Santa Maria dell'Orto

Näin komea julkisivu on ollut tällä kirkolla ja melko mahtavalta se näyttää ulkoapäin nytkin. Mutta sisältä päin se on vielä komeampi.

Kirkon myöhäisrenessanssityylinen julkisivun loi ehkä Jacopo Barozzi da Vignola tai kenties Martino Longhi vanhemman piirustusten mukaan. Asialla ovat olleet todelliset asiantuntijat!

Kirkko on joutunut melko ahtaalle. Autoliikenne kulkee pääsisäänkäynnin edestä. Kirkko sijaitsee Via Anicia 10, Trasteveressä. 

Roomassa laitetaan kirkkojen ulko-ovet selkosen selälleen silloin kun kirkko on avoinna. Avoin ovi toimii myös ikään kuin toivotuksena että kaikki ohikulkijat ovat tervetulleita kirkkoon.

Päälattarilla on kopia Maria ja Jeeus lapsi maalaksesta mikä löydettiin kirkkorakkenuken seinältä. Alkuperäistä maalausta ei uskalleta pitää pääalttarilla näytillä.

 Avoinna:

Maanantaina: 14–18

Tiistaina: 10–18

Keskiviikkona :10–14

Torstaina:10–18

Perjantaina: 10–18

Lauantaina:10–13

Sunnuntaina: 11–11.45

Santa Maria dell'Orto on Roomassa sijaitseva Neitsyt Marialle omistettu kirkkorakennus, joka kuuluu San Francesco d'Assisi a Ripa Granden seurakuntaan. Kirkko on erityisesti pyhitetty Neitsyt Marian roolille puutarhan Neitsyt Mariana. Kirkko on siis puutarhureille omistettu kirkko alunperin.  Tämä kirkko on myös japanilaisten kotikirkko Roomassa. 

Muuten...suomalasilla ei ole kotikirkkoa Roomassa, mutta ruotsalaisilla on. Kotikirkkoja on avattu Roomassa sen mukaan kuinka paljon katollisia asuu kussakin maassa. Suomessahan on ortodoksinen kirkko yleisempi kuin katollinen, kun taas Ruotsissa ei ole ortodokseja nimeksikään.

Santa Maria dell'Orton historia voidaan jäljittää ihmeelliseen parannukseen, joka yhdistetään Neitsyt Marian kuvaan. Yhdelle sivuseinälle oli maalattu kuva Neitsyt Mariasta, jolle perimätiedon mukaan annettiin ihmeellisiä tapahtumia. Tästä syntyi suosittu hartaus kuvaa kohtaan, ja siksi uskolliset rakensivat paikalle pienen kappelin vuonna 1492.

Ensin sytytettiin kynttilä, myöhemmin rakennettiin kappeli ja sitten kirkko, jota kutsuttiin Orto (=Puutarha), koska vuonna 1400 alueelle perustettiin puutarhoja, ja lisäksi tällä alueella sijaitsivat  Rooman diktattorin Julius Caesarin puutarhat.

Vuonna 1492 paavi Aleksanteri VI Borgia tunnusti veljeskunnan, joka oli rahoittanut ensimmäisen kirkon rakentamisen. Kirkon perustivat kaksitoista paikallista kiltaa: hedelmäkauppiaat, siipikarjakauppiaat, myllärit, puutarhurit, kauppiaat, välittäjät, pastantekijät,viininviljelijät, vihanneskauppiaat, herkkukauppiaat, suutarit ja tynnyrintekijät.

Vuonna 1588 paavi Sixtus V korotti veljeskunnan arkkiveljeskunnan arvoon, ja kirkon sisustusta parannettiin entisestään kuuluisien taidemaalarien, kuten Zuccarin veljesten ja Giovanni Baglionen, ansiosta.

Ajan myötä arkkiveljeskunta yhdistyi useisiin kiltoihin, nimesi yliopistoja ja kaikki halusivat jättää jälkensä. Tuo sana arkki tulee latinan kielestä, sanasta archi, mikä tarkoittaa ylintä tai korkeinta. 

