Piadina ja perinneruuat

Piadina romagnola

7 dl vehnäjauhoja, 420 g

1 1/2 tl suolaa

2 tl leivinjauhetta

4 valkosipulin kynttä

1/2 dl esimerkiksi Extra neitsytoliiviöljyä, esim. Fruttato Intenso (Zetan oma öljymerkki)

3 dl kylmää vettä

Monelle Rooman matkaajalle on antiikki, kulttuuri ja ruoka tärkeimmät seikat. Roomassa kannattaa tosiaan syödä perinneruokia.

Meillä Ruotsissa on paljon italialaisia maahanmuuttajia, joita on tullut Ruotsiin kolmessa erässä. Useat heistä myy nykyään italialaisia ruokatuotteita. Zeta on erään Ruotsiin muuttaneen italialaisperheen oma tuotemerkki. Luonnollisestikin jokainen voi käyttää muitakin tuotteita. Itse ne käytä koskaan neitsytöljyä vaan ruotsalsiat rapsiöljyä, mikä on todettu terveellisimmäksi, ja siinä ei ole sivumakua tai hajua, vaan on täysin neutraali. Ruotsi teki valtavan projektin kehittäessään mahdollisimman hyvää rapsiöljyä ja sai siihen jopa EU:n tukea.

Piadina romagnola, toisen välissä on salamia ja toisen välissä luultavsti prahalaista keittokinkkua. 

Italialaiset keittää kinkun ja sen jälkeen kevysetsi savustaa tjekkiläisen perinteen mukaan ja sen parenpaa kinkkua ei löydy varmaan mistään. Parasta kinkkua ikinä! Mutta kallista. Prahassa kinkkua syödään hapankaalin, keitetyn perunan ja oluen kanssa.

Ruotsalaisetkin keittää aina joulukinkkunsa, mutta se ei ole läheskään yhtä hyvää kuin tämä Prosciutto cotto Praga, jota valmisteaan Triesten alueella Italiassa. Tjekkiläiset unohtivat patentoida tuotteensa ja siksi italialaiset nappasivat reseptin itselleen. Ruotsissakin valmistetean Prahakinkkua nykyään ja myydään hintaan noin 70 € per kilo.

Piadinan valmistustapa on melko sama kuin Intiassa leivottaessa rotia tai chapatia. Piadina on perinteinen roomalainen leipä, mitä syötiin jo varmaan  pari tuhatta vuotta  sitten. Voi olla että napolilaiset keksivät pizzan kun saivat syödä piadinaa, mutta sitähän ei Italiassa uskalla sanoa ääneen. Piadinoja on varmasti yhtä montaa sorttia kuin pizzojakin. Jokaine voi laittaa Piadian vällin mitä itse ikinä haluaa.

Etruskit jo aikoinaan valmistivat focaccia leipää mikä muistutti piadinaa.

Tukholmassa voi ostaa valmista Piadinaa. Ruotsiinhan tuli paljon italialaisia jo 1600-1700-luvuilla ensimmäisen kerran. Toisen maailmansodan jälkeen italialaisia tuli pakolaisina Ruotsiin. 1970-luvulla he tulivat työmaahanmuuttajina Ruotsiin kun Ruotsi etsi työväkeä ympäri Eurooppaa. Västeråsiin tuli niin paljon italialaisia että Västeråsia alettiin kutsumaan nimellä Little Italy. 

Nykyään on vaikea sanoa kuinka monella Ruotsissa on italialaiset juuret. Täällä kun avioidutaan ristiin rastiin. Hindut ja muslimit avioituvat usein myös keskenään. Syyrilaiset vain syyrialaisten kanssa. Ruotsalaiset naiset eivät ole lainkaan halukkaita avioitumaan muiden kuin ruotsalaisten, englantilaisten tai amerikkalaisten kanssa. Ranskalaiset ehkä kelpaa myös heille. Ruotsinsuomalaiset naiset näkyvät avioituvan hyvin helpolla maahanmuuttajien ja myös muslimien kanssa. Olen tavannut vain hunnuettuja ruostinsuomalsia naisia. Sen tunnistaa siitä että he puhuvat suomea lastensa kanssa. Heidänkin määrä on vähentynyt. Muut ei käytä Ruotsissa huntua, jotkut vain pääliinaa. Ueimmat ei käytä mitään, sillä tänne on tulltu pakoon islamin uskontoa ja halutaan elää ilman uskontoa.

