Oratorio dei Santi Santissimo Crocifisso

Oratorio Santi Santissimo Crocifisso, Piazza dell'Oratorio 70

Avoinna kaikkina päivinä viikosta kello 7.00-12.00 ja 16.30-19.00

Suosittelen käydä tässä kirkossa!

Messu:

arkena kello 7.00

 sunnuntaisin ja pyhäpäivisin kello 8.00

Nykyään on Rooamssa rakennettu korkeita rauta-aitoja kirkkojenportaiden ympärille, sillä Roomassa on nähty monien nukkuvan kirkon portailla, tai istuvat kerjäämässä.  Aitauksessa on portti mikä on avoinna (sekä ulko-ovikin avoinna), silloin kun kirkko on avoinna.

Tänne löytää parhaiten kävelemällä Via del Corsoa pitkin Piazza Venezialta pohjoiseen päin ja kääntymällä Via dell'Umiltalle. Noin 50 metrin päässä vasemmalla puolen sijaitsee Piazza dell'Oratorio. Oratorion suunitteli ykis Rooman ahkerimmista arkkitehdeistä ja kuvanvesistäjistä, Giacomo della Porta.

Oratorio oli alun perin nimitys varhaiskristillisille rukouskappeleille, jotka olivat yleensä yksityiskäyttöön tarkoitettuja. Sanaa on sittemmin käytetty kappeleista, yksityistaloista, palatseista tai haudoista. Katollisessa uskonnossa kirkkoja/chiesa kutsutaan monilla eri nimillä.

Oratorio viittaa myös Filippo Nerin vuonna 1575 Roomaan perustamaan keskukseen perustamalleen oratoriolaisten seurakunnalle. Hänen kirkossaan alettiin esittää musiikkiteoksia, joissa oli sekoitus sooloääniä ja kuoroa, ja tämä musiikkimuoto puolestaan ​​sai nimekseen oratorio. Filippo Nerin oratorio, Oratorio dei Filippini (Francesco Borrominin suunnittelema ja vuosina 1637–1650 rakennettu), sijaitsee Piazza della Chiesa Nuovalla.

La confraternita del Crocifisso/Pyhän Ristin veljeskunta, omistaa tämän oratorion joka toimii heidän kirkkoonaan.Veljeskunta perustettiin vuonna 1520 kunnioittamaan pääalttarilla sijaitsevaa ihmeitätekevää pyhää ristiä. Risti sijaitsi alunperin San Marchellon basilikassa mutta Pyhä Risti pelastui siitäkin huolimatta että kirkko paloi poroksi. Gioacomo della Porta suunnitteli kappelin tälle ihmeitä aikaansaavalle Pyhälle Ristille.

Suurimmat yllätykset odottavat sisään astuvia. Sisätilat, jotka koostuvat yhdestä huoneesta, ovat kokonaan freskomaalattuja: seinien maalaukset, jotka ovat saaneet inspiraationsa dominikaanimunkki Jacopo da Varazzen keskiaikaisesta tekstistä, kertovat tarinan Tosi Rististä, kun taas vastakkaisella julkisivulla ne kertovat tarinan veljeskunnasta.

Monimutkaisen kuvasarjan suunnittelivat kuvanveistäjä, tutkija ja Michelangelon ystävä Tommaso de' Cavalieri ja taidemaalari Girolamo Muziano.

Jotkut myöhäisroomalaisen manierismin edustavimmista taiteilijoista osallistuivat sen luomiseen 1500-luvun viimeisellä neljänneksellä: Giovanni de' Vecchi, Cesare Nebbia, Niccolò Circignani, Baldassarre Croce, Cristoforo Roncalli ja Paris Nogari.

Ajan teatterimaun mukaisesti paneelit, joihin eri kohtaukset on jaettu, on koristeltu perspektiiviilluusioilla, joissa on kuninkaiden, prinsessojen, ritarien ja  esityksiä.