Ortolanit ja Fruttarolit (=vihannes- ja hedelmäkauppiaat) jättivät jälkeensä kauniin puisen kalkkunan, joka oli koristeltu hedelmillä ja vihanneksilla, mutta myös Pollarolit (=kanakauppiaat). Perimätiedon mukaan arkkiveljeskunta kuului kaksitoista: kauppiaita, välittäjiä, mylläreitä, herkkukauppiaita, pastantekijöitä, siipikarjakauppiaita, suutareita, viininviljelijöitä, tynnyrintekijöitä ja heidän työntekijöitään.

Keskeisen holvin freskon ”Marian taivaaseenastuminen” maalasi barokin ajan taiteilija Giacinto Calandrucci vuosina 1700–1705. Hän oli ajallan yksi kuuluisan Accademia de San Lucan/Pyhän Luukkaan akatemian jäsen.

Santa Maria dell' Orto/Pyhän Marian puutarha on 1500-luvulla rakennettu kiltakirkko. Se oli alun perin 1400-luvulla rakennettu kappeli, joka oli muistoksi suuresti kunnioitetulle Neitsyt Marian ja lapsen kuvalle, joka oli poistettu puutarhan muurilta. Sisätilojen yleellinen kullattu koristelu ovat peräisin 1700-luvulta.

Pizzicarolin suvun jäsenet olivat yhteyksissä useisiin italialaisiin yliopistoihin. Pizzicaroli on italialainen sukunimi, joka liittyy useisiin henkilöihin ja suvun haaroihin. Esimerkkejä on Yhdysvalloissa (kuten Carlo L. Pizzicaroli ja Joseph Pizzicaroli, joita kunnioitettiin muistokirjoituksissa) ja Italiassa, jossa Roomassa on jopa erittäin suoisttu ravintolaketju nimeltä "I Pizzicaroli". 

Nimi viittaa yhteyteen "pizzicaan", eteläitalialaiseen perinteiseen tanssiin ja musiikkiin, ja se saattaa viitata perheeseen, jolla on juuret tässä kulttuurissa.

Santa Bibiana

Santa Bibienan kirkko, Via Giovanni Giolitti 154, Esquilino

Messu ajat:

Maanantaista  lauantaihin  kello 18.00

Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 08.30 ja kello 10.30

Santa Bibianan kirkko on luokiteltu kansallismonumentiksi!

Muinaisina aikoina kirkon paikalla sijaitsi niin kutsutut "Licinian puutarhat", eli puutarhat, jotka kuuluivat keisari Licinius Ignatius Gallienukselle (260-268). Se oli upea kokonaisuus, nimeltään "palatium Licinii", puistoineen, kylpylöineen ja erilaisine rakennuksineen. Paavi Saint Simplicius (468-483) vihki kirkon Pyhälle Bibianalle vuonna 468.

Vuonna 1224 Honorius III (1216-1227) rakennutti luostarin kirkon eteen. Nunnat asuivat siellä vuoteen 1440 asti, jolloin paavi Eugenius IV (1431-1447) lakkautti luostarin joidenkin nunnien huonon käytöksen vuoksi. 

Todisteita luostarin olemassaolosta löytyy kirkon sisältä, seinien vierestä, useista 1300- ja 1400-luvuilta peräisin olevista hautakivistä, jotka ovat muistona luostarista. Nämä hautakivet olivat kirkon lattialla vuoteen 1961 asti.

 Avoinna:

kaikkina viikonpäivinä kello 18-20, paitsi suuntaisin kirkko avataan jo kello 8.00

Messu:

 maanantaista lauantaihin kello 18.00 suuntaisin kello 8.30 ja 10.30

Santo Rosario/Rukousnauha rukous:

kello 18.25 lauantaina ja sunnuntaina

Adorazione eucaristica:

(eukaristinen palvonta=vastaa ehtoollis-seremoniaa)

torstaisin kello 18.00

Kirkon julkisivu ei enää näytä keltaiselta, vaan se on maalattu valkoiseksi. Kirkko on ollut melko kauan lukittuna, koska pelättiin eteä rakennus voi hajota, mutta nykyään kirkko on avoinna perusteellsien tarkastusten ja kunnostuksen jälkeen kaikkina viikonpäininä. 

