San Gregorio Magno al Celio

San Gregorio Magno al Celio, Piazza di San Gregorio, Celio

San Gergorio al Celio, Piazza San Gregorio

Luostari on camaldolese munkkiluostari/Ordo Camaldulensium ja luostarissa on nykyään kuusi munkkia. San Gregorio al Celio on katolinen ermiittiluostarijärjestön kirkko. Järejstön perusti ravennalainen benediktiinimunkki San Romualdo vuosien 1024 ja 1025 välillä. Romualdin perustama eremitaasi sijaitsee Camaldolissa Italiassa Arezzon maakunnassa Toscanassa. Romualdo reformoi ermeiittien tavan asua yksin kinobioottiseksi tavaksi asua yhdessä.

Kirkko on avoinna joka päivä:

 9.00-13.00 ja 15.30-18.00

messu arkipäivisin kello 7.00 ja 19.00.

Tämä hieman erilainen kirkkorakennus sijaitsee Celion kukkulalla, noin 300 metriä Colosseumilta etelään päin. Nuo portaat ovat todellisuudessa paljon korkeammat ja jyrkemmät mitä ne kuvissa näyttää. Oikealla näkyy luostari. Kirkon vasemmalla puolella sijaitsee kolme oratoriota sekä uudempi luostarirakennus. 

San Gregorio Mgano al Celio,

tai Santi Andrea e Gregorio al Monte Celio

Tykkään kovasti tästä kirkkorakennuksesta. Kirkon sijaintikin Celion puistolaueella on erittäin kiehtova. Kirkko on pyhitetty roomalaiselle Gregorius Suurelle.

Pyhä Gregorius I/Gregorius Suuri (noin 540 – 12. maaliskuuta 604) oli kirkonopettaja ja toimi paavina 3. syyskuuta 590 – 12. maaliskuuta 604. Paavina Gregorius oli Rooman kirkon aseman merkittävä rakentaja. 

Pyhä Teresa

Martti Luther ja muut protestanttiset reformaattorit väittivät kirkon rappion ja pimeän keskiajan alkaneen Gregoriuksesta. Tämä korosti askeesia ja itsensä kuolettamista, kehitti kiirastulioppia ja edisti pyhimysten kunnioitusta. 

Gregorius oli lähtöisin rikkaasta, ylhäisestä ja hurskaasta roomalaisesta suvusta, vaikka suvulla ei nähtävästi ollut yhteyksiä Rooman perinteisiin patriisiperheisiin. Hänen isänsä oli Gordianus-niminen mies ja äitinsä Silvia, jonka puoleinen suku oli myös arvostettu. Gregoriuksen äiti Silvia on myöhemmin julistettu pyhimykseksi. Gregoriuksen äidin lisäksi myös hänen isänsä kaksi siskoa, Trasilla ja Emiliana, on myöhemmin kanonisoitu pyhimyksiksi. 

Gregorius oli lähtöisin rikkaasta, ylhäisestä ja hurskaasta roomalaisesta suvusta, vaikka suvulla ei nähtävästi ollut yhteyksiä Rooman perinteisiin patriisiperheisiin. Hänen isänsä oli Gordianus-niminen mies ja äitinsä Silvia, jonka puoleinen suku oli myös arvostettu. Gregoriuksen äiti Silvia on myöhemmin julistettu pyhimykseksi. Gregoriuksen äidin lisäksi myös hänen isänsä kaksi siskoa, Trasilla ja Emiliana, on myöhemmin kanonisoitu pyhimyksiksi. 

Kun hänen isänsä kuoli, Gregorius muutti sukupalatsinsa luostariksi ja lsuotri seisoo vieläkin krikon takana. Siellä hän alkoi noudattaa askeettista benediktiiniläistä elämäntapaa ja vaaransi terveytensä ylenmääräisellä paastoamisella. Gregoriuksesta olisi paljon kerrottavaa, mutta siitä joskus toisten lisää.

Kirkko on perustettu vuonna 575. Kirkon perusti itse Gregorius Suuri jonka rikkaat vanhemmat olivat asuneet rakennuksessa, johon Gregorius antoi rakennuttaa kirkon. Gregorius käski rakennuttaa kirkon jo viistoista vuotta ennen kuin hänestä tuli paavi. Gregorius kylläkin hangoitteli vastan paavin virkaa mutta suostui lopulta.

Gregorius I/ Gregorius Suuri, syntyi ja kuoli Roomassa 540-604

Paavi hänestä tuli viisikymmenvuotiaana ja paavina hän toimi neljätoista vuotta. Hän syntyi arvovaltaiseen roomalaiseen aatelissukuun joilla oli suuret maatilat Celion kukullalla. 