Maalaukset oratoriossa ovat tehneet Giovanni di Vecchi, Cesare Nebbia ja Niccolo Circignani ja Cristoforo Roncalli. Maalaukset ovat tyyliltään manieristisia.

Vuonna 1639 alettiin pitämään konsertteja ja viisitoista ensimmäistä konserttia pidettiin juuri tässä oratoriossa. Siihen aikaan oli mahdollista pitää hegellisiä konsertteja. Nämä viisoista ensimmäistä sävelsi Giacomo Carissimi ja Emilio de Cavalieri, joten heitä voi pitää jonkinlaisina roomalaisen oratorio-kirkkomusiikin uranuurtajina.

Piazza dell'Oratorio on hyvin pieni aukea keskellä Roomaa, Trevin kaupunginosassa. Täsä alue on erittän tiheään rakennettua, joten lähin busspsyäkki on Del Corsolla.  Siinä pyshtyy ainakin yhdekjän bussia, kuten 119, mikä liikkuu keskustassa. Bussi 492 on myös kätevä bussi, mutta ollut kuuluisa taskuvarkaistaan,useimmat naisia lapsineen, jotka tulevat kevällä kesäkaudedeksi varastelemaan. Kerran söin McDonaldsissa niin yhtäkkiä ilmestyi nainen  lapsineen ja nappasi syötäväni. Roomassa on parasta kesäkuadella olla varovainen rahakukkaroistaan. Rooman kunta suosittelee käyttämästä käteistä pankkikortteien sijasta.

Torin ympäriltä löytyy useita kohtuuhintaisia ravintoloita, jotka näkyvät olevan saaneet hyvät arvostelut, muun muassa Giani's Bistro, kiinalainen ravintola ja  pizzeria. Torille pääsee Via Del'Ulmitan kadulta.

Huomautan samalla että Roomassa on suljettu paljon ravintoloita ja myymälöitä sitten pandemian ajoilta lähtien. Ei pidä yllättyä. Kerronpahan samlala että hotellit Rooman keskustassa ovat kalliita.

Via Casilina

Via Casilina 867/Chi Era Costui?/Sandro Vallcochia

Nykyinen valtatie 6 Via Casilina on 192 kilometriä pitkä tien pätkä joka saa alkunsa Roomasta ja päätyy Pastoranoon, Kampaniaan. Antiikin akainen konsuläärinen tie Via Casilina kulki Roomasta Casilinumiin, joka on nykyän nimeltään Capua, Kampanian maakunnassa. Tie päätyi jokisatamaan nimeltä Santa Maria Capua Vetus, jossa tuo nimi vetus tarkoittaa Capuan vanhinta kaupunginosaa. Nykyisen kunnan nimi on Santa Maria Capua Vetere, joka on oma kuntansa Capuan kupeessa. Roomalaiset omivat Santa Maria Capua Vetuksen ja rakensivat sinne suuren amfiteatterinkin.

Via Casilina on aina lähtenyt Porta Maggiorelta etelään päin Rooman maaseudulle ja se kulkee monen roomalaisen kortteliston  ja zona'n läpi kuten Ruscolano, Prenestino, Pigneto, Torpiggnattara, Predestino-Labicano, Don Bosco jne.

Via Casilinan alkupää on aina täynnä parkkeerattuja autoja, aivan kyllästymiseen saakka.

Via Casilina ei muutenkaan ole mikään kaunein tie ajella, mutta vaihteleva ja täynnä yllätyksiä. Vähän matkan päästä tie kapenee entisestään ja muuttuu Via Caslina vecchia'ksi, vanhaksi alkupeäriseksi Via Casilinaksi,  jos ei tajua tehdä äkkikäännöstä vasemmalle, siis suoraan ajettaessa tie muuttuu vanhaksi Casilinan tieksi. 