Suosittelen lämpimästi vierailua kirkossa. Kirkko on yksi Rooman vanhimmista kirkoista ja se sijaitsee melko lähellä Terminin rautatieasemaa. Alue ei ele kauneinta Roomaa, koska kirkon toiselta puolelta kulkee noin kolmisen kymmentä junanrataa ja toiselta puolelta vilkkaasti liikennöity Via Giovanni Giolettin katu, mutta kirkko on yllättävän kaunis ja harmooninen, missä istuu mielellään pitemmänkin ajan. 

Vanhan perimätiedon mukaan Pyhän Bibianan kirkko rakennettiin vuonna 363 Bibianan, hänen äitinsä Daphrosan ja sisarensa Demetrian marttyyri paikalle.

Vatikaanin Liber Pontificalis-teoksen mukaan kirkko rakennettiin vuonna 467 paavi Simpliciuksen hallituskaudella, joka siirsi sinne muiden marttyyrien, Simpliciuksen, Faustinuksen ja Viatrixin, jäännökset.

Vuonna 1224 Honorius III restauroi sen ja rakensi sen viereen luostarin, joka oli käytössä 1400-luvulle asti. Urbanus VIII halusi sen purettavan 1600-luvun alussa ja rakensi kirkon uudelleen, kun pyhäinjäännökset löydettiin lähellä vuoden 1625 riemuvuotta. 

Nuori Gian Lorenzo Bernini, joka debytoi arkkitehtina, kutsuttiin johtamaan työtä. Bernini, taiteilijan poika, oli tuolloin 25-vuotias ja oli kasvanut varhain isänsä Pietron ohjauksessa.

Toscanalainen kuvanveistäjä, jonka Paavali V halusi Roomassa koristavan Santa Maria Maggioren Pauline-kappelia. Gian Lorenzo, jolla oli hyvät yhteydet aikansa aatelissukuihin, oli jo mukana Pietarinkirkon katoksen suunnittelussa ja oli jo luonut useita  kuvanveistäjänä mestariteoksia. Teoksia, kuten: ryhmä "Aeneas, Anchises ja Ascanius pakenevat Troijaa", "Daavid", "Proserpinan ryöstö" ja "Apollo ja Dafne".

Roomassa (ja Tukholmassakin) on alettu pitämään lauantai-iltaisin joitakin kirkkoja avoinna. Tarkoitus on että ahdistuneet päihteiden käyttäjät ja kodittomat saavat tulla kirkkoon.

Tämä kirkko auttaa ja tukee köyhiä, sairaita ja vanhuksia sekä  pakolaisia.

Santa Bibiana viittaa Pyhään Bibianaan, 300-luvulla eläneeseen roomalaiseen neitsyeen ja marttyyriin, joka kuoli uskonsa puolesta ja jota kunnioitetaan kipujen, päänsäryn ja alkoholismin suojeluspyhimyksenä, tai Roomassa sijaitsevaan Santa Bibianan kirkkoon, joka on omistettu hänelle. Kirkko on yksi Rooman vanhimmista, ja se rakennettiin 300-luvulla, mutta Gian Lorenzo Bernini teki sille laajan barokkiremontin 1600-luvulla. Hän loi myös pyhimyksen patsaan kirkon alttarille.

Santa Bibianan kirkolla on hyvin muinainen historia, joka ulottuu vuoteen 468. Joidenkin lähteiden mukaan se rakennettiin  marttyyrin jäännöksille. Legendan mukaan kirkko kuitenkin rakennettiin vuonna 363 paikalle, jossa Santa Bibiana asui ja haudattiin sen jälkeen, kun hänet ruoskittiin kuoliaaksi 2. joulukuuta 362. Hänen jäännöksensä lepäävät pääalttarin alla, suojattuina arvokkaassa alabasteriuurnassa, joka on peräisin Konstantinuksen ajalta.

Vuosisatojen aikana kirkko koki useita peruskorjauksia, mutta kirkko kunnostettiin kokonaan vuosina 1624–1625 paavi Urbanus VIII:n tilaamana nuoren Gian Lorenzo Berninin toimesta. Hän paransi sitä uudella julkisivulla ja uudella portikolla, loi kaksi pientä kappelia sivulaivojen päähän ja korvasi alkuperäisen apsiksen pääkappelilla, jonka hän koristi stukolla. Pääalttarille Bernini asetti Santa Bibianan valkoisesta marmorista tehdyn patsaan, joka on myös taiteilijan ensimmäinen täysin pukeutunut hahmo. Ja tulos oli erittäin kaunsija ahrmooninen. 