Se oli juuri Gregorius joka teki selväksi kansalaisille  että paavi oli Jumalan sijainen maanpäällä. Aivan kuten pyhä Augustinuskin oli esittänyt. Gregorius panosti myös kovasti lähetystys-ja käännytystyöhön. Ennen paaviksi ryhtymistä hän toimi politiikassa Rooman kaupungin prefektinä. Virka käsitti käytännössä kuninkaan sijaisuutta.

Gregorius suuri oli ennsimmäinen keskiajan paaveista. Keskiaika Roomassa katsotaan olleen noin vuosien 600-1400 välisellä ajalla. Keskiaika päättyyi suureen skismaan ja katollisen kirkon hajaantumiseen. Siihen aikaan oli kaksi paavia, yksi Roomassa ja toinen Avignonissa Ranskaasa. 

Keskiajalla kokosi katollinen kirkko suuren vallan ja perusti oman valtion, Kikrkovaltion, vuonna 754. Kirkkovaltio hajosi vasta vuonna 1870, kun Italian valtio yhdistyi. Sitä ennen Italian niemimaa oli koostunut pienistä kuningas- ja k´herttuaskunnista, jotka taistelivat jatkuvasti vallasta ja maa-alueista. Kirkkovaltioon tai papala states kuten kirkkovaltion alueita kutsutaan, kuului suuret alueet Italian niemimaalla.

Gregorius Suuri ja kyyhkynen joka symbolisoi Pyhää Henkeä, joka kommunisoi Gregoriuksen kanssa.

Pylväshallissa, jonka läpi on kuljettava, kun haluaa mennä kirkkosaliin, sijaitsee usieta muistolaattoja.

 Pyhän Gregoriuksen tuoli

Cappella di  San Gregorio

Pääalttari

Portti mikä johta kolmeen oratorioon

Oratoriot Sant'Andrea, Santa Barbara ja Santa Silvia



Oratorio Sant'Adreas



Oratorio Sant'Andreas

Oratorio di Santa Barbara

Oratorio di Santa Silvia

Pyhä Silvia oli Pyhän Gregoriuksen äiti. Silvia kuului roomalaiseen perusaatelisiin, Octavian sukuun. Hän meni naimisiin Anicin sukuun kuuluvan herran kanssa. Hekin kuuluivat roomalaisiin perusaatelisiin. Gens Anicin sukuun kuului myös pyhä Benediktus.

Gregoriuksen vanhemmat asuivat tässä Celion kukkulalla Anicin suvun huvilassa. Kun Silvia jäi leskeksi niin hän muutti Aventinon kukkulalle Villa Nova'aan. Hän toimi Benediktuksen sääntöjen mukaan lopun elämäänsä rukoillen ja auttaen sairaita ja köyhiä.

Gregorius teki vanhempiensa kodista luostarin ja rakennutti San 'Andrean Oratorion. Gregorius eli erakkoelämää. Silvia oli huolestunut poikansa terveydestä ja toi pojalleen joka pävä annoksen ruokaa. Gregorius hautasi äitinsä vuonna 592 Sant'Andreaksen Oratorioon, johon myös haudattiin Gregoriuksen siskot Tarsillia ja Emiliana. Vasta vuonna 1603 rakennettiin oma Oratorio Silvialle, Sant'Andraksen Oratorion viereen ja silloinen paavi Clemens VIII lisäsi Silvian nimen roomalaisten marttyyrien listalle. Pyhä Silvia sai marraskuun kolmannen päivän muistopäiväkseen.

Kirkon ja oratorioiden alapuolella sijaitsee luostarin puutarha Via Salita del San Gregorio 3. Puutarhan alapuoella on järjestetty ihana levähdyspaikka Parco di San Gregorio al Celio.

Tämä on aivan ihana alue. Vain pari minuuttia Colosseumilta. Raitiovaunut 3 ja 8 kulkevat puistoaluen kautta. Siinä on jopa ollut kaksi psyäkkiä melko lähekkäin, ennen kuin kuin saavutaan Piazza del Colosseon torille. Toinen pysäkki on kyllä ollut aivan turhaa.

Biblioteca Agapito, paavi Agapiton kirjaston portti

Kirjasto sijaitsee lähellä San Gregorion kirkkoa, Oratoriao Sant'Andrean takana. Agapito toimi paavina 500-luvulla.

Clivus Scauri on antiikin aikainen katu, mikä lähte San Gerogion kirkon kupeesta kohti Piazza della Navicellaa. Kaariholvissa on sisäänkäynti museoon Case romane del Celio.

Clivus Scauroan pikin pääsee tosienekin kirkkoon, Santi Giovanni e Paolo al Celio. Sen viressä sijaistee aivan valtavan suuri passionsitien munkkiluostari. Täältä löytyy postaus kirkosta.