Äkkikäännösen jälkeen tie kulkee useiden  rauatiekiskojen ylitse ja kääntyy taas heti junaratojen jälkeen äkkiä oikealle. Ja vips, nyt onkin sitten yhdensuuntainen liikenne yhtäkkiä.  Alue senkuin rähjistyy. Ja yhtäkkiä sitten muttuu tie  taas kaksisuuntaiseksi. Via Caslinaa myötäilee tässä kohtaa pitkän matkaa junanrataa ja niitten kupeessa akveduktimuureja. Akveduktimuurin takana kulkee vanha Via Casilina, Via Cacilina Vecchia, joka kulkee aivan akveduktissa kiinni. 

Oikeastaan, suosittelen ajella tätä vanhaa via Casilinaa pitkin, ihan vaan uteliaisuuden vuoksi. Pian sitten Via Casilina Vecchia muuttuukin Via Mandrioneksi joka lähtee kulkemaan kohti Via Tuscolaanaa seuraten koko ajan junanratoja ja akveduktimuuria. Uudempi Via Casilina onkin tässä kohtaa jo eronnut sen verran että se on noin kahden kilometrin päässä vasemmalla.

Via Casilina 641/Chi Era Costui?/Sandro Vallocchia

Santi Marcellino Pietro ad Duas Lauros, Via Casilina 641

Olen aikaisemmin jo maininnut jossain yhteydessä tästä kirkosta ja sen yhteydessä sijaitsevasta katakombeista. Nykyään kirkko kuuluu Cavannis nimiselle uskonnolliselle järjestölle, mutta kirkko toimii silti alueen normaalina seurakuntakirkkonakin.

Toisella puolen Via Casilinaa sijaitsee Alessandrinon akveduktipuisto. Suoraan kirkkoa vastapäätä lähtee katu nimeltä Via Angelo Berardi, jota pitkin ensin sata metriä ja sitten oikealle lähtee Alessandrian akveduktin puistoalue, jossa voi nähdä akveduktimuurien rippietä. Mitä pitemmälle kävelee sitä antoisammaksi akvedukti muuttuu.

Elenan mausoleumi

Kirkko sijaistee maalauella jonka aikoinaan 300-luvulla jaa omisti keisari Konstantinus Suuren äiti Eelena/Helena. Alue oli melko suuri ja sitä nimitettiin nimellä Duas Lauros, "kaksi laakeripuuta". Alueen nimi on nykyään Centocelle. Itse kirkko ei ole mitenkään näkemisen arvoinen, vaan kirkon takana seisova Elenan mausoleumi ja katakombit, Catacombe dei Santi Marcellino e Pietro. 

Catacombe dei Santi Marchellino e Pietro 

Via Casilina 323/Chi Era Costui?/Sandro Vallocchia

Alessandrian akvedukti, Giovanni Paltuccin puistoalue, Parco Tor de Tre Teste











 Alexandrian akvedukti

Via Casilina 222/Chi Era Costui?/Sandro Vallocchia

Sant'Antonio dei Portoghesi, Via dei Portughesi 2, Campo Marzio

Avoinna maantaista perjantaihin kello 8.30-13.00 ja 15.00-18.00

Sunnuntaisin kello 9.00-12.00 ja16.00-18.00

 Messu sunnuntaisn kello 17.00 portugalin kielellä

Agostinho da Costa Borges on kirkon ja Portugalin Institutin IPSAR rettore/rehtori. Portugalin Instituutti sijaitsee entisen hospitisn tiloissa. Hospitsi oli portugalilaisia pyhiinvaeltajia varten. Se toimi asuntolana ja ensiapuasemana. Tiloissa sijaitsee myös kirjasto ja kokoustiloja jossa opetetaan portugalinkieltä. 