Seinät on koristeltu Agostino Giovanni Giolitti, missä kulkee myös raitiovaunu. Kirkon edustalla on Terminin rauteiasemalle kuuluva rakennus ja Torre d'Aqua, siis torni täynnä vettä.

Tällä alueella on ollut huono maine prostitution takia, mutta se taitaa olla nykyään hävinnyt jonnekin muualle. Muuten alue on keskeinen ja lähistöltä löytyy palveluja. Mutta alue vaatisi peruskorjausta ja siivousta. En suosittele ottaa hotellihuonetta  tältä alueelta, mielummin toiselta puolelta Terminiä, Terminin pohjoispuolelta, Piazza dell'Indipenzan aukean ympäristöstä. Siitä

 on hyvät yhteydet kaupungille ja erinomaiset palvelut.

Santa Bibianan jälkeenjäännökset lepäävät pääalttarin alla, suojattuina arvokkaassa alabasterissa.

Sant Urbano alla Caffarella

Sant'Urbano alla Caffarella

 Via Appia Pignatelli 65, Caffarellan puisto, bussit 118 ja 660

HUOM! Oppaan kanssa tehdyt kiertokäynnit ovat nykyään melko kalliita Roomassa. Tämä on kylläkin nopein tapa käydä kohteissa. Joten suosittelen suunnittelemaan ajoissa kohteita mitä haluaa nähdä ja ottaa selvää millä kyydillä kohteisiin pääsee!

Jää pois kyydistä pysäkillä Appia Pignatelli/Sant' Urbano ja kävele siitä Vicolo Urbanon kujaa pitkin kirkon luokse, minne on noin 300 metriä matkaa.

Parco della Caffarellia

Cecilia Metellan mausoleumi taustalla. Caecilia Metellan mausoleumi on yksi Via Appia Antican varrella sijaitsevista suurimmista ja parhaiten säilyneistä hautamonumenteista.

Nymfeum on omistettu vesinymffi Egerialle. Legendan mukaan Egeria oli Rooman toisen kuninkaan Numa Pompiliuksen vaimo. Kun tämä kuoli, Egeria puhkesi itkuun, ja hänen kyyneleistään syntyi lähde tähän paikkaan.

Parco della Caffarella on suuri, rakentamiselta suojattu puisto Roomassa, Italiassa. Se on osa Parco Regionale Appia Anticaa (Appian Wayn alueellista puistoa). Puisto sijaitsee Caffarellan laaksossa ja sitä reunustaa pohjoisessa Via Latina ja etelässä Via Appia.

Puiston nykyinen nimi tulee Caffarellin suvusta, joka piti maatilaa alueella 1500-luvulla. Myöhemmin sen omistivat Pallavicinin ja Torlonian suku.

Caffarellit ovat edelleen kukoistava roomalainen ruhtinaallinen ja herttuallinen suku. 1600-luvun roomalaisen taiteen suojelija ja paavi Paavali V:n kardinaaliveljenpoika Scipione Caffarelli-Borghese kuului tähän sukuun. 

Casale della Vacceria, Via della Caffarella 40

Tietääkseni kartanossa saa vierailla. Se on nykyään Rooman kunnan omistuksesa.

Caffarellan sukunimi on edelleen elossa, koska se yhdistettiin aiemmin Roomassa Via Appian varrella sijaitsevan suuren kartanon omistukseen. Kartano on peräisin vuonna 1500 tehdystä aiemmin olemassa olleiden kartanoiden yhdistämisestä ja vastaa Caffarella-puistoa.

Villa Grandi Francetti

Bussipysäkin luona seisoo upea Villa Grandi Francetti, mikä kuuluu nykyään Kulttuuriministeriölle. Tiluksen ja upean huvilan omisti aikoinaan parooni Franchetti, vuorikiipeilijä ja luolatutkija.

Puutarhan arkeologisia rakenteita restauroitiin ja sisätiloja kunnostettiin. Avajaisiset pidettiin huhtikuussa 2024 restauroinnin jälkeen, vierailijat saivat nähdä huvilan ulkopuolelta, kävellä puutarhassa, joka on säilyttänyt Maxentiuksen huvilan muurauksia, ja nauttia viehättävästä näkymästä Cecilia Metellan mausoleumiin.