Ja jos lähtee kävelemään ihanaa Via San Paulo delle Crocenn ihastuittava kujaa pitkin etenpin, niin kannattaa kövellä Piazza della Navicellalle saakka. Siellä on lisää nähtävää lähettyvillä, kuten unkarilaisten kotikitkko Santo Stefano Rotondo ja San Tomaso in Formikseen pieni kirkko. Siitä on suora matka sitten kävellä rauhallsita Via Santo Stefano Rotondon kujaa pitkin San Giovanni Laternaon basilikaan mikä on kaikien kristittyjen kirkkojen äitikirkko.

Sant'Ambrogio della Massima

 Chiesa Rettoria Sant'Ambrogio della Massima, Via di Sant'Ambrogio 3

 Tämä alue on Rooman vanhinta asuinaluetta ja kaikista sokkeloisinta

Via di Sant'Ambrogion kujan varrella sijaitsee tämä pieni kirkko ja sen paappisluostari tai asuntola. Täällä asustelee nigerialaisia pappeja. He kuuluvat pappisluostarijärjestöön nimeltä Congregazione Benedettina Sublacense O.S.B. Tätä voi siis kutsua vaikka pappilaksi. Katollinen kirkko kutsuu tätä kirkkoa nimellä Rettoria Sant'Ambrogio della Massima ja rettoria tarkoittaa juuri pappilaa. Kirkon aukioloaikoja ei enää ole ainakaan julkisesti ilmoitettu. 

Kerrotaan että kirkko olisi rakennettu entisen Herkuluksen temppein päälle. Tuolle väitteelle ei kannata panna sen kummenpaa painoa sillä sitä on mahdottomuus todistaa. Ensimmäinen maininta kirkosta löytyy Liber Pontificalis, Paavin kirjasta, jossa mainitaan kirkko ensimmäisen kerraan vuonna 803. Paavin kirja kertoo että paikalla sijaitsi vuonna 803 Pyhän Marian luostari jota kutsuttiin nimellä Ambrosii. Pyhä Ambrosius eli 30-luvulla joten aivan hyvin tuo voi pitää paikkansakin.

 Sisäänkäynti luostariin Via Portico Ottavian puolelta

Paljon ahtaamme ei olisi voinut enää jäädä  tämä kirkko ja sen luostari. Alue on Rooman vanhinta asuinaleutta. Luostari perusttiin akhden siaruksen lapsuudenkotiin, Pyhä Marcellina ja Pyhä Abrose, vuonna 353 ja kirkko sen viereen.

Tämä San'Ambrogion kuja on ehkä Rooman kapein kuja. Via di Sant'Ambrogio on mutkikas kuja, joka lähtee Piazza Matteilta ja päätyy Via dei Portico Ottavialle, Ghetton sydämeen. Tätä kirkkoa ei ole helppo löytää, mutta toisaalta, kirkon ovetkaan ei ole nykyään kovin usein avoinna, eikä tämä kirkko kuulu tunnettujen nähtävyyksien joukkoon, mutta se on silti nähtävyys. Tälläkin kirkolla ja sen luostarilla on toki oma historiallinen ja taiteellinen arvonsa.

Kirkon ovi on avoinna sunnuntaina jumalanpalveluksen aikana ja mahdollisesti myös lauantai-iltaisin, jolloin nigerilainen nuorisojärjestö pitää oman jumalanpalveluksensa kirkossa. Luostarin papit eivät käytä kuulema kirkkoa omiin hartaustilaisuuksiinsa muuta kuin harvinaistapauksissa. Joulukuun 7. päivä vietetään kirkossa Pyhän Ambrosiuksen muistopäivä jumalanpalvelus. Muita pyhimyksiä juhlitaan kirkossa seuraavasti: Anatoli 10 heinäkuuta, Benediktus 11 heinäkuuta, Marcellina 17 heinäkuuta, Polykarpos 23 helmikuuta ja Satyrus 17 syyskuuta.

Kapea se on viereinenkin kuja niemltä Via della Reginella. Voihän täällä maleksia silti vaikka ei pääsisikään kirkkoon. Autolla ajokin näillä kujilla on melkein mahdottomuus. Näillä kulmilla on tiheään vaikka vallan minkälaista ruokapaikkaa ja baaria, pieniä putiikkeja ja  lähellä hyvät liikenneyhteydet joka suuntaan. Regolan kaunis ja viihtyisä kaupunginosa on aivan nurkilla ja Trastevereenkin on kävelymatka.

Näillä kujilla on muutamia yökerhojakin kuten Latte Piú, Via dei Funari 21. Via Sant'Abrogion varrella aivan luostarin vieressä oli myös yökerho mutta poliisit sulkivat sen turvallisusus syistä kuulema. Vaikka ehkä papit valittivat että yökerho heitä häiritsee. En tiedä..