Kirkon paikalla sijaitsi antiikin aikainen luostari Sant'Agustino, jonka ovi on nyttemmin kirkon ovi. Kirkkoa on hieman vaikea löytää sillä juuri tässä kohtaa on kujat sokkelloisia. Via dei Portoghesi lähtee länteen päin Via della Scrofalta ja jatkuu Via dell'Orso nimellä. Toinen keino on löytää kirkko kun lähtee Piazza Navonan pohjoispuolelta Via dei Pianellaria pitkin. Kuja kääntyy ensin oikealle, sitten vasemmalle ja sen jälkeen kuja töksähtää suoraan Sant'Antonio dei Portoghesin kirkon oven eteen.

Sant'Antonio dei Portughesin kirkko ei ole suurimpia nähtävyyksiä Roomassa, mutta kirkko on erittäin kaunis ja sillä on söötti julkisivu, sillä on erikoinen historiansa siltä ajalta kun Portugali oli maailman rikkain ja mahtipontisin maa. Sisätilat ovat upeat ja jos sattuu hyvin, niin saattaa saada ilmaisen urkukonssertinkin kanttorilta.

Alkuperäinen kirkko rakennettiin 1400-luvulla. Nykyinen kirkko lisättiin 1600-luvulla mm. Martino Longhi Nuoremman ja Carlo Rainaldin piirustusten perusteella. Kirkko on Roomassa asuvien portugalilaisten kansalliskirkko.

Kirkon ympäristökin on aitoa antiikin aikaista sokkeloa ja ikivanhoja rakennuksia. Minä viihdyn täällä vaikka eksymisen vaara on suuri, mutta mitä se haittaa. Täällä maleskellesssa sielu lepää. Täällä on hiljaista ja rauhallista. Kirkon vieressä on erittäin kotoisa kahvila Caffe Portoghesi. Alueella ei kulje bussejakaan.

 Kirkossa on useita kappeleja.

Tässä rakennuksessa, aivan kirkon edustalla, on sijainnut yksi Rooman vanhimmista hottelleista. Hotellia siinä ei enää ole, mutta kuvassa oikealla sijaitsee aivan mukava hotelli, Hotel Porthogesi.

 Hotel Portoghesi sijaitsee tässä rakennuksessa kirkon viereesä.

Hotel Porthogesi sijaitsee vinosti kirkkoa ja kahvilaa vastapäätä. Kirkon vieressä sijaitsee luxusluokan hotelli Antica Dimora dell'Orso, joka on saanut nimensä katujenristeyksessä seisovassa rakennuksessa sijanneesta Rooman ensimmäisetä hotellista, dell'Orso. 

Kirkkoa vatsapäätä osittain Sant'Agostinon antiikin aikaisessa luostarissa sijaitsee Biblioteca Avvocatura Generale Dello Stato, valtiollisten asianajajien kirjasto. Sant'Agostinon luostari nykyään sijaitsee San'Agostinon kirkon viereesä, eikä takana kuten tämä vanha luostari sijaitsi.

Sant'Agostinon kirkon vieressä, korttelin toisella puolella, sijaitsee erittäin arvovaltainen kirjasto Biblioteca Angelica. Tämä on nykyään avoinna kaikille.

Voikohan missään muussa kaupungissa olla niin paljon kirjastoja kuin Roomassa on? Kunnan omistamiakin on niin monta ettei niistä voi pitää edes lukua. Lapsille on jopa omia kirjastoja. Sen lisäksi on yliopistoilla kymmeniä kirjastoja, katollisella kirkolla ja kaikilla maapallon uskontokunnilla on omat kirjastonsa, samoin uskonnollisilla järjestöillä, puhmattakaan kaikki yksityiset kirjastot, joita on joka puolella Roomaa. Mutta tämä kirjasto on  yksi omista suosikeistani. Täältä löytyy erikoisesti kirjoja reformation ja vastareformation ajalta ja tietenkin augustinolaisopiskelijoiden oma kirjasto. Kirjastossa on  Pyhän Augustinuksen omia kirjojakin.

Kirjastossa on paljon vanhoja käsikirjoituskiakin.