Huvilan edustalla on aitaus ja portti, mistä voi lukea jos voi mennä portista sisään. Voi olla että huvilan ympäritössä saa kävellä ihan vapaasti.

Huvilan aluetta tulee Rooman kunta melko varmasti näyttämään ainakin kerran vuodessa. Täältä voi seurata mihin kohteisiin pääsee kiertokäynneille!

Infoa:Varaukset vaaditaan tekemäänn kunnan puhelinnumerosta 060608 (joka päivä klo 9.00 - 19.00). Enintään 20 osallistujaa kerrallaan.  Jos teet varauksen, niin  voit saada osallistua samana päivänä. Vapaa sisäänpääsy!

 

Sant'Urbano alla Caffrellan kirkon luokse pääsee myös polkuja pitkin Parco della Caffarellan puistoalueelta.

Tämä kirkko on historiallinen kohde mihin ei pääse sisään muuta kuin ryhmissä oppaan kanssa tai silloin kun kirkossa on jokin tapahtumia.

Freskot ovat 1000-luvulta.

Mutta voihan tätä kirkkoa käydä katsomassa ohimennen ulkkoa päinkin.Siellä puistoaleella on on polkuja ja monenlaista historiallista nähtävää, kuten  katakombit, Ninfeo di Egeria, Villa Grandi Franchetti, Maxentiuksen palatsi, Maxentiuksen sirkus, Romuluksen mausoleumi, Servilin hauta, Casale Della Vaccareccia ja paljon muuta.

Paavi Urbanus VIII:n kunniaksi omistettu kirkkorakennus rakennettiin yhdelle Annia Regillan muistolle omistetusta kompleksista vuonna 140 jKr. Regilla oli roomalainen nainen, joka syntyi konsuliarvoiseen aristokraattiseen perheeseen. Hän kuului Annia-sukuun, joka kuului Annii Regillin kunnioitettavaan haaraan. 

Regillan mausoleumi sijaitsee Appio-Pigantellin alueella, Via della Caffarella 23, noin kilometri polkua pitin pohjosieen päin. Almoen nimsien joen lähettyvillä.  Senaattori tappaa vaimonsa ja rakentaa sitten tälle hautamuistomerkin? Tarinat, legendat ja rekonstruktiot kohtaavat ja sekoittuvat Caffarella-puiston kauneuteen, jonka muistomerkki on yksi sen symboleista.

Lähes puiston keskellä sijaitseva puisto on välttämätön pysähdyspaikka, olitpa sitten kulttuurimatkalla tai vain kävelyllä, myös siksi, että alue  on varustettu penkeillä ja levähdysalueilla.

Mausoleumi on upea ja hyvin säilynyt ajan kulumisesta ja muuttuneesta käytöstä huolimatta (se muistuttaa hieman kaukaisesti nimettyä Barberinin hautaa).

Cffarellan puiston Informatio pisteissä jakaa Rooman kunta joka vuosi tuoretta opastusta arkeologisille alueille 30. maaliskuuta-15. kesäkuuta!

Appian tien varrella oli maatalouskiinteistöjä, jotka kuuluivat Annii-suvulle, yhdelle kaupungin jaloimmista ja vanhimmista suvuista, joka polveutuu Attilii Regulu-suvusta. Sukuun kuuluivat keisarinna Annia Galeria Faustina, Antoninus Piuksen vaimo, ja hänen samanniminen tyttärensä, Marcus Aureliuksen vaimo.

Osa varoista Annia Regilla toi myötäjäisinä sukunsa lahjana, kun hän vuonna 140 jKr. meni naimisiin Herodes Atticuksen kanssa, joka oli ateenalaisesta aatelissuvusta kotoisin oleva retorikko ja filosofi, tulevien keisarien Marcus Aureliuksen ja Lucius Veruksen opettaja.

Annian kuoltua noin vuonna 160 jKr. Herodesta syytti hänen veljensä hänen tappamisestaan. Tultuaan oikeudenkäynnin ja vapautettuaan syytteistä hän otti haltuunsa Appian Wayn varrella olevat kiinteistöt ja omisti ne vaimonsa muistoksi manalan jumalille antaen niille nimen Triopium (saman anatolialaisen kaupungin perustajan mukaan).

