Santa Croce in Gerusalememn kirkon luostariin. Paavi Pius IV:n ajalla he muuttivat vuonna 1561 kuitenkin Diocletianuksen kylpylän luostariin. Kartusiaanimunkit löysivät raunioista kaksi alttaria joista toisen he siunasivat pyhille enkeleille ja toisen enkeleiden äidille. Näistä alttereista tulee nimi niin kirkolle kuin luostarillekin. Michelangelo Buonaroti rakensi kylpylän tepidarioon, "haaleaan" kylpylän osaan, kartusiniaaneille sopivan luostarin. 

Kartusiaanisen luostarisääntökunnan O.Cart. perusti Bruno Kölniläinen vuonna1084. Kartusiaaneilla on omat luostarisääntönsä. Nimi tulee ranskalaisesta vuoristosta jossa Bruno Kölniläinen eli erakkoelämää yhdessä kuuden muun ystävänsä kanssa, neljän papin ja kahden aivan tavallisen meishenkilön kanssa. 

Muutama vuosi sitten oli maapallolla 18 kartusiaaniluostaria, vajaat neljäsataa munkkia ja melkein kaksisataa pappia. Pappeja nimitetään nimellä padri ja alokkaita nimellä conversi. Alkuun kartusiaanit elivät eristettyä erakkoelämää, mutta nykyään on myös kaupunkilaiskartusiaaneja, niin munkkeja kuin nunniakin. Kartusaanien elämä luosatrissa on yksinäistä ja hiljaista sillä he eivät saa puhua keskenään mutta silti jokaisen on osallistuttava käytönnöllisiin luostarin töihin.

Arkkitehti Luigi Vanvitelli muutteli hieman luostaria kun hän sai restauroida sitä vuonna 1749. Vuonna 1873 luovuttivat munkit luostarin arkelogiselle museolle ja munkit muuttivat Via Palestron kadun varteen jossa heillä on kartusiaanijärjetsön pääkonttoori ja luostari.