Ja nyt leipomaan... sekoita kaikki kuivat ainesosat kulhoon. Purista valkosipulinkynsi ja sekoita uudelleen. Kaada vesi ja oliiviöljy ja vaivaa yhdessä tasaiseksi taikinaksi. Jaa taikina 7-8 osaan ja kaulitse ne noin 2-3 mm:n paksuiseksi jauhotetulla leivinpöydällä. Kuumenna paistinpannu keskilämmöllä ja harjaa leivät molemmin puolin oliiviöljyllä. Paista muutama minuutti molemmin puolin, jotta leivät muuttuvat kullanruskeiksi. Aseta keittiöpyyhkeen alle, kunnes se on jäähtynyt.

Intialaisethan ei rasvaa leipiä ennen paistamista, enkä minäkään suosittele sitä tapaa. Paarsta on rasvata leivät vasta valmiiksi paistettuina ja ne laittaa puhtaan keittiöpyyhelinan sisäänn leipäkoriin.

Piadinan sisään voi kääriä melkein mitä vaan. Useissa italialaisissa ravintoloissa Tukholmassa saa nykyään piadinaa monella eri täytteellä. Muun muassa Snaps Bar & Bistro, Gotgatan 48, Södermalm. Huom! Täällä on ikäraja 18 vuotta. Snaps on ennen kaikkea ruokala eikä juottola. Toisessa kerroksessa on pieni tanssilava, missä voi rentoutua töitten jälkeen.

Tonien paikka missä saa osta Piadina on Solnassa Råsundassa italialaisessa ravintolasa nimeltä enricos caffe & vinbar, Stråket 3 Råsunda. Tämä on pieni paikkallisten suosikki, missä on mukava juoda italialaiset kahvit tai lasin viiniä ja jutella. Kesäaikaan voi istua ulkona ja nauttia kesästä. Råsunda on kuin oma kyläyhteisönsä, missä viihdytään ja tunnetaan naapuritkin. 

 

Ruotsalainen versio Piadinasta. 

Strutto tässä roomalaisessa reseptissä tarkoittaa isteriä. Ister on perinteien ruunavalmistus rasva Italiassa. He käyttävät vieeläkin isteriä mielellään ruuan laitossa, varsikin leipätaikinaan halutaan laitaa struttoa tai lardia, kuten sitä myös kutsutaan. Italaissa on alueellisia eroja ruuanlaitossa, kuten on Ruotsissakin. 

Struttoa voi ostaa Italiassa säilykepurkissa. Parmssa Italiassa on tehdas mikä valmistaa Struttoa. Sian niskarasva on erityisen maukasta paistetuna. Itse en kyllä aio syödä muuta kuin joskus pekonisiivuja tai kasslerin muodossa. Kassleri on eria asia muualla Euroopassa kuin mitä se on Suomessa. Kassleri on perinteinen saksalainen tuote, mikä on levinnyt Eurooppana. Italiassa varsinkin Bologanssa syödään paljon sianlihaa ja leikkeleitä. Jostain syystä ei Suomessa saa myydä kassleria sen periteisessä muodossa.

Ruotsalainen kassleri on tämän näköistä. Se on valmistuote, mitä voi syödä sillään vaikka leivän päällä, mutta siitä voi laittaa mitä merkillisimpiä ruokalajeja. Kassleri on suolavedessä liotettua, kevysesti savustettu ja usein Ruotsissa viinimarinoitu.

Pesto ei ole roomalaisten suosikki, eikä se ole myöskään suosituu Tukholmassa. Tomattikastikkeeseen ei noin vaan sekoiteta pestoa, kuten nykyään tehdään useissa valmiissa tomattikastikkeissa. Pesto syödään sillään spagetin kanssa eturuuaksi Pohjois Italiassa.  Pesto on genualainen tapa syödä pastaa.

Italiassahan ollaan paikallispatriootteja varpaita myöten ja kunkin alueen omat perinneruuat ovat vieläkin ehdottomat. Toisten alueiden perinneruokia harvoin  syödään muilla alueilla. Uutuuksiin ei sorruta, mutta nuorempi väki Italiassakin käy silloin tällöin syömässä hampurilaiset tai kepabit, jos rahat siihen riittää. Italialaisten tavisten palkat ovat hyvin alhaisia, joten ei niillä rahoilla ostella usein hampurilaisia.

Roomassa on vaikka kuinka paljon hampurilaisravintoloita, mutta niissä ei ole koskaan tunkua. Useimmat hampurilaisten syöjät ovat amerikkalaiset turistit ja ameirkkalaiset yliopisto-opiskelijat. Roomassahan on useita suuria amerikkalaisia yliopistoja. Roomalaisista perinneruuista teen erillisen postauksen blogiini...