Viihtyisällä Piazza Mattei'lla, Via Paganican puolella,  on mukava hotelli Little Queen, jossa on erilaisia yöpymismahdollisuuksia. Vaikuttaa erittäin mukavalta ja sijainti on erinomainen. Tämä taitaa olla löytö.

Piazza Mattei'lla sijaitsee aito Hammam kylpylä. Vaatii varauksen.

Hotelli Arenula on yksi Rooman suosituimpia hotelleja, mutta kallis. Monen suosikki. Sijaintikin on aivan mahtavan hyvä, Via di Santa Maria Dé Calderari. Hotellin vieressä sijaitsee klassinen roomalainen Hosteria Pompiere.

Toinen erittäin suosittu hotelli Domus Ester sijaitsee Via Arenulan toisella puolella, Regolan kaupunginosassa. Ester vaatii aikaisen varauksen.

Nyt takakaisin Sant'Ambrgion kirkkoon...

Kujalta nähtynä...

Carlo Madernon suunnittelema julkisivu, joka toki hajosi 1800-luvun lopulla aika pahasti.

Alkuperäinen luostari oli nimeltään Santa Maria di Sant'Ambrogion luostari jossa asui fransiskaani nunnia. Pyhän Abrosion vanhemmat omistivat rakennuksen johon Abrosiuksen sisko Marcellina perusti luostarin. Ambrosius ja Marcellina syntyivät Trier'issä Ranskassa, jonne heidän vanhenpansa muuttivat, kuin isä sai prefektin hommat Trier'issä. Ambrosiuksella ja Marcellinalla oli veli nimeltä Satiro, joka toimi asianajajana. Satiro saattoi olla Abrosiuksen kaksoisveli. 

Napoleonin vallan ajalla hätyyteltiin munkit ja nunnat pois luostareistaan. Mutta 1800-luvun alussa silloinen paavi antoi kunnostaa tämänkin luostarin. Luostariin muutti dominikaaninununnia. Eikä ihme että kirkko ja luostari uuskorjattiin. Arkkitehtinä oli toiminut Giacomo della Porta 1500-luvulla ja Carlo Maderno antoi oman leimansa kirkolle hieman della Portan jälkeen. 1800-luvulla paavi antoi luostarin Subiacon benediktiinimunkeille ja viimeisimmät korjaukset tehtiin 1960-luvulla. Pyhän Ambrosiuksen pyynnöstä Donato Bramante suunnitteli Milanoon kirkon veljelleen, Santa Maria presso San Satiro, johon Pyhä Satiro sai oman hautakappelin.

Aurelio Ambrose, Pyhä Ambrosius,

 mosaiikkityö Milanon tuomiokirkossa

Pyhä Ambrosius oli kirkonisä, piispa ja kirjailija. Hän oli ehdottomasti tärkeimpiä vaikuttajia 300-lvuulla Italiassa. Hän oli yksi neljästä suuresta kirkonisästä ja vaikuttajasta Hieronymoksen, Geregorius Suuren ja Augustinuksen rinnalla.

Sant'Abrosion basilikan kryptassa Milanossa sijaitsee Pyhän Ambroniuksen pyhät jälkeenjäännökset.  Hänen vieressään lepää kaksi muutakin henkilöä, joitten nimiä en tiedä. Virtuaalinen vierailu Milanon basilikassa täällä. Todella upea basilika. Laittakaapa mieleen jos satutte käymään Milanossa.

Kirkon lattiat on valmistettu Cosmaattisin kuvioin, joten lattia on luultavasti Jacobo Cosmatin valmistama 1400-luvulla.

1800-luvun lopulla rakennettiin tuo lektari nunnia varten sisäänkäynnin päälle. Sinne pääsi nunnat suoraan luostarista.

Marcellinan kappeli



Pyhälle Josefille pyhitetty alttari

Tämä maalaus on nimeltään Deposizione, ristiltä alas laskeminen. Maalaus on viety suojaan luostarin puolelle. Sen on maalannut Antoniazzo Romano, joka oli roomalainen taidemaalari, ja näin ollen harvinaisuus. Hänet voidaan lukea suuriin roomalaisii mestareihin. Hän oli koristelmassa Vatikaanin kirjastoa muitten taidemaalarien kanssa. Hänen ehkä kaikista tunnetuimmat työt löytyvät Santi Apostolin kirkon Bassarionen kappelista. Samassa kirkkosa on myös yksi hänen monista Madonna ja lapsi maalauksista.

Kirkon pihalla seisoo 1700-luvulla rakennttu nymfeum/nymfaion, jonka allas on vanha sarkofagi. Nymfit olivat kreikkalaisen mytologian mukaan luonnonhegettäriä, naispuolsia jumalattaria. Tämä on yksi niistäahrvoista nymfeumeista jotka ovat vielä tallella Rooamssa. Esquilinon kaupunginsoassa sijaisee kaksi ja kaikista upein sijaitsee Villa Giulia'ssa.