Keskellä kuistia, josta ei ole juuri mitään jäljellä, seisoi pieni tiilestä rakennettu temppeli, joka lepäsi seitsemän askelman portaikon edessä olevalla korokkeella. Sellin edessä on etupuolella kuisti, jota tukevat neljä korinttilaistyylisillä kapiteeleilla varustettua pylvästä.

Sant'Urbanon rakennus muutettiin 900-luvulla kristilliseksi rukoushuoneeksi. Kryptan seinää koristava Madonna ja lapsi-fresko on peräisin tuolta ajalta.

Salin seinäpaneeleissa on 1300-luvulta peräisin olevia kuvakoristeita, jotka on restauroitu 1600-luvulla. Huone on melko pimeä ja salissa on vain muutama lamppu valaisimina, joten valokuvaus ei oikein onnistu. 

Vuonna 1634 kirkon omisti Barberinin perhe, ja se nimettiin Sant'Urbanoksi paavi Urbanus VIII:n omistamana.

Santa Maria in via Lata

Tästä Santa Maria in Latan kirkosta on melko mahdotonta ottaa valokuvaa julkisisvusta. Kirkkoon mennään nimittäin suoraan jalkakäytävältä ja Via del Corson katu on tässä kohtaa hyvin kapea ja liikenne vilkasta. Kirkko seisoo keskellä kaupunkia. 

Kirkon vieressä, Via del Corso 305 sjaitsee valtava Palazzo Doria Pamphili, missä sijaitsee upea taidegalleria. Palatsissa asuu vieläkin Pamphilin aatelissukua.

Tähän Rooman kauneimpaan barokintyyliseen kaksituhat vuotiseen kirkooon poikkeaa useita ohikulkijoita, kuten italialaisilla on tapana tehdä.

Via Latan antiikin aikainen katu tunnetaan nykyään nimellä Via del Corso, mikä uudempi nimi on Via Flaminian katu, mitä pitkin on jo kauan saavuttu kaupunkiin Porta del Popolon kautta.

Kirkko on avoinna:

kaikkina viikonpäivinä kello 17-21, 

paisti kesäiakaan kirkko avataan kello 18.00

Krypta:

sähköposti: incoming@orp.org

puhelin: +39 06 69896373

Käynti ryhmissä oppaan kanssa, joten varaa aika etukäteen!

Jukisivun ylempi osa on kaunis Pietro Cortonan luomus

Kirkko seisoo massiivisen roomalaisen rakennuksen jätteillä, joista osa (kaupallisia varastoja) käytettiin uudelleen kirkollisena laitoksena, kenties jo 700-luvun lopulla.

Sen nykyinen barokkityylinen muotoilu on peräisin suurista kunnostustöistä, jotka aloitettiin pyhänä vuonna 1650 ja jotka uskottiin arkkitehti Cosimo Fanzagolle. Kirkkoa laajennettiin ja korotettiin kahdesti 1400-luvun lopulla, ja siihen lisättiin krypta. Elegantti kellotorni on Martino Longhi vanhemman työtä, kun taas kaunis 1600-luvun julkisivu pylväköineen ja loggioineen on Pietro da Cortonan käsialaa.

Pääalttarilla on kirkon 1200-luvulta peräisin oleva Madonna Advocatan ikoni, jonka sanotaan tehneen monia ihmeitä. Apsidin ciborium on tehty alabasterista ja lapis lazulista.

Kirkossa ei ole lainkaan sivukappeleita, vaan pelkästään syvennyksiä. Kerrotaan, että Paavali vietti kaksi vuotta täällä, nykyisessä kirkon kryptassa, odottaen oikeudenkäyntiään kotiarestissa. Tämä on ristiriidassa San Paolo alla Regolaa koskevan perimätiedon kanssa.

Atriumiin ja lusotariin johtava ovi vasemmalla puolella kirkkosalia, johtaa myös maanalaisiin tiloihin, kirkon vanhimpiin osiin, mikä on muutettu kryptaksi. Rakennuksen sisätiloissa oli sarja 6. vuosisadan lopulta 7. vuosisadan alulta peräisin olevia freskoja.